Lue keskustelun säännöt.
Paras ystäväni katkaisi välit - mustasukkaisuusdraama
05.02.2014 |
Vuosia sitten tapasin keskustelufoorumilla miehen. Aloimme jutella usein mesessä, todella mielenkiintoisia keskusteluja. Olin itse silloin ihastunut johonkuhun, joten moniin kuukausiin välillämme ei ollut muuta kuin näitä keskusteluja, mutta livenäkin tavattiin muutaman kerran. Asuimme eri puolilla Suomea, joten emme kovin usein.
No, sitten tämä suhteentynkäni karahti kiville, ja aloin jutella entistä enemmän tämän nettituttuni kanssa. Aloimme myös nähdä toisiamme enemmän, ja jossain vaiheessa sitten yritimme vähän suhdettakin. Ei siksi, että välillämme olisi ollut mitään järisyttävää himoa, vaan siksi, että harvoin tapaa ketään, jonka kanssa on niin kivaa jutella.
Tätä etäsuhdetta kesti sitten noin kolmisen kuukautta. Tosin olimme molemmat opiskelijoita, joten saatoimme nähdä toisiamme kyllä melko paljon, mutta oli se silti etäsuhde. Homma kaatui sitten kuitenkin siihen, että haluamme elämältä ihan eri asioista, emmekä ole parisuhdemielessä yhtään yhteensopivat. Minä olen ylipäänsä huonoa vaimomatskua, minkä hän todellakin huomasi. Ja hän taas ei ollut ihan sitä, mitä minä kumppanilta haen. Eli lopetimme säätämisen ja jatkoimme ystävinä.
"Eron" jälkeen kävin muutamilla treffeillä ja tapasin nykyisen kumppanini. Olemme olleet yhdessä jo muutamia vuosia. Ystäväni on treffaillut, ollut ihastunut muutamaankin naiseen ja jatkanut elämäänsä. Ei ole mitenkään minun perääni itkenyt.
Juttelemme lähes joka päivä vähintään muutaman lauseen facebookissa, joskus pari tuntia puhelimessa. Joskus hän tulee meille kahville, kun on liikkeellä täällä päin Suomea. Omalle miehelleni tämä on ok. Saatamme puhua maailman menosta, tieteestä ja uutisista, tai sitten omista kuulumisista. Hän on ollut tukenani, muiden läheisteni joukossa, kun olen sairastanut. Jos jotain jännää tapahtuu, ilmoitamme toisillemme ensimmäisten joukossa. Hän on paras ystäväni, ihan samoin kuin joku nainenkin olisi. Emme koskaan flirttaile emmekä juuri muistele sitä lyhyttä aikaa, kun yritimme olla enemmän kuin ystäviä.
No, nyt ystäväni tapasi naisen, jolle tämä järjestely on iso ongelma. He ovat tunteneet vasta muutaman kuukauden, etäsuhteessa. Mutta tilanne eteni jo siihen pisteeseen, että ystäväni oli valittava meidän kahden väliltä. Hän valitsi tietty sen naisen, koska he voivat yhdessä perustaa perheen, mutta minä nyt olen vain hänen paras ystävänsä. Emme voi olla enää edes fb-kavereita, koska uusi nainen ahdistuu tästä tavattomasti, ja ystäväni ei kestä aiheuttaa hänelle tuskaa.
Minä olen huolissani. Nainen vaikuttaa hyvin omistushaluiselta. Hän on vakuuttunut, että ystäväni ei ole päässyt minusta yli, ei voi kuulemma olla ajattelematta sitä, että me olemme olleet intiimisti joskus, ja pelkää niin voivan tapahtua uudelleenkin. Vaikka asumme yhä eri puolila Suomea, minä seurustelen tahollani, emmekä kumpikaan tunne mitään tarvetta hakata päätämme enää samaa seinää vasten... Suhdetta koitettiin, se ei toiminut, olisi alunperinkin pitänyt tyytyä pelkkään ystävyyteen.
No, minut on nyt ulkoistettu ystäväni elämästä, enkä voi tehdä asialle mitään. Mutta olen huolissani ystävästäni. Onko tuollainen ihan normaalia, että jo muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen nainen manipuloi miehen luopumaan ystävistään? Voiko tämä nainen mitenkään olla hyvää vaimomateriaalia, vai onko ystäväni joutunut succubuksen kynsiin?
Kommentit (212)
Uusi nainen on sairaaloisen mustasukkainen. Sä et vaan ikävä kyllä voi asialle mitään, pahennat vain tilannetta, jos otat ystävääsi yhteyttä. Voi vain toivoa, että uuden naisen luonne paljastuu miehelle ennen lapsia ja te voitte palata ystäviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tavallaan luulen, että tuo on enemmän normaalia kuin epänormaalia.
Usein suhteiden alkuaikana ollaan epävarmoja eikä vielä luoteta suhteeseen ja sen tulevaisuuteen. Ei kaikki vaan hyväksy kumppaninsa parhaaksi kaveriksi vastakkaisen puolen edustajaa, harvemmassa ne on.
Mutta älä ole ystävästäsi huolissasi, toivottavasti löysi naisen, jonka kanssa yhteinen elämä jatkuu.
Tuttua huttua.
Minunkin läheinen miespuolinen ystäväni katosi täysin kartalta alkaessaan seurustella. Hänen nykyinen suhteensa alkoi viime kesänä, sen jälkeen yritin jutella vanhaan malliin jonkin aikaa mutta aina oli tyypillä kiire. Aiemmin juttelimme lähes päivittäin, kaiken maailman asioista, joskus vain pari minuuttia, joskus tuntikausia.
Ajattelin, että on nyt niin ihastuksissaan uudesta suhteesta, ottakoon yhteyttä sitten vähän myöhemmin. No eipä ole ottanut. Jouluna sain hyvän joulun toivotukseen vastauksena tekstarin "joo hyvää joulua sinnekin". Siinä kaikki. En tiedä, onko seurustelukumppaninsa mustasukkainen vai mikä on, mutta paha on mieli täälläkin. :(
Hiljalleen on hiipinyt mieleen ajatus, että mies ei ollut ystäväni ollenkaan vaan toivoi seksisuhdetta tms. Kun siihen ei nyt enää ole tarvetta, jätti minut kuin allin kalliolle.
No ymmärrän tuota naista hyvin. Aika erikoisen tiivistä yhteydenpitonne on ollut, jos päivittäin chattailette tai puhutte parikin tuntia :o
Sitäpaitsi ihmiset ovat erilaisia, eivät kaikki halua puolisoa joilla vastakkaisensukupuolen läheisiä ystäviä,varsinkaan noin tiiviissä yhteydenpidossa, varsinkin jos joku vanha viritys.
Nyt jos olet aidosti miehen ystävä niin toivota hänelle onnea!
Ja vielä voi olla että ystävyys olisi voinut jatkua jos se yhteydenpito ei olisi ollut niin älyttömän runsasta, mutta niin että olisitte tavanneet pariskuntina.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 17:03"]
Tuttua huttua.
Minunkin läheinen miespuolinen ystäväni katosi täysin kartalta alkaessaan seurustella. Hänen nykyinen suhteensa alkoi viime kesänä, sen jälkeen yritin jutella vanhaan malliin jonkin aikaa mutta aina oli tyypillä kiire. Aiemmin juttelimme lähes päivittäin, kaiken maailman asioista, joskus vain pari minuuttia, joskus tuntikausia.
Ajattelin, että on nyt niin ihastuksissaan uudesta suhteesta, ottakoon yhteyttä sitten vähän myöhemmin. No eipä ole ottanut. Jouluna sain hyvän joulun toivotukseen vastauksena tekstarin "joo hyvää joulua sinnekin". Siinä kaikki. En tiedä, onko seurustelukumppaninsa mustasukkainen vai mikä on, mutta paha on mieli täälläkin. :(
Hiljalleen on hiipinyt mieleen ajatus, että mies ei ollut ystäväni ollenkaan vaan toivoi seksisuhdetta tms. Kun siihen ei nyt enää ole tarvetta, jätti minut kuin allin kalliolle.
Kyllä on voinut olla aito ystävä mutta uusi kumppani ei ilmeisesti halua että pitää naisystäviä? Oletko itse sinkku? Voi olla siinä syy. Jos et niin ehdota että meette nelisteen johonkin syömään tms niin saa tutustua suhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tapasin mieheni, hänellä oli läheinen ystävä, joka oli nainen. En puuttunut asiaan millään tavalla, luotin mieheni sanaan siitä, että kyseessä on ystävyys eikä mitään muuta. Heillä ei myöskään ollut koskaan ollut mitään ystävyyttä enempää. Hieman nostelin mielessäni kulmiani kun kuulin, että heille oli normaalia esimerkiksi saunoa yhdessä alasti ja nukkuakin vierekkäin mökkireissulla.
En siis puuttunut tähän ystävyyteen mitenkään, mutta tämä ystävänainen oli se, joka alkoi oireilla. Kun tapasin naisen, hän oli miehen sanojen mukaan oudon kylmä minua kohtaan ja kuulemma koko ilmapiiri oli outo. Nainen ei myöskään halunnut sen kummemmin minua enää nähdä. Myöhemmin he riitautuivat ja tämä nainen yritti viimeiseen saakka pompotella miestäni pillinsä mukaan, kunnes mies laittoin touhulle stopin ja samalla koko ystävyydelle.
Näinkin voi käydä.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 17:09"]
No ymmärrän tuota naista hyvin. Aika erikoisen tiivistä yhteydenpitonne on ollut, jos päivittäin chattailette tai puhutte parikin tuntia :o
Sitäpaitsi ihmiset ovat erilaisia, eivät kaikki halua puolisoa joilla vastakkaisensukupuolen läheisiä ystäviä,varsinkaan noin tiiviissä yhteydenpidossa, varsinkin jos joku vanha viritys.
Nyt jos olet aidosti miehen ystävä niin toivota hänelle onnea!
Ja vielä voi olla että ystävyys olisi voinut jatkua jos se yhteydenpito ei olisi ollut niin älyttömän runsasta, mutta niin että olisitte tavanneet pariskuntina.
[/quote]
No eihän se yhteydenpito niin runsasta enää ollutkaan, kun uusi nainen tuli kuvioihin. Enkä tajua miten se on meidän puolisoilta pois, jos kesken työpäivän sanoo toiselle facebookissa, että "muistatko sen paketin, jonka posti kadotti? Se tuli vihdoin perille!"
itse olen puhunut näitä puheluja ystäväni kanssa kotona oman mieheni kuullen. Eihän siinä ole mitään syytä mustasukkaisuuteen, kun kuulee itse vieressä että mistä puhutaan!
Itse tosiaan odotin innolla saavani tästä naisesta uuden ystävän. Vaikutti siltä, että meillä on paljon samoja kiinnostuksenkohteita ja mielipiteitä, ja ystäväni toki suunnitteli esittelevänsä meidät niin pian kuin mahdollista. Olisivat tulleet meille kylään, ja olisimme tosiaan tavanneet pariskuntina. Mutta sitten nainen alkoi venkoilla, ja lopulta sanoa suoraan että hän ei missään nimessä halua tavata sun entisiä hoitojasi... Määrittääkö kolmen kuukauden säätö tosiaan vuosien mittaisen ystävyyden?
Minun lisäkseni kenkää sai muuten myös yksi toinenkin naispuolinen ystävä. Toi on mun mielestäni aika rankkaa vallankäyttöä naiselta, jonka on tuntenut vasta muutaman kuukauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 16:50"]Vuosia sitten tapasin keskustelufoorumilla miehen. Aloimme jutella usein mesessä, todella mielenkiintoisia keskusteluja. Olin itse silloin ihastunut johonkuhun, joten moniin kuukausiin välillämme ei ollut muuta kuin näitä keskusteluja, mutta livenäkin tavattiin muutaman kerran. Asuimme eri puolilla Suomea, joten emme kovin usein.
No, sitten tämä suhteentynkäni karahti kiville, ja aloin jutella entistä enemmän tämän nettituttuni kanssa. Aloimme myös nähdä toisiamme enemmän, ja jossain vaiheessa sitten yritimme vähän suhdettakin. Ei siksi, että välillämme olisi ollut mitään järisyttävää himoa, vaan siksi, että harvoin tapaa ketään, jonka kanssa on niin kivaa jutella.
Tätä etäsuhdetta kesti sitten noin kolmisen kuukautta. Tosin olimme molemmat opiskelijoita, joten saatoimme nähdä toisiamme kyllä melko paljon, mutta oli se silti etäsuhde. Homma kaatui sitten kuitenkin siihen, että haluamme elämältä ihan eri asioista, emmekä ole parisuhdemielessä yhtään yhteensopivat. Minä olen ylipäänsä huonoa vaimomatskua, minkä hän todellakin huomasi. Ja hän taas ei ollut ihan sitä, mitä minä kumppanilta haen. Eli lopetimme säätämisen ja jatkoimme ystävinä.
"Eron" jälkeen kävin muutamilla treffeillä ja tapasin nykyisen kumppanini. Olemme olleet yhdessä jo muutamia vuosia. Ystäväni on treffaillut, ollut ihastunut muutamaankin naiseen ja jatkanut elämäänsä. Ei ole mitenkään minun perääni itkenyt.
Juttelemme lähes joka päivä vähintään muutaman lauseen facebookissa, joskus pari tuntia puhelimessa. Joskus hän tulee meille kahville, kun on liikkeellä täällä päin Suomea. Omalle miehelleni tämä on ok. Saatamme puhua maailman menosta, tieteestä ja uutisista, tai sitten omista kuulumisista. Hän on ollut tukenani, muiden läheisteni joukossa, kun olen sairastanut. Jos jotain jännää tapahtuu, ilmoitamme toisillemme ensimmäisten joukossa. Hän on paras ystäväni, ihan samoin kuin joku nainenkin olisi. Emme koskaan flirttaile emmekä juuri muistele sitä lyhyttä aikaa, kun yritimme olla enemmän kuin ystäviä.
No, nyt ystäväni tapasi naisen, jolle tämä järjestely on iso ongelma. He ovat tunteneet vasta muutaman kuukauden, etäsuhteessa. Mutta tilanne eteni jo siihen pisteeseen, että ystäväni oli valittava meidän kahden väliltä. Hän valitsi tietty sen naisen, koska he voivat yhdessä perustaa perheen, mutta minä nyt olen vain hänen paras ystävänsä. Emme voi olla enää edes fb-kavereita, koska uusi nainen ahdistuu tästä tavattomasti, ja ystäväni ei kestä aiheuttaa hänelle tuskaa.
Minä olen huolissani. Nainen vaikuttaa hyvin omistushaluiselta. Hän on vakuuttunut, että ystäväni ei ole päässyt minusta yli, ei voi kuulemma olla ajattelematta sitä, että me olemme olleet intiimisti joskus, ja pelkää niin voivan tapahtua uudelleenkin. Vaikka asumme yhä eri puolila Suomea, minä seurustelen tahollani, emmekä kumpikaan tunne mitään tarvetta hakata päätämme enää samaa seinää vasten... Suhdetta koitettiin, se ei toiminut, olisi alunperinkin pitänyt tyytyä pelkkään ystävyyteen.
No, minut on nyt ulkoistettu ystäväni elämästä, enkä voi tehdä asialle mitään. Mutta olen huolissani ystävästäni. Onko tuollainen ihan normaalia, että jo muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen nainen manipuloi miehen luopumaan ystävistään? Voiko tämä nainen mitenkään olla hyvää vaimomateriaalia, vai onko ystäväni joutunut succubuksen kynsiin?
[/quote]
Ystäväsi naisystävä on täysin normaali. Samoin ystäväsi.
8 oli siis ap.
Olen kai vielä vähän shokissa tästä kaikesta. Kuvittelin, että tässä minulla on ystävä hautaan saakka. Että osallistun joskus häihinsä, vahdin lapsiaan, ystävystyn kumppaninsa kanssa. Ja näin helposti joku kolmas osapuoli sitten rikkoo kaiken.
Itse olen ottanut omien puolisoideni kanssa sen asenteen, että jos heille on ongelma, että minä olen ystävä eksieni kanssa, niin tossa on ovi. Jos on minun kanssani, niin minuun pitää luottaa, ja minulle pitää haluta hyvää. Se, että kieltää minua olemasta yhteydessä ystäviini, ei tee minulle hyvää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 17:32"]
8 oli siis ap.
Olen kai vielä vähän shokissa tästä kaikesta. Kuvittelin, että tässä minulla on ystävä hautaan saakka. Että osallistun joskus häihinsä, vahdin lapsiaan, ystävystyn kumppaninsa kanssa. Ja näin helposti joku kolmas osapuoli sitten rikkoo kaiken.
Itse olen ottanut omien puolisoideni kanssa sen asenteen, että jos heille on ongelma, että minä olen ystävä eksieni kanssa, niin tossa on ovi. Jos on minun kanssani, niin minuun pitää luottaa, ja minulle pitää haluta hyvää. Se, että kieltää minua olemasta yhteydessä ystäviini, ei tee minulle hyvää.
Ap
[/quote]
Tämä nainen on nyt ystävällesi ykkönen, hän on rakastunut. Ja todennäköisesti tulevaan vaimoonsa. Hän on valintansa tehnyt, ei tämä nainen.
Ap:lle kaikki sympatiat täältä. Ihan samoja ajatuksia pyörittelen itsekin. Erityisen surullista on se, että tämä mainitsemani ystävä oli aiemmin itse vahvasti sitä mieltä, että puolison ei pitäisi rajoittaa platonista ystävyyttä, vaikka ystävä olisikin toista sukupuolta (itse olen myös tätä mieltä - omalle aviomiehelleni tämä ystävyys oli aluksi vaikea pala, mutta hyväksyi sen lopulta). Ja nyt kävi sitten näin.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma tarinani mennelitä vuosilta:
Tutustuin mieheen jolla on nainen kaverina. Ajan mittaan meidän suhteemme alkoi syventyä, ja tuo hänen kaverinsa ei pitänyt siitä. "Hauskaa" oli se, että hän esitti miehen läsnäollessa niin ihanaa minulle, heti kun mies oli muualla (toisessa huoneessa tmv.) niin oli viileä kuin jää minua kohtaan.
No sanomattakin on selvää, että minähän se "pahis" olin, kun en "voinut kestää heidän ystävyyttään". Erinäisten sattumien kautta kävi sitten selväksi, että tuolla naisella oli tunteita miestä kohtaan. Miehelle tuo tuli yllätyksenä, oli pitänyt naista vain kaverina, ja oikeastaan uskon edelleen että asia oli niin.
Myöhemmin erosimme, mutta edelleenkään mies ei ole tekemissä tuon naisen kanssa, kai sekin kertoo siitä ettei nainen miestä kiinnostanut muuta kun kaverina.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 17:35"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 17:32"]
8 oli siis ap.
Olen kai vielä vähän shokissa tästä kaikesta. Kuvittelin, että tässä minulla on ystävä hautaan saakka. Että osallistun joskus häihinsä, vahdin lapsiaan, ystävystyn kumppaninsa kanssa. Ja näin helposti joku kolmas osapuoli sitten rikkoo kaiken.
Itse olen ottanut omien puolisoideni kanssa sen asenteen, että jos heille on ongelma, että minä olen ystävä eksieni kanssa, niin tossa on ovi. Jos on minun kanssani, niin minuun pitää luottaa, ja minulle pitää haluta hyvää. Se, että kieltää minua olemasta yhteydessä ystäviini, ei tee minulle hyvää.
Ap
[/quote]
Tämä nainen on nyt ystävällesi ykkönen, hän on rakastunut. Ja todennäköisesti tulevaan vaimoonsa. Hän on valintansa tehnyt, ei tämä nainen.
[/quote]
Hän on valintansa tehnyt, enkä minä yritäkään mitenkään tapella vastaan. Kyse on siitä, että hän ei olisi halunnut joutua tekemään tätä valintaa! Tämä nainen lupautui ensin tulemaan tapaamaan minua, sitten sanoi ettei halua tavata, mutta että ystäväni saa kyllä olla minuun yhteydessä. Seuraavaksi hän alkaakin saamaan yhä pahempia ja pahempia ahdistuskohtauksia siitä, että ystävälläni on kaksi naispuolista kaveria, joita hän tapaa muutaman kerran vuodessa. Ja niihin tapaamisiin tämä nainen olisi erittäin tervetullut itsekin mukaan. Miten muka ystäväni voisi pettää häntä kanssani, jos hän seisoo itse vieressä vahtimassa?!
Ja huomionarvoista on, että se en ole tosiaan pelkästään minä, joka sai kenkää. Tähän toiseen naispuoliseen ystävään ystäväni on yhteydessä vain silloin, kun sattuu kaupunkiin. He eivät puhu pitkiä puheluita eivätkä chattaa joka päivä. Eikä heidän välillään myöskään ole tapahtunut mitään kovin kummoista. Ja silti hänkin on uhka heidän suhteelleen? Vaikka ystävälläni on ollut lähemmäs kymmenen vuotta aikaa syventää suhdetta, jos olisi halunnut.
Anteeksi nyt vaan, mutta minä en voi pitää tätä normaalina.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 17:32"]
8 oli siis ap.
Olen kai vielä vähän shokissa tästä kaikesta. Kuvittelin, että tässä minulla on ystävä hautaan saakka. Että osallistun joskus häihinsä, vahdin lapsiaan, ystävystyn kumppaninsa kanssa. Ja näin helposti joku kolmas osapuoli sitten rikkoo kaiken.
Itse olen ottanut omien puolisoideni kanssa sen asenteen, että jos heille on ongelma, että minä olen ystävä eksieni kanssa, niin tossa on ovi. Jos on minun kanssani, niin minuun pitää luottaa, ja minulle pitää haluta hyvää. Se, että kieltää minua olemasta yhteydessä ystäviini, ei tee minulle hyvää.
Ap
[/quote]
Kuulostat hieman itsekkäältä. Nyt voisit ottaa huomioon myös sen mikä muille tekee/ei tee hyvää. Ja miehen rakkauselämälle ystävyytenne ei selvästi tehnyt hyvää niin nyt kiltisti hyväksyt sen.
Ja voi olla että hyvää tekee miehellesi kun nyt voit tuntikausien puhelimessa puhumisen sijaan keskittyä häneen/teihin/itseesi.
Mun paras ystävä on mies.
Mun miehelkä oli isoja vaikeuksia hyväksyä meidän ystävyyttä, mutta sovittiin sitten tietyt pelisäännöt, joita ollaan noudatettu.
Emme käy ystäväni kanssa enää kahdestaan dokaamassa, emme myöskään sauno yhdessä. Tapaamme julkisilla paikoilla. Yhteydenpitoa ei olla rajoitettu.
Tää ystävä alkoi tapailla yhtä naista. Halusi esitellä meidät, mutta nainen ei halunnut tavata mua. Ystävästä tuli sinkku.
Nykyään ystävä seurustelee mukavan ja ihanan naisen kanssa, käydään kolmistaan ja neljästään viihtellä, mökillä, vierailuilla eikä mitään ongelmia ole.
Alussa kertomistani säännöistä pidetään molemmin puolin edelleen kiinni. Ymmärrämme ystäväni kanssa, että kumppaneillemme ystävyytemme ei välttämättä ole helppo asia, joten olemme tulleet vastaan, jotta voimme pitää kaikki toinen toisillemme tärkeät ihmiset elämässämme.
Tiedätkö, missä olosuhteissa nämä tuntikausien puhelut tapahtuivat? Silloin kun hän istuu autossa ajamassa 500 kilometrin matkaa, ja haluaa jutella jonkun kanssa, että matka sujuisi mukavammin. Että joo, tää laatuaika on nyt sitten puolisolta pois. Parempi että mies nukahtaa rattiin ja ryttää auton, kuin että puhuisi minun kanssani geeniteknologiasta. :D
Ja toisekseen, minähän en ole tässä tehnyt mitään itsekästä. Ystävä ilmoitti että asiat on nyt näin, hän on itsekin sitä mieltä että tää on ihan paskaa, mutta haluaa panostaa täysillä suhteeseen. Minä sanoin että ok, ota yhteyttä jos tilanne joskus muuttuu.
Jos se on itsekästä, että suren menetettyä ihmissuhdetta, ja olen huolissani rakkaasta ystävästä, niin sitten olen itsekäs. Minä toivon hänelle kaikkea hyvää, ihanaa vaimoa, lapsia, uraa... Toivoin vain, ettei hänen tarvitsisi luopua mistään saadakseen ne.
ap
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 17:53"]
Tiedätkö, missä olosuhteissa nämä tuntikausien puhelut tapahtuivat? Silloin kun hän istuu autossa ajamassa 500 kilometrin matkaa, ja haluaa jutella jonkun kanssa, että matka sujuisi mukavammin. Että joo, tää laatuaika on nyt sitten puolisolta pois. Parempi että mies nukahtaa rattiin ja ryttää auton, kuin että puhuisi minun kanssani geeniteknologiasta. :D
Ja toisekseen, minähän en ole tässä tehnyt mitään itsekästä. Ystävä ilmoitti että asiat on nyt näin, hän on itsekin sitä mieltä että tää on ihan paskaa, mutta haluaa panostaa täysillä suhteeseen. Minä sanoin että ok, ota yhteyttä jos tilanne joskus muuttuu.
Jos se on itsekästä, että suren menetettyä ihmissuhdetta, ja olen huolissani rakkaasta ystävästä, niin sitten olen itsekäs. Minä toivon hänelle kaikkea hyvää, ihanaa vaimoa, lapsia, uraa... Toivoin vain, ettei hänen tarvitsisi luopua mistään saadakseen ne.
ap
[/quote]
No tuliko mieleen että uusi puoliso voisi olla se jolle nuo puhelut autosta soitetaan?
Ohis, mutta ylipäätään kun ihminen alkaa seurustella jonkun kanssa, ystävyyssuhteet yleensä jäävät enemmän tai vähemmän paitsioon.
Minusta ei ole normaalia soitella ja chattailla päivittäin ystävien kanssa. Itse asiassa, en ymmärrä kenellä tuollaiseen on aikaa...?
Jos on ns. normaali työssäkäyvä ihminen, vapaa-aika on varsin rajallinen. Minusta on aivan normaalia, että jos töiden jälkeen tulee kotiin haluaa viettää sen vapaa-ajan puolison/perheen kanssa, sen sijaan että chattailee kaverin kanssa netissä...
Ja tottakai ystäviä pitää nähdä myös, mutta esim. kohdallani tuo näkeminen tarkoittaa seuraavaa:
-yhden kaverin kanssa käyn kerran viikossa jumpassa, kävelemme mennen tullen samaa matkaa.
-työkaveri josta on tullut ystäväni, häntä näe joka työpäivä ja töiden lomassa ehdimme juttelemaankin hyvin.
-paria vanhaa kaveria näen muutaman kerran vuodessa, menemme yleensä syömään ja iltaa istumaan.
-yhtä kaveria näen 1-2 vuoden välein, asuu kaukana, vaihdamme sähköposteja aika ajoin.
Sitten teinivuosien minulla ei ole ollut ketää sellaista kaveria johon olisin päivittäin yhteyksissä, vaikka minulla on hyviä ystäviä.
Ja mun miehelle tää ei tosiaan ole mikään ongelma. Saatan puhua tuntikaupalla puhelimessa myös äitini ja muiden ystävieni kanssa. Mieheni on introvertti luonne, ja viettää paljon aikaa koneella täysin tyytyväisenä. Että tämän ystävyysuhteen katkeaminen ei kyllä muuta mun parisuhdetta mihinkään suuntaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 17:08"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 16:57"]
208, ap:n kertoi, että sillä on joku syöpä tms. Luit sen viestit noin hyvin, ja sit toi meni kuitenkin ohi?
[/quote]
Luin kyllä tästä jostain syövästä. Ja tiedän myös että jos kyseessä oikeasti olisi kuolemaan johtava sairaus, ystävät eivät hylkäisi. Alati sairaat ihmiset ovat uskomattoman uuvuttavia ja jotkut ovat vain niitä ihmisiä jotka tarvitsevat tukea jatkuvasti. Ei sellaista oikeasti jaksa, varsinkaan kun ei ne valittajat koskaan edes kuole vaan voivat ihan hyvin. On mullakin ollut melanooma, mutta en mä siihen tarvinnut mitään hovia tukemaan minua. Ihan terveydenhuollon piiristä löytyi auttajat,eivät ystävät ole terapeutteja vaikka naiset niin kuvittelevatkin ja sitten ollaan riidoissa koko ajan. Mulla on terapeutti erikseen, kampaaja erikseen ja ystävät erikseen, eikä se tarkoita että ystäville en voi kertoa kaikkea. Mä en HALUA kuormittaa heitä kaikilla ongelmillani, sillä vaalin ystävyyttä. On todella sääli, että naiset eivät tätä ymmärrä. Myöskään se aviomies ei ole terapeutti, eikä varsinkaan kenenkään toisen naisen kumppani/aviomies vaikka miten olisikin ystävä.
[/quote]
Vaikutat aivan ihanalta ja sydämelliseltä ihmiseltä. Lämpö huokuu tänne asti.