Mies ei ymmärrä miten raskaana koen kotona olon..

Mene lapsen kanssa vaikka perhekerhoon. Varaa oma harrastusvuoro, mielellään liikunnallinen, jossa tapat muitakin aikuisia. Mene. On vaikeaa eikä muuksi muutu, mutta aika kuluu onneksi eteenpäin. Tosi masentavaa olla niin yksin, vailla ystävien ja sukulaisten seuraa ja ilman täysin omaa aikaa. Miehesikin kaipaisi jotain toimintaa eikä vain sohvalla makoilua?

Eipä tuo miehesi kovin hyvältä isältä ja puolisolta kuulosta. Käytännössä olet aika lailla yksinhuoltaja, vaikka puoliso siinä onkin, ja väärinhän se toki on. Toisaalta, siitäkin onneksi selviää, itse olin ihan oikeasti totaaliyksinhuoltaja ja hengissä ollaan...

Tosi ikävää tuollainen. Mun siskoni mies on samanlainen ja sen katsominen saa minut kyllä arvostamaan omaa osallistuvaa miestäni aivan uudella tavalla. Jotenkin kaikki eivät vaan tajua että äiditkin kaipaavat aikuista seuraa eikä äitiysloma ole mitään lepolomaa.

Mene suihkuun, laita meikkiä vähän naamaan ja kävele omilla jaloilla ovesta ulos samalla kun mies astuu sisään. Huomaat, että omat jalat ihan oikeasti kantaa ja osaa kävellä esim. kahvilaan ihan itse.

Kurjalta kuulostaa. Niin ikävää kun se onkin, niin naisen on puolustettava itseään parisuhteessa ja äidin on puolustettava itseään perheessä, koska muuten sitä omaa tilaa ja aikaa ei yhtäkkiä olekaan, ja sen takaisin taisteleminen on työlästä. 

Meillä oli se järjestely, että kun mies tuli kotiin, olin lasten ja koiran kanssa lenkillä, että hän sai olla tunnin verran itsekseen. Sitten tultiin kotiin, ja oli minun vuoroni olla tunnin verran itsekseni. Joka päivä. Mutta, mulla mies oli jo kolmen jälkeen kotona, ja minusta oli ihana paeta lapsia kotitöihin ja laittaa ruokaa ja siivota ennen kuin mies tuli kotiin, joten illaksi ei jäänyt mitään kotitöitä. Mut ap:n kohdalla mies on tosi myöhään töissä ja toisaalta en voi ihan vilpittömästi suositella sitäkään, että äiti on joka päivä kello kahden ja kolmen välillä pahantuulinen kotilaoushirviö joka hosuu rätti kädessä ja kuorii apinan raivolla perunoita perunankuoret lennellen. :)

Ootko milloin viimeksi ap ihan tosissasi puolustanut itseäsi ja omia oikeuksiasi? Miehesi on tullut isäksi vapaaehtoisesti, lapsi on hänen lapsensa, ja hänen nyt vaan täytyy oppia olemaan isä. Ja vaikka sinä olisit halunnutkin lasta enemmän kuin hän, ja joutuisit nyt sitten siitä syyllistetyksi ja "maksamaan" siitä, niin nyt tilanne on tämä, että jos haluatte olla onnellisia yhdessä ja selvitä pikkulapsi-ajasta, niin molempien on kannettava vastuu.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 13:38"]

Mene suihkuun, laita meikkiä vähän naamaan ja kävele omilla jaloilla ovesta ulos samalla kun mies astuu sisään. Huomaat, että omat jalat ihan oikeasti kantaa ja osaa kävellä esim. kahvilaan ihan itse.

[/quote]

Ja hyvällä tuurilla se lapsi voi olla vielä hengissä vaikka sen kanssa ei koko aikaa leikitä tai vahdata nenä nenää vasten.

Kuulostaa meidän touhulta. Mä vaan loppujen lopuksi lähdin, ja jätin lapsen isälleen siksi aikaa. Totesin vaan, että heippa. Mies jäi suu auki möllöttämään ja huutamaan, että en mä voi lähteä! Palasin parin tunnin päästä ja siellä se mies hoisi lasta, syötti sun muuta. Mitään haavereitakaan ei ollut sattunut. Niitä pelkäsinkin eniten, mutta totesin, että jollen nyt lähde hajoan itse pian. Ja se ei ole lapselle hyväksi. Mies tajusi tilanteen, ettei se olekkaan niin helppoa. Lapsen kanssa on nyt ollut muutamia kertoja, jotta mä pääsen. Tosin pientä vastahakoisuutta siellä on ollut. Nyt käyn myös itse töissä ja saatan olla viikonloppuisin töissä, mies puolestaan aina viikonloppuisin vapaalla, joten nyt "joutuu" olemaan lasten kanssa kolmistaan. Nyt hän on alkanut arvostaa mun panosta lasten eteen ja sitä, että olen hoitanut asioita.

Jootenkin nyt myös itse ylläpidät elämäsi tylsyyttä. Lähde sen lapsen kanssa päivällä jonnekin ja hommaa illaksi vaikka kerran viikkoon jokin harrastus. Eihän sinun mieheltä lupaa tarvitse kysyä , jos esim. kauppaan menet , mies on lapsen isä ja voi hyvin olla välillä lapsen kanssa kahden. Ki te lapsen kanssa ulkoilette päivisin ?

Äitiiii...saanko mennä ulos leikkimäää...

En oikein ymmärtänyt, miksi et voi lähteä lapsen kanssa minnekään? Lapselle ruoat mukaan, imetät lennossa. Käytte kaupungilla, shoppailemassa, museoissa, tapaatte muita tuttuja. On kyllä osittain oma valinta jäädä vain kotiin!

No ei tuo parisuhteelta kuulosta. Sinähän olet tavallaan töissä kotona päivän, miehesi on töissä työpaikalla, ja työajan ulkopuolella lastenhoidossa voi ja pitääkin vuorotella. Ei kukaan jaksa olla aina käytettävissä, tilanteenhan voi pelastaa ihan se että saisit muutaman tunnin viikossa omaa aikaa. Ihme kusipää on miehesi kun ei sitä tajua.

Kannattaisi keskustella hänen viiskytlukulaisista asenteistaan hänen kanssaan, ja jos hän ei edelleenkään ymmärrä ahdinkoasi niin sitten olisi parempi olla totaali-yh. Minulla on ainakin yksinäisempi olo ihmisen kanssa joka ei ymmärrä ja pahentaa tilannetta kuin silloin jos olen kokonaan oikeasti yksin.

Entä sitten kun palaat töihin? Silloin sinun varmaankin "kuuluu" hoitaa kaikki lapsen asiat sen lisäksi että olet töissä. Tuskin miehesi tuosta mihinkään muuttuu.

Tuo vähän itseänikin pelottaa, että jos siinä käykin noin.

Ulkoiletteko te ollenkaan?? Ja liiku sen lapsen kanssa! Yhden kanssa on helppo liikkua. Ei sitten tee mieli räpeltää siellä kotona niin paljon, kun on puhti mennyt puistossa ja reissuilla. Pari kunnon ulkoilua pitäisi olla päivässä! Ja sinähän ehdit aamulla hyvin laittautua, kun miehesi lähtee vasta kahdeksalta.

otat ne sun oikeudet, koska typerä mies ei niitä muuten anna. Lähdet samalla ovenavauksella kun ukko tulee... ja lauantaina heräät riittävän aikaisin että ehdit ekana lähtemään, jätät lapun pöydälle että olet viikonlopun yli poissa jaloista, jotta mies saa rauhassa viettää laatuaikaa oman lapsensa kanssa. Menet hotelliin yöksi ja olet 2vrk kuin ellun kana. Sunnuntai-iltana muina naisina kotiin ja jos mies jotain mussuttaa sanot mussun mussun, jollei kelpaa, niin ero ja 50-50% huoltajuus. Älä anna miehesi pilata sun (ja lapsen) elämää. Muutos alkaa tänään, sinusta itsestäsi.

Parin tällaisen viikonlopun jälkeen miehesi luultavasti on oikein myöntyväinen viettämään yhteistä laatuaikaa koko perheellä (ei niin, että hän pelailee omiaan). siperia opettaa tyhmempääkin

Tiedän miltä sinusta tuntuu! Minäkin olen väsynyt olemaan kotona. Mieheni menee töihin yhdeksäksi ja tulee kotiin yleensä vasta iltakahdeksalta. Hän on lapsen kanssa (sohvalla istuen) vielä lyhyemmän aikaa iltaisin kuin sinun miehesi. Minä nukutan vauvan ja hoidan yösyötöt. Onneksi saan usein viikonloppuna omaa aikaa - ja aikaa yksin - sen voimin olen jaksanut. Olen aina etukäteen kertonut miehelle, että minulla on sovittuna tiettyjä menoja ja sitten lähden pois kotoa vähäksi aikaa. Jos olemme molemmat kotona, vauva on kuitenkin koko ajan "minun vastuulla". Suosittelen, että otat viikonloppuna sitä omaa aikaa itsellesi ja teet miehellesi selväksi, että sinulla on sovittua menoa (vaikka se olisi vain ostoksilla käymistä).

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 13:23"]Olen kotona 9kk vauvan kanssa, mies töissä arkipäivät klo. 8.00-17.00 välisen ajan.. Työmatkoihin ei mene kuin hujaus autolla..

Vauvan päivärytmit eivät ole vieläkään selkiintyneet kunnolla, joten ulos lähteminen ym. muu tuntuu todella hankalalta. Saatikka jos haluaisin pitemmälle lähtä (kaupungille, kauppaan).. Olen periaatteessa kotona 24/7, lukuunottamatta yhteisiä kauppareissuja autolla.. Lapsen kanssa olen aina joka paikassa ja se tuntuu raskaalta..Kun et saa edes persettäsi pyyhkiä rauhassa tai käytyä suihkussa niin, että kukaan tai mikään asia ei keskeytä hiustenpesua..

Iltaisin kun yritän sanoa miehelle että haluan lähtä kauppaan, hän sanoo että '' No mene, ja ota lapsi mukaasi jotta saan olla hetken rauhassa''.. Jooh. No, koska minä saan olla hetken rauhassa? Tuntuu että se kauppa on ainoa pakokeino hetkeksi kotoa ja sinnekkään en jaksaisi muutakuin väkisin raahautua. En nauti enää kotona olemisesta kuten alussa, olen todella väsynyt ja loppuun palanut.. Mies ei voi ottaa muka vapaata töistä (koska ei halua joutua lapsen kanssa kotiin), vaikka olen yrittänyt keskustella asiallisesti, huutaa, anella! Mikään ei auta.. Olen jopa yrittänyt pyytää että hän järjestäisi töissä asiansa niin että pääsisi tulemaan kotiin paria tuntia ennen työajan loppumista, jotta minä pääsisin lähtemään vaikka kaupungille, uimaan. Minne vain, jotta saan olla hetken YKSIN. Vain minä ja minun tarpeet. Pyydänkö liikaa?. Ja tämä olisi mahdollista jos vain puhuisi pomonsa kanssa, mutta hän ei halua!

Päivämme menevät suurinpiirtein näin: Aamulla heräämme, mies lähtee töihin ja minä jään laittamaan lapselle aamupalaa. Touhuamme lapsen kanssa, syötän, vaihdan vaipat, kylvetän, yritän jossain välissä saada siivoiltua asuntoa asialliseen kuntoon. Istun hetkeksi alas (silloin kun vauva nukkuu) ja olen tekemättä mitään sen 30 minuuttia, jolloin tässä talossa on täysi hiljaisuus päiväsaikaan.
Mies tulee himpun yli 17.00 kotiin, joskus on jäänyt jonnekkin notkumaan yliaikaa ja tulee viimeistään kuudelta kotiin. Sitten menee suihkuun, josta suoraa sohvalle telkkaria katsomaan/tietokoneelle. Sitten tehdään ruokaa, jos jaksetaan. Loppuilta miehellä menee sohvalla, ellei kauppareissua ole luvassa. Lapsen saattaa syöttää töistä tultuaan.. Iltapala on yleensä hänen velvollisuutensa ja vauvan nukutus.. Mies narisee siitä, miksi hänen pitää nukuttaa lapsi aina illalla, enkö minä voisi tehdä sitä? Siis... Mies on lapsen kanssa vain 1-2 syötön ajan ja laittaa lapsen nukkumaan, ja se on hänelle liikaa!

Töistä tultuaan olen käskenyt häntä olemaan lapsen kanssa. Joo, mies ''on lapsen kanssa'' = istuu sohvalla, jolloin kukaan ei vahdi lasta ja ei ehdi välttää vaaratilanteita, Tämän takia joudun olemaan jatkuvasti lapsen kanssa ja leikkimään, koska mies ei ymmärrä että ei SOHVALLA MAKOILU OLE LAPSEN KANSSA OLEMISTA!

Viikonloput mies alkaa pelailemaan pelejä heti aamusta/lähtee omiin menoihin jo heti aamusta ilmoittamatta minulle mitään. Tai sitten istuu kotona ja valittaa että on tylsää! Jos ydessä jonnekkin mennään, niin mies päättää ja minulla ei ole mitään sanavaltaa.. Esim. viime viikonloppuna tosi reilusti ehdotti että mennään luistelemaan. Siis mies luistelee, minä raahaan lasta pulkassa sillä aikaa!

Kun yritän sopia itselleni menoa, ne jäävät toteutumatta miehen vuoksi. Hän on jo ehtinyt sopia jotakin, tai hänellä on tärkeämpää tekemistä/meidän pitäisi juuri silloin olla menossa sinne ja sinne.. Kun joskus ajattelen että lauantai aamupäivä olisi oivallinen aika lähtä jonnekkin, mutten uskalla sanoa miehelleni mitään (jottei sovi kenties tahallaan menoja päällekkäin), herään aamulla pientä odotusta ilmassa että tänään minä menen vihdoinkin sinne kahvilaan/kirjastoon/shoppailemaan. MIES ON LÄHTENYT JO AAMUSTA :D Siis voi **********!!!!! En enää ymmärrä miten olen edes järjissäni..

[/quote]

Et todellakaan pyydä liikaa! Varsinkin jos teillä on vain yksi lapsi, joka on jo 9kk.

Mies pärjää sen ikäisn kanssa helposti pari tuntia. Ja sellaisen ajan saa kyllä kulumaan ilman sen ihmeellisempiä temppuja.

Kuulostaa siltä, että olet todella väsynyt, kun olet joutunut hoitamaan lasta käytännössä yksin 9kk. Nyt täytyy saada miehesi ymmärtämään tämä ja hänen on otettava enemmän vastuuta lasten hoidosta. Aloittakaa vaikka etukäteen sopimalla yksi päivä viikosta, jolloin sinulla on 2-3 tuntia vapaata ja aikaa itsellesi. Kun miehesi tietää tämän etukäteen, hän on paljon paremmin valmistautunut lähtöösi tullessaan töistä kotiin. Kun tämä alkaa onnistumaan, voitte lisätä viikkoon toisen ja komannenkin päivän. Ja jatkossa spontaanisti ilman ennakkosuunnittelua.

T. Mies 38v ja neljän lapsen isä

Onko miehesi saanut mahdollisuuden osallistua ilman, että sinä määrittelet miten hänen tulee toimia ja olla lapsen kanssa. Saatat olla tietämättäsi provoida tilanteen siihen pisteeseen, että miestä ei vaan enää edes kiinnosta yrittää.

Olet kuintenkin jo aikuinen ja olet itse tehnyt arvioita, valintoja ja päätöksiä omasta elämästäsi. Sekin kertoo jo paljon, että olet kotona lapsen kanssa, kun lapsen kanssa voi tehdä kuitenkin niin paljon. Mutta minä vaan kärsin.

Aikuisena et ole kotiarestissa hellan ja nyrkin välissä marttyyrinä.

Meillä lähes sama homma. Mies jäi lasten kanssa kotiin kuukaudeksi isyyskuukausi ja pyysi sen kälkeen anteeksi että ei tajunnut kuinka paljon teen kotona ja että se on työläistä hommaa. Lähde lapsen kanssa ulos tapamaan muita.

Ihan kamalaa. En kestäisi tuollaista miestä päivääkään mutta ymmärrän toki että eroaminen olisi vaikeaa kun on pieni lapsi. Me keskustelimme mieheni kanssa ennen kuin jätimme ehkäisyn pois ja tulin raskaaksi, miten hoidetaan parisuhdettamme ja itseämme raskaan vauva ajan ja miten elämä tulee muuttumaan perheen perustamisen jälkeen. Sovimme jo silloin, että jään kotiin lapsen kanssa ja mies käy töissä (parempi palkka ja helpompaakin koska minä imetän). 

Olen aina ollut meneväinen ja sosiaalinen, mieheni enemmän viihtyy kotona ja yksinkin. Sovimme, että minulla on jokapäivä omaa aikaa tunti kun mies tulee töistä kotiin. Käytän sen miten haluan mutta se on "vauva vapaata" aikaa ja lapsi on syötetty joten siitä ei tarvitse huolehtia. Nukun, käyn lenkillä/salilla, lueskelen, käyn netissä, puhun ystävän kanssa puhelimessa, mitä tahansa. Ja tämä pienikin oma hetki auttaa jaksamaan! ja mies on mielellään vauvan kanssa ja hoitaa tätä muutenkin iltaisin. Vapaapäivinä puuhailemme perheen kesken kaikenlaista ja mies on myös itsekseen vauvan kanssa ja minä pääsen käymään kaupungilla tapaamassa ystäviä, treenaamassa, leffassa jne. Myös ystäviäni tulee vierailulle lastensa kanssa viikottain tai minä menen heille kylään. Ihanaa saada aikuistaseuraa ja tukea muilta äideiltä.

Ota AP kovalla kovaa vastaan. Varaat säännöllisen harrastuksen, jätät vaan kylmästi lapsen miehen kanssa ja lähdet. Sanot että ero tulee jos ei asiat muutu. Silloin saat ainakin omaa aikaa miehen joutuessa hoitamaan lasta.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 14:01"]

Ihan kamalaa. En kestäisi tuollaista miestä päivääkään mutta ymmärrän toki että eroaminen olisi vaikeaa kun on pieni lapsi. Me keskustelimme mieheni kanssa ennen kuin jätimme ehkäisyn pois ja tulin raskaaksi, miten hoidetaan parisuhdettamme ja itseämme raskaan vauva ajan ja miten elämä tulee muuttumaan perheen perustamisen jälkeen. Sovimme jo silloin, että jään kotiin lapsen kanssa ja mies käy töissä (parempi palkka ja helpompaakin koska minä imetän). 

Olen aina ollut meneväinen ja sosiaalinen, mieheni enemmän viihtyy kotona ja yksinkin. Sovimme, että minulla on jokapäivä omaa aikaa tunti kun mies tulee töistä kotiin. Käytän sen miten haluan mutta se on "vauva vapaata" aikaa ja lapsi on syötetty joten siitä ei tarvitse huolehtia. Nukun, käyn lenkillä/salilla, lueskelen, käyn netissä, puhun ystävän kanssa puhelimessa, mitä tahansa. Ja tämä pienikin oma hetki auttaa jaksamaan! ja mies on mielellään vauvan kanssa ja hoitaa tätä muutenkin iltaisin. Vapaapäivinä puuhailemme perheen kesken kaikenlaista ja mies on myös itsekseen vauvan kanssa ja minä pääsen käymään kaupungilla tapaamassa ystäviä, treenaamassa, leffassa jne. Myös ystäviäni tulee vierailulle lastensa kanssa viikottain tai minä menen heille kylään. Ihanaa saada aikuistaseuraa ja tukea muilta äideiltä.

Ota AP kovalla kovaa vastaan. Varaat säännöllisen harrastuksen, jätät vaan kylmästi lapsen miehen kanssa ja lähdet. Sanot että ero tulee jos ei asiat muutu. Silloin saat ainakin omaa aikaa miehen joutuessa hoitamaan lasta.

[/quote]

Ja tähän piti lisätä, että toki myös miehellä on omaa aikaa jolloin käy salilla ja lenkilä yms. Enemmän hän vaan viihtyy kotona töiden jälkeen  kun itse tarvitsen omaa aikaa.