Onko ihminen tarkoitettu yksiavioiseksi?

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:26"]

Kyllä minäkin pidän avointa suhdetta kaikista parhaimpana vaihtoehtona, ja toivon pystyväni siihen vielä joskus. Sehän on sitä aidointa ja puhtainta rakkautta, jos voin rakastaa miestäni ilman, että rajoitan häntä ja hänen mielihalujaa ja sitä mitä hän haluaa tehdä. Ja samalla luotan siihen, että hänen rakkautensa minuun ei ole riippuvainen mistään vaan se on puhdasta ja aitoa, eikä vähene mihinkään vaikka hän jakaisi rakkauttaan muillekin. Uskon siis, että rakkauden määrä ei ole mikään vakio, että olisi minulta pois vaikka mies rakastaisi kymmentä muutakin. Mutta se, mikä estää minua ryhtymästä avoimeen suhteeseen, on pelko. Pelko siitä, että rakkaus ei kestäkään, pelko siitä, että mies ihastuukin johonkin muuhun enemmän, pelko siitä, että hän saakin parempaa seksiä muualta eikä haluakaan enää sitten minua. Siis lyhyesti sanottuna menettämisen pelko. Tiedän myös, että nämä eivät ole hyviä ominaisuuksia kestävän parisuhteen rakentamiselle, ei edes vaikka ideaalina ei olisi avoin parisuhde. Mutta eihän mikään hyvä suhde voi perustua pelkoon, kyllä sen pitäisi perustua rakkauteen. Sen takia teen aktiivisesti töitä, että pääsisin noista peloista eroon. Ja sen jälkeen kun noista eroista on päässyt eroon, ei pitäisi olla mitään estettä avoimelle suhteelle.

Eli siis, näen ja ymmärrän ideaalin tilanteen, mutta pelkään vielä liian paljon pystyäkseni toimimaan sen mukaisesti. Ja tuon lauseen voi jokainen yhdistää elämässään moniin eri asioihin. Pelko ohjaa meidän toimintaa tosi paljon ja ne pelot on vaan voitettava.

[/quote]

Näin uskottelet itsellesi, mutta samalla tähän sisältyy dilemma. Avoimessa suhteessa puhutaan usein riippumattomuudesta, vaikka suhde nimenomaan on riippuvainen useista kumppaneista. Menettämisen pelko on luonnollista, miksi haluaisit päästä näin inhimillisesta ja arvokkaasta tunteesta eroon? Kiellät samalla ihmisyytesi. Sinun ei tarvitse jakaa miestäsi. On ikävää jos sinulle on uskoteltu sellaista, mikä ei selvästikkään ole sinun arvolle sopivaa.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:44"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:26"]Kyllä minäkin pidän avointa suhdetta kaikista parhaimpana vaihtoehtona, ja toivon pystyväni siihen vielä joskus. Sehän on sitä aidointa ja puhtainta rakkautta, jos voin rakastaa miestäni ilman, että rajoitan häntä ja hänen mielihalujaa ja sitä mitä hän haluaa tehdä. Ja samalla luotan siihen, että hänen rakkautensa minuun ei ole riippuvainen mistään vaan se on puhdasta ja aitoa, eikä vähene mihinkään vaikka hän jakaisi rakkauttaan muillekin. Uskon siis, että rakkauden määrä ei ole mikään vakio, että olisi minulta pois vaikka mies rakastaisi kymmentä muutakin. Mutta se, mikä estää minua ryhtymästä avoimeen suhteeseen, on pelko. Pelko siitä, että rakkaus ei kestäkään, pelko siitä, että mies ihastuukin johonkin muuhun enemmän, pelko siitä, että hän saakin parempaa seksiä muualta eikä haluakaan enää sitten minua. Siis lyhyesti sanottuna menettämisen pelko. Tiedän myös, että nämä eivät ole hyviä ominaisuuksia kestävän parisuhteen rakentamiselle, ei edes vaikka ideaalina ei olisi avoin parisuhde. Mutta eihän mikään hyvä suhde voi perustua pelkoon, kyllä sen pitäisi perustua rakkauteen. Sen takia teen aktiivisesti töitä, että pääsisin noista peloista eroon. Ja sen jälkeen kun noista eroista on päässyt eroon, ei pitäisi olla mitään estettä avoimelle suhteelle.

Eli siis, näen ja ymmärrän ideaalin tilanteen, mutta pelkään vielä liian paljon pystyäkseni toimimaan sen mukaisesti. Ja tuon lauseen voi jokainen yhdistää elämässään moniin eri asioihin. Pelko ohjaa meidän toimintaa tosi paljon ja ne pelot on vaan voitettava.

[/quote]

Mielestäni olet oivaltanut jotain, jonka ymmärtämiseen tarvitaan kylmää logiikkaa, kun normaalisti toimintaamme ohjaa tässä hyvin tunneperäiset vastareaktiot.

Tunnistan tuon saman pelon, mutta omalla kohdallani pääsin siitä irti kun suhde oli tarpeeksi vanha, tunsimme toisemme ja teimme tietoisesti töitä luottamuksen eteen. Suhteen avaaminen (tai ainakin ensi alkuun edes pieni raottaminen, vaikka ajatuksen tasolla) voi olla kriisin paikka, mutta elämän mittaan niitä tulee ja menee, niistä voi päästä yli ja ne voivat olla jopa kehittäviä.

Suosittelen tutustumaan termiin "monogamish relationship"

http://www.thestranger.com/seattle/SavageLove?oid=11412386

[/quote]

Kuulostaa hyvin teennäiseltä. Uskomatonta, kuinka asiaa yritetään perustella järjellä ja sammuttaa tunteet. Ei mene kauas naisen alistamisesta ja erilaisista yhteisöistä, joissa tavallaan manipuloidaan toinen toimimaan luonteensa vastaisesti, jotta esimerkiksi mies saisi kaikki edut. Hävetkää hyvät ihmiset.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:31"]Mä uskon että ihminen on enemmän yksiavioinen kuin moniavioinen jos perustuen ihan arkikokemukseen. Homous on ollut erittäin paheksuttava asia ja silti homopareja on aina ollut, elämänikäisiä kumppaneita. Polyamorialla ei ole ollut kovin vahvaa statusta, koska sitä ei näytä syntyvän, jos ihmiset saa vapaasti valita eikä toinen osapuoli ole alistetussa asemassa kuten patriarkaalisissa kulttuureissa joissa tytöiltä ei kysytä haluaako ne sedän haaremiin. Mun käsittääkseni ei esim. ole olemassa polyamoristen alkulttuuria kuiten homoilla on aina ollut. Tiedä monta homoparia jotka ovat eläneet yhdessä koko elämänsä yhteisön paheksunnasta huolimatta, esim. Tove Jansson ja se hänen kumppaninsa. Onko Suomessa kovinkin paljon polyamorisia pareja a'la Heikki, Pekka ja Vilma, 40 vuotta yhdessä?

[/quote]

Yksi selitys voisi olla se, että siinä missä homon täytyisi elää yksinäisyydessä ja kieltää seksuaalisuutensa täysin, polyamoristin on helpompi toteuttaa itseään edes osittain: hän voi saada edes yhden kumppanin. Eikä ne sivusuhteetkaan niin harvinaisia ole...

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:50"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:31"]Mä uskon että ihminen on enemmän yksiavioinen kuin moniavioinen jos perustuen ihan arkikokemukseen. Homous on ollut erittäin paheksuttava asia ja silti homopareja on aina ollut, elämänikäisiä kumppaneita. Polyamorialla ei ole ollut kovin vahvaa statusta, koska sitä ei näytä syntyvän, jos ihmiset saa vapaasti valita eikä toinen osapuoli ole alistetussa asemassa kuten patriarkaalisissa kulttuureissa joissa tytöiltä ei kysytä haluaako ne sedän haaremiin. Mun käsittääkseni ei esim. ole olemassa polyamoristen alkulttuuria kuiten homoilla on aina ollut. Tiedä monta homoparia jotka ovat eläneet yhdessä koko elämänsä yhteisön paheksunnasta huolimatta, esim. Tove Jansson ja se hänen kumppaninsa. Onko Suomessa kovinkin paljon polyamorisia pareja a'la Heikki, Pekka ja Vilma, 40 vuotta yhdessä?

[/quote]

Yksi selitys voisi olla se, että siinä missä homon täytyisi elää yksinäisyydessä ja kieltää seksuaalisuutensa täysin, polyamoristin on helpompi toteuttaa itseään edes osittain: hän voi saada edes yhden kumppanin. Eikä ne sivusuhteetkaan niin harvinaisia ole...

[/quote]

Ihmiset, jotka eivät usko avioliittoon ovat hyvin usein kokeneet lapsuudessaan vanhempiensa rankan eron tai kuoleman. Vanhempien suhde on myös voinut olla epätyydyttävä, jolloin lapsi on saanut mallin siitä, että parisuhteessa ei voi olla onnellinen. Näinpä lapsuudesta lähtöisin olevaa deprivaation tunnetta lähdetään täyttämään muilla ihmisillä. 

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:45"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:26"]

Kyllä minäkin pidän avointa suhdetta kaikista parhaimpana vaihtoehtona, ja toivon pystyväni siihen vielä joskus. Sehän on sitä aidointa ja puhtainta rakkautta, jos voin rakastaa miestäni ilman, että rajoitan häntä ja hänen mielihalujaa ja sitä mitä hän haluaa tehdä. Ja samalla luotan siihen, että hänen rakkautensa minuun ei ole riippuvainen mistään vaan se on puhdasta ja aitoa, eikä vähene mihinkään vaikka hän jakaisi rakkauttaan muillekin. Uskon siis, että rakkauden määrä ei ole mikään vakio, että olisi minulta pois vaikka mies rakastaisi kymmentä muutakin. Mutta se, mikä estää minua ryhtymästä avoimeen suhteeseen, on pelko. Pelko siitä, että rakkaus ei kestäkään, pelko siitä, että mies ihastuukin johonkin muuhun enemmän, pelko siitä, että hän saakin parempaa seksiä muualta eikä haluakaan enää sitten minua. Siis lyhyesti sanottuna menettämisen pelko. Tiedän myös, että nämä eivät ole hyviä ominaisuuksia kestävän parisuhteen rakentamiselle, ei edes vaikka ideaalina ei olisi avoin parisuhde. Mutta eihän mikään hyvä suhde voi perustua pelkoon, kyllä sen pitäisi perustua rakkauteen. Sen takia teen aktiivisesti töitä, että pääsisin noista peloista eroon. Ja sen jälkeen kun noista eroista on päässyt eroon, ei pitäisi olla mitään estettä avoimelle suhteelle.

Eli siis, näen ja ymmärrän ideaalin tilanteen, mutta pelkään vielä liian paljon pystyäkseni toimimaan sen mukaisesti. Ja tuon lauseen voi jokainen yhdistää elämässään moniin eri asioihin. Pelko ohjaa meidän toimintaa tosi paljon ja ne pelot on vaan voitettava.

[/quote]

Näin uskottelet itsellesi, mutta samalla tähän sisältyy dilemma. Avoimessa suhteessa puhutaan usein riippumattomuudesta, vaikka suhde nimenomaan on riippuvainen useista kumppaneista. Menettämisen pelko on luonnollista, miksi haluaisit päästä näin inhimillisesta ja arvokkaasta tunteesta eroon? Kiellät samalla ihmisyytesi. Sinun ei tarvitse jakaa miestäsi. On ikävää jos sinulle on uskoteltu sellaista, mikä ei selvästikkään ole sinun arvolle sopivaa.

[/quote]Heh, ei minulle oole mitään uskoteltu, kyllä tämä on ihan omaa päättelyäni ja mieheni kanssa ollaan käyty aiheesta avointa keskustelua. Olemme samoilla linjoilla asiasta. Tykkään pohtia paljon psykologisia asioita ja esim. sitä, mitkä tunteet ohjaavat valintojamme ja mielipiteitämme. Usein näissä on taustalla pelko (menettämisestä, pelko tuntematommasta, pelko siitä ettei pärjääkään, pelko siitä ettei riitä, pelko siitä, että muut eivät tykkää sinusta, pelko siitä että joku saa sinut kokemaan itsesi huonoksi jne.). Pelko on todellakin luonnollinen ja ihmimillinen reaktio, mutta ihminen on niin tiedostava eläin, että me pystymme toimimaan ja vaikuttamaan primitiivisten tunteidemme yli, jos vain haluamme.

Minun maailmankuvani aj ymmärrykseni mukaan pelko lähinnä rajoittaa meitä ja aiheuttaa meille paljon muita negatiivisia tuntemuksia (kateutta, vihaa, surua, stressiä, ahdasmielisyyttä jne). Sen takia pelko on tunne, josta pyrin eroon. Ei se ole helppoa, ja minä pelkään monia asioita, mutta tiedostan sen. Tärkeintä on miettiä, että pelkääkö jotain ja sen jälkeen, miksi pelkää ja pelkääkö turhaan? Ja pyrkiä niistä peloista eroon.

Eihän avoin suhde ole riippuvainen useista kumppaneista, kyllä minä tiedän kaveripiiristä avoimia suhteita joissa ei ole vuosiin käyty muiden kanssa, ja välillä taas sitten tulee elämään joku henkilö, johon ihastuu ja jonka kanssa haluaa seksiä jne. Ei se ole pois siltä omalta kumppanilta, johon on syvästi rakastunut ja jolle haluaa vain parasta ja jonka kanssa haluaa elää elämäänsä. Miksi pitää edes määritellä tai tehdä jotain sääntöjä? Minä haluan vain suhteen, jossa kumpikin saa toteuttaa itseään ilman rajoja, luottaen siihen että toisen ja ennenkaikkea OMA rakkaus kumppania kohtaan kestää, tapahtui mitä tahansa. Tätä minä haluan, mutta olen liian pelokas tätä vielä toteuttamaan. Vähän niinkuin moni haluaisi muuttaa ulkomaille, mutta on liian pelokas toteuttamaan sitä koska ei luota siihen, että asiat sujuisivat hyvin. Tai moni haluaisi laihduttaa, mutta ei lähde edes yrittämään koska pelkää, ettei onnistu kuitenkaan. Pelkoja, joita kovin moni ei edes myönnä, mutta pelkoja jotka pystyy kyllä voittamaan.

Vaikea tätä kai on selittää ihmiselle, joka ei ole ns. samalla sivulla tällaisten asioiden pohdinnassa. Monien mielipiteitä tässäkin keskustelussa rajoittaa se pelko, kyllähän sen huomaa.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:50"]

Yksi selitys voisi olla se, että siinä missä homon täytyisi elää yksinäisyydessä ja kieltää seksuaalisuutensa täysin, polyamoristin on helpompi toteuttaa itseään edes osittain: hän voi saada edes yhden kumppanin. Eikä ne sivusuhteetkaan niin harvinaisia ole...

[/quote]

Ei sivusuhteita ja polyamoriaa voi rinnastaa, jos osallistujat ei ole tietoisia asiasta tai oikeasti ja aidosti vapaaehtoisesti mukana.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 10:04"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:45"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:26"]

Kyllä minäkin pidän avointa suhdetta kaikista parhaimpana vaihtoehtona, ja toivon pystyväni siihen vielä joskus. Sehän on sitä aidointa ja puhtainta rakkautta, jos voin rakastaa miestäni ilman, että rajoitan häntä ja hänen mielihalujaa ja sitä mitä hän haluaa tehdä. Ja samalla luotan siihen, että hänen rakkautensa minuun ei ole riippuvainen mistään vaan se on puhdasta ja aitoa, eikä vähene mihinkään vaikka hän jakaisi rakkauttaan muillekin. Uskon siis, että rakkauden määrä ei ole mikään vakio, että olisi minulta pois vaikka mies rakastaisi kymmentä muutakin. Mutta se, mikä estää minua ryhtymästä avoimeen suhteeseen, on pelko. Pelko siitä, että rakkaus ei kestäkään, pelko siitä, että mies ihastuukin johonkin muuhun enemmän, pelko siitä, että hän saakin parempaa seksiä muualta eikä haluakaan enää sitten minua. Siis lyhyesti sanottuna menettämisen pelko. Tiedän myös, että nämä eivät ole hyviä ominaisuuksia kestävän parisuhteen rakentamiselle, ei edes vaikka ideaalina ei olisi avoin parisuhde. Mutta eihän mikään hyvä suhde voi perustua pelkoon, kyllä sen pitäisi perustua rakkauteen. Sen takia teen aktiivisesti töitä, että pääsisin noista peloista eroon. Ja sen jälkeen kun noista eroista on päässyt eroon, ei pitäisi olla mitään estettä avoimelle suhteelle.

Eli siis, näen ja ymmärrän ideaalin tilanteen, mutta pelkään vielä liian paljon pystyäkseni toimimaan sen mukaisesti. Ja tuon lauseen voi jokainen yhdistää elämässään moniin eri asioihin. Pelko ohjaa meidän toimintaa tosi paljon ja ne pelot on vaan voitettava.

[/quote]

Näin uskottelet itsellesi, mutta samalla tähän sisältyy dilemma. Avoimessa suhteessa puhutaan usein riippumattomuudesta, vaikka suhde nimenomaan on riippuvainen useista kumppaneista. Menettämisen pelko on luonnollista, miksi haluaisit päästä näin inhimillisesta ja arvokkaasta tunteesta eroon? Kiellät samalla ihmisyytesi. Sinun ei tarvitse jakaa miestäsi. On ikävää jos sinulle on uskoteltu sellaista, mikä ei selvästikkään ole sinun arvolle sopivaa.

[/quote]Heh, ei minulle oole mitään uskoteltu, kyllä tämä on ihan omaa päättelyäni ja mieheni kanssa ollaan käyty aiheesta avointa keskustelua. Olemme samoilla linjoilla asiasta. Tykkään pohtia paljon psykologisia asioita ja esim. sitä, mitkä tunteet ohjaavat valintojamme ja mielipiteitämme. Usein näissä on taustalla pelko (menettämisestä, pelko tuntematommasta, pelko siitä ettei pärjääkään, pelko siitä ettei riitä, pelko siitä, että muut eivät tykkää sinusta, pelko siitä että joku saa sinut kokemaan itsesi huonoksi jne.). Pelko on todellakin luonnollinen ja ihmimillinen reaktio, mutta ihminen on niin tiedostava eläin, että me pystymme toimimaan ja vaikuttamaan primitiivisten tunteidemme yli, jos vain haluamme.

Minun maailmankuvani aj ymmärrykseni mukaan pelko lähinnä rajoittaa meitä ja aiheuttaa meille paljon muita negatiivisia tuntemuksia (kateutta, vihaa, surua, stressiä, ahdasmielisyyttä jne). Sen takia pelko on tunne, josta pyrin eroon. Ei se ole helppoa, ja minä pelkään monia asioita, mutta tiedostan sen. Tärkeintä on miettiä, että pelkääkö jotain ja sen jälkeen, miksi pelkää ja pelkääkö turhaan? Ja pyrkiä niistä peloista eroon.

Eihän avoin suhde ole riippuvainen useista kumppaneista, kyllä minä tiedän kaveripiiristä avoimia suhteita joissa ei ole vuosiin käyty muiden kanssa, ja välillä taas sitten tulee elämään joku henkilö, johon ihastuu ja jonka kanssa haluaa seksiä jne. Ei se ole pois siltä omalta kumppanilta, johon on syvästi rakastunut ja jolle haluaa vain parasta ja jonka kanssa haluaa elää elämäänsä. Miksi pitää edes määritellä tai tehdä jotain sääntöjä? Minä haluan vain suhteen, jossa kumpikin saa toteuttaa itseään ilman rajoja, luottaen siihen että toisen ja ennenkaikkea OMA rakkaus kumppania kohtaan kestää, tapahtui mitä tahansa. Tätä minä haluan, mutta olen liian pelokas tätä vielä toteuttamaan. Vähän niinkuin moni haluaisi muuttaa ulkomaille, mutta on liian pelokas toteuttamaan sitä koska ei luota siihen, että asiat sujuisivat hyvin. Tai moni haluaisi laihduttaa, mutta ei lähde edes yrittämään koska pelkää, ettei onnistu kuitenkaan. Pelkoja, joita kovin moni ei edes myönnä, mutta pelkoja jotka pystyy kyllä voittamaan.

Vaikea tätä kai on selittää ihmiselle, joka ei ole ns. samalla sivulla tällaisten asioiden pohdinnassa. Monien mielipiteitä tässäkin keskustelussa rajoittaa se pelko, kyllähän sen huomaa.

[/quote]

Ei ole kyse pelosta, on kyse siitä, mikä luonnolliselta ja hyvältä tuntuu. Laittamalla primitiiviset halut tunteiden edelle, alennut elukan tasolle. Toivottavasti kukaan lapsi ei joudu elämään näin oudoissa kuvioissa. Jos ihmisellä on pakko harrastaa tällaista, olkoon sen verran epäitsekäs, että pysykööt lapsettomana. Jos haluatte tietää mitä vaikutuksia tällaisesta suhdekuviosta on lapselle, tutkimustietoa löytyy kyllä.

Kyllähän monissa kulttuureissa eletään polyamorisesti ja esim. lapsia kasvattavat useat eri aikuiset sukulaisista naapureihin, eikä vain biologiset vanhemmat. Ihan terveitä ja täyspäisiä ihmisiä näyttää kasvavan heistäkin, toki ei ehkä istu tähän suomalaiseen kulttuuriin, mutta eipä meillä ole tarkoituskaan jäädä tänne asumaan loppuiäksi.

Meilläkin on eräänlainen avoin suhde, olemme siis sopineet että tietyn kilometrimäärän päässä kotoa saa tehdä mitä haluaa, kunhan asianmukaisesta ehkäisystä huolehditaan. En tiedä mitä ja kuinka monen kanssa mieheni on temppujaan tehnyt, mutta luotan kyllä häneen täysin ja niin kauan kun hän nukkuu minun vieressäni, olen tyytyväinen tilanteeseen. Mies odottaa ja saa minulta samat takeet.

Aivan hyvin voi mielestäni toimia esim. se, että yhdellä miehellä on monta vaimoa. En usko että ihminen olisi mitenkään "tarkoitettu" yksiavioiseksi.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 16:55"]

Meilläkin on eräänlainen avoin suhde, olemme siis sopineet että tietyn kilometrimäärän päässä kotoa saa tehdä mitä haluaa, kunhan asianmukaisesta ehkäisystä huolehditaan. En tiedä mitä ja kuinka monen kanssa mieheni on temppujaan tehnyt, mutta luotan kyllä häneen täysin ja niin kauan kun hän nukkuu minun vieressäni, olen tyytyväinen tilanteeseen. Mies odottaa ja saa minulta samat takeet.

[/quote]

Kuinka aito ja tyydyttävä suhteenne on, jos sitä täytyy täydentää näin?

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 16:57"]

Aivan hyvin voi mielestäni toimia esim. se, että yhdellä miehellä on monta vaimoa. En usko että ihminen olisi mitenkään "tarkoitettu" yksiavioiseksi.

[/quote]

Miten mies voi pitää onnellisena monta vaimoa jos se on mahdotonta usein yhdenkin kanssa?

Ihmistä ei ole tarkoitettu nykyisen tiedon valossa mihinkään. Evoluutiota ei "kiinnosta" tuolliaset seikat näelainkaan, se vaan tapahtuu.

Todella kiinnostava aihe! Olen itsekin tätä pohtinut, sillä tuntuu että ajattelen aiheesta aivan eri tavalla kuin muut.

En vilpittömästi ymmärrä, miksi pettäminen on kulttuurissamme niin iso juttu. Jos puoliso on harrastanut seksiä toisen kanssa mutta rakastaa sinua edelleen, miksi se pitäisi jättää tai jopa pahimmassa tapauksessa tappaa?

Seksiä voi olla monenlaista, mutten näe että se olisi automaattisesti joltain toiselta pois. Itse pystyn yhtä aikaa rakastamaan puolisoani syvästi ja haluamaan seksiä muidenkin kanssa.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 18:22"]

Todella kiinnostava aihe! Olen itsekin tätä pohtinut, sillä tuntuu että ajattelen aiheesta aivan eri tavalla kuin muut.

En vilpittömästi ymmärrä, miksi pettäminen on kulttuurissamme niin iso juttu. Jos puoliso on harrastanut seksiä toisen kanssa mutta rakastaa sinua edelleen, miksi se pitäisi jättää tai jopa pahimmassa tapauksessa tappaa?

Seksiä voi olla monenlaista, mutten näe että se olisi automaattisesti joltain toiselta pois. Itse pystyn yhtä aikaa rakastamaan puolisoani syvästi ja haluamaan seksiä muidenkin kanssa.

[/quote]

Ihmisellä on sisäsyntyinen pyrkimys kiintymyssuhteeseen toisen kanssa. Aitoon suhteeseen ei sovi kolmatta. Mitä ne muut antaa sinulle, mitä "rakastamasi" puoliso ei anna?

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 18:31"][quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 18:22"]

Todella kiinnostava aihe! Olen itsekin tätä pohtinut, sillä tuntuu että ajattelen aiheesta aivan eri tavalla kuin muut.

En vilpittömästi ymmärrä, miksi pettäminen on kulttuurissamme niin iso juttu. Jos puoliso on harrastanut seksiä toisen kanssa mutta rakastaa sinua edelleen, miksi se pitäisi jättää tai jopa pahimmassa tapauksessa tappaa?

Seksiä voi olla monenlaista, mutten näe että se olisi automaattisesti joltain toiselta pois. Itse pystyn yhtä aikaa rakastamaan puolisoani syvästi ja haluamaan seksiä muidenkin kanssa.

[/quote]

Ihmisellä on sisäsyntyinen pyrkimys kiintymyssuhteeseen toisen kanssa. Aitoon suhteeseen ei sovi kolmatta. Mitä ne muut antaa sinulle, mitä "rakastamasi" puoliso ei anna?

[/quote]

Aitoon suhteeseen ei sovi kolmatta - sinun mukaasi. Varmasti pitää joillain paikkansa, mutta ei tämä ole absoluuttinen totuus.

"Mitä ne muut antaa sinulle, mitä "rakastamasi" puoliso ei anna?"

Seksiä eri henkilön kanssa. Aika alentuvaa käyttää lainausmerkkejä tunteista, joita toinen on juuri kuvaillut syväksi rakkaudeksi.

Olet saanut siipesi varmaan pahasti lapsuudessa. Tasapainoisessa ja turvallisessa lapsuudessa isä ja äiti ovat tyytyväisiä. Sinä et jostain syystä usko avioliittoon, vaan hedonistisesti kaikkeen muuhun. Miksi tarvitset seksiä eri henkilön kanssa? Onko siihen pakottava tarve?

Mua ei kiinnosta edes se yksi tai seksi ylipäätään. Onko ihminen tarkoitettu parisuhteeseen? 

T: tyytyväinen pitkäaikaissinkku

Olen siis yksiavioisessa suhteessa toista kymmenettä vuotta. Rakkautta on jne. Mutta tässäkö se on? Ja koska rakastan miestäni, en haluaisi häntä jättää, mutta haluaisin "jotain" muuta lisäksi. Olen myös miettinyt tuota, että montaa ihmistä voi rakastaa yhtä aikaa. Ja jos olisi varma ettei toinen juurikin ihastu johonkin toiseen enemmän kuin minuun, olisin valmis avoimeen suhteeseen. Uskon myös että meitä on erilaisia, toiset kokee mustasukkaisuutta helpommin kuin toiset. Johtuuko tämä sitten juuri lapsuuden kokemuksista vai mistä, voisiko siitä oppia "pois"? Tarkoitettu oli ehkä väärä sanavalinta, mutta moni ymmärsi pointin. Hyvää pohdintaa. :)

Ap

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 18:45"]Olet saanut siipesi varmaan pahasti lapsuudessa. Tasapainoisessa ja turvallisessa lapsuudessa isä ja äiti ovat tyytyväisiä. Sinä et jostain syystä usko avioliittoon, vaan hedonistisesti kaikkeen muuhun. Miksi tarvitset seksiä eri henkilön kanssa? Onko siihen pakottava tarve?

[/quote]

Olen avioliitossa, ja uskon elämänpituiseen kumppanuuteen. Yritän suvaita kumppanissani myös epätäydellisyyksiä.

Hedonisti varmaankin olen, mutten näe siinä kategorisesti mitään pahaa. Tärkeää on olla rehellinen.

Miksi ihmiset nyt ylipäätään haluavat seksiä eri ihmisten kanssa? Siinä onkin varmaan koko tämän keskustelun lähtökohta. Syyt ovat pohjimmiltaan varmasti hyvin biologiset, mutta pidän ihmisistä ja seksistä... Joten miksei?

Asiaa on hyvin vaikea selittää ihmiselle joka ei tähän voi samaistua, mutta haluan ajatella itseäni modernina, loogisena ja seksipositiivisena ihmisenä. Jukka Pojan sanoin: "mä haluun antaa mielihyvää, iloa ja nautintoa. En aio sua omistaa vaan elämääsi somistaa, niin kuin enkelit tekee"