Lue keskustelun säännöt.
Miksi herkkähipiäinen ihminen herättää niin paljon vihaa kovaluonteisissa ihmisissä?
Kommentit (191)
Aika järkyttävä ketju. Tai sitten täällä jokainen muistelee sitä yhtä tai kahta ihmistä, jotka suureen ääneen loukkaantuvat ja vaativat toisenlaista kohtelua. Se ei ole herkkyyttä, se on itsekkyyttä. Tunnen yhden ja hänellä on selvästi persoonallisuushäiriö. Ei hän ole herkkä.
Herkkä ihminen on hyvä kuuntelija, pohtii asioita, auttaa ja tukee muita, on empaattinen, lämmin ja voimakkaasti tunteva niin hyvässä kuin pahassa. Herkkä ihminen kohtelee muita hyvin, koska aistii toisten mielialoja ja tunteita herkästi. Herkkä ihminen voi kyllä pahoittaa mielensä helposti, mutta ei välttämättä tuo sitä mitenkään esiin. Hän ei ole välttämättä paras työteholtaan, mutta ihan oikeasti, onko se tärkein ihmisyyden mittari?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ehkä ärsyynnyn niihin herkkiin, jotka menettää toimintakykynsä. Itse oon herkkä myös, mutta vaikeissa paikoissa pystyn toimimaan ja käsittelen ne epämiellyttävät tunteet myöhemmin. Se kai siinä suututtaa, että itsekin tuntee pelkoa, huolta, avuttomuutta ym. ja joutuu lisäksi vetämään perässään toista ja kannattelemaan tätä.
Töissäkö? Miksi joudut sitten vastuuseen näistä "perässä vedettävistä", jos et siihen kykene. Kykenet yhteen juttuun kerrallaan.
Että kuseeko työnjohto? Miksi ette jaa "perässä vetovastuuta"?
Jos kaikilla on työyhteisössä samat tavoitteet ja päämäärä, jokainen tekee tasavertaisesti oman osansa. Ei voi olla niin että yksi on herkkä ja menettää toimintakykynsä jolloin muut tekee yli oman osuutensa ja pelastaa tämän herkän persauksen. Jos ei kykene, on syytä harkita onko oikeassa paikassa eikä kyhjöttää nurkassa kun muut tekee
Itse varmasti osasit heti, etkä tarvinnut kannustusta ja neuvoja. Etkä roikkunut perässä, eikä kukaan suhun ärsyyntynyt. Jätettiinkö sut nurkkaan?
Jos olen tehnyt samaa työtä jo pitkään enkä koskaan pääse tavoitteisiin tai muut joutuu paikkaamaan, en luultavasti ole sopiva siihen hommaan. Jos yhtä joudutaan jatkuvasti tukemaan ja kannustamaan ja auttamaan, se syö koko tiimin tehoa
Uutena työntekijänä tilanne on tietysti eri mutta siinäkin pitää osoittaa halua oppia ja jonkunlaista oma-aloitteisuutta
Ai oikein kannustamaan. Saanen nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Up
Tähän aikaan uppaaminen on vähän turhaa, kun toiset ovat töissä ja toiset vielä nukkuu.
Olethan sinäkin täällä. Sitä paitsi mulla on etätöitä.
Olen töissä ja pienellä tauolla tuun tänne.
Vierailija kirjoitti:
Aika järkyttävä ketju. Tai sitten täällä jokainen muistelee sitä yhtä tai kahta ihmistä, jotka suureen ääneen loukkaantuvat ja vaativat toisenlaista kohtelua. Se ei ole herkkyyttä, se on itsekkyyttä. Tunnen yhden ja hänellä on selvästi persoonallisuushäiriö. Ei hän ole herkkä.
Herkkä ihminen on hyvä kuuntelija, pohtii asioita, auttaa ja tukee muita, on empaattinen, lämmin ja voimakkaasti tunteva niin hyvässä kuin pahassa. Herkkä ihminen kohtelee muita hyvin, koska aistii toisten mielialoja ja tunteita herkästi. Herkkä ihminen voi kyllä pahoittaa mielensä helposti, mutta ei välttämättä tuo sitä mitenkään esiin. Hän ei ole välttämättä paras työteholtaan, mutta ihan oikeasti, onko se tärkein ihmisyyden mittari?
Sehän tässä on, kun herkkyys ei tarkoita sitä, että lukisi toisia OIKEIN. Aistii kyllä voimakkaasti, mutta tulkinnat saattavat olla mitä sattuu, omien käsitysten mukaisia ja omaan itsetuntoon peilaavia. Kylmäpäinen saattaa olla jopa parempi lukemaan tilanteita, jos on sekä empaattinen että älykäs.
Herkkyyden ihannointi tässä mielessä ärsyttää joskus ainakin itseäni. Herkät eivät usein edes huomaa miten jotkut kylmäpäät saattavat ihan tietoisesti tukea ja kannatella tilanteita ja ihmisiä, kuitenkaan menemättä mihinkään hoivamoodiin. Ja usein kannatellaan juuri näitä herkkiä, kun nähdään että heillä on tippa menossa linssiin tai pelottaa tai tuntuu ettei tule kuulluksi, jolloin herkästä pitää hellävaroen kaivaa ja kaivaa rehellinen mielipide jota hän ei ilman tätä apua saa sanotuksi.
Tässä kysyttiin, että mikä herkissä ärsyttää, joten työteho on tullut välillisesti siksi puheeksi. Kukaan ei ole väittänytkään työtehoa ihmisyyden mittariksi.
Herkkiä saattaa pelottaa vahvuus ja vahvoja ärsyttää herkkyys, varmasti osa siitä on sitä kun on kyse niin erilaisesta ihmistyypistä että on vaikea samaistua ja asiat vaativat ylimääräistä toisen huomioon ottamista kummassakin tapauksessa.
Kaikki täällä vähän erilailla ajattelee mitä on olla herkkä. Toisille suuttuminenkin on herkkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ehkä ärsyynnyn niihin herkkiin, jotka menettää toimintakykynsä. Itse oon herkkä myös, mutta vaikeissa paikoissa pystyn toimimaan ja käsittelen ne epämiellyttävät tunteet myöhemmin. Se kai siinä suututtaa, että itsekin tuntee pelkoa, huolta, avuttomuutta ym. ja joutuu lisäksi vetämään perässään toista ja kannattelemaan tätä.
Töissäkö? Miksi joudut sitten vastuuseen näistä "perässä vedettävistä", jos et siihen kykene. Kykenet yhteen juttuun kerrallaan.
Joudun vastuuseen juuri siksi, että kykenen. Mutta en pidä siitä.
Esimerkki. Minulla ja kollegalla oli vaikea elämäntilanne molemmilla. Kollega sanoi, ettei nyt kykene selviytymään tietyistä haastavista tehtävistä. Niinpä minä tein ne, koska kykenin. Minusta se on vastuunpakoilua. Ja ei, jatkossa en aio suostua tekemään enempää kuin oman osuuteni. Kollegani selviytyköön miten kykenee.
Vierailija kirjoitti:
Herkkien kanssa on hankalampaa tehdä töitä, joissa olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähillä liikuilla. Eli tehokkaasti, ja suhteellisen nopeasti. Reippaiden kanssa pystyy kommunikoimaan suoraan ja nopeasti hyvässä yhteisymmärryksessä, kun taas herkät jäävät vähän jalkoihin, ja haluaisivat pehmeämpää ja tunnustelevampaa kommunikaatiota joka taas tekee ylimääräisiä mutkia matkaan ja vie energiaa ja aikaa.
Tuo on usein se oma ärsytyksen syy. Koetan peittää sen ärsytyksen, mutta en tiedä onnistunko aina. Olen muuten kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta silti riepoo, kun noissa tilanteissa tulee olo että toisia täytyy erikseen paapoa etteivät säikähdä. Yleensä teenkin hommia noiden reippaampien kanssa jos voin valita.
Itse kuulin jo nuorena, että ei saa jäädä "haaveilemaan". Eli suit sait sukkelaan pitää jokaikinen askare tehdä, koska aina on muka joku kiire. Opin sitten hosumaan ja opin myös, että haaveilu on muutenkin ajanhukkaa.
Nytpä vain istun kotona työttömänä muutamat paperit taskussa ja hanttihommatyöelämää takana kun se haaveilu oli niin kiellettyä. Kirjojakaan en voi enää edes lukea kun ei pystyynkuolleessa sielussani ole enää tarttumapintaa enkä mitään ole piirtänyt kohta 30 vuoteen. Kaikki siksi kun ulkopuolelta lytättiin perusluonteeni ja sen mukaiset tavat.
Haluaisin kyllä nähdä kun nämä kovaluonteiset tehopakkaukset suljettaisiin jonnekin bunkkeriin piirtämään, lukemaan, kirjoittamaan ja haaveilemaan. Itku varmaan tulisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nainen ja minulla ei ole hoivaaminen verissä. Siksi muut tulkitsevat minut kovaksi ja välinpitämättömäksi. En siis näkyvästi empatisoi ja lässyttele.
Vastaava mies olisi heistä ihan ok, normaali.
En enää välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkien kanssa on hankalampaa tehdä töitä, joissa olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähillä liikuilla. Eli tehokkaasti, ja suhteellisen nopeasti. Reippaiden kanssa pystyy kommunikoimaan suoraan ja nopeasti hyvässä yhteisymmärryksessä, kun taas herkät jäävät vähän jalkoihin, ja haluaisivat pehmeämpää ja tunnustelevampaa kommunikaatiota joka taas tekee ylimääräisiä mutkia matkaan ja vie energiaa ja aikaa.
Tuo on usein se oma ärsytyksen syy. Koetan peittää sen ärsytyksen, mutta en tiedä onnistunko aina. Olen muuten kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta silti riepoo, kun noissa tilanteissa tulee olo että toisia täytyy erikseen paapoa etteivät säikähdä. Yleensä teenkin hommia noiden reippaampien kanssa jos voin valita.
Itse kuulin jo nuorena, että ei saa jäädä "haaveilemaan". Eli suit sait sukkelaan pitää jokaikinen askare tehdä, koska aina on muka joku kiire. Opin sitten hosumaan ja opin myös, että haaveilu on muutenkin ajanhukkaa.
Nytpä vain istun kotona työttömänä muutamat paperit taskussa ja hanttihommatyöelämää takana kun se haaveilu oli niin kiellettyä. Kirjojakaan en voi enää edes lukea kun ei pystyynkuolleessa sielussani ole enää tarttumapintaa enkä mitään ole piirtänyt kohta 30 vuoteen. Kaikki siksi kun ulkopuolelta lytättiin perusluonteeni ja sen mukaiset tavat.
Haluaisin kyllä nähdä kun nämä kovaluonteiset tehopakkaukset suljettaisiin jonnekin bunkkeriin piirtämään, lukemaan, kirjoittamaan ja haaveilemaan. Itku varmaan tulisi!
Minä, kovaluonteinen tehopakkaus haaveilen vapaa-ajallani paljonkin ja harrastan ihan rauhassa taidetta, kirjoitan ja luen.
Tätä juuri on tässäkin ketjussa tarkoitettu, että herkkiä joutuu erikseen kannattelemaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta nautinnostasi! Miksi annat joidenkin ikiaikaisten tapahtumien edelleenkin estää sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen herkkä (analysoin tilanteita alitajuntaisesti, pelkään loukkaavani toisia joten olen liiankin varovainen, tunnen toisten mielialat ja samaistun niihin) mutta olen myös reipas ja todella tehokas työntekijä sekä erittäin tunnollinen, koska musta tuntuu pahalta jos teen jotain väärin tai olen muuten huono työntekijä. Joka työpaikassa kehuttu tehokkaaksi. Oikeastaan tulen itse parhaiten toimeen muiden kanssa jotka ei ole liian herkkiä, koska silloin voi vähän hellittää sitä analysoimista, kun tietää että toinen ei loukkaannu vähästä vaan voidaan nauraa asioille, sillon pystyn enemmän rentoutumaan.
Ymmärrän miksi herkkähipiäisyys ärsyttää koska se on käytännössä vain hankalaa luonnetta ja tasapainottomuutta. Sitä mä sen sijaan en ymmärrä miksi herkkyys häiritsee, siinä on taatusti jotain alitajuista projisointia.
Esimerkiksi mä ärsytän näitä koviksia jo olemuksellani ennen kuin ne tietävät minusta mitään tai on ollut mitään kanssakäymistä missä mahdollinen herkkähipiäisyys olisi voinut tulla esiin. En ole kyyryssä kulkeva hissukka, ja vaikka olisinkin niin miksi ne ei voi vaan jättää muita ihmisiä rauhaan? No kas kun on niin pahat aggressio-ongelmat ilmeisesti. Jos tekee mieli käydä kiukuttelemaan ja vittuilemaan vieraille ihmisille joista ei tiedä mitään, olisi kyllä jonkin ammattiavun tarpeessa. Mun on vaikea käsittää miksi ne ihmiset on niin helkutin kireänä? Se ei ole ihan tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkien kanssa on hankalampaa tehdä töitä, joissa olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähillä liikuilla. Eli tehokkaasti, ja suhteellisen nopeasti. Reippaiden kanssa pystyy kommunikoimaan suoraan ja nopeasti hyvässä yhteisymmärryksessä, kun taas herkät jäävät vähän jalkoihin, ja haluaisivat pehmeämpää ja tunnustelevampaa kommunikaatiota joka taas tekee ylimääräisiä mutkia matkaan ja vie energiaa ja aikaa.
Tuo on usein se oma ärsytyksen syy. Koetan peittää sen ärsytyksen, mutta en tiedä onnistunko aina. Olen muuten kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta silti riepoo, kun noissa tilanteissa tulee olo että toisia täytyy erikseen paapoa etteivät säikähdä. Yleensä teenkin hommia noiden reippaampien kanssa jos voin valita.
Itse kuulin jo nuorena, että ei saa jäädä "haaveilemaan". Eli suit sait sukkelaan pitää jokaikinen askare tehdä, koska aina on muka joku kiire. Opin sitten hosumaan ja opin myös, että haaveilu on muutenkin ajanhukkaa.
Nytpä vain istun kotona työttömänä muutamat paperit taskussa ja hanttihommatyöelämää takana kun se haaveilu oli niin kiellettyä. Kirjojakaan en voi enää edes lukea kun ei pystyynkuolleessa sielussani ole enää tarttumapintaa enkä mitään ole piirtänyt kohta 30 vuoteen. Kaikki siksi kun ulkopuolelta lytättiin perusluonteeni ja sen mukaiset tavat.
Haluaisin kyllä nähdä kun nämä kovaluonteiset tehopakkaukset suljettaisiin jonnekin bunkkeriin piirtämään, lukemaan, kirjoittamaan ja haaveilemaan. Itku varmaan tulisi!
Minä, kovaluonteinen tehopakkaus haaveilen vapaa-ajallani paljonkin ja harrastan ihan rauhassa taidetta, kirjoitan ja luen.
Tätä juuri on tässäkin ketjussa tarkoitettu, että herkkiä joutuu erikseen kannattelemaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta nautinnostasi! Miksi annat joidenkin ikiaikaisten tapahtumien edelleenkin estää sinua?
Olen kyllä aivan upean tehokas nykyisin kiitos sinunlaisten. Samalla tapoitte minussa haaveilijan. Sinä sait rauhassa kasvaa kukoistavaksi sellaisena kuin olet ja varmaan ajan myötä löysit herkkyytesi.
Mieti, että mitä jos sinulle olisi vaikka alakouluikäisenä tolkutettu, että nyt otat rauhallisesti, himmaat nyt vain, ei noin nopeasti, oletko ottanut kaikki näkökulmat ja muiden tunteet huomioon? Jospa sinua olisi läksytetty siitä, että toimit liian pian ja karkeasti niin ettei kaikkia asioita ja kaikkien muiden tunteita olisi otettu päätöksenteossa huomioon?
Sillä juuri tältä tuntuu kun tapasi toimia olisi ollut täysin väärä kuten tapasi ajatella ja olla olemassa. Kun sinulta olisi kielletty ulospäinsuuntautuneisuus ja pakotettu metsään itseksesi samoamaan. On herkilläkin monia muitakin puolia varsinkin iän myötä ja ne kehittyvät kyllä kun annetaan RAUHASSA kehittyä. Ylimielisyydestäsi kertoo, että kuvittelet herkkien tarvitsevan kannattelua. Ei, ei tarvita. Kunhan paukapäät vain jättäisivät rauhaan! Kukaan oikeasti maailman menosta ymmärtävä ei tarvitse teidän juttuja. Sinunkin harrastuksesi taiteiden saralla ovat todennäköisesti säälittävää pinnallista räpistelyä.
Todennäköisesti niistä puuttuu oikeasti kaikki herkkyys ja se on vain sinulle jotain pelleilyä jolla haet huomiota. Noin. Kuulostaa varmaan yhtä hyvältä nyt sinusta kuin herkistä on aina tuntunut teidän haukkumisenne.
"Ota vastuu..." Mistähän self help-kirjasta sinä tuonkin repäisit, idiootti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkien kanssa on hankalampaa tehdä töitä, joissa olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähillä liikuilla. Eli tehokkaasti, ja suhteellisen nopeasti. Reippaiden kanssa pystyy kommunikoimaan suoraan ja nopeasti hyvässä yhteisymmärryksessä, kun taas herkät jäävät vähän jalkoihin, ja haluaisivat pehmeämpää ja tunnustelevampaa kommunikaatiota joka taas tekee ylimääräisiä mutkia matkaan ja vie energiaa ja aikaa.
Tuo on usein se oma ärsytyksen syy. Koetan peittää sen ärsytyksen, mutta en tiedä onnistunko aina. Olen muuten kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta silti riepoo, kun noissa tilanteissa tulee olo että toisia täytyy erikseen paapoa etteivät säikähdä. Yleensä teenkin hommia noiden reippaampien kanssa jos voin valita.
Itse kuulin jo nuorena, että ei saa jäädä "haaveilemaan". Eli suit sait sukkelaan pitää jokaikinen askare tehdä, koska aina on muka joku kiire. Opin sitten hosumaan ja opin myös, että haaveilu on muutenkin ajanhukkaa.
Nytpä vain istun kotona työttömänä muutamat paperit taskussa ja hanttihommatyöelämää takana kun se haaveilu oli niin kiellettyä. Kirjojakaan en voi enää edes lukea kun ei pystyynkuolleessa sielussani ole enää tarttumapintaa enkä mitään ole piirtänyt kohta 30 vuoteen. Kaikki siksi kun ulkopuolelta lytättiin perusluonteeni ja sen mukaiset tavat.
Haluaisin kyllä nähdä kun nämä kovaluonteiset tehopakkaukset suljettaisiin jonnekin bunkkeriin piirtämään, lukemaan, kirjoittamaan ja haaveilemaan. Itku varmaan tulisi!
Minä, kovaluonteinen tehopakkaus haaveilen vapaa-ajallani paljonkin ja harrastan ihan rauhassa taidetta, kirjoitan ja luen.
Tätä juuri on tässäkin ketjussa tarkoitettu, että herkkiä joutuu erikseen kannattelemaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta nautinnostasi! Miksi annat joidenkin ikiaikaisten tapahtumien edelleenkin estää sinua?
Olen kyllä aivan upean tehokas nykyisin kiitos sinunlaisten. Samalla tapoitte minussa haaveilijan. Sinä sait rauhassa kasvaa kukoistavaksi sellaisena kuin olet ja varmaan ajan myötä löysit herkkyytesi.
Mieti, että mitä jos sinulle olisi vaikka alakouluikäisenä tolkutettu, että nyt otat rauhallisesti, himmaat nyt vain, ei noin nopeasti, oletko ottanut kaikki näkökulmat ja muiden tunteet huomioon? Jospa sinua olisi läksytetty siitä, että toimit liian pian ja karkeasti niin ettei kaikkia asioita ja kaikkien muiden tunteita olisi otettu päätöksenteossa huomioon?
Sillä juuri tältä tuntuu kun tapasi toimia olisi ollut täysin väärä kuten tapasi ajatella ja olla olemassa. Kun sinulta olisi kielletty ulospäinsuuntautuneisuus ja pakotettu metsään itseksesi samoamaan. On herkilläkin monia muitakin puolia varsinkin iän myötä ja ne kehittyvät kyllä kun annetaan RAUHASSA kehittyä. Ylimielisyydestäsi kertoo, että kuvittelet herkkien tarvitsevan kannattelua. Ei, ei tarvita. Kunhan paukapäät vain jättäisivät rauhaan! Kukaan oikeasti maailman menosta ymmärtävä ei tarvitse teidän juttuja. Sinunkin harrastuksesi taiteiden saralla ovat todennäköisesti säälittävää pinnallista räpistelyä.
Todennäköisesti niistä puuttuu oikeasti kaikki herkkyys ja se on vain sinulle jotain pelleilyä jolla haet huomiota. Noin. Kuulostaa varmaan yhtä hyvältä nyt sinusta kuin herkistä on aina tuntunut teidän haukkumisenne.
"Ota vastuu..." Mistähän self help-kirjasta sinä tuonkin repäisit, idiootti?
💗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkien kanssa on hankalampaa tehdä töitä, joissa olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähillä liikuilla. Eli tehokkaasti, ja suhteellisen nopeasti. Reippaiden kanssa pystyy kommunikoimaan suoraan ja nopeasti hyvässä yhteisymmärryksessä, kun taas herkät jäävät vähän jalkoihin, ja haluaisivat pehmeämpää ja tunnustelevampaa kommunikaatiota joka taas tekee ylimääräisiä mutkia matkaan ja vie energiaa ja aikaa.
Tuo on usein se oma ärsytyksen syy. Koetan peittää sen ärsytyksen, mutta en tiedä onnistunko aina. Olen muuten kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta silti riepoo, kun noissa tilanteissa tulee olo että toisia täytyy erikseen paapoa etteivät säikähdä. Yleensä teenkin hommia noiden reippaampien kanssa jos voin valita.
Itse kuulin jo nuorena, että ei saa jäädä "haaveilemaan". Eli suit sait sukkelaan pitää jokaikinen askare tehdä, koska aina on muka joku kiire. Opin sitten hosumaan ja opin myös, että haaveilu on muutenkin ajanhukkaa.
Nytpä vain istun kotona työttömänä muutamat paperit taskussa ja hanttihommatyöelämää takana kun se haaveilu oli niin kiellettyä. Kirjojakaan en voi enää edes lukea kun ei pystyynkuolleessa sielussani ole enää tarttumapintaa enkä mitään ole piirtänyt kohta 30 vuoteen. Kaikki siksi kun ulkopuolelta lytättiin perusluonteeni ja sen mukaiset tavat.
Haluaisin kyllä nähdä kun nämä kovaluonteiset tehopakkaukset suljettaisiin jonnekin bunkkeriin piirtämään, lukemaan, kirjoittamaan ja haaveilemaan. Itku varmaan tulisi!
Minä, kovaluonteinen tehopakkaus haaveilen vapaa-ajallani paljonkin ja harrastan ihan rauhassa taidetta, kirjoitan ja luen.
Tätä juuri on tässäkin ketjussa tarkoitettu, että herkkiä joutuu erikseen kannattelemaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta nautinnostasi! Miksi annat joidenkin ikiaikaisten tapahtumien edelleenkin estää sinua?
Olen kyllä aivan upean tehokas nykyisin kiitos sinunlaisten. Samalla tapoitte minussa haaveilijan. Sinä sait rauhassa kasvaa kukoistavaksi sellaisena kuin olet ja varmaan ajan myötä löysit herkkyytesi.
Mieti, että mitä jos sinulle olisi vaikka alakouluikäisenä tolkutettu, että nyt otat rauhallisesti, himmaat nyt vain, ei noin nopeasti, oletko ottanut kaikki näkökulmat ja muiden tunteet huomioon? Jospa sinua olisi läksytetty siitä, että toimit liian pian ja karkeasti niin ettei kaikkia asioita ja kaikkien muiden tunteita olisi otettu päätöksenteossa huomioon?
Sillä juuri tältä tuntuu kun tapasi toimia olisi ollut täysin väärä kuten tapasi ajatella ja olla olemassa. Kun sinulta olisi kielletty ulospäinsuuntautuneisuus ja pakotettu metsään itseksesi samoamaan. On herkilläkin monia muitakin puolia varsinkin iän myötä ja ne kehittyvät kyllä kun annetaan RAUHASSA kehittyä. Ylimielisyydestäsi kertoo, että kuvittelet herkkien tarvitsevan kannattelua. Ei, ei tarvita. Kunhan paukapäät vain jättäisivät rauhaan! Kukaan oikeasti maailman menosta ymmärtävä ei tarvitse teidän juttuja. Sinunkin harrastuksesi taiteiden saralla ovat todennäköisesti säälittävää pinnallista räpistelyä.
Todennäköisesti niistä puuttuu oikeasti kaikki herkkyys ja se on vain sinulle jotain pelleilyä jolla haet huomiota. Noin. Kuulostaa varmaan yhtä hyvältä nyt sinusta kuin herkistä on aina tuntunut teidän haukkumisenne.
"Ota vastuu..." Mistähän self help-kirjasta sinä tuonkin repäisit, idiootti?
Vastuun ottaminen tarkoittaa sitä, että lopetat tuon hautomisen siitä miten on muiden syy, että et juuri nyt tee sitä mitä haluat tai mistä nautit. Kannattelu tarkoittaa sitä, että nytkään et näköjään saa itseäsi tuosta suosta ylös omatoimisesti.
En muuten hae taiteellani huomiota, teen sitä kotonani ihan kaikessa rauhassa, eikä ole väliä mitä siitä syntyy, vaan se tuottaa aina itselleni iloa. Suosittelen sinullekin, kuten myös suosittelen terapiaa. Terapeutti sekä kannattelee, että ohjaa sinua omille jaloillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkien kanssa on hankalampaa tehdä töitä, joissa olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähillä liikuilla. Eli tehokkaasti, ja suhteellisen nopeasti. Reippaiden kanssa pystyy kommunikoimaan suoraan ja nopeasti hyvässä yhteisymmärryksessä, kun taas herkät jäävät vähän jalkoihin, ja haluaisivat pehmeämpää ja tunnustelevampaa kommunikaatiota joka taas tekee ylimääräisiä mutkia matkaan ja vie energiaa ja aikaa.
Tuo on usein se oma ärsytyksen syy. Koetan peittää sen ärsytyksen, mutta en tiedä onnistunko aina. Olen muuten kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta silti riepoo, kun noissa tilanteissa tulee olo että toisia täytyy erikseen paapoa etteivät säikähdä. Yleensä teenkin hommia noiden reippaampien kanssa jos voin valita.
Itse kuulin jo nuorena, että ei saa jäädä "haaveilemaan". Eli suit sait sukkelaan pitää jokaikinen askare tehdä, koska aina on muka joku kiire. Opin sitten hosumaan ja opin myös, että haaveilu on muutenkin ajanhukkaa.
Nytpä vain istun kotona työttömänä muutamat paperit taskussa ja hanttihommatyöelämää takana kun se haaveilu oli niin kiellettyä. Kirjojakaan en voi enää edes lukea kun ei pystyynkuolleessa sielussani ole enää tarttumapintaa enkä mitään ole piirtänyt kohta 30 vuoteen. Kaikki siksi kun ulkopuolelta lytättiin perusluonteeni ja sen mukaiset tavat.
Haluaisin kyllä nähdä kun nämä kovaluonteiset tehopakkaukset suljettaisiin jonnekin bunkkeriin piirtämään, lukemaan, kirjoittamaan ja haaveilemaan. Itku varmaan tulisi!
Minä, kovaluonteinen tehopakkaus haaveilen vapaa-ajallani paljonkin ja harrastan ihan rauhassa taidetta, kirjoitan ja luen.
Tätä juuri on tässäkin ketjussa tarkoitettu, että herkkiä joutuu erikseen kannattelemaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta nautinnostasi! Miksi annat joidenkin ikiaikaisten tapahtumien edelleenkin estää sinua?
Olen kyllä aivan upean tehokas nykyisin kiitos sinunlaisten. Samalla tapoitte minussa haaveilijan. Sinä sait rauhassa kasvaa kukoistavaksi sellaisena kuin olet ja varmaan ajan myötä löysit herkkyytesi.
Mieti, että mitä jos sinulle olisi vaikka alakouluikäisenä tolkutettu, että nyt otat rauhallisesti, himmaat nyt vain, ei noin nopeasti, oletko ottanut kaikki näkökulmat ja muiden tunteet huomioon? Jospa sinua olisi läksytetty siitä, että toimit liian pian ja karkeasti niin ettei kaikkia asioita ja kaikkien muiden tunteita olisi otettu päätöksenteossa huomioon?
Sillä juuri tältä tuntuu kun tapasi toimia olisi ollut täysin väärä kuten tapasi ajatella ja olla olemassa. Kun sinulta olisi kielletty ulospäinsuuntautuneisuus ja pakotettu metsään itseksesi samoamaan. On herkilläkin monia muitakin puolia varsinkin iän myötä ja ne kehittyvät kyllä kun annetaan RAUHASSA kehittyä. Ylimielisyydestäsi kertoo, että kuvittelet herkkien tarvitsevan kannattelua. Ei, ei tarvita. Kunhan paukapäät vain jättäisivät rauhaan! Kukaan oikeasti maailman menosta ymmärtävä ei tarvitse teidän juttuja. Sinunkin harrastuksesi taiteiden saralla ovat todennäköisesti säälittävää pinnallista räpistelyä.
Todennäköisesti niistä puuttuu oikeasti kaikki herkkyys ja se on vain sinulle jotain pelleilyä jolla haet huomiota. Noin. Kuulostaa varmaan yhtä hyvältä nyt sinusta kuin herkistä on aina tuntunut teidän haukkumisenne.
"Ota vastuu..." Mistähän self help-kirjasta sinä tuonkin repäisit, idiootti?
Vastuun ottaminen tarkoittaa sitä, että lopetat tuon hautomisen siitä miten on muiden syy, että et juuri nyt tee sitä mitä haluat tai mistä nautit. Kannattelu tarkoittaa sitä, että nytkään et näköjään saa itseäsi tuosta suosta ylös omatoimisesti.
En muuten hae taiteellani huomiota, teen sitä kotonani ihan kaikessa rauhassa, eikä ole väliä mitä siitä syntyy, vaan se tuottaa aina itselleni iloa. Suosittelen sinullekin, kuten myös suosittelen terapiaa. Terapeutti sekä kannattelee, että ohjaa sinua omille jaloillesi.
Millähän ilveellä maksan vuosien terapian? Ei ole rahaa enkä muutenkaan maksaisi sitä tuollaisten takia. Toivo vain itse ettet joudu ikinä sellaista käymään läpi, koska tuollainen putkiaivo tuskin osaisi riittävän pitkälle itsereflektoida oppiakseen mitään.
Voi jos tietäisitkin mihin silti kykenen! Minussa on sellaisia maailmoja joista tuollainen ei tiedäkään! Tuskinpa edes harrastat mitään, vaikutat todella yksinkertaiselta. Osaatkohan edes lukea niin, että ymmärtäisit lukemastasi mitään? Hieman epäilen. Ja sinun tehokkuuspotentiaalisikin on poissa pian automatisaation takia. Teillä ei tee kohta enää yhtään mitään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkien kanssa on hankalampaa tehdä töitä, joissa olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähillä liikuilla. Eli tehokkaasti, ja suhteellisen nopeasti. Reippaiden kanssa pystyy kommunikoimaan suoraan ja nopeasti hyvässä yhteisymmärryksessä, kun taas herkät jäävät vähän jalkoihin, ja haluaisivat pehmeämpää ja tunnustelevampaa kommunikaatiota joka taas tekee ylimääräisiä mutkia matkaan ja vie energiaa ja aikaa.
Tuo on usein se oma ärsytyksen syy. Koetan peittää sen ärsytyksen, mutta en tiedä onnistunko aina. Olen muuten kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta silti riepoo, kun noissa tilanteissa tulee olo että toisia täytyy erikseen paapoa etteivät säikähdä. Yleensä teenkin hommia noiden reippaampien kanssa jos voin valita.
Itse kuulin jo nuorena, että ei saa jäädä "haaveilemaan". Eli suit sait sukkelaan pitää jokaikinen askare tehdä, koska aina on muka joku kiire. Opin sitten hosumaan ja opin myös, että haaveilu on muutenkin ajanhukkaa.
Nytpä vain istun kotona työttömänä muutamat paperit taskussa ja hanttihommatyöelämää takana kun se haaveilu oli niin kiellettyä. Kirjojakaan en voi enää edes lukea kun ei pystyynkuolleessa sielussani ole enää tarttumapintaa enkä mitään ole piirtänyt kohta 30 vuoteen. Kaikki siksi kun ulkopuolelta lytättiin perusluonteeni ja sen mukaiset tavat.
Haluaisin kyllä nähdä kun nämä kovaluonteiset tehopakkaukset suljettaisiin jonnekin bunkkeriin piirtämään, lukemaan, kirjoittamaan ja haaveilemaan. Itku varmaan tulisi!
Minä, kovaluonteinen tehopakkaus haaveilen vapaa-ajallani paljonkin ja harrastan ihan rauhassa taidetta, kirjoitan ja luen.
Tätä juuri on tässäkin ketjussa tarkoitettu, että herkkiä joutuu erikseen kannattelemaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta nautinnostasi! Miksi annat joidenkin ikiaikaisten tapahtumien edelleenkin estää sinua?
Olen kyllä aivan upean tehokas nykyisin kiitos sinunlaisten. Samalla tapoitte minussa haaveilijan. Sinä sait rauhassa kasvaa kukoistavaksi sellaisena kuin olet ja varmaan ajan myötä löysit herkkyytesi.
Mieti, että mitä jos sinulle olisi vaikka alakouluikäisenä tolkutettu, että nyt otat rauhallisesti, himmaat nyt vain, ei noin nopeasti, oletko ottanut kaikki näkökulmat ja muiden tunteet huomioon? Jospa sinua olisi läksytetty siitä, että toimit liian pian ja karkeasti niin ettei kaikkia asioita ja kaikkien muiden tunteita olisi otettu päätöksenteossa huomioon?
Sillä juuri tältä tuntuu kun tapasi toimia olisi ollut täysin väärä kuten tapasi ajatella ja olla olemassa. Kun sinulta olisi kielletty ulospäinsuuntautuneisuus ja pakotettu metsään itseksesi samoamaan. On herkilläkin monia muitakin puolia varsinkin iän myötä ja ne kehittyvät kyllä kun annetaan RAUHASSA kehittyä. Ylimielisyydestäsi kertoo, että kuvittelet herkkien tarvitsevan kannattelua. Ei, ei tarvita. Kunhan paukapäät vain jättäisivät rauhaan! Kukaan oikeasti maailman menosta ymmärtävä ei tarvitse teidän juttuja. Sinunkin harrastuksesi taiteiden saralla ovat todennäköisesti säälittävää pinnallista räpistelyä.
Todennäköisesti niistä puuttuu oikeasti kaikki herkkyys ja se on vain sinulle jotain pelleilyä jolla haet huomiota. Noin. Kuulostaa varmaan yhtä hyvältä nyt sinusta kuin herkistä on aina tuntunut teidän haukkumisenne.
"Ota vastuu..." Mistähän self help-kirjasta sinä tuonkin repäisit, idiootti?
Vastuun ottaminen tarkoittaa sitä, että lopetat tuon hautomisen siitä miten on muiden syy, että et juuri nyt tee sitä mitä haluat tai mistä nautit. Kannattelu tarkoittaa sitä, että nytkään et näköjään saa itseäsi tuosta suosta ylös omatoimisesti.
En muuten hae taiteellani huomiota, teen sitä kotonani ihan kaikessa rauhassa, eikä ole väliä mitä siitä syntyy, vaan se tuottaa aina itselleni iloa. Suosittelen sinullekin, kuten myös suosittelen terapiaa. Terapeutti sekä kannattelee, että ohjaa sinua omille jaloillesi.
Ansaitsisit kunnon lyönnin niin, että korvissasi soisi.
Hah, vihdoin herkät pistävät vastaan 😛
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkien kanssa on hankalampaa tehdä töitä, joissa olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähillä liikuilla. Eli tehokkaasti, ja suhteellisen nopeasti. Reippaiden kanssa pystyy kommunikoimaan suoraan ja nopeasti hyvässä yhteisymmärryksessä, kun taas herkät jäävät vähän jalkoihin, ja haluaisivat pehmeämpää ja tunnustelevampaa kommunikaatiota joka taas tekee ylimääräisiä mutkia matkaan ja vie energiaa ja aikaa.
Tuo on usein se oma ärsytyksen syy. Koetan peittää sen ärsytyksen, mutta en tiedä onnistunko aina. Olen muuten kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta silti riepoo, kun noissa tilanteissa tulee olo että toisia täytyy erikseen paapoa etteivät säikähdä. Yleensä teenkin hommia noiden reippaampien kanssa jos voin valita.
Itse kuulin jo nuorena, että ei saa jäädä "haaveilemaan". Eli suit sait sukkelaan pitää jokaikinen askare tehdä, koska aina on muka joku kiire. Opin sitten hosumaan ja opin myös, että haaveilu on muutenkin ajanhukkaa.
Nytpä vain istun kotona työttömänä muutamat paperit taskussa ja hanttihommatyöelämää takana kun se haaveilu oli niin kiellettyä. Kirjojakaan en voi enää edes lukea kun ei pystyynkuolleessa sielussani ole enää tarttumapintaa enkä mitään ole piirtänyt kohta 30 vuoteen. Kaikki siksi kun ulkopuolelta lytättiin perusluonteeni ja sen mukaiset tavat.
Haluaisin kyllä nähdä kun nämä kovaluonteiset tehopakkaukset suljettaisiin jonnekin bunkkeriin piirtämään, lukemaan, kirjoittamaan ja haaveilemaan. Itku varmaan tulisi!
Minä, kovaluonteinen tehopakkaus haaveilen vapaa-ajallani paljonkin ja harrastan ihan rauhassa taidetta, kirjoitan ja luen.
Tätä juuri on tässäkin ketjussa tarkoitettu, että herkkiä joutuu erikseen kannattelemaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta nautinnostasi! Miksi annat joidenkin ikiaikaisten tapahtumien edelleenkin estää sinua?
Olen kyllä aivan upean tehokas nykyisin kiitos sinunlaisten. Samalla tapoitte minussa haaveilijan. Sinä sait rauhassa kasvaa kukoistavaksi sellaisena kuin olet ja varmaan ajan myötä löysit herkkyytesi.
Mieti, että mitä jos sinulle olisi vaikka alakouluikäisenä tolkutettu, että nyt otat rauhallisesti, himmaat nyt vain, ei noin nopeasti, oletko ottanut kaikki näkökulmat ja muiden tunteet huomioon? Jospa sinua olisi läksytetty siitä, että toimit liian pian ja karkeasti niin ettei kaikkia asioita ja kaikkien muiden tunteita olisi otettu päätöksenteossa huomioon?
Sillä juuri tältä tuntuu kun tapasi toimia olisi ollut täysin väärä kuten tapasi ajatella ja olla olemassa. Kun sinulta olisi kielletty ulospäinsuuntautuneisuus ja pakotettu metsään itseksesi samoamaan. On herkilläkin monia muitakin puolia varsinkin iän myötä ja ne kehittyvät kyllä kun annetaan RAUHASSA kehittyä. Ylimielisyydestäsi kertoo, että kuvittelet herkkien tarvitsevan kannattelua. Ei, ei tarvita. Kunhan paukapäät vain jättäisivät rauhaan! Kukaan oikeasti maailman menosta ymmärtävä ei tarvitse teidän juttuja. Sinunkin harrastuksesi taiteiden saralla ovat todennäköisesti säälittävää pinnallista räpistelyä.
Todennäköisesti niistä puuttuu oikeasti kaikki herkkyys ja se on vain sinulle jotain pelleilyä jolla haet huomiota. Noin. Kuulostaa varmaan yhtä hyvältä nyt sinusta kuin herkistä on aina tuntunut teidän haukkumisenne.
"Ota vastuu..." Mistähän self help-kirjasta sinä tuonkin repäisit, idiootti?
Vastuun ottaminen tarkoittaa sitä, että lopetat tuon hautomisen siitä miten on muiden syy, että et juuri nyt tee sitä mitä haluat tai mistä nautit. Kannattelu tarkoittaa sitä, että nytkään et näköjään saa itseäsi tuosta suosta ylös omatoimisesti.
En muuten hae taiteellani huomiota, teen sitä kotonani ihan kaikessa rauhassa, eikä ole väliä mitä siitä syntyy, vaan se tuottaa aina itselleni iloa. Suosittelen sinullekin, kuten myös suosittelen terapiaa. Terapeutti sekä kannattelee, että ohjaa sinua omille jaloillesi.
Ansaitsisit kunnon lyönnin niin, että korvissasi soisi.
Ei sitä kannata lyödä, rupeaisi polo poraamaan. Miten lie maailmassa selviää ja mikä lie tehtävä maailmassa.
Sanoma holahti kuin luoti ohitse. Emme käsitä toisiamme tai sitten et tahdo käsittää ja esität tyhmää. Mutta vihatkaa ihmeessä jokaista jonka persoona ja naama ei miellytä. Jauhakaa sontaa, kytätkää virheitä jne. Siihen teillä on oikeus. Olemme liian erilaisista taustoista ja elämänkokemuksista. Morjens.