Fakta: onnekkaat voi ylensyödä ja pysyy laihoina, toiset kerää läskiä herkästi

En tiedä tuosta, mutta jonkunlaiset geenit vaikuttaa selkeästi syömishaluihin. Ihan vain omaa sukuani tarkkailemalla olen huomannut, että tiettyjä ulkonäköpiirteitä perineet ovat myös erityyppisiä ruuan suhteen. Esim. sisarukset tai serkut, jotka näyttää hyvin paljon yhteiseltä isoisältämme, ovat taipuvaisempia syömään enemmän ja siten lihomaan. Kun taas isoäidin suvusta löytyviä piirteitä perineet ovat järjestään todella laihoja. He eivät siis syö yhtä paljoa ja silti pysy laihoina, vaan heillä tosiaan on hyvin pieni ruokahalu ja ovat aika nirsojakin.

Ja siihen päälle mielialalääkkeet...

On myös fakta että toiset ihmiset syö kurkkua s, voileipää, ja pullovettä, ja toisille tarttuu mukaan croissantteja, kermakahvia ja suklaata. Annosko'oissa kolmanneksen ero, toisella ekstra parsakaalia ja toisella iso töräys majoneesia.

Seuratkaa joskus miten tosi hoikat tuttavanne syövät. Itse olen huomannut että monilla heistä on vahva kylläisyysstoppi, eivät syö tylsyyteen, ja oikeasti haluavat ennemmin kurkkusiivuja kuin jotain kermajuustoa. Itse olen enemmän herkkusuu, eli on maailman kahdeksas ihme etten ole vielä yhtä leveä kuin pitkä.

Vierailija kirjoitti:

On myös fakta että toiset ihmiset syö kurkkua s, voileipää, ja pullovettä, ja toisille tarttuu mukaan croissantteja, kermakahvia ja suklaata. Annosko'oissa kolmanneksen ero, toisella ekstra parsakaalia ja toisella iso töräys majoneesia.

Seuratkaa joskus miten tosi hoikat tuttavanne syövät. Itse olen huomannut että monilla heistä on vahva kylläisyysstoppi, eivät syö tylsyyteen, ja oikeasti haluavat ennemmin kurkkusiivuja kuin jotain kermajuustoa. Itse olen enemmän herkkusuu, eli on maailman kahdeksas ihme etten ole vielä yhtä leveä kuin pitkä.

Kurjinta on, että ylipainoiset joutuvat taistelemaan monia lihomista edistäviä tekijöitä vastaan.

Paitsi että samoilla ylikaloreilla painoa tarttuu huomattavasti helpommin, on myös nälänsäätelyjärjestelmä usein erilainen: äärettömän vaikeaa on loputtomasti vastustaa nälkää, jos keho ei osaa laittaa syömiselle stoppia.

Ihan sivuhuomiona, suurin osa laihoista ei varmasti syö pelkkää kurkkuviipaletta ja kivennäisvettä, toisaalta monilla ylipainoisilla ruokavalio on ihan yhtä terveellinen tai epäterveellinen kuin laihoillakin. Kuvauksesi majoneesitöräyksistä ja croissanteista on tietynlaista ylipainoisien leimaamista, josta tulisi päästä eroon.

Lukiossa sen jo näin, luokalla oli langanlaiha tyttö, joka söi koko ajan.  Ei riittänyt kouluruoka, jota sitäkin mätti ihan reippaasti.  Vielä oli voileipiä eväinä ja niitä söi välillä salaa tunnillakin.  Karkkia mutusteli kaiken aikaa.  Jumppatunneilta pinnasi minkä pystyi, vihasi liikuntaa.

Ja pysyi laihana.  Näin sen kerran vuosien jälkeen, kun oli mennyt naimisiin ja saanut pari lastakin.  Yhtä laiha ja riuku oli kuin lukiossakin.

En itsekään ollut ylipainoinen, mutta koko ajan oli vahdittava painoa.  Jos vähänkin annoin periksi ruuanhimolle, se näkyi vyötäröllä ja varsinkin lantiolla ja takapuolessa.  Tein juoksulenkkejä iltaisin ja pitkiä matkoja ajelin pyörällä ihan vain siksi, että pysyisin kuosissani.  En laihtunut, mutta pysyinpähän siinä painossani.  Myöhemmin aikuisiällä olen sitten kärsinyt ylipainosta ja laihduttanut itseäni liiankin laihaksi.  Tasapainoa on vaikea löytää, heti jos syön normaalisti, alan lihoa.  Ja minulla lihominen on epätasaista, lihon alaruumiistani, mutta yläruumis on eri paria.

Nyt joku väittää, että se minun normaali syömiseni on ylensyömistä, mutta on väärässä.  Olen ihan ravitsemusterapeutin kanssa käynyt läpi ruokailutapojani ja tehnyt juuri niin, niin kuin neuvotaan tekemään.   Lautasmallit jne.  Sillä ruokavaliolla pysyn ylipainoisena.  Pitää kai olla tyytyväinen, että en sentään sitten liho vielä enempää.

Kun kerran tätä asiaa tuskittelin sukulaisvierailulla, niin yksi tätini sanoi, että no katso minua ja tuota toista tätiäsi.  Tasan sama ruumiinrakenne.  Pieni yläosa, leveä ja runsas alaosa ja ihan samat ongelmat.  No toinen tätini sai syövän ja laihtui luurangoksi ennen kuolemaansa, mutta sekös minua nyt sitten lohduttaisi.  Olen tasan varma siitä, että kaikki ohjeet ei sovi kaikille eikä kaikkien ylipaino johdu syömisestä, johan tuon nyt näkee pikkulapsissakin.  Tuttuni kaksostytöistä toinen oli jo syntyessään pullero ja isopyllyinen ja toinen hento kuin heinä.  Toinen kärsii ylipainosta ja toinen syö mitä vaan ja pysyy laihana.

Olen katsonut olet mitä syöt ohjelmaa ja juontaja näytti liian ison annoskoon. Syön enemmän kuin se!

Ja käytän mielialalääkkeitä. Olen hoikka. Olen aina ollut hoikka.

Toki syön säännöllisesti ja harrastan liikuntaa.

Ne onnekkaat menee kävellen,pyörällä,jokapaikkaan,  portaita aina..muutenkin liikkuu paljon, eikä laske askelia. Syö sen verran kuin tarvii,ei sen verran että maha täys.

Ja herkuttelut on muutama sipsi,ei koko kiloa.

Minä uskon geenien vaikutukseen, eli jos esim vanhemmat pysyneet hoikkina, lapset todnäk myös hoikkia. Minä tulen nopeasti kylläiseksi, ja nälän-/kylläisyydentunne toimii hyvin. Nautin ruuasta ja saattaa vaikuttaa että syön paljon herkkuja ja mitä vaan haluan. Totta toinen puoli, mutta määrät ovat pieniä. Laskin joskus päivittäisiä kaloreita, eikä niillä pääse lihomaan. Ja ihan rennosti otan. Joku muu tarvitsee enemmän ruokaa ja useammin tunteakseen olonsa hyväksi, ja painaa mm. siksi enemmän.

Toisaalta, lääkkeiden lihottavasta vaikutuksesta kokemusta myös. Sotkevat näläntunteen ja kylläisyydentunne häiriintyy. Aineenvaihdunnallisia muutoksia saattaa myös tulla. Joillakin lääkkeillä päinvastainen vaikutus. Eli todellakaan kaikki ei riipu itsestä.

Liikun 10000 askelta päivässä ja teen viisi treeniä viikkoon, nautin liikunnasta. Syön terveellistä ruokaa nälkääni kuten kanaa, riisiä, rahkaa, hedelmiä, vihanneksia, täysjyväleipää, kohtuudelka rasvaa. Syön useita kertoja viikossa herkkuja, mutta määrät on kohtalaisia esim. suklaapatukka yhtenä päivänä tai toisena päivänä yksi pulla. En koskaan syö edes puolikasta suklaalevyä tai sipsipussia kerralla, vaan pienempiä annoksia. Sipsiä en juuri syö. Hampurilaisateriaksi valitsen lastenaterian ja sekin kerran-kaksi kuussa. Eniten tyhjiä kaloreita tulee, kun juon alkoholia n. kerran kahdessa kuukaudessa, jolloin juon reippaasti ja syön yöllä, mutta edelleenkään en syö itselleni pahaa oloa. Tällä setillä olen päässyt ylipainosta normaalipainoon.

Onnekkaat harrastavat liikuntaa ja aktiivista elämäntapaa.

Opäonnekkaat välttelevät liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tuosta, mutta jonkunlaiset geenit vaikuttaa selkeästi syömishaluihin. Ihan vain omaa sukuani tarkkailemalla olen huomannut, että tiettyjä ulkonäköpiirteitä perineet ovat myös erityyppisiä ruuan suhteen. Esim. sisarukset tai serkut, jotka näyttää hyvin paljon yhteiseltä isoisältämme, ovat taipuvaisempia syömään enemmän ja siten lihomaan. Kun taas isoäidin suvusta löytyviä piirteitä perineet ovat järjestään todella laihoja. He eivät siis syö yhtä paljoa ja silti pysy laihoina, vaan heillä tosiaan on hyvin pieni ruokahalu ja ovat aika nirsojakin.

Mulla on lapsenkin ollu aamulla herätessä ollut mielessä, mitä aamupalaksi. Ja ruokaan oli himo. Olin lihava lapsi.

Mies taas ollut hoikka pajunvitsa, jota syöminen ei kiinnosta aikuisenakaan

Huomaa tämän lapsista, hieman pullea kysyy melkein joka päivä, mitä koulussa ruokana.

Laiha lapsi haluaa mahdollisimman pian ruokapöydästä pois, eikä aina malttaisi tulla syömään.

Vierailija kirjoitti:

Olen katsonut olet mitä syöt ohjelmaa ja juontaja näytti liian ison annoskoon. Syön enemmän kuin se!

Ja käytän mielialalääkkeitä. Olen hoikka. Olen aina ollut hoikka.

Toki syön säännöllisesti ja harrastan liikuntaa.

Mehän ollaan identtiset kaksoset!

Syön kolme kertaa päivässä. Ateria-aikaan saatan ottaa lisää ruokaa jos on nälkä, esim. Keittoa voin syödä kolmekin lautasellista. Muutoin menee päivän aikana yksi hedelmä tai muutama salmiakki. En millään tavalla kontrolloi syömistäni, mutta ei tee mieli napostella. Kerran viikossa töllön ääressä menee ehkä puoli pussia sipsiä tai kaksi riviä suklaata.

Teen päivittäin kävelylenkin ja harrastan nyt korona-aikaan liikuntaa tekemällä videoita YouTubesta.

Olen hoikka.

Entä sitten, että ihmisten elimistö toimii erilailla? Ellen voi syödä kuin naapuri, niin tuleeko minun itsepäisesti kopioida naapurin syömisiä? Miksen syö oman kehoni mukaan? 

Työpaikkaruokalassa on mielenkiintoista katsoa millaisia annoksia ihmiset ottavat. Joku kerää erillisen salaattilautasen, toinen käyttää yhtä ruokalautasta kaikelle. Joku ottaa 3 kauhallista perunamuusia, toisen jättäessä muusin kokonaan pois. Joku työkaveri ei syö lounasta ollenkaan. Lisäksi näemme ihmisten syömisistä vain pienen osan. Joku voi olla työpaikkaruokalassa todella fiksusti syövä, mutta viettää illan sohvalla syöden.

Vierailija kirjoitti:

Liikun 10000 askelta päivässä ja teen viisi treeniä viikkoon, nautin liikunnasta. Syön terveellistä ruokaa nälkääni kuten kanaa, riisiä, rahkaa, hedelmiä, vihanneksia, täysjyväleipää, kohtuudelka rasvaa. Syön useita kertoja viikossa herkkuja, mutta määrät on kohtalaisia esim. suklaapatukka yhtenä päivänä tai toisena päivänä yksi pulla. En koskaan syö edes puolikasta suklaalevyä tai sipsipussia kerralla, vaan pienempiä annoksia. Sipsiä en juuri syö. Hampurilaisateriaksi valitsen lastenaterian ja sekin kerran-kaksi kuussa. Eniten tyhjiä kaloreita tulee, kun juon alkoholia n. kerran kahdessa kuukaudessa, jolloin juon reippaasti ja syön yöllä, mutta edelleenkään en syö itselleni pahaa oloa. Tällä setillä olen päässyt ylipainosta normaalipainoon.

Pointti oli siis se, että olen normaalipainoinen ja en voi mässyttää herkkuja rajattomasti. Toiseksi, aineenvaihdunnan nopeuteen/energiakulutukseen voi vaikuttaa itse mm. hankkimalla lihasmassaa, liikkumalla arjessa( vs. sohvalla makaaminen) ja välttämällä liian pitkiä ja tiukkoja laihdutuskuureja. Eli on paljon, mitä voi itse tehdä.

En syö virallisterveellisten suositusten mukaan ja olen hoikka. Paljon kasviksia juu, mutta voita, kermaa, pätkäpaasto joka päivä yms. Syön vain kun on nälkä, enkä siksi että telkkarissa sanottiin niin että tällä kellonlyömällä syödään. Säännöllisesti kylläkin. Herkuttelen ja huomaan esim loman jälkeen että housut puristaa - liian vähän liikuntaa ja liikaa herkkuja. Siispä palaan ruotuun ennen kuin joudun uusimaan vaatteita. Siispä en ymmärrä miten jotkut voi ”lihoa huomaamattaan” 20kg, johan tuossa menee vaatteet uusiksi, itsellä jo 3kg näkyy (olen alle 160cm).

Ei tuo fakta ihan noin yksinkertainen ole. Sitäpaitsi yleensä kokonainen perhe koiraa myöten on ylipainoinen. Tuskin siinä perheessä vanhemmat ovat sukua keskenään. Lapsuus vaikuttaa paljon ja lisäksi lapsuudessa opittu ruokarytmi. Geenit säätelevät ruokahalua. Suolistobakteerikanta on lihavilla erilainen, mutta laihtumisen myötä lihavan bakteerikanta muuttuu. Itse olen taatusti ylipainoisista suvusta, mutta jo nuorena opittu urheiluharrastus ja säännöllinen ruokailurytmi ovat syy siihen, ettei painoni oli oikeastaan raskauksia lukuunottamatta muuttunut lainkaan 20 ikävuoden jälkeen. Minulla on henkisesti vaativa työ ja lenkkeily on itselleni välttämätöntä hyvinvoinnin kannalta. Ns. Treenistä vapainakin päivinä käyn noin viiden kilometrin kävelylenkillä. Nyt joku sanoo, että minulla on tuuria, kun sairauksia ei ole. No onpas ollut yksi vakava hengenvaarallinen sairaus, josta toivuin ennätysnopeasti. Kiitän hyvää kuntoani.

Ihmisillä on myös aliarvioida syömään ruokamääriä. Usein olen hämmästynyt, miten suuria annoksia naisetkin ottavat lautaselleen noutopöydästä.

Onnekkuus selittää painosta vain muutamia prosentteja. Lisäksi haluan sadannen kerran kertoa ylipainoisille, etten tippaakaan välitÄ ylipainostanne. Ei kiinnosta, kun en teitä kanna. Lihavat kuvittelevat, että se laiha kyttää koko ajan ja paheksuu. Todellisuuudessa lihava itse kyttää ja paheksuu.

Vierailija kirjoitti:

En syö virallisterveellisten suositusten mukaan ja olen hoikka. Paljon kasviksia juu, mutta voita, kermaa, pätkäpaasto joka päivä yms. Syön vain kun on nälkä, enkä siksi että telkkarissa sanottiin niin että tällä kellonlyömällä syödään. Säännöllisesti kylläkin. Herkuttelen ja huomaan esim loman jälkeen että housut puristaa - liian vähän liikuntaa ja liikaa herkkuja. Siispä palaan ruotuun ennen kuin joudun uusimaan vaatteita. Siispä en ymmärrä miten jotkut voi ”lihoa huomaamattaan” 20kg, johan tuossa menee vaatteet uusiksi, itsellä jo 3kg näkyy (olen alle 160cm).

Kukaan ei noudata virallisia suosituksia. Lisäksi suosituksissa ei anneta ohjeita siitä, mihin aikaan pitäisi syödä.

Moni vastaa lukematta itse asiaa, mutta kyllä tuossa on perää. Opiskeluaikana samalla kursilla oli tyttö, joka ei liikkunut juuri muuta kuin 2 km koulumatkansa. Käytiin joskus pizzalla ja seuraavana päivänä hän kertoi vetäneensä litran paketin jäätelöä vielä saman illan aikana jälkkäriksi. Hän oli kyllä pitkä, lähes 180 cm, joten pitkällä kaloreita mennee enemmän, koska heillähän normaalipainokin on enemmmän kuin pätkällä ja mitä pienempi normaalipaino, sitä pienempi on päivittäinen kaloritarve. 

ITSestäni huomaa hyvin nyt olen keski-iässä. Painan vain muutaman kilon enemmän kuin lukioikäisenä ja liikunkin varmaan enemmän, mutta en voi samalla tavalla enää syödä. Silloin söin mitä huvitti, nykyään paino nousee pari kiloa jo yhdestä herkkuviikonlopusta ja saa tehdä töitä, että se lähtee pois. 

Vierailija kirjoitti:

Ne onnekkaat menee kävellen,pyörällä,jokapaikkaan,  portaita aina..muutenkin liikkuu paljon, eikä laske askelia. Syö sen verran kuin tarvii,ei sen verran että maha täys.

Ja herkuttelut on muutama sipsi,ei koko kiloa.

Olen hoikka. En liiku kovin paljon. Syön normaalisti. Minun on kuitenkin helppo rajoittaa syömistä tarvittaessa. Esim. jos syön joskus paljon siten, että kaloreita kertyy, pidän pitemmän tauon syömisessä, eikä se ole vaikeaa, vaan jopa mieluisaa, jotenkin oikein odotan, että olo olisi jälleen vähemmän kylläinen ja kevyempi. Tuolla tauolla en tarkoita mitään pitkää aikaa, vaan esim. iltapäivästä klo 16 seuraavaan aamuun. Olen aina ymmärtänyt kuitenkin, että geenit auttavat minua pitämään painon kurissa.