Miksi miehet etsivät suhdetta satojenkin kilometrien päästä
Vaikka heillä ei ole aikomustakaan muuttaa sieltä peräkylältä mihinkään. Ja oikeestiko luulevat että joku akateeminen kaupungin keskustassa asuva nainen muuttaisi sinne peräkylään? Vai onko idea, että nainen käy kylässä pari kertaa kuussa?
Hämmästelen näitä nettideittailun viestejä.
Kommentit (146)
Jos vaikka kysyisit niiltä itseltään?
Vierailija kirjoitti:
Koska omalla alueella on naiskato.. Kainuu.
Mutta riittääkö heille sitten etäsuhde? Ihmettelen samaa kuin ap, koska kun viimeksi (ja toivottavasti viimeisen) kerran nettideittiprofiiilin itselleni tein, niin minuunkin otti yhteyttä kainuulainen mies. Profiilistani kävi kyllä ilmi, että asun Helsingissä enkä ole muuttamassa sieltä pois. Kun lisäksi olimme muutenkin aivan eri planeetoilta (minä koulutettu ja koulutusta vastaavassa ammatissa, hän peruskoulun käynyt, en muista oliko töissä), en jäänyt edes kyselemään suunnitteleeko hän tosissaan muuttavansa Helsinkiin vaan toivotin vain ystävällisesti hyvää jatkoa.
Kainuuseenkin on sen verran matkaa, ettei siellä oikeasti edes parin viikon välein viitsisi käydä, tai sieltä Helsingissä.
Kaveri etsi suhdetta maapallon toiselta puolelta, sai vaimon.
Ja jälleen uusi jakso sarjassamme "Miksi miehet sitä ja tätä?" 🙄
Vierailija kirjoitti:
Kaveri etsi suhdetta maapallon toiselta puolelta, sai vaimon.
Onneksi olkoon hänelle! 😊
Vierailija kirjoitti:
Kaveri etsi suhdetta maapallon toiselta puolelta, sai vaimon.
Ja todennäköisesti ainakin toinen oli valmis muuttamaan?
Eihän nyt toki Akateeminen muuta, härreguu miten vulgaarinen ajatuskin.
Academisk gatudriffare paikka on hienostunut Hålsingfors.
Vierailija kirjoitti:
Eihän nyt toki Akateeminen muuta, härreguu miten vulgaarinen ajatuskin.
Academisk gatudriffare paikka on hienostunut Hålsingfors.
Se nyt vaan on vaikeaa löytää oman alan töitä pieniltä paikkakunnilta. Minä muutin miehen perässä maalle ja matkustin ensimmäiset 1,5 vuotta yli 3 t/pv töihin isoon kaupunkiin. Sitten sieltä avautui työpaikka, tosin pienemmällä palkalla, huonommilla eduilla ja vähäisemmillä kehittymismahdollisuuksilla. Ei ollut ihan helppo päätös palata uralla iso askel taaksepäin.
Vierailija kirjoitti:
Joku 100-200km matka ei ole mikään este kahden aikuisen ihmisen suhteelle. Ei se ole mikään kaukosuhde. Kaukosuhde on kun toinen asuu toisella puolella Suomea. Naiset eivät ole valmiit näkemään pienintäkään vaivaa tai kuluttamaan muutamaa euroa matkakuluihin löytääkseen miehen. Joku 100km matka on tunnin junulla tai autolla. Saman verran tai enemmänkin menee helposti matkoihin kun seisot pysäkeillä tai ruuhkissa pk seudulla.
Toinen ovat nämä "katselijat". En ole enää kiinnostunut "katselusta" vaan yli 35v naisen on jo tiedettävä onko valmis aloittamaan suhteen jos on kipinää tai onko valmis hankkimaan lapsia. Herätkää jo todellisuuteen. Yli 35v naisella ei ole biologiselta kannalta aikaa enää yhtään vain "katselemiseen". Et ole enää nuori aikuinen vaan paria vuotta vaille keski-ikäinen.
Minulla ei ole halua eikä aikaa 40v miehenä leikkiä näiden "katsellaan" tai ei ole varma tahtooko lapsen naisten kanssa. Muhun vetoaa ilmoitus jossa nainen sanoo suoraan haluavansa jo naimisiin ja saada lapsia.
Älä viitsi yleistää.
nr 10
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän nyt toki Akateeminen muuta, härreguu miten vulgaarinen ajatuskin.
Academisk gatudriffare paikka on hienostunut Hålsingfors.
Se nyt vaan on vaikeaa löytää oman alan töitä pieniltä paikkakunnilta. Minä muutin miehen perässä maalle ja matkustin ensimmäiset 1,5 vuotta yli 3 t/pv töihin isoon kaupunkiin. Sitten sieltä avautui työpaikka, tosin pienemmällä palkalla, huonommilla eduilla ja vähäisemmillä kehittymismahdollisuuksilla. Ei ollut ihan helppo päätös palata uralla iso askel taaksepäin.
Sanoiko se peräkylän mies ettei voisi muuttaa? En nyt tarkoita sinua vaan yleensä. Ainoa este muutolle on varmasti työpaikan löytäminen.
Ei aavistustakaan. Oma rajani oli Tinderissä kolme kilometriä, ja tuolla säteellä asuu tuhansia naisia. Jos toinen ei asu kävelyetäisyydellä, ei suhteesta olisi tullut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ei aavistustakaan. Oma rajani oli Tinderissä kolme kilometriä, ja tuolla säteellä asuu tuhansia naisia. Jos toinen ei asu kävelyetäisyydellä, ei suhteesta olisi tullut mitään.
Saatat olla hieman kuplassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aavistustakaan. Oma rajani oli Tinderissä kolme kilometriä, ja tuolla säteellä asuu tuhansia naisia. Jos toinen ei asu kävelyetäisyydellä, ei suhteesta olisi tullut mitään.
Saatat olla hieman kuplassa.
Kuplassa? Eikös se ole vain normaalia, että ihmisillä on erilaisia asuinpaikkoja ja elämäntyylejä? Kaupungin keskustassa deittailu on erilaista kuin haja-asutusalueella.
Miten näissä ne ensimmäiset treffit - joku matkustaa muutaman tunnin matkan toiselle paikkakunnalle, juodaan siellä kuppi kahvia tai käydään syömässä, ja sitten taas junalla sama matka takaisin? Vai onko tuossa ideana, että jos toinen tulee riittävän kaukaa käymään, niin jos tämä ei ole ihan mahdoton tapaus, tulee kauhea paine päästää toinen yöksi "sohvalle nukkumaan" ja sitten voikin alkaa vonkaamaan seksiä?
Kauhean epäkäytännölliseltä kuulostaa alkaa deittailla noin kaukana asuvaa, joten jokin ajatus siinä on pakko olla taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei aavistustakaan. Oma rajani oli Tinderissä kolme kilometriä, ja tuolla säteellä asuu tuhansia naisia. Jos toinen ei asu kävelyetäisyydellä, ei suhteesta olisi tullut mitään.
Minä olisin ollut sinkku (muutamia lyhyeksi jääneitä tapailusuhteita ja seksisuhteita lukuun ottamatta) vuodesta 1993 lähtien, jos olisin asettanut rajaksi alle 50 km. Ja asuin kuitenkin Helsingissä. Nykyistä puolisoani edeltänyt seurustelukumppani (noin 4 v suhde) asui 90 km:n päässä Helsingistä, häntä edeltänyt seurustelukumppani (1,5 v suhde) asui Tukholmassa.
Nykyinen puoliso löytyikin sitten läheltä, vain vajaat 60 km välimatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aavistustakaan. Oma rajani oli Tinderissä kolme kilometriä, ja tuolla säteellä asuu tuhansia naisia. Jos toinen ei asu kävelyetäisyydellä, ei suhteesta olisi tullut mitään.
Minä olisin ollut sinkku (muutamia lyhyeksi jääneitä tapailusuhteita ja seksisuhteita lukuun ottamatta) vuodesta 1993 lähtien, jos olisin asettanut rajaksi alle 50 km. Ja asuin kuitenkin Helsingissä. Nykyistä puolisoani edeltänyt seurustelukumppani (noin 4 v suhde) asui 90 km:n päässä Helsingistä, häntä edeltänyt seurustelukumppani (1,5 v suhde) asui Tukholmassa.
Nykyinen puoliso löytyikin sitten läheltä, vain vajaat 60 km välimatkaa.
Me ollaan käyty jo tämä keskustelu tällä palstalla. :)
Suomalaiset naisethan ne niitä rahatukkuja lähettää Amerikassa asuville upseereille ;-)
Vierailija kirjoitti:
Miten näissä ne ensimmäiset treffit - joku matkustaa muutaman tunnin matkan toiselle paikkakunnalle, juodaan siellä kuppi kahvia tai käydään syömässä, ja sitten taas junalla sama matka takaisin? Vai onko tuossa ideana, että jos toinen tulee riittävän kaukaa käymään, niin jos tämä ei ole ihan mahdoton tapaus, tulee kauhea paine päästää toinen yöksi "sohvalle nukkumaan" ja sitten voikin alkaa vonkaamaan seksiä?
Kauhean epäkäytännölliseltä kuulostaa alkaa deittailla noin kaukana asuvaa, joten jokin ajatus siinä on pakko olla taustalla.
Kokeneen kaukodeittailijan ohjeeni on tehdä siitä ensimmäisestä reissusta aina "lomareissu". Eli etsiä valmiiksi kohdepaikkakunnalta näkemistä, jonka takia sinne kannattaa matkustaa vaikka itse treffit menisivät penkin alle. Ja ehdottomasti hotellihuone, jos matka on niin pitkä, että aikoo yöpyä. Airbnb:n ja booking.comin kautta löytää nykyisin niin halpoja majoituksia, ettei hinta taatusti nouse esteeksi. Jos sitten päätyykin deittikumppanin sänkyyn, niin taloudellinen tappio ei ole iso ;-)
En ikinä käyttäisi palvelua, joka ei perustu molemminpuoliseen mätsäämiseen. On todella kuluttavaa kehitellä personoituja avausviestejä naisille, jotka eivät ole osoittaneet mitään kiinnostusta.
Koska omalla alueella on naiskato.. Kainuu.