Lue keskustelun säännöt.
Olen toisinaan niin huono äiti, että hävettää...
06.02.2014 |
Tiedän kyllä mitä saisi ja ei saisi sanoa lapsille...pienillekään. Ja silti väsyneenä ja hermostuneena lipsahtaa. Tai ei edes lipsahda, vaan sillä hetkellä oikeastaan haluankin olla ilkeä ja sanon ihan kamalia asioita. TIEDÄN että vaurioitan lasteni itsetuntoa ja heitä varmaan yhdellä pahimmista tavoista. Jälkikäteen kadun ja päätän, etten enää ikinä! Ja sitten tulee taas tilanne... ja suusta tulee sammakoita. Miten ihmeessä pääsen tästä eroon, kun pelkkä päätös ei tunnu auttavan! Onko mussa jotain vikaa kun kiukuspäissäni haluankin loukata lasta enkä siis välitä hänen tunteistaan? Miksi mä olen tälläinen? Onko tää jotain epävarmuutta tai hallinnan puutetta? Että kun en pärjää kasvattajana isken vyön alle? Mua hävettää niiiiin paljon! En halua pilata lasteni elämää... mutta tätä menoa niin teen!
Kommentit (13)
Minkälaisia juttuja sä sanot? Jos ne on oikeesti tosi pahoja, niin kannattaa käydä juttelemassa ammattilaiselle.
Tosi hyvä juttu että tiedostat tekeväs väärin ja haluat muuttua, tosi paljon tsemppiä!:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:24"]
Minkälaisia juttuja sä sanot? Jos ne on oikeesti tosi pahoja, niin kannattaa käydä juttelemassa ammattilaiselle.
Tosi hyvä juttu että tiedostat tekeväs väärin ja haluat muuttua, tosi paljon tsemppiä!:)
[/quote]
Täydellisen äidin vastaus! Ap, kaikki äidit ovat yhtä huonoja ja hyviä. Kuka milläkin tavalla. Enemmän olisin huolissani, jos joku äiti sanoisi, että ei ole ikinä tehnyt mitään väärin lasten kanssa eikä ikinä ole syyllisyydentunnetta.
Emmä tiedä missä menee raja pahan ja tosi pahan kanssa...
Kolmevuotiaan uhkasin jättää muskariin tänään, kun pisti sellaisen shown pukiessa pystyyn ja myöhemmin vielä kun jatkoi temppuilua ruokapöydässä sanoin, että olisi pitänyt jättää hänet sinne. Ja eihän tää näin kuulosta pahalta, mutta 3-v ottaa nämä ihan kirjaimellisesti ja paniikissa juoksi huutaen perään muskarista lähtiessä ja autossa vielä varmisti että pääseehän hän varmasti kotiin... :( Jotain samansuuntaisia taitaa olla kaikki jutut usein. Tai sitten arvostelen sanomisia ja tekemisiä vähän turhan kipakasti. Mun oma äiti on aina ollut niin äärimmäisen kärsivällinen ja kannustava ja kaikkea, eikä hänen suustaan ikinä tullut mitään edes lähelle tälläistä...
av
Täyttä soopaa, että kaikki äidit ovat yhtä hyviä tai huonoja. Olen todella paljon parempi äiti kuin omani oli. Olen myös eri aikoina ja eri lapsille ollut huonompi ja parempi.
Et muista, mitä äitisi sanoi tai teki, kun olit hyvin pieni. Pienten lasten hoitaminen on vaikeinta. Ei minullekaan ole isompie kanssa olut ongelma olla kärsivällinen. Ja vaikka äitisi olisi ollut tyyni kuin Madonna, ei siis se laulaja, niin sinun ei tarvitse aina olla tyyni. Lapsi ei ihan pienestä säry, jos peruasiat ovat kunnossa ja hän tietää olevansa rakastettu. Kehityt äitinä pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin tuollainen kun lapset olivat ihan pieniä, ja olin ylirasittunut. En pelkästään fyysisesti (en ollut neljään vuoteen saanut nukkua yhtään täyttä yötä, ja olen ihminen joka tarvitsee unta) vaan myös psyykkisesti. Mulla ei ollut mitään omaa, ei omaa tilaa, ei mitään. Olin aina muita varten. Olin tosi ilkeä joskus, niissä tilanteissa tuntui että pienikin lasten aiheuttama häiriö on niin sietämätön, että se on uhka mulle ja mun pitää puolustaa itseäni sitä niiden tarvitsevuutta vastaan. Olin myös pettynyt äitiyteen ja purin sitä lapsiin.
Kun lapset kasvoivat ja alkoivat nukkua, minulta löydettiin allergioita jotka olivat aiheuttaneet minulle sellaisen tuskaisen olon jota luulin ihan vaan ahdistuneisuudeksi, ja sain takaisin omaa tilaa ja aikaa, lopetin ilkeilyn. Enkä ole palannut siihen.
Joten jos et pohjimmiltasi ole ilkeä ihminen, niin mieti olisitko vaan nyt ylirasittunut. Tekiskö sulle hyvää saada lisää jotain omaa, ja joku oma paikka jossa voisit olla rauhassa, tai pieni.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:34"]
Et muista, mitä äitisi sanoi tai teki, kun olit hyvin pieni. Pienten lasten hoitaminen on vaikeinta. Ei minullekaan ole isompie kanssa olut ongelma olla kärsivällinen. Ja vaikka äitisi olisi ollut tyyni kuin Madonna, ei siis se laulaja, niin sinun ei tarvitse aina olla tyyni. Lapsi ei ihan pienestä säry, jos peruasiat ovat kunnossa ja hän tietää olevansa rakastettu. Kehityt äitinä pikkuhiljaa.
[/quote]
Tämä on niin totta. Monet äidit, jotka ovat lastensa mielikuvissa suorastaan pyhimyksiä, ovat olleet jossain vaiheessa kärsimättömiä, kovakouraisia ja äkäisiä. Lapsi ei vaan isompana sitä muista ja äiti ei halua muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään yksittäisiä muista, mutta kyllä pienellä lapsella kehittyy (tai on kehittymättä) jo perusturvallisuudentunne tai luottamus läheisiin ja jos lapsi alkaa pelätä, että äiti hylkää tai ettei kelpaa äidille sen takia että äiti arvostelee tai uhkailee, niin kyllä se vaikuttaa aika pitkään.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:28"][quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:24"]
Minkälaisia juttuja sä sanot? Jos ne on oikeesti tosi pahoja, niin kannattaa käydä juttelemassa ammattilaiselle.
Tosi hyvä juttu että tiedostat tekeväs väärin ja haluat muuttua, tosi paljon tsemppiä!:)
[/quote]
Täydellisen äidin vastaus! Ap, kaikki äidit ovat yhtä huonoja ja hyviä. Kuka milläkin tavalla. Enemmän olisin huolissani, jos joku äiti sanoisi, että ei ole ikinä tehnyt mitään väärin lasten kanssa eikä ikinä ole syyllisyydentunnetta.
[/quote]
Haha no sillähän mä kysyinkin, että minkälaisia juttuja ap sanoo.. Tottakai jokainen tekee virheitä ja sanoo joskus juttuja, jotka kohta jo kaduttaa. Mutta jos oikeesti uhkailee väkivallalla tai haukkuu ja alistaa lapsia pahasti, niin kyllä silloin mun mielestä ois hyvä oikeesti selvittää, että mikä siellä taustalla on kun tällasia juttuja sanoo.
Ap:n jutut nyt ei oo noin pahoja, mutta tietty hylkäämisen pelkokin voi olla lapselle tosi traumatisoivaa.. Musta ei kyllä oo apua, mut toivottavasti joku muu osais antaa helppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:30"]
Ja eihän tää näin kuulosta pahalta, mutta 3-v ottaa nämä ihan kirjaimellisesti ja paniikissa juoksi huutaen perään muskarista lähtiessä ja autossa vielä varmisti että pääseehän hän varmasti kotiin...
...
Mun oma äiti on aina ollut niin äärimmäisen kärsivällinen ja kannustava ja kaikkea, eikä hänen suustaan ikinä tullut mitään edes lähelle tälläistä...
[/quote]
Eipä.
Niinpä.
Äitinä olo on hyvin vaativaa. Välillä tulee syyllisyydentunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainut joka kokee olevansa huono äiti :( Itellä on hermot aika tiukulla välillä ja tulee tiuskittua ym helposti. En tiedä johtuuko töistä ym, mutta olen huomannut, että tulen huonolle tuulelle helposti siitä, että miten ja millä äänensävyllä meidän 9v tyttö minulle puhuu. Välillä tuntuu siltä, että ehkä olisi paras, jos lähtisin pois. Mies, kun taas ei ikinä hermostu mistään :(
Älä huoli, kaikki me ollaan yhtä huonoja...