Mies ei ymmärrä miten raskaana koen kotona olon..

Olen kotona 9kk vauvan kanssa, mies töissä arkipäivät klo. 8.00-17.00 välisen ajan.. Työmatkoihin ei mene kuin hujaus autolla..

Vauvan päivärytmit eivät ole vieläkään selkiintyneet kunnolla, joten ulos lähteminen ym. muu tuntuu todella hankalalta. Saatikka jos haluaisin pitemmälle lähtä (kaupungille, kauppaan).. Olen periaatteessa kotona 24/7, lukuunottamatta yhteisiä kauppareissuja autolla.. Lapsen kanssa olen aina joka paikassa ja se tuntuu raskaalta..Kun et saa edes persettäsi pyyhkiä rauhassa tai käytyä suihkussa niin, että kukaan tai mikään asia ei keskeytä hiustenpesua..

Iltaisin kun yritän sanoa miehelle että haluan lähtä kauppaan, hän sanoo että '' No mene, ja ota lapsi mukaasi jotta saan olla hetken rauhassa''.. Jooh. No, koska minä saan olla hetken rauhassa? Tuntuu että se kauppa on ainoa pakokeino hetkeksi kotoa ja sinnekkään en jaksaisi muutakuin väkisin raahautua. En nauti enää kotona olemisesta kuten alussa, olen todella väsynyt ja loppuun palanut.. Mies ei voi ottaa muka vapaata töistä (koska ei halua joutua lapsen kanssa kotiin), vaikka olen yrittänyt keskustella asiallisesti, huutaa, anella! Mikään ei auta.. Olen jopa yrittänyt pyytää että hän järjestäisi töissä asiansa niin että pääsisi tulemaan kotiin paria tuntia ennen työajan loppumista, jotta minä pääsisin lähtemään vaikka kaupungille, uimaan. Minne vain, jotta saan olla hetken YKSIN. Vain minä ja minun tarpeet. Pyydänkö liikaa?. Ja tämä olisi mahdollista jos vain puhuisi pomonsa kanssa, mutta hän ei halua!

Päivämme menevät suurinpiirtein näin: Aamulla heräämme, mies lähtee töihin ja minä jään laittamaan lapselle aamupalaa. Touhuamme lapsen kanssa, syötän, vaihdan vaipat, kylvetän, yritän jossain välissä saada siivoiltua asuntoa asialliseen kuntoon. Istun hetkeksi alas (silloin kun vauva nukkuu) ja olen tekemättä mitään sen 30 minuuttia, jolloin tässä talossa on täysi hiljaisuus päiväsaikaan.
Mies tulee himpun yli 17.00 kotiin, joskus on jäänyt jonnekkin notkumaan yliaikaa ja tulee viimeistään kuudelta kotiin. Sitten menee suihkuun, josta suoraa sohvalle telkkaria katsomaan/tietokoneelle. Sitten tehdään ruokaa, jos jaksetaan. Loppuilta miehellä menee sohvalla, ellei kauppareissua ole luvassa. Lapsen saattaa syöttää töistä tultuaan.. Iltapala on yleensä hänen velvollisuutensa ja vauvan nukutus.. Mies narisee siitä, miksi hänen pitää nukuttaa lapsi aina illalla, enkö minä voisi tehdä sitä? Siis... Mies on lapsen kanssa vain 1-2 syötön ajan ja laittaa lapsen nukkumaan, ja se on hänelle liikaa!

Töistä tultuaan olen käskenyt häntä olemaan lapsen kanssa. Joo, mies ''on lapsen kanssa'' = istuu sohvalla, jolloin kukaan ei vahdi lasta ja ei ehdi välttää vaaratilanteita, Tämän takia joudun olemaan jatkuvasti lapsen kanssa ja leikkimään, koska mies ei ymmärrä että ei SOHVALLA MAKOILU OLE LAPSEN KANSSA OLEMISTA!

Viikonloput mies alkaa pelailemaan pelejä heti aamusta/lähtee omiin menoihin jo heti aamusta ilmoittamatta minulle mitään. Tai sitten istuu kotona ja valittaa että on tylsää! Jos ydessä jonnekkin mennään, niin mies päättää ja minulla ei ole mitään sanavaltaa.. Esim. viime viikonloppuna tosi reilusti ehdotti että mennään luistelemaan. Siis mies luistelee, minä raahaan lasta pulkassa sillä aikaa!

Kun yritän sopia itselleni menoa, ne jäävät toteutumatta miehen vuoksi. Hän on jo ehtinyt sopia jotakin, tai hänellä on tärkeämpää tekemistä/meidän pitäisi juuri silloin olla menossa sinne ja sinne.. Kun joskus ajattelen että lauantai aamupäivä olisi oivallinen aika lähtä jonnekkin, mutten uskalla sanoa miehelleni mitään (jottei sovi kenties tahallaan menoja päällekkäin), herään aamulla pientä odotusta ilmassa että tänään minä menen vihdoinkin sinne kahvilaan/kirjastoon/shoppailemaan. MIES ON LÄHTENYT JO AAMUSTA :D Siis voi **********!!!!! En enää ymmärrä miten olen edes järjissäni..