Lue keskustelun säännöt.
Paras ystäväni katkaisi välit - mustasukkaisuusdraama
05.02.2014 |
Vuosia sitten tapasin keskustelufoorumilla miehen. Aloimme jutella usein mesessä, todella mielenkiintoisia keskusteluja. Olin itse silloin ihastunut johonkuhun, joten moniin kuukausiin välillämme ei ollut muuta kuin näitä keskusteluja, mutta livenäkin tavattiin muutaman kerran. Asuimme eri puolilla Suomea, joten emme kovin usein.
No, sitten tämä suhteentynkäni karahti kiville, ja aloin jutella entistä enemmän tämän nettituttuni kanssa. Aloimme myös nähdä toisiamme enemmän, ja jossain vaiheessa sitten yritimme vähän suhdettakin. Ei siksi, että välillämme olisi ollut mitään järisyttävää himoa, vaan siksi, että harvoin tapaa ketään, jonka kanssa on niin kivaa jutella.
Tätä etäsuhdetta kesti sitten noin kolmisen kuukautta. Tosin olimme molemmat opiskelijoita, joten saatoimme nähdä toisiamme kyllä melko paljon, mutta oli se silti etäsuhde. Homma kaatui sitten kuitenkin siihen, että haluamme elämältä ihan eri asioista, emmekä ole parisuhdemielessä yhtään yhteensopivat. Minä olen ylipäänsä huonoa vaimomatskua, minkä hän todellakin huomasi. Ja hän taas ei ollut ihan sitä, mitä minä kumppanilta haen. Eli lopetimme säätämisen ja jatkoimme ystävinä.
"Eron" jälkeen kävin muutamilla treffeillä ja tapasin nykyisen kumppanini. Olemme olleet yhdessä jo muutamia vuosia. Ystäväni on treffaillut, ollut ihastunut muutamaankin naiseen ja jatkanut elämäänsä. Ei ole mitenkään minun perääni itkenyt.
Juttelemme lähes joka päivä vähintään muutaman lauseen facebookissa, joskus pari tuntia puhelimessa. Joskus hän tulee meille kahville, kun on liikkeellä täällä päin Suomea. Omalle miehelleni tämä on ok. Saatamme puhua maailman menosta, tieteestä ja uutisista, tai sitten omista kuulumisista. Hän on ollut tukenani, muiden läheisteni joukossa, kun olen sairastanut. Jos jotain jännää tapahtuu, ilmoitamme toisillemme ensimmäisten joukossa. Hän on paras ystäväni, ihan samoin kuin joku nainenkin olisi. Emme koskaan flirttaile emmekä juuri muistele sitä lyhyttä aikaa, kun yritimme olla enemmän kuin ystäviä.
No, nyt ystäväni tapasi naisen, jolle tämä järjestely on iso ongelma. He ovat tunteneet vasta muutaman kuukauden, etäsuhteessa. Mutta tilanne eteni jo siihen pisteeseen, että ystäväni oli valittava meidän kahden väliltä. Hän valitsi tietty sen naisen, koska he voivat yhdessä perustaa perheen, mutta minä nyt olen vain hänen paras ystävänsä. Emme voi olla enää edes fb-kavereita, koska uusi nainen ahdistuu tästä tavattomasti, ja ystäväni ei kestä aiheuttaa hänelle tuskaa.
Minä olen huolissani. Nainen vaikuttaa hyvin omistushaluiselta. Hän on vakuuttunut, että ystäväni ei ole päässyt minusta yli, ei voi kuulemma olla ajattelematta sitä, että me olemme olleet intiimisti joskus, ja pelkää niin voivan tapahtua uudelleenkin. Vaikka asumme yhä eri puolila Suomea, minä seurustelen tahollani, emmekä kumpikaan tunne mitään tarvetta hakata päätämme enää samaa seinää vasten... Suhdetta koitettiin, se ei toiminut, olisi alunperinkin pitänyt tyytyä pelkkään ystävyyteen.
No, minut on nyt ulkoistettu ystäväni elämästä, enkä voi tehdä asialle mitään. Mutta olen huolissani ystävästäni. Onko tuollainen ihan normaalia, että jo muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen nainen manipuloi miehen luopumaan ystävistään? Voiko tämä nainen mitenkään olla hyvää vaimomateriaalia, vai onko ystäväni joutunut succubuksen kynsiin?
Kommentit (212)
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 15:25"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 14:49"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 10:24"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 03:05"][quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 02:00"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 01:50"]
Musta tuntuu, että jos aloittajan ystävä olisi nainen ja seurustelukumppani mies, vastaukset olisivat tätä luokkaa:
"Siis mitä ****** kuka hylkää ystävänsä miehen takia??! Onko kyllä sieltä itsestään koko nainen! Ja varsinkin mies, joka kehtaa vaatia tuollaista!"
Nainen ja mies voivat oikein hyvin olla vain kavereita! Itse en muutenkaan ymmärrä, että ystävät hylätään kun aletaan parisuhteeseen. Jokainen ihminen tarvitsee ystäviä (olivatpa ne sitten miehiä tai naisia). Itse ainakin haluan, että minulla on vanhoja ja hyviä ystäviä (myös miehiä), joille voin kertoa asioistani luottamuksellisesti ja avoimesti. Uusien ystävien kanssa samanlaiseen avoimuuteen menee aikaa, jos sellaista koskaan edes saavutetaan.
[/quote]
mmm no kyllä ymmärrät kunhan elämänkokemusta tulee rutkasti lisää
[/quote]
Kuuluuko elämänkokemukseen sairaanloinen mustasukkaisuus ja epävarmuus sekä huono itsetunto? Tämä on täysin uutta minulle! Onnea "elämänkokemuksen" kanssa...
[/quote]elämänkokemuksen myötä oppii ymmärtämään myös muita kuten tapauksen uutta naista...itse tiedän myös monia entisten välisiä yst.suhteita joissa toinen (yleensä mies) edelleen haluaa exsäänsä jota taas uudelle kumppanille ei kerrota...kun toiset ei vaan päästä irti..
[/quote]
Kyllä minä ymmärrän ap:n ystävän naista, hänellä on huono itsetunto ja hän haluaa määräillä ja komennella, asettaa ehtoja jo suhteen alussa. Heikkoitsetuntoinen ihminen toimii hyvin usein tällä tavalla. Ymmärtäminen taas ei tarkoita sitä, että se pitäisi hyväksyä, tai että tällaisia ihmisiä pitäisi kohdella silkkihansikkain, vaan voi ihan sanoa, että mielestäni tuollainen ihminen toimii väärin ja tuhoaa sekä omaa, että miehen elämää ja molempien elämänlaatu paranisi huomattavasti, jos nainen hankkisi itselleen apua.
86
[/quote]
Apua mihin?? Siihen ettei halua että miehensä yhteydessä exään päivittäin?
Etkö lukenut muutakuin omat viestisi? Paljon hyviä perusteita/esimerkkejä miksi tilanne ei ole ok.
[/quote]
Eksäänsä, jonka kanssa ei mitään kunnon romanssia ikinä ollutkaan eikä sen suurempia tunteita. Toki ystävyyttä nykyään kuten varmasti on aina ollutkaan, mutta miten joku voi tuntea uhkaksi ihmisen, jonka kanssa mies ei ole halunnutkaan ajatella yhteistä tulevaisuutta? Jollain tasolla ymmärtäisin tämän mustasukkaisuuden ja vahtaamisen paremmin, jos ap olisi ollut tämän miehen vuosisadan rakkaus, mutta näinhän ei ollut. Oletko itse lukenut ap:n viestejä, vai yritätkö nyt vain väkisin vängätä tästä paljon isompaa asiaa, mitä se TODELLISUUDESSA onkaan? Ap:n ja miehen suhteen tynkä kesti muutaman hassun kuukauden, ei voida puhua edes seurustelusta vaan tapailusta. Mitään suuria ROMANTTISIA tunteita ei ollut, vaikka ystävyyttä onkin.
[/quote]
Jos luit niin ap käytti sanaa nk.fuckbuddy. Ei kenenkään tarvitse sietää parisuhteessa että toisen paras ystävä on entinen panokaveri. Eli oli vain reilua kyseiseltä herralta lopettaa ystävyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei salli puolisolleen vastakkaista (tai puolison preferoimaa) sukupuolta olevia ystäviä, niin se on todellakin sairasta mustasukkaisuutta.
Mutta tässä ymmärrän kyllä tätä uutta naista. Ensinnäkään ei ole ihan selvää, mitä "siellä päässä" on tapahtunut - onko nainen todella käskenyt ap:n ystävän lopettaa yhteydenpidon tms. mutta oli miten oli, vaikuttaa siltä, että mies oli todella ihastunut ellei rakastunut ap:n, ja oli ehkä romanttisessa mielessä kiinnostuneempi ap:sta kuin päinvastoin. Uuden naisen täytyisi olla pyhimys, että kestäisi tuollaista tuoreessa suhteessa. Tai tunteeton robotti. Eli mielestäni on ihan normaali toive ihan normaali-itsetuntoiseltakin tuossa tilanteessa, että mies ei olisi ihan hirveän paljon yhteydessä ap:n.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 15:59"]
Jos ei salli puolisolleen vastakkaista (tai puolison preferoimaa) sukupuolta olevia ystäviä, niin se on todellakin sairasta mustasukkaisuutta.
Mutta tässä ymmärrän kyllä tätä uutta naista. Ensinnäkään ei ole ihan selvää, mitä "siellä päässä" on tapahtunut - onko nainen todella käskenyt ap:n ystävän lopettaa yhteydenpidon tms. mutta oli miten oli, vaikuttaa siltä, että mies oli todella ihastunut ellei rakastunut ap:n, ja oli ehkä romanttisessa mielessä kiinnostuneempi ap:sta kuin päinvastoin. Uuden naisen täytyisi olla pyhimys, että kestäisi tuollaista tuoreessa suhteessa. Tai tunteeton robotti. Eli mielestäni on ihan normaali toive ihan normaali-itsetuntoiseltakin tuossa tilanteessa, että mies ei olisi ihan hirveän paljon yhteydessä ap:n.
[/quote]
Niin ja fiksu ja naistaan arvostava mies katkaisee itse suhteensa ex:ään , toki oli hölmöä ettei sanonut suoraan vaan vieritti syyn toisen niskoille ja siksihän ap ei nyt ymmärrä.
Miehet ja naiset eivät ole samanlaisia. Miehen näkökulmasta tuntuu vähän kummalta, kun täällä yksituumaisesti ollaan sitä mieltä, että miehen uusi kumppani rajoittaa miehen elämää mustasukkaisuudellaan. Ei se välttämättä niin mene, miehet ja naiset ovat vain erilaisia.
Mulle itselleni kaikkein tärkein ihmissuhde on puoliso. Kun parisuhteeni alkoi, koko sosiaalinen elämäni muuttui. Mä irtosin edellisestä elämästäni, ihan omasta halusta. Moni läheinen tyyppi jäi taakse, vähän samalla lailla kun toiselle paikkakunnalle muuttaessa. Mä en vain pidä yllä mitään sosiaalista verkostoa samalla tavalla kuin naiset yleensä. Mä luulen olevani tässä suhteessa aika tyypillinen mies. En mä halua puhua asioistani kovin monelle ihmiselle ylipäätään.
Työkuvioissa mulla on monta hyvin läheistä ihmistä, sitten mulla on puolisoni ja perheeni. Vanhat tuttavuudet eivät oikein mahdu mun elämään. Tää taitaa olla miehille tyypillistä, me omistaudutaan ihmissuhteissa ihan eri tavalla kuin naiset.
Mullakin kävi niin, että yhteys pariin läheiseen naiseen katkesi mun kumppanin myötä. Nämä naiset olivat toistensa läheiset ysvätävät ja myös minun ystäviäni, ja jotenkin ajattelin että meistä olisi tullut kaveriporukka puolisoni ja heidän kanssa, mutta en mä vain sitten jotenkin osannut jakaa yksityiselämääni tällaiseen sosiaaliseen kuvioon.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 16:13"]
Miehet ja naiset eivät ole samanlaisia. Miehen näkökulmasta tuntuu vähän kummalta, kun täällä yksituumaisesti ollaan sitä mieltä, että miehen uusi kumppani rajoittaa miehen elämää mustasukkaisuudellaan. Ei se välttämättä niin mene, miehet ja naiset ovat vain erilaisia.
Mulle itselleni kaikkein tärkein ihmissuhde on puoliso. Kun parisuhteeni alkoi, koko sosiaalinen elämäni muuttui. Mä irtosin edellisestä elämästäni, ihan omasta halusta. Moni läheinen tyyppi jäi taakse, vähän samalla lailla kun toiselle paikkakunnalle muuttaessa. Mä en vain pidä yllä mitään sosiaalista verkostoa samalla tavalla kuin naiset yleensä. Mä luulen olevani tässä suhteessa aika tyypillinen mies. En mä halua puhua asioistani kovin monelle ihmiselle ylipäätään.
Työkuvioissa mulla on monta hyvin läheistä ihmistä, sitten mulla on puolisoni ja perheeni. Vanhat tuttavuudet eivät oikein mahdu mun elämään. Tää taitaa olla miehille tyypillistä, me omistaudutaan ihmissuhteissa ihan eri tavalla kuin naiset.
Mullakin kävi niin, että yhteys pariin läheiseen naiseen katkesi mun kumppanin myötä. Nämä naiset olivat toistensa läheiset ysvätävät ja myös minun ystäviäni, ja jotenkin ajattelin että meistä olisi tullut kaveriporukka puolisoni ja heidän kanssa, mutta en mä vain sitten jotenkin osannut jakaa yksityiselämääni tällaiseen sosiaaliseen kuvioon.
[/quote]
Ihana :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin? Maailma muuttuu eskoseni ja näin on hyvä. Nyt on miehen elämän keskipisteeksi tullut hänelle rakas nainen ja jos teillä on ollut oikea ystävyys, ei ole mitään väliä, vaikka ette kuulisi toisistanne kymmeneen vuoteen. Tosi ystävä päästää irti kun irtipääsyn aika on ja on paikalla kun taas on aika lähestyä.
Joten minusta tässä ei sinun kannattaisi olla huolissasi kuin omasta omistavasta suhtautumisestasi.
Joo, tässä vauvassa on tosi paljon riivinrautoja. Mutta nyt kyllä olen sitä mieltä, että ap se tässä on mustasukkainen eikä ymmärrä, että uusi rakkaus vain vie mennessään - jos tuo mies ja hän ovat "tosi ystäviä" ilman lainausmerkkejäkin niin he löytävät toistensa luo sitten kun sen aika taas on. Nyt on miehellä pesänrakentamisen aika ja olisi ap:llekin kunniakasta jos hän ei tätä ymmärrä.
AP: olen tosi pahoillani tilanteestasi, on kamalaa menettää yhteys itselleen tärkeään ihmiseen tuolla lailla leikaten oli hän sitten ystävä tai sukulainen tai mikä muu voikaan olla. Vaikutat hyvältä tyypiltä, itse asiassa juuri sellaiselta nörtähtävältä naiselta, joita suurimmaksi osaksi ystäväni (ja minä) ovat : )
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 18:44"][quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 07:43"]
paras ystäväsi? eikö sen kumppanin kuuluu olla paras ystävä, nyt ap yrität istua kahdella tuolilla, jätä exä rauhaan, kun ei ollut ihan sitä mitä hait, niin anna tilaa
[/quote]
Puolisoni ei ole ystäväni vaan elämänkumppanini, eli niin paljon enenmmän kuin ystävä voisi mulle olla. Hän ei kuitenkaan korvaa yhstävyyssuhteitani. Kamalin ketju pitkään aikaan, jossa riivinraudat paljastavat ilöjettävän hallitsemisenhaluisen sisimpänsä. Hyi olkoon, hävetkää. Häpeän suurimman osan rekatioita tässä ketjussa.
AP: olen tosi pahoillani tilanteestasi, on kamalaa menettää yhteys itselleen tärkeään ihmiseen tuolla lailla leikaten oli hän sitten ystävä tai sukulainen tai mikä muu voikaan olla. Vaikutat hyvältä tyypiltä, itse asiassa juuri sellaiselta nörtähtävältä naiselta, joita suurimmaksi osaksi ystäväni (ja minä) ovat : )
[/quote]moi ap! Et sitten oppinut mitään,harmi.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 13:50"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 13:39"]
177 jatkaa:
En sitten rinnastanut kertomustani tuollaisenaan AP:n tapaukseen. Eli toivon ettei kukaan ota sitä henkilökohtaisesti.
Mutta tosiaan noista pitkistä puheluista: meillähän siis ei tuossa tapauksessa ollut pitkiä puheluita ollenkaan, vaan viestejä pitkin päivää. Olimmepa missä tahansa missä seurassa tahansa, niin tämä nainen oli mukana henkisellä tasolla. Olimme kahdestaan vaikkapa uimassa: kännykkä kilisi. Olimme mökillä niin tuli häneltä kuvaviestejä hänen illanvietostaan. Tuli viesti että missä olemme, ja hän halusi mukaan. Tuntui että hän oli ihan koko ajan läsnä jollain tasolla, ja kyllä: olin mustasukkainen. Mutta kun sanoo tarpeeksi monta kertaa että "vain kaverina", niin tulee syyllinenkin olo omista tunteistaan.
Tämä nainen siis mielsi itsensä nimenomaan "kaveriksi", jätkäksi jätkien joukossa. Jätkien keskuudessa koin hänen olevan jonkinlainen "tavoittamaton unelma". Ikisinkkutyyppinen kumminkin. Minulle jäi mieleen jutuistamme että milloin kukakin yritti koko ajan iskeä häntä, niin kuin miehenikin sitten hänen mielestään...
No, pointti oli että ei tuo kuvio vaatinut mitään räikeää, sinänsä hän ei koskaan tehnyt mitään sopimatonta. Mutta kyllä sekin tuntuu pahalta, kun kaveri liimautuu mieheen kiinteämmin kuin oma puoliso, oli tavoitteet nyt mitkä tahansa.
[/quote]
Toi olis aivan hirveää :( nostan sulle hattua kun olet ollut kärsivällinen. Luulin että vain todella nuoret käyttäytyvät noin ajattelemattomasti.
[/quote]
Kiitos myötätunnosta. :) Olihan tuo kipeä tilanne ja vaati aika paljon selkärankaa toimia oikeudenmukaisesti kaikkia kohtaan - itseäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Toki ystävyyttä nykyään kuten varmasti on aina ollutkaan, mutta miten joku voi tuntea uhkaksi ihmisen, jonka kanssa mies ei ole halunnutkaan ajatella yhteistä tulevaisuutta? Jollain tasolla ymmärtäisin tämän mustasukkaisuuden ja vahtaamisen paremmin, jos ap olisi ollut tämän miehen vuosisadan rakkaus, mutta näinhän ei ollut. Oletko itse lukenut ap:n viestejä, vai yritätkö nyt vain väkisin vängätä tästä paljon isompaa asiaa, mitä se TODELLISUUDESSA onkaan? Ap:n ja miehen suhteen tynkä kesti muutaman hassun kuukauden, ei voida puhua edes seurustelusta vaan tapailusta. Mitään suuria ROMANTTISIA tunteita ei ollut, vaikka ystävyyttä onkin."
Se just että suhde kesti vain 2kk. Jos se olisi kestänyt useamman vuoden, kaikki seksuaaliset jännitteet olisivat jo katkenneet ja se suhde olis ollu "nähty". 2kk seukkailun jälkeen voi vaan kumpikin miettiä, että tuli jätettyä homma kesken... Kyllä mä ainakin pelkään keskenjääneitä juttuja enemmän kuin arkeen kuolleita.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 07:43"]
paras ystäväsi? eikö sen kumppanin kuuluu olla paras ystävä, nyt ap yrität istua kahdella tuolilla, jätä exä rauhaan, kun ei ollut ihan sitä mitä hait, niin anna tilaa
[/quote]
Puolisoni ei ole ystäväni vaan elämänkumppanini, eli niin paljon enenmmän kuin ystävä voisi mulle olla. Hän ei kuitenkaan korvaa yhstävyyssuhteitani. Kamalin ketju pitkään aikaan, jossa riivinraudat paljastavat ilöjettävän hallitsemisenhaluisen sisimpänsä. Hyi olkoon, hävetkää. Häpeän suurimman osan rekatioita tässä ketjussa.
AP: olen tosi pahoillani tilanteestasi, on kamalaa menettää yhteys itselleen tärkeään ihmiseen tuolla lailla leikaten oli hän sitten ystävä tai sukulainen tai mikä muu voikaan olla. Vaikutat hyvältä tyypiltä, itse asiassa juuri sellaiselta nörtähtävältä naiselta, joita suurimmaksi osaksi ystäväni (ja minä) ovat : )
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 15:38"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 13:36"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 10:10"]
ehkä se on sitä vaimomatskua ja toisen huomioonottamista, kun ei kutsuta omaa eikä kumppanin exää kahville.
[/quote]
Liian monen mielestä tuntuu olevan. Mitenköhän omalla kohdalla, kun se oma mies sitten tuo sitä entistään kahville ja vaikka riidan tullessa avautuu parisuhteen ongelmista..jepjep
[/quote]
Miehen eksät ovat tervetulleita milloin vain. Meillä on periaatteena parisuhteessa, että ollaan toinen toisillemme niin hyviä kuin mahdollista ja hoidetaan suhdetta jos ei joka päivä, niin useasti viikossa siten, että molemmilla on hyvä olla toistemme kanssa. Molemmat ollaan sen verran selväpäisiä ja tasapainoisia (vaikka henkilökohtaisia kovia kriisejä ollaanin tahoillamme koettu, puoliso on aina ollut tukena eikä nyrkkeilysäkkinä siinä välissä), ettei muut ihmiset ole uhka. Mieheni on vapaa ihminen ja minun kanssani vapaasta tahdostaan. En hyväksyisi pettämistä (tietenkään, ei meillä mitään vapaata suhdetta ole), mutta sitäkään en voi kieltää taikka vahtia, meillä jokaisella on vapaa tahto ja vastaavasti vastuu niistä tekemisistämme.
86
[/quote]
Mikset hyväksy pettämistä? Vai tarkoitatko salasuhdetta? Entä avoin suhde niin että toinen teistä tietää sen? Hyväksyisitkö sen?