Lue keskustelun säännöt.
Miksi herkkähipiäinen ihminen herättää niin paljon vihaa kovaluonteisissa ihmisissä?
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi myös olla yliherkkä ja itseäni ainakin turhauttaa näiden yliherkkien kohdalla se, että he ulkoistavat aina vastuun loukkaantumisestaan muille, eivät voi koskaan miettiä, että voisiko vika olla heissä itsessään ja heidän herkkyydessään/epäluottamuksessaan muita ihmisiä kohtaan.
Näitä yliherkkiä tulee kyllä vastaan tosi harvoin (joten ei, en ole ilkeä ihminen ja uskallan sanoa, että on kyse yliherkistä), mutta kun tulee, niin aika nopeasti tulee mitta täyteen siitä kaikesta loukkaantumisesta.
Enpä ole tuollaiseen törmännyt. Olen herkkä ja haluan vain tulla jätetyksi rauhaan. Ei se voi olla niin vaikeaa.
Etkö tosiaan tunne tuota ilmiötä? Etkö ole huomannut muka? Vaikea uskoa nyt.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ärsyttää ketä ärsyttää, ei kaikkia. Käännetäänpä katse vaihteeksi ärsyyntyjään- mikä HÄNTÄ sitten vaivaa?
Kyllä täälläkin nyt huomaa, että herkkä tai kovis, niin sillä ei ole niin suurta merkitystä, vaan enemmäkin sillä, että miten suhtautuu toiseen. Kykyneekö ymmärtämään sitä toisen näkökulmaa, kykeneekö MYÖNTÄMÄÄN itsessään ja omassa toiminnassa mitään korjaamisen paikkoja...
Molemmissa voi olla itsekeskeisiä pökkelöitä, tai reiluja kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkien kanssa on hankalampaa tehdä töitä, joissa olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähillä liikuilla. Eli tehokkaasti, ja suhteellisen nopeasti. Reippaiden kanssa pystyy kommunikoimaan suoraan ja nopeasti hyvässä yhteisymmärryksessä, kun taas herkät jäävät vähän jalkoihin, ja haluaisivat pehmeämpää ja tunnustelevampaa kommunikaatiota joka taas tekee ylimääräisiä mutkia matkaan ja vie energiaa ja aikaa.
Tuo on usein se oma ärsytyksen syy. Koetan peittää sen ärsytyksen, mutta en tiedä onnistunko aina. Olen muuten kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta silti riepoo, kun noissa tilanteissa tulee olo että toisia täytyy erikseen paapoa etteivät säikähdä. Yleensä teenkin hommia noiden reippaampien kanssa jos voin valita.
Itse kuulin jo nuorena, että ei saa jäädä "haaveilemaan". Eli suit sait sukkelaan pitää jokaikinen askare tehdä, koska aina on muka joku kiire. Opin sitten hosumaan ja opin myös, että haaveilu on muutenkin ajanhukkaa.
Nytpä vain istun kotona työttömänä muutamat paperit taskussa ja hanttihommatyöelämää takana kun se haaveilu oli niin kiellettyä. Kirjojakaan en voi enää edes lukea kun ei pystyynkuolleessa sielussani ole enää tarttumapintaa enkä mitään ole piirtänyt kohta 30 vuoteen. Kaikki siksi kun ulkopuolelta lytättiin perusluonteeni ja sen mukaiset tavat.
Haluaisin kyllä nähdä kun nämä kovaluonteiset tehopakkaukset suljettaisiin jonnekin bunkkeriin piirtämään, lukemaan, kirjoittamaan ja haaveilemaan. Itku varmaan tulisi!
Minä, kovaluonteinen tehopakkaus haaveilen vapaa-ajallani paljonkin ja harrastan ihan rauhassa taidetta, kirjoitan ja luen.
Tätä juuri on tässäkin ketjussa tarkoitettu, että herkkiä joutuu erikseen kannattelemaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta nautinnostasi! Miksi annat joidenkin ikiaikaisten tapahtumien edelleenkin estää sinua?
Olen kyllä aivan upean tehokas nykyisin kiitos sinunlaisten. Samalla tapoitte minussa haaveilijan. Sinä sait rauhassa kasvaa kukoistavaksi sellaisena kuin olet ja varmaan ajan myötä löysit herkkyytesi.
Mieti, että mitä jos sinulle olisi vaikka alakouluikäisenä tolkutettu, että nyt otat rauhallisesti, himmaat nyt vain, ei noin nopeasti, oletko ottanut kaikki näkökulmat ja muiden tunteet huomioon? Jospa sinua olisi läksytetty siitä, että toimit liian pian ja karkeasti niin ettei kaikkia asioita ja kaikkien muiden tunteita olisi otettu päätöksenteossa huomioon?
Sillä juuri tältä tuntuu kun tapasi toimia olisi ollut täysin väärä kuten tapasi ajatella ja olla olemassa. Kun sinulta olisi kielletty ulospäinsuuntautuneisuus ja pakotettu metsään itseksesi samoamaan. On herkilläkin monia muitakin puolia varsinkin iän myötä ja ne kehittyvät kyllä kun annetaan RAUHASSA kehittyä. Ylimielisyydestäsi kertoo, että kuvittelet herkkien tarvitsevan kannattelua. Ei, ei tarvita. Kunhan paukapäät vain jättäisivät rauhaan! Kukaan oikeasti maailman menosta ymmärtävä ei tarvitse teidän juttuja. Sinunkin harrastuksesi taiteiden saralla ovat todennäköisesti säälittävää pinnallista räpistelyä.
Todennäköisesti niistä puuttuu oikeasti kaikki herkkyys ja se on vain sinulle jotain pelleilyä jolla haet huomiota. Noin. Kuulostaa varmaan yhtä hyvältä nyt sinusta kuin herkistä on aina tuntunut teidän haukkumisenne.
"Ota vastuu..." Mistähän self help-kirjasta sinä tuonkin repäisit, idiootti?
Tyypillinen herkkis, syyttää muita omista ongelmista ja nimittelee, kun joku kehtaa olla HÄNEN KORKEUTENSA kanssa eri mieltä.
Koska herkkyys on lahja jota ei monelle ole suotu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja minulla ei ole hoivaaminen verissä. Siksi muut tulkitsevat minut kovaksi ja välinpitämättömäksi. En siis näkyvästi empatisoi ja lässyttele.
Vastaava mies olisi heistä ihan ok, normaali.
En enää välitä.
Jestas mitä uhritumista... Ei sinusta kyllä mitään kovaa saa tekemällä. Herkkä vikisijä. Ei tuossa ole kyse sun "kovuudesta" tai sukupuolesta.
Ihmiset pelkää Suomessa tunteita niin jumalattomasti. Ainoastaan tunnekylmyys, julmuus, laskelmoivuus, manipulointi, halveksunta, kateus ja sen sellaiset on sallittuja.
Jopa ahdistus on sallitumpaa kuin välittäminen, rakkaus, suru, itkeminen tai muiden pyyteetön auttaminen, jotka nähdään auttamattomana heikkoutena ja heikkous taas jopa laiskuutta pahempana.
Mutta koska jokainen tuntee kaikenlaisia tunteita eikä niitä kaikista psykologiahömpistä huolimatta voi hallita, niitä aletaan pelätä ja vihata. Ihmiset pelkää että muut ihmiset näkee heidän "heikkoutensa" ja tuomitsee heidät. Siksi he itse tuomitsevat kaikki muut. He vihaavat näitä "heikkoja ja tuomittavia" tunteita itsessään ja siki he vihaavat niitä kaikissa muissakin.
Ja sitten meillä onkin käsissä perinteinen suomalainen jonka mielestä esim. orjatyö on ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitetaanko tässä ketjussa siis herkkähipiäisyydellä ihan vain herkkyyttä? "Herkkähipiäisyys" ei ole ollenkaan sama asia, sillä tarkoitetaan nimenomaan turhasta loukkaantuvaa, sellaista mielensäpahoittajaa.
Se, että tulee herkemmin paha mieli ja pahoittaa mielensä oikeasti loukkaavista asioista, ei ole herkkähipiäisyyttä vaan herkkyyttä. Ehkä jopa "erityisherkkyyttä", en tiedä. Mutta moni ihminen tuntuu kutsuvan erityisherkkyydeksi omaa herkkähipiäisyyttään, yhdellä tutullakin tulee heti itku jos ei saa tahtoaan läpi.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja minulla ei ole hoivaaminen verissä. Siksi muut tulkitsevat minut kovaksi ja välinpitämättömäksi. En siis näkyvästi empatisoi ja lässyttele.
Vastaava mies olisi heistä ihan ok, normaali.
En enää välitä.
En minäkään "empatisoi ja lässyttele" mitä iki tuo tarkoittaakaan. Käytöstavat osaan. Eikä kukaan ole pitänyt minua välinpitämättömänä sen vuoksi.
Mutta jos ihminen ei millään tavalla esim reagoi jos työkaverin puoliso kuolee tms. niin aivan varmasti sitä pidetään yhtä pa....päänä oli kumpaa sukupuolta tahansa.
Sinä olet uhri. Sellaiseksi teet itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole erityisen kovaluonteinen ihminen, päinvastoin, mikä onkin varmaan vaikuttanut siihen että erityisherkät ja muut ovat suorastaan traumatisoineet minut itsekeskeisyydellään ja erityishuomion vaatimuksillaan.
Lähisukulaiseni on kaikin tavoin herkkähipiäinen, ja olen lepytellyt häntä koko ikäni. Nyt en enää jaksa. Aina on ollut kyse hänestä. Hän miettii ja pui tuntikausia jos joku on katsonut häntä oudosti. Hänen seurassaan pitää analysoida jokainen sanansa etukäteen ja silti hän löytää niistä halutessaan loukkaantumisen aihetta. Hän väittää herkkyyden olevan lahja, ja osaavansa tulkita muita. Näissä tulkinnoissaan hän kuitenkin puhuu aina itsestään! Hän on täysin itsekeskeinen eikä hänellä ole kykyä nähdä asioita toisten kannalta. Yleensä hän vieläpä ei usko jos hänen kertoo olevan väärässä tulkinnoissaan. Hänhän tuntee muut paremmin kuin he itse. Hän sanelee miten häntä pitää kohdella ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten hän kohtelee muita. Jotenkin hän ei vain näe eroa siinä mitä odottaa muilta ja mitä itseltään. Luultavasti siksi, koska syvässä itsekeskeisyydessään hän aidosti kokee että hän on kaikkein erityisin ja muut tasaista massaa, joita hän voi kohdella tasaisena massana mutta joiden tulee kohdella häntä erityisenä.
Kaiken huippuna hän osallistuu mielellään kaikenlaiseen vapaaehtoistoimintaan koska tuntee kuulemma myötätuntoa eläimiä ja vähäosaisia kohtaan. Kummasti hän saa kuitenkin käännettyä asian niin että muiden resurssit menevät hänen lohduttamiseensa, hän kun kärsii niin kovasti nähdessään kärsimystä. Tämä on hänen itsekeskeisyytensä äärimmäinen taidonnäyte.
Nykyään juoksen karkuun kun joku mainostaa olevansa herkkä tai varsinkaan erityisherkkä. En ymmärrä yhtään mitä hyvää moisessa piirteessä on.
Ei haluta ajatella toista, koska siihen täytyy nähdä vaivaa. Ei haluta nähdä vikoja itsessä tai muuttaa omia käytöstapoja, vaan minulla on oikeus käyttäytyä niin kuin haluan ja toisten on vain kestettävä se.