Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia jotkut eivät eroa epätyydyttävistä suhteista? Mikä eroamisessa on niin kauheaa?
27.10.2020 |
Ajattelen, että jos minä tai kumppanini emme saa suhteelta enää niitä asioita, joiden vuoksi suhteeseen aloimme, eikä asiaa saada kohtuudella korjattua, ero on ainoa reilu ratkaisu tuossa tilanteessa. Ei tuo ole mikään katkera epäonnistuminen vaan osa elämää. Kiitetään toista yhteisestä matkasta ja jatketaan eri suuntiin. Jonkin aikaa voi kokea voimakasta surua, mutta surustakin pääsee yli, kohti parempaa.
Elämä sinkkuna on jo tosi kivaa, joten suhteen täytyy olla jotakin erinomaista, jotta se kannattaa. Älä anna eron pelon jähmettää.
Kommentit (214)
Ap, sinun lähtökohtasi parisuhteeseen on väärä. Ei rakkaus tarkoita, että "toiselta saa sitä mitä haluaa". Rakkaus rakastaa, koska haluaa rakastaa toista. Ei se rakasta sen takia, että toinen pystyy minulle jotain antamaan.
Ei ihme, etteivät suhteet kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävän monet valittavat sitä, että jäisivät täysin yksin ilman parisuhdetta. Tuollainen ei ole millään lailla tervettä.
Ei ole mahdollista olla kahden itsenäisen aikuisen vapaaehtoisessa suhteessa, jos on samaan aikaan tuosta suhteesta riippuvainen sosiaalisesti tai taloudellisesti.
Toista pitää aina haluta enemmän kuin häntä tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Lapset menettäisivät kotinsa ja pihakaverit ja joutuisivat huonompaan kouluun, koska minulla ei ole varaa maksaa riittävän suurta asuntoa nykyiseltä asuinalueelta yksin.
Tämä on ihan hyvä syy. Kyllä varsinkin useamman lapsen kanssa täytyy ajatella muutakin kuin itseään. Ja taloudelliset realiteetit on huomioitava.
Itsellä on kolmikymppiseksi asti kokemusta sinkkuelämästä, ei se nyt mitään ihmeellisen ihanaa ollut. Todella tylsää loppujen lopuksi verrattuna perhe-elämään. Onneksi lapsettomat ei koskaan saa tietää mitä menettävät, niin säilyy se illuusio onnesta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinun lähtökohtasi parisuhteeseen on väärä. Ei rakkaus tarkoita, että "toiselta saa sitä mitä haluaa". Rakkaus rakastaa, koska haluaa rakastaa toista. Ei se rakasta sen takia, että toinen pystyy minulle jotain antamaan.
Ei ihme, etteivät suhteet kestä.
Rakkaus ja rakkaus. Kuitenkin suhde tarvitsee kestääkseen aika hitosti muutakin kuin rakkautta. Esimerkiksi juuri sitä, että toinen pystyy antamaan sinulle niitä asioita, joita parisuhteessa tarvitset. Jos toinen ei halua kanssasi lapsia, tai ei kykene tukemaan sinua emotionaalisesti, tai seksihalunne eivät ollenkaan kohtaa, ei siinä rakkaus paljoa auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin pitkä parisuhde voi olla hyvin epämukava ja ajoittain myös epätyydyttävä
Hyvä parisuhde yhteensopivan kumppanin kanssa ei ole. Minulla ei ole ollut yhdessäkään suhteessani edes kokonaista päivää, jolloin olisin ajatellut, ettei suhteeni ole aivan valtavan hieno asia elämässäni.
Kyllä se elämä voi olla epätyydyttävää pitkässä parisuhteessa. Syy ei kuitenkaan ole parisuhteessa, vaan ihmisessä itsessään. Ihminen nyt on sellainen, että välillä käpertyy sisäänsä, välillä haluaa vaihtelua, välillä jotain muuta. Kukaan ei jaksa olla vuosikymmeniä iloinen yhdestäkään parisuhteesta. Jos noin väität, ei sinulla ole ollut pitkää parisuhdetta.
n52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset menettäisivät kotinsa ja pihakaverit ja joutuisivat huonompaan kouluun, koska minulla ei ole varaa maksaa riittävän suurta asuntoa nykyiseltä asuinalueelta yksin.
Tämä on ihan hyvä syy. Kyllä varsinkin useamman lapsen kanssa täytyy ajatella muutakin kuin itseään. Ja taloudelliset realiteetit on huomioitava.
Itsellä on kolmikymppiseksi asti kokemusta sinkkuelämästä, ei se nyt mitään ihmeellisen ihanaa ollut. Todella tylsää loppujen lopuksi verrattuna perhe-elämään. Onneksi lapsettomat ei koskaan saa tietää mitä menettävät, niin säilyy se illuusio onnesta.
Minä olen ainakin elänyt myös lapsiperhe-elämää, joten tiedän kyllä kokemuksesta sinkkuuden sopivan itselleni paljon paremmin. Ei se mikään illuusio ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinun lähtökohtasi parisuhteeseen on väärä. Ei rakkaus tarkoita, että "toiselta saa sitä mitä haluaa". Rakkaus rakastaa, koska haluaa rakastaa toista. Ei se rakasta sen takia, että toinen pystyy minulle jotain antamaan.
Ei ihme, etteivät suhteet kestä.
Rakkaus ja rakkaus. Kuitenkin suhde tarvitsee kestääkseen aika hitosti muutakin kuin rakkautta. Esimerkiksi juuri sitä, että toinen pystyy antamaan sinulle niitä asioita, joita parisuhteessa tarvitset. Jos toinen ei halua kanssasi lapsia, tai ei kykene tukemaan sinua emotionaalisesti, tai seksihalunne eivät ollenkaan kohtaa, ei siinä rakkaus paljoa auta.
Lähtökohtasi on se, että parisuhteeseen tullaan hakemaan asioita.
Toki jokaisella on saada elämässä kunnioittavaa kohtelua. Oli parisuhdetta tai ei. Mutta kaikki vastuu ei kuulu puolison niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monet valittavat sitä, että jäisivät täysin yksin ilman parisuhdetta. Tuollainen ei ole millään lailla tervettä.
Ei ole mahdollista olla kahden itsenäisen aikuisen vapaaehtoisessa suhteessa, jos on samaan aikaan tuosta suhteesta riippuvainen sosiaalisesti tai taloudellisesti.
Toista pitää aina haluta enemmän kuin häntä tarvitsee.
Miksi? Jos sinulla on tuollaisia sääntöjä, niin ole hyvä vaan ja noudata niitä, mutta älä luule että ne koskevat myös muita. Jokainen on suhteessa sillä tavalla ja niistä syistä kuin itse parhaaksi näkee.
Lasten takia voin ymmärtää jos vanhemmat osaavat jatkaa ystävinä. Muuten en ymmärrä sitäkään. Ei todellakaan tee lapselle hyvää olla talossa jossa vanhemmat vihaa toisiaan , riitele tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin pitkä parisuhde voi olla hyvin epämukava ja ajoittain myös epätyydyttävä
Hyvä parisuhde yhteensopivan kumppanin kanssa ei ole. Minulla ei ole ollut yhdessäkään suhteessani edes kokonaista päivää, jolloin olisin ajatellut, ettei suhteeni ole aivan valtavan hieno asia elämässäni.
Kyllä se elämä voi olla epätyydyttävää pitkässä parisuhteessa. Syy ei kuitenkaan ole parisuhteessa, vaan ihmisessä itsessään. Ihminen nyt on sellainen, että välillä käpertyy sisäänsä, välillä haluaa vaihtelua, välillä jotain muuta. Kukaan ei jaksa olla vuosikymmeniä iloinen yhdestäkään parisuhteesta. Jos noin väität, ei sinulla ole ollut pitkää parisuhdetta.
n52
Yli 15 vuotta pystyn todistettavasti iloitsemaan ja olemaan kiitollinen parisuhteesta ihan joka päivä. Jos tämä jostakin syystä on jokin maaginen raja, jonka jälkeen tympiintyminen väistämättä alkaa, sitten täytyy vain jatkossa tyytyä näihin parinkymmenen vuoden pätkäsuhteisiin. Missään olosuhteissa en huolisi suhdetta, joka olisi sinkkuutta huonompi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epätyydyttävä? Mikään parisuhde ei ole tyydyttävä sen jälkeen kun mukaan tulee aikuisuuselementti, eli lapset, asuntolaina, kasvavat työvastuut ja muut ikävät aikuistumiseen liittyvät tosiasiat.
Jos haluaa elää ns. normaalin elämän, jossa kasvaa ja kehittyy vielä yli kolmekymppisenäkin, on pakko sietää epätyydyttäviä elementtejä elämässään. Mikä ei tapa, se vahvistaa.
Voi ei. ;/ Ikävää, että joudut kuulemaan tämän minulta, mutta ihmisen ei ole Suomessa mikään pakko hankkia lapsia, omistusasuntoa tai vaativaa uraa. Aikuisena voi elää myös vapaata, rentoa ja nautinnollista elämää niin sinkkuna kuin parisuhteessakin.
Toivottavasti tämä tieto ei nyt suista sinua eksistentiaaliseen kriisiin.
Minä elin sitä vapaata ja rentoa elämää kolmekymppiseksi asti, jolloin olin siihen rehellisesti sanottuna melko kyllästynyt. Sittemmin olen ns. kasvanut aikuiseksi, enkä mistään hinnasta palaisi tuohon 'nautinnolliseen' elämään, koska minulla on jotain niin paljon parempaa: perhe, asuntolaina ja työ.
Kiva kuulla, että saat nautintoa asuntolainasta.
Jotkut keräilee postimerkkejä, jotkut lapsia, mikäs siinä. Jokainen tyylillään. Ne sinun mielenkiinnonkohteesi eivät kuitenkaan ole millään tavalla parempia kuin jonkun muun. Ne voivat olla sinulle parempia, mutta jollekin muulle joku muu on parempaa.
Tuossa viestissä joku perustelee miksi ei itse halua itselleen sellaista vapaata elämää. Hän ei sano, että hänen valintansa olisivat parempia. Eikä hän sano, että sinun pitäisi valita niin.
Sinun kannattaisi kysyä itseltäsi, miksi se, että joku haluaa valita lapset, asuntolainan ja omakotitalon, menee ihon alle. Miksi koet toisen valinnat uhkaksi itsellesi? Usein tuollainen hyökkäävyys kuten vastauksessasi kertoo siitä, ettei ole sinut valintojensa kanssa. Jos elät oman näköistäsi elämää omien arvojesi mukaan, ei muiden valinnat ja mielipiteet sitä horjuta.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin pitkä parisuhde voi olla hyvin epämukava ja ajoittain myös epätyydyttävä
Hyvä parisuhde yhteensopivan kumppanin kanssa ei ole. Minulla ei ole ollut yhdessäkään suhteessani edes kokonaista päivää, jolloin olisin ajatellut, ettei suhteeni ole aivan valtavan hieno asia elämässäni.
Kyllä se elämä voi olla epätyydyttävää pitkässä parisuhteessa. Syy ei kuitenkaan ole parisuhteessa, vaan ihmisessä itsessään. Ihminen nyt on sellainen, että välillä käpertyy sisäänsä, välillä haluaa vaihtelua, välillä jotain muuta. Kukaan ei jaksa olla vuosikymmeniä iloinen yhdestäkään parisuhteesta. Jos noin väität, ei sinulla ole ollut pitkää parisuhdetta.
n52
Yli 15 vuotta pystyn todistettavasti iloitsemaan ja olemaan kiitollinen parisuhteesta ihan joka päivä. Jos tämä jostakin syystä on jokin maaginen raja, jonka jälkeen tympiintyminen väistämättä alkaa, sitten täytyy vain jatkossa tyytyä näihin parinkymmenen vuoden pätkäsuhteisiin. Missään olosuhteissa en huolisi suhdetta, joka olisi sinkkuutta huonompi.
Ok. Tuo kyllä kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin parisuhteestasi. Ole onnellinen, että sinulla on valoisa luonteenlaatu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinun lähtökohtasi parisuhteeseen on väärä. Ei rakkaus tarkoita, että "toiselta saa sitä mitä haluaa". Rakkaus rakastaa, koska haluaa rakastaa toista. Ei se rakasta sen takia, että toinen pystyy minulle jotain antamaan.
Ei ihme, etteivät suhteet kestä.
Rakkaus ja rakkaus. Kuitenkin suhde tarvitsee kestääkseen aika hitosti muutakin kuin rakkautta. Esimerkiksi juuri sitä, että toinen pystyy antamaan sinulle niitä asioita, joita parisuhteessa tarvitset. Jos toinen ei halua kanssasi lapsia, tai ei kykene tukemaan sinua emotionaalisesti, tai seksihalunne eivät ollenkaan kohtaa, ei siinä rakkaus paljoa auta.
Lähtökohtasi on se, että parisuhteeseen tullaan hakemaan asioita.
Toki jokaisella on saada elämässä kunnioittavaa kohtelua. Oli parisuhdetta tai ei. Mutta kaikki vastuu ei kuulu puolison niskaan.
Ei kaikki vastuu tietenkään. Mutta kyllä parisuhdetarpeet ovat ihan oikea asia, ja sinä olet parisuhteessa onneton, jos niihin ei vastata. Miksi ihmeessä pitäisi jäädä suhteeseen, jossa toinen ei jaa toivettasi perheestä, ei kykene tukemaan sinua, kun sitä eniten tarvitset, tai ei halua kanssasi seksiä?
Rakastaa voi todella monta ihmistä. Vain osan kanssa onnistuu toimiva, onnellinen parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin pitkä parisuhde voi olla hyvin epämukava ja ajoittain myös epätyydyttävä
Hyvä parisuhde yhteensopivan kumppanin kanssa ei ole. Minulla ei ole ollut yhdessäkään suhteessani edes kokonaista päivää, jolloin olisin ajatellut, ettei suhteeni ole aivan valtavan hieno asia elämässäni.
Kyllä se elämä voi olla epätyydyttävää pitkässä parisuhteessa. Syy ei kuitenkaan ole parisuhteessa, vaan ihmisessä itsessään. Ihminen nyt on sellainen, että välillä käpertyy sisäänsä, välillä haluaa vaihtelua, välillä jotain muuta. Kukaan ei jaksa olla vuosikymmeniä iloinen yhdestäkään parisuhteesta. Jos noin väität, ei sinulla ole ollut pitkää parisuhdetta.
n52
Yli 15 vuotta pystyn todistettavasti iloitsemaan ja olemaan kiitollinen parisuhteesta ihan joka päivä. Jos tämä jostakin syystä on jokin maaginen raja, jonka jälkeen tympiintyminen väistämättä alkaa, sitten täytyy vain jatkossa tyytyä näihin parinkymmenen vuoden pätkäsuhteisiin. Missään olosuhteissa en huolisi suhdetta, joka olisi sinkkuutta huonompi.
Ok. Tuo kyllä kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin parisuhteestasi. Ole onnellinen, että sinulla on valoisa luonteenlaatu.
Ei ole ollenkaan valoisa luonteenlaatu, vaan päinvastoin olen melankoliaan taipuvainen. Olen vain hyvin tietoinen niistä myönteisistä asioista, joita suhde elämääni tuo, ja toistaiseksi noista asioista ei ole ollut pulaa. Jos kokisin, että elämäni olisi parempaa sinkkuna, olisin sinkku ilman muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monet valittavat sitä, että jäisivät täysin yksin ilman parisuhdetta. Tuollainen ei ole millään lailla tervettä.
Ei ole mahdollista olla kahden itsenäisen aikuisen vapaaehtoisessa suhteessa, jos on samaan aikaan tuosta suhteesta riippuvainen sosiaalisesti tai taloudellisesti.
Toista pitää aina haluta enemmän kuin häntä tarvitsee.
Miksi? Jos sinulla on tuollaisia sääntöjä, niin ole hyvä vaan ja noudata niitä, mutta älä luule että ne koskevat myös muita. Jokainen on suhteessa sillä tavalla ja niistä syistä kuin itse parhaaksi näkee.
Sinäkö siis kannatat suhteita, joissa ollaan olosuhteiden pakosta, koska tarvitsee toiselta sosiaalista ja taloudellista tukea, eikä siksi että toisen kanssa nyt vain on niin hyvä olla?
Ja voit tietenkin aidosti olla tätä mieltä! Järkiliitoilla on paljon pidempi historia kuin romanttisilla. En ole vain koskaan kuullut kenenkään sanovan tuota ääneen.
Omituista höpötystä. Tämä on meidän ainoa elämä. Kysymys oli minkä takia ette eroa epätyydyttävistä parisuhteista, ja vastauksista yli puolet puolustelee miksi pitää tyytyä. 😅
Sitten kun kävelee se oikea rakkaus vastaan ja vie jalat alta, siinähän ihmettelette. Ei se ero ole mikään epäonnistuminen. Jos on saatu aikaan ihanat lapset varsinkaan. Ja jos tuntee että elää epätyydyttävässä suhteessa, olisi vähintäänkin velvollisuus kertoa toiselle osapuolelle että tuntee niin. Kuka haluaisi elää illuusiossa hyvästä parisuhteesta jossa toinen vain näyttelee ja kärvistelee ja pärjäilee?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epätyydyttävä? Mikään parisuhde ei ole tyydyttävä sen jälkeen kun mukaan tulee aikuisuuselementti, eli lapset, asuntolaina, kasvavat työvastuut ja muut ikävät aikuistumiseen liittyvät tosiasiat.
Jos haluaa elää ns. normaalin elämän, jossa kasvaa ja kehittyy vielä yli kolmekymppisenäkin, on pakko sietää epätyydyttäviä elementtejä elämässään. Mikä ei tapa, se vahvistaa.
Voi ei. ;/ Ikävää, että joudut kuulemaan tämän minulta, mutta ihmisen ei ole Suomessa mikään pakko hankkia lapsia, omistusasuntoa tai vaativaa uraa. Aikuisena voi elää myös vapaata, rentoa ja nautinnollista elämää niin sinkkuna kuin parisuhteessakin.
Toivottavasti tämä tieto ei nyt suista sinua eksistentiaaliseen kriisiin.
Minä elin sitä vapaata ja rentoa elämää kolmekymppiseksi asti, jolloin olin siihen rehellisesti sanottuna melko kyllästynyt. Sittemmin olen ns. kasvanut aikuiseksi, enkä mistään hinnasta palaisi tuohon 'nautinnolliseen' elämään, koska minulla on jotain niin paljon parempaa: perhe, asuntolaina ja työ.
Kiva kuulla, että saat nautintoa asuntolainasta.
Jotkut keräilee postimerkkejä, jotkut lapsia, mikäs siinä. Jokainen tyylillään. Ne sinun mielenkiinnonkohteesi eivät kuitenkaan ole millään tavalla parempia kuin jonkun muun. Ne voivat olla sinulle parempia, mutta jollekin muulle joku muu on parempaa.
Tuossa viestissä joku perustelee miksi ei itse halua itselleen sellaista vapaata elämää. Hän ei sano, että hänen valintansa olisivat parempia. Eikä hän sano, että sinun pitäisi valita niin.
Sinun kannattaisi kysyä itseltäsi, miksi se, että joku haluaa valita lapset, asuntolainan ja omakotitalon, menee ihon alle. Miksi koet toisen valinnat uhkaksi itsellesi? Usein tuollainen hyökkäävyys kuten vastauksessasi kertoo siitä, ettei ole sinut valintojensa kanssa. Jos elät oman näköistäsi elämää omien arvojesi mukaan, ei muiden valinnat ja mielipiteet sitä horjuta.
-eri
Ymmärrän, että lukutaitoa ei nykypäivänä voi kaikilta olettaa.
Ihan kirjaimellisesti siinä viestissä sanotaan, että perhe, asuntolaina ja työ ovat parempia kuin "nautinnollinen" (väheksyvästi ns. scare quoteissa) elämä ilman näitä tekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Lapset menettäisivät kotinsa ja pihakaverit ja joutuisivat huonompaan kouluun, koska minulla ei ole varaa maksaa riittävän suurta asuntoa nykyiseltä asuinalueelta yksin.
----------
Käsittääkseni lapset saisivat jatkaa vanhassa koulussaan. Ainakin meidän lasten koulukaverit, jos muuttivat, jatkoivat samassa koulussa ala- asteen loppuun. Yläasteella ja viimeistään lukiossa/ammattikoulussa kuviot joka tapauksessa muuttuvat.
Koulumatka tietysti pitenisi ja pihakaverit vaihtuisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinun lähtökohtasi parisuhteeseen on väärä. Ei rakkaus tarkoita, että "toiselta saa sitä mitä haluaa". Rakkaus rakastaa, koska haluaa rakastaa toista. Ei se rakasta sen takia, että toinen pystyy minulle jotain antamaan.
Ei ihme, etteivät suhteet kestä.
Rakkaus ja rakkaus. Kuitenkin suhde tarvitsee kestääkseen aika hitosti muutakin kuin rakkautta. Esimerkiksi juuri sitä, että toinen pystyy antamaan sinulle niitä asioita, joita parisuhteessa tarvitset. Jos toinen ei halua kanssasi lapsia, tai ei kykene tukemaan sinua emotionaalisesti, tai seksihalunne eivät ollenkaan kohtaa, ei siinä rakkaus paljoa auta.
Lähtökohtasi on se, että parisuhteeseen tullaan hakemaan asioita.
Toki jokaisella on saada elämässä kunnioittavaa kohtelua. Oli parisuhdetta tai ei. Mutta kaikki vastuu ei kuulu puolison niskaan.
Ei kaikki vastuu tietenkään. Mutta kyllä parisuhdetarpeet ovat ihan oikea asia, ja sinä olet parisuhteessa onneton, jos niihin ei vastata. Miksi ihmeessä pitäisi jäädä suhteeseen, jossa toinen ei jaa toivettasi perheestä, ei kykene tukemaan sinua, kun sitä eniten tarvitset, tai ei halua kanssasi seksiä?
Rakastaa voi todella monta ihmistä. Vain osan kanssa onnistuu toimiva, onnellinen parisuhde.
Kyllä minä ymmärrän, mitä ajat takaa. Ja noinhan se onkin. Vaikka tapaisit sielunkumppanisi, mutta toisella on vaikka harhoja, niin ei siinä parisuhde onnistu.
Ajattelin kuitenkin pidemmälle: sinulla on parisuhde, joka toimii. Ihmiset silti tuovat siihen kamalan määrän vaatimuksia, joilla toisen pitää täyttää sinun tarpeesi. Sitten ollaan onnettomia, kun toinen ei sitä eikä tätä.
Hieno juttu. Minulle taas esimerkiksi hyvä parisuhde on paljon tärkeämpi asia kuin mikään noista, ja kuten itsekin sanoit, lasten hankkiminen, taloudellinen stresssi ja työpaineet vaikuttavat negatiivisesti parisuhteen laatuun.