Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet etsivät suhdetta satojenkin kilometrien päästä
28.10.2020 |
Vaikka heillä ei ole aikomustakaan muuttaa sieltä peräkylältä mihinkään. Ja oikeestiko luulevat että joku akateeminen kaupungin keskustassa asuva nainen muuttaisi sinne peräkylään? Vai onko idea, että nainen käy kylässä pari kertaa kuussa?
Hämmästelen näitä nettideittailun viestejä.
Kommentit (146)
Kassit täytyy tyhjentää ajoittain. Joskus se vaatii jopa matkustamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku 100-200km matka ei ole mikään este kahden aikuisen ihmisen suhteelle.
Minulle kahdenkymmenen kilometrin suhde on jo kaukosuhde, koska se tarkoittaa, ettemme näe niin usein kuin haluaisin. Tuo on minulle kaukosuhteen määritelmä.
Vierailija kirjoitti:
Joku 100-200km matka ei ole mikään este kahden aikuisen ihmisen suhteelle. Ei se ole mikään kaukosuhde. Kaukosuhde on kun toinen asuu toisella puolella Suomea. Naiset eivät ole valmiit näkemään pienintäkään vaivaa tai kuluttamaan muutamaa euroa matkakuluihin löytääkseen miehen. Joku 100km matka on tunnin junulla tai autolla. Saman verran tai enemmänkin menee helposti matkoihin kun seisot pysäkeillä tai ruuhkissa pk seudulla.
Toinen ovat nämä "katselijat". En ole enää kiinnostunut "katselusta" vaan yli 35v naisen on jo tiedettävä onko valmis aloittamaan suhteen jos on kipinää tai onko valmis hankkimaan lapsia. Herätkää jo todellisuuteen. Yli 35v naisella ei ole biologiselta kannalta aikaa enää yhtään vain "katselemiseen". Et ole enää nuori aikuinen vaan paria vuotta vaille keski-ikäinen.
Minulla ei ole halua eikä aikaa 40v miehenä leikkiä näiden "katsellaan" tai ei ole varma tahtooko lapsen naisten kanssa. Muhun vetoaa ilmoitus jossa nainen sanoo suoraan haluavansa jo naimisiin ja saada lapsia.
Jännä että määrittelet aikuisuuden sen perusteella, jaksaako joku lähteä sinun takiasi satojen kilometrien päähän joka treffeille. En ole vähään aikaan kuullut mitään noin tyhmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aavistustakaan. Oma rajani oli Tinderissä kolme kilometriä, ja tuolla säteellä asuu tuhansia naisia. Jos toinen ei asu kävelyetäisyydellä, ei suhteesta olisi tullut mitään.
Minä olisin ollut sinkku (muutamia lyhyeksi jääneitä tapailusuhteita ja seksisuhteita lukuun ottamatta) vuodesta 1993 lähtien, jos olisin asettanut rajaksi alle 50 km. Ja asuin kuitenkin Helsingissä. Nykyistä puolisoani edeltänyt seurustelukumppani (noin 4 v suhde) asui 90 km:n päässä Helsingistä, häntä edeltänyt seurustelukumppani (1,5 v suhde) asui Tukholmassa.
Nykyinen puoliso löytyikin sitten läheltä, vain vajaat 60 km välimatkaa.
Me ollaan käyty jo tämä keskustelu tällä palstalla. :)
Ja aika monta muutakin keskustelua. Samat aiheet ja samat ihmisethän täällä pyörivät päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Miten näissä ne ensimmäiset treffit - joku matkustaa muutaman tunnin matkan toiselle paikkakunnalle, juodaan siellä kuppi kahvia tai käydään syömässä, ja sitten taas junalla sama matka takaisin? Vai onko tuossa ideana, että jos toinen tulee riittävän kaukaa käymään, niin jos tämä ei ole ihan mahdoton tapaus, tulee kauhea paine päästää toinen yöksi "sohvalle nukkumaan" ja sitten voikin alkaa vonkaamaan seksiä?
Kauhean epäkäytännölliseltä kuulostaa alkaa deittailla noin kaukana asuvaa, joten jokin ajatus siinä on pakko olla taustalla.
Mun ekat treffit nykyisen kumppanini kanssa oli hotelliviikonloppu molemmille vieraalla paikkakunnalla :) Ennen sitä ehdittiin kirjoitella ja soitella kuukauden ajan. Toki molemmilla oli varasuunnitelma, jos sellaista olisi tarvinnut, mutta kaikki meni juuri niin luontevasti kuin molemmat oli jo ennakkoon arvanneet. Välimatkaa meillä on sellaiset 120 kilometriä eli puolitoista tuntia. Eihän sellainen ole matka eikä mikään, muutama vuosi ollaan pendelöity. Kuriositeettina vielä sellainen (toiseen kommenttiin liittyen), että kumppanini asuu Helsingin keskustassa, joten varmaan lähempääkin olisi joku löytynyt. Onneksi ei etsinyt kolmen kilometrin säteellä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näissä ne ensimmäiset treffit - joku matkustaa muutaman tunnin matkan toiselle paikkakunnalle, juodaan siellä kuppi kahvia tai käydään syömässä, ja sitten taas junalla sama matka takaisin? Vai onko tuossa ideana, että jos toinen tulee riittävän kaukaa käymään, niin jos tämä ei ole ihan mahdoton tapaus, tulee kauhea paine päästää toinen yöksi "sohvalle nukkumaan" ja sitten voikin alkaa vonkaamaan seksiä?
Kauhean epäkäytännölliseltä kuulostaa alkaa deittailla noin kaukana asuvaa, joten jokin ajatus siinä on pakko olla taustalla.
Mun ekat treffit nykyisen kumppanini kanssa oli hotelliviikonloppu molemmille vieraalla paikkakunnalla :) Ennen sitä ehdittiin kirjoitella ja soitella kuukauden ajan. Toki molemmilla oli varasuunnitelma, jos sellaista olisi tarvinnut, mutta kaikki meni juuri niin luontevasti kuin molemmat oli jo ennakkoon arvanneet. Välimatkaa meillä on sellaiset 120 kilometriä eli puolitoista tuntia. Eihän sellainen ole matka eikä mikään, muutama vuosi ollaan pendelöity. Kuriositeettina vielä sellainen (toiseen kommenttiin liittyen), että kumppanini asuu Helsingin keskustassa, joten varmaan lähempääkin olisi joku löytynyt. Onneksi ei etsinyt kolmen kilometrin säteellä :D
Joillekuille sopii etäsuhde, toisille ei. Sen mukaan kannattaa rajata hakualue.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näissä ne ensimmäiset treffit - joku matkustaa muutaman tunnin matkan toiselle paikkakunnalle, juodaan siellä kuppi kahvia tai käydään syömässä, ja sitten taas junalla sama matka takaisin? Vai onko tuossa ideana, että jos toinen tulee riittävän kaukaa käymään, niin jos tämä ei ole ihan mahdoton tapaus, tulee kauhea paine päästää toinen yöksi "sohvalle nukkumaan" ja sitten voikin alkaa vonkaamaan seksiä?
Kauhean epäkäytännölliseltä kuulostaa alkaa deittailla noin kaukana asuvaa, joten jokin ajatus siinä on pakko olla taustalla.
Mun ekat treffit nykyisen kumppanini kanssa oli hotelliviikonloppu molemmille vieraalla paikkakunnalla :) Ennen sitä ehdittiin kirjoitella ja soitella kuukauden ajan. Toki molemmilla oli varasuunnitelma, jos sellaista olisi tarvinnut, mutta kaikki meni juuri niin luontevasti kuin molemmat oli jo ennakkoon arvanneet. Välimatkaa meillä on sellaiset 120 kilometriä eli puolitoista tuntia. Eihän sellainen ole matka eikä mikään, muutama vuosi ollaan pendelöity. Kuriositeettina vielä sellainen (toiseen kommenttiin liittyen), että kumppanini asuu Helsingin keskustassa, joten varmaan lähempääkin olisi joku löytynyt. Onneksi ei etsinyt kolmen kilometrin säteellä :D
Toivottavasti olitte ennestään tuttuja. Muuten tuo on aika helvetin typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku 100-200km matka ei ole mikään este kahden aikuisen ihmisen suhteelle. Ei se ole mikään kaukosuhde. Kaukosuhde on kun toinen asuu toisella puolella Suomea. Naiset eivät ole valmiit näkemään pienintäkään vaivaa tai kuluttamaan muutamaa euroa matkakuluihin löytääkseen miehen. Joku 100km matka on tunnin junulla tai autolla. Saman verran tai enemmänkin menee helposti matkoihin kun seisot pysäkeillä tai ruuhkissa pk seudulla.
Toinen ovat nämä "katselijat". En ole enää kiinnostunut "katselusta" vaan yli 35v naisen on jo tiedettävä onko valmis aloittamaan suhteen jos on kipinää tai onko valmis hankkimaan lapsia. Herätkää jo todellisuuteen. Yli 35v naisella ei ole biologiselta kannalta aikaa enää yhtään vain "katselemiseen". Et ole enää nuori aikuinen vaan paria vuotta vaille keski-ikäinen.
Minulla ei ole halua eikä aikaa 40v miehenä leikkiä näiden "katsellaan" tai ei ole varma tahtooko lapsen naisten kanssa. Muhun vetoaa ilmoitus jossa nainen sanoo suoraan haluavansa jo naimisiin ja saada lapsia.
Samaa mieltä!
Minua on tullut treffaamaan 4 miestä kauempaa. Porista, Kokkolasta, Jyväskylästä ja yksi Jenkeistä asti ja itse asun siis pk-seudulla. Toki tuon Jenkin kanssa teimme ensin niin että juteltiin sähköisesti skypellä ja puhelimella useita kuukausia ennen kuin hän sitten tuli luokseni melkein 2 kk:ksi kesällä. Jos se on aitoa kiinnostusta ja mukana tosimielellä, eikä pelkän pilden perässä, niin tuollainen onnistuu ihan hyvin, no problem.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näissä ne ensimmäiset treffit - joku matkustaa muutaman tunnin matkan toiselle paikkakunnalle, juodaan siellä kuppi kahvia tai käydään syömässä, ja sitten taas junalla sama matka takaisin? Vai onko tuossa ideana, että jos toinen tulee riittävän kaukaa käymään, niin jos tämä ei ole ihan mahdoton tapaus, tulee kauhea paine päästää toinen yöksi "sohvalle nukkumaan" ja sitten voikin alkaa vonkaamaan seksiä?
Kauhean epäkäytännölliseltä kuulostaa alkaa deittailla noin kaukana asuvaa, joten jokin ajatus siinä on pakko olla taustalla.
Mun ekat treffit nykyisen kumppanini kanssa oli hotelliviikonloppu molemmille vieraalla paikkakunnalla :) Ennen sitä ehdittiin kirjoitella ja soitella kuukauden ajan. Toki molemmilla oli varasuunnitelma, jos sellaista olisi tarvinnut, mutta kaikki meni juuri niin luontevasti kuin molemmat oli jo ennakkoon arvanneet. Välimatkaa meillä on sellaiset 120 kilometriä eli puolitoista tuntia. Eihän sellainen ole matka eikä mikään, muutama vuosi ollaan pendelöity. Kuriositeettina vielä sellainen (toiseen kommenttiin liittyen), että kumppanini asuu Helsingin keskustassa, joten varmaan lähempääkin olisi joku löytynyt. Onneksi ei etsinyt kolmen kilometrin säteellä :D
Toivottavasti olitte ennestään tuttuja. Muuten tuo on aika helvetin typerää.
Höpöhöpö. Jos nainen joutuu väkivallan kohteeksi, lähes poikkeuksetta tekijä on joku tuttu, usein kumppani. Ei täällä kovin moni nainen ole paloittelumurhan kohteeksi joutunut ekoilla treffeillään. On suotavaa olla järki päässä tietenkin, ja kuten totesin varasuunnitelmat oli, mutta ei nyt hysteeriseksi tarvitse ryhtyä. Suurin osa nettideittipalstojen miehistä on ihan tavallisia miehiä, ei mitään sarjamurhaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on 100km este, koska tarkoittaisi ihan liian harvoin näkemistä. Haluan yökyläillä ihan arkenakin, ja silloin on päästävä myös töihin aamulla. Onneksi löytyi 3km päästä.
Vierailija kirjoitti:
Miten näissä ne ensimmäiset treffit - joku matkustaa muutaman tunnin matkan toiselle paikkakunnalle, juodaan siellä kuppi kahvia tai käydään syömässä, ja sitten taas junalla sama matka takaisin? Vai onko tuossa ideana, että jos toinen tulee riittävän kaukaa käymään, niin jos tämä ei ole ihan mahdoton tapaus, tulee kauhea paine päästää toinen yöksi "sohvalle nukkumaan" ja sitten voikin alkaa vonkaamaan seksiä?
Kauhean epäkäytännölliseltä kuulostaa alkaa deittailla noin kaukana asuvaa, joten jokin ajatus siinä on pakko olla taustalla.
Onhan täällä ollut vaikka mitä tarinoita kauhutreffeistä. Mies käyttäytyy aivan hirveästi, asunto on sikolätti ja nainen valittelee, että oli pakko jäädä siihen läävään yöksi kun oli matkustanut vieraalle paikkakunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle on 100km este, koska tarkoittaisi ihan liian harvoin näkemistä. Haluan yökyläillä ihan arkenakin, ja silloin on päästävä myös töihin aamulla. Onneksi löytyi 3km päästä.
minä minä minä
Oma raja nettideittailussa on ollut noin 100 kilometriä. Tässä on useita pienempiä kaupunkeja tuon rajan sisällä, ja ihmiset ovat tottuneet liikkumaan ympäriinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on 100km este, koska tarkoittaisi ihan liian harvoin näkemistä. Haluan yökyläillä ihan arkenakin, ja silloin on päästävä myös töihin aamulla. Onneksi löytyi 3km päästä.
minä minä minä
Ketä sinusta deittaillessa pitäisi ajatella, jos ei itseä ja omia tarpeita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on 100km este, koska tarkoittaisi ihan liian harvoin näkemistä. Haluan yökyläillä ihan arkenakin, ja silloin on päästävä myös töihin aamulla. Onneksi löytyi 3km päästä.
minä minä minä
Ketä sinusta deittaillessa pitäisi ajatella, jos ei itseä ja omia tarpeita?
Niitä toisia myös...? Nevö hööd? Et siis anna edes mahdollisuutta löytää jotain mukavaa koska SINÄ et nyt oikein halua sitä ja tätä ja tota. Aika itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on 100km este, koska tarkoittaisi ihan liian harvoin näkemistä. Haluan yökyläillä ihan arkenakin, ja silloin on päästävä myös töihin aamulla. Onneksi löytyi 3km päästä.
minä minä minä
Ketä sinusta deittaillessa pitäisi ajatella, jos ei itseä ja omia tarpeita?
Tottakai pitää ajatella omia tarpeita. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan löytäisi koskaan elämänkumppania, jos asettaisivat sille tuollaisia rajoja. Sekin on omien tarpeiden ajattelemista; olla valmis mieluummin näkemään vaivaa saadakseen elämäänsä ihmisen, jota rakastaa, kuin jäädä yksin tai tyytyä johonkin, joka on "ihan ok". Eli sen sijaan, että valitsisi jonkun, jonka kanssa voi olla, haluaa mieluummin löytää sen, jota ilman ei halua olla.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näissä ne ensimmäiset treffit - joku matkustaa muutaman tunnin matkan toiselle paikkakunnalle, juodaan siellä kuppi kahvia tai käydään syömässä, ja sitten taas junalla sama matka takaisin? Vai onko tuossa ideana, että jos toinen tulee riittävän kaukaa käymään, niin jos tämä ei ole ihan mahdoton tapaus, tulee kauhea paine päästää toinen yöksi "sohvalle nukkumaan" ja sitten voikin alkaa vonkaamaan seksiä?
Kauhean epäkäytännölliseltä kuulostaa alkaa deittailla noin kaukana asuvaa, joten jokin ajatus siinä on pakko olla taustalla.
Mun ekat treffit nykyisen kumppanini kanssa oli hotelliviikonloppu molemmille vieraalla paikkakunnalla :) Ennen sitä ehdittiin kirjoitella ja soitella kuukauden ajan. Toki molemmilla oli varasuunnitelma, jos sellaista olisi tarvinnut, mutta kaikki meni juuri niin luontevasti kuin molemmat oli jo ennakkoon arvanneet. Välimatkaa meillä on sellaiset 120 kilometriä eli puolitoista tuntia. Eihän sellainen ole matka eikä mikään, muutama vuosi ollaan pendelöity. Kuriositeettina vielä sellainen (toiseen kommenttiin liittyen), että kumppanini asuu Helsingin keskustassa, joten varmaan lähempääkin olisi joku löytynyt. Onneksi ei etsinyt kolmen kilometrin säteellä :D
Toivottavasti olitte ennestään tuttuja. Muuten tuo on aika helvetin typerää.
Höpöhöpö. Jos nainen joutuu väkivallan kohteeksi, lähes poikkeuksetta tekijä on joku tuttu, usein kumppani. Ei täällä kovin moni nainen ole paloittelumurhan kohteeksi joutunut ekoilla treffeillään. On suotavaa olla järki päässä tietenkin, ja kuten totesin varasuunnitelmat oli, mutta ei nyt hysteeriseksi tarvitse ryhtyä. Suurin osa nettideittipalstojen miehistä on ihan tavallisia miehiä, ei mitään sarjamurhaajia.
Jaa, no ei sitten mitään. Sulkeudu vain hotellihuoneeseen ventovieraan kanssa. Ja eri hotelleihin sitten ilmeisesti poikakaverin kanssa niin ei ole vaaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on 100km este, koska tarkoittaisi ihan liian harvoin näkemistä. Haluan yökyläillä ihan arkenakin, ja silloin on päästävä myös töihin aamulla. Onneksi löytyi 3km päästä.
minä minä minä
Ketä sinusta deittaillessa pitäisi ajatella, jos ei itseä ja omia tarpeita?
Tottakai pitää ajatella omia tarpeita. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan löytäisi koskaan elämänkumppania, jos asettaisivat sille tuollaisia rajoja. Sekin on omien tarpeiden ajattelemista; olla valmis mieluummin näkemään vaivaa saadakseen elämäänsä ihmisen, jota rakastaa, kuin jäädä yksin tai tyytyä johonkin, joka on "ihan ok". Eli sen sijaan, että valitsisi jonkun, jonka kanssa voi olla, haluaa mieluummin löytää sen, jota ilman ei halua olla.
eri
Epätoivoa tuo on, ei mitään "vaivan näkemistä". -eri
Pelottavaa. En haluaisi ihmistä, jolle kelpaa ihan kuka vain, jotta pääsisi naimisiin tai saisi lapsia.