Lue keskustelun säännöt.
Miehelle minun lapseni oli kynnyskysymys tutustumiselle, vaikka hänellä itselläänkin lapsi...?
28.10.2020 |
Kumma juttu.
Kirjoittelin muutaman viestin erään miehen kanssa erään treffipalvelun kautta. Olin kyllä jo ilmoituksessani maininnut, että minulla on lapsi. Miehelläkin on. Hän kertoi, mitä oli sinä päivänä tehnyt lapsensa kanssa. Kun minä kerroin minun ja lapseni päivästä, mies totesi vaan, että kiva, kun sulla on lapsi. Eipä sulla sitten miehelle taidakaan olla aikaa.
Mitä ihmettä?
Eli miehellä saa olla lapsi, naisella ei...?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen jolla on lapsi enkä ole alkanut suhteeseen lapsellisen kanssa. En ymmärrä, miksi minulla olisi "velvollisuus". Kenenkään lapsettoman ei ole pakko minuakaan lapsen kanssa kelpuuttaa, joten en tajua miksi tämä on väärin.
Mitä enemmän molemmilla aikuisilla on "rajoitetta" ajan suhteen ja sumplimista arjessa, niin sitä epätodennäköisempäähän se on, että suhdetta saa ikinä toimimaan. Nyt jos deittailen jotain lapsetonta, niin hänhän pystyy todennäköisesti säätelemään menojaan ja olemaan kanssani vaikka silloin kun olen ilman lasta.Kunhan ymmärrät oman tasosi, ettet sen takia jää tahtomattasi yksin. Se taso on merkittävästi huonompi kuin ennen lasta. Varmasti jostain löytyy joku joka on valmis säätämään aina menojaan sinun, lapsesi ja eksäsi ehdoilla,jotta armeliaasti viettäisit hänen kanssaan päivän tai jopa pari viikossa. Ei tuollainen ole useimmille lapsettomille oikea parisuhde vaan jotain kevytdeittailua.
Kun se taso kerran on alempi lasten saannin jälkeen kuin ennen, miten pitäisi toimia ettei haaskaisi kiinnostuneiden lapsettomien aikaa? Pitäisikö laittaa "2xäiti" pipo päähän varoitukseksi? Tai painattaa lasten kuvat paitaan ja kuvateksti: "äidin mussukat".
Tiedostan vähän liiankin hyvin että lapseni on monelle turn off, ja siitä on muodostunut itselleni ongelma. Jos minua kohtaan osoitetaan kiinnostusta en tiedä voinko vastata kiinnostukseen. Pelkään reaktiota jonka mahdollisesti saan kun toiselle selviää että olen äiti. Tiedostan oikein hyvin sen etten pysty antamaan aikaani ja huomiotani samoin kuin lapseton. ( Oli aika ennen lapsia :D). Haluaisin silti parisuhteen. Tykkään panostaa parisuhteeseen mutta pelkään ettei se olisi toiselle riittävää, koska en pysty antamaan aikaani samalla lailla kuin lapseton. Vaikka lapsiani rakastan ja saan heistä paljon iloa, ovat lapset välillä villejä, meluisia, kiukkuisia, rasittavia ja koettelevat vanhempienkin hermoja. Tiedostan että vaatii paljon lapsettomalta sopeutua tällaiseen.
Voinko siis palstalaisten mielestä hyvällä omallatunnolla flirttailla, ja jättää pettymys vastapuolen käsiteltäväksi?
Tämä sivusta. Oli pakko kommentoida kun asiaa paljon miettinyt.
Nettideittiprofiiliin selvä maininta että on lapsia, muuten ainakin itselleni tulisi huijattu olo. Jos oikeassa elämässä flirttaa niin ekassa keskustelussa noin vakavat asiat mielestäni sanottava. Samoin kuin jos vaikka sattuu olemaan vanhempansa omaishoitaja tai tekee reissu työtä niin että on ulkomailla useita kuukausia vuodesta putkeen. Siis asiat jotka konkreettisesti vaikuttaa paljon nykyiseen ja tulevaan elämään.
Itse en haluaisi jatkaa keskustelua enempää lapsia hankkineen kanssa, joten parempi noin ettei kumpikaan tuhlattaisi toistemme aikaa.
Kuulostaisi vähän oudolta kesken flirtin töksäyttää jotain lapsista - kun eihän flirtissä vielä olla välttämättä sen kummemmin suhdemielessä kiinnostuneita. Voihan sitä vaan jutella ja tutustua. Toki olen minäkin sitä mieltä, että asioista kannattaa kertoa ajoissa, mutta ei nyt ensimmäisten lauseiden aikana kannata töksäyttää mitään "mulla on sitten lapsia/reissutyö/hoidettava vanhus niskoillani, että tiedät sitten että tää vaikuttaa suhteeseen". Sellaisellekin, jolla nämä eivät olisi ongelma, voi olla ongelma se, että jo juttelun ja tutustumisen alkumetreillä alkaa puhua noin kauaskantoisesti suhteesta ja muutenkin ongelmakeskeisesti. Tai siis itse ainakin kokisin tuollaisen vähän outona.
No juu tarkoitin sitä että sitten kun on tiedossa että tässä ollaan jollain tavalla kiinnostuttu tutustumaan parisuhde tähtäimenä, pitäisi kertoa. Ei nyt iskiessä silmää baaritiskillä vielä sentään.
Tosin oma kokemus on se että etenkään naisten suusta ei normaali elämässä montaa lausetta pääse tulemaan jossa ei jauheta niistä omista lapsista. Että usein paljastunee vahingossakin. Ellei sitten erikseen halua peitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että sellainen provo ja voimaannuttamistarina tällä kertaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukuisille naisille on ollut liikaa 110km välimatka jonka takia ei voi edes aloittaa tutustumista. Siis aikuisille yli 30v työssä käyville naisille. Ei tuo ole mikään kaukosuhde eikä aikuisten maailmassa este suhteelle. Nämä naiset eivät ole valmiita näkemään pienintäkään vaivaa suhteen eteen. Mutta tekosyyhän tämäkin varmaan suurimmaksi osaksi on. Kukaan ei ole kyllin hyvä että voisi edes käydä kahvilla.
Ei se este suhteelle olisikaan, jos tapaisi kiinnostavan ihmisen, ihastuisi ja rakastuisi. Mutta on eri asia lähteä täysin tuntemattomien joukosta etsimään potentiaalista kumppania noin kaukaa - tapailuvaiheessa, kun vielä ei ole ihastunut, on vaikea motivoitumaan kulkemaan pahimmillaan jopa kahdella junalla eri kaupunkiin.
Jos otetaan juna esimerkiksi niin tunnin tai alta tunnin matka suuntaansa on siis liikaa ja kynnyskysymys prinsessalle kun tavoitteena on elinikäinen parisuhde? Toiset naiset ovat tulleet omalla autolla 100km ja on tavattu puolivälissä matkaa.
Yleensä naiset suorittavat esikarsinnan ja välimatka voi olla 1 kriteeri. Esikarsinnan jälkeen voi valita esim. 3, joiden kanssa lähtee treffeille. Näin minä tein, mutta jo ekoilla treffeillä tuli match.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen jolla on lapsi enkä ole alkanut suhteeseen lapsellisen kanssa. En ymmärrä, miksi minulla olisi "velvollisuus". Kenenkään lapsettoman ei ole pakko minuakaan lapsen kanssa kelpuuttaa, joten en tajua miksi tämä on väärin.
Mitä enemmän molemmilla aikuisilla on "rajoitetta" ajan suhteen ja sumplimista arjessa, niin sitä epätodennäköisempäähän se on, että suhdetta saa ikinä toimimaan. Nyt jos deittailen jotain lapsetonta, niin hänhän pystyy todennäköisesti säätelemään menojaan ja olemaan kanssani vaikka silloin kun olen ilman lasta.Kunhan ymmärrät oman tasosi, ettet sen takia jää tahtomattasi yksin. Se taso on merkittävästi huonompi kuin ennen lasta. Varmasti jostain löytyy joku joka on valmis säätämään aina menojaan sinun, lapsesi ja eksäsi ehdoilla,jotta armeliaasti viettäisit hänen kanssaan päivän tai jopa pari viikossa. Ei tuollainen ole useimmille lapsettomille oikea parisuhde vaan jotain kevytdeittailua.
Mikäköhän tämänkin viestin tarkoitus oli? Eiköhän jokainen tajua, että yksinhuoltajalla on keskimäärin vähemmän ottajia kuin lapsettomalla. Mutta monella yh:lla on silti ihan riittävästi niitä ottajia, esimerkiksi kauniilla yh:lla on kyllä enemmän vientiä kuin lapsettomalla taviksella. Ja niillä vähemmän kauniillakin on ihan samanlainen oikeus hakea toivomansa kaltaista kumppania kuin meillä kaikilla muillakin.
-eri
Se tarkoitus ettei kuvittele olevansa lähellekään samaa tasoa enää kuin esim nuorena, vaikka olisi kuinka kaunis. Kannattaa kans kertoa lapsettomille heti ennen treffejä että niitä lapsia on ja ne ovat mamman elämän keskipiste, ja kumppania kaivataan käytännössä joko vain satunnaiseen tapailuun tai seksiin, tai sitten lasten vahdiksi ja elättäjäksi velvollisuuksilla mutta ei oikeuksilla. Ettei huijaa ketään lapsetonta ihastumaan, yrittämään ja särkemään sydämensä. Mulla oma kokemus vaikutti siihen että aloin pitää niitä toisen lapsia ja sitä lapsi keskeistä elämää niin vastenmielisinä etten enää halua omia. Ehkä hyvä niin, mutta kyllä kai sitä omia lapsia yleensä rakastaa enemmän kuin ihan vieraita.
Onhan monilla sijaislapsia ja/tai ottolapsia ja ihan yhtä lailla heitä voi oppia rakastamaan. En sitten tiedä muodostuuko osassa suhteissa ongelmaksi se että on MINUN lapseni, joita MINÄ ymmärrän parhaiten, joita sinä ET SAA komentaa, koska MINÄ olen heidän äitinsä ja MINÄ tiedän parhaiten milloin MINUN määrittämäni rajat ylitetään. Haluan että lapset kasvatetaan MINUN tavallani koska MINÄ olen lasten BIOLOGINEN ÄITI.
Isäpuolelta (kutsutaan nyt vaikka tällä nimellä) odotetaan kuitenkin osallistumista lasten hoitoon äidin määrittämillä säännöillä. Lapset ei opi kunnioittaamaan isäpuolta, koska tämän komentaessa lapsia, äiti puuttuu tilanteisiin ja tekee tyhjäksi tämän auktoriteetin. Lapset lakkaa tottelemasta, hyppii pitkin seiniä isäpuolen kanssa ja laittavat sanallisesti vastaan. Lapset muuttuu isäpuolen silmissä taakaksi ja riesaksi kun niitä hyviä hetkiä lasten kanssa on vähän tai ei ollenkaan. Kirsikkana kakun päällä jos äitiys on naisen elämän keskipiste, mikään muu ei kiinnosta ja iltaisin ei seksi kiinnosta.
Miesten kanssa ehkä sitten niin että moni mies olettaa että nainen luonnostaan osaa olla lasten kanssa ja jättää liikaa vastuuta naisen harteille. Ehkä näin?
Vaatinee molemmilta osapuolilta tietynlaista rentoutta, kykyä joustaa ja hyvää keskustelukykyä jos haluaa saada suhteen toimimaan.
Se johtuu varmaankin siitä, että ennen mies pystyi kuvittelemaan yhteistä arkea, vaikka asiat eivät olisi siihen johtaneetkaan. Mutta se oli mahdollisuus. Nyt taas ei niinkään niille jotka eivät lapsiarkea halua. Eli miksi yrittää kun lopputulos on selvä, olisi suorastaan riski jos kehittyisi tunteita ja sitten elämät eivät kuitenkaan sopisi yhteen.