Mikä on elämänkatsomuksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty. Haluan olla voittajien joukossa ja hyvällä tuurilla kuten aina, siellä taidan tulla olemaankin

mies52v

"Jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksi ja sydämessäsi uskot että Jumala on hänet kuolleista herättänyt niin sinä pelastut."

Siinä on varman voiton kaava lyhyesti.

Annat niin helpon kuvan tuosta. Tulee ihan mieleen mafiamiehet ja aneet. Veriteon jälkeen taas sielu on puhdas kerta toisensa jälkeen.

mies52v

mies52v

Agnostikko. En jaksa vaivata päätäni moisilla asioilla. Ei ole aavistustakaan, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, mutta oletan, että lakkaan olemasta ja mätänen maan mullaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Elämänkatsomus" kuvaa huonosti esimerkiksi ateismia. Kysehän on vain siitä, että ei usko jumaliin. Ateisteilla voi olla vaikka minkälaisia elämänkatsomuksia. Omaani luonnehtisin jonkinlaiseksi sekulaariksi humanismiksi.

Miksi olen valinnut? En ole valinnut olla uskomatta jumaliin yhtään enempää kuin olen valinnut olla uskomatta pääsiäispupuun tai siihen, että Kuu on tehty juustosta. Minulla ei vain ole mitään syytä uskoa näitä asioita. En edes pystyisi uskottelemaan itselleni, että jumalia on olemassa, vaikka yrittäisin, yhtään enempää kuin pystyn vakuuttamaan itseni siitä, että Kuu on tehty juustosta.

Mitä ajattelen tapahtuvan, kun elämäni päättyy? En mitään. Elämäni päättyy, lakkaan olemasta olemassa tietoisena persoonana, ja ruumiini vähitellen mätänee.

Onhan se valinta olla uskomatta. On hirveän lohduton ajatus, että kaikki päättyy kuolemaan.

Miten se on valinta?

Valitsetko sinä, millaisen sään uskot ulkona olevan? Jos katsot ikkunasta ulos ja näet, että sataa kissoja ja koiria, niin voitko silti valita, että uskot siellä olevan aurinkoista? Eivät uskomukset toimi niin. Uskomukselle ominaista on nimen omaan se, että se muodostuu havaintojen ja muiden järkiperusteiden nojalla subjektin tahdosta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Jonkin määritelmän mukaan taidan olla agnostinen negatiivinen ateisti.

 Minulta puuttuu jumalusko. En väitä, etteikö jumalia voisi olla olemassa, näiden olemassaolosta tai olemattomuudesta ei vain voida esittää päteviä todisteita kumpaankaan suuntaan.

Mitä tapahtuu kuolemani jälkeen? Ruumiini lakkaa toimimasta. En usko, että kuoleman jälkeen on olemassa mitään paikkaa, mihin menisimme, mutta enpä voi väittää etteikö niin olisi. Kuolemanjälkeisestä elämästä vain ei ole mielestäni tarpeeksi päteviä todisteita, että pitäisin tällaista asiaa todennäköisenä.

Minulle voisi ehkä käydä kuoleman jälkeinen elämä Black mirror -sarjan San Junipero -jaksossa esitellyn kaltaisessa maailmassa: kuoleman jälkeen tietoisuus siirretään kauniiseen virtuaalimiljööseen jossa voit huoletta jatkaa elämää ja päättää sen joskus niin halutessasi. Suosittelen tuota jaksoa ja ko. sarjaa muutenkin.

 

Kai ymmärrät eron uskolla ja tiedolla? Uskoa ei olisi jos olisi päteviä todisteita, silloin se olisi tietoa. Ei Jumala halua että uskot häneen koska todisteet sanovat niin vaan koska haluat niin ja koska saat itse päättää niin.

On tosi mielenkiintoista keskustella omasta ja muiden elämänkatsomuksista. Aika usein esim keski-ikäinenkin saattaa sanoa, että ei tiedä, ei ole miettinyt, mikä on oikeastaan aika ihmeellistä, miksi ei kiinnosta, mitä on kuoleman jälkeen jne.

Omaa katsomustani en kenellekään tuputa, mutta kerron mielelläni, jos joku haluaa kuulla, kristitty olen.

Muslimi. Valitsin uskonnokseni jo yli kymmenen vuotta sitten. Ei näy minusta päällepäin, eikä minulla ole muslimimiestä. En myöskään halua itselleni muslimimiestä, varsinkaan ulkomaalaista tai extremistiä. Itselläni tuo usko on lähinnä sydämen/sielunasia, jota en huutele.

N27

Vierailija kirjoitti:

Muslimi. Valitsin uskonnokseni jo yli kymmenen vuotta sitten. Ei näy minusta päällepäin, eikä minulla ole muslimimiestä. En myöskään halua itselleni muslimimiestä, varsinkaan ulkomaalaista tai extremistiä. Itselläni tuo usko on lähinnä sydämen/sielunasia, jota en huutele.

N27

Siis valitsin islamin* uskonnokseni. Katosi tekstistäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty. Haluan olla voittajien joukossa ja hyvällä tuurilla kuten aina, siellä taidan tulla olemaankin

mies52v

"Jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksi ja sydämessäsi uskot että Jumala on hänet kuolleista herättänyt niin sinä pelastut."

Siinä on varman voiton kaava lyhyesti.

Annat niin helpon kuvan tuosta. Tulee ihan mieleen mafiamiehet ja aneet. Veriteon jälkeen taas sielu on puhdas kerta toisensa jälkeen.

mies52v

mies52v

Pelastaminen oli vaikeaa Kristukselle, jotta pelastuminen olisi helppoa.

Pyhitys sen sijaan on hankalaa ihmiselle. Siinä se loppuikä sitten meneekin opetellessa elämään oikein. Jos suhtautuu asiaan niin että teinpä taas jotain veritekoja niin silloin ei ole alun perinkään ymmärtänyt mihin Kristus on kutsunut meidät.

Jumalan armon käyttäminen synnin tekemiseen on aika pimeä ajatus.

Jos kertoisin että ulkona sataa vettä uskoisitko minua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Elämänkatsomus" kuvaa huonosti esimerkiksi ateismia. Kysehän on vain siitä, että ei usko jumaliin. Ateisteilla voi olla vaikka minkälaisia elämänkatsomuksia. Omaani luonnehtisin jonkinlaiseksi sekulaariksi humanismiksi.

Miksi olen valinnut? En ole valinnut olla uskomatta jumaliin yhtään enempää kuin olen valinnut olla uskomatta pääsiäispupuun tai siihen, että Kuu on tehty juustosta. Minulla ei vain ole mitään syytä uskoa näitä asioita. En edes pystyisi uskottelemaan itselleni, että jumalia on olemassa, vaikka yrittäisin, yhtään enempää kuin pystyn vakuuttamaan itseni siitä, että Kuu on tehty juustosta.

Mitä ajattelen tapahtuvan, kun elämäni päättyy? En mitään. Elämäni päättyy, lakkaan olemasta olemassa tietoisena persoonana, ja ruumiini vähitellen mätänee.

Onhan se valinta olla uskomatta. On hirveän lohduton ajatus, että kaikki päättyy kuolemaan.

Miten se on valinta?

Valitsetko sinä, millaisen sään uskot ulkona olevan? Jos katsot ikkunasta ulos ja näet, että sataa kissoja ja koiria, niin voitko silti valita, että uskot siellä olevan aurinkoista? Eivät uskomukset toimi niin. Uskomukselle ominaista on nimen omaan se, että se muodostuu havaintojen ja muiden järkiperusteiden nojalla subjektin tahdosta riippumatta.

Katsoin ikkunasta ulos. En nähnyt jumalia. Valitsin siis uskoa siihen, mitä näen. Jumalia ei ole olemassa. Mot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkin määritelmän mukaan taidan olla agnostinen negatiivinen ateisti.

 Minulta puuttuu jumalusko. En väitä, etteikö jumalia voisi olla olemassa, näiden olemassaolosta tai olemattomuudesta ei vain voida esittää päteviä todisteita kumpaankaan suuntaan.

Mitä tapahtuu kuolemani jälkeen? Ruumiini lakkaa toimimasta. En usko, että kuoleman jälkeen on olemassa mitään paikkaa, mihin menisimme, mutta enpä voi väittää etteikö niin olisi. Kuolemanjälkeisestä elämästä vain ei ole mielestäni tarpeeksi päteviä todisteita, että pitäisin tällaista asiaa todennäköisenä.

Minulle voisi ehkä käydä kuoleman jälkeinen elämä Black mirror -sarjan San Junipero -jaksossa esitellyn kaltaisessa maailmassa: kuoleman jälkeen tietoisuus siirretään kauniiseen virtuaalimiljööseen jossa voit huoletta jatkaa elämää ja päättää sen joskus niin halutessasi. Suosittelen tuota jaksoa ja ko. sarjaa muutenkin.

 

Kai ymmärrät eron uskolla ja tiedolla? Uskoa ei olisi jos olisi päteviä todisteita, silloin se olisi tietoa. Ei Jumala halua että uskot häneen koska todisteet sanovat niin vaan koska haluat niin ja koska saat itse päättää niin.

Sellaista kognitiivista asennetta, joka valitaan, sanotaan oletukseksi, ei uskomukseksi. Uskomukset muodostuvat subjektin tahdosta riippumatta evidenssin nojalla. Evidenssin ollessa puutteellinen, voidaan valita perustaa toiminta oletukseen. Esimerkiksi, jos en tiedä, lähteekö bussi tasalta vai viisi yli. voin valita olettaa, että se lähtee tasalta, ja mennä pysäkille tasaksi. Silloin en myöhästy, vaikka oletukseni olisikin väärä. Oletus valitaan siis käytännöllisten tarkoituksenmukaisuusnäkökohtien perusteella. Oletuksen valinta ei sido minua tosiasiaväitteeseen eli uskomukseen; voin olla epävarma oletuksen totuudesta, tai jopa olla sitä mieltä että se todennäköisesti ei ole tosi, mutta silti valita kyseisen oletuksen toimintani perusteeksi käytännöllisistä syistä.

Tieto on sitten sellainen uskomus, jolle on yleisesti hyväksyttävät perusteet. Sellainen uskomus, jonka totuudesta voin vakuuttaa muutkin ihmiset, jotka jakavat suunnilleen samanlaisen käsityksen eri perusteiden todistusvoimasta.

Valintaa painottava kristinusko näyttäisi toisaalta suhtautuvan uskonnolliseen uskoon kuin valinnaiseen oletukseen, mutta toisaalta kuitenkin korostavan tämän valitun asenteen ehdottomuutta, ikään kuin kyseessä kuitenkin olisi varmuudella omaksuttu uskomus. Tämä on mielestäni ristiriitaista.

Vierailija kirjoitti:

Ateisti olen, koska järkeni niin mulle sanoo.

Ei-uskovat sanovat järjen sanovan heille, ettei Jumalaa olisi, mutta harvemmin tälle väitteelle kuulee mitään perusteluja. Eli voisiko joku perustella tarkemmin, miksi päättelee näin?

Onko tämä 2015? ->

1:5

Ap. t. 13:41

Katsokaa kansoja,

katsokaa, kauhistukaa ja ihmetelkää,

sillä minä teen teidän päivinänne teon,

jota ette uskoisi, jos ette itse näkisi.

6Minä kutsun kaldealaiset

1:6 Babylonialaisia sanottiin myös kaldealaisiksi.

,

rajun ja pelottavan kansan,

joka kulkee maan ääriin

ja ottaa haltuunsa toisten asuinsijat.

7Se on julma ja armoton kansa.

Itse se päättää, mikä on oikein

ja mitä se saa tehdä.

8

1:8

Jer. 4:13,5:6

Sef. 3:3

Nopeampia kuin pantterit ovat heidän hevosensa,

ne juoksevat nopeammin

kuin hämärässä saalistavat sudet.

Heidän ratsunsa kiitävät,

ne tulevat kaukaa, ne lentävät.

Niin kuin kotka syöksyy saaliin kimppuun,

9niin kaldealaiset rientävät ryöstämään.

Heidän joukkonsa vyöryvät suoraan eteenpäin,

heillä on vankeja kuin meressä hiekkaa.

10Kuninkaita he pitävät pilkkanaan,

ruhtinaita he ilkkuvat.

He nauravat linnoituksille,

kasaavat vallin ja valtaavat ne.

11Sitten he kiitävät eteenpäin kuin tuuli,

rientävät kohti uusia rikoksia.

Omaa voimaansa he pitävät jumalana.

Raamattu.

Miten ateisti vastaa kysymykseen mitä on tietoisuus, tai omatunto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateisti olen, koska järkeni niin mulle sanoo. Kuoleman jälkeen minä lakkaan olemasta - kokonaan ja lopullisesti.

Entä jos universumi luokin sinut uudelleen jollekin toiselle planeetalle? Miksi tämä ei olisi mahdollista?

No siksi, kun mitään ruumiista erillistä minää ei ole olemassa, tietoisuuteni on aivoissa ja kun ne kuolevat häviää minuutenikin lopullisesti. Joten uudelleensyntymä on mahdoton.

Vierailija kirjoitti:

Miten ateisti vastaa kysymykseen mitä on tietoisuus, tai omatunto?

Ne ovat aivojen ominaisuuksia, toimintoja, prosesseja tms. Fyysisiä kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkin määritelmän mukaan taidan olla agnostinen negatiivinen ateisti.

 Minulta puuttuu jumalusko. En väitä, etteikö jumalia voisi olla olemassa, näiden olemassaolosta tai olemattomuudesta ei vain voida esittää päteviä todisteita kumpaankaan suuntaan.

Mitä tapahtuu kuolemani jälkeen? Ruumiini lakkaa toimimasta. En usko, että kuoleman jälkeen on olemassa mitään paikkaa, mihin menisimme, mutta enpä voi väittää etteikö niin olisi. Kuolemanjälkeisestä elämästä vain ei ole mielestäni tarpeeksi päteviä todisteita, että pitäisin tällaista asiaa todennäköisenä.

Minulle voisi ehkä käydä kuoleman jälkeinen elämä Black mirror -sarjan San Junipero -jaksossa esitellyn kaltaisessa maailmassa: kuoleman jälkeen tietoisuus siirretään kauniiseen virtuaalimiljööseen jossa voit huoletta jatkaa elämää ja päättää sen joskus niin halutessasi. Suosittelen tuota jaksoa ja ko. sarjaa muutenkin.

 

Kai ymmärrät eron uskolla ja tiedolla? Uskoa ei olisi jos olisi päteviä todisteita, silloin se olisi tietoa. Ei Jumala halua että uskot häneen koska todisteet sanovat niin vaan koska haluat niin ja koska saat itse päättää niin.

Sellaista kognitiivista asennetta, joka valitaan, sanotaan oletukseksi, ei uskomukseksi. Uskomukset muodostuvat subjektin tahdosta riippumatta evidenssin nojalla. Evidenssin ollessa puutteellinen, voidaan valita perustaa toiminta oletukseen. Esimerkiksi, jos en tiedä, lähteekö bussi tasalta vai viisi yli. voin valita olettaa, että se lähtee tasalta, ja mennä pysäkille tasaksi. Silloin en myöhästy, vaikka oletukseni olisikin väärä. Oletus valitaan siis käytännöllisten tarkoituksenmukaisuusnäkökohtien perusteella. Oletuksen valinta ei sido minua tosiasiaväitteeseen eli uskomukseen; voin olla epävarma oletuksen totuudesta, tai jopa olla sitä mieltä että se todennäköisesti ei ole tosi, mutta silti valita kyseisen oletuksen toimintani perusteeksi käytännöllisistä syistä.

Tieto on sitten sellainen uskomus, jolle on yleisesti hyväksyttävät perusteet. Sellainen uskomus, jonka totuudesta voin vakuuttaa muutkin ihmiset, jotka jakavat suunnilleen samanlaisen käsityksen eri perusteiden todistusvoimasta.

Valintaa painottava kristinusko näyttäisi toisaalta suhtautuvan uskonnolliseen uskoon kuin valinnaiseen oletukseen, mutta toisaalta kuitenkin korostavan tämän valitun asenteen ehdottomuutta, ikään kuin kyseessä kuitenkin olisi varmuudella omaksuttu uskomus. Tämä on mielestäni ristiriitaista.

Bussi on kuitenkin aineellinen asia jonka tiedät tai oletat tulevan siihen tai tähän aikaan. Jumalaan uskot näkemättä ja kuulematta ja ilman niitä aineellisia todisteita ja olettamia. Valinta uskonasioissa liittyy omaan tahtoon ja osittain myös Jeesukseen, eli uskovaiseksi voi tulla myös valitsemalla -> rukoilemalla Jumalalta johdatusta uskoon. Uskossa voi siis olla tai uskoon voi tulla eri tavoilla.

 Maailmankaikkeus ei voi syntyä tyhjästä.  

Jumala on taivaassa.

Vierailija kirjoitti:

Miten ateisti vastaa kysymykseen mitä on tietoisuus, tai omatunto?

Ei liity asiaan. Ateismi sinänsä ei tarkoita materialismia tai fysikalismia, vaikka varmaan Suomessa suurin osa ateisteista onkin myös fysikalisteja. Ei kuitenkaan ole mitään estettä sille, että ateisti uskoisi ruumiista erillisen sielun olemassaoloon. Ateisti ei vain usko jumaliin.

Vierailija kirjoitti:

Miten ateisti vastaa kysymykseen mitä on tietoisuus, tai omatunto?

Ateisti lukee paljon rahaa saaneen "tiedemiehen" kirjallisuutta siitä mitä ne ovat ja uskoo siihen. Ja tyytyväinen, sitten tulee haukkumaan Jumalaan uskovat hörhöiksi. Näinhän se menee ja Raamatussa tästäkin puhuttu jo kauan ennen tiedemiehiä.