Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on elämänkatsomuksesi?
28.10.2020 |
Ja miksi olet valinnut juuri sen?
Tai miksi et ole miettinyt asiaa?
Mitä ajattelet sinulle tapahtuvan, kun elämäsi loppuu tässä maailmassa?
Kommentit (160)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ateisti olen, koska järkeni niin mulle sanoo. Kuoleman jälkeen minä lakkaan olemasta - kokonaan ja lopullisesti.
"Elämänkatsomus" kuvaa huonosti esimerkiksi ateismia. Kysehän on vain siitä, että ei usko jumaliin. Ateisteilla voi olla vaikka minkälaisia elämänkatsomuksia. Omaani luonnehtisin jonkinlaiseksi sekulaariksi humanismiksi.
Miksi olen valinnut? En ole valinnut olla uskomatta jumaliin yhtään enempää kuin olen valinnut olla uskomatta pääsiäispupuun tai siihen, että Kuu on tehty juustosta. Minulla ei vain ole mitään syytä uskoa näitä asioita. En edes pystyisi uskottelemaan itselleni, että jumalia on olemassa, vaikka yrittäisin, yhtään enempää kuin pystyn vakuuttamaan itseni siitä, että Kuu on tehty juustosta.
Mitä ajattelen tapahtuvan, kun elämäni päättyy? En mitään. Elämäni päättyy, lakkaan olemasta olemassa tietoisena persoonana, ja ruumiini vähitellen mätänee.
Kannattaa uskoa, koska siinä ei häviä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristitty. Haluan olla voittajien joukossa ja hyvällä tuurilla kuten aina, siellä taidan tulla olemaankin
mies52v
Vierailija kirjoitti:
Kristitty. Haluan olla voittajien joukossa ja hyvällä tuurilla kuten aina, siellä taidan tulla olemaankin
mies52v
"Jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksi ja sydämessäsi uskot että Jumala on hänet kuolleista herättänyt niin sinä pelastut."
Siinä on varman voiton kaava lyhyesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa uskoa, koska siinä ei häviä mitään.
Mutta mihin niistä sadoista uskonnoista, vaiko kaikkiin?
Olen "aina" uskonut Jumalaan, siis Kristittyjen Jumalaan, eli en ole varsinaisesti tullut uskoon missään vaiheessa niin kuin moni tulee. Mummoni oli harras uskovainen joten sieltä se ehkä on aikanaan tullut. Enkä suinkaan "valinnut" mitään. Ja uskon siihen ettei tämä tähän lopu kun kuolemme eli jonkinlainen taivas on olemassa. Rukoilu auttaa ja rukouksiinkin on vastattu. Viimeistään Raamattuun ja Jumalaan uskoo kun huomaa kuinka Raamatun profetiat toinen toisensa jälkeen tulevat toteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kristitty. Haluan olla voittajien joukossa ja hyvällä tuurilla kuten aina, siellä taidan tulla olemaankin
mies52v
Entä jos... Kristinusko onkin väärässä, ja jokin muu uskonto, kuten islam, oikeassa. Maailmassa on satoja uskontoja. Suurella todennäköisyydellä olet häviäjien puolella...
Kristitty. Tulin uskoon 2002 ja silloin Jeesuksen sovitustyö tuli omakohtaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Elämänkatsomus" kuvaa huonosti esimerkiksi ateismia. Kysehän on vain siitä, että ei usko jumaliin. Ateisteilla voi olla vaikka minkälaisia elämänkatsomuksia. Omaani luonnehtisin jonkinlaiseksi sekulaariksi humanismiksi.
Miksi olen valinnut? En ole valinnut olla uskomatta jumaliin yhtään enempää kuin olen valinnut olla uskomatta pääsiäispupuun tai siihen, että Kuu on tehty juustosta. Minulla ei vain ole mitään syytä uskoa näitä asioita. En edes pystyisi uskottelemaan itselleni, että jumalia on olemassa, vaikka yrittäisin, yhtään enempää kuin pystyn vakuuttamaan itseni siitä, että Kuu on tehty juustosta.
Mitä ajattelen tapahtuvan, kun elämäni päättyy? En mitään. Elämäni päättyy, lakkaan olemasta olemassa tietoisena persoonana, ja ruumiini vähitellen mätänee.
Onhan se valinta olla uskomatta. On hirveän lohduton ajatus, että kaikki päättyy kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa uskoa, koska siinä ei häviä mitään.
Kyllä mä mielummin elän selväpäisenä enkä harhoissa houraillen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Elämänkatsomus" kuvaa huonosti esimerkiksi ateismia. Kysehän on vain siitä, että ei usko jumaliin. Ateisteilla voi olla vaikka minkälaisia elämänkatsomuksia. Omaani luonnehtisin jonkinlaiseksi sekulaariksi humanismiksi.
Miksi olen valinnut? En ole valinnut olla uskomatta jumaliin yhtään enempää kuin olen valinnut olla uskomatta pääsiäispupuun tai siihen, että Kuu on tehty juustosta. Minulla ei vain ole mitään syytä uskoa näitä asioita. En edes pystyisi uskottelemaan itselleni, että jumalia on olemassa, vaikka yrittäisin, yhtään enempää kuin pystyn vakuuttamaan itseni siitä, että Kuu on tehty juustosta.
Mitä ajattelen tapahtuvan, kun elämäni päättyy? En mitään. Elämäni päättyy, lakkaan olemasta olemassa tietoisena persoonana, ja ruumiini vähitellen mätänee.
Onhan se valinta olla uskomatta. On hirveän lohduton ajatus, että kaikki päättyy kuolemaan.
Se, että se on yksilön mielestä ’lohdutonta’ ei tee siitä vähemmän totta.
Buddhalainen filosofia. Maailmassa olisi sopusointuisampaa, harmonisempaa. Loppuisi tappaminen ja kaiken elollisen vahingoittaminen. Tilalle tulisi pyrkimys rauhaan, kohtuullisuuteen, rehellisyyteen, kunnioitukseen. Ihminen hakisi itsestään ne muuttumistarpeet sen sijaan, että etsisi ja osoittaisi virheitä toisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa uskoa, koska siinä ei häviä mitään.
Kyllä mä mielummin elän selväpäisenä enkä harhoissa houraillen.
Uskot silti esim. Sanna Marinia ja maskisuosituksia? Vaikka näkyviä todisteita ei maskien puolesta ole. Eli aina johonkin ihminen jollain tapaa uskoo, ei kai se harhoissa olemista ole.
Vierailija kirjoitti:
Ateisti olen, koska järkeni niin mulle sanoo. Kuoleman jälkeen minä lakkaan olemasta - kokonaan ja lopullisesti.
Entä jos universumi luokin sinut uudelleen jollekin toiselle planeetalle? Miksi tämä ei olisi mahdollista?
Jeesus on Herra.
Olen aina uskonut Jeesukseen.
Jeesus on minut pelastanut.
Kuoleman jälkeen pääsen taivaaseen.
Raamatun profetiat ovat toteutuneet ja loputkin toteutuvat.
Jonkin määritelmän mukaan taidan olla agnostinen negatiivinen ateisti.
Minulta puuttuu jumalusko. En väitä, etteikö jumalia voisi olla olemassa, näiden olemassaolosta tai olemattomuudesta ei vain voida esittää päteviä todisteita kumpaankaan suuntaan.
Mitä tapahtuu kuolemani jälkeen? Ruumiini lakkaa toimimasta. En usko, että kuoleman jälkeen on olemassa mitään paikkaa, mihin menisimme, mutta enpä voi väittää etteikö niin olisi. Kuolemanjälkeisestä elämästä vain ei ole mielestäni tarpeeksi päteviä todisteita, että pitäisin tällaista asiaa todennäköisenä.
Minulle voisi ehkä käydä kuoleman jälkeinen elämä Black mirror -sarjan San Junipero -jaksossa esitellyn kaltaisessa maailmassa: kuoleman jälkeen tietoisuus siirretään kauniiseen virtuaalimiljööseen jossa voit huoletta jatkaa elämää ja päättää sen joskus niin halutessasi. Suosittelen tuota jaksoa ja ko. sarjaa muutenkin.
Alue: Aihe vapaa
Uteliias.