Onko ihminen tarkoitettu yksiavioiseksi?

"Ei ole kyse pelosta, on kyse siitä, mikä luonnolliselta ja hyvältä tuntuu. Laittamalla primitiiviset halut tunteiden edelle, alennut elukan tasolle."

Minähän nimenomaan en aseta haluja tunteiden edelle tässä tapauksessa. Haluaisin pystyä elämään noin, mutta en elä (ainakaan vielä), koska pelkään. Eli tunteet menevät tässä edellee. Enhän minä ole niin tyhmä, että toimisin sen mukaan, mikä tuntuu itsestä pahalta. Mutta pyrkimykseni on nimenomaan se, että ajan kanssa pääsen eroon niitä pahoista tuntemuksista (peloista).

Mielestäni paljon primitiivisempää ja eläimellisempää on mennä tunteidensa sanelemana kyseenalaistamatta niitä ja niiden lähteitä. Eihän ihminen kehity silloin ollenkaan, jos ei koskaan kyseenalaista itseään ja toimintaansa ja sen motiiveja. Minulle yksi tärkeimmistä arvoista elämässäni rakkauden ja terveyden ohella on itseni jatkuva haastaminen ja kehittäminen/kehittyminen ihmisenä. Sinun arvosi eivät tarvitse olla samat, mutta ei se oikeuta sinua pitämään minun arvojani jotenkin huonompina. Erilaisuus ei ole aina huonoa, ei sen kummemmin toki hyvääkään. Se on vain erilaisuutta.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 10:42"]

Kyllähän monissa kulttuureissa eletään polyamorisesti ja esim. lapsia kasvattavat useat eri aikuiset sukulaisista naapureihin, eikä vain biologiset vanhemmat. Ihan terveitä ja täyspäisiä ihmisiä näyttää kasvavan heistäkin, toki ei ehkä istu tähän suomalaiseen kulttuuriin, mutta eipä meillä ole tarkoituskaan jäädä tänne asumaan loppuiäksi.

[/quote]

Todella mielenkiintoinen tapa etsiä oikeutusta "no ku muissakin" kulttuureissa. Voi miettiä naisen asemaa näissä maissa, voi miettiä niitä syitä miksi näin. Ne syyt ovat hyvin erilaisia kuin se seksuaalinen poikkeavuus, mitä Suomessa harrastetaan polyamorisissa suhteissa. Kun ajattelee lapsen varhaisia vuosia ja kiintymyssuhteen kannalta, tulee mieleen ensimmäisenä turvattoman kiintymyssuhteen muodostuminen. Siellä polyamorisesti tuuditetaan lasta ringissä vuorotellen sylistä toiseen. :D

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 10:52"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 10:42"]

Kyllähän monissa kulttuureissa eletään polyamorisesti ja esim. lapsia kasvattavat useat eri aikuiset sukulaisista naapureihin, eikä vain biologiset vanhemmat. Ihan terveitä ja täyspäisiä ihmisiä näyttää kasvavan heistäkin, toki ei ehkä istu tähän suomalaiseen kulttuuriin, mutta eipä meillä ole tarkoituskaan jäädä tänne asumaan loppuiäksi.

[/quote]

Todella mielenkiintoinen tapa etsiä oikeutusta "no ku muissakin" kulttuureissa. Voi miettiä naisen asemaa näissä maissa, voi miettiä niitä syitä miksi näin. Ne syyt ovat hyvin erilaisia kuin se seksuaalinen poikkeavuus, mitä Suomessa harrastetaan polyamorisissa suhteissa. Kun ajattelee lapsen varhaisia vuosia ja kiintymyssuhteen kannalta, tulee mieleen ensimmäisenä turvattoman kiintymyssuhteen muodostuminen. Siellä polyamorisesti tuuditetaan lasta ringissä vuorotellen sylistä toiseen. :D

[/quote]

Eihän siinä ole mitään ihmeellistä. Jos pohditaan, mikä on ihmiselle "luonnollista", kannattaa tarkastella kivikautisia kulttuureja (niitä löytyy maailmasta myös nykyään). Naisen asema on näissä usein hyvä, toisin kuin omistajuuteen perustuvissa viljelykulttuureissa

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 10:48"]

"Ei ole kyse pelosta, on kyse siitä, mikä luonnolliselta ja hyvältä tuntuu. Laittamalla primitiiviset halut tunteiden edelle, alennut elukan tasolle."

Minähän nimenomaan en aseta haluja tunteiden edelle tässä tapauksessa. Haluaisin pystyä elämään noin, mutta en elä (ainakaan vielä), koska pelkään. Eli tunteet menevät tässä edellee. Enhän minä ole niin tyhmä, että toimisin sen mukaan, mikä tuntuu itsestä pahalta. Mutta pyrkimykseni on nimenomaan se, että ajan kanssa pääsen eroon niitä pahoista tuntemuksista (peloista).

Mielestäni paljon primitiivisempää ja eläimellisempää on mennä tunteidensa sanelemana kyseenalaistamatta niitä ja niiden lähteitä. Eihän ihminen kehity silloin ollenkaan, jos ei koskaan kyseenalaista itseään ja toimintaansa ja sen motiiveja. Minulle yksi tärkeimmistä arvoista elämässäni rakkauden ja terveyden ohella on itseni jatkuva haastaminen ja kehittäminen/kehittyminen ihmisenä. Sinun arvosi eivät tarvitse olla samat, mutta ei se oikeuta sinua pitämään minun arvojani jotenkin huonompina. Erilaisuus ei ole aina huonoa, ei sen kummemmin toki hyvääkään. Se on vain erilaisuutta.

[/quote]

Ei toki, haluaisin vain tietää, mikä polygamiassa on se "juttu". Ihan mielenkiinnosta. Mitä sellaista se antaa sinulle, mitä et suhteesta saa?

Kaikista näistä kuvauksista huokuu itseasiassa se menettämisen pelko, mistä itse puhutte kovasti. Halutaan taipua järjestelyyn, jotta ei menetetä ketään.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 10:52"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 10:42"]

Kyllähän monissa kulttuureissa eletään polyamorisesti ja esim. lapsia kasvattavat useat eri aikuiset sukulaisista naapureihin, eikä vain biologiset vanhemmat. Ihan terveitä ja täyspäisiä ihmisiä näyttää kasvavan heistäkin, toki ei ehkä istu tähän suomalaiseen kulttuuriin, mutta eipä meillä ole tarkoituskaan jäädä tänne asumaan loppuiäksi.

[/quote]

Todella mielenkiintoinen tapa etsiä oikeutusta "no ku muissakin" kulttuureissa. Voi miettiä naisen asemaa näissä maissa, voi miettiä niitä syitä miksi näin. Ne syyt ovat hyvin erilaisia kuin se seksuaalinen poikkeavuus, mitä Suomessa harrastetaan polyamorisissa suhteissa. Kun ajattelee lapsen varhaisia vuosia ja kiintymyssuhteen kannalta, tulee mieleen ensimmäisenä turvattoman kiintymyssuhteen muodostuminen. Siellä polyamorisesti tuuditetaan lasta ringissä vuorotellen sylistä toiseen. :D

[/quote]

Eihän siinä ole mitään ihmeellistä. Jos pohditaan, mikä on ihmiselle "luonnollista", kannattaa tarkastella kivikautisia kulttuureja (niitä löytyy maailmasta myös nykyään). Naisen asema on näissä usein hyvä, toisin kuin omistajuuteen perustuvissa viljelykulttuureissa

[/quote]

Moniavioisuudella on monia ikäviä seurauksia maailmassa. Niitä löytyy ihan googlettamalla. Ikäväkseni voin sanoa, että mielestäni moniavioisuuteen liittyy väistämättä jotain outoa. Katsellessa esim. dokumentteja, huomaa, että edustajat ovat olemukseltaan hyvin erikoisia, "hönöjä". Epätasapainoisen oloisia.

Mä luulen että polyamoria vois olla lapselle jopa parempi vaihtoehto jos olot ovat vakaat, että siitä ei ole kyse. Mutta onko ne vakaat? Mun käsitys on se että polyamoriaa on ollut vaikeaa tutkia koska polyamoriset suhteet ei kestä.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:41"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:29"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:12"][quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:02"]

Ja nytkö se on sitten paha asia, jos parisuhde menee niiden muiden hoitojen edelle?

[/quote]

Voit tätä kysymystä pohtia myös ihan itse, omista eettisistä lähtökohdistasi. Voit vaikkapa kysyä, ovatko hoitosi ansainneet kulutustavaran asemaa, objektointia? Aiemmin kirjoitin, että ihmisluonnetta leimaa tottumus siihen mitä jo omistaa. Harvat ovat niin itsekkäitä, että hakevat myös vaihtelua ihmisistä. Sinulla on varmasti vaikea ajatella tätä asiaa, koska se sotii minäkäsityksesi kanssa. Toivon, että silmäsi avautuvat viimestään kiikkutuolissa, kun libidosi ei ole enää niin voimakas. Tällä hetkellä himo on mennyt tunne-elämäsi ja rationaalisen ajattelun edelle.

[/quote]

Tietenkään eivät ole! Oletus siitä että he sellaisia olisivat, on kuitenkin omasi.

Vertaa monia rakastajia moniin ystäviin. Ovatko ystäväsi kertakäyttöistä kulutustavaraa ja objekteja, jos sinulla on yksi paras ystävä? Miten suhtautuisit, jos bestiksesi ilmoittaisi ettei sinulla saa olla muita ystäviä?

[/quote]

On kaukaa haettua verrata tässä yhteydessä kavereihin ja ystäviin. Mutta toki kertoo tavastasi ajatella. Ymmärrän mitä rakastajasi merkitsevät sinulle, olet kyllä tuonut sen esille. Tunnen empatiaa sinua kohtaan, sen myönnän. Tavoitteenasi on vaihtelu, et uskalla käyttää sanaa "seksikumppani", vaan kutsut heitä rakastajiksi. Rakastaja viittaa rakkauteen. Et mahdollisesti uskalla heittäytyä jakamattomaan rakkauteen, jos pelkäät hylätyksi tulemista. Näin se yleensä avosuhteissa on: halutaa pitää mahdollisimman monta ovea avoinna.

[/quote]

Miksi se on kaukaa haettua? Mielestäni vertaus on aika lähellä. Koska en ole polyamoristi, tunteeni muita kohtaan ovat enemmänkin ystävyyttä. Siinä en näe mitään pahaa, päin vastoin tahdon pelkkää hyvää kaikille.

Olen kyllä tuonut ajattelutapani esille kuten mainitsit, en vain luota siihen että olet sen ymmärtänyt niin kuin olen tarkoittanut. Siitä kertoo alentuva asenteesi vakuuttaa hyväntahtoisuutta mutta antaa ymmärtää, että olen huono ihminen joka elää väärin. Väität tietäväsi tunteeni, motiivini ja jopa lapsuuteni. "Sinun tunteesi kyllä tiedetään, olet pinnallinen ja/tai traumatisoitunut sekä epänormaali".

Voin myös mielelläni käyttää objektiivisempaa käsitettä seksikumppani, pidän vain sanasta rakastaja koska se on niin romanttisen vanhanaikainen.

Väite siitä, etten uskalla heittäytyä rakkauteen menettämisen pelossa on myös mielenkiintoinen. Olisin sitä mieltä että tilanne on päin vastoin, uskallan heittäytyä avoimeen rakkauteen juuri siksi, etten koe menettämisen pelkoa.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 10:48"]

"Ei ole kyse pelosta, on kyse siitä, mikä luonnolliselta ja hyvältä tuntuu. Laittamalla primitiiviset halut tunteiden edelle, alennut elukan tasolle."

Minähän nimenomaan en aseta haluja tunteiden edelle tässä tapauksessa. Haluaisin pystyä elämään noin, mutta en elä (ainakaan vielä), koska pelkään. Eli tunteet menevät tässä edellee. Enhän minä ole niin tyhmä, että toimisin sen mukaan, mikä tuntuu itsestä pahalta. Mutta pyrkimykseni on nimenomaan se, että ajan kanssa pääsen eroon niitä pahoista tuntemuksista (peloista).

Mielestäni paljon primitiivisempää ja eläimellisempää on mennä tunteidensa sanelemana kyseenalaistamatta niitä ja niiden lähteitä. Eihän ihminen kehity silloin ollenkaan, jos ei koskaan kyseenalaista itseään ja toimintaansa ja sen motiiveja. Minulle yksi tärkeimmistä arvoista elämässäni rakkauden ja terveyden ohella on itseni jatkuva haastaminen ja kehittäminen/kehittyminen ihmisenä. Sinun arvosi eivät tarvitse olla samat, mutta ei se oikeuta sinua pitämään minun arvojani jotenkin huonompina. Erilaisuus ei ole aina huonoa, ei sen kummemmin toki hyvääkään. Se on vain erilaisuutta.

[/quote]

Ei toki, haluaisin vain tietää, mikä polygamiassa on se "juttu". Ihan mielenkiinnosta. Mitä sellaista se antaa sinulle, mitä et suhteesta saa?

Kaikista näistä kuvauksista huokuu itseasiassa se menettämisen pelko, mistä itse puhutte kovasti. Halutaan taipua järjestelyyn, jotta ei menetetä ketään.

[/quote]

Ethän nyt sekoita polygamiaa ja polyamoriaa? Toisessa on tunteet vahvasti läsnä, toisessa on kyse vain seksistä.

On varmasti yksilöllistä, mikä on se "juttu". Jos tämä todella kiinnostaa, voin sitä omalta kohdaltani avata. Useimmiten näissä keskusteluissa vaan on tapana pyytää ei-yksiavioisessa suhteessa eläviä kertomaan oma näkökulmansa ja sitten lytätä se vääränä ja epäaitona.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:41"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:29"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:12"][quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:02"]

Ja nytkö se on sitten paha asia, jos parisuhde menee niiden muiden hoitojen edelle?

[/quote]

Voit tätä kysymystä pohtia myös ihan itse, omista eettisistä lähtökohdistasi. Voit vaikkapa kysyä, ovatko hoitosi ansainneet kulutustavaran asemaa, objektointia? Aiemmin kirjoitin, että ihmisluonnetta leimaa tottumus siihen mitä jo omistaa. Harvat ovat niin itsekkäitä, että hakevat myös vaihtelua ihmisistä. Sinulla on varmasti vaikea ajatella tätä asiaa, koska se sotii minäkäsityksesi kanssa. Toivon, että silmäsi avautuvat viimestään kiikkutuolissa, kun libidosi ei ole enää niin voimakas. Tällä hetkellä himo on mennyt tunne-elämäsi ja rationaalisen ajattelun edelle.

[/quote]

Tietenkään eivät ole! Oletus siitä että he sellaisia olisivat, on kuitenkin omasi.

Vertaa monia rakastajia moniin ystäviin. Ovatko ystäväsi kertakäyttöistä kulutustavaraa ja objekteja, jos sinulla on yksi paras ystävä? Miten suhtautuisit, jos bestiksesi ilmoittaisi ettei sinulla saa olla muita ystäviä?

[/quote]

On kaukaa haettua verrata tässä yhteydessä kavereihin ja ystäviin. Mutta toki kertoo tavastasi ajatella. Ymmärrän mitä rakastajasi merkitsevät sinulle, olet kyllä tuonut sen esille. Tunnen empatiaa sinua kohtaan, sen myönnän. Tavoitteenasi on vaihtelu, et uskalla käyttää sanaa "seksikumppani", vaan kutsut heitä rakastajiksi. Rakastaja viittaa rakkauteen. Et mahdollisesti uskalla heittäytyä jakamattomaan rakkauteen, jos pelkäät hylätyksi tulemista. Näin se yleensä avosuhteissa on: halutaa pitää mahdollisimman monta ovea avoinna.

[/quote]

Miksi se on kaukaa haettua? Mielestäni vertaus on aika lähellä. Koska en ole polyamoristi, tunteeni muita kohtaan ovat enemmänkin ystävyyttä. Siinä en näe mitään pahaa, päin vastoin tahdon pelkkää hyvää kaikille.

Olen kyllä tuonut ajattelutapani esille kuten mainitsit, en vain luota siihen että olet sen ymmärtänyt niin kuin olen tarkoittanut. Siitä kertoo alentuva asenteesi vakuuttaa hyväntahtoisuutta mutta antaa ymmärtää, että olen huono ihminen joka elää väärin. Väität tietäväsi tunteeni, motiivini ja jopa lapsuuteni. "Sinun tunteesi kyllä tiedetään, olet pinnallinen ja/tai traumatisoitunut sekä epänormaali".

Voin myös mielelläni käyttää objektiivisempaa käsitettä seksikumppani, pidän vain sanasta rakastaja koska se on niin romanttisen vanhanaikainen.

Väite siitä, etten uskalla heittäytyä rakkauteen menettämisen pelossa on myös mielenkiintoinen. Olisin sitä mieltä että tilanne on päin vastoin, uskallan heittäytyä avoimeen rakkauteen juuri siksi, etten koe menettämisen pelkoa.

[/quote]

Koetko sammutetun menettämisen pelon vahvuutena? Mielestäni vaikuttaa siltä, että se on sinulle ikään kuin panssari. "Minua ei voi satuttaa, voin tehdä mitä haluan".

Tukahduttamalla ja kieltämällä menettämisen pelon, menettää samalla kyvyn asettaa itsensä toisen asemaan.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 11:17"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 10:48"]

"Ei ole kyse pelosta, on kyse siitä, mikä luonnolliselta ja hyvältä tuntuu. Laittamalla primitiiviset halut tunteiden edelle, alennut elukan tasolle."

Minähän nimenomaan en aseta haluja tunteiden edelle tässä tapauksessa. Haluaisin pystyä elämään noin, mutta en elä (ainakaan vielä), koska pelkään. Eli tunteet menevät tässä edellee. Enhän minä ole niin tyhmä, että toimisin sen mukaan, mikä tuntuu itsestä pahalta. Mutta pyrkimykseni on nimenomaan se, että ajan kanssa pääsen eroon niitä pahoista tuntemuksista (peloista).

Mielestäni paljon primitiivisempää ja eläimellisempää on mennä tunteidensa sanelemana kyseenalaistamatta niitä ja niiden lähteitä. Eihän ihminen kehity silloin ollenkaan, jos ei koskaan kyseenalaista itseään ja toimintaansa ja sen motiiveja. Minulle yksi tärkeimmistä arvoista elämässäni rakkauden ja terveyden ohella on itseni jatkuva haastaminen ja kehittäminen/kehittyminen ihmisenä. Sinun arvosi eivät tarvitse olla samat, mutta ei se oikeuta sinua pitämään minun arvojani jotenkin huonompina. Erilaisuus ei ole aina huonoa, ei sen kummemmin toki hyvääkään. Se on vain erilaisuutta.

[/quote]

Ei toki, haluaisin vain tietää, mikä polygamiassa on se "juttu". Ihan mielenkiinnosta. Mitä sellaista se antaa sinulle, mitä et suhteesta saa?

Kaikista näistä kuvauksista huokuu itseasiassa se menettämisen pelko, mistä itse puhutte kovasti. Halutaan taipua järjestelyyn, jotta ei menetetä ketään.

[/quote]

Ethän nyt sekoita polygamiaa ja polyamoriaa? Toisessa on tunteet vahvasti läsnä, toisessa on kyse vain seksistä.

On varmasti yksilöllistä, mikä on se "juttu". Jos tämä todella kiinnostaa, voin sitä omalta kohdaltani avata. Useimmiten näissä keskusteluissa vaan on tapana pyytää ei-yksiavioisessa suhteessa eläviä kertomaan oma näkökulmansa ja sitten lytätä se vääränä ja epäaitona.

[/quote]

Kerro ihmeessä, luen mielenkiinnolla.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 11:22"]

Koetko sammutetun menettämisen pelon vahvuutena? Mielestäni vaikuttaa siltä, että se on sinulle ikään kuin panssari. "Minua ei voi satuttaa, voin tehdä mitä haluan".

[/quote]

Ei se ole täysin sammutettua, toki joskus mustasukkaisuus nostaa rumaa päätään. En vain anna sen ottaa valtaa minusta, vaan ajattelen että se on luonnollinen tunne jota en halua erityisemmin ruokkia. Nykyään harvemmin tarvitsee tällaista miettiä, mutta pidän tätä ikään kuin meditaationa: kuvittelen istuvani joen rannalla. Ylävirrasta virtaa erilaisia tunteita, kuten mustasukkaisuutta tai epävarmuutta. Tarkastelen niitä ja annan niiden sitten virrata pois; ne eivät voi satuttaa minua. Myös puolison kanssa keskustelu auttaa.

Joten siinä mielessä pidän tätä vahvuutena, mutta en niinkään negatiivisena defenssinä.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 21:55"]

Jotkut ovat ottaneet esille täällä myös Raamatun. Mitä luulette te ateistit, jos raamattu on kokoelma miesten kirjoittamia höpöjuttuja, miksi he olisivat laittaneet biologisessa kiimassaan lakeihin "älä tee aviorikosta" tai ideaalin yksiavioisesta suhteesta? Eikö olisi ollut kaikkien maailman miesten kannalta parasta skriivata kirjaan "hanki monia naisia", jotta voit pöksytellä siemeniäsi ympäriinsä?

[/quote]

Vaikkapa siksi, että on ollut tarkoitus kontrolloida massoja sen kautta, että tavalliset inhimilliset tarpeet nimikoidaan synneiksi, joiden vuoksi on aneltava armahdusta. Sillä tavalla ihminen aivopestään.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 11:17"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 10:48"]

"Ei ole kyse pelosta, on kyse siitä, mikä luonnolliselta ja hyvältä tuntuu. Laittamalla primitiiviset halut tunteiden edelle, alennut elukan tasolle."

Minähän nimenomaan en aseta haluja tunteiden edelle tässä tapauksessa. Haluaisin pystyä elämään noin, mutta en elä (ainakaan vielä), koska pelkään. Eli tunteet menevät tässä edellee. Enhän minä ole niin tyhmä, että toimisin sen mukaan, mikä tuntuu itsestä pahalta. Mutta pyrkimykseni on nimenomaan se, että ajan kanssa pääsen eroon niitä pahoista tuntemuksista (peloista).

Mielestäni paljon primitiivisempää ja eläimellisempää on mennä tunteidensa sanelemana kyseenalaistamatta niitä ja niiden lähteitä. Eihän ihminen kehity silloin ollenkaan, jos ei koskaan kyseenalaista itseään ja toimintaansa ja sen motiiveja. Minulle yksi tärkeimmistä arvoista elämässäni rakkauden ja terveyden ohella on itseni jatkuva haastaminen ja kehittäminen/kehittyminen ihmisenä. Sinun arvosi eivät tarvitse olla samat, mutta ei se oikeuta sinua pitämään minun arvojani jotenkin huonompina. Erilaisuus ei ole aina huonoa, ei sen kummemmin toki hyvääkään. Se on vain erilaisuutta.

[/quote]

Ei toki, haluaisin vain tietää, mikä polygamiassa on se "juttu". Ihan mielenkiinnosta. Mitä sellaista se antaa sinulle, mitä et suhteesta saa?

Kaikista näistä kuvauksista huokuu itseasiassa se menettämisen pelko, mistä itse puhutte kovasti. Halutaan taipua järjestelyyn, jotta ei menetetä ketään.

[/quote]

Ethän nyt sekoita polygamiaa ja polyamoriaa? Toisessa on tunteet vahvasti läsnä, toisessa on kyse vain seksistä.

On varmasti yksilöllistä, mikä on se "juttu". Jos tämä todella kiinnostaa, voin sitä omalta kohdaltani avata. Useimmiten näissä keskusteluissa vaan on tapana pyytää ei-yksiavioisessa suhteessa eläviä kertomaan oma näkökulmansa ja sitten lytätä se vääränä ja epäaitona.

[/quote]

Kerro ihmeessä, luen mielenkiinnolla.

[/quote]

Esitä toki tarkentavia kysymyksiä, tämä on niin laaja aihe että sen selostaminen rakentavasti tuntuu hieman hankalalta. En siis ole tuo sama joka puhui ideaalitilanteesta, mutta olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Kuvailisin omaa luonnettani näin: ylianalysoiva, jossain määrin auktoriteetti- ja perinnekammoinen, erittäin empaattinen, herkkä, utelias, idealisti.

Lähtökohtaisesti en usko, että yhdeltä ihmiseltä voi saada kaikki psyko-fyysis-sosiaaliset aspektit joita ihminen tarvitsee. Jos joutuisin autiolle saarelle ja saisin valita mukaani yhden ihmisen, en epäröisi hetkeäkään valita sinne puolisoani. Emme kuitenkaan kumpikaan olisi täysin onnellisia eristyksissä muusta maailmasta.

Ajattelen, että seksillä on juuri se arvo jonka sitä harrastava ihminen tälle antaa. Erotan seksin ja rakkauden toisistaan, ja mielestäni kaunista, arvokasta positiivista seksiä voi harrastaa myös ilman rakkautta/parisuhdetta/avioliittoa. Kaikkea ei tarvitse ottaa niin kuolemanvakavasti, vaikka itsekin pidän rakkauden täyttämää parisuhdeseksiä kaikkein parhaana.

Seksi on voimaa ja iloa tuova voima, jolla voi olla hieman samanlaisia vaikutuksia kuin vaikkapa hieronnalla. Ajatus siitä, että joku kiva ihminen yhteisymmärryksessä puolisoni kanssa tuottaisi tälle hyvän mielen tuottaa iloa minullekin. Puoliso ei aio jättää minua, hän ei jätä minua huomiotta eikä meillä ole lapsia, joten en vain ymmärrä miten hänen nautintonsa olisi minulta pois. Minulla on myös fantasioita ryhmäseksistä.

En kuitenkaan ole polyamoristi siinä mielessä, että voisin rakastaa tasa-arvoisesti useaa kumppania yhtä aikaa. Muihin voin kyllä tuntea kiintymystä, ystävyyttä ja arvostusta, mutta puolisoni on aina ollut minulle se ykkönen. Pidän tärkeänä sitä, että kaikki osapuolet ymmärtävät missä mennään, eikä ketään käytetä hyväksi. En koskaan harrastaisi seksiä ihmisen kanssa, joka on mielestäni tyhmä tai ilkeä, tai kuvittelee huijanneensa minut "antamaan".

Kaiken kaikkiaan minun on hyvin vaikea antaa lyhyttä vastausta kysymykseen "mitä saat siitä mitä et parisuhteesta", koska en vain näe asiaa niin että parisuhteeni olisi jotenkin vajavainen. Seksi (ja ihmissuhteet yleensä) on aina erilaista kun sitä harrastavat eri ihmiset.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 10:57"]

Ei toki, haluaisin vain tietää, mikä polygamiassa on se "juttu". Ihan mielenkiinnosta. Mitä sellaista se antaa sinulle, mitä et suhteesta saa?

Kaikista näistä kuvauksista huokuu itseasiassa se menettämisen pelko, mistä itse puhutte kovasti. Halutaan taipua järjestelyyn, jotta ei menetetä ketään.

[/quote]

Avoimessa suhteessa se "juttu" on nimenomaan se ehdoton rakkaus ja luottamus. Ei suinkaan muiden paneminen tms. Juttu on se (kuten monesti jo tässä on kirjoitettu), ettei toista rajoiteta ja estetä tekemästä omia juttujaan koska pelätään, että ne "muut jutut" menevät minun edelle vaan nimenomaan annetaan rakkauden ja luottamuksen mennä pelkojen edelle ja sallitaan toisen henkilön (eli kumppanin) toteuttaa itseään (ja hän sallii toki minun toteuttaa itseäni) ilman, että kummankaan tarvii pelätä, että se rakkaus ja suhde siitä kärsii jotenkin. Eli pystytään 100% luottamaan siihen, että rakkaus on ja pysyy ja kumppani on siinä sinun elämässäsi vaikka saattaisi esim. paneskella muitakin -jos haluaisi. Jos ei haluaisi, niin vapaus hänellä siihen silti olisi, koska jos minä luotan suhteeseemme 100 prosenttisesti, ei minulla ole mitään syytä tehdä mitään rajoituksia ja ehtoja "turvaamaan" suhteemme jatkuvasti. Niin kauan kun en 100% luota suhteemme jatkuvuuteen vaan pelkään, että joku voi tulla väliimme, en tietenkään voi ryhtyä avoimeen suhteeseen kokematta mustasukkaisuutta ja pelkoa menettämisestä. Eli kuten sanoin, avoimen suhteen "juttu" on nimenomaan se ehdoton rakkaus ja luottamus.

Ja minähän en siis ole missään vaiheessa puhunut siitä, että muiden paneminen on se ideaali, jos joku niin on käsittänyt. Minä olen puhunut siitä, että suhteen pitäisi perustua täyteen luottamukseen siitä, että rakkaus ja suhde kyllä kestää kaiken, myös ne muiden ihmisen panemiset jne. Siihen ei ole pakko sisältyä muiden panemista tai ihastumista muihin, mutta siihen voi sisältyä eikä se ole pois minulta ja meidän suhteeltamme -paitsi jos pelkää. Silloin se avoin suhde aiheuttaa negatiivisia tunteita.

Avoimeen suhteessa ei siis ole kyseessä menettämisen pelko, kuten sinä ilmeisesti asian ymmärrät, vaan nimenomaan pelosta irtaantuminen ja rakkaudelle vallan antaminen. Minä en suostuisi ikinä avoimeen suhteeseen siksi, että muussa tapauksessa toinen jättää minut. Sehän olisi nimenomaan omien pelkojen seuraamista ja sellaisiin asioihin suostumista, joita ei itse halua, mutta kun pelottaa se toisen menettäminen niin suostuu siksi. Minä ryhtyisin avoimeen suhteeseen siinä vaiheessa, kun minulla ei enää olisi mitään pelättävää vaan voisin 100% uskoa ja luottaa, että suhteemme jatkuu, tapahtui mitä vaan.

oliko yhtään selventävämmin selitetty?

Koen tämän aina tosi hankalaksi selittää sellaisille ihmisille, joiden mieli on niin "sisäänpäin kääntynyt" ettei tavallaan edes haluta ymmärtää ja nähdä sen toisen kantaa, vaan roikutaan vaan paniikissa siinä omassa "mutta kun tämä on väärin koska minä en todellakaan pystyisi tuollaiseen". On vaikea selittää asioita jos kuulija ei edes halua oikeasti ymmärtää.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 12:02"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 10:57"]

Ei toki, haluaisin vain tietää, mikä polygamiassa on se "juttu". Ihan mielenkiinnosta. Mitä sellaista se antaa sinulle, mitä et suhteesta saa?

Kaikista näistä kuvauksista huokuu itseasiassa se menettämisen pelko, mistä itse puhutte kovasti. Halutaan taipua järjestelyyn, jotta ei menetetä ketään.

[/quote]

Avoimessa suhteessa se "juttu" on nimenomaan se ehdoton rakkaus ja luottamus. Ei suinkaan muiden paneminen tms. Juttu on se (kuten monesti jo tässä on kirjoitettu), ettei toista rajoiteta ja estetä tekemästä omia juttujaan koska pelätään, että ne "muut jutut" menevät minun edelle vaan nimenomaan annetaan rakkauden ja luottamuksen mennä pelkojen edelle ja sallitaan toisen henkilön (eli kumppanin) toteuttaa itseään (ja hän sallii toki minun toteuttaa itseäni) ilman, että kummankaan tarvii pelätä, että se rakkaus ja suhde siitä kärsii jotenkin. Eli pystytään 100% luottamaan siihen, että rakkaus on ja pysyy ja kumppani on siinä sinun elämässäsi vaikka saattaisi esim. paneskella muitakin -jos haluaisi. Jos ei haluaisi, niin vapaus hänellä siihen silti olisi, koska jos minä luotan suhteeseemme 100 prosenttisesti, ei minulla ole mitään syytä tehdä mitään rajoituksia ja ehtoja "turvaamaan" suhteemme jatkuvasti. Niin kauan kun en 100% luota suhteemme jatkuvuuteen vaan pelkään, että joku voi tulla väliimme, en tietenkään voi ryhtyä avoimeen suhteeseen kokematta mustasukkaisuutta ja pelkoa menettämisestä. Eli kuten sanoin, avoimen suhteen "juttu" on nimenomaan se ehdoton rakkaus ja luottamus.

Ja minähän en siis ole missään vaiheessa puhunut siitä, että muiden paneminen on se ideaali, jos joku niin on käsittänyt. Minä olen puhunut siitä, että suhteen pitäisi perustua täyteen luottamukseen siitä, että rakkaus ja suhde kyllä kestää kaiken, myös ne muiden ihmisen panemiset jne. Siihen ei ole pakko sisältyä muiden panemista tai ihastumista muihin, mutta siihen voi sisältyä eikä se ole pois minulta ja meidän suhteeltamme -paitsi jos pelkää. Silloin se avoin suhde aiheuttaa negatiivisia tunteita.

Avoimeen suhteessa ei siis ole kyseessä menettämisen pelko, kuten sinä ilmeisesti asian ymmärrät, vaan nimenomaan pelosta irtaantuminen ja rakkaudelle vallan antaminen. Minä en suostuisi ikinä avoimeen suhteeseen siksi, että muussa tapauksessa toinen jättää minut. Sehän olisi nimenomaan omien pelkojen seuraamista ja sellaisiin asioihin suostumista, joita ei itse halua, mutta kun pelottaa se toisen menettäminen niin suostuu siksi. Minä ryhtyisin avoimeen suhteeseen siinä vaiheessa, kun minulla ei enää olisi mitään pelättävää vaan voisin 100% uskoa ja luottaa, että suhteemme jatkuu, tapahtui mitä vaan.

oliko yhtään selventävämmin selitetty?

Koen tämän aina tosi hankalaksi selittää sellaisille ihmisille, joiden mieli on niin "sisäänpäin kääntynyt" ettei tavallaan edes haluta ymmärtää ja nähdä sen toisen kantaa, vaan roikutaan vaan paniikissa siinä omassa "mutta kun tämä on väärin koska minä en todellakaan pystyisi tuollaiseen". On vaikea selittää asioita jos kuulija ei edes halua oikeasti ymmärtää.

[/quote]

Täsmälleen samaa mieltä! Itselle seksi on tässä keksustelussa ollut tärkeä pointti, koska satun vain olemaan sellainen yksilö jolle seksi on tärkeää. En vain pidä realistisena sitä, että olisin parisuhteessa koko ikäni ikinä ihastumatta tai haluamatta muita. Omalla kohdallani tämä ongelma on ratkennut sillä, että seksuaalisuus on suhteessamme vapaata. Tätä ei tosin toteuteta niin, että pakko saada baarista joku joka viikko, vaan että jos joskus kohtaa sopivan tyypin niin miksei.

- se toinen joka vastasi kysymykseen "mikä on se juttu"

Lähdetäänkö nyt ihan vaan tällaisista peruskäsitteistä, niin saadaan ehkä kaikki samalle kartalle:

1. Toimiva avoin suhde perustuu ehdottomaan ja rajattomaan rakkauteen ja luottamukseen.

2. Ehdoton ja rajaton rakkaus ja luottamus on todellakin sitä mitä siinä sanotaan. Rakkautta ja luottamusta ilman ehtoja. Rakkautta ja luottamusta ilman rajoja. Se on rakkautta ilman pelkoa.

"

Minä rakastan sinua vaikka tekisit mitä.

Minä rakastan sinua, vaikka sinä panisit muita.

Minä rakastan sinua, vaikka minä panisin muita.

Minä rakastan sinua, vaikka sinä rakastaisit muitakin.

Minä rakastan sinuaKIN, vaikka minä rakastaisin muitakin.

Minä luotan, että sinä rakastat minua vaikka tekisit mitä tai vaikka tekisin mitä.

Minä luotan, että sinä rakastat minua vaikka panisit muitakin.

Minä luotan, että sinä rakastat minua vaikka panisin muitakin.

Minä luotan, että sinä rakastat minuaKIN vaikka rakastaisit muitakin.

Minä en pelkää, että sinä et enää rakasta minua vaikka tekisit mitä tai vaikka tekisin mitä.

Minä en pelkää, että sinä et enää halua panna minua, vaikka panisit muitakin.

Minä en pelkää.

Minä rakastan.

Minä luotan.

"

Tämän tiiviimmin ei mielestäni voi rajatonta, ehdotonta rakkautta ja luottamusta, johon toimiva avoin suhde siis perustuu, kuvailla.

Moni tietenkin käyttää tuota termiä itsessään väärin, moni sanoo rakastavansa miestään ehdoitta, mutta sitten kun mies tekeekin jotain "väärin" niin yhtäkkiä rakkaus ei olekaan enää läsnä vaan uhkaillaan erolla tai jopa erotaan. Eihän se ole silloin ehdotonta ja rajatonta rakkautta, ei vaikka miten itselleen haluaisi niin valehdella.

Se on karu fakta, että suurin osa ihmisistä ei pysty ehdottomaan ja rajattomaan rakkauteen. Ja sitä kautta aidosti toimivaan avoimeen parisuhteeseen. Luultavasti suurin osa tämän ketjun kirjoittelijoista ei pysty ehdottomaan rakkauteen kumppaniaan kohtaan, ja juuri siksi aihe saa niin paljon vastustusta.

"Jos en itse pysty, niin ei silloin kukaan muukaan voi pystyä. Tai ainakin se on ihan tosi epänormaalia koska itsehän olen täysin normaali ja minussa ei ainakaan ole mitään vikaa, noissa muissa on".

Varmaan aika moni tunnistaa itsensä tuosta, jos yhtään rehellisesti uskaltaa omaa käytöstään ja reaktioitaan tarkastella. Mutta kun ei ole mitään normaalia ja epänormaalia, on erilaisia ihmisiä ja erilaiset ihmiset kokevat erilaiset asiat itselleen tärkeiksi. Jos pelkää, niin ei varmasti tykkää samoista asioista kuin se, joka ei pelkää. Ihan kaiken suhteen. Ei se tee kummankaan valinnoista oikeampia tai vääriä. Kaikki vaan ei sovi kaikille, kaikki ei ole valmiita kaikkeen siihen, mihin joku toinen on. Mutta ei se tee niistä asioista huonoja tai hyviä tai normaaleja tai epänormaaleja. Jos se tuntuu tekijästään hyvältä eikä vahingoita ketään ulkopuolistakaan, niin siinä ei ole mitään väärää.

Niinpä. Lisäksi useimmat ihmiset aliarvioivat pahasti kulttuurin ja kasvatuksen vaikutuksen arvoihinsa: koska "minut on nyt kasvatettu pitämään monogamiaa ainoana vaihtoehtona, se on aivan aito ja muuttumaton mielipiteeni. Olisin tällainen vaikka olisin syntynyt Papua-Uudelle-Guinealle, ja he olisivat väärässä ja minä oikeassa."

Selvennykseksi vielä, että numero 99 ja 101 oli siis sama tyyppi (eli minä:D), joka tuolla aiemmin kertoi siitä, että olisi ideaalia pystyä tuollaiseen avoimeen suhteeseen ja ehdottomaan rakkauteen, mutta ei ainakaan vielä pysty, koska pelkää liikaa sitä menettämistä.

Mietin itse asiassa myös, että en varsinaisesti pelkää edes menettämistä. Kyllä minä uskon että mieheni pysyy rinnallani ja näen meidän selviytyvän kaikesta yhdessä (ja monesta olemme jo selvinneetkin). Mutta ehkä enemmän pelkään itseäni, eli niitä omia tunteitani, mitä saattaisin kokea avoimessa suhteessa. Pelkään siis sitä, että saattaisin tuntea mustasukkaisuutta tai vihaa tai kateutta. Ja haluan suojella itseäni niiltä tunteilta. Vaikka samaan aikaan ymmärrän, että koen niitä samoja tunteita nytkin ilman avointa suhdetta, eli onko asia nyt yhtään parempi? Nyt vaan pystyn rajoittamaan asioita ja tapahtumia niin, että voin tukahduttaa noi pelot, koska minun ei tarvitse kohdata niitä niin vahvasti. Ja olen vakaasti sitä mieltä, että vain kohtaamalla ne oppisin hyväksymään ja käsittelemään ne. Eli esim. ryhtymällä siihen avoimeen suhteeseen ja ottamalla opikseni niistä tunteista. Mutta kun minä en halua vielä. En ole valmis. Pelottaa liikaa.

Pelottaa myös se muutos, mikä siitä seuraisi, jos en enää tuntisi noita tunteita. Ovathan ne osa minua, asioita joihin olen kasvanut ja joiden kanssa olen kasvanut. Niistä on tullut osa identiteettiäni. Muutoshan on aina pelottavaa, tuntematon on pelottavaa. Ja oman minuuden kasvaminen ja asioista irti päästäminen on samaan aikaan maailman vaikein että palkitsevin asia.

Tai pelkään jopa sitä, että entä jos minä itse ihastuisinkin johonkin toiseen niin kovaa, etten haluaisikaan enää olla mieheni kanssa. En näe tätä mitenkään realistisena vaihtoehtona, koska suhteeni mieheeni on niin syvää ja ainutlaatuista, etten pystyisi kuvittelemaan elämääni ilman häntä. Haluan olla hänen kanssaan myötä- ja vastoinkäymisissä. Mutta tavallaan pelkään siis tekeväni itse juuri niitä asioita, mitä pelkään mieheni tekevän -tähän perustuu myös peiliteoria, jonka kautta usein pyrin kehittämään itseäni. Negatiiviset tunteet ja ajatukset toisesta ihmisestä kuvaavat usein selkeästi minun omia piirteitäni, jos sen vaan haluaa nähdä ja myöntää.

Noh, nyt meni aika ohi aiheen, tällaiseksi psykologiseksi itsensä kehittämishöpinäksi, mutta tällainen minä olen. Pyrin aina etsimään syitä ja selityksiä käytöksilleni ja reaktioilleni minusta itsestäni, koska sieltähän ne lähtevät. Haluan kehittyä ihmisenä ja ilman itseensä rehellisesti menemistä se ei onnistu. Ehkä joku voi jo tästä saada jonkinlaisen "persoonakuvan" minusta, kun käsitin, että sellaista tuolla joku kaipaili näistä avoimen suhteen puolustajista.

Voidaankin miettiä, mitä tämä rajaton rakkaus on? Itse en ole täällä ketään vastaan. On minullakin rajatonta rakkautta, jota myös lähimmäisenrakkaudeksi nimitetään, kunnioitan ja otan huomioon muita. Siihen ei vain liityy milläänlailla seksuaalista aspektia eikä tarvitse liittyäkkään. En ymmärrä suuntaustanne, myönnän. Tämä ei tarkoita, ettenkö arvostaisi teitä ihmisinä. Teot ja ihminen on eri asia. Näistä en ymmärrä tekojanne ja pidän teitä liberalisteina. Olen rehellinen.