Lue keskustelun säännöt.
Paras ystäväni katkaisi välit - mustasukkaisuusdraama
05.02.2014 |
Vuosia sitten tapasin keskustelufoorumilla miehen. Aloimme jutella usein mesessä, todella mielenkiintoisia keskusteluja. Olin itse silloin ihastunut johonkuhun, joten moniin kuukausiin välillämme ei ollut muuta kuin näitä keskusteluja, mutta livenäkin tavattiin muutaman kerran. Asuimme eri puolilla Suomea, joten emme kovin usein.
No, sitten tämä suhteentynkäni karahti kiville, ja aloin jutella entistä enemmän tämän nettituttuni kanssa. Aloimme myös nähdä toisiamme enemmän, ja jossain vaiheessa sitten yritimme vähän suhdettakin. Ei siksi, että välillämme olisi ollut mitään järisyttävää himoa, vaan siksi, että harvoin tapaa ketään, jonka kanssa on niin kivaa jutella.
Tätä etäsuhdetta kesti sitten noin kolmisen kuukautta. Tosin olimme molemmat opiskelijoita, joten saatoimme nähdä toisiamme kyllä melko paljon, mutta oli se silti etäsuhde. Homma kaatui sitten kuitenkin siihen, että haluamme elämältä ihan eri asioista, emmekä ole parisuhdemielessä yhtään yhteensopivat. Minä olen ylipäänsä huonoa vaimomatskua, minkä hän todellakin huomasi. Ja hän taas ei ollut ihan sitä, mitä minä kumppanilta haen. Eli lopetimme säätämisen ja jatkoimme ystävinä.
"Eron" jälkeen kävin muutamilla treffeillä ja tapasin nykyisen kumppanini. Olemme olleet yhdessä jo muutamia vuosia. Ystäväni on treffaillut, ollut ihastunut muutamaankin naiseen ja jatkanut elämäänsä. Ei ole mitenkään minun perääni itkenyt.
Juttelemme lähes joka päivä vähintään muutaman lauseen facebookissa, joskus pari tuntia puhelimessa. Joskus hän tulee meille kahville, kun on liikkeellä täällä päin Suomea. Omalle miehelleni tämä on ok. Saatamme puhua maailman menosta, tieteestä ja uutisista, tai sitten omista kuulumisista. Hän on ollut tukenani, muiden läheisteni joukossa, kun olen sairastanut. Jos jotain jännää tapahtuu, ilmoitamme toisillemme ensimmäisten joukossa. Hän on paras ystäväni, ihan samoin kuin joku nainenkin olisi. Emme koskaan flirttaile emmekä juuri muistele sitä lyhyttä aikaa, kun yritimme olla enemmän kuin ystäviä.
No, nyt ystäväni tapasi naisen, jolle tämä järjestely on iso ongelma. He ovat tunteneet vasta muutaman kuukauden, etäsuhteessa. Mutta tilanne eteni jo siihen pisteeseen, että ystäväni oli valittava meidän kahden väliltä. Hän valitsi tietty sen naisen, koska he voivat yhdessä perustaa perheen, mutta minä nyt olen vain hänen paras ystävänsä. Emme voi olla enää edes fb-kavereita, koska uusi nainen ahdistuu tästä tavattomasti, ja ystäväni ei kestä aiheuttaa hänelle tuskaa.
Minä olen huolissani. Nainen vaikuttaa hyvin omistushaluiselta. Hän on vakuuttunut, että ystäväni ei ole päässyt minusta yli, ei voi kuulemma olla ajattelematta sitä, että me olemme olleet intiimisti joskus, ja pelkää niin voivan tapahtua uudelleenkin. Vaikka asumme yhä eri puolila Suomea, minä seurustelen tahollani, emmekä kumpikaan tunne mitään tarvetta hakata päätämme enää samaa seinää vasten... Suhdetta koitettiin, se ei toiminut, olisi alunperinkin pitänyt tyytyä pelkkään ystävyyteen.
No, minut on nyt ulkoistettu ystäväni elämästä, enkä voi tehdä asialle mitään. Mutta olen huolissani ystävästäni. Onko tuollainen ihan normaalia, että jo muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen nainen manipuloi miehen luopumaan ystävistään? Voiko tämä nainen mitenkään olla hyvää vaimomateriaalia, vai onko ystäväni joutunut succubuksen kynsiin?
Kommentit (212)
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:01"]
Ja mun miehelle tää ei tosiaan ole mikään ongelma. Saatan puhua tuntikaupalla puhelimessa myös äitini ja muiden ystävieni kanssa. Mieheni on introvertti luonne, ja viettää paljon aikaa koneella täysin tyytyväisenä. Että tämän ystävyysuhteen katkeaminen ei kyllä muuta mun parisuhdetta mihinkään suuntaan.
ap
[/quote]
Oho, no olet kyllä outo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 17:53"]
Tiedätkö, missä olosuhteissa nämä tuntikausien puhelut tapahtuivat? Silloin kun hän istuu autossa ajamassa 500 kilometrin matkaa, ja haluaa jutella jonkun kanssa, että matka sujuisi mukavammin. Että joo, tää laatuaika on nyt sitten puolisolta pois. Parempi että mies nukahtaa rattiin ja ryttää auton, kuin että puhuisi minun kanssani geeniteknologiasta. :D
Ja toisekseen, minähän en ole tässä tehnyt mitään itsekästä. Ystävä ilmoitti että asiat on nyt näin, hän on itsekin sitä mieltä että tää on ihan paskaa, mutta haluaa panostaa täysillä suhteeseen. Minä sanoin että ok, ota yhteyttä jos tilanne joskus muuttuu.
Jos se on itsekästä, että suren menetettyä ihmissuhdetta, ja olen huolissani rakkaasta ystävästä, niin sitten olen itsekäs. Minä toivon hänelle kaikkea hyvää, ihanaa vaimoa, lapsia, uraa... Toivoin vain, ettei hänen tarvitsisi luopua mistään saadakseen ne.
ap
[/quote]
No tuliko mieleen että uusi puoliso voisi olla se jolle nuo puhelut autosta soitetaan?
[/quote]
Tietenkin, ja se on ihan ok! Tosin tällä hetkellä näin ei ole voinut tapahtua, koska nainen on ulkomailla, ja olis hiukka kallis puhelu...
Minulle on täysin ok, että yhteydenpitomme vähenee, kun hän muuttaa naisen kanssa yhteen, saa lapsia jne. Sen sijaan siihen en ole tyytyväinen, etten voi edes facebookista nähdä, mitä hänelle kuuluu. Minusta tämä on ylireagointia. En näe mitään syytä, miksi emme voi kaikki olla ystäviä keskenämme. Voiko jollakin olla muka liikaa ystäviä?
Kun ihan oikeasti minä en ole mikään uhka! Mies ei koe minua vastuttamattoman puoleensavetävänä, hän haluaa perheen ja lapsia, ja minä en niitä aio koskaan hankkia... Ja tämä mies on ehdottomasti luottamuksen arvoinen. Miksi nainen ei voi luottaa siihen, että mies ei ikinä pettäisi häntä? Hänhän on valmis jopa luopumaan ystävistään vastoin tahtoaan naisen takia!
Mutta hyvin tässä taas näkee, että ihmisiä on kahdenlaisia. Mustasukkaisia, joiden mielestä on normaalia, että suhteen takia katkotaan muut ihmissuhteet. Ja sitten on vähemmän tunteellisia ihmisiä, jotka eivät näe maailmaa vain yhtenä eläimellisenä pariutumiskenttänä. Ystäväni sanoikin minulle, että useimmat ihmiset eivät voi pitää tätä ystävyyttämme normaalina. Totesimme molemmat, että omasta mielestämme tämä meidän tapamme nähdä maailma on parempi.
ap
No voi hyvänen aika, tietenkään noita tuntikausien puheluita ei puhuta joka päivä. :D Ehkä keskimäärin kerran kahdessa viikossa yksi tuollainen puhelu, yleensä viikonloppuna. Ja tämä siis tarkoittaa, että kerran kahdessa viikossa joko äidin tai jonkun ystävän kanssa. Ei kerrankahdessa viikossa per ihminen.
Ja se päivittäinen yhteydenpito voi tosiaan tarkoittaa yhtä lausetta facebookissa. Tai viiden minuutin juttelua. Kenellä muka ei ole aikaa tuollaiseen? Emme kumpikaan käy vakitöissä, vaan elämä on sekalaista opiskelua, satunnaista töissäkäyntiä jne.
Todellakin olen ollut tietoinen, että yhteydenpito vähenee kun työmäärä kasvaa, tulee perhettä jne. Tämä ei ole ongelma. Ongelma on se, että suhde loppui kuin seinään kolmannen osapuolen vaatimuksesta. Vastoin meidän kummankin tahtoa.
ap
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:21"]
No voi hyvänen aika, tietenkään noita tuntikausien puheluita ei puhuta joka päivä. :D Ehkä keskimäärin kerran kahdessa viikossa yksi tuollainen puhelu, yleensä viikonloppuna. Ja tämä siis tarkoittaa, että kerran kahdessa viikossa joko äidin tai jonkun ystävän kanssa. Ei kerrankahdessa viikossa per ihminen.
Ja se päivittäinen yhteydenpito voi tosiaan tarkoittaa yhtä lausetta facebookissa. Tai viiden minuutin juttelua. Kenellä muka ei ole aikaa tuollaiseen? Emme kumpikaan käy vakitöissä, vaan elämä on sekalaista opiskelua, satunnaista töissäkäyntiä jne.
Todellakin olen ollut tietoinen, että yhteydenpito vähenee kun työmäärä kasvaa, tulee perhettä jne. Tämä ei ole ongelma. Ongelma on se, että suhde loppui kuin seinään kolmannen osapuolen vaatimuksesta. Vastoin meidän kummankin tahtoa.
ap
[/quote]
Voi että jaksat jankata :) Kuulostat aika nuorelta.. Elämässä tulee eteen valintoja jotka kaikki aina ei niin helppoja. Ei se nainen varmaan asetta miehen ohimolla pitänyt. On se miehen tahto (vaikka ei ehkä kovin mieluinen) kun on niin päättänyt.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:21"]
No voi hyvänen aika, tietenkään noita tuntikausien puheluita ei puhuta joka päivä. :D Ehkä keskimäärin kerran kahdessa viikossa yksi tuollainen puhelu, yleensä viikonloppuna. Ja tämä siis tarkoittaa, että kerran kahdessa viikossa joko äidin tai jonkun ystävän kanssa. Ei kerrankahdessa viikossa per ihminen.
Ja se päivittäinen yhteydenpito voi tosiaan tarkoittaa yhtä lausetta facebookissa. Tai viiden minuutin juttelua. Kenellä muka ei ole aikaa tuollaiseen? Emme kumpikaan käy vakitöissä, vaan elämä on sekalaista opiskelua, satunnaista töissäkäyntiä jne.
Todellakin olen ollut tietoinen, että yhteydenpito vähenee kun työmäärä kasvaa, tulee perhettä jne. Tämä ei ole ongelma. Ongelma on se, että suhde loppui kuin seinään kolmannen osapuolen vaatimuksesta. Vastoin meidän kummankin tahtoa.
ap
[/quote]
Voi että jaksat jankata :) Kuulostat aika nuorelta.. Elämässä tulee eteen valintoja jotka kaikki aina ei niin helppoja. Ei se nainen varmaan asetta miehen ohimolla pitänyt. On se miehen tahto (vaikka ei ehkä kovin mieluinen) kun on niin päättänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jankkaan, koska ihmiset eivät tunnu ymmärtävän tätä tilannetta. Osasin sitä odottaakin.
Vaikka minä olen nainen, minä en ole uhka! Minusta ei ole mitenkään itsestäänselvää, että parisuhteessa olevalla ihmisellä ei saisi olla vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, eikä varsinkaan sellaisia, joiden kanssa on joskus ollut jotakin. Kuuluuhan niihin ihmissuhteisiin muutakin kuin seksiä. Mutta av-mammat nyt tunnetusti harrastaa seksiä kolme kertaa päivässä, joka päivä, joten ei ihme, etteivät he näe asiaa samoin. :D Vitsi, vitsi.
En minä kovin nuori ole, lähestymme kaikki kolmeakymmentä.
Elämässä tosiaan tulee joskus eteen valintoja, mutta en pidä normaalina, että ihminen joka muka rakastaa sinua, pistää sinut valitsemaan, että menetätkö asian A vai B. Kun ihan yhtä hyvin voisi saada molemmat!
Ap
Sun on pakko olla aika nuori. Miesystävä vaikuttaa kypsemmältä laittaessaan naisensa edelle. Vaikea muutenkin kuvitella aikuista miestä rupattelemassa ex:lle tuntitolkulla jne...
Jos kasvoi aikuiseksi ja vaan sulle sanoi ettei ollut hänen tahto kun ei halunnut loukata :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:33"]
Jankkaan, koska ihmiset eivät tunnu ymmärtävän tätä tilannetta. Osasin sitä odottaakin.
Vaikka minä olen nainen, minä en ole uhka! Minusta ei ole mitenkään itsestäänselvää, että parisuhteessa olevalla ihmisellä ei saisi olla vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, eikä varsinkaan sellaisia, joiden kanssa on joskus ollut jotakin. Kuuluuhan niihin ihmissuhteisiin muutakin kuin seksiä. Mutta av-mammat nyt tunnetusti harrastaa seksiä kolme kertaa päivässä, joka päivä, joten ei ihme, etteivät he näe asiaa samoin. :D Vitsi, vitsi.
En minä kovin nuori ole, lähestymme kaikki kolmeakymmentä.
Elämässä tosiaan tulee joskus eteen valintoja, mutta en pidä normaalina, että ihminen joka muka rakastaa sinua, pistää sinut valitsemaan, että menetätkö asian A vai B. Kun ihan yhtä hyvin voisi saada molemmat!
Ap
[/quote]
No nyt sitten sait esimerkin siitä että kaikkea ei voi aina saada.
1) mun isäni hylkäsi minut, kun otti eron äidistäni ja alkoi seukata uuden naisystävänsä kanssa. En ole enää vuosiin nähnyt. Itse olisin halunnut.
2) ex-mieheni alkoi käyttäytyä asiattomasti, kun löysi naisystävän. Nyt kun naisystävä on paljastunut mustasukkaiseksi yms., on ex-mieheni huomannut, mitä kaikkea on kerennyt muutamassa vuodessa tehdä siten, että on aiheuttanut hallaa omien lastensa suhteeseen ja myös minun. Tosin mun ja häne suhteellaan ei ole väliä niinkään, mutta olemme nyt kyllä hyvissä väleissä. Mies muutti kauemmas uuden naisystävänsä toiveesta yms. yms. Nyt harmittaa miestä totta kai, mitä kaikkea on naisystävänsä pyynnöstä tehnyt.
Ihminen on heikko. Hän ajattelee aina, mikä olisi itsellesi paras. Kaukonäköisyys on harvinaista. Joskus on "pakko" tehdä huonoja ratkaisuja, että saa edes jotain hyvää. Monet naisetkinhan ovat huonoissa parisuhteissa aina jollakin verukkeella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 17:32"]
8 oli siis ap.
Olen kai vielä vähän shokissa tästä kaikesta. Kuvittelin, että tässä minulla on ystävä hautaan saakka. Että osallistun joskus häihinsä, vahdin lapsiaan, ystävystyn kumppaninsa kanssa. Ja näin helposti joku kolmas osapuoli sitten rikkoo kaiken.
Itse olen ottanut omien puolisoideni kanssa sen asenteen, että jos heille on ongelma, että minä olen ystävä eksieni kanssa, niin tossa on ovi. Jos on minun kanssani, niin minuun pitää luottaa, ja minulle pitää haluta hyvää. Se, että kieltää minua olemasta yhteydessä ystäviini, ei tee minulle hyvää.
Ap
[/quote]
Ei kai vapaasta miehestä voi tosissaan toivoa ystävää hautaan saakka? Oletko kuullut joskus käyneen niin? Siis, että kun mies perheellistyy taholleen, niin pysyy ihan parhaana ystävänä jonkun naisen kanssa?
Miksi olet kuvitellut itsesi miehen tulevan perheen elämään mukaan, se ei ota huomioon sitä, mitä mieltä miehen tuleva puoliso siitä on...
Kannattaa AP muistaa, että tuo mies tuskin on mikään avuton nyhverö?
--> Yhteydenpitonne ei siis lakkaa KOLMANNEN OSAPUOLEN VAATIMUKSESTA, vaan miehen OMASTA HALUSTA.
On toki ikävää laittaa ihminen valitsemaan, mutta mahdollisesti tuo mies on itse miettinyt teidän "suhdettanne" ja tullut siihen lopputulokseen, ettei se ole aivan normaali.
Ja hieman epänormaaliltahan tuo kuuulostaa, suurimman osan tähänkin kejuun vastanneiden mielestä. Joten voisiko kyse olla siitä, että sinä olet tässä nyt ns. "väärässä"?
Niin ikävää kun se onkin, niin elämässä meillä on hetken mukanamme ihmisiä, joita ei ehkä jossain vaiheessa enää kaipaa elämäänsä. Ja samoin meistä useimmat ovat kokeneet sen kohtalon että "kaveri hylkää", tuo on aivan normaalia.
Mainitaan muutama esimerkki: lukiossa pyörii tiettyjen ihmisten kanssa, myöhemmin jokainen menee omia teitään ja yhteyttä ei enää tule pidettyä koska elämään tulee ns. uudet kaverit.
Saa lapsia ja istuu hiekkalaatikon reunalla ja tutustuu toisiin mammoihin, kun lapset kasvavat yhteydet usein katkeavat mammakavereihin koska on uudet kuviot menossa.
Ja aina niitä ystäviä jää mukaan eri elämänvaiheista, moni voi pitää 50-v vanhaan tarhakaveriinsakin yhteyttä säännöllisesti, mutta isompi se joukko on joka matkan varrella tippuu pois. Ja aina ei edes tarvitse olla mitään syytä, elämä vaan kuljettaa eri poluille.
Ja aina on sekin vaihtoehto, että ehkä mies ei enää jaksa sinua? Monelle joka alkaa seurustelemaan käy niin, että ei enää halua nähdä esim. "bilekavereita" tmv. koska ei jaksa heidän juttujaan. Mahdollisesti mies ei jaksa kuunnella sinun tapaasi elää, jos nyt vaikka se haaveensa perheestä on toteutumassa, pitää ehkä sinun "en halua koskaan lapsia"- juttujasi typerinä. Vähän samaan tapaan kun itse en jaksanut kuunnelle "olin kännissä ja menin paneen sen kanssa plaaplaa" kännijuttuja sen jälkeen kun itse lopetin baareissa juoksemisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:35"]
Sun on pakko olla aika nuori. Miesystävä vaikuttaa kypsemmältä laittaessaan naisensa edelle. Vaikea muutenkin kuvitella aikuista miestä rupattelemassa ex:lle tuntitolkulla jne...
Jos kasvoi aikuiseksi ja vaan sulle sanoi ettei ollut hänen tahto kun ei halunnut loukata :)
[/quote]
Olen 28v, jos se nyt mitään mihinkään vaikuttaa.
Ja luultavasti tunnen parhaan ystäväni paremmin kuin sinä, joten moiset spekulaatiot voit jättää sikseen. Hän on itse sanonut, että olen hänen paras ystävänsä, pitkät puhelut tulevat hänen aloitteestaan, kun lähtee matkalle. Tilanne harmittaa häntä kovasti, mutta hän haluaa tietää yrittäneensä kaikkensa suhteen eteen. Pystyn jatkamaan elämääni ilman häntäkin, mutta olen ärsyyntynyt, koska en näe mikä tässä oli ongelma. Nainen ei antanut meille edes mahdollisuutta osoittaa, että mitään huolta ei ole. Päätti vain, että ongelma on. Miksi on yhdessä miehen kanssa, johon ei voi luottaa? Jos kerran hänen mielestään mies ei ole päässyt minusta yli, niin nytkö ne tunteet sitten kuolee, kun ei puhuta enää? En usko, että se ihan noinkaan menee.
Ap
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:44"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:35"]
Sun on pakko olla aika nuori. Miesystävä vaikuttaa kypsemmältä laittaessaan naisensa edelle. Vaikea muutenkin kuvitella aikuista miestä rupattelemassa ex:lle tuntitolkulla jne...
Jos kasvoi aikuiseksi ja vaan sulle sanoi ettei ollut hänen tahto kun ei halunnut loukata :)
[/quote]
Olen 28v, jos se nyt mitään mihinkään vaikuttaa.
Ja luultavasti tunnen parhaan ystäväni paremmin kuin sinä, joten moiset spekulaatiot voit jättää sikseen. Hän on itse sanonut, että olen hänen paras ystävänsä, pitkät puhelut tulevat hänen aloitteestaan, kun lähtee matkalle. Tilanne harmittaa häntä kovasti, mutta hän haluaa tietää yrittäneensä kaikkensa suhteen eteen. Pystyn jatkamaan elämääni ilman häntäkin, mutta olen ärsyyntynyt, koska en näe mikä tässä oli ongelma. Nainen ei antanut meille edes mahdollisuutta osoittaa, että mitään huolta ei ole. Päätti vain, että ongelma on. Miksi on yhdessä miehen kanssa, johon ei voi luottaa? Jos kerran hänen mielestään mies ei ole päässyt minusta yli, niin nytkö ne tunteet sitten kuolee, kun ei puhuta enää? En usko, että se ihan noinkaan menee.
Ap
[/quote]
Aikamoinen jankkaaja ja minäminä tyyppi taidat olla. Niin voin todella hyvin ymmärtää miksi ystävyytenne ei jatku. Itse tältä palstalta neuvoja/mielipiteitä hait ja kuitenkaan et kykene ottamaan mitään muuta huomioon kuin oman mielipiteesi. Olet tehnyt varmat päätelmät naisesta jo näkemättä,luepa omat viestisi, aika rumasti kirjoitat muutamassa. Jos et olisi noin päällekäyvä ystävyydellänne voisi olla mahdollisuus jatkua, kunhan heidän suhde ensin kunnolla vakiintuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 16:50"]
Vuosia sitten tapasin keskustelufoorumilla miehen. Aloimme jutella usein mesessä, todella mielenkiintoisia keskusteluja. Olin itse silloin ihastunut johonkuhun, joten moniin kuukausiin välillämme ei ollut muuta kuin näitä keskusteluja, mutta livenäkin tavattiin muutaman kerran. Asuimme eri puolilla Suomea, joten emme kovin usein.
No, sitten tämä suhteentynkäni karahti kiville, ja aloin jutella entistä enemmän tämän nettituttuni kanssa. Aloimme myös nähdä toisiamme enemmän, ja jossain vaiheessa sitten yritimme vähän suhdettakin. Ei siksi, että välillämme olisi ollut mitään järisyttävää himoa, vaan siksi, että harvoin tapaa ketään, jonka kanssa on niin kivaa jutella.
Tätä etäsuhdetta kesti sitten noin kolmisen kuukautta. Tosin olimme molemmat opiskelijoita, joten saatoimme nähdä toisiamme kyllä melko paljon, mutta oli se silti etäsuhde. Homma kaatui sitten kuitenkin siihen, että haluamme elämältä ihan eri asioista, emmekä ole parisuhdemielessä yhtään yhteensopivat. Minä olen ylipäänsä huonoa vaimomatskua, minkä hän todellakin huomasi. Ja hän taas ei ollut ihan sitä, mitä minä kumppanilta haen. Eli lopetimme säätämisen ja jatkoimme ystävinä.
"Eron" jälkeen kävin muutamilla treffeillä ja tapasin nykyisen kumppanini. Olemme olleet yhdessä jo muutamia vuosia. Ystäväni on treffaillut, ollut ihastunut muutamaankin naiseen ja jatkanut elämäänsä. Ei ole mitenkään minun perääni itkenyt.
Juttelemme lähes joka päivä vähintään muutaman lauseen facebookissa, joskus pari tuntia puhelimessa. Joskus hän tulee meille kahville, kun on liikkeellä täällä päin Suomea. Omalle miehelleni tämä on ok. Saatamme puhua maailman menosta, tieteestä ja uutisista, tai sitten omista kuulumisista. Hän on ollut tukenani, muiden läheisteni joukossa, kun olen sairastanut. Jos jotain jännää tapahtuu, ilmoitamme toisillemme ensimmäisten joukossa. Hän on paras ystäväni, ihan samoin kuin joku nainenkin olisi. Emme koskaan flirttaile emmekä juuri muistele sitä lyhyttä aikaa, kun yritimme olla enemmän kuin ystäviä.
No, nyt ystäväni tapasi naisen, jolle tämä järjestely on iso ongelma. He ovat tunteneet vasta muutaman kuukauden, etäsuhteessa. Mutta tilanne eteni jo siihen pisteeseen, että ystäväni oli valittava meidän kahden väliltä. Hän valitsi tietty sen naisen, koska he voivat yhdessä perustaa perheen, mutta minä nyt olen vain hänen paras ystävänsä. Emme voi olla enää edes fb-kavereita, koska uusi nainen ahdistuu tästä tavattomasti, ja ystäväni ei kestä aiheuttaa hänelle tuskaa.
Minä olen huolissani. Nainen vaikuttaa hyvin omistushaluiselta. Hän on vakuuttunut, että ystäväni ei ole päässyt minusta yli, ei voi kuulemma olla ajattelematta sitä, että me olemme olleet intiimisti joskus, ja pelkää niin voivan tapahtua uudelleenkin. Vaikka asumme yhä eri puolila Suomea, minä seurustelen tahollani, emmekä kumpikaan tunne mitään tarvetta hakata päätämme enää samaa seinää vasten... Suhdetta koitettiin, se ei toiminut, olisi alunperinkin pitänyt tyytyä pelkkään ystävyyteen.
No, minut on nyt ulkoistettu ystäväni elämästä, enkä voi tehdä asialle mitään. Mutta olen huolissani ystävästäni. Onko tuollainen ihan normaalia, että jo muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen nainen manipuloi miehen luopumaan ystävistään? Voiko tämä nainen mitenkään olla hyvää vaimomateriaalia, vai onko ystäväni joutunut succubuksen kynsiin?
[/quote]No kyllä se mullekin olisi varmasti vaikeaa...onhan se biologia kuitenkin siellä taustalla vaikuttamassa.
numero 31 ja moni muu on kirjoittanut asiaa, mitä jos lukisit viestiketjun ihan ajatuksella.
Ehkä se sun ystäväsi tajusi millainen jankkaaja olet ja ei sen vuoksi halua enää kuunnella sun turhanpäiväsiä lässytyksiä kun on järjellisempikin nainen elämässä. Jos vähänkään olet sen luonteinen jonka tässä ketjussa annat, olet erittäin väsyttävä pidemmän päälle.
No, tästä ollaan sit kai eri mieltä. Minusta ei ole mitenkään ihmeellistä, että mies ja nainen ovat ystäviä. Äidilläni on miespuolisia ystäviä 30 vuoden takaa. Välillä ovat enemmän tekemisissä, välillä vähemmän. Itse olen ystävä kolmen eksäni kanssa, ja myös nykyisen mieheni eksän kanssa tulin ihan hyvin juttuun. Mieheni tulee eksieni kanssa oikein hyvin toimeen.
Kuvittelin, että olisin ystäväni elämässä mukana jossain määrin myös hänen vakiinnuttuaan, koska niin me aina puhuttiin. Molemmat kuviteltiin niin. Tietty kun meidän mielestä tämmönen on ihan normaalia, niin ei tultu ajatelleeksi, että sillä vaimolla saattais olla asian kanssa ongelma...
Toivon kuitenkin, että jossain vaiheessa naisen luottamus mieheen kasvaa niin, että voimme olla taas ystäviä. Kaikki neljä.
Tää tilanne on mulle nyt senkin takia vaikea, että saan ensi viikolla tietää, saanko syöpähoitoja vai terveen paperit. Tuntuu ikävältä etten voi jakaa uutista bestikseni kanssa, niin tai näin. Onneks mulla on kuitenkin ihana mies, äiti, muitakin ystäviä ja läheinen suku. :) Eli saan jäkättää niistä uutisista muutenkin kylliksi. :D
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 17:43"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 17:35"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 17:32"]
8 oli siis ap.
Olen kai vielä vähän shokissa tästä kaikesta. Kuvittelin, että tässä minulla on ystävä hautaan saakka. Että osallistun joskus häihinsä, vahdin lapsiaan, ystävystyn kumppaninsa kanssa. Ja näin helposti joku kolmas osapuoli sitten rikkoo kaiken.
Itse olen ottanut omien puolisoideni kanssa sen asenteen, että jos heille on ongelma, että minä olen ystävä eksieni kanssa, niin tossa on ovi. Jos on minun kanssani, niin minuun pitää luottaa, ja minulle pitää haluta hyvää. Se, että kieltää minua olemasta yhteydessä ystäviini, ei tee minulle hyvää.
Ap
[/quote]
Tämä nainen on nyt ystävällesi ykkönen, hän on rakastunut. Ja todennäköisesti tulevaan vaimoonsa. Hän on valintansa tehnyt, ei tämä nainen.
[/quote]
Hän on valintansa tehnyt, enkä minä yritäkään mitenkään tapella vastaan. Kyse on siitä, että hän ei olisi halunnut joutua tekemään tätä valintaa! Tämä nainen lupautui ensin tulemaan tapaamaan minua, sitten sanoi ettei halua tavata, mutta että ystäväni saa kyllä olla minuun yhteydessä. Seuraavaksi hän alkaakin saamaan yhä pahempia ja pahempia ahdistuskohtauksia siitä, että ystävälläni on kaksi naispuolista kaveria, joita hän tapaa muutaman kerran vuodessa. Ja niihin tapaamisiin tämä nainen olisi erittäin tervetullut itsekin mukaan. Miten muka ystäväni voisi pettää häntä kanssani, jos hän seisoo itse vieressä vahtimassa?!
Ja huomionarvoista on, että se en ole tosiaan pelkästään minä, joka sai kenkää. Tähän toiseen naispuoliseen ystävään ystäväni on yhteydessä vain silloin, kun sattuu kaupunkiin. He eivät puhu pitkiä puheluita eivätkä chattaa joka päivä. Eikä heidän välillään myöskään ole tapahtunut mitään kovin kummoista. Ja silti hänkin on uhka heidän suhteelleen? Vaikka ystävälläni on ollut lähemmäs kymmenen vuotta aikaa syventää suhdetta, jos olisi halunnut.
Anteeksi nyt vaan, mutta minä en voi pitää tätä normaalina.
ap
[/quote]
Nainen pelkää miehensä tunteita teitä kohtaan, ei sitä, että jotain fyysistä tapahtuisi.
Jos sinulle sanottaisiin uuden suhteen alussa, että "minulla on nuo pari vanhaa naisystävää, jos et sopeudu siihen, mitä teen heidän kanssaan, tuossa on ovi", niin miten suhtautuisit? Olisiko mahdollista, että ajattelisit, että vitsi mikä sika? Eikä, että oih, haluan että mies kanssani voi mahdollisimman hyvin pitämällä nuo naisystävänsä?
Se mikä sinusta itsestäsi näyttää hyvinvoinnilta sinulle (pidän entiset mieskaverini no matter what) ei välttämättä ole hyvinvointia tämän miehen naiselle (uusi miesystäväni pitää vanhat naiskaverinsa no matter what).
Saatko kiinni erosta? Ymmärrän, että sen hyväksyminen on vaikeaa, mutta ymmärrätkö, mitä kohtaa et huomaa?
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:57"]
Ehkä se sun ystäväsi tajusi millainen jankkaaja olet ja ei sen vuoksi halua enää kuunnella sun turhanpäiväsiä lässytyksiä kun on järjellisempikin nainen elämässä. Jos vähänkään olet sen luonteinen jonka tässä ketjussa annat, olet erittäin väsyttävä pidemmän päälle.
[/quote]
Juuri näin.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:00"]
Ohis, mutta ylipäätään kun ihminen alkaa seurustella jonkun kanssa, ystävyyssuhteet yleensä jäävät enemmän tai vähemmän paitsioon.
Minusta ei ole normaalia soitella ja chattailla päivittäin ystävien kanssa. Itse asiassa, en ymmärrä kenellä tuollaiseen on aikaa...?
Jos on ns. normaali työssäkäyvä ihminen, vapaa-aika on varsin rajallinen. Minusta on aivan normaalia, että jos töiden jälkeen tulee kotiin haluaa viettää sen vapaa-ajan puolison/perheen kanssa, sen sijaan että chattailee kaverin kanssa netissä...
Ja tottakai ystäviä pitää nähdä myös, mutta esim. kohdallani tuo näkeminen tarkoittaa seuraavaa:
-yhden kaverin kanssa käyn kerran viikossa jumpassa, kävelemme mennen tullen samaa matkaa.
-työkaveri josta on tullut ystäväni, häntä näe joka työpäivä ja töiden lomassa ehdimme juttelemaankin hyvin.
-paria vanhaa kaveria näen muutaman kerran vuodessa, menemme yleensä syömään ja iltaa istumaan.
-yhtä kaveria näen 1-2 vuoden välein, asuu kaukana, vaihdamme sähköposteja aika ajoin.
Sitten teinivuosien minulla ei ole ollut ketää sellaista kaveria johon olisin päivittäin yhteyksissä, vaikka minulla on hyviä ystäviä.
[/quote]
Niin totta, harva aikuinen on päivittäin ja noi tuntien puhelut..justjoo
Ja vielä ex...ilmeisesti mies sentään tajusi ettei ihan normaalia.