Onko ihminen tarkoitettu yksiavioiseksi?

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 19:32"]Biologinen näkökulma:

Entäs ne kaikki täysin viettiensä varassa elävät muut nisäkkäät, jotka ovat yksiavioisia: majavat, saukot, lepakot jne jne.

[/quote]

Eivät ole geneettisesti yksiavioisia, eli poikaset eivät välttämättä ole sukua toiselle emoista. Seksuaalivalinta on usein ristiriidassa sen kanssa, mikä on paras perhemuoto kasvattaa poikaset. Käytännössä tarkoittaa sitä, että naaras "pettää" ja uros kasvattaakin jonkun muun poikasia

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 19:35"]Miettikää jos ei ohjaisi. En halua edes kuvitella, mikä helvetti tämä maa olisi.

[/quote]

No kerro toki kauhuskenaariosi? Millainen olisi vaikkapa kalevalaisen muinaisuskon Suomi?

-31

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 19:32"]Biologinen näkökulma:

Entäs ne kaikki täysin viettiensä varassa elävät muut nisäkkäät, jotka ovat yksiavioisia: majavat, saukot, lepakot jne jne.

[/quote]

http://planeetanihmeet.wordpress.com/2010/01/26/siveytta-ja-uskollisuutta-elainkunnassa/

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 19:32"]

Biologinen näkökulma:

Entäs ne kaikki täysin viettiensä varassa elävät muut nisäkkäät, jotka ovat yksiavioisia: majavat, saukot, lepakot jne jne.

[/quote]

Jos puhtaan luonnollisuudesta, niin sinänsähän ei ole oleellista se, miten muut eläinlajit toimivat. On eläinlajeja, joissa eri sukupuolta olevia ei ole 50/50 vaan esim 65/35. Jos toista sukupuolta on tuplaten sen verran kuin toista, niin yksiavioisuus ei liene todennäköistä.

Ihmiselle luonnollista on se, miten hän historiansa aikana biologisena olentona käyttäytyy. Tältä pohjalta voidaan sanoa, että ihminen pelkkänä eläimenä todennäköisesti ei ole yksiavioinen.

Ihminen kuitenkin on erityinen poikkeus luomakunnassa, sillä hänen ei tarvitse elää viettiensä varassa. Itsekin valitsen mielummin kristillisen ihmiskuvan kuin pelkän biologisen ja olen ehdottomasti yksiavioinen. Kristinusko selittää ihmisen eritysaseman sillä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, täten hänellä on järki ja erityinen moraali.

Muille suon toki vapauden käyttää saamaansa järkeä ja järjestää ihmissuhteensa kuten parhaaksi katsoo.

- 52

Jotkut elävät polyamorisissa suhteissa, toiset taas ovat moniavioisia, esim miehellä on monta vaimoa, joko virallisesti tai epävirallisesti, mutta käytännössä kuitenkin. Jotkut ylläpitävät vuosikausia sivusuhdetta/ salarakasta, jotkut vakiintuneessa parisuhteessa elävät hyppäävät sänkyyn baarituttavuuden kanssa heti kun tilaisuus tarjoutuu. Tuossa viimemainitussa ei tietenkään ole kyseessä oikea suhde, vaan masturbaatioon verrattavissa oleva tilapäisseksi tai huonon itsetunnon pönkitys tms.  

Parisuuhde on niin henkilökohtainen asia, että on vaikea mennä sanomaan siitä mitään. Jos parisuhdetta uhkaisi väkivalta tai päihteiden käyttö, tilanne olisi selkeä. Mutta jos toisella puolisolla on rakastaja/ rakastajatar ja toinen puoliso tietää ja hyväksyy sen, niin kuka ulkopuolinen on pätevä sanomaan siitä yhtään mitään? Rakkaussuhteiden sisäiset dynamiikat ovat monimutkaisia ja -sävyisiä, varsinkin kun on eletty yhdessä pitkään. 

Omasta taustastani sen verran, että sekä miehelläni että minulla oli takana vakavia, jo päättyneitä suhteita kun vähän alle kolmikymppisinä rakastuimme. Olemme olleet yhdessä nyt n. 16 v. Minulla ei ole ollut muita suhteita (ei myöskään tilapäispanoja) tänä aikana, enkä usko että miehellänikään on ollut. Meillä on kolme lasta. Molemmilla vaativa, epäsäännöllinen työ ja ns. vastakkaista sukupouolta olevia työkumppaneita ja ystäviä.  

Henkilökohtaisesti en koe että minut olisi tarkoitettu yksiavioiseksi. Koska sekä minä että mies olemme omistushaluisia,elän kylläkin yksiavioisessa suhteessa,mutta ihastun helposti muihin ja haaveilen salaa polyamoriasta.

Niin kuin tästä ketjusta näkee,ei voi laittaa koko ihmiskuntaa samaan muottiin,ilmeisesti toiset on "tarkoitettu" yksiavioisiksi ja toiset ei.

Jos sosiaalinen normi olisi polygamia, varmasti löytyisi ihmisiä jotka haluavat vain yhden kumppanin - joskaan ei läheskään niin moni kuin jotkut haluaisivat uskoa

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 14:57"]Miksi olla parisuhteessa jos haluaa muita?

[/quote]

Siksi että rakastaa sitä seurustelukumppania?

Ei voida puhua parisuhteesta jos on myös muiden kanssa. Tehdäänpäs käsiteanalyysi tähän väliin. Pari=kaksi ihmistä suhde=suhde eli kahdella ihmisellä on suhde toistensa kanssa. Jos parisuhde menee muiden sivusuhteiden edelle, ovat seksikumppanit pelkkää kulutustavaraa.

Jotkut ovat ottaneet esille täällä myös Raamatun. Mitä luulette te ateistit, jos raamattu on kokoelma miesten kirjoittamia höpöjuttuja, miksi he olisivat laittaneet biologisessa kiimassaan lakeihin "älä tee aviorikosta" tai ideaalin yksiavioisesta suhteesta? Eikö olisi ollut kaikkien maailman miesten kannalta parasta skriivata kirjaan "hanki monia naisia", jotta voit pöksytellä siemeniäsi ympäriinsä?

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:06"]Henkilökohtaisesti en koe että minut olisi tarkoitettu yksiavioiseksi. Koska sekä minä että mies olemme omistushaluisia,elän kylläkin yksiavioisessa suhteessa,mutta ihastun helposti muihin ja haaveilen salaa polyamoriasta.

Niin kuin tästä ketjusta näkee,ei voi laittaa koko ihmiskuntaa samaan muottiin,ilmeisesti toiset on "tarkoitettu" yksiavioisiksi ja toiset ei.

[/quote]

Samaa mieltä tästä!

Ap

Ihmisluonnetta leimaa tottumus ja sokeus sille mitä on. Ei koske vain seksiä vaan kaikkea. Joskus on hyvä oppia arvostamaan sitä mitä jo on.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 21:50"]Ei voida puhua parisuhteesta jos on myös muiden kanssa. Tehdäänpäs käsiteanalyysi tähän väliin. Pari=kaksi ihmistä suhde=suhde eli kahdella ihmisellä on suhde toistensa kanssa. Jos parisuhde menee muiden sivusuhteiden edelle, ovat seksikumppanit pelkkää kulutustavaraa.

[/quote]

Tämä nyt on yhtä typerä argumentti kuin "homot ei voi mennä naimisiin koska minusta avioliitto sanana tarkoittaa miehen ja naisen liittoa"

Ja nytkö se on sitten paha asia, jos parisuhde menee niiden muiden hoitojen edelle?

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:02"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 21:50"]Ei voida puhua parisuhteesta jos on myös muiden kanssa. Tehdäänpäs käsiteanalyysi tähän väliin. Pari=kaksi ihmistä suhde=suhde eli kahdella ihmisellä on suhde toistensa kanssa. Jos parisuhde menee muiden sivusuhteiden edelle, ovat seksikumppanit pelkkää kulutustavaraa.

[/quote]

Tämä nyt on yhtä typerä argumentti kuin "homot ei voi mennä naimisiin koska minusta avioliitto sanana tarkoittaa miehen ja naisen liittoa"

Ja nytkö se on sitten paha asia, jos parisuhde menee niiden muiden hoitojen edelle?

[/quote]

Voit tätä kysymystä pohtia myös ihan itse, omista eettisistä lähtökohdistasi. Voit vaikkapa kysyä, ovatko hoitosi ansainneet kulutustavaran asemaa, objektointia? Aiemmin kirjoitin, että ihmisluonnetta leimaa tottumus siihen mitä jo omistaa. Harvat ovat niin itsekkäitä, että hakevat myös vaihtelua ihmisistä. Sinulla on varmasti vaikea ajatella tätä asiaa, koska se sotii minäkäsityksesi kanssa. Toivon, että silmäsi avautuvat viimestään kiikkutuolissa, kun libidosi ei ole enää niin voimakas. Tällä hetkellä himo on mennyt tunne-elämäsi ja rationaalisen ajattelun edelle.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 21:55"]Jotkut ovat ottaneet esille täällä myös Raamatun. Mitä luulette te ateistit, jos raamattu on kokoelma miesten kirjoittamia höpöjuttuja, miksi he olisivat laittaneet biologisessa kiimassaan lakeihin "älä tee aviorikosta" tai ideaalin yksiavioisesta suhteesta? Eikö olisi ollut kaikkien maailman miesten kannalta parasta skriivata kirjaan "hanki monia naisia", jotta voit pöksytellä siemeniäsi ympäriinsä?

[/quote]

Onko pakko tehdä tästä uskonnollinen juttu, kun se ei sitä ole? Ei jaksaisi joka kerta tätä samaa vääntöä!

Jos AV:lla joku valittaa kun mies petti, kysyppä miksi se tuntuu pahalta. Vastaus ei ole "koska opin raamatusta että se on väärin".

Ja mitä tulee raamatun teksteihin, ne nimenomaan ovat kiimaisten, mustasukkaisten setien kirjoittamia. Rajoituksilla oikeutetaan konsepti omasta naaraasta ja hänen seksuaalinen kontrollointinsa. Näin vieraat urokset eivät siitä jälkeläisiä perheeseen aikakautena, jolloin omista resursseista oli pidettävä kiinni kynsin hampain. Ja missä näkyy se ideaali yksiavioisesta suhteesta? Eikös siellä ole vaimoja vaikka muille jakaa?

Kyllä minäkin pidän avointa suhdetta kaikista parhaimpana vaihtoehtona, ja toivon pystyväni siihen vielä joskus. Sehän on sitä aidointa ja puhtainta rakkautta, jos voin rakastaa miestäni ilman, että rajoitan häntä ja hänen mielihalujaa ja sitä mitä hän haluaa tehdä. Ja samalla luotan siihen, että hänen rakkautensa minuun ei ole riippuvainen mistään vaan se on puhdasta ja aitoa, eikä vähene mihinkään vaikka hän jakaisi rakkauttaan muillekin. Uskon siis, että rakkauden määrä ei ole mikään vakio, että olisi minulta pois vaikka mies rakastaisi kymmentä muutakin. Mutta se, mikä estää minua ryhtymästä avoimeen suhteeseen, on pelko. Pelko siitä, että rakkaus ei kestäkään, pelko siitä, että mies ihastuukin johonkin muuhun enemmän, pelko siitä, että hän saakin parempaa seksiä muualta eikä haluakaan enää sitten minua. Siis lyhyesti sanottuna menettämisen pelko. Tiedän myös, että nämä eivät ole hyviä ominaisuuksia kestävän parisuhteen rakentamiselle, ei edes vaikka ideaalina ei olisi avoin parisuhde. Mutta eihän mikään hyvä suhde voi perustua pelkoon, kyllä sen pitäisi perustua rakkauteen. Sen takia teen aktiivisesti töitä, että pääsisin noista peloista eroon. Ja sen jälkeen kun noista eroista on päässyt eroon, ei pitäisi olla mitään estettä avoimelle suhteelle.

Eli siis, näen ja ymmärrän ideaalin tilanteen, mutta pelkään vielä liian paljon pystyäkseni toimimaan sen mukaisesti. Ja tuon lauseen voi jokainen yhdistää elämässään moniin eri asioihin. Pelko ohjaa meidän toimintaa tosi paljon ja ne pelot on vaan voitettava.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:12"][quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:02"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 21:50"]Ei voida puhua parisuhteesta jos on myös muiden kanssa. Tehdäänpäs käsiteanalyysi tähän väliin. Pari=kaksi ihmistä suhde=suhde eli kahdella ihmisellä on suhde toistensa kanssa. Jos parisuhde menee muiden sivusuhteiden edelle, ovat seksikumppanit pelkkää kulutustavaraa.

[/quote]

Tämä nyt on yhtä typerä argumentti kuin "homot ei voi mennä naimisiin koska minusta avioliitto sanana tarkoittaa miehen ja naisen liittoa"

Ja nytkö se on sitten paha asia, jos parisuhde menee niiden muiden hoitojen edelle?

[/quote]

Voit tätä kysymystä pohtia myös ihan itse, omista eettisistä lähtökohdistasi. Voit vaikkapa kysyä, ovatko hoitosi ansainneet kulutustavaran asemaa, objektointia? Aiemmin kirjoitin, että ihmisluonnetta leimaa tottumus siihen mitä jo omistaa. Harvat ovat niin itsekkäitä, että hakevat myös vaihtelua ihmisistä. Sinulla on varmasti vaikea ajatella tätä asiaa, koska se sotii minäkäsityksesi kanssa. Toivon, että silmäsi avautuvat viimestään kiikkutuolissa, kun libidosi ei ole enää niin voimakas. Tällä hetkellä himo on mennyt tunne-elämäsi ja rationaalisen ajattelun edelle.

[/quote]

Tietenkään eivät ole! Oletus siitä että he sellaisia olisivat, on kuitenkin omasi.

Vertaa monia rakastajia moniin ystäviin. Ovatko ystäväsi kertakäyttöistä kulutustavaraa ja objekteja, jos sinulla on yksi paras ystävä? Miten suhtautuisit, jos bestiksesi ilmoittaisi ettei sinulla saa olla muita ystäviä?

Mä uskon että ihminen on enemmän yksiavioinen kuin moniavioinen jos perustuen ihan arkikokemukseen. Homous on ollut erittäin paheksuttava asia ja silti homopareja on aina ollut, elämänikäisiä kumppaneita. Polyamorialla ei ole ollut kovin vahvaa statusta, koska sitä ei näytä syntyvän, jos ihmiset saa vapaasti valita eikä toinen osapuoli ole alistetussa asemassa kuten patriarkaalisissa kulttuureissa joissa tytöiltä ei kysytä haluaako ne sedän haaremiin. Mun käsittääkseni ei esim. ole olemassa polyamoristen alkulttuuria kuiten homoilla on aina ollut. Tiedä monta homoparia jotka ovat eläneet yhdessä koko elämänsä yhteisön paheksunnasta huolimatta, esim. Tove Jansson ja se hänen kumppaninsa. Onko Suomessa kovinkin paljon polyamorisia pareja a'la Heikki, Pekka ja Vilma, 40 vuotta yhdessä?

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:29"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:12"][quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:02"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 21:50"]Ei voida puhua parisuhteesta jos on myös muiden kanssa. Tehdäänpäs käsiteanalyysi tähän väliin. Pari=kaksi ihmistä suhde=suhde eli kahdella ihmisellä on suhde toistensa kanssa. Jos parisuhde menee muiden sivusuhteiden edelle, ovat seksikumppanit pelkkää kulutustavaraa.

[/quote]

Tämä nyt on yhtä typerä argumentti kuin "homot ei voi mennä naimisiin koska minusta avioliitto sanana tarkoittaa miehen ja naisen liittoa"

Ja nytkö se on sitten paha asia, jos parisuhde menee niiden muiden hoitojen edelle?

[/quote]

Voit tätä kysymystä pohtia myös ihan itse, omista eettisistä lähtökohdistasi. Voit vaikkapa kysyä, ovatko hoitosi ansainneet kulutustavaran asemaa, objektointia? Aiemmin kirjoitin, että ihmisluonnetta leimaa tottumus siihen mitä jo omistaa. Harvat ovat niin itsekkäitä, että hakevat myös vaihtelua ihmisistä. Sinulla on varmasti vaikea ajatella tätä asiaa, koska se sotii minäkäsityksesi kanssa. Toivon, että silmäsi avautuvat viimestään kiikkutuolissa, kun libidosi ei ole enää niin voimakas. Tällä hetkellä himo on mennyt tunne-elämäsi ja rationaalisen ajattelun edelle.

[/quote]

Tietenkään eivät ole! Oletus siitä että he sellaisia olisivat, on kuitenkin omasi.

Vertaa monia rakastajia moniin ystäviin. Ovatko ystäväsi kertakäyttöistä kulutustavaraa ja objekteja, jos sinulla on yksi paras ystävä? Miten suhtautuisit, jos bestiksesi ilmoittaisi ettei sinulla saa olla muita ystäviä?

[/quote]

On kaukaa haettua verrata tässä yhteydessä kavereihin ja ystäviin. Mutta toki kertoo tavastasi ajatella. Ymmärrän mitä rakastajasi merkitsevät sinulle, olet kyllä tuonut sen esille. Tunnen empatiaa sinua kohtaan, sen myönnän. Tavoitteenasi on vaihtelu, et uskalla käyttää sanaa "seksikumppani", vaan kutsut heitä rakastajiksi. Rakastaja viittaa rakkauteen. Et mahdollisesti uskalla heittäytyä jakamattomaan rakkauteen, jos pelkäät hylätyksi tulemista. Näin se yleensä avosuhteissa on: halutaa pitää mahdollisimman monta ovea avoinna.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:26"]Kyllä minäkin pidän avointa suhdetta kaikista parhaimpana vaihtoehtona, ja toivon pystyväni siihen vielä joskus. Sehän on sitä aidointa ja puhtainta rakkautta, jos voin rakastaa miestäni ilman, että rajoitan häntä ja hänen mielihalujaa ja sitä mitä hän haluaa tehdä. Ja samalla luotan siihen, että hänen rakkautensa minuun ei ole riippuvainen mistään vaan se on puhdasta ja aitoa, eikä vähene mihinkään vaikka hän jakaisi rakkauttaan muillekin. Uskon siis, että rakkauden määrä ei ole mikään vakio, että olisi minulta pois vaikka mies rakastaisi kymmentä muutakin. Mutta se, mikä estää minua ryhtymästä avoimeen suhteeseen, on pelko. Pelko siitä, että rakkaus ei kestäkään, pelko siitä, että mies ihastuukin johonkin muuhun enemmän, pelko siitä, että hän saakin parempaa seksiä muualta eikä haluakaan enää sitten minua. Siis lyhyesti sanottuna menettämisen pelko. Tiedän myös, että nämä eivät ole hyviä ominaisuuksia kestävän parisuhteen rakentamiselle, ei edes vaikka ideaalina ei olisi avoin parisuhde. Mutta eihän mikään hyvä suhde voi perustua pelkoon, kyllä sen pitäisi perustua rakkauteen. Sen takia teen aktiivisesti töitä, että pääsisin noista peloista eroon. Ja sen jälkeen kun noista eroista on päässyt eroon, ei pitäisi olla mitään estettä avoimelle suhteelle.

Eli siis, näen ja ymmärrän ideaalin tilanteen, mutta pelkään vielä liian paljon pystyäkseni toimimaan sen mukaisesti. Ja tuon lauseen voi jokainen yhdistää elämässään moniin eri asioihin. Pelko ohjaa meidän toimintaa tosi paljon ja ne pelot on vaan voitettava.

[/quote]

Mielestäni olet oivaltanut jotain, jonka ymmärtämiseen tarvitaan kylmää logiikkaa, kun normaalisti toimintaamme ohjaa tässä hyvin tunneperäiset vastareaktiot.

Tunnistan tuon saman pelon, mutta omalla kohdallani pääsin siitä irti kun suhde oli tarpeeksi vanha, tunsimme toisemme ja teimme tietoisesti töitä luottamuksen eteen. Suhteen avaaminen (tai ainakin ensi alkuun edes pieni raottaminen, vaikka ajatuksen tasolla) voi olla kriisin paikka, mutta elämän mittaan niitä tulee ja menee, niistä voi päästä yli ja ne voivat olla jopa kehittäviä.

Suosittelen tutustumaan termiin "monogamish relationship"

http://www.thestranger.com/seattle/SavageLove?oid=11412386