Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet etsivät suhdetta satojenkin kilometrien päästä
28.10.2020 |
Vaikka heillä ei ole aikomustakaan muuttaa sieltä peräkylältä mihinkään. Ja oikeestiko luulevat että joku akateeminen kaupungin keskustassa asuva nainen muuttaisi sinne peräkylään? Vai onko idea, että nainen käy kylässä pari kertaa kuussa?
Hämmästelen näitä nettideittailun viestejä.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saahan sitä etsiä, ymmärrän heitä kyllä. Mitään ei kyllä saa jos vain kotona kyhjöttää. Ehkä joskus tärppää Kainuun miehellekin.
Itse kanssa kohteliaasti torppasin, vaikka ihan mukavia heppuja oli. Ei mulle kuitenkaan puolisomateriaalia.Liian alhainen sosioekonominen asema.
Kommenttisi on hyvä esimerkki, miksi haja-asutusalueen miehiin ei kannata koskea tikullakaan.
En ole juoppo ja luottotiedot ovat tallella. Mutta en ole akateeminen tai hyvätuloinenkaan;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
på
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on 100km este, koska tarkoittaisi ihan liian harvoin näkemistä. Haluan yökyläillä ihan arkenakin, ja silloin on päästävä myös töihin aamulla. Onneksi löytyi 3km päästä.
minä minä minä
Ketä sinusta deittaillessa pitäisi ajatella, jos ei itseä ja omia tarpeita?
Tottakai pitää ajatella omia tarpeita. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan löytäisi koskaan elämänkumppania, jos asettaisivat sille tuollaisia rajoja. Sekin on omien tarpeiden ajattelemista; olla valmis mieluummin näkemään vaivaa saadakseen elämäänsä ihmisen, jota rakastaa, kuin jäädä yksin tai tyytyä johonkin, joka on "ihan ok". Eli sen sijaan, että valitsisi jonkun, jonka kanssa voi olla, haluaa mieluummin löytää sen, jota ilman ei halua olla.
eri
Epätoivoa tuo on, ei mitään "vaivan näkemistä". -eri
Se, että pelkkä ok-suhde jonkun lähellä asuvan kanssa ei riitä vaan mieluummin hakee kunnes löytää ihmisen, joka on paljon enemmän kuin "ok", on epätoivoa? No, voi sen niinkin tulkita. Itse olen erittäin hyvilläni siitä, etten tyytynyt johonkin niistä ok-ihmisistä, joita kohtasin, koska jos olisin tyytynyt, en olisi koskaan kohdannut puolisoani.
Miksi suhde lähellä olevaan olisi välttämättä "pelkkä ok-suhde"? Melkoista kaukosuhteiden romantisoimista. Jos asut kaupungissa, löydät sielunkumppanisi paljon todennäköisemmin läheltä kuin sadan kilometrin päästä landelta.
Oikea, paras ja rakas oli olemassa ehkä sinua varten, mutta viimeiset 30 kilometriä olisi jo liikaa?
Ainoa oikea vastaus tähän on se, että mies etsii ympäri Suomea näitä panopaikkoja, joissa voi silloin tällöin käydä mulkkúaan uittamassa. Nämä naiset luonnollisesti kuvittelevat seurustelevansa tämän j-miehen kanssa yksinoikeudella.
Sehän on geneettisesti tervettä ajattelua että sitä seurustelukumppania haetaan vähän kauempaa kuin omasta kaupunginosasta, kotikylästä tai serkuista.
Mies on reissutyöläinen, ja tarvitsee ilmaisia yö-/panopaikkoja. Vaimo ja lapset odottavat kotona ja kukaan näistä älytettävistä akoista ei tiedä toisistaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
på
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on 100km este, koska tarkoittaisi ihan liian harvoin näkemistä. Haluan yökyläillä ihan arkenakin, ja silloin on päästävä myös töihin aamulla. Onneksi löytyi 3km päästä.
minä minä minä
Ketä sinusta deittaillessa pitäisi ajatella, jos ei itseä ja omia tarpeita?
Tottakai pitää ajatella omia tarpeita. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan löytäisi koskaan elämänkumppania, jos asettaisivat sille tuollaisia rajoja. Sekin on omien tarpeiden ajattelemista; olla valmis mieluummin näkemään vaivaa saadakseen elämäänsä ihmisen, jota rakastaa, kuin jäädä yksin tai tyytyä johonkin, joka on "ihan ok". Eli sen sijaan, että valitsisi jonkun, jonka kanssa voi olla, haluaa mieluummin löytää sen, jota ilman ei halua olla.
eri
Epätoivoa tuo on, ei mitään "vaivan näkemistä". -eri
Se, että pelkkä ok-suhde jonkun lähellä asuvan kanssa ei riitä vaan mieluummin hakee kunnes löytää ihmisen, joka on paljon enemmän kuin "ok", on epätoivoa? No, voi sen niinkin tulkita. Itse olen erittäin hyvilläni siitä, etten tyytynyt johonkin niistä ok-ihmisistä, joita kohtasin, koska jos olisin tyytynyt, en olisi koskaan kohdannut puolisoani.
Miksi suhde lähellä olevaan olisi välttämättä "pelkkä ok-suhde"? Melkoista kaukosuhteiden romantisoimista. Jos asut kaupungissa, löydät sielunkumppanisi paljon todennäköisemmin läheltä kuin sadan kilometrin päästä landelta.
Oikea, paras ja rakas oli olemassa ehkä sinua varten, mutta viimeiset 30 kilometriä olisi jo liikaa?
Ei kumppani voi olla "se oikea", jos hänen kanssaan eivät elämäntavat ei ollenkaan sovi yhteen. Minä etsin erillissuhdetta, jossa seksiä on useita kertoja viikossa, eikä sellainen onnistu, jos toinen asuu maaseudulla ja minä kaupungissa.
Kumppanini asui kilometrin päässä, kun aloimme seurustelemaan, ja nyt hän asuu viereisessä korttelissa. Aivan täydellistä. Kauhea ajatuskin, että olisin tyytynyt kärvistelemään etäsuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Miten näissä ne ensimmäiset treffit - joku matkustaa muutaman tunnin matkan toiselle paikkakunnalle, juodaan siellä kuppi kahvia tai käydään syömässä, ja sitten taas junalla sama matka takaisin? Vai onko tuossa ideana, että jos toinen tulee riittävän kaukaa käymään, niin jos tämä ei ole ihan mahdoton tapaus, tulee kauhea paine päästää toinen yöksi "sohvalle nukkumaan" ja sitten voikin alkaa vonkaamaan seksiä?
Kauhean epäkäytännölliseltä kuulostaa alkaa deittailla noin kaukana asuvaa, joten jokin ajatus siinä on pakko olla taustalla.
Me tavattiin puolessa välissä, käytiin kävelyllä ja juotiin kahvit. Molemmat ajoi 150 km ja sitten takaisin. Seuraavat treffit sovittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näissä ne ensimmäiset treffit - joku matkustaa muutaman tunnin matkan toiselle paikkakunnalle, juodaan siellä kuppi kahvia tai käydään syömässä, ja sitten taas junalla sama matka takaisin? Vai onko tuossa ideana, että jos toinen tulee riittävän kaukaa käymään, niin jos tämä ei ole ihan mahdoton tapaus, tulee kauhea paine päästää toinen yöksi "sohvalle nukkumaan" ja sitten voikin alkaa vonkaamaan seksiä?
Kauhean epäkäytännölliseltä kuulostaa alkaa deittailla noin kaukana asuvaa, joten jokin ajatus siinä on pakko olla taustalla.
Mun ekat treffit nykyisen kumppanini kanssa oli hotelliviikonloppu molemmille vieraalla paikkakunnalla :) Ennen sitä ehdittiin kirjoitella ja soitella kuukauden ajan. Toki molemmilla oli varasuunnitelma, jos sellaista olisi tarvinnut, mutta kaikki meni juuri niin luontevasti kuin molemmat oli jo ennakkoon arvanneet. Välimatkaa meillä on sellaiset 120 kilometriä eli puolitoista tuntia. Eihän sellainen ole matka eikä mikään, muutama vuosi ollaan pendelöity. Kuriositeettina vielä sellainen (toiseen kommenttiin liittyen), että kumppanini asuu Helsingin keskustassa, joten varmaan lähempääkin olisi joku löytynyt. Onneksi ei etsinyt kolmen kilometrin säteellä :D
Toivottavasti olitte ennestään tuttuja. Muuten tuo on aika helvetin typerää.
Miten niin? Turvallisempi hotelli on kuin jonkun koti
Tuhlatkaa vain aikaa näihin panoveijareihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on reissutyöläinen, ja tarvitsee ilmaisia yö-/panopaikkoja. Vaimo ja lapset odottavat kotona ja kukaan näistä älytettävistä akoista ei tiedä toisistaan mitään.
Yleensä etäsuhteessa kyllä vietetään aikaa molempien luona, tavataan toistensa ystäviä ja sukulaisia, ollaan juhlapyhät ja lomat yhdessä jne.
Ei jää niin helposti kiinni kun ei vehtaa kotikunnilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jää niin helposti kiinni kun ei vehtaa kotikunnilla.
Ilmeinen vastaus. Aika kauan kesti, ennen kuin tätä ehdotettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän nyt toki Akateeminen muuta, härreguu miten vulgaarinen ajatuskin.
Academisk gatudriffare paikka on hienostunut Hålsingfors.
Se nyt vaan on vaikeaa löytää oman alan töitä pieniltä paikkakunnilta. Minä muutin miehen perässä maalle ja matkustin ensimmäiset 1,5 vuotta yli 3 t/pv töihin isoon kaupunkiin. Sitten sieltä avautui työpaikka, tosin pienemmällä palkalla, huonommilla eduilla ja vähäisemmillä kehittymismahdollisuuksilla. Ei ollut ihan helppo päätös palata uralla iso askel taaksepäin.
Oletko erikoistunut ektoplasmaan? Helppo uskoa, ettei juttukaveria maaseudulta löydy.
Karhukaisistakin helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höhlät kirjoitti:
Ainoa oikea vastaus tähän on se, että mies etsii ympäri Suomea näitä panopaikkoja, joissa voi silloin tällöin käydä mulkkúaan uittamassa. Nämä naiset luonnollisesti kuvittelevat seurustelevansa tämän j-miehen kanssa yksinoikeudella.
,,,,🙁
J-mies
Höhlät kirjoitti:
Ainoa oikea vastaus tähän on se, että mies etsii ympäri Suomea näitä panopaikkoja, joissa voi silloin tällöin käydä mulkkúaan uittamassa. Nämä naiset luonnollisesti kuvittelevat seurustelevansa tämän j-miehen kanssa yksinoikeudella.
Oikeesti? Mitäs puhelintytöt tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän nyt toki Akateeminen muuta, härreguu miten vulgaarinen ajatuskin.
Academisk gatudriffare paikka on hienostunut Hålsingfors.
Se nyt vaan on vaikeaa löytää oman alan töitä pieniltä paikkakunnilta. Minä muutin miehen perässä maalle ja matkustin ensimmäiset 1,5 vuotta yli 3 t/pv töihin isoon kaupunkiin. Sitten sieltä avautui työpaikka, tosin pienemmällä palkalla, huonommilla eduilla ja vähäisemmillä kehittymismahdollisuuksilla. Ei ollut ihan helppo päätös palata uralla iso askel taaksepäin.
Oletko erikoistunut ektoplasmaan? Helppo uskoa, ettei juttukaveria maaseudulta löydy.
Karhukaisistakin helpommin.
Uuuh, työpaikka maaseudulla on kokemus. Ei tosin mikään miellyttävä sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näissä ne ensimmäiset treffit - joku matkustaa muutaman tunnin matkan toiselle paikkakunnalle, juodaan siellä kuppi kahvia tai käydään syömässä, ja sitten taas junalla sama matka takaisin? Vai onko tuossa ideana, että jos toinen tulee riittävän kaukaa käymään, niin jos tämä ei ole ihan mahdoton tapaus, tulee kauhea paine päästää toinen yöksi "sohvalle nukkumaan" ja sitten voikin alkaa vonkaamaan seksiä?
Kauhean epäkäytännölliseltä kuulostaa alkaa deittailla noin kaukana asuvaa, joten jokin ajatus siinä on pakko olla taustalla.
Mun ekat treffit nykyisen kumppanini kanssa oli hotelliviikonloppu molemmille vieraalla paikkakunnalla :) Ennen sitä ehdittiin kirjoitella ja soitella kuukauden ajan. Toki molemmilla oli varasuunnitelma, jos sellaista olisi tarvinnut, mutta kaikki meni juuri niin luontevasti kuin molemmat oli jo ennakkoon arvanneet. Välimatkaa meillä on sellaiset 120 kilometriä eli puolitoista tuntia. Eihän sellainen ole matka eikä mikään, muutama vuosi ollaan pendelöity. Kuriositeettina vielä sellainen (toiseen kommenttiin liittyen), että kumppanini asuu Helsingin keskustassa, joten varmaan lähempääkin olisi joku löytynyt. Onneksi ei etsinyt kolmen kilometrin säteellä :D
Toivottavasti olitte ennestään tuttuja. Muuten tuo on aika helvetin typerää.
Kautta aikojen on naiset raahanneet miehiä baarista kotiin, ja vielä yleensä kännissä. Onko se sitten jotenkin fiksumpaa? Nettitreffeillä pääsääntöisesti ollaan selvinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin muuttaa jonnekkin etelämmäs naisen perässä. Täällä Oulun seudulla ei kysyntää ole kaltaisilleni. Etelä-Suomesta on olleet kaikki kiinnostuneet, mutta tähän asti olen pitänyt etelää nounou vaihtoehtona. Kaikki kiinnostuneet on ihmetelleet miten voin olla tahtomattani sinkkuna edelleen.
M38
Miksi ihmeessä? Okei ymmärrän Helsingin se on täynnä vihervasemmistoa mutta noin muuten ei se elämä etelässä ole sen ihmeellisempää. Suomi on pieni maa kulttuurellisesti.
Vuokrataso, asuntojen hinnat, jne. Kaikki on kalliimpaa. Enkä varsinaisesti kaipaa isompaan kaupunkiin.
M38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska omalla alueella on naiskato.. Kainuu.
Mutta riittääkö heille sitten etäsuhde? Ihmettelen samaa kuin ap, koska kun viimeksi (ja toivottavasti viimeisen) kerran nettideittiprofiiilin itselleni tein, niin minuunkin otti yhteyttä kainuulainen mies. Profiilistani kävi kyllä ilmi, että asun Helsingissä enkä ole muuttamassa sieltä pois. Kun lisäksi olimme muutenkin aivan eri planeetoilta (minä koulutettu ja koulutusta vastaavassa ammatissa, hän peruskoulun käynyt, en muista oliko töissä), en jäänyt edes kyselemään suunnitteleeko hän tosissaan muuttavansa Helsinkiin vaan toivotin vain ystävällisesti hyvää jatkoa.
Kainuuseenkin on sen verran matkaa, ettei siellä oikeasti edes parin viikon välein viitsisi käydä, tai sieltä Helsingissä.
Tää oli paras, "riittääkö heille sitten etäsuhde?".
Kyllä se kummasti riittää, kun mitään muuta mahdollisuutta ei ole edes päästä keskustelemaan naisten kanssa (lääkärissä ehkä?). Mistään suhteista ei ole edes haaveiltu siinä vaiheessa enää vuosiin.
Samaa mieltä. Mikään matka ei ole liian pitkä.