Lue keskustelun säännöt.
Paras ystäväni katkaisi välit - mustasukkaisuusdraama
05.02.2014 |
Vuosia sitten tapasin keskustelufoorumilla miehen. Aloimme jutella usein mesessä, todella mielenkiintoisia keskusteluja. Olin itse silloin ihastunut johonkuhun, joten moniin kuukausiin välillämme ei ollut muuta kuin näitä keskusteluja, mutta livenäkin tavattiin muutaman kerran. Asuimme eri puolilla Suomea, joten emme kovin usein.
No, sitten tämä suhteentynkäni karahti kiville, ja aloin jutella entistä enemmän tämän nettituttuni kanssa. Aloimme myös nähdä toisiamme enemmän, ja jossain vaiheessa sitten yritimme vähän suhdettakin. Ei siksi, että välillämme olisi ollut mitään järisyttävää himoa, vaan siksi, että harvoin tapaa ketään, jonka kanssa on niin kivaa jutella.
Tätä etäsuhdetta kesti sitten noin kolmisen kuukautta. Tosin olimme molemmat opiskelijoita, joten saatoimme nähdä toisiamme kyllä melko paljon, mutta oli se silti etäsuhde. Homma kaatui sitten kuitenkin siihen, että haluamme elämältä ihan eri asioista, emmekä ole parisuhdemielessä yhtään yhteensopivat. Minä olen ylipäänsä huonoa vaimomatskua, minkä hän todellakin huomasi. Ja hän taas ei ollut ihan sitä, mitä minä kumppanilta haen. Eli lopetimme säätämisen ja jatkoimme ystävinä.
"Eron" jälkeen kävin muutamilla treffeillä ja tapasin nykyisen kumppanini. Olemme olleet yhdessä jo muutamia vuosia. Ystäväni on treffaillut, ollut ihastunut muutamaankin naiseen ja jatkanut elämäänsä. Ei ole mitenkään minun perääni itkenyt.
Juttelemme lähes joka päivä vähintään muutaman lauseen facebookissa, joskus pari tuntia puhelimessa. Joskus hän tulee meille kahville, kun on liikkeellä täällä päin Suomea. Omalle miehelleni tämä on ok. Saatamme puhua maailman menosta, tieteestä ja uutisista, tai sitten omista kuulumisista. Hän on ollut tukenani, muiden läheisteni joukossa, kun olen sairastanut. Jos jotain jännää tapahtuu, ilmoitamme toisillemme ensimmäisten joukossa. Hän on paras ystäväni, ihan samoin kuin joku nainenkin olisi. Emme koskaan flirttaile emmekä juuri muistele sitä lyhyttä aikaa, kun yritimme olla enemmän kuin ystäviä.
No, nyt ystäväni tapasi naisen, jolle tämä järjestely on iso ongelma. He ovat tunteneet vasta muutaman kuukauden, etäsuhteessa. Mutta tilanne eteni jo siihen pisteeseen, että ystäväni oli valittava meidän kahden väliltä. Hän valitsi tietty sen naisen, koska he voivat yhdessä perustaa perheen, mutta minä nyt olen vain hänen paras ystävänsä. Emme voi olla enää edes fb-kavereita, koska uusi nainen ahdistuu tästä tavattomasti, ja ystäväni ei kestä aiheuttaa hänelle tuskaa.
Minä olen huolissani. Nainen vaikuttaa hyvin omistushaluiselta. Hän on vakuuttunut, että ystäväni ei ole päässyt minusta yli, ei voi kuulemma olla ajattelematta sitä, että me olemme olleet intiimisti joskus, ja pelkää niin voivan tapahtua uudelleenkin. Vaikka asumme yhä eri puolila Suomea, minä seurustelen tahollani, emmekä kumpikaan tunne mitään tarvetta hakata päätämme enää samaa seinää vasten... Suhdetta koitettiin, se ei toiminut, olisi alunperinkin pitänyt tyytyä pelkkään ystävyyteen.
No, minut on nyt ulkoistettu ystäväni elämästä, enkä voi tehdä asialle mitään. Mutta olen huolissani ystävästäni. Onko tuollainen ihan normaalia, että jo muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen nainen manipuloi miehen luopumaan ystävistään? Voiko tämä nainen mitenkään olla hyvää vaimomateriaalia, vai onko ystäväni joutunut succubuksen kynsiin?
Kommentit (212)
Moi ap,
ikävä tilanne.
Mua häiritsee tässä keskustelussa nämä käsitteet "normaali" ja " epänormaali". Siinä vaan yritetään lokeroida ihmiset ja antaa ymmärtää, että joku tapa on enemmän ok kuin toinen.
Naiset yrittävät usein omistaa miehet. Ja mun mielestä tässäkin on pohjimmiltaan kyse siitä.
Musta on ylireagointia, että FB kielettiin. Tosin se taisi olla se yhteydenpitoväline yleisimmin, joten sillain ei ihme.
Toivon, että kaverisi suhteen vakiintuessa voisitte olla taas yhteydessä. Tosin tuskin yhtä usein kuin ennen.
Tässä elämässä hyvistä jutuista pitää nauttia niin pitkään kuin voi.
Mun paras ystävä on mies. Se erosi juuri vaimostaan. On sanonut ettei kukaan nainen voi omistaa sitä ja että ei edes halua nyt parisuhdetta. Kaverilla on jo lapset hankittuna. Saattaa toki olla, että joku päivä mulle käy kuin sulle. Aion nauttia kaverini seurasta siihen asti.
Tsemiä sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:57"]
No, tästä ollaan sit kai eri mieltä. Minusta ei ole mitenkään ihmeellistä, että mies ja nainen ovat ystäviä. Äidilläni on miespuolisia ystäviä 30 vuoden takaa. Välillä ovat enemmän tekemisissä, välillä vähemmän. Itse olen ystävä kolmen eksäni kanssa, ja myös nykyisen mieheni eksän kanssa tulin ihan hyvin juttuun. Mieheni tulee eksieni kanssa oikein hyvin toimeen.
Kuvittelin, että olisin ystäväni elämässä mukana jossain määrin myös hänen vakiinnuttuaan, koska niin me aina puhuttiin. Molemmat kuviteltiin niin. Tietty kun meidän mielestä tämmönen on ihan normaalia, niin ei tultu ajatelleeksi, että sillä vaimolla saattais olla asian kanssa ongelma...
Toivon kuitenkin, että jossain vaiheessa naisen luottamus mieheen kasvaa niin, että voimme olla taas ystäviä. Kaikki neljä.
Tää tilanne on mulle nyt senkin takia vaikea, että saan ensi viikolla tietää, saanko syöpähoitoja vai terveen paperit. Tuntuu ikävältä etten voi jakaa uutista bestikseni kanssa, niin tai näin. Onneks mulla on kuitenkin ihana mies, äiti, muitakin ystäviä ja läheinen suku. :) Eli saan jäkättää niistä uutisista muutenkin kylliksi. :D
[/quote]Muista sit kirjoittaa vielä: "tämä oli ap"
Ja siis haluan huomauttaa, että missään nimessä en ole ystävälleni sanonut mitään pahaa naisesta! Valitkoon itse naisensa. Tässä naisessa on monta asiaa hyvää, mutta myös vähän huonoa. Kaikkien meidän on tietty tehtävä kompromisseja. Täydellisiä puolisoja ei ole.
Huh huh, en voi käsittää naisia, vaikka itsekin olen nainen! Sairaanloista mustasukkaisuutta ja omistushalua pidetään täysin normaalina ja sitä, että kumppani saa päättää toisen aikuisen ihmisen ystävyyssuhteista, kuin joku äiti konsanaan. Miestä pitää kytätä ja vahtia ja kaikki muut naiset eliminoida miehen elämästä, mies on naisen omaisuutta ja projekti. Hieman itsetuntoa nyt peliin, nainen ja mies voivat olla puhtaasti vain ystäviä ja jos suhteentynkä on kaatunut jo aikapäiviä sitten, koska ap ja hänen ystävänsä eivät millään tavalla romanttisessa mielessä sopineet toisilleen, niin miksi tästä asiasta pitää tehdä ongelmaa? Ei ap ole tälle uudelle naiselle mikään uhka, pikemminkin uhkana ovat kaikki ne muut maailman vapaat ja varatut naiset, joista tämä ap:n ystävä voisi kiinnostua.
Ei toimivaan ja toista kunnioittavaan parisuhteeseen kuulu se, että pistetään valitsemaan ystävien ja naisen väliltä, sairaanloinen mustasukkaisuus, omistushalu, kontrollointi. Yrittäkää nyt naiset muistaa, että mies on vapaa yksilö, ei teidän omaisuuttanne. Ei ihme, että joka toinen avioliitto päätyy eroon, jos ihmiset kuvittelevat, että suhteen kantava voima on omistussuhde. Kukaan ei omista toista, vaan toimivat suhteet perustuvat yhteiseen haluun solmia ja vaalia suhdetta yhdessä.
Sori, toi ap tosiaan unohtu parista viestistä. Unohtuu useimmiten. Mut joo, toi syöpäviesti oli mun. Oon 90-prosenttisen varma, että saan terveen paperit, mut tää on mulle silti iso asia, ja haluaisin toki et ystävänikin tietäisi ettei musta tarvi olla enää huolissaan.
Ap :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vau, teitä on kyllä vaikea miellyttää. Sanoin mitä vaan, niin alapeukkua tulee. :D Tää eksän kanssa ystävänä oleminen onkin isompi tabu ku luulin. Pidätte mua jonain perheenrikkojana vaikka mitään perhettä ei vielä edes ole. Jopa se, että mulla on ehkä syöpä, on teistä paskaa. No, ei se mustakaan kyllä kivaa oo.
ap
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 19:07"]
Huh huh, en voi käsittää naisia, vaikka itsekin olen nainen! Sairaanloista mustasukkaisuutta ja omistushalua pidetään täysin normaalina ja sitä, että kumppani saa päättää toisen aikuisen ihmisen ystävyyssuhteista, kuin joku äiti konsanaan. Miestä pitää kytätä ja vahtia ja kaikki muut naiset eliminoida miehen elämästä, mies on naisen omaisuutta ja projekti. Hieman itsetuntoa nyt peliin, nainen ja mies voivat olla puhtaasti vain ystäviä ja jos suhteentynkä on kaatunut jo aikapäiviä sitten, koska ap ja hänen ystävänsä eivät millään tavalla romanttisessa mielessä sopineet toisilleen, niin miksi tästä asiasta pitää tehdä ongelmaa? Ei ap ole tälle uudelle naiselle mikään uhka, pikemminkin uhkana ovat kaikki ne muut maailman vapaat ja varatut naiset, joista tämä ap:n ystävä voisi kiinnostua.
Ei toimivaan ja toista kunnioittavaan parisuhteeseen kuulu se, että pistetään valitsemaan ystävien ja naisen väliltä, sairaanloinen mustasukkaisuus, omistushalu, kontrollointi. Yrittäkää nyt naiset muistaa, että mies on vapaa yksilö, ei teidän omaisuuttanne. Ei ihme, että joka toinen avioliitto päätyy eroon, jos ihmiset kuvittelevat, että suhteen kantava voima on omistussuhde. Kukaan ei omista toista, vaan toimivat suhteet perustuvat yhteiseen haluun solmia ja vaalia suhdetta yhdessä.
[/quote]
No ei toista toki voi omistaa mutta ei se tarkoita sitä että kaikki pitää sallia.
Ja ap:n tapauksessa tuntuu olevan omistushaluinen ystävästään niin ymmärrän että se rasittaa tuoretta suhdetta. Ja noin myrkyllisiä mielipiteitä ystävänsä uudesta kumppanista niin ei hyvä :/ Vaikuttaa siltä että on tuputtanut ystävyyttään liiaksi vaikka miehellä on tuore suhde, ei ihme että toinen on mustasukkainen. Olisi vaikuttanut vähemmän innokkaalta niin ehkä näin ei olisi käynyt. Ihan oikeasti surettaa naiset jotka ovat omistushaluisia kuin teinit ystävistään. Niin ei siinä kehity suhde eikä ystävyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 19:07"]
Huh huh, en voi käsittää naisia, vaikka itsekin olen nainen! Sairaanloista mustasukkaisuutta ja omistushalua pidetään täysin normaalina ja sitä, että kumppani saa päättää toisen aikuisen ihmisen ystävyyssuhteista, kuin joku äiti konsanaan. Miestä pitää kytätä ja vahtia ja kaikki muut naiset eliminoida miehen elämästä, mies on naisen omaisuutta ja projekti. Hieman itsetuntoa nyt peliin, nainen ja mies voivat olla puhtaasti vain ystäviä ja jos suhteentynkä on kaatunut jo aikapäiviä sitten, koska ap ja hänen ystävänsä eivät millään tavalla romanttisessa mielessä sopineet toisilleen, niin miksi tästä asiasta pitää tehdä ongelmaa? Ei ap ole tälle uudelle naiselle mikään uhka, pikemminkin uhkana ovat kaikki ne muut maailman vapaat ja varatut naiset, joista tämä ap:n ystävä voisi kiinnostua.
Ei toimivaan ja toista kunnioittavaan parisuhteeseen kuulu se, että pistetään valitsemaan ystävien ja naisen väliltä, sairaanloinen mustasukkaisuus, omistushalu, kontrollointi. Yrittäkää nyt naiset muistaa, että mies on vapaa yksilö, ei teidän omaisuuttanne. Ei ihme, että joka toinen avioliitto päätyy eroon, jos ihmiset kuvittelevat, että suhteen kantava voima on omistussuhde. Kukaan ei omista toista, vaan toimivat suhteet perustuvat yhteiseen haluun solmia ja vaalia suhdetta yhdessä.
[/quote]
Minusta tässä on kyse vaan siitä, että ihmiset tajuavat että biologia vaikuttaa kuitenkin ihmisissä taustalla naisen ja miehen kanssakäymisessä...
Vai myrkyllisiä mielipiteitä... Ainoa, mitä olen sanonut, on että hän on mustasukkainen ja omistushaluinen. Ystäväni tietää tämän, nainen itse myöntää tämän... Ei oo mikään mun mielipide! :D
Enkä mä oo mitenkään seuraani väkisin tyrkyttänyt. Koko meidän ystävyyden ajan mies on tehnyt useimmat keskustelunaloitukset. Ei se silti mua rakasta eikä himoitse. On vaan tykänny jutella. Nyt kun se juttelee naisensa kanssa, ni ollaan puhuttu vähemmän. En oo väkisin huomiota hakenut. Ja mulle on edelleen, miljoonatta kertaa ihan ok, että ei jutella niin usein kuin ennen. Vaikka ei juteltaisi yhtään, sekin käy kos on pakko. Mut olis edes kiva, jos hän pystyis facebookista lukemaan, että sain terveen paperit, ja mä näkisin sen hääkuvan joskus. Ja että saiko se niitä lapsia koskaan. Oikeastiko tää on teidän mielestä liikaa vaadittu? :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
44:lle
Ei kai kukaan pystyy määräilemään aikuista ihmistä? Jos ihminen ns. alistuu "mustasukkaisuuteen" hän yleensä tekee sen siksi että kokee saavuttavansa sillä enemmän vert. inttäisi vastaan.
Ja puhun nyt tavallisesta tilanteesta, sairaat hullut ovat asia erikseen.
Mutta jos ajatellaan ihan tavallista miestä nimeltään Matti joka alkaa seurustelemaan Maijan kanssa, ja sen seurauksena ei enää ehdi/halua jutella kaveriensa Villen ja Jukan kanssa niin paljon mitä ennen koska elämässä on muutakin (=Maija) eikä se baari-ilta poikien kanssa enää kiinnosta vaan jää mielummin sohvalle istuskelemaan. Ehkä ei enää kiinnosta Facebookissakaan enää lukea jonkun kaverin viestejä joissa kehutaan "Naapurin leenan hinkkejä" ja kysellään "Näikkö sen nakukuvan minkä lähetin".
Onko tuossa sitten kyse ihmisen Omasta Valinnasta, vai hullun mustasukkaisen eukon tahdosta, jos Matti alkaa vähän ottaa etäisyyttä kavereihinsa?
Mahdollisesti Matti samaan aikaan lähentyy toisten kaveriensa kanssa, mennään pariskuntina mökille viikonlopuksi, ehkä juttua riittää enemmän sen Veikon kanssa joka kanssa on rakentamassa omakotitaloa ja joilla kanssa on lapsi haaveissa, vert. Ville ja Jukka joilla elämä on villiä poikamieselämää...
Luulenpa, että kaikki tähän vastanneet, jotka pitävät jotenkin "normaalina" sitä, että naisella on lupa kontrolloida miehen elämää, ovat itse sairaalloisen mustasukkaisia. Sanoisin myös, että vastaajilla tuskin on ollut koskaan kaveri- tai ystävyyssuhdetta mieheet vaan kaikki suhteet ovat olleet jotenkin seksuaalisia.
Mulla itelläni on huomattavasti enemmän miehiä kavereina kuin naisia, johtuen ammatinvalinnastani. Olen viettänyt aikaani viimeiset 10 vuotta pääasiassa miesseurassa enkä pysty ollenkaan ymmärtään ihmisten "luokittelua" miehiin ja naisiin, paitsi teknisesti tietenkin. Tuntuu, että jotkut aikuisetkin jatkavat ala-asteen poikabakteeri-tyttöbakteeri yökkäilyä, mikä on naurettavaa.
Minulle ei ole mitenkään ihmeellistä tai "epänormaalia" olla miesseurassa eikä omalla miehellänikään ole asian kanssa mitään ongelmaa.
Kauhistelijoille tiedoksi: muutaman viikon päästä olen lähdössä illanviettoon porukassa, joka koostuu vain miehistä ja minusta. Aviomieheni ei tule mukaan.
Meille tämä on täysin normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vaikuttaa omistushaluiselta joka haluaa sekä oman miehen ja ystävänsä huomiota liikaa ja luultavasti samanlainen naispuolisten ystävien kanssa
Tää Matti ja Maija esimerkki oli ihan täysin asiaankuulumaton. Jos Matti itse kyllästyy kavereihinsa, niin se on Matin asia, tässä on nyt kyse siitä, että Maija sanoi, että se on joko minä tai kaverit.
Minun ystäväni ei kyllästynyt minuun, eikä varsinkaan siksi, että meidän ystävyys olisi jotenkin epäsopivaa parisuhteeseen. Me ei käyty baareissa, ei saunota yhdessä, ei edes nähdä juuri koskaan. Me vaan puhutaan! Loppuuko mieheltä halu puhua harrastuksistaan, kun hän menee naimisiin? Ystäväni puhui niin paljon juurikin minun kanssani, siitä huolimatta että hänellä on miespuolisiakin ystäviä, koska meitä kiinnostaa samat asiat. Esim luonnontieteet, filosofia, uskonto. Varmasti hän nyt naisensa kanssa voi puhua myös näistä asioista, mutta väkisinkin vähän eri tavalla, koska me olemme ystäväni kanssa mm. molemmat ateisteja, nainen taas uskoo jumalaan. Onko ihan kauhea uhka parisuhteelle, jos mies puhuu joskus jonkun naisen kanssa maailmankaikkeuden olemuksesta? Vai loppuuko mieheltä halua puhua siitä, kun hän saa lapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko niin vaikea tajuta että ollaan erilaisia
Kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, oli hänen yksi parhaista kavereistaan nainen. He olivat tutustuneet tilanteessa, jossa molemmat olivat jääneet hylätyksi ja tukeutuivat toisiinsa kovasti. Heiilä oli mm. tapana antaa toisilleen suukko suulle ja muutenkin yhteydenpito oli tiivistä.
Mieheni myös halusi tämän naisen bestmanikseen. En puuttunut heidän läheisiin väleihin millään tavalla. Nainenkin oli juuri alkanut seurustella ja ajan mittaan heidän yhteydepitonsa vaan väheni - ystävyys oli ollut heillä paljon baareissa ja kun baareilu väheni, laimeni ystävyyskin ilman että kukaan siihen puuttui.
Minä ymmärrän ap:n pointin. Ei ole normaalia missään parisuhteessa kontrolloida, kenen kanssa seurustelukumppani saa viestitellä tai soitella. Se vain ei ole normaalia, ei ainakaan tuoreessa parisuhteessa.
Silti monellä täälläkin on ollut hyvä pointti. Ei se tuore naisystävä ole näitä päätöksiä tehnyt vaan ihan tämä oma rakas ystäväsi, joka on päättänyt lopettaa ystävyytenna ja sen lisäksi vielä ehkä vähän raukkamaisesti vierittää syyn naisystävänsä niskoille. Aina on vaihtoehto. Miksi ihmeessä ei ole Mies ja totea, että xx taitaa olla vähän mustasukkainen meistä, enkä halua oikeasti pahoittaa hänen mieltään, joten laitan nyt meidän ystävyytemme tauolle. Olen pahoillani, mutta tämän tien haluan nyt kulkea. Näin siis toimii vastuullinen aikuinen ja juuri tämän sinunkin, ap, pitäisi nähdä: ystäväsi on vähän raukka.
Kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, oli hänkin hyvissä väleissä exänsä kanssa. Exästä puhuttiin vähän väliä ja muistan kerrankin hämmentyneeni, kun kertoi puhuneensa tämän exän kanssa tunnin puhelimessa (tosin minusta). En sanonut mitään. Mielessäni kyllä ajattelin, etten halua, että meidän suhdettamme ja nimenomaan minua ja ominaisuuksiani pohditaan jonkun toisen kanssa saatikka exän kanssa. Toki ystäville voidaan jutella vaikeistakin aiheista mutta minä en halunnut olla se aihe. En silti sanonut mitään.
Muutaman kuukauden päästä mies ei enää soitellut näitä puheluja, ex taisi soittaa vain kerran, sitten vierähti vuosi, tapasivat kerran ja mies tunnusti tapaamisen jälkeen, että ex tuntui aivan vieraalta eikä hänellä ole enää mitään tarvetta yrittää tekohengittää ystävyyttä. Aika oli mennyt sen ohi.
Olemme tavanneet exää perheineen pari kertaa vuosien aikana, kyläilleetkin kerran, mutta aina se on ollut vähän kiusallista. Miestä ei kiinnosta ja exkin on lopulta tainnut sen tajuta. Nyt ei olla vuosikausiin (kuuteen vuoteen) nähty.
Olen oikein onnellinen etten kertonut miehelle tuntemuksiani vaan annoin suhteen kuolla omia aikojaan, kun se oli käynyt tarpeettomaksi miehelle.
Tämän saman neuvoisin ap:n ystävän uudelle naisystävälle, jos voisin, mutta en voi. Tuollainen komentelu ja käskyttely vaurioittaa suhteen perustaa, ja jossain vaiheessa se kostautuu.
Ap:lle totean, että ystävyyssuhteet muuttuvat, vaihtuvat, loppuvat ja syntyvät. Niitä ei voi kontrolloida eikä mikään pysy entisellään. Ilman tätä naisystävääkin ystäväsi olisi todennäköisesti hylännyt sinut, jos olisi löytänyt tarpeeksi mielenkiintoisia asioita elämäänsä. Teidän suhteenne on kulunut loppuun. Se on surullista mutta oikeasti aika normaalia. Ikävää vain, ettei mies osannut lopettaa suhdettanne korrektisti.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 19:38"]
Ap vaikuttaa omistushaluiselta joka haluaa sekä oman miehen ja ystävänsä huomiota liikaa ja luultavasti samanlainen naispuolisten ystävien kanssa
[/quote]
vaikutan miltä vaikutan. Tosiasia kuitenkin on, et mun ystävät soittaa mulle huomattavasti useammin ku mä niille. Olen kotihiiri, minut saa kiinni koska vaan, mut ystävät on kiireisiä. Helpompi kun ne soittelee.
Itseasiassa toi sun kommentti on todella huvittava, koska yksi suuri kompastuskivi, miksi minusta ja ystävästäni ei koskaan tullut paria, oli se, että minä vetäydyn liikaa omiin ajatuksiini enkä antanut miehelle huomiota. Netissä ja puhelimessa puhuminen on mulle ihan ok, koska sitä puhumista tapahtuu harvoin, ja kirjoittamisen voi lopettaa koska haluaa. Livenä kuitenkin vetäydyn paljon omiin ajatuksiini. Et joo, tosi huomionkipeä olen. :D
Jotenkin pitäisi nyt saada tää asia väännettyä niin, että minä olen kuin olenkin kodinrikkoja... Harmillisen vaikeeta vaan on, kun en oikeasti semmoinen ole!
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 19:45"]
Minä ymmärrän ap:n pointin. Ei ole normaalia missään parisuhteessa kontrolloida, kenen kanssa seurustelukumppani saa viestitellä tai soitella. Se vain ei ole normaalia, ei ainakaan tuoreessa parisuhteessa.
Silti monellä täälläkin on ollut hyvä pointti. Ei se tuore naisystävä ole näitä päätöksiä tehnyt vaan ihan tämä oma rakas ystäväsi, joka on päättänyt lopettaa ystävyytenna ja sen lisäksi vielä ehkä vähän raukkamaisesti vierittää syyn naisystävänsä niskoille. Aina on vaihtoehto. Miksi ihmeessä ei ole Mies ja totea, että xx taitaa olla vähän mustasukkainen meistä, enkä halua oikeasti pahoittaa hänen mieltään, joten laitan nyt meidän ystävyytemme tauolle. Olen pahoillani, mutta tämän tien haluan nyt kulkea. Näin siis toimii vastuullinen aikuinen ja juuri tämän sinunkin, ap, pitäisi nähdä: ystäväsi on vähän raukka.
[/quote]
No mutta näinhän hän juuri teki! Olenko antanut ymmärtää toisin?
ap
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 19:07"]
Huh huh, en voi käsittää naisia, vaikka itsekin olen nainen! Sairaanloista mustasukkaisuutta ja omistushalua pidetään täysin normaalina ja sitä, että kumppani saa päättää toisen aikuisen ihmisen ystävyyssuhteista, kuin joku äiti konsanaan. Miestä pitää kytätä ja vahtia ja kaikki muut naiset eliminoida miehen elämästä, mies on naisen omaisuutta ja projekti. Hieman itsetuntoa nyt peliin, nainen ja mies voivat olla puhtaasti vain ystäviä ja jos suhteentynkä on kaatunut jo aikapäiviä sitten, koska ap ja hänen ystävänsä eivät millään tavalla romanttisessa mielessä sopineet toisilleen, niin miksi tästä asiasta pitää tehdä ongelmaa? Ei ap ole tälle uudelle naiselle mikään uhka, pikemminkin uhkana ovat kaikki ne muut maailman vapaat ja varatut naiset, joista tämä ap:n ystävä voisi kiinnostua.
Ei toimivaan ja toista kunnioittavaan parisuhteeseen kuulu se, että pistetään valitsemaan ystävien ja naisen väliltä, sairaanloinen mustasukkaisuus, omistushalu, kontrollointi. Yrittäkää nyt naiset muistaa, että mies on vapaa yksilö, ei teidän omaisuuttanne. Ei ihme, että joka toinen avioliitto päätyy eroon, jos ihmiset kuvittelevat, että suhteen kantava voima on omistussuhde. Kukaan ei omista toista, vaan toimivat suhteet perustuvat yhteiseen haluun solmia ja vaalia suhdetta yhdessä.
[/quote]
Minusta tässä on kyse vaan siitä, että ihmiset tajuavat että biologia vaikuttaa kuitenkin ihmisissä taustalla naisen ja miehen kanssakäymisessä...
[/quote]Niin en siis tarkoittanut tällä kommentilla, että ihmiset käyttäytyisivät kuin eläimet. Ymmärrän vaan miksi moni ymmärtää tuota toista naista, ja sitä että hän kokee asemansa uhatuksi tuossa asetelmassa. Lisäksi hän voi haluta olla miehellään tärkein myös ystävyydessä. Pariskunnan pitää olla myös kumppaneita keskenään.
Ymmärrän kyllä, että saatan vaikuttaa aggressiiviselta naista kohtaan. Ei se johdu pelkästään siitä, etä meidän ystävyys on hänelle ongelma, vaan hän on muutenkin kuulemani mukaan erittäin omistushaluinen persoona. Esim. äitinsä ei saisi hankkia uutta parisuhdetta, koska se tuntuisi hänestä pahalta jne. En ole saanut kunniaa tavata häntä, joten muodostan mielipiteeni kuulemistani asioista. Ja tietty se, että hänen tunteensa vaikuttavat mun elämään, ei saa mua varsinaisesti kiintymään häneen. :D Mut ystävälleni toivon kaikkea hyvää, vaikka sitten tämän naisen kanssa.
Ap