Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet etsivät suhdetta satojenkin kilometrien päästä
28.10.2020 |
Vaikka heillä ei ole aikomustakaan muuttaa sieltä peräkylältä mihinkään. Ja oikeestiko luulevat että joku akateeminen kaupungin keskustassa asuva nainen muuttaisi sinne peräkylään? Vai onko idea, että nainen käy kylässä pari kertaa kuussa?
Hämmästelen näitä nettideittailun viestejä.
Kommentit (146)
Mulla on kumppaniin vähän reilut 600km, onko se sitten paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on 100km este, koska tarkoittaisi ihan liian harvoin näkemistä. Haluan yökyläillä ihan arkenakin, ja silloin on päästävä myös töihin aamulla. Onneksi löytyi 3km päästä.
minä minä minä
Ketä sinusta deittaillessa pitäisi ajatella, jos ei itseä ja omia tarpeita?
Niitä toisia myös...? Nevö hööd? Et siis anna edes mahdollisuutta löytää jotain mukavaa koska SINÄ et nyt oikein halua sitä ja tätä ja tota. Aika itsekästä.
Keitä toisia tarkoitat, ja millä tavalla heitä pitäisi ajatella? Eivät parisuhteet nyt kuitenkaan mitään hyväntekeväisyyttä ole.
etsin vaimoa tuhansien kilometrien päästä koska haluan vaimon ja lapsia. luonnollisesti kun löydän muutan vaimon kotimaahan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on 100km este, koska tarkoittaisi ihan liian harvoin näkemistä. Haluan yökyläillä ihan arkenakin, ja silloin on päästävä myös töihin aamulla. Onneksi löytyi 3km päästä.
minä minä minä
Ketä sinusta deittaillessa pitäisi ajatella, jos ei itseä ja omia tarpeita?
Tottakai pitää ajatella omia tarpeita. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan löytäisi koskaan elämänkumppania, jos asettaisivat sille tuollaisia rajoja. Sekin on omien tarpeiden ajattelemista; olla valmis mieluummin näkemään vaivaa saadakseen elämäänsä ihmisen, jota rakastaa, kuin jäädä yksin tai tyytyä johonkin, joka on "ihan ok". Eli sen sijaan, että valitsisi jonkun, jonka kanssa voi olla, haluaa mieluummin löytää sen, jota ilman ei halua olla.
eri
En nyt oikein ymmärrä, miten tämä liittyy aiheeseen. Jotta voi löytää itselleen parhaiten sopivan suhteen, joka vastaa juuri niitä toiveita ja odotuksia, joita itsellä on, täytyy olla hyvin valikoiva ja tarkka rajoistaan.
On ihan turha "antaa mahdollisuutta" kaukosuhteelle, jos tietää, etteivät sellaiset itselle sovi. Siinähän vain tuhlataan toisen aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näissä ne ensimmäiset treffit - joku matkustaa muutaman tunnin matkan toiselle paikkakunnalle, juodaan siellä kuppi kahvia tai käydään syömässä, ja sitten taas junalla sama matka takaisin? Vai onko tuossa ideana, että jos toinen tulee riittävän kaukaa käymään, niin jos tämä ei ole ihan mahdoton tapaus, tulee kauhea paine päästää toinen yöksi "sohvalle nukkumaan" ja sitten voikin alkaa vonkaamaan seksiä?
Kauhean epäkäytännölliseltä kuulostaa alkaa deittailla noin kaukana asuvaa, joten jokin ajatus siinä on pakko olla taustalla.
Mun ekat treffit nykyisen kumppanini kanssa oli hotelliviikonloppu molemmille vieraalla paikkakunnalla :) Ennen sitä ehdittiin kirjoitella ja soitella kuukauden ajan. Toki molemmilla oli varasuunnitelma, jos sellaista olisi tarvinnut, mutta kaikki meni juuri niin luontevasti kuin molemmat oli jo ennakkoon arvanneet. Välimatkaa meillä on sellaiset 120 kilometriä eli puolitoista tuntia. Eihän sellainen ole matka eikä mikään, muutama vuosi ollaan pendelöity. Kuriositeettina vielä sellainen (toiseen kommenttiin liittyen), että kumppanini asuu Helsingin keskustassa, joten varmaan lähempääkin olisi joku löytynyt. Onneksi ei etsinyt kolmen kilometrin säteellä :D
Toivottavasti olitte ennestään tuttuja. Muuten tuo on aika helvetin typerää.
Höpöhöpö. Jos nainen joutuu väkivallan kohteeksi, lähes poikkeuksetta tekijä on joku tuttu, usein kumppani. Ei täällä kovin moni nainen ole paloittelumurhan kohteeksi joutunut ekoilla treffeillään. On suotavaa olla järki päässä tietenkin, ja kuten totesin varasuunnitelmat oli, mutta ei nyt hysteeriseksi tarvitse ryhtyä. Suurin osa nettideittipalstojen miehistä on ihan tavallisia miehiä, ei mitään sarjamurhaajia.
Minä jouduin ensitreffeillä raiskatuksi. Mies vaikutti täysipäiseltä, muttei ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku 100-200km matka ei ole mikään este kahden aikuisen ihmisen suhteelle. Ei se ole mikään kaukosuhde. Kaukosuhde on kun toinen asuu toisella puolella Suomea. Naiset eivät ole valmiit näkemään pienintäkään vaivaa tai kuluttamaan muutamaa euroa matkakuluihin löytääkseen miehen. Joku 100km matka on tunnin junulla tai autolla. Saman verran tai enemmänkin menee helposti matkoihin kun seisot pysäkeillä tai ruuhkissa pk seudulla.
Toinen ovat nämä "katselijat". En ole enää kiinnostunut "katselusta" vaan yli 35v naisen on jo tiedettävä onko valmis aloittamaan suhteen jos on kipinää tai onko valmis hankkimaan lapsia. Herätkää jo todellisuuteen. Yli 35v naisella ei ole biologiselta kannalta aikaa enää yhtään vain "katselemiseen". Et ole enää nuori aikuinen vaan paria vuotta vaille keski-ikäinen.
Minulla ei ole halua eikä aikaa 40v miehenä leikkiä näiden "katsellaan" tai ei ole varma tahtooko lapsen naisten kanssa. Muhun vetoaa ilmoitus jossa nainen sanoo suoraan haluavansa jo naimisiin ja saada lapsia.
Pelottavaa. En haluaisi ihmistä, jolle kelpaa ihan kuka vain, jotta pääsisi naimisiin tai saisi lapsia.
Niillä sivustoilla on 11 miestä yhtä naista kohti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on 100km este, koska tarkoittaisi ihan liian harvoin näkemistä. Haluan yökyläillä ihan arkenakin, ja silloin on päästävä myös töihin aamulla. Onneksi löytyi 3km päästä.
minä minä minä
Ketä sinusta deittaillessa pitäisi ajatella, jos ei itseä ja omia tarpeita?
Tottakai pitää ajatella omia tarpeita. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan löytäisi koskaan elämänkumppania, jos asettaisivat sille tuollaisia rajoja. Sekin on omien tarpeiden ajattelemista; olla valmis mieluummin näkemään vaivaa saadakseen elämäänsä ihmisen, jota rakastaa, kuin jäädä yksin tai tyytyä johonkin, joka on "ihan ok". Eli sen sijaan, että valitsisi jonkun, jonka kanssa voi olla, haluaa mieluummin löytää sen, jota ilman ei halua olla.
eri
Epätoivoa tuo on, ei mitään "vaivan näkemistä". -eri
Se, että pelkkä ok-suhde jonkun lähellä asuvan kanssa ei riitä vaan mieluummin hakee kunnes löytää ihmisen, joka on paljon enemmän kuin "ok", on epätoivoa? No, voi sen niinkin tulkita. Itse olen erittäin hyvilläni siitä, etten tyytynyt johonkin niistä ok-ihmisistä, joita kohtasin, koska jos olisin tyytynyt, en olisi koskaan kohdannut puolisoani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukin tavallaan. Ehkä he ovat tosi epätoivoisia ja kaipaisivat kipeästi läheisyyttä ja seksiä. Ihan normaali inhimillinen reaktio.
Vierailija kirjoitti:
Joku 100-200km matka ei ole mikään este kahden aikuisen ihmisen suhteelle. Ei se ole mikään kaukosuhde. Kaukosuhde on kun toinen asuu toisella puolella Suomea. Naiset eivät ole valmiit näkemään pienintäkään vaivaa tai kuluttamaan muutamaa euroa matkakuluihin löytääkseen miehen. Joku 100km matka on tunnin junulla tai autolla. Saman verran tai enemmänkin menee helposti matkoihin kun seisot pysäkeillä tai ruuhkissa pk seudulla.
Toinen ovat nämä "katselijat". En ole enää kiinnostunut "katselusta" vaan yli 35v naisen on jo tiedettävä onko valmis aloittamaan suhteen jos on kipinää tai onko valmis hankkimaan lapsia. Herätkää jo todellisuuteen. Yli 35v naisella ei ole biologiselta kannalta aikaa enää yhtään vain "katselemiseen". Et ole enää nuori aikuinen vaan paria vuotta vaille keski-ikäinen.
Minulla ei ole halua eikä aikaa 40v miehenä leikkiä näiden "katsellaan" tai ei ole varma tahtooko lapsen naisten kanssa. Muhun vetoaa ilmoitus jossa nainen sanoo suoraan haluavansa jo naimisiin ja saada lapsia.
Ei ole varma tahtooko lapsen naisen kanssa? Mitä ihmettä tässä luki.... sua ärsyttää jos nainen ei ole varma tahtooko naisen itselleen ja vielä lapsen tämän toisen naisen kanssa?! Mä oon niin Out näistä poly-kuvioista. 😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on 100km este, koska tarkoittaisi ihan liian harvoin näkemistä. Haluan yökyläillä ihan arkenakin, ja silloin on päästävä myös töihin aamulla. Onneksi löytyi 3km päästä.
minä minä minä
Ketä sinusta deittaillessa pitäisi ajatella, jos ei itseä ja omia tarpeita?
Tottakai pitää ajatella omia tarpeita. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan löytäisi koskaan elämänkumppania, jos asettaisivat sille tuollaisia rajoja. Sekin on omien tarpeiden ajattelemista; olla valmis mieluummin näkemään vaivaa saadakseen elämäänsä ihmisen, jota rakastaa, kuin jäädä yksin tai tyytyä johonkin, joka on "ihan ok". Eli sen sijaan, että valitsisi jonkun, jonka kanssa voi olla, haluaa mieluummin löytää sen, jota ilman ei halua olla.
eri
Epätoivoa tuo on, ei mitään "vaivan näkemistä". -eri
Se, että pelkkä ok-suhde jonkun lähellä asuvan kanssa ei riitä vaan mieluummin hakee kunnes löytää ihmisen, joka on paljon enemmän kuin "ok", on epätoivoa? No, voi sen niinkin tulkita. Itse olen erittäin hyvilläni siitä, etten tyytynyt johonkin niistä ok-ihmisistä, joita kohtasin, koska jos olisin tyytynyt, en olisi koskaan kohdannut puolisoani.
Miksi suhde lähellä olevaan olisi välttämättä "pelkkä ok-suhde"? Melkoista kaukosuhteiden romantisoimista. Jos asut kaupungissa, löydät sielunkumppanisi paljon todennäköisemmin läheltä kuin sadan kilometrin päästä landelta.
Pelimiehet pitää verkkoja vesissä joka puolella. On kätevää, kun nainen tulee kylään vaikka viikonlopuksi ja seuraavana toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on 100km este, koska tarkoittaisi ihan liian harvoin näkemistä. Haluan yökyläillä ihan arkenakin, ja silloin on päästävä myös töihin aamulla. Onneksi löytyi 3km päästä.
minä minä minä
Ketä sinusta deittaillessa pitäisi ajatella, jos ei itseä ja omia tarpeita?
Tottakai pitää ajatella omia tarpeita. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan löytäisi koskaan elämänkumppania, jos asettaisivat sille tuollaisia rajoja. Sekin on omien tarpeiden ajattelemista; olla valmis mieluummin näkemään vaivaa saadakseen elämäänsä ihmisen, jota rakastaa, kuin jäädä yksin tai tyytyä johonkin, joka on "ihan ok". Eli sen sijaan, että valitsisi jonkun, jonka kanssa voi olla, haluaa mieluummin löytää sen, jota ilman ei halua olla.
eri
Epätoivoa tuo on, ei mitään "vaivan näkemistä". -eri
Se, että pelkkä ok-suhde jonkun lähellä asuvan kanssa ei riitä vaan mieluummin hakee kunnes löytää ihmisen, joka on paljon enemmän kuin "ok", on epätoivoa? No, voi sen niinkin tulkita. Itse olen erittäin hyvilläni siitä, etten tyytynyt johonkin niistä ok-ihmisistä, joita kohtasin, koska jos olisin tyytynyt, en olisi koskaan kohdannut puolisoani.
Miksi suhde lähellä olevaan olisi välttämättä "pelkkä ok-suhde"? Melkoista kaukosuhteiden romantisoimista. Jos asut kaupungissa, löydät sielunkumppanisi paljon todennäköisemmin läheltä kuin sadan kilometrin päästä landelta.
En löytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Miten näissä ne ensimmäiset treffit - joku matkustaa muutaman tunnin matkan toiselle paikkakunnalle, juodaan siellä kuppi kahvia tai käydään syömässä, ja sitten taas junalla sama matka takaisin? Vai onko tuossa ideana, että jos toinen tulee riittävän kaukaa käymään, niin jos tämä ei ole ihan mahdoton tapaus, tulee kauhea paine päästää toinen yöksi "sohvalle nukkumaan" ja sitten voikin alkaa vonkaamaan seksiä?
Kauhean epäkäytännölliseltä kuulostaa alkaa deittailla noin kaukana asuvaa, joten jokin ajatus siinä on pakko olla taustalla.
Ensimmäisillä treffeillä voidaan käydä vain kahvilla. Jos on kipinää olla toisilla koko päivä yhdessä. Jos tosissaan ollaan liikkeellä niin tietysti jossain vaiheessa toinen pyydetään kylään ja ollaan vaikka viikonloppu yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saahan sitä etsiä, ymmärrän heitä kyllä. Mitään ei kyllä saa jos vain kotona kyhjöttää. Ehkä joskus tärppää Kainuun miehellekin.
Itse kanssa kohteliaasti torppasin, vaikka ihan mukavia heppuja oli. Ei mulle kuitenkaan puolisomateriaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku 100-200km matka ei ole mikään este kahden aikuisen ihmisen suhteelle. Ei se ole mikään kaukosuhde. Kaukosuhde on kun toinen asuu toisella puolella Suomea. Naiset eivät ole valmiit näkemään pienintäkään vaivaa tai kuluttamaan muutamaa euroa matkakuluihin löytääkseen miehen. Joku 100km matka on tunnin junulla tai autolla. Saman verran tai enemmänkin menee helposti matkoihin kun seisot pysäkeillä tai ruuhkissa pk seudulla.
Toinen ovat nämä "katselijat". En ole enää kiinnostunut "katselusta" vaan yli 35v naisen on jo tiedettävä onko valmis aloittamaan suhteen jos on kipinää tai onko valmis hankkimaan lapsia. Herätkää jo todellisuuteen. Yli 35v naisella ei ole biologiselta kannalta aikaa enää yhtään vain "katselemiseen". Et ole enää nuori aikuinen vaan paria vuotta vaille keski-ikäinen.
Minulla ei ole halua eikä aikaa 40v miehenä leikkiä näiden "katsellaan" tai ei ole varma tahtooko lapsen naisten kanssa. Muhun vetoaa ilmoitus jossa nainen sanoo suoraan haluavansa jo naimisiin ja saada lapsia.
Pelottavaa. En haluaisi ihmistä, jolle kelpaa ihan kuka vain, jotta pääsisi naimisiin tai saisi lapsia.
Suhteen alkaminen vaatii halua aloittaa suhde. Ei se mene oikeassa elämässä kuin elokuvissa missä rakastut silmänräpäyksessä kassajonossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on 100km este, koska tarkoittaisi ihan liian harvoin näkemistä. Haluan yökyläillä ihan arkenakin, ja silloin on päästävä myös töihin aamulla. Onneksi löytyi 3km päästä.
minä minä minä
Ketä sinusta deittaillessa pitäisi ajatella, jos ei itseä ja omia tarpeita?
Tottakai pitää ajatella omia tarpeita. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan löytäisi koskaan elämänkumppania, jos asettaisivat sille tuollaisia rajoja. Sekin on omien tarpeiden ajattelemista; olla valmis mieluummin näkemään vaivaa saadakseen elämäänsä ihmisen, jota rakastaa, kuin jäädä yksin tai tyytyä johonkin, joka on "ihan ok". Eli sen sijaan, että valitsisi jonkun, jonka kanssa voi olla, haluaa mieluummin löytää sen, jota ilman ei halua olla.
eri
Epätoivoa tuo on, ei mitään "vaivan näkemistä". -eri
Se, että pelkkä ok-suhde jonkun lähellä asuvan kanssa ei riitä vaan mieluummin hakee kunnes löytää ihmisen, joka on paljon enemmän kuin "ok", on epätoivoa? No, voi sen niinkin tulkita. Itse olen erittäin hyvilläni siitä, etten tyytynyt johonkin niistä ok-ihmisistä, joita kohtasin, koska jos olisin tyytynyt, en olisi koskaan kohdannut puolisoani.
Epätoivoista on se, että uskoo ettei saa ketään jos ei käännä joka kiveä 500 kilometrin säteellä. Tässä siis ei puhuta tutusta ihmisestä joka sattuu asumaan kaukana, vaan täysin vieraasta.
Ehkä siksi, ku tääl syrjäs ei oo nuoria naisia ja tääl o parempi asuu. :o Kaikki meistä ei haluu asuu jossai Kuopio kokosis kaupungeis. Ite en voisi pyytää toista muuttamaan tänne korpeen, mut kait joillaki o nii hyvä itsetunto tai jotai, et voivat pyytää. Akateemiset naiset yleensä muuttavat pysyvästi kaupunkeihi työn ja kulttuurin perässä. :) M25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku 100-200km matka ei ole mikään este kahden aikuisen ihmisen suhteelle.
Minulle kahdenkymmenen kilometrin suhde on jo kaukosuhde, koska se tarkoittaa, ettemme näe niin usein kuin haluaisin. Tuo on minulle kaukosuhteen määritelmä.
Olet yhtä itsekäs kuin 16v teinityttö. Kasva jo aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Saahan sitä etsiä, ymmärrän heitä kyllä. Mitään ei kyllä saa jos vain kotona kyhjöttää. Ehkä joskus tärppää Kainuun miehellekin.
Itse kanssa kohteliaasti torppasin, vaikka ihan mukavia heppuja oli. Ei mulle kuitenkaan puolisomateriaalia.
Liian alhainen sosioekonominen asema.
Niin, kun pitäisi olla sinä sinä sinä. Vai mitä?