Lue keskustelun säännöt.
Miksi herkkähipiäinen ihminen herättää niin paljon vihaa kovaluonteisissa ihmisissä?
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkien kanssa on hankalampaa tehdä töitä, joissa olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähillä liikuilla. Eli tehokkaasti, ja suhteellisen nopeasti. Reippaiden kanssa pystyy kommunikoimaan suoraan ja nopeasti hyvässä yhteisymmärryksessä, kun taas herkät jäävät vähän jalkoihin, ja haluaisivat pehmeämpää ja tunnustelevampaa kommunikaatiota joka taas tekee ylimääräisiä mutkia matkaan ja vie energiaa ja aikaa.
Tuo on usein se oma ärsytyksen syy. Koetan peittää sen ärsytyksen, mutta en tiedä onnistunko aina. Olen muuten kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta silti riepoo, kun noissa tilanteissa tulee olo että toisia täytyy erikseen paapoa etteivät säikähdä. Yleensä teenkin hommia noiden reippaampien kanssa jos voin valita.
Itse kuulin jo nuorena, että ei saa jäädä "haaveilemaan". Eli suit sait sukkelaan pitää jokaikinen askare tehdä, koska aina on muka joku kiire. Opin sitten hosumaan ja opin myös, että haaveilu on muutenkin ajanhukkaa.
Nytpä vain istun kotona työttömänä muutamat paperit taskussa ja hanttihommatyöelämää takana kun se haaveilu oli niin kiellettyä. Kirjojakaan en voi enää edes lukea kun ei pystyynkuolleessa sielussani ole enää tarttumapintaa enkä mitään ole piirtänyt kohta 30 vuoteen. Kaikki siksi kun ulkopuolelta lytättiin perusluonteeni ja sen mukaiset tavat.
Haluaisin kyllä nähdä kun nämä kovaluonteiset tehopakkaukset suljettaisiin jonnekin bunkkeriin piirtämään, lukemaan, kirjoittamaan ja haaveilemaan. Itku varmaan tulisi!
Minä, kovaluonteinen tehopakkaus haaveilen vapaa-ajallani paljonkin ja harrastan ihan rauhassa taidetta, kirjoitan ja luen.
Tätä juuri on tässäkin ketjussa tarkoitettu, että herkkiä joutuu erikseen kannattelemaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta nautinnostasi! Miksi annat joidenkin ikiaikaisten tapahtumien edelleenkin estää sinua?
Olen kyllä aivan upean tehokas nykyisin kiitos sinunlaisten. Samalla tapoitte minussa haaveilijan. Sinä sait rauhassa kasvaa kukoistavaksi sellaisena kuin olet ja varmaan ajan myötä löysit herkkyytesi.
Mieti, että mitä jos sinulle olisi vaikka alakouluikäisenä tolkutettu, että nyt otat rauhallisesti, himmaat nyt vain, ei noin nopeasti, oletko ottanut kaikki näkökulmat ja muiden tunteet huomioon? Jospa sinua olisi läksytetty siitä, että toimit liian pian ja karkeasti niin ettei kaikkia asioita ja kaikkien muiden tunteita olisi otettu päätöksenteossa huomioon?
Sillä juuri tältä tuntuu kun tapasi toimia olisi ollut täysin väärä kuten tapasi ajatella ja olla olemassa. Kun sinulta olisi kielletty ulospäinsuuntautuneisuus ja pakotettu metsään itseksesi samoamaan. On herkilläkin monia muitakin puolia varsinkin iän myötä ja ne kehittyvät kyllä kun annetaan RAUHASSA kehittyä. Ylimielisyydestäsi kertoo, että kuvittelet herkkien tarvitsevan kannattelua. Ei, ei tarvita. Kunhan paukapäät vain jättäisivät rauhaan! Kukaan oikeasti maailman menosta ymmärtävä ei tarvitse teidän juttuja. Sinunkin harrastuksesi taiteiden saralla ovat todennäköisesti säälittävää pinnallista räpistelyä.
Todennäköisesti niistä puuttuu oikeasti kaikki herkkyys ja se on vain sinulle jotain pelleilyä jolla haet huomiota. Noin. Kuulostaa varmaan yhtä hyvältä nyt sinusta kuin herkistä on aina tuntunut teidän haukkumisenne.
"Ota vastuu..." Mistähän self help-kirjasta sinä tuonkin repäisit, idiootti?
Vastuun ottaminen tarkoittaa sitä, että lopetat tuon hautomisen siitä miten on muiden syy, että et juuri nyt tee sitä mitä haluat tai mistä nautit. Kannattelu tarkoittaa sitä, että nytkään et näköjään saa itseäsi tuosta suosta ylös omatoimisesti.
En muuten hae taiteellani huomiota, teen sitä kotonani ihan kaikessa rauhassa, eikä ole väliä mitä siitä syntyy, vaan se tuottaa aina itselleni iloa. Suosittelen sinullekin, kuten myös suosittelen terapiaa. Terapeutti sekä kannattelee, että ohjaa sinua omille jaloillesi.
Millähän ilveellä maksan vuosien terapian? Ei ole rahaa enkä muutenkaan maksaisi sitä tuollaisten takia. Toivo vain itse ettet joudu ikinä sellaista käymään läpi, koska tuollainen putkiaivo tuskin osaisi riittävän pitkälle itsereflektoida oppiakseen mitään.
Voi jos tietäisitkin mihin silti kykenen! Minussa on sellaisia maailmoja joista tuollainen ei tiedäkään! Tuskinpa edes harrastat mitään, vaikutat todella yksinkertaiselta. Osaatkohan edes lukea niin, että ymmärtäisit lukemastasi mitään? Hieman epäilen. Ja sinun tehokkuuspotentiaalisikin on poissa pian automatisaation takia. Teillä ei tee kohta enää yhtään mitään!
Tämä on yksi huono puoli herkissä: kaikki menee niin ihon alle että nopeasti alkaa asiaan liittymätön haukkuminen ja henkilökohtaisuuksiin meneminen. Pointit menevät viuhuen ohitse tunnekuohuissa.
Puntti rupesi tutisemaan? Nämä ketjut on tarkoitettu herkkien äänikanavaksi, te muut saatte soittaa suutanne muutenkin riittämiin. Paljon me kestämme, mutta milloin sietokyky ylittyy, sitä ei voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika jännä muuten ajatella, että tulevaisuudessa juuri ne alat joilla herkät ovat hyviä pärjäävät, vaikka robotiikka kehittyisi miten pitkälle. Paraskaan tietokone kun ei ymmärrä ihmisen tunbepuolen potentiaalia ja osaa vain laskea todennäköisyyksiä sekä lähettää käskyjä robottikäsipareille siitä miten pyöritetään vaikka elintarvikkeita tai jopa kokonaisia aterioita linjastolla elintarvikeala tässä esimerkkinä.
Sen sijaan taide joka muovautuu ihmisen subjektiivisessa mielessä jopa vuosikymmeniä on jotain jota ei voi tuottaa input-output-menetelmällä.
Vaikka tietokone laskisi ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavat asiat koko universumista kaikkina aikoina ja koko ihmisen elämän ajalta se ei voisi siltikään ennustaa sitä miten ihminen tulee toimimaan. Ihminen kun kykenee tekemään objektiivisesti katsottuna VÄÄRÄN valinnan. Tehokkuusajattelijat jostain syystä eivät tätä tajua ja pelkäävät robottien ylivaltaa. Syytä ehkä olisikin, koska he siinä ensiksi häviävätkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkien kanssa on hankalampaa tehdä töitä, joissa olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähillä liikuilla. Eli tehokkaasti, ja suhteellisen nopeasti. Reippaiden kanssa pystyy kommunikoimaan suoraan ja nopeasti hyvässä yhteisymmärryksessä, kun taas herkät jäävät vähän jalkoihin, ja haluaisivat pehmeämpää ja tunnustelevampaa kommunikaatiota joka taas tekee ylimääräisiä mutkia matkaan ja vie energiaa ja aikaa.
Tuo on usein se oma ärsytyksen syy. Koetan peittää sen ärsytyksen, mutta en tiedä onnistunko aina. Olen muuten kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta silti riepoo, kun noissa tilanteissa tulee olo että toisia täytyy erikseen paapoa etteivät säikähdä. Yleensä teenkin hommia noiden reippaampien kanssa jos voin valita.
Itse kuulin jo nuorena, että ei saa jäädä "haaveilemaan". Eli suit sait sukkelaan pitää jokaikinen askare tehdä, koska aina on muka joku kiire. Opin sitten hosumaan ja opin myös, että haaveilu on muutenkin ajanhukkaa.
Nytpä vain istun kotona työttömänä muutamat paperit taskussa ja hanttihommatyöelämää takana kun se haaveilu oli niin kiellettyä. Kirjojakaan en voi enää edes lukea kun ei pystyynkuolleessa sielussani ole enää tarttumapintaa enkä mitään ole piirtänyt kohta 30 vuoteen. Kaikki siksi kun ulkopuolelta lytättiin perusluonteeni ja sen mukaiset tavat.
Haluaisin kyllä nähdä kun nämä kovaluonteiset tehopakkaukset suljettaisiin jonnekin bunkkeriin piirtämään, lukemaan, kirjoittamaan ja haaveilemaan. Itku varmaan tulisi!
Minä, kovaluonteinen tehopakkaus haaveilen vapaa-ajallani paljonkin ja harrastan ihan rauhassa taidetta, kirjoitan ja luen.
Tätä juuri on tässäkin ketjussa tarkoitettu, että herkkiä joutuu erikseen kannattelemaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta nautinnostasi! Miksi annat joidenkin ikiaikaisten tapahtumien edelleenkin estää sinua?
Olen kyllä aivan upean tehokas nykyisin kiitos sinunlaisten. Samalla tapoitte minussa haaveilijan. Sinä sait rauhassa kasvaa kukoistavaksi sellaisena kuin olet ja varmaan ajan myötä löysit herkkyytesi.
Mieti, että mitä jos sinulle olisi vaikka alakouluikäisenä tolkutettu, että nyt otat rauhallisesti, himmaat nyt vain, ei noin nopeasti, oletko ottanut kaikki näkökulmat ja muiden tunteet huomioon? Jospa sinua olisi läksytetty siitä, että toimit liian pian ja karkeasti niin ettei kaikkia asioita ja kaikkien muiden tunteita olisi otettu päätöksenteossa huomioon?
Sillä juuri tältä tuntuu kun tapasi toimia olisi ollut täysin väärä kuten tapasi ajatella ja olla olemassa. Kun sinulta olisi kielletty ulospäinsuuntautuneisuus ja pakotettu metsään itseksesi samoamaan. On herkilläkin monia muitakin puolia varsinkin iän myötä ja ne kehittyvät kyllä kun annetaan RAUHASSA kehittyä. Ylimielisyydestäsi kertoo, että kuvittelet herkkien tarvitsevan kannattelua. Ei, ei tarvita. Kunhan paukapäät vain jättäisivät rauhaan! Kukaan oikeasti maailman menosta ymmärtävä ei tarvitse teidän juttuja. Sinunkin harrastuksesi taiteiden saralla ovat todennäköisesti säälittävää pinnallista räpistelyä.
Todennäköisesti niistä puuttuu oikeasti kaikki herkkyys ja se on vain sinulle jotain pelleilyä jolla haet huomiota. Noin. Kuulostaa varmaan yhtä hyvältä nyt sinusta kuin herkistä on aina tuntunut teidän haukkumisenne.
"Ota vastuu..." Mistähän self help-kirjasta sinä tuonkin repäisit, idiootti?
Vastuun ottaminen tarkoittaa sitä, että lopetat tuon hautomisen siitä miten on muiden syy, että et juuri nyt tee sitä mitä haluat tai mistä nautit. Kannattelu tarkoittaa sitä, että nytkään et näköjään saa itseäsi tuosta suosta ylös omatoimisesti.
En muuten hae taiteellani huomiota, teen sitä kotonani ihan kaikessa rauhassa, eikä ole väliä mitä siitä syntyy, vaan se tuottaa aina itselleni iloa. Suosittelen sinullekin, kuten myös suosittelen terapiaa. Terapeutti sekä kannattelee, että ohjaa sinua omille jaloillesi.
Millähän ilveellä maksan vuosien terapian? Ei ole rahaa enkä muutenkaan maksaisi sitä tuollaisten takia. Toivo vain itse ettet joudu ikinä sellaista käymään läpi, koska tuollainen putkiaivo tuskin osaisi riittävän pitkälle itsereflektoida oppiakseen mitään.
Voi jos tietäisitkin mihin silti kykenen! Minussa on sellaisia maailmoja joista tuollainen ei tiedäkään! Tuskinpa edes harrastat mitään, vaikutat todella yksinkertaiselta. Osaatkohan edes lukea niin, että ymmärtäisit lukemastasi mitään? Hieman epäilen. Ja sinun tehokkuuspotentiaalisikin on poissa pian automatisaation takia. Teillä ei tee kohta enää yhtään mitään!
Tämä on yksi huono puoli herkissä: kaikki menee niin ihon alle että nopeasti alkaa asiaan liittymätön haukkuminen ja henkilökohtaisuuksiin meneminen. Pointit menevät viuhuen ohitse tunnekuohuissa.
Puntti rupesi tutisemaan? Nämä ketjut on tarkoitettu herkkien äänikanavaksi, te muut saatte soittaa suutanne muutenkin riittämiin. Paljon me kestämme, mutta milloin sietokyky ylittyy, sitä ei voi tietää.
Näinpä. Väävää miksi toi ei puhu. Väävää, miksi toi ei huomioi meitä ja lähesty meitä. Väävää, miksi tuolla on noin outoja ilmeitä. Väävää miksi tuota täytyy jaksaa, väävää väävää. En jää samaan vuoroon tuon kanssa tupla väävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkien kanssa on hankalampaa tehdä töitä, joissa olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähillä liikuilla. Eli tehokkaasti, ja suhteellisen nopeasti. Reippaiden kanssa pystyy kommunikoimaan suoraan ja nopeasti hyvässä yhteisymmärryksessä, kun taas herkät jäävät vähän jalkoihin, ja haluaisivat pehmeämpää ja tunnustelevampaa kommunikaatiota joka taas tekee ylimääräisiä mutkia matkaan ja vie energiaa ja aikaa.
Tuo on usein se oma ärsytyksen syy. Koetan peittää sen ärsytyksen, mutta en tiedä onnistunko aina. Olen muuten kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta silti riepoo, kun noissa tilanteissa tulee olo että toisia täytyy erikseen paapoa etteivät säikähdä. Yleensä teenkin hommia noiden reippaampien kanssa jos voin valita.
Itse kuulin jo nuorena, että ei saa jäädä "haaveilemaan". Eli suit sait sukkelaan pitää jokaikinen askare tehdä, koska aina on muka joku kiire. Opin sitten hosumaan ja opin myös, että haaveilu on muutenkin ajanhukkaa.
Nytpä vain istun kotona työttömänä muutamat paperit taskussa ja hanttihommatyöelämää takana kun se haaveilu oli niin kiellettyä. Kirjojakaan en voi enää edes lukea kun ei pystyynkuolleessa sielussani ole enää tarttumapintaa enkä mitään ole piirtänyt kohta 30 vuoteen. Kaikki siksi kun ulkopuolelta lytättiin perusluonteeni ja sen mukaiset tavat.
Haluaisin kyllä nähdä kun nämä kovaluonteiset tehopakkaukset suljettaisiin jonnekin bunkkeriin piirtämään, lukemaan, kirjoittamaan ja haaveilemaan. Itku varmaan tulisi!
Minä, kovaluonteinen tehopakkaus haaveilen vapaa-ajallani paljonkin ja harrastan ihan rauhassa taidetta, kirjoitan ja luen.
Tätä juuri on tässäkin ketjussa tarkoitettu, että herkkiä joutuu erikseen kannattelemaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta nautinnostasi! Miksi annat joidenkin ikiaikaisten tapahtumien edelleenkin estää sinua?
Olen kyllä aivan upean tehokas nykyisin kiitos sinunlaisten. Samalla tapoitte minussa haaveilijan. Sinä sait rauhassa kasvaa kukoistavaksi sellaisena kuin olet ja varmaan ajan myötä löysit herkkyytesi.
Mieti, että mitä jos sinulle olisi vaikka alakouluikäisenä tolkutettu, että nyt otat rauhallisesti, himmaat nyt vain, ei noin nopeasti, oletko ottanut kaikki näkökulmat ja muiden tunteet huomioon? Jospa sinua olisi läksytetty siitä, että toimit liian pian ja karkeasti niin ettei kaikkia asioita ja kaikkien muiden tunteita olisi otettu päätöksenteossa huomioon?
Sillä juuri tältä tuntuu kun tapasi toimia olisi ollut täysin väärä kuten tapasi ajatella ja olla olemassa. Kun sinulta olisi kielletty ulospäinsuuntautuneisuus ja pakotettu metsään itseksesi samoamaan. On herkilläkin monia muitakin puolia varsinkin iän myötä ja ne kehittyvät kyllä kun annetaan RAUHASSA kehittyä. Ylimielisyydestäsi kertoo, että kuvittelet herkkien tarvitsevan kannattelua. Ei, ei tarvita. Kunhan paukapäät vain jättäisivät rauhaan! Kukaan oikeasti maailman menosta ymmärtävä ei tarvitse teidän juttuja. Sinunkin harrastuksesi taiteiden saralla ovat todennäköisesti säälittävää pinnallista räpistelyä.
Todennäköisesti niistä puuttuu oikeasti kaikki herkkyys ja se on vain sinulle jotain pelleilyä jolla haet huomiota. Noin. Kuulostaa varmaan yhtä hyvältä nyt sinusta kuin herkistä on aina tuntunut teidän haukkumisenne.
"Ota vastuu..." Mistähän self help-kirjasta sinä tuonkin repäisit, idiootti?
Vastuun ottaminen tarkoittaa sitä, että lopetat tuon hautomisen siitä miten on muiden syy, että et juuri nyt tee sitä mitä haluat tai mistä nautit. Kannattelu tarkoittaa sitä, että nytkään et näköjään saa itseäsi tuosta suosta ylös omatoimisesti.
En muuten hae taiteellani huomiota, teen sitä kotonani ihan kaikessa rauhassa, eikä ole väliä mitä siitä syntyy, vaan se tuottaa aina itselleni iloa. Suosittelen sinullekin, kuten myös suosittelen terapiaa. Terapeutti sekä kannattelee, että ohjaa sinua omille jaloillesi.
Millähän ilveellä maksan vuosien terapian? Ei ole rahaa enkä muutenkaan maksaisi sitä tuollaisten takia. Toivo vain itse ettet joudu ikinä sellaista käymään läpi, koska tuollainen putkiaivo tuskin osaisi riittävän pitkälle itsereflektoida oppiakseen mitään.
Voi jos tietäisitkin mihin silti kykenen! Minussa on sellaisia maailmoja joista tuollainen ei tiedäkään! Tuskinpa edes harrastat mitään, vaikutat todella yksinkertaiselta. Osaatkohan edes lukea niin, että ymmärtäisit lukemastasi mitään? Hieman epäilen. Ja sinun tehokkuuspotentiaalisikin on poissa pian automatisaation takia. Teillä ei tee kohta enää yhtään mitään!
Tämä on yksi huono puoli herkissä: kaikki menee niin ihon alle että nopeasti alkaa asiaan liittymätön haukkuminen ja henkilökohtaisuuksiin meneminen. Pointit menevät viuhuen ohitse tunnekuohuissa.
Puntti rupesi tutisemaan? Nämä ketjut on tarkoitettu herkkien äänikanavaksi, te muut saatte soittaa suutanne muutenkin riittämiin. Paljon me kestämme, mutta milloin sietokyky ylittyy, sitä ei voi tietää.
Tuo on myös herkissä huono puoli: eivät uskalla tuoda mielipiteitään esille, patoavat niitä, toivovat muilta ajatustenlukua ja sitten kiukuttelevat ja räjähtelevät täysin irrationaalisesti. Minä olen itse asiassa työelämässä kohtelias ja huomioonottava, mutta vuosien aikana kyllästynyt siihen, kun toisilta ei omilla jaloilla seisominen onnistu sitten millään, vaan heistä pitää toistuvasti silitellen ja hellävaroen kaivaa ulos, että mikä olisi hyvä.
Huomaatko, että minä, kovis, en ole käyttänyt sinua kohtaan henkilökohtaisesti fraaseja kuten "sinä et tiedä mitään" tai "sinulla ei tee yhtään mitään". Olen vain kritisoinut tiettyä ominaisuutta sinussa. Enkä nytkään ala haukkua sinua.
Sinä, hyvä ja herkkä, sen sijaan käytät tuollaista kieltä. Tämän takia herkkiä muun muassa kritisoidaan. Herkät ottavat usein mielellään itselleen jonkin hurskauden viitan, täysin ansaitsematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkien kanssa on hankalampaa tehdä töitä, joissa olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähillä liikuilla. Eli tehokkaasti, ja suhteellisen nopeasti. Reippaiden kanssa pystyy kommunikoimaan suoraan ja nopeasti hyvässä yhteisymmärryksessä, kun taas herkät jäävät vähän jalkoihin, ja haluaisivat pehmeämpää ja tunnustelevampaa kommunikaatiota joka taas tekee ylimääräisiä mutkia matkaan ja vie energiaa ja aikaa.
Tuo on usein se oma ärsytyksen syy. Koetan peittää sen ärsytyksen, mutta en tiedä onnistunko aina. Olen muuten kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta silti riepoo, kun noissa tilanteissa tulee olo että toisia täytyy erikseen paapoa etteivät säikähdä. Yleensä teenkin hommia noiden reippaampien kanssa jos voin valita.
Itse kuulin jo nuorena, että ei saa jäädä "haaveilemaan". Eli suit sait sukkelaan pitää jokaikinen askare tehdä, koska aina on muka joku kiire. Opin sitten hosumaan ja opin myös, että haaveilu on muutenkin ajanhukkaa.
Nytpä vain istun kotona työttömänä muutamat paperit taskussa ja hanttihommatyöelämää takana kun se haaveilu oli niin kiellettyä. Kirjojakaan en voi enää edes lukea kun ei pystyynkuolleessa sielussani ole enää tarttumapintaa enkä mitään ole piirtänyt kohta 30 vuoteen. Kaikki siksi kun ulkopuolelta lytättiin perusluonteeni ja sen mukaiset tavat.
Haluaisin kyllä nähdä kun nämä kovaluonteiset tehopakkaukset suljettaisiin jonnekin bunkkeriin piirtämään, lukemaan, kirjoittamaan ja haaveilemaan. Itku varmaan tulisi!
Minä, kovaluonteinen tehopakkaus haaveilen vapaa-ajallani paljonkin ja harrastan ihan rauhassa taidetta, kirjoitan ja luen.
Tätä juuri on tässäkin ketjussa tarkoitettu, että herkkiä joutuu erikseen kannattelemaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta nautinnostasi! Miksi annat joidenkin ikiaikaisten tapahtumien edelleenkin estää sinua?
Olen kyllä aivan upean tehokas nykyisin kiitos sinunlaisten. Samalla tapoitte minussa haaveilijan. Sinä sait rauhassa kasvaa kukoistavaksi sellaisena kuin olet ja varmaan ajan myötä löysit herkkyytesi.
Mieti, että mitä jos sinulle olisi vaikka alakouluikäisenä tolkutettu, että nyt otat rauhallisesti, himmaat nyt vain, ei noin nopeasti, oletko ottanut kaikki näkökulmat ja muiden tunteet huomioon? Jospa sinua olisi läksytetty siitä, että toimit liian pian ja karkeasti niin ettei kaikkia asioita ja kaikkien muiden tunteita olisi otettu päätöksenteossa huomioon?
Sillä juuri tältä tuntuu kun tapasi toimia olisi ollut täysin väärä kuten tapasi ajatella ja olla olemassa. Kun sinulta olisi kielletty ulospäinsuuntautuneisuus ja pakotettu metsään itseksesi samoamaan. On herkilläkin monia muitakin puolia varsinkin iän myötä ja ne kehittyvät kyllä kun annetaan RAUHASSA kehittyä. Ylimielisyydestäsi kertoo, että kuvittelet herkkien tarvitsevan kannattelua. Ei, ei tarvita. Kunhan paukapäät vain jättäisivät rauhaan! Kukaan oikeasti maailman menosta ymmärtävä ei tarvitse teidän juttuja. Sinunkin harrastuksesi taiteiden saralla ovat todennäköisesti säälittävää pinnallista räpistelyä.
Todennäköisesti niistä puuttuu oikeasti kaikki herkkyys ja se on vain sinulle jotain pelleilyä jolla haet huomiota. Noin. Kuulostaa varmaan yhtä hyvältä nyt sinusta kuin herkistä on aina tuntunut teidän haukkumisenne.
"Ota vastuu..." Mistähän self help-kirjasta sinä tuonkin repäisit, idiootti?
Vastuun ottaminen tarkoittaa sitä, että lopetat tuon hautomisen siitä miten on muiden syy, että et juuri nyt tee sitä mitä haluat tai mistä nautit. Kannattelu tarkoittaa sitä, että nytkään et näköjään saa itseäsi tuosta suosta ylös omatoimisesti.
En muuten hae taiteellani huomiota, teen sitä kotonani ihan kaikessa rauhassa, eikä ole väliä mitä siitä syntyy, vaan se tuottaa aina itselleni iloa. Suosittelen sinullekin, kuten myös suosittelen terapiaa. Terapeutti sekä kannattelee, että ohjaa sinua omille jaloillesi.
Millähän ilveellä maksan vuosien terapian? Ei ole rahaa enkä muutenkaan maksaisi sitä tuollaisten takia. Toivo vain itse ettet joudu ikinä sellaista käymään läpi, koska tuollainen putkiaivo tuskin osaisi riittävän pitkälle itsereflektoida oppiakseen mitään.
Voi jos tietäisitkin mihin silti kykenen! Minussa on sellaisia maailmoja joista tuollainen ei tiedäkään! Tuskinpa edes harrastat mitään, vaikutat todella yksinkertaiselta. Osaatkohan edes lukea niin, että ymmärtäisit lukemastasi mitään? Hieman epäilen. Ja sinun tehokkuuspotentiaalisikin on poissa pian automatisaation takia. Teillä ei tee kohta enää yhtään mitään!
Tämä on yksi huono puoli herkissä: kaikki menee niin ihon alle että nopeasti alkaa asiaan liittymätön haukkuminen ja henkilökohtaisuuksiin meneminen. Pointit menevät viuhuen ohitse tunnekuohuissa.
Puntti rupesi tutisemaan? Nämä ketjut on tarkoitettu herkkien äänikanavaksi, te muut saatte soittaa suutanne muutenkin riittämiin. Paljon me kestämme, mutta milloin sietokyky ylittyy, sitä ei voi tietää.
Tuo on myös herkissä huono puoli: eivät uskalla tuoda mielipiteitään esille, patoavat niitä, toivovat muilta ajatustenlukua ja sitten kiukuttelevat ja räjähtelevät täysin irrationaalisesti. Minä olen itse asiassa työelämässä kohtelias ja huomioonottava, mutta vuosien aikana kyllästynyt siihen, kun toisilta ei omilla jaloilla seisominen onnistu sitten millään, vaan heistä pitää toistuvasti silitellen ja hellävaroen kaivaa ulos, että mikä olisi hyvä.
Huomaatko, että minä, kovis, en ole käyttänyt sinua kohtaan henkilökohtaisesti fraaseja kuten "sinä et tiedä mitään" tai "sinulla ei tee yhtään mitään". Olen vain kritisoinut tiettyä ominaisuutta sinussa. Enkä nytkään ala haukkua sinua.
Sinä, hyvä ja herkkä, sen sijaan käytät tuollaista kieltä. Tämän takia herkkiä muun muassa kritisoidaan. Herkät ottavat usein mielellään itselleen jonkin hurskauden viitan, täysin ansaitsematta.
Dissaat selän takana, hurskastelija. Uskotko, että en tajua. Vaikka olen herkkä, mulla on silmät ja korvat sekä sydän tallella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkien kanssa on hankalampaa tehdä töitä, joissa olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähillä liikuilla. Eli tehokkaasti, ja suhteellisen nopeasti. Reippaiden kanssa pystyy kommunikoimaan suoraan ja nopeasti hyvässä yhteisymmärryksessä, kun taas herkät jäävät vähän jalkoihin, ja haluaisivat pehmeämpää ja tunnustelevampaa kommunikaatiota joka taas tekee ylimääräisiä mutkia matkaan ja vie energiaa ja aikaa.
Tuo on usein se oma ärsytyksen syy. Koetan peittää sen ärsytyksen, mutta en tiedä onnistunko aina. Olen muuten kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta silti riepoo, kun noissa tilanteissa tulee olo että toisia täytyy erikseen paapoa etteivät säikähdä. Yleensä teenkin hommia noiden reippaampien kanssa jos voin valita.
Itse kuulin jo nuorena, että ei saa jäädä "haaveilemaan". Eli suit sait sukkelaan pitää jokaikinen askare tehdä, koska aina on muka joku kiire. Opin sitten hosumaan ja opin myös, että haaveilu on muutenkin ajanhukkaa.
Nytpä vain istun kotona työttömänä muutamat paperit taskussa ja hanttihommatyöelämää takana kun se haaveilu oli niin kiellettyä. Kirjojakaan en voi enää edes lukea kun ei pystyynkuolleessa sielussani ole enää tarttumapintaa enkä mitään ole piirtänyt kohta 30 vuoteen. Kaikki siksi kun ulkopuolelta lytättiin perusluonteeni ja sen mukaiset tavat.
Haluaisin kyllä nähdä kun nämä kovaluonteiset tehopakkaukset suljettaisiin jonnekin bunkkeriin piirtämään, lukemaan, kirjoittamaan ja haaveilemaan. Itku varmaan tulisi!
Minä, kovaluonteinen tehopakkaus haaveilen vapaa-ajallani paljonkin ja harrastan ihan rauhassa taidetta, kirjoitan ja luen.
Tätä juuri on tässäkin ketjussa tarkoitettu, että herkkiä joutuu erikseen kannattelemaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta nautinnostasi! Miksi annat joidenkin ikiaikaisten tapahtumien edelleenkin estää sinua?
Olen kyllä aivan upean tehokas nykyisin kiitos sinunlaisten. Samalla tapoitte minussa haaveilijan. Sinä sait rauhassa kasvaa kukoistavaksi sellaisena kuin olet ja varmaan ajan myötä löysit herkkyytesi.
Mieti, että mitä jos sinulle olisi vaikka alakouluikäisenä tolkutettu, että nyt otat rauhallisesti, himmaat nyt vain, ei noin nopeasti, oletko ottanut kaikki näkökulmat ja muiden tunteet huomioon? Jospa sinua olisi läksytetty siitä, että toimit liian pian ja karkeasti niin ettei kaikkia asioita ja kaikkien muiden tunteita olisi otettu päätöksenteossa huomioon?
Sillä juuri tältä tuntuu kun tapasi toimia olisi ollut täysin väärä kuten tapasi ajatella ja olla olemassa. Kun sinulta olisi kielletty ulospäinsuuntautuneisuus ja pakotettu metsään itseksesi samoamaan. On herkilläkin monia muitakin puolia varsinkin iän myötä ja ne kehittyvät kyllä kun annetaan RAUHASSA kehittyä. Ylimielisyydestäsi kertoo, että kuvittelet herkkien tarvitsevan kannattelua. Ei, ei tarvita. Kunhan paukapäät vain jättäisivät rauhaan! Kukaan oikeasti maailman menosta ymmärtävä ei tarvitse teidän juttuja. Sinunkin harrastuksesi taiteiden saralla ovat todennäköisesti säälittävää pinnallista räpistelyä.
Todennäköisesti niistä puuttuu oikeasti kaikki herkkyys ja se on vain sinulle jotain pelleilyä jolla haet huomiota. Noin. Kuulostaa varmaan yhtä hyvältä nyt sinusta kuin herkistä on aina tuntunut teidän haukkumisenne.
"Ota vastuu..." Mistähän self help-kirjasta sinä tuonkin repäisit, idiootti?
Vastuun ottaminen tarkoittaa sitä, että lopetat tuon hautomisen siitä miten on muiden syy, että et juuri nyt tee sitä mitä haluat tai mistä nautit. Kannattelu tarkoittaa sitä, että nytkään et näköjään saa itseäsi tuosta suosta ylös omatoimisesti.
En muuten hae taiteellani huomiota, teen sitä kotonani ihan kaikessa rauhassa, eikä ole väliä mitä siitä syntyy, vaan se tuottaa aina itselleni iloa. Suosittelen sinullekin, kuten myös suosittelen terapiaa. Terapeutti sekä kannattelee, että ohjaa sinua omille jaloillesi.
Millähän ilveellä maksan vuosien terapian? Ei ole rahaa enkä muutenkaan maksaisi sitä tuollaisten takia. Toivo vain itse ettet joudu ikinä sellaista käymään läpi, koska tuollainen putkiaivo tuskin osaisi riittävän pitkälle itsereflektoida oppiakseen mitään.
Voi jos tietäisitkin mihin silti kykenen! Minussa on sellaisia maailmoja joista tuollainen ei tiedäkään! Tuskinpa edes harrastat mitään, vaikutat todella yksinkertaiselta. Osaatkohan edes lukea niin, että ymmärtäisit lukemastasi mitään? Hieman epäilen. Ja sinun tehokkuuspotentiaalisikin on poissa pian automatisaation takia. Teillä ei tee kohta enää yhtään mitään!
Tämä on yksi huono puoli herkissä: kaikki menee niin ihon alle että nopeasti alkaa asiaan liittymätön haukkuminen ja henkilökohtaisuuksiin meneminen. Pointit menevät viuhuen ohitse tunnekuohuissa.
Puntti rupesi tutisemaan? Nämä ketjut on tarkoitettu herkkien äänikanavaksi, te muut saatte soittaa suutanne muutenkin riittämiin. Paljon me kestämme, mutta milloin sietokyky ylittyy, sitä ei voi tietää.
Tuo on myös herkissä huono puoli: eivät uskalla tuoda mielipiteitään esille, patoavat niitä, toivovat muilta ajatustenlukua ja sitten kiukuttelevat ja räjähtelevät täysin irrationaalisesti. Minä olen itse asiassa työelämässä kohtelias ja huomioonottava, mutta vuosien aikana kyllästynyt siihen, kun toisilta ei omilla jaloilla seisominen onnistu sitten millään, vaan heistä pitää toistuvasti silitellen ja hellävaroen kaivaa ulos, että mikä olisi hyvä.
Huomaatko, että minä, kovis, en ole käyttänyt sinua kohtaan henkilökohtaisesti fraaseja kuten "sinä et tiedä mitään" tai "sinulla ei tee yhtään mitään". Olen vain kritisoinut tiettyä ominaisuutta sinussa. Enkä nytkään ala haukkua sinua.
Sinä, hyvä ja herkkä, sen sijaan käytät tuollaista kieltä. Tämän takia herkkiä muun muassa kritisoidaan. Herkät ottavat usein mielellään itselleen jonkin hurskauden viitan, täysin ansaitsematta.
Dissaat selän takana, hurskastelija. Uskotko, että en tajua. Vaikka olen herkkä, mulla on silmät ja korvat sekä sydän tallella.
Jos olen selin sinuun, rekisteröin paljon asioita ympäristöstä. Rekisteröin myös paljon eri huoneestakin, sillä mulla on erityisen hyvä kuulo. En ole vammainen, vaikka välillä mun on hankalaa puhua tai jäädyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkien kanssa on hankalampaa tehdä töitä, joissa olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähillä liikuilla. Eli tehokkaasti, ja suhteellisen nopeasti. Reippaiden kanssa pystyy kommunikoimaan suoraan ja nopeasti hyvässä yhteisymmärryksessä, kun taas herkät jäävät vähän jalkoihin, ja haluaisivat pehmeämpää ja tunnustelevampaa kommunikaatiota joka taas tekee ylimääräisiä mutkia matkaan ja vie energiaa ja aikaa.
Tuo on usein se oma ärsytyksen syy. Koetan peittää sen ärsytyksen, mutta en tiedä onnistunko aina. Olen muuten kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta silti riepoo, kun noissa tilanteissa tulee olo että toisia täytyy erikseen paapoa etteivät säikähdä. Yleensä teenkin hommia noiden reippaampien kanssa jos voin valita.
Itse kuulin jo nuorena, että ei saa jäädä "haaveilemaan". Eli suit sait sukkelaan pitää jokaikinen askare tehdä, koska aina on muka joku kiire. Opin sitten hosumaan ja opin myös, että haaveilu on muutenkin ajanhukkaa.
Nytpä vain istun kotona työttömänä muutamat paperit taskussa ja hanttihommatyöelämää takana kun se haaveilu oli niin kiellettyä. Kirjojakaan en voi enää edes lukea kun ei pystyynkuolleessa sielussani ole enää tarttumapintaa enkä mitään ole piirtänyt kohta 30 vuoteen. Kaikki siksi kun ulkopuolelta lytättiin perusluonteeni ja sen mukaiset tavat.
Haluaisin kyllä nähdä kun nämä kovaluonteiset tehopakkaukset suljettaisiin jonnekin bunkkeriin piirtämään, lukemaan, kirjoittamaan ja haaveilemaan. Itku varmaan tulisi!
Minä, kovaluonteinen tehopakkaus haaveilen vapaa-ajallani paljonkin ja harrastan ihan rauhassa taidetta, kirjoitan ja luen.
Tätä juuri on tässäkin ketjussa tarkoitettu, että herkkiä joutuu erikseen kannattelemaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta nautinnostasi! Miksi annat joidenkin ikiaikaisten tapahtumien edelleenkin estää sinua?
Olen kyllä aivan upean tehokas nykyisin kiitos sinunlaisten. Samalla tapoitte minussa haaveilijan. Sinä sait rauhassa kasvaa kukoistavaksi sellaisena kuin olet ja varmaan ajan myötä löysit herkkyytesi.
Mieti, että mitä jos sinulle olisi vaikka alakouluikäisenä tolkutettu, että nyt otat rauhallisesti, himmaat nyt vain, ei noin nopeasti, oletko ottanut kaikki näkökulmat ja muiden tunteet huomioon? Jospa sinua olisi läksytetty siitä, että toimit liian pian ja karkeasti niin ettei kaikkia asioita ja kaikkien muiden tunteita olisi otettu päätöksenteossa huomioon?
Sillä juuri tältä tuntuu kun tapasi toimia olisi ollut täysin väärä kuten tapasi ajatella ja olla olemassa. Kun sinulta olisi kielletty ulospäinsuuntautuneisuus ja pakotettu metsään itseksesi samoamaan. On herkilläkin monia muitakin puolia varsinkin iän myötä ja ne kehittyvät kyllä kun annetaan RAUHASSA kehittyä. Ylimielisyydestäsi kertoo, että kuvittelet herkkien tarvitsevan kannattelua. Ei, ei tarvita. Kunhan paukapäät vain jättäisivät rauhaan! Kukaan oikeasti maailman menosta ymmärtävä ei tarvitse teidän juttuja. Sinunkin harrastuksesi taiteiden saralla ovat todennäköisesti säälittävää pinnallista räpistelyä.
Todennäköisesti niistä puuttuu oikeasti kaikki herkkyys ja se on vain sinulle jotain pelleilyä jolla haet huomiota. Noin. Kuulostaa varmaan yhtä hyvältä nyt sinusta kuin herkistä on aina tuntunut teidän haukkumisenne.
"Ota vastuu..." Mistähän self help-kirjasta sinä tuonkin repäisit, idiootti?
Vastuun ottaminen tarkoittaa sitä, että lopetat tuon hautomisen siitä miten on muiden syy, että et juuri nyt tee sitä mitä haluat tai mistä nautit. Kannattelu tarkoittaa sitä, että nytkään et näköjään saa itseäsi tuosta suosta ylös omatoimisesti.
En muuten hae taiteellani huomiota, teen sitä kotonani ihan kaikessa rauhassa, eikä ole väliä mitä siitä syntyy, vaan se tuottaa aina itselleni iloa. Suosittelen sinullekin, kuten myös suosittelen terapiaa. Terapeutti sekä kannattelee, että ohjaa sinua omille jaloillesi.
Millähän ilveellä maksan vuosien terapian? Ei ole rahaa enkä muutenkaan maksaisi sitä tuollaisten takia. Toivo vain itse ettet joudu ikinä sellaista käymään läpi, koska tuollainen putkiaivo tuskin osaisi riittävän pitkälle itsereflektoida oppiakseen mitään.
Voi jos tietäisitkin mihin silti kykenen! Minussa on sellaisia maailmoja joista tuollainen ei tiedäkään! Tuskinpa edes harrastat mitään, vaikutat todella yksinkertaiselta. Osaatkohan edes lukea niin, että ymmärtäisit lukemastasi mitään? Hieman epäilen. Ja sinun tehokkuuspotentiaalisikin on poissa pian automatisaation takia. Teillä ei tee kohta enää yhtään mitään!
Tämä on yksi huono puoli herkissä: kaikki menee niin ihon alle että nopeasti alkaa asiaan liittymätön haukkuminen ja henkilökohtaisuuksiin meneminen. Pointit menevät viuhuen ohitse tunnekuohuissa.
Puntti rupesi tutisemaan? Nämä ketjut on tarkoitettu herkkien äänikanavaksi, te muut saatte soittaa suutanne muutenkin riittämiin. Paljon me kestämme, mutta milloin sietokyky ylittyy, sitä ei voi tietää.
Tuo on myös herkissä huono puoli: eivät uskalla tuoda mielipiteitään esille, patoavat niitä, toivovat muilta ajatustenlukua ja sitten kiukuttelevat ja räjähtelevät täysin irrationaalisesti. Minä olen itse asiassa työelämässä kohtelias ja huomioonottava, mutta vuosien aikana kyllästynyt siihen, kun toisilta ei omilla jaloilla seisominen onnistu sitten millään, vaan heistä pitää toistuvasti silitellen ja hellävaroen kaivaa ulos, että mikä olisi hyvä.
Huomaatko, että minä, kovis, en ole käyttänyt sinua kohtaan henkilökohtaisesti fraaseja kuten "sinä et tiedä mitään" tai "sinulla ei tee yhtään mitään". Olen vain kritisoinut tiettyä ominaisuutta sinussa. Enkä nytkään ala haukkua sinua.
Sinä, hyvä ja herkkä, sen sijaan käytät tuollaista kieltä. Tämän takia herkkiä muun muassa kritisoidaan. Herkät ottavat usein mielellään itselleen jonkin hurskauden viitan, täysin ansaitsematta.
Dissaat selän takana, hurskastelija. Uskotko, että en tajua. Vaikka olen herkkä, mulla on silmät ja korvat sekä sydän tallella.
Jos olen selin sinuun, rekisteröin paljon asioita ympäristöstä. Rekisteröin myös paljon eri huoneestakin, sillä mulla on erityisen hyvä kuulo. En ole vammainen, vaikka välillä mun on hankalaa puhua tai jäädyn.
Miksi alapeukutat? Eikö mulla ole oikeutta tunteisiini? Vastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkien kanssa on hankalampaa tehdä töitä, joissa olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähillä liikuilla. Eli tehokkaasti, ja suhteellisen nopeasti. Reippaiden kanssa pystyy kommunikoimaan suoraan ja nopeasti hyvässä yhteisymmärryksessä, kun taas herkät jäävät vähän jalkoihin, ja haluaisivat pehmeämpää ja tunnustelevampaa kommunikaatiota joka taas tekee ylimääräisiä mutkia matkaan ja vie energiaa ja aikaa.
Tuo on usein se oma ärsytyksen syy. Koetan peittää sen ärsytyksen, mutta en tiedä onnistunko aina. Olen muuten kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta silti riepoo, kun noissa tilanteissa tulee olo että toisia täytyy erikseen paapoa etteivät säikähdä. Yleensä teenkin hommia noiden reippaampien kanssa jos voin valita.
Itse kuulin jo nuorena, että ei saa jäädä "haaveilemaan". Eli suit sait sukkelaan pitää jokaikinen askare tehdä, koska aina on muka joku kiire. Opin sitten hosumaan ja opin myös, että haaveilu on muutenkin ajanhukkaa.
Nytpä vain istun kotona työttömänä muutamat paperit taskussa ja hanttihommatyöelämää takana kun se haaveilu oli niin kiellettyä. Kirjojakaan en voi enää edes lukea kun ei pystyynkuolleessa sielussani ole enää tarttumapintaa enkä mitään ole piirtänyt kohta 30 vuoteen. Kaikki siksi kun ulkopuolelta lytättiin perusluonteeni ja sen mukaiset tavat.
Haluaisin kyllä nähdä kun nämä kovaluonteiset tehopakkaukset suljettaisiin jonnekin bunkkeriin piirtämään, lukemaan, kirjoittamaan ja haaveilemaan. Itku varmaan tulisi!
Minä, kovaluonteinen tehopakkaus haaveilen vapaa-ajallani paljonkin ja harrastan ihan rauhassa taidetta, kirjoitan ja luen.
Tätä juuri on tässäkin ketjussa tarkoitettu, että herkkiä joutuu erikseen kannattelemaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta nautinnostasi! Miksi annat joidenkin ikiaikaisten tapahtumien edelleenkin estää sinua?
Olen kyllä aivan upean tehokas nykyisin kiitos sinunlaisten. Samalla tapoitte minussa haaveilijan. Sinä sait rauhassa kasvaa kukoistavaksi sellaisena kuin olet ja varmaan ajan myötä löysit herkkyytesi.
Mieti, että mitä jos sinulle olisi vaikka alakouluikäisenä tolkutettu, että nyt otat rauhallisesti, himmaat nyt vain, ei noin nopeasti, oletko ottanut kaikki näkökulmat ja muiden tunteet huomioon? Jospa sinua olisi läksytetty siitä, että toimit liian pian ja karkeasti niin ettei kaikkia asioita ja kaikkien muiden tunteita olisi otettu päätöksenteossa huomioon?
Sillä juuri tältä tuntuu kun tapasi toimia olisi ollut täysin väärä kuten tapasi ajatella ja olla olemassa. Kun sinulta olisi kielletty ulospäinsuuntautuneisuus ja pakotettu metsään itseksesi samoamaan. On herkilläkin monia muitakin puolia varsinkin iän myötä ja ne kehittyvät kyllä kun annetaan RAUHASSA kehittyä. Ylimielisyydestäsi kertoo, että kuvittelet herkkien tarvitsevan kannattelua. Ei, ei tarvita. Kunhan paukapäät vain jättäisivät rauhaan! Kukaan oikeasti maailman menosta ymmärtävä ei tarvitse teidän juttuja. Sinunkin harrastuksesi taiteiden saralla ovat todennäköisesti säälittävää pinnallista räpistelyä.
Todennäköisesti niistä puuttuu oikeasti kaikki herkkyys ja se on vain sinulle jotain pelleilyä jolla haet huomiota. Noin. Kuulostaa varmaan yhtä hyvältä nyt sinusta kuin herkistä on aina tuntunut teidän haukkumisenne.
"Ota vastuu..." Mistähän self help-kirjasta sinä tuonkin repäisit, idiootti?
Vastuun ottaminen tarkoittaa sitä, että lopetat tuon hautomisen siitä miten on muiden syy, että et juuri nyt tee sitä mitä haluat tai mistä nautit. Kannattelu tarkoittaa sitä, että nytkään et näköjään saa itseäsi tuosta suosta ylös omatoimisesti.
En muuten hae taiteellani huomiota, teen sitä kotonani ihan kaikessa rauhassa, eikä ole väliä mitä siitä syntyy, vaan se tuottaa aina itselleni iloa. Suosittelen sinullekin, kuten myös suosittelen terapiaa. Terapeutti sekä kannattelee, että ohjaa sinua omille jaloillesi.
Millähän ilveellä maksan vuosien terapian? Ei ole rahaa enkä muutenkaan maksaisi sitä tuollaisten takia. Toivo vain itse ettet joudu ikinä sellaista käymään läpi, koska tuollainen putkiaivo tuskin osaisi riittävän pitkälle itsereflektoida oppiakseen mitään.
Voi jos tietäisitkin mihin silti kykenen! Minussa on sellaisia maailmoja joista tuollainen ei tiedäkään! Tuskinpa edes harrastat mitään, vaikutat todella yksinkertaiselta. Osaatkohan edes lukea niin, että ymmärtäisit lukemastasi mitään? Hieman epäilen. Ja sinun tehokkuuspotentiaalisikin on poissa pian automatisaation takia. Teillä ei tee kohta enää yhtään mitään!
Tämä on yksi huono puoli herkissä: kaikki menee niin ihon alle että nopeasti alkaa asiaan liittymätön haukkuminen ja henkilökohtaisuuksiin meneminen. Pointit menevät viuhuen ohitse tunnekuohuissa.
Puntti rupesi tutisemaan? Nämä ketjut on tarkoitettu herkkien äänikanavaksi, te muut saatte soittaa suutanne muutenkin riittämiin. Paljon me kestämme, mutta milloin sietokyky ylittyy, sitä ei voi tietää.
Tuo on myös herkissä huono puoli: eivät uskalla tuoda mielipiteitään esille, patoavat niitä, toivovat muilta ajatustenlukua ja sitten kiukuttelevat ja räjähtelevät täysin irrationaalisesti. Minä olen itse asiassa työelämässä kohtelias ja huomioonottava, mutta vuosien aikana kyllästynyt siihen, kun toisilta ei omilla jaloilla seisominen onnistu sitten millään, vaan heistä pitää toistuvasti silitellen ja hellävaroen kaivaa ulos, että mikä olisi hyvä.
Huomaatko, että minä, kovis, en ole käyttänyt sinua kohtaan henkilökohtaisesti fraaseja kuten "sinä et tiedä mitään" tai "sinulla ei tee yhtään mitään". Olen vain kritisoinut tiettyä ominaisuutta sinussa. Enkä nytkään ala haukkua sinua.
Sinä, hyvä ja herkkä, sen sijaan käytät tuollaista kieltä. Tämän takia herkkiä muun muassa kritisoidaan. Herkät ottavat usein mielellään itselleen jonkin hurskauden viitan, täysin ansaitsematta.
Dissaat selän takana, hurskastelija. Uskotko, että en tajua. Vaikka olen herkkä, mulla on silmät ja korvat sekä sydän tallella.
Vaikka en haukukaan sinua niin tottakai dissaan, siinä mielessä että kritisoin, enkä pidä tuollaista käytöstä kunnioitettavana. Mutta ihmisiä ja mielipiteitä on erilaisia, ja se on normaalia.
Minusta herkkä ihminen ja herkkähipiäinen tarkoittaa hieman eri asiaa. Toki tämä varmaan tulkintakysymys.
Herkkähipiäinen on mielestäni enemmän sellainen kutsumanimi ihmiselle joka todellakin etsimällä etsii kaikesta jotain mistä loukkaantua. Jos ei ota itseensä niin loukkaantuu vähintäänkin toisten puolesta. Asiallista kritiikkiä ei kestetä vaan kaikesta otetaan herne nenään jne.
Herkkä ihminen taasen on vain persoonaan liittyvä ominaisuus. Tunteet näkyy helposti/niitä on vaikea peitellä. Leffat saattaa itkettää ja saattaa ottaa raskaammin tiettyjä asioita kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkien kanssa on hankalampaa tehdä töitä, joissa olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähillä liikuilla. Eli tehokkaasti, ja suhteellisen nopeasti. Reippaiden kanssa pystyy kommunikoimaan suoraan ja nopeasti hyvässä yhteisymmärryksessä, kun taas herkät jäävät vähän jalkoihin, ja haluaisivat pehmeämpää ja tunnustelevampaa kommunikaatiota joka taas tekee ylimääräisiä mutkia matkaan ja vie energiaa ja aikaa.
Tuo on usein se oma ärsytyksen syy. Koetan peittää sen ärsytyksen, mutta en tiedä onnistunko aina. Olen muuten kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta silti riepoo, kun noissa tilanteissa tulee olo että toisia täytyy erikseen paapoa etteivät säikähdä. Yleensä teenkin hommia noiden reippaampien kanssa jos voin valita.
Itse kuulin jo nuorena, että ei saa jäädä "haaveilemaan". Eli suit sait sukkelaan pitää jokaikinen askare tehdä, koska aina on muka joku kiire. Opin sitten hosumaan ja opin myös, että haaveilu on muutenkin ajanhukkaa.
Nytpä vain istun kotona työttömänä muutamat paperit taskussa ja hanttihommatyöelämää takana kun se haaveilu oli niin kiellettyä. Kirjojakaan en voi enää edes lukea kun ei pystyynkuolleessa sielussani ole enää tarttumapintaa enkä mitään ole piirtänyt kohta 30 vuoteen. Kaikki siksi kun ulkopuolelta lytättiin perusluonteeni ja sen mukaiset tavat.
Haluaisin kyllä nähdä kun nämä kovaluonteiset tehopakkaukset suljettaisiin jonnekin bunkkeriin piirtämään, lukemaan, kirjoittamaan ja haaveilemaan. Itku varmaan tulisi!
Minä, kovaluonteinen tehopakkaus haaveilen vapaa-ajallani paljonkin ja harrastan ihan rauhassa taidetta, kirjoitan ja luen.
Tätä juuri on tässäkin ketjussa tarkoitettu, että herkkiä joutuu erikseen kannattelemaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta nautinnostasi! Miksi annat joidenkin ikiaikaisten tapahtumien edelleenkin estää sinua?
Olen kyllä aivan upean tehokas nykyisin kiitos sinunlaisten. Samalla tapoitte minussa haaveilijan. Sinä sait rauhassa kasvaa kukoistavaksi sellaisena kuin olet ja varmaan ajan myötä löysit herkkyytesi.
Mieti, että mitä jos sinulle olisi vaikka alakouluikäisenä tolkutettu, että nyt otat rauhallisesti, himmaat nyt vain, ei noin nopeasti, oletko ottanut kaikki näkökulmat ja muiden tunteet huomioon? Jospa sinua olisi läksytetty siitä, että toimit liian pian ja karkeasti niin ettei kaikkia asioita ja kaikkien muiden tunteita olisi otettu päätöksenteossa huomioon?
Sillä juuri tältä tuntuu kun tapasi toimia olisi ollut täysin väärä kuten tapasi ajatella ja olla olemassa. Kun sinulta olisi kielletty ulospäinsuuntautuneisuus ja pakotettu metsään itseksesi samoamaan. On herkilläkin monia muitakin puolia varsinkin iän myötä ja ne kehittyvät kyllä kun annetaan RAUHASSA kehittyä. Ylimielisyydestäsi kertoo, että kuvittelet herkkien tarvitsevan kannattelua. Ei, ei tarvita. Kunhan paukapäät vain jättäisivät rauhaan! Kukaan oikeasti maailman menosta ymmärtävä ei tarvitse teidän juttuja. Sinunkin harrastuksesi taiteiden saralla ovat todennäköisesti säälittävää pinnallista räpistelyä.
Todennäköisesti niistä puuttuu oikeasti kaikki herkkyys ja se on vain sinulle jotain pelleilyä jolla haet huomiota. Noin. Kuulostaa varmaan yhtä hyvältä nyt sinusta kuin herkistä on aina tuntunut teidän haukkumisenne.
"Ota vastuu..." Mistähän self help-kirjasta sinä tuonkin repäisit, idiootti?
Vastuun ottaminen tarkoittaa sitä, että lopetat tuon hautomisen siitä miten on muiden syy, että et juuri nyt tee sitä mitä haluat tai mistä nautit. Kannattelu tarkoittaa sitä, että nytkään et näköjään saa itseäsi tuosta suosta ylös omatoimisesti.
En muuten hae taiteellani huomiota, teen sitä kotonani ihan kaikessa rauhassa, eikä ole väliä mitä siitä syntyy, vaan se tuottaa aina itselleni iloa. Suosittelen sinullekin, kuten myös suosittelen terapiaa. Terapeutti sekä kannattelee, että ohjaa sinua omille jaloillesi.
Millähän ilveellä maksan vuosien terapian? Ei ole rahaa enkä muutenkaan maksaisi sitä tuollaisten takia. Toivo vain itse ettet joudu ikinä sellaista käymään läpi, koska tuollainen putkiaivo tuskin osaisi riittävän pitkälle itsereflektoida oppiakseen mitään.
Voi jos tietäisitkin mihin silti kykenen! Minussa on sellaisia maailmoja joista tuollainen ei tiedäkään! Tuskinpa edes harrastat mitään, vaikutat todella yksinkertaiselta. Osaatkohan edes lukea niin, että ymmärtäisit lukemastasi mitään? Hieman epäilen. Ja sinun tehokkuuspotentiaalisikin on poissa pian automatisaation takia. Teillä ei tee kohta enää yhtään mitään!
Tämä on yksi huono puoli herkissä: kaikki menee niin ihon alle että nopeasti alkaa asiaan liittymätön haukkuminen ja henkilökohtaisuuksiin meneminen. Pointit menevät viuhuen ohitse tunnekuohuissa.
Puntti rupesi tutisemaan? Nämä ketjut on tarkoitettu herkkien äänikanavaksi, te muut saatte soittaa suutanne muutenkin riittämiin. Paljon me kestämme, mutta milloin sietokyky ylittyy, sitä ei voi tietää.
Tuo on myös herkissä huono puoli: eivät uskalla tuoda mielipiteitään esille, patoavat niitä, toivovat muilta ajatustenlukua ja sitten kiukuttelevat ja räjähtelevät täysin irrationaalisesti. Minä olen itse asiassa työelämässä kohtelias ja huomioonottava, mutta vuosien aikana kyllästynyt siihen, kun toisilta ei omilla jaloilla seisominen onnistu sitten millään, vaan heistä pitää toistuvasti silitellen ja hellävaroen kaivaa ulos, että mikä olisi hyvä.
Huomaatko, että minä, kovis, en ole käyttänyt sinua kohtaan henkilökohtaisesti fraaseja kuten "sinä et tiedä mitään" tai "sinulla ei tee yhtään mitään". Olen vain kritisoinut tiettyä ominaisuutta sinussa. Enkä nytkään ala haukkua sinua.
Sinä, hyvä ja herkkä, sen sijaan käytät tuollaista kieltä. Tämän takia herkkiä muun muassa kritisoidaan. Herkät ottavat usein mielellään itselleen jonkin hurskauden viitan, täysin ansaitsematta.
Epäsuorasti haukut tuolla kannattelu-puheella. Ei sinulta odoteta mitään muuta kuin että pitäisit turpasi kiinni oikeassa paikassa. Asetut itse ylimielisesti herkkien ulkopuolelle eli saat kyllä mitä tilaat. Herkät tapaavat pitää asiat normielämässä omana tietonaan kun ei kiinnosta kuunnella tuollaisten päsmäröintiä. Teille herkkyys kun näyttää olevan joku vamma, syy kiusata pienestä pitäen! Mene jo oikeasti roskiin. Osaan kyllä esittää mielipiteeni niille jotka osaavat kuunnella, mutta teidän kanssa se on kuin syyttäisi helmiä sioille.
Mene jo puuhastelemaan niiden räpistystesi pariin. Saattaa muuten olla, että jos minut jossain tosiaan kohtaat niin todellakin aivan kiusalla puran sinuun kaiken negatiivisen jota olen hiljaa tarkkailemalla sinua havainnut. Joskus kun niin olen joitain kertoja tehnyt sen on silmistä nähnyt millainen olo siitä kohteelle aiheutuu...se on muuten tuskallinen tunne! Mitään aseita ei tarvita edes siinä kohtaa.
En jaksa lukea ketjua, mutta sanoisin, että herkkyys herättää kateutta: ei kukaan synny tänne kovana, vaan elämä kovettaa ihmisen. Silloin ”kovasta ihmisestä” tuntuu varmasti epäreilulta, kun näyttää siltä, että joku toinen on päässyt vähemmällä ja siten pystynyt säilyttämään pehmeytensä. Helposti myös näiltä ns. kovettuneita ihmisiltä odotetaan, että he puolustavat herkempiä. Ikään kuin niillä herkillä olisi oikeus olla kokematta syvästi elämän kolhuja ja ne, jotka ovat kokeneet paljon ikäänsä nähden ja menettäneet uskonsa maailmaan ehkä jo lapsuudessa, saavat jatkossakin kantaa niskassaan kaiken paskan muidenkin puolesta.
Oletan ap:n siis tarkoittavan ”herkkähipiäisellä” ihan vaan herkkää ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkien kanssa on hankalampaa tehdä töitä, joissa olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähillä liikuilla. Eli tehokkaasti, ja suhteellisen nopeasti. Reippaiden kanssa pystyy kommunikoimaan suoraan ja nopeasti hyvässä yhteisymmärryksessä, kun taas herkät jäävät vähän jalkoihin, ja haluaisivat pehmeämpää ja tunnustelevampaa kommunikaatiota joka taas tekee ylimääräisiä mutkia matkaan ja vie energiaa ja aikaa.
Tuo on usein se oma ärsytyksen syy. Koetan peittää sen ärsytyksen, mutta en tiedä onnistunko aina. Olen muuten kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta silti riepoo, kun noissa tilanteissa tulee olo että toisia täytyy erikseen paapoa etteivät säikähdä. Yleensä teenkin hommia noiden reippaampien kanssa jos voin valita.
Itse kuulin jo nuorena, että ei saa jäädä "haaveilemaan". Eli suit sait sukkelaan pitää jokaikinen askare tehdä, koska aina on muka joku kiire. Opin sitten hosumaan ja opin myös, että haaveilu on muutenkin ajanhukkaa.
Nytpä vain istun kotona työttömänä muutamat paperit taskussa ja hanttihommatyöelämää takana kun se haaveilu oli niin kiellettyä. Kirjojakaan en voi enää edes lukea kun ei pystyynkuolleessa sielussani ole enää tarttumapintaa enkä mitään ole piirtänyt kohta 30 vuoteen. Kaikki siksi kun ulkopuolelta lytättiin perusluonteeni ja sen mukaiset tavat.
Haluaisin kyllä nähdä kun nämä kovaluonteiset tehopakkaukset suljettaisiin jonnekin bunkkeriin piirtämään, lukemaan, kirjoittamaan ja haaveilemaan. Itku varmaan tulisi!
Minä, kovaluonteinen tehopakkaus haaveilen vapaa-ajallani paljonkin ja harrastan ihan rauhassa taidetta, kirjoitan ja luen.
Tätä juuri on tässäkin ketjussa tarkoitettu, että herkkiä joutuu erikseen kannattelemaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta nautinnostasi! Miksi annat joidenkin ikiaikaisten tapahtumien edelleenkin estää sinua?
Olen kyllä aivan upean tehokas nykyisin kiitos sinunlaisten. Samalla tapoitte minussa haaveilijan. Sinä sait rauhassa kasvaa kukoistavaksi sellaisena kuin olet ja varmaan ajan myötä löysit herkkyytesi.
Mieti, että mitä jos sinulle olisi vaikka alakouluikäisenä tolkutettu, että nyt otat rauhallisesti, himmaat nyt vain, ei noin nopeasti, oletko ottanut kaikki näkökulmat ja muiden tunteet huomioon? Jospa sinua olisi läksytetty siitä, että toimit liian pian ja karkeasti niin ettei kaikkia asioita ja kaikkien muiden tunteita olisi otettu päätöksenteossa huomioon?
Sillä juuri tältä tuntuu kun tapasi toimia olisi ollut täysin väärä kuten tapasi ajatella ja olla olemassa. Kun sinulta olisi kielletty ulospäinsuuntautuneisuus ja pakotettu metsään itseksesi samoamaan. On herkilläkin monia muitakin puolia varsinkin iän myötä ja ne kehittyvät kyllä kun annetaan RAUHASSA kehittyä. Ylimielisyydestäsi kertoo, että kuvittelet herkkien tarvitsevan kannattelua. Ei, ei tarvita. Kunhan paukapäät vain jättäisivät rauhaan! Kukaan oikeasti maailman menosta ymmärtävä ei tarvitse teidän juttuja. Sinunkin harrastuksesi taiteiden saralla ovat todennäköisesti säälittävää pinnallista räpistelyä.
Todennäköisesti niistä puuttuu oikeasti kaikki herkkyys ja se on vain sinulle jotain pelleilyä jolla haet huomiota. Noin. Kuulostaa varmaan yhtä hyvältä nyt sinusta kuin herkistä on aina tuntunut teidän haukkumisenne.
"Ota vastuu..." Mistähän self help-kirjasta sinä tuonkin repäisit, idiootti?
Vastuun ottaminen tarkoittaa sitä, että lopetat tuon hautomisen siitä miten on muiden syy, että et juuri nyt tee sitä mitä haluat tai mistä nautit. Kannattelu tarkoittaa sitä, että nytkään et näköjään saa itseäsi tuosta suosta ylös omatoimisesti.
En muuten hae taiteellani huomiota, teen sitä kotonani ihan kaikessa rauhassa, eikä ole väliä mitä siitä syntyy, vaan se tuottaa aina itselleni iloa. Suosittelen sinullekin, kuten myös suosittelen terapiaa. Terapeutti sekä kannattelee, että ohjaa sinua omille jaloillesi.
Millähän ilveellä maksan vuosien terapian? Ei ole rahaa enkä muutenkaan maksaisi sitä tuollaisten takia. Toivo vain itse ettet joudu ikinä sellaista käymään läpi, koska tuollainen putkiaivo tuskin osaisi riittävän pitkälle itsereflektoida oppiakseen mitään.
Voi jos tietäisitkin mihin silti kykenen! Minussa on sellaisia maailmoja joista tuollainen ei tiedäkään! Tuskinpa edes harrastat mitään, vaikutat todella yksinkertaiselta. Osaatkohan edes lukea niin, että ymmärtäisit lukemastasi mitään? Hieman epäilen. Ja sinun tehokkuuspotentiaalisikin on poissa pian automatisaation takia. Teillä ei tee kohta enää yhtään mitään!
Tämä on yksi huono puoli herkissä: kaikki menee niin ihon alle että nopeasti alkaa asiaan liittymätön haukkuminen ja henkilökohtaisuuksiin meneminen. Pointit menevät viuhuen ohitse tunnekuohuissa.
Puntti rupesi tutisemaan? Nämä ketjut on tarkoitettu herkkien äänikanavaksi, te muut saatte soittaa suutanne muutenkin riittämiin. Paljon me kestämme, mutta milloin sietokyky ylittyy, sitä ei voi tietää.
Tuo on myös herkissä huono puoli: eivät uskalla tuoda mielipiteitään esille, patoavat niitä, toivovat muilta ajatustenlukua ja sitten kiukuttelevat ja räjähtelevät täysin irrationaalisesti. Minä olen itse asiassa työelämässä kohtelias ja huomioonottava, mutta vuosien aikana kyllästynyt siihen, kun toisilta ei omilla jaloilla seisominen onnistu sitten millään, vaan heistä pitää toistuvasti silitellen ja hellävaroen kaivaa ulos, että mikä olisi hyvä.
Huomaatko, että minä, kovis, en ole käyttänyt sinua kohtaan henkilökohtaisesti fraaseja kuten "sinä et tiedä mitään" tai "sinulla ei tee yhtään mitään". Olen vain kritisoinut tiettyä ominaisuutta sinussa. Enkä nytkään ala haukkua sinua.
Sinä, hyvä ja herkkä, sen sijaan käytät tuollaista kieltä. Tämän takia herkkiä muun muassa kritisoidaan. Herkät ottavat usein mielellään itselleen jonkin hurskauden viitan, täysin ansaitsematta.
Epäsuorasti haukut tuolla kannattelu-puheella. Ei sinulta odoteta mitään muuta kuin että pitäisit turpasi kiinni oikeassa paikassa. Asetut itse ylimielisesti herkkien ulkopuolelle eli saat kyllä mitä tilaat. Herkät tapaavat pitää asiat normielämässä omana tietonaan kun ei kiinnosta kuunnella tuollaisten päsmäröintiä. Teille herkkyys kun näyttää olevan joku vamma, syy kiusata pienestä pitäen! Mene jo oikeasti roskiin. Osaan kyllä esittää mielipiteeni niille jotka osaavat kuunnella, mutta teidän kanssa se on kuin syyttäisi helmiä sioille.
Mene jo puuhastelemaan niiden räpistystesi pariin. Saattaa muuten olla, että jos minut jossain tosiaan kohtaat niin todellakin aivan kiusalla puran sinuun kaiken negatiivisen jota olen hiljaa tarkkailemalla sinua havainnut. Joskus kun niin olen joitain kertoja tehnyt sen on silmistä nähnyt millainen olo siitä kohteelle aiheutuu...se on muuten tuskallinen tunne! Mitään aseita ei tarvita edes siinä kohtaa.
Tässä yllä kattava ja elävä esimerkki siitä, mitä ketjun otsikossa kysyttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkien kanssa on hankalampaa tehdä töitä, joissa olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähillä liikuilla. Eli tehokkaasti, ja suhteellisen nopeasti. Reippaiden kanssa pystyy kommunikoimaan suoraan ja nopeasti hyvässä yhteisymmärryksessä, kun taas herkät jäävät vähän jalkoihin, ja haluaisivat pehmeämpää ja tunnustelevampaa kommunikaatiota joka taas tekee ylimääräisiä mutkia matkaan ja vie energiaa ja aikaa.
Tuo on usein se oma ärsytyksen syy. Koetan peittää sen ärsytyksen, mutta en tiedä onnistunko aina. Olen muuten kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta silti riepoo, kun noissa tilanteissa tulee olo että toisia täytyy erikseen paapoa etteivät säikähdä. Yleensä teenkin hommia noiden reippaampien kanssa jos voin valita.
Itse kuulin jo nuorena, että ei saa jäädä "haaveilemaan". Eli suit sait sukkelaan pitää jokaikinen askare tehdä, koska aina on muka joku kiire. Opin sitten hosumaan ja opin myös, että haaveilu on muutenkin ajanhukkaa.
Nytpä vain istun kotona työttömänä muutamat paperit taskussa ja hanttihommatyöelämää takana kun se haaveilu oli niin kiellettyä. Kirjojakaan en voi enää edes lukea kun ei pystyynkuolleessa sielussani ole enää tarttumapintaa enkä mitään ole piirtänyt kohta 30 vuoteen. Kaikki siksi kun ulkopuolelta lytättiin perusluonteeni ja sen mukaiset tavat.
Haluaisin kyllä nähdä kun nämä kovaluonteiset tehopakkaukset suljettaisiin jonnekin bunkkeriin piirtämään, lukemaan, kirjoittamaan ja haaveilemaan. Itku varmaan tulisi!
Minä, kovaluonteinen tehopakkaus haaveilen vapaa-ajallani paljonkin ja harrastan ihan rauhassa taidetta, kirjoitan ja luen.
Tätä juuri on tässäkin ketjussa tarkoitettu, että herkkiä joutuu erikseen kannattelemaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta nautinnostasi! Miksi annat joidenkin ikiaikaisten tapahtumien edelleenkin estää sinua?
Olen kyllä aivan upean tehokas nykyisin kiitos sinunlaisten. Samalla tapoitte minussa haaveilijan. Sinä sait rauhassa kasvaa kukoistavaksi sellaisena kuin olet ja varmaan ajan myötä löysit herkkyytesi.
Mieti, että mitä jos sinulle olisi vaikka alakouluikäisenä tolkutettu, että nyt otat rauhallisesti, himmaat nyt vain, ei noin nopeasti, oletko ottanut kaikki näkökulmat ja muiden tunteet huomioon? Jospa sinua olisi läksytetty siitä, että toimit liian pian ja karkeasti niin ettei kaikkia asioita ja kaikkien muiden tunteita olisi otettu päätöksenteossa huomioon?
Sillä juuri tältä tuntuu kun tapasi toimia olisi ollut täysin väärä kuten tapasi ajatella ja olla olemassa. Kun sinulta olisi kielletty ulospäinsuuntautuneisuus ja pakotettu metsään itseksesi samoamaan. On herkilläkin monia muitakin puolia varsinkin iän myötä ja ne kehittyvät kyllä kun annetaan RAUHASSA kehittyä. Ylimielisyydestäsi kertoo, että kuvittelet herkkien tarvitsevan kannattelua. Ei, ei tarvita. Kunhan paukapäät vain jättäisivät rauhaan! Kukaan oikeasti maailman menosta ymmärtävä ei tarvitse teidän juttuja. Sinunkin harrastuksesi taiteiden saralla ovat todennäköisesti säälittävää pinnallista räpistelyä.
Todennäköisesti niistä puuttuu oikeasti kaikki herkkyys ja se on vain sinulle jotain pelleilyä jolla haet huomiota. Noin. Kuulostaa varmaan yhtä hyvältä nyt sinusta kuin herkistä on aina tuntunut teidän haukkumisenne.
"Ota vastuu..." Mistähän self help-kirjasta sinä tuonkin repäisit, idiootti?
Vastuun ottaminen tarkoittaa sitä, että lopetat tuon hautomisen siitä miten on muiden syy, että et juuri nyt tee sitä mitä haluat tai mistä nautit. Kannattelu tarkoittaa sitä, että nytkään et näköjään saa itseäsi tuosta suosta ylös omatoimisesti.
En muuten hae taiteellani huomiota, teen sitä kotonani ihan kaikessa rauhassa, eikä ole väliä mitä siitä syntyy, vaan se tuottaa aina itselleni iloa. Suosittelen sinullekin, kuten myös suosittelen terapiaa. Terapeutti sekä kannattelee, että ohjaa sinua omille jaloillesi.
Millähän ilveellä maksan vuosien terapian? Ei ole rahaa enkä muutenkaan maksaisi sitä tuollaisten takia. Toivo vain itse ettet joudu ikinä sellaista käymään läpi, koska tuollainen putkiaivo tuskin osaisi riittävän pitkälle itsereflektoida oppiakseen mitään.
Voi jos tietäisitkin mihin silti kykenen! Minussa on sellaisia maailmoja joista tuollainen ei tiedäkään! Tuskinpa edes harrastat mitään, vaikutat todella yksinkertaiselta. Osaatkohan edes lukea niin, että ymmärtäisit lukemastasi mitään? Hieman epäilen. Ja sinun tehokkuuspotentiaalisikin on poissa pian automatisaation takia. Teillä ei tee kohta enää yhtään mitään!
Tämä on yksi huono puoli herkissä: kaikki menee niin ihon alle että nopeasti alkaa asiaan liittymätön haukkuminen ja henkilökohtaisuuksiin meneminen. Pointit menevät viuhuen ohitse tunnekuohuissa.
Puntti rupesi tutisemaan? Nämä ketjut on tarkoitettu herkkien äänikanavaksi, te muut saatte soittaa suutanne muutenkin riittämiin. Paljon me kestämme, mutta milloin sietokyky ylittyy, sitä ei voi tietää.
Tuo on myös herkissä huono puoli: eivät uskalla tuoda mielipiteitään esille, patoavat niitä, toivovat muilta ajatustenlukua ja sitten kiukuttelevat ja räjähtelevät täysin irrationaalisesti. Minä olen itse asiassa työelämässä kohtelias ja huomioonottava, mutta vuosien aikana kyllästynyt siihen, kun toisilta ei omilla jaloilla seisominen onnistu sitten millään, vaan heistä pitää toistuvasti silitellen ja hellävaroen kaivaa ulos, että mikä olisi hyvä.
Huomaatko, että minä, kovis, en ole käyttänyt sinua kohtaan henkilökohtaisesti fraaseja kuten "sinä et tiedä mitään" tai "sinulla ei tee yhtään mitään". Olen vain kritisoinut tiettyä ominaisuutta sinussa. Enkä nytkään ala haukkua sinua.
Sinä, hyvä ja herkkä, sen sijaan käytät tuollaista kieltä. Tämän takia herkkiä muun muassa kritisoidaan. Herkät ottavat usein mielellään itselleen jonkin hurskauden viitan, täysin ansaitsematta.
Epäsuorasti haukut tuolla kannattelu-puheella. Ei sinulta odoteta mitään muuta kuin että pitäisit turpasi kiinni oikeassa paikassa. Asetut itse ylimielisesti herkkien ulkopuolelle eli saat kyllä mitä tilaat. Herkät tapaavat pitää asiat normielämässä omana tietonaan kun ei kiinnosta kuunnella tuollaisten päsmäröintiä. Teille herkkyys kun näyttää olevan joku vamma, syy kiusata pienestä pitäen! Mene jo oikeasti roskiin. Osaan kyllä esittää mielipiteeni niille jotka osaavat kuunnella, mutta teidän kanssa se on kuin syyttäisi helmiä sioille.
Mene jo puuhastelemaan niiden räpistystesi pariin. Saattaa muuten olla, että jos minut jossain tosiaan kohtaat niin todellakin aivan kiusalla puran sinuun kaiken negatiivisen jota olen hiljaa tarkkailemalla sinua havainnut. Joskus kun niin olen joitain kertoja tehnyt sen on silmistä nähnyt millainen olo siitä kohteelle aiheutuu...se on muuten tuskallinen tunne! Mitään aseita ei tarvita edes siinä kohtaa.
Tässä yllä kattava ja elävä esimerkki siitä, mitä ketjun otsikossa kysyttiin.
Mene nyt jo roskiin, kiusaaja. Tuhoat toisten elämiä, mutta karma kostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovapäisille ihmisille on lapsesta asti opetettu, että joko tuo herkkäpäisyys ja itkeminen on feikkausta, eli he esittävät itkevänsä noin herkästi tai sitten se on heikkouden merkki. He ärsyyntyvät siitä, että joku joko feikkaa tai on vaan niin heikko, että näyttää herkkyytensä. Toinen syy heidän ärsyyntymiseen voi olla se, että koska lähipiiri on kasvattanut heille sisäisen kieltäjän, niin se ärsyttää, että toiset voivat näyttää tunteensa mutta he eivät itse voi.
Vierailija kirjoitti:
Hah, vihdoin herkät pistävät vastaan 😛
Ja vetävät sen ihan överiksi, kuten heillä on tapana. Vuosien aikana kerääntynyt passiivis-aggressiivinen energia tulee ulos että poks vaan. 😀
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua, mutta sanoisin, että herkkyys herättää kateutta: ei kukaan synny tänne kovana, vaan elämä kovettaa ihmisen. Silloin ”kovasta ihmisestä” tuntuu varmasti epäreilulta, kun näyttää siltä, että joku toinen on päässyt vähemmällä ja siten pystynyt säilyttämään pehmeytensä. Helposti myös näiltä ns. kovettuneita ihmisiltä odotetaan, että he puolustavat herkempiä. Ikään kuin niillä herkillä olisi oikeus olla kokematta syvästi elämän kolhuja ja ne, jotka ovat kokeneet paljon ikäänsä nähden ja menettäneet uskonsa maailmaan ehkä jo lapsuudessa, saavat jatkossakin kantaa niskassaan kaiken paskan muidenkin puolesta.
Oletan ap:n siis tarkoittavan ”herkkähipiäisellä” ihan vaan herkkää ihmistä.
Tässä se on kiteytetty hienosti. Kaikki me synnytään herkkinä, mutta kaikki me emme välty elämän nurjilta puolilta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta herkkä ihminen ja herkkähipiäinen tarkoittaa hieman eri asiaa. Toki tämä varmaan tulkintakysymys.
Herkkähipiäinen on mielestäni enemmän sellainen kutsumanimi ihmiselle joka todellakin etsimällä etsii kaikesta jotain mistä loukkaantua. Jos ei ota itseensä niin loukkaantuu vähintäänkin toisten puolesta. Asiallista kritiikkiä ei kestetä vaan kaikesta otetaan herne nenään jne.
Herkkä ihminen taasen on vain persoonaan liittyvä ominaisuus. Tunteet näkyy helposti/niitä on vaikea peitellä. Leffat saattaa itkettää ja saattaa ottaa raskaammin tiettyjä asioita kuin toiset.
Näin. Herkkien ihmisten huono maine johtuu pitkälti siitä, että ne ovat usein nimenomaan niitä herkkähipiäisiä ihmisiä, jotka julistavat olevansa herkkiä. Helposti syntyy sen seurauksena sellainen mielikuva, että herkät ovat ailahtelevia, joka asiasta loukkaantuvia, itsekeskeisiä, kykenemättömiä ottamaan vastuuta jne.
Oikeasti herkkä ihminen ei välttämättä vaikuta sellaiselta ulospäin mutta tietyissä tilanteissa se hänen herkkyytensä kyllä puskee esiin. Voi olla juuri esim. helposti liikuttuva tai läheisen sairautta yöt läpeensä murehtiva ihminen. Valitettavasti aika moni herkkä nähdään tämän ominaisuuden vuoksi helppona kiusaamisen kohteena, joten siksi aidosti herkät ihmiset piilottavat mieluummin sen puolen itsessään.
Herkkä ihminen ei ole se itseensä ja tuntemuuksiinsa käpertynyt itsekeskeinen ruikuttaja, joka joka asiassa korostaa omaa itseään jollain älyttömällä mielensäpahoituksella tai ulinalla. Herkkä ihminen voi olla hyvinkin se voimakas oivaltaja ja johtajaluonne, joka ei ilmaise herkkyyttään muulle maailmalle. Se herkkyys on empatiaa, tilanteiden havaitsemista, muiden huomioon ottamista ja sitä, että ymmärtää ja osaa tulkita muidenkin reaktioita. Herkkyys ei ole omien heikkouksien korostamista ja niissä marinoitumista, mikä tuntuu olevan joidenkin suomalaisten naisten ainoa elämäntehtävä niin koti- kuin työelämässä. Mieli pahoitetaan milloin mistäkin ja esitetään herkkää lintusta, milloin on syöty ne vanukkaat, millon tuotiin väärät vaatteet vastasyntyneelle, millon mitä ja milloin tätä. Nämä muita syyllistävät ja omaa vastuuta pakoilevat pösilöt eivät todellakaan ole herkkiä. Herkkä ihminen ymmärtää muita ihmisiä ja heidän vaikuttimiaan sekä omia tunteitaan, tunne-elämä-narsisti taas koittaa ensisijaisesti uhriutua ja syyllistää muita ihmisiä ja verhoutua ylikorostettuun herkkyyden illuusioon kyynel poskella leuka väpättäen.
Vierailija kirjoitti:
Herkkä ihminen ei ole se itseensä ja tuntemuuksiinsa käpertynyt itsekeskeinen ruikuttaja, joka joka asiassa korostaa omaa itseään jollain älyttömällä mielensäpahoituksella tai ulinalla. Herkkä ihminen voi olla hyvinkin se voimakas oivaltaja ja johtajaluonne, joka ei ilmaise herkkyyttään muulle maailmalle. Se herkkyys on empatiaa, tilanteiden havaitsemista, muiden huomioon ottamista ja sitä, että ymmärtää ja osaa tulkita muidenkin reaktioita. Herkkyys ei ole omien heikkouksien korostamista ja niissä marinoitumista, mikä tuntuu olevan joidenkin suomalaisten naisten ainoa elämäntehtävä niin koti- kuin työelämässä. Mieli pahoitetaan milloin mistäkin ja esitetään herkkää lintusta, milloin on syöty ne vanukkaat, millon tuotiin väärät vaatteet vastasyntyneelle, millon mitä ja milloin tätä. Nämä muita syyllistävät ja omaa vastuuta pakoilevat pösilöt eivät todellakaan ole herkkiä. Herkkä ihminen ymmärtää muita ihmisiä ja heidän vaikuttimiaan sekä omia tunteitaan, tunne-elämä-narsisti taas koittaa ensisijaisesti uhriutua ja syyllistää muita ihmisiä ja verhoutua ylikorostettuun herkkyyden illuusioon kyynel poskella leuka väpättäen.
Eli herkkyys on susta teeskentelyä, sillä et ole herkkä. Toki on olemassa draamailijoitakin, mutta herkkä tunnistaisi eron. Ja olisi kriittinen päätelmissään. Usein ihminen, josta ei niin välitä on *draamailija*.
Tämä on yksi huono puoli herkissä: kaikki menee niin ihon alle että nopeasti alkaa asiaan liittymätön haukkuminen ja henkilökohtaisuuksiin meneminen. Pointit menevät viuhuen ohitse tunnekuohuissa.