Lue keskustelun säännöt.
Miehelle minun lapseni oli kynnyskysymys tutustumiselle, vaikka hänellä itselläänkin lapsi...?
28.10.2020 |
Kumma juttu.
Kirjoittelin muutaman viestin erään miehen kanssa erään treffipalvelun kautta. Olin kyllä jo ilmoituksessani maininnut, että minulla on lapsi. Miehelläkin on. Hän kertoi, mitä oli sinä päivänä tehnyt lapsensa kanssa. Kun minä kerroin minun ja lapseni päivästä, mies totesi vaan, että kiva, kun sulla on lapsi. Eipä sulla sitten miehelle taidakaan olla aikaa.
Mitä ihmettä?
Eli miehellä saa olla lapsi, naisella ei...?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen jolla on lapsi enkä ole alkanut suhteeseen lapsellisen kanssa. En ymmärrä, miksi minulla olisi "velvollisuus". Kenenkään lapsettoman ei ole pakko minuakaan lapsen kanssa kelpuuttaa, joten en tajua miksi tämä on väärin.
Mitä enemmän molemmilla aikuisilla on "rajoitetta" ajan suhteen ja sumplimista arjessa, niin sitä epätodennäköisempäähän se on, että suhdetta saa ikinä toimimaan. Nyt jos deittailen jotain lapsetonta, niin hänhän pystyy todennäköisesti säätelemään menojaan ja olemaan kanssani vaikka silloin kun olen ilman lasta.Kunhan ymmärrät oman tasosi, ettet sen takia jää tahtomattasi yksin. Se taso on merkittävästi huonompi kuin ennen lasta. Varmasti jostain löytyy joku joka on valmis säätämään aina menojaan sinun, lapsesi ja eksäsi ehdoilla,jotta armeliaasti viettäisit hänen kanssaan päivän tai jopa pari viikossa. Ei tuollainen ole useimmille lapsettomille oikea parisuhde vaan jotain kevytdeittailua.
Kun se taso kerran on alempi lasten saannin jälkeen kuin ennen, miten pitäisi toimia ettei haaskaisi kiinnostuneiden lapsettomien aikaa? Pitäisikö laittaa "2xäiti" pipo päähän varoitukseksi? Tai painattaa lasten kuvat paitaan ja kuvateksti: "äidin mussukat".
Tiedostan vähän liiankin hyvin että lapseni on monelle turn off, ja siitä on muodostunut itselleni ongelma. Jos minua kohtaan osoitetaan kiinnostusta en tiedä voinko vastata kiinnostukseen. Pelkään reaktiota jonka mahdollisesti saan kun toiselle selviää että olen äiti. Tiedostan oikein hyvin sen etten pysty antamaan aikaani ja huomiotani samoin kuin lapseton. ( Oli aika ennen lapsia :D). Haluaisin silti parisuhteen. Tykkään panostaa parisuhteeseen mutta pelkään ettei se olisi toiselle riittävää, koska en pysty antamaan aikaani samalla lailla kuin lapseton. Vaikka lapsiani rakastan ja saan heistä paljon iloa, ovat lapset välillä villejä, meluisia, kiukkuisia, rasittavia ja koettelevat vanhempienkin hermoja. Tiedostan että vaatii paljon lapsettomalta sopeutua tällaiseen.
Voinko siis palstalaisten mielestä hyvällä omallatunnolla flirttailla, ja jättää pettymys vastapuolen käsiteltäväksi?
Tämä sivusta. Oli pakko kommentoida kun asiaa paljon miettinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen törmännyt itse lähes samaan. Ja juuri tajusin sen, että kun olin itse alle 30-vuotias sinkku, niin en kuitenkaan koskaan ollut lähisuhteessa tai asunut kenenkään miehen kanssa. Tapasimme vain viikonloppuisin tai soittelimme. Eli minulla olisi voinut hyvin olla koko sen ajan lapsia, eikä se olisi häirinnyt lainkaan kyseisiä, monivuotisia suhteitani, joissa ei kuitenkaan koskaan vietetty arkea yhdessä.
Nyt kun minulla on lapsia, en kelpaa edes kahville, vaikka olen samoissa mitoissa ja lähes samaa "tasoa" sekä itse hyvinkin joustava. Jotenkin outoa ja epäreilua. Olisi pitänyt varmaankin nuorena vaatia se mies lähisuhteeseen ja muuttamaan kanssani, sillä olin kuitenkin lapseton ja yksin asuva, niin olisi ollut jotain "hyötyä" ja etua siitä lapsettomuudestani.
Ap:n aloitukseen:
Ehkäpä mies vain tarkoitti kysyä, miten sun elämään mies mahtuisi. Toisaalta kysymys on typerä; miksi miestä etsisit, jos kokisit ettei sille ole aikaa. (Ja miten onnistuisi parisuhde/liitto, jos lapsia olisi useita jne.) mutta onhan tuo vähän tökerö tapa kysyä.
Minä puuskahdin kerran sinkkuaikoinani eräälle yrittäjämiehelle, että kerkeätkös sä sitten tekemään töiden lisäksi mitään muuta. Miten idioottimaista! Ei edes ollut tarkoitus, se vain tuli suustani - vieläpä todella tökerösti. En vieläkään käsitä, miksi sanoin toiselle jotain tuollaista.
Joskus siis vain käy noin.
Nykyinen mieheni on muuten yrittäjä, ja meillä on kuusi lasta. Aikaa riittää ihan kiitettävästi tästä huolimatta :D
Jos mies nyt kuitenkin sua kiinnostaa, voit esimerkiksi heittää, että samaa ajattelit hänestä - onhan hänelläkin lapsi tai heittää vastakysymyksen että miksi sitä miestä muuten oltaisiin etsimässä.
Jos vastaus on edelleen jotain tökeröä, miehellä on joko huono ulosanti tai hän purkaa sinuun jotain.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen jolla on lapsi enkä ole alkanut suhteeseen lapsellisen kanssa. En ymmärrä, miksi minulla olisi "velvollisuus". Kenenkään lapsettoman ei ole pakko minuakaan lapsen kanssa kelpuuttaa, joten en tajua miksi tämä on väärin.
Mitä enemmän molemmilla aikuisilla on "rajoitetta" ajan suhteen ja sumplimista arjessa, niin sitä epätodennäköisempäähän se on, että suhdetta saa ikinä toimimaan. Nyt jos deittailen jotain lapsetonta, niin hänhän pystyy todennäköisesti säätelemään menojaan ja olemaan kanssani vaikka silloin kun olen ilman lasta.
Sinulla on siis kaksoistandardit; vaadit muilta enemmän, kuin itseltäsi. Vähän sama kuin henkilö, jolla on takana lukuisia yhden yön suhteita, vaatii kumppaniltaan koskemattomuutta. Kuulostaako oikeudenmukaiselta?
No, jokainenhan saa yrittää, mitä yrittää, mutta ei pidä ihmetellä tai urhiutua, jos et toisia kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
No, jokainenhan saa yrittää, mitä yrittää, mutta ei pidä ihmetellä tai urhiutua, jos et toisia kiinnosta.
Ei tainnut lainaamasi ihminen ihmetellä tai uhriutua. Jokaisella meillä on omat kriteerimme kumppanille ja ei toisen kriteerit ole parempia tai huonompia kuni jonkun muun. Mitä tiukemmat kriteerit, sitä tilastollisesti pienemmäksi potentiaalisten kumppanien joukko käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen jolla on lapsi enkä ole alkanut suhteeseen lapsellisen kanssa. En ymmärrä, miksi minulla olisi "velvollisuus". Kenenkään lapsettoman ei ole pakko minuakaan lapsen kanssa kelpuuttaa, joten en tajua miksi tämä on väärin.
Mitä enemmän molemmilla aikuisilla on "rajoitetta" ajan suhteen ja sumplimista arjessa, niin sitä epätodennäköisempäähän se on, että suhdetta saa ikinä toimimaan. Nyt jos deittailen jotain lapsetonta, niin hänhän pystyy todennäköisesti säätelemään menojaan ja olemaan kanssani vaikka silloin kun olen ilman lasta.Kunhan ymmärrät oman tasosi, ettet sen takia jää tahtomattasi yksin. Se taso on merkittävästi huonompi kuin ennen lasta. Varmasti jostain löytyy joku joka on valmis säätämään aina menojaan sinun, lapsesi ja eksäsi ehdoilla,jotta armeliaasti viettäisit hänen kanssaan päivän tai jopa pari viikossa. Ei tuollainen ole useimmille lapsettomille oikea parisuhde vaan jotain kevytdeittailua.
Mikäköhän tämänkin viestin tarkoitus oli? Eiköhän jokainen tajua, että yksinhuoltajalla on keskimäärin vähemmän ottajia kuin lapsettomalla. Mutta monella yh:lla on silti ihan riittävästi niitä ottajia, esimerkiksi kauniilla yh:lla on kyllä enemmän vientiä kuin lapsettomalla taviksella. Ja niillä vähemmän kauniillakin on ihan samanlainen oikeus hakea toivomansa kaltaista kumppania kuin meillä kaikilla muillakin.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen jolla on lapsi enkä ole alkanut suhteeseen lapsellisen kanssa. En ymmärrä, miksi minulla olisi "velvollisuus". Kenenkään lapsettoman ei ole pakko minuakaan lapsen kanssa kelpuuttaa, joten en tajua miksi tämä on väärin.
Mitä enemmän molemmilla aikuisilla on "rajoitetta" ajan suhteen ja sumplimista arjessa, niin sitä epätodennäköisempäähän se on, että suhdetta saa ikinä toimimaan. Nyt jos deittailen jotain lapsetonta, niin hänhän pystyy todennäköisesti säätelemään menojaan ja olemaan kanssani vaikka silloin kun olen ilman lasta.Kunhan ymmärrät oman tasosi, ettet sen takia jää tahtomattasi yksin. Se taso on merkittävästi huonompi kuin ennen lasta. Varmasti jostain löytyy joku joka on valmis säätämään aina menojaan sinun, lapsesi ja eksäsi ehdoilla,jotta armeliaasti viettäisit hänen kanssaan päivän tai jopa pari viikossa. Ei tuollainen ole useimmille lapsettomille oikea parisuhde vaan jotain kevytdeittailua.
Itselläni oli parikymppisestä päälle kolmekymppiseen kaksi monivuotista suhdetta ja molemmissa nähtiin noin kaksi kertaa kuukaudessa, vaikka ensimmäisessä asuttiinkin melko lähekkäin. Ja sitä jatkui vuosikausia. Nyt jälkikäteen tajuan, että mun olisi pitänyt "vaatia" miestä muuttamaan yhteen, sillä mulla olisi ollut lapsettomana sinkkuna varaa pyytää moista uhrautumista mieheltäkin. Silloin en tajunnut ja olin kiitollinen niistä harvoistakin tapaamisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen jolla on lapsi enkä ole alkanut suhteeseen lapsellisen kanssa. En ymmärrä, miksi minulla olisi "velvollisuus". Kenenkään lapsettoman ei ole pakko minuakaan lapsen kanssa kelpuuttaa, joten en tajua miksi tämä on väärin.
Mitä enemmän molemmilla aikuisilla on "rajoitetta" ajan suhteen ja sumplimista arjessa, niin sitä epätodennäköisempäähän se on, että suhdetta saa ikinä toimimaan. Nyt jos deittailen jotain lapsetonta, niin hänhän pystyy todennäköisesti säätelemään menojaan ja olemaan kanssani vaikka silloin kun olen ilman lasta.Kunhan ymmärrät oman tasosi, ettet sen takia jää tahtomattasi yksin. Se taso on merkittävästi huonompi kuin ennen lasta. Varmasti jostain löytyy joku joka on valmis säätämään aina menojaan sinun, lapsesi ja eksäsi ehdoilla,jotta armeliaasti viettäisit hänen kanssaan päivän tai jopa pari viikossa. Ei tuollainen ole useimmille lapsettomille oikea parisuhde vaan jotain kevytdeittailua.
Mikäköhän tämänkin viestin tarkoitus oli? Eiköhän jokainen tajua, että yksinhuoltajalla on keskimäärin vähemmän ottajia kuin lapsettomalla. Mutta monella yh:lla on silti ihan riittävästi niitä ottajia, esimerkiksi kauniilla yh:lla on kyllä enemmän vientiä kuin lapsettomalla taviksella. Ja niillä vähemmän kauniillakin on ihan samanlainen oikeus hakea toivomansa kaltaista kumppania kuin meillä kaikilla muillakin.
-eri
Se tarkoitus ettei kuvittele olevansa lähellekään samaa tasoa enää kuin esim nuorena, vaikka olisi kuinka kaunis. Kannattaa kans kertoa lapsettomille heti ennen treffejä että niitä lapsia on ja ne ovat mamman elämän keskipiste, ja kumppania kaivataan käytännössä joko vain satunnaiseen tapailuun tai seksiin, tai sitten lasten vahdiksi ja elättäjäksi velvollisuuksilla mutta ei oikeuksilla. Ettei huijaa ketään lapsetonta ihastumaan, yrittämään ja särkemään sydämensä. Mulla oma kokemus vaikutti siihen että aloin pitää niitä toisen lapsia ja sitä lapsi keskeistä elämää niin vastenmielisinä etten enää halua omia. Ehkä hyvä niin, mutta kyllä kai sitä omia lapsia yleensä rakastaa enemmän kuin ihan vieraita.
Jotkut ovat vähän tuollaisia, ei kannata välittää. Olen 165cm pitkä ja tämä oli naiselle ongelma, vaikka hän on itsekin 165cm pitkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen jolla on lapsi enkä ole alkanut suhteeseen lapsellisen kanssa. En ymmärrä, miksi minulla olisi "velvollisuus". Kenenkään lapsettoman ei ole pakko minuakaan lapsen kanssa kelpuuttaa, joten en tajua miksi tämä on väärin.
Mitä enemmän molemmilla aikuisilla on "rajoitetta" ajan suhteen ja sumplimista arjessa, niin sitä epätodennäköisempäähän se on, että suhdetta saa ikinä toimimaan. Nyt jos deittailen jotain lapsetonta, niin hänhän pystyy todennäköisesti säätelemään menojaan ja olemaan kanssani vaikka silloin kun olen ilman lasta.Sinulla on siis kaksoistandardit; vaadit muilta enemmän, kuin itseltäsi. Vähän sama kuin henkilö, jolla on takana lukuisia yhden yön suhteita, vaatii kumppaniltaan koskemattomuutta. Kuulostaako oikeudenmukaiselta?
No, jokainenhan saa yrittää, mitä yrittää, mutta ei pidä ihmetellä tai urhiutua, jos et toisia kiinnosta.
No ei tuo nyt niin paha ole. Se vaatimushan ei kuitenkaan velvoita ketään mihinkään. Eikä se oikeasti vaikuta muiden elämään - he sitten joko täyttävät kriteerit tai ei, ja joko vastaavat kiinnostukseen tai sitten ei. Kyllähän moni toivoo pitkätukkaista kumppania, vaikka on itse lyhyttukkainen, tai esimerkiksi rauhallisempaa kuin itse on. Toivoa ja etsiä saa aina, kuka mitäkin. Ne toiveethan eivät ole muilta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukuisille naisille on ollut liikaa 110km välimatka jonka takia ei voi edes aloittaa tutustumista. Siis aikuisille yli 30v työssä käyville naisille. Ei tuo ole mikään kaukosuhde eikä aikuisten maailmassa este suhteelle. Nämä naiset eivät ole valmiita näkemään pienintäkään vaivaa suhteen eteen. Mutta tekosyyhän tämäkin varmaan suurimmaksi osaksi on. Kukaan ei ole kyllin hyvä että voisi edes käydä kahvilla.
Ei se este suhteelle olisikaan, jos tapaisi kiinnostavan ihmisen, ihastuisi ja rakastuisi. Mutta on eri asia lähteä täysin tuntemattomien joukosta etsimään potentiaalista kumppania noin kaukaa - tapailuvaiheessa, kun vielä ei ole ihastunut, on vaikea motivoitumaan kulkemaan pahimmillaan jopa kahdella junalla eri kaupunkiin.
Jos otetaan juna esimerkiksi niin tunnin tai alta tunnin matka suuntaansa on siis liikaa ja kynnyskysymys prinsessalle kun tavoitteena on elinikäinen parisuhde? Toiset naiset ovat tulleet omalla autolla 100km ja on tavattu puolivälissä matkaa.
No, jokaisella on omat syynsä, miksi se välimatka olisi este. Ja kuten sanoit, eihän se kaikille olekaan. Mutta kuten sanottu, kun vielä ei tunneta ja ollaan vasta menossa tapaamaan ja katsomaan, olisiko toinen kenties kiinnostava, niin moni ei ole siinä vaiheessa valmis näkemään ylimääräistä vaivaa. Ehkä silloin ei vaikuta niin todennäköiseltä, että toinen olisi oikeasti erityisen kiinnostava, eikä ole niin todennäköistä olettaa että suhde syntyisi. Voi olla että silloin ei kiinnosta lähteä katsomaan niin epävarmaa keissiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mitä sitten? Minullakin on aikuisia lapsia. Eikä minua kiinnosta hoitaa esim. miehen pieniä lapsia. Hoitakoon lapsensa sen kanssa, jonka kanssa on ne tehnytkin! Haluan aikuisten välisen suhteen. En perhe-elämää.
Ei parisuhteita muodosteta jonkun oikeudenmukaisuuden tms. perusteella herran jestas. Miten aikuiset ihmiset voi olla noin pihalla? Jos hän ei mielestään jaksa tapailla äitiä (ilman oletuksia, kysy nyt saakeli suoraan), niin sitten nokka kohti seuraavaa. Turha siitä on alkaa riehua ja vetää jotain saatanan draamaa. Ei teidän tarvi kantaa huolta siitä, jääkö tämä mies toiveidensa kanssa lopulta yksin vai ei.
Jumalavita että on typerää menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukuisille naisille on ollut liikaa 110km välimatka jonka takia ei voi edes aloittaa tutustumista. Siis aikuisille yli 30v työssä käyville naisille. Ei tuo ole mikään kaukosuhde eikä aikuisten maailmassa este suhteelle. Nämä naiset eivät ole valmiita näkemään pienintäkään vaivaa suhteen eteen. Mutta tekosyyhän tämäkin varmaan suurimmaksi osaksi on. Kukaan ei ole kyllin hyvä että voisi edes käydä kahvilla.
Ei se este suhteelle olisikaan, jos tapaisi kiinnostavan ihmisen, ihastuisi ja rakastuisi. Mutta on eri asia lähteä täysin tuntemattomien joukosta etsimään potentiaalista kumppania noin kaukaa - tapailuvaiheessa, kun vielä ei ole ihastunut, on vaikea motivoitumaan kulkemaan pahimmillaan jopa kahdella junalla eri kaupunkiin.
Vastauksessasi kiteytyy hyvin se, mikä teillä naisilla mättää deittipalveluissa: miehen pitäisi olla täydellinen, että viitsitte edes yrittää tutustumista. Pienikin vika miehessä muodostuu muka esteeksi parisuhteelle.
Olen tuo jolle vastasit, ja eihän minullekaan maantieteellinen etäisyys olisi este suhteelle. Mutta en vaan itse motivoituisi lähtemään jonnekin kahvikupilliselle 100 km:n päähän henkilön kanssa, jota en tunne ja josta en edes tiedä, onko hän oikeasti kiinnostava. Sen sijaan, jos tietäisin toisen olevan oikeasti kiinnostava, olisin valmis vaikka millaiseen kaukosuhteeseen. Olen ollut rakastunut ihmiseen, joka asui yli 4 tunnin matkan päässä, enkä hetkeäkään kyseenalaistanut juttua välimatkan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen jolla on lapsi enkä ole alkanut suhteeseen lapsellisen kanssa. En ymmärrä, miksi minulla olisi "velvollisuus". Kenenkään lapsettoman ei ole pakko minuakaan lapsen kanssa kelpuuttaa, joten en tajua miksi tämä on väärin.
Mitä enemmän molemmilla aikuisilla on "rajoitetta" ajan suhteen ja sumplimista arjessa, niin sitä epätodennäköisempäähän se on, että suhdetta saa ikinä toimimaan. Nyt jos deittailen jotain lapsetonta, niin hänhän pystyy todennäköisesti säätelemään menojaan ja olemaan kanssani vaikka silloin kun olen ilman lasta.Kunhan ymmärrät oman tasosi, ettet sen takia jää tahtomattasi yksin. Se taso on merkittävästi huonompi kuin ennen lasta. Varmasti jostain löytyy joku joka on valmis säätämään aina menojaan sinun, lapsesi ja eksäsi ehdoilla,jotta armeliaasti viettäisit hänen kanssaan päivän tai jopa pari viikossa. Ei tuollainen ole useimmille lapsettomille oikea parisuhde vaan jotain kevytdeittailua.
Kun se taso kerran on alempi lasten saannin jälkeen kuin ennen, miten pitäisi toimia ettei haaskaisi kiinnostuneiden lapsettomien aikaa? Pitäisikö laittaa "2xäiti" pipo päähän varoitukseksi? Tai painattaa lasten kuvat paitaan ja kuvateksti: "äidin mussukat".
Tiedostan vähän liiankin hyvin että lapseni on monelle turn off, ja siitä on muodostunut itselleni ongelma. Jos minua kohtaan osoitetaan kiinnostusta en tiedä voinko vastata kiinnostukseen. Pelkään reaktiota jonka mahdollisesti saan kun toiselle selviää että olen äiti. Tiedostan oikein hyvin sen etten pysty antamaan aikaani ja huomiotani samoin kuin lapseton. ( Oli aika ennen lapsia :D). Haluaisin silti parisuhteen. Tykkään panostaa parisuhteeseen mutta pelkään ettei se olisi toiselle riittävää, koska en pysty antamaan aikaani samalla lailla kuin lapseton. Vaikka lapsiani rakastan ja saan heistä paljon iloa, ovat lapset välillä villejä, meluisia, kiukkuisia, rasittavia ja koettelevat vanhempienkin hermoja. Tiedostan että vaatii paljon lapsettomalta sopeutua tällaiseen.
Voinko siis palstalaisten mielestä hyvällä omallatunnolla flirttailla, ja jättää pettymys vastapuolen käsiteltäväksi?
Tämä sivusta. Oli pakko kommentoida kun asiaa paljon miettinyt.
Nettideittiprofiiliin selvä maininta että on lapsia, muuten ainakin itselleni tulisi huijattu olo. Jos oikeassa elämässä flirttaa niin ekassa keskustelussa noin vakavat asiat mielestäni sanottava. Samoin kuin jos vaikka sattuu olemaan vanhempansa omaishoitaja tai tekee reissu työtä niin että on ulkomailla useita kuukausia vuodesta putkeen. Siis asiat jotka konkreettisesti vaikuttaa paljon nykyiseen ja tulevaan elämään.
Itse en haluaisi jatkaa keskustelua enempää lapsia hankkineen kanssa, joten parempi noin ettei kumpikaan tuhlattaisi toistemme aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Perussettiä. Osa miehistä on käsittämättömän tekopyhiä. Naisilta voi vaatia kaikenlaista, mutta itse ei tarvitse näitä kriteerejä noudattaa.
Kuten on myös naisista.
Miehellä oltava hyvä palkka vaikkei itsellä ole (tai juuri siksi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen jolla on lapsi enkä ole alkanut suhteeseen lapsellisen kanssa. En ymmärrä, miksi minulla olisi "velvollisuus". Kenenkään lapsettoman ei ole pakko minuakaan lapsen kanssa kelpuuttaa, joten en tajua miksi tämä on väärin.
Mitä enemmän molemmilla aikuisilla on "rajoitetta" ajan suhteen ja sumplimista arjessa, niin sitä epätodennäköisempäähän se on, että suhdetta saa ikinä toimimaan. Nyt jos deittailen jotain lapsetonta, niin hänhän pystyy todennäköisesti säätelemään menojaan ja olemaan kanssani vaikka silloin kun olen ilman lasta.Kunhan ymmärrät oman tasosi, ettet sen takia jää tahtomattasi yksin. Se taso on merkittävästi huonompi kuin ennen lasta. Varmasti jostain löytyy joku joka on valmis säätämään aina menojaan sinun, lapsesi ja eksäsi ehdoilla,jotta armeliaasti viettäisit hänen kanssaan päivän tai jopa pari viikossa. Ei tuollainen ole useimmille lapsettomille oikea parisuhde vaan jotain kevytdeittailua.
Kun se taso kerran on alempi lasten saannin jälkeen kuin ennen, miten pitäisi toimia ettei haaskaisi kiinnostuneiden lapsettomien aikaa? Pitäisikö laittaa "2xäiti" pipo päähän varoitukseksi? Tai painattaa lasten kuvat paitaan ja kuvateksti: "äidin mussukat".
Tiedostan vähän liiankin hyvin että lapseni on monelle turn off, ja siitä on muodostunut itselleni ongelma. Jos minua kohtaan osoitetaan kiinnostusta en tiedä voinko vastata kiinnostukseen. Pelkään reaktiota jonka mahdollisesti saan kun toiselle selviää että olen äiti. Tiedostan oikein hyvin sen etten pysty antamaan aikaani ja huomiotani samoin kuin lapseton. ( Oli aika ennen lapsia :D). Haluaisin silti parisuhteen. Tykkään panostaa parisuhteeseen mutta pelkään ettei se olisi toiselle riittävää, koska en pysty antamaan aikaani samalla lailla kuin lapseton. Vaikka lapsiani rakastan ja saan heistä paljon iloa, ovat lapset välillä villejä, meluisia, kiukkuisia, rasittavia ja koettelevat vanhempienkin hermoja. Tiedostan että vaatii paljon lapsettomalta sopeutua tällaiseen.
Voinko siis palstalaisten mielestä hyvällä omallatunnolla flirttailla, ja jättää pettymys vastapuolen käsiteltäväksi?
Tämä sivusta. Oli pakko kommentoida kun asiaa paljon miettinyt.
Nettideittiprofiiliin selvä maininta että on lapsia, muuten ainakin itselleni tulisi huijattu olo. Jos oikeassa elämässä flirttaa niin ekassa keskustelussa noin vakavat asiat mielestäni sanottava. Samoin kuin jos vaikka sattuu olemaan vanhempansa omaishoitaja tai tekee reissu työtä niin että on ulkomailla useita kuukausia vuodesta putkeen. Siis asiat jotka konkreettisesti vaikuttaa paljon nykyiseen ja tulevaan elämään.
Itse en haluaisi jatkaa keskustelua enempää lapsia hankkineen kanssa, joten parempi noin ettei kumpikaan tuhlattaisi toistemme aikaa.
Kuulostaisi vähän oudolta kesken flirtin töksäyttää jotain lapsista - kun eihän flirtissä vielä olla välttämättä sen kummemmin suhdemielessä kiinnostuneita. Voihan sitä vaan jutella ja tutustua. Toki olen minäkin sitä mieltä, että asioista kannattaa kertoa ajoissa, mutta ei nyt ensimmäisten lauseiden aikana kannata töksäyttää mitään "mulla on sitten lapsia/reissutyö/hoidettava vanhus niskoillani, että tiedät sitten että tää vaikuttaa suhteeseen". Sellaisellekin, jolla nämä eivät olisi ongelma, voi olla ongelma se, että jo juttelun ja tutustumisen alkumetreillä alkaa puhua noin kauaskantoisesti suhteesta ja muutenkin ongelmakeskeisesti. Tai siis itse ainakin kokisin tuollaisen vähän outona.
Vierailija kirjoitti:
Perussettiä. Osa miehistä on käsittämättömän tekopyhiä. Naisilta voi vaatia kaikenlaista, mutta itse ei tarvitse näitä kriteerejä noudattaa.
Olen minäkin äiti, jolla on kouluikäinen lapsi. Mies, jolla on alaikäisiä lapsia on turn off. Mitä pienempiä, sitä pahempi. Omaa aikaa ja elämää lapseni isän säätämisen kanssa on ihan riittävän haastavaa järjestellä jo minunkin. En tulisi mitään jos molempien osapuolten pitäisi koota yhteistä aikaa lasten asettamissa rajoissa. Mutta minä en kaipaakaan mitään uusioperhettä, mies on minua varten, ei ole osa lapseni elämää.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen jolla on lapsi enkä ole alkanut suhteeseen lapsellisen kanssa. En ymmärrä, miksi minulla olisi "velvollisuus". Kenenkään lapsettoman ei ole pakko minuakaan lapsen kanssa kelpuuttaa, joten en tajua miksi tämä on väärin.
Mitä enemmän molemmilla aikuisilla on "rajoitetta" ajan suhteen ja sumplimista arjessa, niin sitä epätodennäköisempäähän se on, että suhdetta saa ikinä toimimaan. Nyt jos deittailen jotain lapsetonta, niin hänhän pystyy todennäköisesti säätelemään menojaan ja olemaan kanssani vaikka silloin kun olen ilman lasta.
Olen niin samoilla linjoilla kanssasi!
En esiinny, kunhan ihmettelen miten yleistät näkemyksesi kaikkiin naisiin. Itse miehen toimin juuri kuten sinun parjaamat naiset. Onko toimitapani sinusta väärä vai onko vain naisten kohdalla valikoivuus väärin?