Mikä on elämänkatsomuksesi?

Olen ateisti. Kuoleman jälkeen lakkaan olemasta. En ole kohdannut vielä yhtään järjellistä perustetta uskoa yliluonnollisuuksiin, ja niin kauan kuin näin tulee olemaan, pysyn ateistina. Eli aina.

Elämänkatsomukseltani olen kuitenkin humanistinen. Haluan toimia ihmisten ja luonnon hyväksi ja auttaa muita. Minulla on paljon itselleni tärkeitä arvoja ja pyrin kunnioittamaan ja arvostamaan muita ja käyttämään elämäni tämän kaiken ihmeellisyyden ainutkertaisuutta arvostaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Elämänkatsomus" kuvaa huonosti esimerkiksi ateismia. Kysehän on vain siitä, että ei usko jumaliin. Ateisteilla voi olla vaikka minkälaisia elämänkatsomuksia. Omaani luonnehtisin jonkinlaiseksi sekulaariksi humanismiksi.

Miksi olen valinnut? En ole valinnut olla uskomatta jumaliin yhtään enempää kuin olen valinnut olla uskomatta pääsiäispupuun tai siihen, että Kuu on tehty juustosta. Minulla ei vain ole mitään syytä uskoa näitä asioita. En edes pystyisi uskottelemaan itselleni, että jumalia on olemassa, vaikka yrittäisin, yhtään enempää kuin pystyn vakuuttamaan itseni siitä, että Kuu on tehty juustosta.

Mitä ajattelen tapahtuvan, kun elämäni päättyy? En mitään. Elämäni päättyy, lakkaan olemasta olemassa tietoisena persoonana, ja ruumiini vähitellen mätänee.

Onhan se valinta olla uskomatta. On hirveän lohduton ajatus, että kaikki päättyy kuolemaan.

Se on sinulle lohduton ajatus, mutta ei kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ateisti vastaa kysymykseen mitä on tietoisuus, tai omatunto?

Ne ovat aivojen ominaisuuksia, toimintoja, prosesseja tms. Fyysisiä kuitenkin.

Tiede ei pysty selittämään mitä on tietoisuus.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä 2015? ->

1:5

Ap. t. 13:41

Katsokaa kansoja,

katsokaa, kauhistukaa ja ihmetelkää,

sillä minä teen teidän päivinänne teon,

jota ette uskoisi, jos ette itse näkisi.

6Minä kutsun kaldealaiset

1:6 Babylonialaisia sanottiin myös kaldealaisiksi.

,

rajun ja pelottavan kansan,

joka kulkee maan ääriin

ja ottaa haltuunsa toisten asuinsijat.

7Se on julma ja armoton kansa.

Itse se päättää, mikä on oikein

ja mitä se saa tehdä.

8

1:8

Jer. 4:13,5:6

Sef. 3:3

Nopeampia kuin pantterit ovat heidän hevosensa,

ne juoksevat nopeammin

kuin hämärässä saalistavat sudet.

Heidän ratsunsa kiitävät,

ne tulevat kaukaa, ne lentävät.

Niin kuin kotka syöksyy saaliin kimppuun,

9niin kaldealaiset rientävät ryöstämään.

Heidän joukkonsa vyöryvät suoraan eteenpäin,

heillä on vankeja kuin meressä hiekkaa.

10Kuninkaita he pitävät pilkkanaan,

ruhtinaita he ilkkuvat.

He nauravat linnoituksille,

kasaavat vallin ja valtaavat ne.

11Sitten he kiitävät eteenpäin kuin tuuli,

rientävät kohti uusia rikoksia.

Omaa voimaansa he pitävät jumalana.

Raamattu.

Ditto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkin määritelmän mukaan taidan olla agnostinen negatiivinen ateisti.

 Minulta puuttuu jumalusko. En väitä, etteikö jumalia voisi olla olemassa, näiden olemassaolosta tai olemattomuudesta ei vain voida esittää päteviä todisteita kumpaankaan suuntaan.

Mitä tapahtuu kuolemani jälkeen? Ruumiini lakkaa toimimasta. En usko, että kuoleman jälkeen on olemassa mitään paikkaa, mihin menisimme, mutta enpä voi väittää etteikö niin olisi. Kuolemanjälkeisestä elämästä vain ei ole mielestäni tarpeeksi päteviä todisteita, että pitäisin tällaista asiaa todennäköisenä.

Minulle voisi ehkä käydä kuoleman jälkeinen elämä Black mirror -sarjan San Junipero -jaksossa esitellyn kaltaisessa maailmassa: kuoleman jälkeen tietoisuus siirretään kauniiseen virtuaalimiljööseen jossa voit huoletta jatkaa elämää ja päättää sen joskus niin halutessasi. Suosittelen tuota jaksoa ja ko. sarjaa muutenkin.

 

Kai ymmärrät eron uskolla ja tiedolla? Uskoa ei olisi jos olisi päteviä todisteita, silloin se olisi tietoa. Ei Jumala halua että uskot häneen koska todisteet sanovat niin vaan koska haluat niin ja koska saat itse päättää niin.

Sellaista kognitiivista asennetta, joka valitaan, sanotaan oletukseksi, ei uskomukseksi. Uskomukset muodostuvat subjektin tahdosta riippumatta evidenssin nojalla. Evidenssin ollessa puutteellinen, voidaan valita perustaa toiminta oletukseen. Esimerkiksi, jos en tiedä, lähteekö bussi tasalta vai viisi yli. voin valita olettaa, että se lähtee tasalta, ja mennä pysäkille tasaksi. Silloin en myöhästy, vaikka oletukseni olisikin väärä. Oletus valitaan siis käytännöllisten tarkoituksenmukaisuusnäkökohtien perusteella. Oletuksen valinta ei sido minua tosiasiaväitteeseen eli uskomukseen; voin olla epävarma oletuksen totuudesta, tai jopa olla sitä mieltä että se todennäköisesti ei ole tosi, mutta silti valita kyseisen oletuksen toimintani perusteeksi käytännöllisistä syistä.

Tieto on sitten sellainen uskomus, jolle on yleisesti hyväksyttävät perusteet. Sellainen uskomus, jonka totuudesta voin vakuuttaa muutkin ihmiset, jotka jakavat suunnilleen samanlaisen käsityksen eri perusteiden todistusvoimasta.

Valintaa painottava kristinusko näyttäisi toisaalta suhtautuvan uskonnolliseen uskoon kuin valinnaiseen oletukseen, mutta toisaalta kuitenkin korostavan tämän valitun asenteen ehdottomuutta, ikään kuin kyseessä kuitenkin olisi varmuudella omaksuttu uskomus. Tämä on mielestäni ristiriitaista.

Bussi on kuitenkin aineellinen asia jonka tiedät tai oletat tulevan siihen tai tähän aikaan. Jumalaan uskot näkemättä ja kuulematta ja ilman niitä aineellisia todisteita ja olettamia. Valinta uskonasioissa liittyy omaan tahtoon ja osittain myös Jeesukseen, eli uskovaiseksi voi tulla myös valitsemalla -> rukoilemalla Jumalalta johdatusta uskoon. Uskossa voi siis olla tai uskoon voi tulla eri tavoilla.

Minä vain en ymmärrä, miten se on mahdollista. Voin teeskennellä uskovani, voin käyttäytyä kuten uskoisin, mutta en mitenkään pystyisi todella vakuuttamaan itseäni jonkun näkymättömän jumalan olemassaolosta, vaikka kuinka yrittäisin.

Minusta uskonnollinen usko on juuri tuon takia teoreettisesti äärimmäisen mielenkiintoinen ilmiö (yhdessä vaiheessa elämääni olikin lähellä, että minusta olisi tullut uskontotieteilijä tai uskonnonfilosofi). Toisaalta mielestäni näyttää siltä, että kyseessä ei voi olla uskomus samassa mielessä kuin tavalliset tosiasiauskomukset, toisaalta kuitenkin näyttää siltä, että uskonnonharjoittamisen käytännölle on aivan olennaista, että uskonnon opinkappaleisiin suhtaudutaan aivan kuin kyseessä todella olisivat tosiasiauskomukset. Tämän - ainakin näennäisen - ristiriidan selvittäminen olisi mielestäni erittäin kiinnostavaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten ateisti vastaa kysymykseen mitä on tietoisuus, tai omatunto?

Olen tosi hämmentynyt. Miksi joku ajattelisi, että nämä käsitteet liittyvät jotenkin uskontoon?

Täyysillä päin seinää ja siiitä läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ateisti vastaa kysymykseen mitä on tietoisuus, tai omatunto?

Ne ovat aivojen ominaisuuksia, toimintoja, prosesseja tms. Fyysisiä kuitenkin.

Tiede ei pysty selittämään mitä on tietoisuus.

Mä olen työkseni töissä tieteenalalla, joka selittää, mitä on tietoisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ateisti vastaa kysymykseen mitä on tietoisuus, tai omatunto?

Ne ovat aivojen ominaisuuksia, toimintoja, prosesseja tms. Fyysisiä kuitenkin.

Tiede ei pysty selittämään mitä on tietoisuus.

Mä olen työkseni töissä tieteenalalla, joka selittää, mitä on tietoisuus.

Mahtavaa. Kerro se yhdellä lauseella.

Agnostikko ja toki ateisti siinä mielessä, etten usko kirkkoon tai muihin virallisiin uskontoihin. En kuitenkaan kiellä mahdollisuutta, että voisi olla jokin korkeampi voima, joihin nämä ihmisen uskonnot jopa viittaisivat. Niin ateisti en siis ole. Kuoleman jälkeen toivon minuuteni loppuvan ja säilyvän vain rakkaitteni mieluiten hyvissä muistoissa. Atomini järjestyvät uudestaan osaksi muuta luontoa ja toivottavasti tulevilla olennoilla on hyvä elämä. Reinkarnaatio pelottaisi halvatusti koska syntyisin luultavimmin tuhannesti torakkana ennen seuraavaa vähemmän pelottavaa elämää. Karman vaikutukseen kuoleman vielä kuoleman jälkeen en nimittäin usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ateisti vastaa kysymykseen mitä on tietoisuus, tai omatunto?

Ne ovat aivojen ominaisuuksia, toimintoja, prosesseja tms. Fyysisiä kuitenkin.

Tiede ei pysty selittämään mitä on tietoisuus.

Eiikös tietoisuus ole sitä että asioilla ja ilmiöilllä on omat ominaispiirteensä jotka ihminen oman ymmärryksensä kautta käsitttää.

Ateisti. Lakatkaa jankkaamasta kuoleman jälkeisestä. Kuolen ja maadun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateisti olen, koska järkeni niin mulle sanoo. Kuoleman jälkeen minä lakkaan olemasta - kokonaan ja lopullisesti.

Entä jos universumi luokin sinut uudelleen jollekin toiselle planeetalle? Miksi tämä ei olisi mahdollista?

No siksi, kun mitään ruumiista erillistä minää ei ole olemassa, tietoisuuteni on aivoissa ja kun ne kuolevat häviää minuutenikin lopullisesti. Joten uudelleensyntymä on mahdoton.

Mihin perustuu ajatus, että sen syntyvän minän on oltava joku eri minä kuin sinä? Ei ole estettä sille, että eliöön syntyvä minä olisikin elänyt jo aiemmin toisen elämän jossain toisessa eliössä.

Olen kristitty.

"Miksi olet valinnut juuri sen?"

En koe valinneeni kristinuskoa. Kaipasin Jumalaa ja täydellistä rakkautta, ja yhtenä päivänä kymmenisen vuotta sitten evankeliumi avautui minulle. Minulla oli taustalla ns. lapsuuden usko, joka jatkui vielä teini-iässä. En ole koskaan ollut ateisti.

"Mitä ajattelet sinulle tapahtuvan, kun elämäsi loppuu tässä maailmassa?"

Uskon pääseväni Taivaaseen Jeesuksen ansiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ateisti vastaa kysymykseen mitä on tietoisuus, tai omatunto?

Olen tosi hämmentynyt. Miksi joku ajattelisi, että nämä käsitteet liittyvät jotenkin uskontoon?

Multa on kysytty: "miten pystyn erottamaan oikean väärästä, jos et usko?"

En tarvitse ulkopuolisia satuhahmoja kertomaan minulle, mikä on oikein ja mikä on väärin. Sitä varten minulla on aivot, joilla voi ajatella itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ateisti vastaa kysymykseen mitä on tietoisuus, tai omatunto?

Ne ovat aivojen ominaisuuksia, toimintoja, prosesseja tms. Fyysisiä kuitenkin.

Tiede ei pysty selittämään mitä on tietoisuus.

Mä olen työkseni töissä tieteenalalla, joka selittää, mitä on tietoisuus.

Mahtavaa. Kerro se yhdellä lauseella.

Jumala loi sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ateisti vastaa kysymykseen mitä on tietoisuus, tai omatunto?

Ne ovat aivojen ominaisuuksia, toimintoja, prosesseja tms. Fyysisiä kuitenkin.

Tiede ei pysty selittämään mitä on tietoisuus.

Mä olen työkseni töissä tieteenalalla, joka selittää, mitä on tietoisuus.

Mahtavaa. Kerro se yhdellä lauseella.

Koska mikään, mitä ei voi selittää yhdellä lausella ei voi olla totta?

Kyllä lääketieteessä, neurotieteessä ja neuropsykologiassa on ihan selkeä tieteellinen käsitys siitä, mikä on tietoisuus.

Oli miten oli, tietoisuuden tai omatunnon selittäminen ei ole millään tavalla kytköksissä jumaltodistuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateisti olen, koska järkeni niin mulle sanoo. Kuoleman jälkeen minä lakkaan olemasta - kokonaan ja lopullisesti.

Entä jos universumi luokin sinut uudelleen jollekin toiselle planeetalle? Miksi tämä ei olisi mahdollista?

No siksi, kun mitään ruumiista erillistä minää ei ole olemassa, tietoisuuteni on aivoissa ja kun ne kuolevat häviää minuutenikin lopullisesti. Joten uudelleensyntymä on mahdoton.

Mihin perustuu ajatus, että sen syntyvän minän on oltava joku eri minä kuin sinä? Ei ole estettä sille, että eliöön syntyvä minä olisikin elänyt jo aiemmin toisen elämän jossain toisessa eliössä.

Mitä horiset? Mä kirjoitin tuossa oman mielipiteeni, että se ei ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ateisti vastaa kysymykseen mitä on tietoisuus, tai omatunto?

Olen tosi hämmentynyt. Miksi joku ajattelisi, että nämä käsitteet liittyvät jotenkin uskontoon?

Multa on kysytty: "miten pystyn erottamaan oikean väärästä, jos et usko?"

En tarvitse ulkopuolisia satuhahmoja kertomaan minulle, mikä on oikein ja mikä on väärin. Sitä varten minulla on aivot, joilla voi ajatella itse.

Mulle on sanottu, että voisin varmasti tappaa ihan tuosta vaan toisen ihmisen, koska en ole kristitty. Kristityt ovat niin täynnä itseään välillä! Ikään kuin kaikki muut olisivat jotain eläimiä heihin verrattuna. Itse olisin äärimmäisen huolissani, jos ihmisen ainoa syy olla tappamatta toisia on se, että näkymätön entiteetti on kieltänyt. Sisäistetty moraali lienee kuitenkin luotettavampi kuin ulkoisista käskyistä rakentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ateisti vastaa kysymykseen mitä on tietoisuus, tai omatunto?

Ne ovat aivojen ominaisuuksia, toimintoja, prosesseja tms. Fyysisiä kuitenkin.

Tiede ei pysty selittämään mitä on tietoisuus.

Mä olen työkseni töissä tieteenalalla, joka selittää, mitä on tietoisuus.

Mahtavaa. Kerro se yhdellä lauseella.

Jumala loi sen?

Uskisten mielestä kaiken voi selittää yhdellä lauseella: "jumala loi sen".