Miksi herkkähipiäinen ihminen herättää niin paljon vihaa kovaluonteisissa ihmisissä?

Vierailija kirjoitti:

Herkkä ihminen ei ole se itseensä ja tuntemuuksiinsa käpertynyt itsekeskeinen ruikuttaja, joka joka asiassa korostaa omaa itseään jollain älyttömällä mielensäpahoituksella tai ulinalla. Herkkä ihminen voi olla hyvinkin se voimakas oivaltaja ja johtajaluonne, joka ei ilmaise herkkyyttään muulle maailmalle. Se herkkyys on empatiaa, tilanteiden havaitsemista, muiden huomioon ottamista ja sitä, että ymmärtää ja osaa tulkita muidenkin reaktioita. Herkkyys ei ole omien heikkouksien korostamista ja niissä marinoitumista, mikä tuntuu olevan joidenkin suomalaisten naisten ainoa elämäntehtävä niin koti- kuin työelämässä. Mieli pahoitetaan milloin mistäkin ja esitetään herkkää lintusta, milloin on syöty ne vanukkaat, millon tuotiin väärät vaatteet vastasyntyneelle, millon mitä ja milloin tätä. Nämä muita syyllistävät ja omaa vastuuta pakoilevat pösilöt eivät todellakaan ole herkkiä. Herkkä ihminen ymmärtää muita ihmisiä ja heidän vaikuttimiaan sekä omia tunteitaan, tunne-elämä-narsisti taas koittaa ensisijaisesti uhriutua ja syyllistää muita ihmisiä ja verhoutua ylikorostettuun herkkyyden illuusioon kyynel poskella leuka väpättäen.

Kuvailemasi tuskin on herkkä vaan manipulatiivinen. Yläasteella oli tuollainen suosittu prinsessa.

Mua on alkanut rasittaa parin työkaverin yliherkkyys. Eivät oikein siedä mitään ja ketään kun jokin alkaa jossain vaiheessa ärsyttää. Ja nyt en jaksaisi kuunnella sitä näiden tilitystä muista firman ihmisistä kun on koko ajan jompi kumpi turpa rullalla kun "se on tuollainen" tai "se sanoi noin mua sellainen ärsyttää". Ja nämä on siis aivan mitättömiä asioita! Kuten yksi joka sanoo tietyllä tyylillä huomenta porukoille, se on nyt sitten niin hirveän rasittavaa. 

Ovat sitten niin yliherkkiä etten oikein osaa sanoa heille kohta mitään, etten joudu itsekin arvostelun kohteeksi. 

Nyt on käynyt niin että ärsyttävät toinen toistaan, kaksi yliherkkää. Ja minulle sitä tilittivät! Sanoin kyllä suoraan että sellaisia vajavaisiahan me ihmiset ollaan.... en oikein muuta osannut. 

Ääh miten rasittavaa olla tekemisissä ihmisten kanssa joilla on koko  ajan joku ihmissuhdekriisi työyhteisössä. Kun ei oikeesti ole mitään niin vakavaa.

Vierailija kirjoitti:

Mua on alkanut rasittaa parin työkaverin yliherkkyys. Eivät oikein siedä mitään ja ketään kun jokin alkaa jossain vaiheessa ärsyttää. Ja nyt en jaksaisi kuunnella sitä näiden tilitystä muista firman ihmisistä kun on koko ajan jompi kumpi turpa rullalla kun "se on tuollainen" tai "se sanoi noin mua sellainen ärsyttää". Ja nämä on siis aivan mitättömiä asioita! Kuten yksi joka sanoo tietyllä tyylillä huomenta porukoille, se on nyt sitten niin hirveän rasittavaa. 

Ovat sitten niin yliherkkiä etten oikein osaa sanoa heille kohta mitään, etten joudu itsekin arvostelun kohteeksi. 

Nyt on käynyt niin että ärsyttävät toinen toistaan, kaksi yliherkkää. Ja minulle sitä tilittivät! Sanoin kyllä suoraan että sellaisia vajavaisiahan me ihmiset ollaan.... en oikein muuta osannut. 

Ääh miten rasittavaa olla tekemisissä ihmisten kanssa joilla on koko  ajan joku ihmissuhdekriisi työyhteisössä. Kun ei oikeesti ole mitään niin vakavaa.

Ja tässä on kyse nimenomaan herkkähipiäisistä ihmisistä. Ei minkäänlaisesta aistiyliherkkyydestä tai erityisherkkyydestä.

Eräs sukulainen selittää omia herkkyyksiään jatkuvasti. Valitettavasti se kuulostaa ihan pikkulapsen vikinältä. Etkö sinä ikinä kasvanut aikuiseksi ja eikö sinulla ole ikinä ollut elämässä oikeita ongelmia, jos moisesta pikkujutusta viitsit jatkuvasti hakea huomiota ja valittaa. "Kun en vain pysty, tämä on minulle niin vaikeaa, buuhuu. Minä minä minä"

Oikeasti tuo on hyvin ikävää. Kyseessä on äitini ja hän on persoonana jotenkin tunnekylmä ja estynyt. Hän ei millään tavalla huomioi muita ihmisiä tai ole muista kiinnostunut. Kaikki asiat ja puheenaiheet hän kääntää itseensä, usein tuon negatiivisen herkkyytensä valituksen kautta. Jaksan sitä muutaman päivän, sitten on pakko saada etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Jotain siinä kyllä on.

T herkkä

Herkkähipoäisyydestä en tiedä, mutta herkälle on tärkeää fiilikset, ympäristö, keskustelu, pohdinta jne. Jotkut ihmiset ihannoivat suoraviivaisuutta, ja se heidän ihanteistaan poikkeaminen ärsyttää? Loppujen lopuksi on kuitenkin vain makuasia, millä keinoin tavoitteeseen päästään, usein herkällä on parempi ja harkitumpi strategia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkähipiäisyys on ärsyttävää. En pysty arvostamaan ihmistä, joka on tunteidensa vietävissä, eikä pysty hillitsemään itseään. Lapsellista ja typerää.

Lapsellista ja typerää on olla suvaitsematon kovapää.

Minulla oli työkaveri, joka oikein korosti kovapäisyyttään ja röyhtäili ja haukotteli töissä, kun piti palaveerata. Karseaa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Siinä 9tutkijoille tutkittavaa. Itse olen ollut aina kiusattu. Kuvittelin nyt aikuisena ja hyvin koulutettuna, että ei enää ikinä kiusattu. Mutta taas! Jokin merkki meissä ihmisissä alistaa, että toiset alkavat kiusaamaan. Muistan senkin selvästi kun teini-iässä olin koulukiusattu, niin minusta eläväisestä tytöstä tuli mutisti. Kyllä, se oli kummallista kun en vaan saanut sanottua mitään. Vedin kokeista 9 ja 10 mutta todistuksessa oli 7, koska opettajat sanoivat että tuntiaktiivisuus laskee numeroa. YO kokeissa sain kielten kuullun ja luetun ymmärtämisissä koulun parhaat pisteet, ja opettajat ääneen ihmettelivät, että miten minä mutisti ja köyhän perheen lapsi.

Huono itsetunto on kasvatettu jo lapsena? Köyhän perheen lapsi, meistä on moni muukin, eikä olla ikuisesti kiusattuja.

Yleensä kovaluontoiset ihmiset on nimenomaan näitä herkkähipiäisiä. Ne ei kestä mitään elämän asioita eikä vastoinkäymisiä edes muilla ihmisillä ilman että alkavat räyhäämään ja menettävät oman rauhansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkähipiäisyys on ärsyttävää. En pysty arvostamaan ihmistä, joka on tunteidensa vietävissä, eikä pysty hillitsemään itseään. Lapsellista ja typerää.

Lapsellista ja typerää on olla suvaitsematon kovapää.

Minulla oli työkaveri, joka oikein korosti kovapäisyyttään ja röyhtäili ja haukotteli töissä, kun piti palaveerata. Karseaa käytöstä.

Vastenmielistä. Itsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Pelkäävät tunteita. ts. kylmiä, kovia, luotaantyöntäviä.

Et taida nyt ihan olla kärryillä siitä mitä herkkähipiäinen tarkoittaa. Se ei tarkoita herkkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain siinä kyllä on.

T herkkä

Herkkähipoäisyydestä en tiedä, mutta herkälle on tärkeää fiilikset, ympäristö, keskustelu, pohdinta jne. Jotkut ihmiset ihannoivat suoraviivaisuutta, ja se heidän ihanteistaan poikkeaminen ärsyttää? Loppujen lopuksi on kuitenkin vain makuasia, millä keinoin tavoitteeseen päästään, usein herkällä on parempi ja harkitumpi strategia.

Herkkä ja herkkähipiäinen ovat kyllä mielestäni ihan erilaisia ihmisiä, herkkä on aistii muiden ihmisten tuntoja, pohtii, huomaa asioita. Herkkähipiäinen ei näe kuin itsensä kaikki muut ovat häntä vastaan, loukkaantuu kaikesta, etsii kaikesta jotain piilomerkityksiä ja kaikki kiusaavat.

Ihminen saattaa kieltää omat tunteensa ja kokea vaikeuksia niiden tuntemisessa. Silloin toisen tunteet saattaa ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkien kanssa on hankalampaa tehdä töitä, joissa olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähillä liikuilla. Eli tehokkaasti, ja suhteellisen nopeasti. Reippaiden kanssa pystyy kommunikoimaan suoraan ja nopeasti hyvässä yhteisymmärryksessä, kun taas herkät jäävät vähän jalkoihin, ja haluaisivat pehmeämpää ja tunnustelevampaa kommunikaatiota joka taas tekee ylimääräisiä mutkia matkaan ja vie energiaa ja aikaa.

Tuo on usein se oma ärsytyksen syy. Koetan peittää sen ärsytyksen, mutta en tiedä onnistunko aina. Olen muuten kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta silti riepoo, kun noissa tilanteissa tulee olo että toisia täytyy erikseen paapoa etteivät säikähdä. Yleensä teenkin hommia noiden reippaampien kanssa jos voin valita.

Itse kuulin jo nuorena, että ei saa jäädä "haaveilemaan". Eli suit sait sukkelaan pitää jokaikinen askare tehdä, koska aina on muka joku kiire. Opin sitten hosumaan ja opin myös, että haaveilu on muutenkin ajanhukkaa.

Nytpä vain istun kotona työttömänä muutamat paperit taskussa ja hanttihommatyöelämää takana kun se haaveilu oli niin kiellettyä. Kirjojakaan en voi enää edes lukea kun ei pystyynkuolleessa sielussani ole enää tarttumapintaa enkä mitään ole piirtänyt kohta 30 vuoteen. Kaikki siksi kun ulkopuolelta lytättiin perusluonteeni ja sen mukaiset tavat.

Haluaisin kyllä nähdä kun nämä kovaluonteiset tehopakkaukset suljettaisiin jonnekin bunkkeriin piirtämään, lukemaan, kirjoittamaan ja haaveilemaan. Itku varmaan tulisi!

Minä, kovaluonteinen tehopakkaus haaveilen vapaa-ajallani paljonkin ja harrastan ihan rauhassa taidetta, kirjoitan ja luen.

Tätä juuri on tässäkin ketjussa tarkoitettu, että herkkiä joutuu erikseen kannattelemaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta nautinnostasi! Miksi annat joidenkin ikiaikaisten tapahtumien edelleenkin estää sinua?

Olen kyllä aivan upean tehokas nykyisin kiitos sinunlaisten. Samalla tapoitte minussa haaveilijan. Sinä sait rauhassa kasvaa kukoistavaksi sellaisena kuin olet ja varmaan ajan myötä löysit herkkyytesi.

Mieti, että mitä jos sinulle olisi vaikka alakouluikäisenä tolkutettu, että nyt otat rauhallisesti, himmaat nyt vain, ei noin nopeasti, oletko ottanut kaikki näkökulmat ja muiden tunteet huomioon? Jospa sinua olisi läksytetty siitä, että toimit liian pian ja karkeasti niin ettei kaikkia asioita ja kaikkien muiden tunteita olisi otettu päätöksenteossa huomioon?

Sillä juuri tältä tuntuu kun tapasi toimia olisi ollut täysin väärä kuten tapasi ajatella ja olla olemassa. Kun sinulta olisi kielletty ulospäinsuuntautuneisuus ja pakotettu metsään itseksesi samoamaan. On herkilläkin monia muitakin puolia varsinkin iän myötä ja ne kehittyvät kyllä kun annetaan RAUHASSA kehittyä. Ylimielisyydestäsi kertoo, että kuvittelet herkkien tarvitsevan kannattelua. Ei, ei tarvita. Kunhan paukapäät vain jättäisivät rauhaan! Kukaan oikeasti maailman menosta ymmärtävä ei tarvitse teidän juttuja. Sinunkin harrastuksesi taiteiden saralla ovat todennäköisesti säälittävää pinnallista räpistelyä.

Todennäköisesti niistä puuttuu oikeasti kaikki herkkyys ja se on vain sinulle jotain pelleilyä jolla haet huomiota. Noin. Kuulostaa varmaan yhtä hyvältä nyt sinusta kuin herkistä on aina tuntunut teidän haukkumisenne.

"Ota vastuu..." Mistähän self help-kirjasta sinä tuonkin repäisit, idiootti?

Vastuun ottaminen tarkoittaa sitä, että lopetat tuon hautomisen siitä miten on muiden syy, että et juuri nyt tee sitä mitä haluat tai mistä nautit. Kannattelu tarkoittaa sitä, että nytkään et näköjään saa itseäsi tuosta suosta ylös omatoimisesti.

En muuten hae taiteellani huomiota, teen sitä kotonani ihan kaikessa rauhassa, eikä ole väliä mitä siitä syntyy, vaan se tuottaa aina itselleni iloa. Suosittelen sinullekin, kuten myös suosittelen terapiaa. Terapeutti sekä kannattelee, että ohjaa sinua omille jaloillesi.

Millähän ilveellä maksan vuosien terapian? Ei ole rahaa enkä muutenkaan maksaisi sitä tuollaisten takia. Toivo vain itse ettet joudu ikinä sellaista käymään läpi, koska tuollainen putkiaivo tuskin osaisi riittävän pitkälle itsereflektoida oppiakseen mitään.

Voi jos tietäisitkin mihin silti kykenen! Minussa on sellaisia maailmoja joista tuollainen ei tiedäkään! Tuskinpa edes harrastat mitään, vaikutat todella yksinkertaiselta. Osaatkohan edes lukea niin, että ymmärtäisit lukemastasi mitään? Hieman epäilen. Ja sinun tehokkuuspotentiaalisikin on poissa pian automatisaation takia. Teillä ei tee kohta enää yhtään mitään!

Tämä on yksi huono puoli herkissä: kaikki menee niin ihon alle että nopeasti alkaa asiaan liittymätön haukkuminen ja henkilökohtaisuuksiin meneminen. Pointit menevät viuhuen ohitse tunnekuohuissa.

Olen työssä sinun kaltaisesi kanssa, koen olevani herkkä, mutten herkkähipiäinen, en koe mitään suuria tunne kuohuja turhanpäiväisyyksistä, valitettavasti teemme työtä ihmisten parissa ja saan aina selitellä parhain päin toisen kuuntelematonta asennetta asiakkaalle. Toivottavasti oma työsi on teknisempää.

Mä olen leppoisa yliherkkä ihminen, eli en ikinä koskaan milloinkaan pahoita kenenkään mieltä, mutta en myöskään itse näytä kellekään, jos joku asia loukkasi. Ikävä kyllä. Koska nämä kovapäiset, "mä sanon aina asiat suoraan" ihmiset toisinaan töissä hermostuvat ja silloin osaavat kyllä loukata juuri kaltaistani ihmistä. Mutta minä munaton tossu vaan käännän toisen poskeni ja otan siihenkin kiltisti osumaa. Sitten kotona itken ja olen ahdistunut ja kiukuttelee itselleni, miksen puolustaudu. Mulla on vaan aivan järjetön tarve olla pidetty ihminen. Pari kertaa eläissäni olen pitänyt puoliani ja muhun on katkaistu heti välit, ehkä siksikin olen varovainen.

Ja älkää siis kuvitelko väärin, olen puhelias ja huumorintajuinen ja varmasti pidetty työkaveri. Mutta jos porukkaan tulee se kova tyyppi, se on muuten aina itselläni nainen, alistun sen iskuille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ehkä ärsyynnyn niihin herkkiin, jotka menettää toimintakykynsä. Itse oon herkkä myös, mutta vaikeissa paikoissa pystyn toimimaan ja käsittelen ne epämiellyttävät tunteet myöhemmin. Se kai siinä suututtaa, että itsekin tuntee pelkoa, huolta, avuttomuutta ym. ja joutuu lisäksi vetämään perässään toista ja kannattelemaan tätä.

Töissäkö? Miksi joudut sitten vastuuseen näistä "perässä vedettävistä", jos et siihen kykene. Kykenet yhteen juttuun kerrallaan.

Joudun vastuuseen juuri siksi, että kykenen. Mutta en pidä siitä.

Esimerkki. Minulla ja kollegalla oli vaikea elämäntilanne molemmilla. Kollega sanoi, ettei nyt kykene selviytymään tietyistä haastavista tehtävistä. Niinpä minä tein ne, koska kykenin. Minusta se on vastuunpakoilua. Ja ei, jatkossa en aio suostua tekemään enempää kuin oman osuuteni. Kollegani selviytyköön miten kykenee.

Tuo on nimenomaan vastuun ottamista, että myöntää tilanteen: en nyt pysty. Jos sinä et halua tai pysty asiassa auttamaan, sinun vastuullasi on sanoa se. Siinä tapauksessa varmaan joutuu kääntymään esimiehen puoleen ja luultavasti se esimies ottaa asian uudelleen kanssasi puheeksi. Tai sitten on löydettävä jokin muu ratkaisu. Jos ei pysty, ei pysty, ei se ole mitään peliä.

Täyttä potaskaa, että kaikkein herkin ihminen ei tuo herkkyytään esille. Erityisherkällä joka päivä on täynnä ongelmia suuria ja pieniä.

Suomessa suurin osa lapsista on kasvatettu piillottamaan tunteensa ja heillä on vaikeuksia tuntea empatiaa. He myös halveksuvat heitä, jotka ovat tottuneet näyttämään tunteensa, mikä on typerää.

Potkitte vaan päähän lisää ihmistä, jolla on vaikeaa. Ihan kuten kiusaajat tekevät. Herkkä ihminen saattaa kuitenkin olla se kaikkein rohkein tekemisissään.

Olen joskus varmaan herkkähipiäinen mutta olen törmännyt sellaiseen että riepotellaan omat asiat selän takana, puhutaan ilkeämielisesti ja petetään esim. luottamus. Sitten kun tällaisestä käytöksestä suuttuu niin on herkkähipiäinen. 

Siinä on vaan sellainen juttu etten itse retostele muiden asioilla enkä puukota heitä selkään vaan olen lojaali ja luotettava ystävilleni. Jos sitten loukkaantumisella tuon esiin sen etten ole kiinnostunut kyseisten henkilöiden toimintatavoista ja käännän heille selkäni niin se tulkitaan herkkähipiäisyydeksi. Se on vaan sitä etten arvosta kuspäitä ja sitä kakkulin jatkuvaa jauhamista enkä halua tällaisiä ihmisiä lähelleni enkä luota heihin pätkääkään.

Lisäksi joskus minua on syytetty herkkähipäiäiseksi tai herkäksi ihmiseksi mitä olenkin mutta olen myös äärimmäisen vahva joiltakin osin niin kun on tällaisestä syytetty ja sitten on ilmennyt etten aina oikeastaan olekkaan niin herkkä vaan pystyn sanomaan päin näköä esim. vastaan jossakin asiassa niin sitten on suututtu vaikka itse on kerjätty verta nenästä.

Ja vielä havainto elämän varrella. Ne jotka syyttävät toisia esim.herkkähipiäisyydestä ovat usein niitä jotka menevät raiteiltaan jos kuulevat että heistä on esim. puhuttu pahaa selän takana tai vastaavaa. Eli tuossakin on logiikka jota en ymmärrä. Jollakin on oikeus sanoa toista sellaiseksi ja tällaiseksi mutta itse eivät kestä omalla kohdallaan mitään poikkipuoleista sanaa. Tällaisetkin ihmiset kierrän kaukaa!

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus varmaan herkkähipiäinen mutta olen törmännyt sellaiseen että riepotellaan omat asiat selän takana, puhutaan ilkeämielisesti ja petetään esim. luottamus. Sitten kun tällaisestä käytöksestä suuttuu niin on herkkähipiäinen. 

Siinä on vaan sellainen juttu etten itse retostele muiden asioilla enkä puukota heitä selkään vaan olen lojaali ja luotettava ystävilleni. Jos sitten loukkaantumisella tuon esiin sen etten ole kiinnostunut kyseisten henkilöiden toimintatavoista ja käännän heille selkäni niin se tulkitaan herkkähipiäisyydeksi. Se on vaan sitä etten arvosta kuspäitä ja sitä kakkulin jatkuvaa jauhamista enkä halua tällaisiä ihmisiä lähelleni enkä luota heihin pätkääkään.

Lisäksi joskus minua on syytetty herkkähipäiäiseksi tai herkäksi ihmiseksi mitä olenkin mutta olen myös äärimmäisen vahva joiltakin osin niin kun on tällaisestä syytetty ja sitten on ilmennyt etten aina oikeastaan olekkaan niin herkkä vaan pystyn sanomaan päin näköä esim. vastaan jossakin asiassa niin sitten on suututtu vaikka itse on kerjätty verta nenästä.

Ja vielä havainto elämän varrella. Ne jotka syyttävät toisia esim.herkkähipiäisyydestä ovat usein niitä jotka menevät raiteiltaan jos kuulevat että heistä on esim. puhuttu pahaa selän takana tai vastaavaa. Eli tuossakin on logiikka jota en ymmärrä. Jollakin on oikeus sanoa toista sellaiseksi ja tällaiseksi mutta itse eivät kestä omalla kohdallaan mitään poikkipuoleista sanaa. Tällaisetkin ihmiset kierrän kaukaa!

Tämä! Hyvin sanottu , allekirjoitan myös omalta kohdaltani täysin.

Yhteiskunta menee yhä enemmän siihen suuntaan, että kaikki pyörii näiden herkkähipiäisten mieltenpahoittajien ehdoilla, joten kyllähän tuo vähän riepoo, kun pitää hypätä höyhenperseiden itkuilujen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen saattaa kieltää omat tunteensa ja kokea vaikeuksia niiden tuntemisessa. Silloin toisen tunteet saattaa ärsyttää.

Kovuus voi tosiaankin olla käyttäytymismalli enemmän kuin luonteenpiirre. On opittu että tunteissa vellominen on itsekästä ja muista piittaamatonta. Haittaa asioiden sujumista. Lohduttelu vie aikaa ja energiaa jonka voisi käyttää muutenkin. Jos joku vaatii sitä aina eikä ota vastuuta itsestä se ei ole mukavaa.