Kamalat neuvolakokemukset -peukutusketju

Turvotus ja ylipaino ovat eri asioita; alipainoisellakin voi olla turvotusta. Raskaana olevan naisen turvotukseen on syytä puuttua, vaikka se ei aina olekaan vaaratilanteeseen johtava oire.

Myös raskausdiabeteksen riski on otettava vakavasti. Ylipaino on terveysriski ja se voi vaarantaa raskauden. Jos asiaa ei voi ottaa puheeksi neuvolassa, niin missä sitten?

Neuvolassa ollaan tärkeiden asioiden äärellä, joista osa voi olla vaikeita tai ikäviäkin. Jos esim. kysymykset lähisuhdeväkivallasta tuntuvat loukkaavilta, miettikää miksi on tärkeää, että ne kysytään jokaiselta ilman ennakkoluuloja. Itselleni on omassa työssäni (ei neuvolassa) käynyt muutaman kerran niin, että tapaamisen aihe vaihtui, kun väkivaltakysymys oli yllätyksekseni aiheellinen. 

Sain esikoisen nuorena. Vauva oli tosi itkuinen vastasyntyneestä asti, ja sanoin siitä kyllä aina neuvolassa ja neuvolalääkärille. Itki ihan joka neuvolakäyntikin. Siihen vain aina sanottiin, että tempperamenttinen vauva (Kyllä sitäkin). Yritin sanoa, että olisko allergiaa ja refluksiaa, mutta vaikka vauvalle ilmestyi tosi paha ihottuma, emme päässeet testeihin tai otettu vieläkään todesta. Varattiin sitten ite aika yksityiselle lääkärille, oltiin viikko osastolla, jossa vauvalta karsittiin ihan kaikki aloitetut ruoka- aineet pois, ja aloitettiin kokeilemaan yksi ruoka kerrallaan.

Harmittaa niin kun tuntui, että kaikki laitettiin nuoruuden piikkiin. Että olisin vain liioitellut vauvan itkuisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä niin kamala, mutta vähän outo mielestäni.  Lapsen piti 4 v käynnillä saada rokotus, tästä oltiiin kotona puhuttu ja sovittu, että näin tehdään, vaikka vähän jänittääkin.

Terkka lähestyy piikki kourassa salaa selkänsä takana mitään kertomatta, kun oltiin riisuttu.

Sanoin, että entäs jos kuitenkin sanoisin lapselle että pistetään. "No, jos nyt sitten haluat".

Ei tämän ikäistä salaa pistellä, johan siitä traumat melkein saa, vaan avoin ja rehellinen pitää olla.

Meillä kävi niin, että olin lapselle sanonut, että neuvolassa ei rokoteta, koska olin esikoisen ( 2 v vanhempi) kortista katsonut, että ei olisi tulossa rokotetta.

No olikin rokotusohjelma muuttunut, ja tulikin rokote. Lapsi ( 4v) veti tästä kunnon hepulit, ja mä yritin sanoa terkalle, joka meni ihan täysillä mukaan lapsen hepuleihin, että jos nyt hän vaan ensin rauhoittuisi, niin saisin varmasti lapsenkin rauhoittumaan.

Siinä sitten lasta rauhoittelin, ja kysyin samalla, voisiko sen rokotteen laittaa toisen kerran, niin tämä tätönen alkaa siinä hokemaan, että kyllä se on nyt vaan laitettava, kyllä se rokotus täytyy nyt laittaa, kyllä on rokotettava.

En alkanut vääntämään hänen kanssaan, vaan sain lapsen sen verran rauhoittumaan, että tuli syliini nyyhkyttämään, ja antoi ihan kiltisti rokottaa. Ihmettelin kun lapsi alkoi jo ennen pistosta itkeä ihan hysteeristä kipuitkua, ja syykin selvisi seuraavana päivänä: Kyseinen rokote pistettiin reiteen, ja tämä tätönen oli puristanut lastani reidestä niin, että siinä oli kaksi 2e kolikon kokoista mustelmaa pistokohdan molemmin puolin.

Vi**u mikä ämmä! 

Hän oli muutenkin aivan käsittämätön tyyppi: pelotteli vanhempia lasten erilaisilla kehityshäiriöillä, ja lähetti myös tuon aiemmin mainitun rokotetun lapsen puheterapeutille, koska hän ei " ymmärtänyt yksinkertaisia suullisia ohjeita". Ei siis muka tajunnut, mitä tarkoittaa " laita kynä renkaan läpi".

Kyseinen lapsi on nyt jo lukiossa 9,7 keskiarvolla. Ja ei, emme menneet silloin puheterapeutille, kun päiväkodissakin nauroivat koko asialle.

ja sitten taas yhdellä lapsistani on ihan oikeasti diagnosoitu poikkeavuus, joka näkyi varsin selvästi jo lapsena, ja tähän ei tätönen sitten kiinnittänyt mitään huomiota.

Ja miksi ei vaihdettu? Muutettiin siinä kohtaa kun kuopus oli n. 2 v, ja silloin siellä neuvolassa käydään enää kerran vuodessa. Ajattelin, että en jaksa nähdä sitä vaivaa, kun tarvittaessa meillä oli aivan superihana omalääkäri, jolta sai kaiken tarvittavan avun.

Mulla kans kokemusta tuosta painon vahtaamisesta. Voin kummassakin raskaudessa todella huonosti n. Puolet raskaudesta, eikä loppuraskaudessakaan ruoka vaan maistunut. Laihduin kummallakin kerralla n. 12 kg. Aina jaksoi th ja lääkäri jankata, että tiedäthän, että raskausaikana ei saa laihduttaa!!! Joo tiedän toki, mielummin olisin ottanut sen painon nousun kuin jatkuvan oksentamisen vuorokauden ympäri. Mitään apua tähän pahoinvointiin ei kuitenkaan tarjottu, lapsetkin syntyivät kumpikin aika pienipainoisina... Itselle paino on tullut synnytysten jälkeen kyllä takaisin:P

Muita tapauksia sitten riittää lasten neuvolakäynneiltä. Ensimmäinen huusi vuorokauden ympäri. Ei puklannut, mutta itse päättelin refluksia, kun ei pystynyt olemaan selällään hetkeäkään, nukkui max. Puolen tunnin pätkiä. Th olis itä mieltä, että refluksi on vain sellainen muotitauti ja minun psyykessä ja vuorovaikutuksessa vauvan kanssa on vika, enkä vaan kestä lapsen itkua. Ei auttanut, vaikka sanoin, että kuulen kuinka maito seilaa ruokatorvessa edes takaisin vauvan nukkuessa. Lähetti meidät lastenpsykiatrialle. Ensimmäisellä käynnillä psykiatri diagnosoi lapsella silent refluksin. Tehtiin myös vuorovaikustesti, josta psykiatri totesi, että poikkeuksellisen hyvä vuorovaikutus minulla lapseni kanssa. Että sellaista...

Hoiti siirtyi toisene yksikköön, jossa aivan kamalat terveydenhoitaja ja lastenlääkäri. Kiven ja kannon kautta sain heidät suostuteltua maitoallegiatestiin ja sekin todettiin. Sitten kun lapsi oli 1,5-vuotias, nämä päättivät, että on niin iso, että refluksi on loppunut ja maitoallergia kadonnut. Ei enää suostuttu kirjoittamaan refluksilääkkeeseen reseptiä ja aloitettiin maitoaltistukset. No kamalat kipuoireet refluksista, maito aiheutti aina altistuksessa keuhkoputken tulehduksen ja korvatulehduksen. Mitään mitä sanoin, ei uskottu. Lapsella paino tippui, kun ei kipujen takia pystynyt syömään eikä myöskään nukkumaan. Tähän tarjottiin ratkaisuksi sitä, että pidän ruokapäiväkirjaa ja th kävi meillä kotona kyttäämässä miten syötän lasta! Myös unikouluun pakotettiin. No eipä se lapsi nuku jos korventava kipu on jatkuvasti ruokatorvessa! Lopulta lähdin tuosta hoitoyksiköstä ja ilmoitin, että en tänne tule enää ikinä! (Jouduin sitten kuitenkin toisen lapsen kanssa). Siirryttiin sitten yksityiselle puolelle ja siellä oltiin järkyttyneitä kyllä tästä kaupungin yksikön toiminnasta. Saatiin lääkeeseen taas resepti ja hiljalleen lapsen kasvaessa lääkitystä ajettiin alas ja maitoallergia testattiin testeillä, ei altistuksella. Kiitlolinen kyllä sille yksityisen lääkärille jolla oli taitoa ja järki päässä.

Enää en tuohon suostuisi. Mutta nuorena äitinä, joka aivan väsynyt jatkuvasta valvomisesta, on vaikea kyseenalaistaa lääkärin auktoriteettia. Ja kamalaa, kun saadaan äiti tuntemaan, että ei osaa hoitaa lasta, nukuttaa oikein, olla vuorovaikutuksessa ja syöttää väärin.

Voin kertoa myöhemmin kokemuksista nuoremman lapsen kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut laitettiin yh:na ison mahani kanssa muiden odottavien äitien ja isien sekaan mammavalmennukseen. Nolotti ja hävetti niin paljon olla sielä yksin kun muilla oli joku tukena. Olisin voinut kuolla häpeästä saman tien niiden silmäparien tuijotukseen..

Ei kai sinne pakko ole mennä?

Ei ole. Odotin myös yksin. Kyselin terveydenhoitajalta, koska olisi valmennus? Th sanoi, ettei niitä ryhmiä ole nyt alkamassa tässä minun raskausaikani kuluessa enää uusia. Ihmettelin kyllä asiaa...

Synnyttämään mennessä sanoin kätilöillekin, että en ole ollut valmennuksessa ja jännittää.

Jälkeen päin kuulin perhekerhossa muilta äideiltä, että valmennuksia kyllä oli ollut minun raskausaikanani, koska he olivat niissä käyneet. Ilmeisesti th häpesi puolestani sitä, että odotin yksin niin kovasti, että valehteli ettei synnytysvalmennusta ole....

Up

Vierailija kirjoitti:

Terkka näki että olen ylipainoinen ja ihan ekasta käynnistä asti paasasi raskausdiabeteksestä. Minulle ei koskaan tullut mitään ongelmaa, päin vastoin kaikki arvot todella hyviä. Jopa rakenneultrassa kuulusteltiin syömisestä ja että diabetes pitää ottaa vakavasti. Vouhotusta jatkui joka kerta ja jopa lääkäri siihen tiuskaisi, että lopeta nyt ei täällä mikään sokerivauva ole kun tehtiin kokoarviota. 

Toivoisin inhimillisempää kohtelua ylipainoisille naisille, ei se ylipaino kerro kaikkea. Itse en kertonut omasta syömishäiriötaustasta, koska en halunnut tulla leimatuksi. Mutta kyllä teki tiukkaa kun koko ajan joku vaatii vahtimaan syömisiä, vaikka nimen omaan terapiassa on ohjeistettu olemaan vahtimatta ja laskematta ja sitä kautta parannettu ruuan ympärille muodostunutta ahdistusta. Olen aikaisemmin kärsinyt kaikki syömishäiriön muodot ja yritän löytää tasapainon. 

N32

Itse olen normaalipainon rajoilla, olen hoikka, ja terkka epäilee sokeritautia vaikkei mitään oireita ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terkka näki että olen ylipainoinen ja ihan ekasta käynnistä asti paasasi raskausdiabeteksestä. Minulle ei koskaan tullut mitään ongelmaa, päin vastoin kaikki arvot todella hyviä. Jopa rakenneultrassa kuulusteltiin syömisestä ja että diabetes pitää ottaa vakavasti. Vouhotusta jatkui joka kerta ja jopa lääkäri siihen tiuskaisi, että lopeta nyt ei täällä mikään sokerivauva ole kun tehtiin kokoarviota. 

Toivoisin inhimillisempää kohtelua ylipainoisille naisille, ei se ylipaino kerro kaikkea. Itse en kertonut omasta syömishäiriötaustasta, koska en halunnut tulla leimatuksi. Mutta kyllä teki tiukkaa kun koko ajan joku vaatii vahtimaan syömisiä, vaikka nimen omaan terapiassa on ohjeistettu olemaan vahtimatta ja laskematta ja sitä kautta parannettu ruuan ympärille muodostunutta ahdistusta. Olen aikaisemmin kärsinyt kaikki syömishäiriön muodot ja yritän löytää tasapainon. 

N32

Itse olen normaalipainon rajoilla, olen hoikka, ja terkka epäilee sokeritautia vaikkei mitään oireita ole.

Ei se oireilu kerro, onko raskausdiabetes vaan sokeriarvot. Niitä se terveydenhoitajakin varmaan miettii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terkka näki että olen ylipainoinen ja ihan ekasta käynnistä asti paasasi raskausdiabeteksestä. Minulle ei koskaan tullut mitään ongelmaa, päin vastoin kaikki arvot todella hyviä. Jopa rakenneultrassa kuulusteltiin syömisestä ja että diabetes pitää ottaa vakavasti. Vouhotusta jatkui joka kerta ja jopa lääkäri siihen tiuskaisi, että lopeta nyt ei täällä mikään sokerivauva ole kun tehtiin kokoarviota. 

Toivoisin inhimillisempää kohtelua ylipainoisille naisille, ei se ylipaino kerro kaikkea. Itse en kertonut omasta syömishäiriötaustasta, koska en halunnut tulla leimatuksi. Mutta kyllä teki tiukkaa kun koko ajan joku vaatii vahtimaan syömisiä, vaikka nimen omaan terapiassa on ohjeistettu olemaan vahtimatta ja laskematta ja sitä kautta parannettu ruuan ympärille muodostunutta ahdistusta. Olen aikaisemmin kärsinyt kaikki syömishäiriön muodot ja yritän löytää tasapainon. 

N32

Itse olen normaalipainon rajoilla, olen hoikka, ja terkka epäilee sokeritautia vaikkei mitään oireita ole.

Ei se oireilu kerro, onko raskausdiabetes vaan sokeriarvot. Niitä se terveydenhoitajakin varmaan miettii.

Aina ollut hyvät arvot ja terveelliset elämäntavat ja tämän kerroin myös hänelle. Paljon terveellisemmät kuin keskiverto ihmisellä. Eikö sitten usko vaiko eikö ymmärrä?

Usean keskenmenon jälkeen odotin vihdoin vauvaa.

Neuvolassa hymyilin onnessani (olin ylittänyt viikon 12) ja sanoin terkalle että "en voi uskoa että vihdoinkin tämä on totta ja saamme vauvan!".

No, vauva syntyi aikanaan ja kun odotin lääkärinvastaanotolla jälkitarkastusta, sain nivaskan omia tietojani kansiossa mukaan.

Lueskelin niitä ajankuluksi ja mitä tämä terkka olikaan kirjoittanut tuosta neuvolakäynnistä:

"Äiti on epäileväinen raskauden suhteen. Vaikka ultran mukaan elävä sikiö kasvamassa, hän silti epäilee ettei ole raskaana?????"

Tämä siis 20v.sitten ja nuo useat kysymysmerkit lauseen perässä sai näyttämään siltä että en käy ihan täysillä 🙄😂

Vierailija kirjoitti:

Usean keskenmenon jälkeen odotin vihdoin vauvaa.

Neuvolassa hymyilin onnessani (olin ylittänyt viikon 12) ja sanoin terkalle että "en voi uskoa että vihdoinkin tämä on totta ja saamme vauvan!".

No, vauva syntyi aikanaan ja kun odotin lääkärinvastaanotolla jälkitarkastusta, sain nivaskan omia tietojani kansiossa mukaan.

Lueskelin niitä ajankuluksi ja mitä tämä terkka olikaan kirjoittanut tuosta neuvolakäynnistä:

"Äiti on epäileväinen raskauden suhteen. Vaikka ultran mukaan elävä sikiö kasvamassa, hän silti epäilee ettei ole raskaana?????"

Tämä siis 20v.sitten ja nuo useat kysymysmerkit lauseen perässä sai näyttämään siltä että en käy ihan täysillä 🙄😂

Minulla luki, että äitiä jännittää niin kovin, että hikoilee, mutta ei myönnä.

Nooh, olin 4hengen huoneessa jossa vajaa 30 astetta lämmintä, ilmastointi rikki ja viikkoja 40+

Mun kohtu ei kasvanu riittävästi ja jouduin käymään kerta viikkoon sitä neuvolas mittauttamas. Yhdes kohtaa mun terkka sit alko epäillä etten syö riittävästi ja et mullon syömishäiriö. Sain aik monta luentoa ja saarnaa. No, se tietty alko punnita mut samal aina ni siithän sen näki et painoa kyl tuli vähän turhankin reippaasti joka viikko. :D Seuraavaksi tää sama täti alko sit epäillä että kohtu ei kasva koska tupakoin salaa. Se yritti saada mut nalkkiin tästä sit koko loppuraskauden kyselemäl et oonko saanu lopetettua/vähennettyä ja puhu ymmärtäväisesti et kyl mä voin tunnustaa että poltan. Kerran se luennoi oikein vihaisesti et tajuanko mä mitä mä teen mun vauvalle. Eläissäni en oo polttanut, mutta miten tollasenkin sitten todistaa? Oli kyl karseaa käydä siellä aina.

Kyseessä oli toka raskaus. Ekassa raskaudessa oli ollut ihan sama homma, ja nyt kolmannessa taas, mutta näissä tädit on suhtautunut huonosti kasvavaan SF-mittaan paremmin. Vauvat on joka kerta kasvanut ihan normaalisti, SF-mitta ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terkka näki että olen ylipainoinen ja ihan ekasta käynnistä asti paasasi raskausdiabeteksestä. Minulle ei koskaan tullut mitään ongelmaa, päin vastoin kaikki arvot todella hyviä. Jopa rakenneultrassa kuulusteltiin syömisestä ja että diabetes pitää ottaa vakavasti. Vouhotusta jatkui joka kerta ja jopa lääkäri siihen tiuskaisi, että lopeta nyt ei täällä mikään sokerivauva ole kun tehtiin kokoarviota. 

Toivoisin inhimillisempää kohtelua ylipainoisille naisille, ei se ylipaino kerro kaikkea. Itse en kertonut omasta syömishäiriötaustasta, koska en halunnut tulla leimatuksi. Mutta kyllä teki tiukkaa kun koko ajan joku vaatii vahtimaan syömisiä, vaikka nimen omaan terapiassa on ohjeistettu olemaan vahtimatta ja laskematta ja sitä kautta parannettu ruuan ympärille muodostunutta ahdistusta. Olen aikaisemmin kärsinyt kaikki syömishäiriön muodot ja yritän löytää tasapainon. 

N32

Itse olen normaalipainon rajoilla, olen hoikka, ja terkka epäilee sokeritautia vaikkei mitään oireita ole.

Ei se oireilu kerro, onko raskausdiabetes vaan sokeriarvot. Niitä se terveydenhoitajakin varmaan miettii.

Aina ollut hyvät arvot ja terveelliset elämäntavat ja tämän kerroin myös hänelle. Paljon terveellisemmät kuin keskiverto ihmisellä. Eikö sitten usko vaiko eikö ymmärrä?

Ilmeisesti on unohtanut selittää sinulle, että aiemmat arvot tai elämäntapasi eivät automaattisesti tarkoita ettei sinulla voi raskausdiabetesta olla. Se voi tulla ihan normaalipainoiselle, hyvät elämäntavat omaavalle ja se voi tulla hyvin salaa, käytännössä oireettomasti.

Esikoista odottaessa täytettiin alkoholinkyselyt rehellisesti. Olin edellisen vuoden aikana juonut kerran, mutta meni enemmän kun 6 annosta.. Tää täti päätti sitten tarttua tähän kerralla kulutettujen annosten määrään. Muutaman kerran ku toistelin et kerran join ja meni enemmän ku 6, enkä nää et siinä olis mitään ongelmaa, niin siirty miehen paperiin. Hänen paperin sanoma oli 1-2 saunaolutta viikonloppuna. Siitä täti päätti tarttua vaan tohon kertojen määrään ja ihan huolestuneella äänellä kysyi multa olenko mä huolissani mieheni alkoholinkäytöstä. Päästiin sit kyllä eteenpäin kun sanoin etten ole kyllä tippaakaan huolissani saunaoluesta.

Tunnelma tua oli aina kun olis tuomittavaks menossa ja lapset otettas huostaan, jos kynnenaluset ois likaiset. Onneks muutettiin kuukauusi ennen synnytystä js sain ihanan tavallisen ihmisen neuvolatädiks. Osasin kyl arvostaa...

Miksi kävisit neuvolassa? Itse kävin yksityisellä, kun tuntui tarpeelliselta tarkistaa.

Neuvolassa voi käydä 1 kerran, jos haluaa Kelan tukia.

Toisaalta oli minullakin neuvolassa välillä eri hoitaja. Kun painoa oli raskauden loppupuolella vähän yli 20 kg enemmän kuin alkuvaiheessa, hoitaja (joka oli muistaakseni vain kerran) painosti sokeritesteihin - kieltäydyin, sillä vointini oli erinomainen.

Älä myöskään tee psykologisia testejä neuvolassa, ellet ole valmis siihen, että tuloksia käytetään halusit tai et. Muista, että heidät on plkattu SINUA ja muita äitejä varten; auttamaan. Jos he ovat vahvasti jotain mieltä, ota se huomioon, sillä heillä on kokemusta. Mutta loppujen lopuksi he eivät tee päätöksiä puolestasi.

Sama koskee vastasyntyneen rokotuksia. Kieltäydyin jyrkästi siitä, että lapsi rokotettaisiin alle 3 kk:n iässä. Motkotustahan siitä tuli. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.

Täyttämällä psykologisia lomakkeita annat heille valtaa. Toisaalta se on ihan hyvä, ellet itse osaa arvioida.

Synnytystapa-arvio: lääkäri toteaa, että synnytyksessä sitten selviää mahtuuko vauva ulos vai ei. Siinä kaikki. Onneksi mahtui

Vierailija kirjoitti:

Usean keskenmenon jälkeen odotin vihdoin vauvaa.

Neuvolassa hymyilin onnessani (olin ylittänyt viikon 12) ja sanoin terkalle että "en voi uskoa että vihdoinkin tämä on totta ja saamme vauvan!".

No, vauva syntyi aikanaan ja kun odotin lääkärinvastaanotolla jälkitarkastusta, sain nivaskan omia tietojani kansiossa mukaan.

Lueskelin niitä ajankuluksi ja mitä tämä terkka olikaan kirjoittanut tuosta neuvolakäynnistä:

"Äiti on epäileväinen raskauden suhteen. Vaikka ultran mukaan elävä sikiö kasvamassa, hän silti epäilee ettei ole raskaana?????"

Tämä siis 20v.sitten ja nuo useat kysymysmerkit lauseen perässä sai näyttämään siltä että en käy ihan täysillä 🙄😂

No minä tiedän yhden äidin, jonka vauva oli ylipainoinen (!) JA siitä huolimatta, äiti oli huolissaan siitä, saako lapsi tarpeeksi maitoa...  Hän oli lopettanut rintaruokinnan, jotta voisi kontrolloida maidon määrää mittaamalla. Vaikka tulos puhui puolestaan, äiti ajatteli van millilitroja. Ehkä neuvolatädit vain ovat nähneet paljon erilaisia neurooseja.

Tästä tuli mieleen vallan toinen juttu, jossa henkilöllä meni kontekstit sekaisin, kerron sen esimerkkinä siitä että tällainen on todellakin mahdollista. Autoni oli kolhittu parkkipaikalla. Infossa nuori nainen tyrkytti videotallennetta parkkihallissa juuri tapahtuneesta kolhimisesta, vaikka sanoin hänelle kahdesti, etten ole koskaan edes käynyt heidän kauppansa parkkihallissa. Mutta kun se olisi hänen mielestään niin hyvin ratkaisuust ongelmani...

Vierailija kirjoitti:

Miksi kävisit neuvolassa? Itse kävin yksityisellä, kun tuntui tarpeelliselta tarkistaa.

Neuvolassa voi käydä 1 kerran, jos haluaa Kelan tukia.

Toisaalta oli minullakin neuvolassa välillä eri hoitaja. Kun painoa oli raskauden loppupuolella vähän yli 20 kg enemmän kuin alkuvaiheessa, hoitaja (joka oli muistaakseni vain kerran) painosti sokeritesteihin - kieltäydyin, sillä vointini oli erinomainen.

Älä myöskään tee psykologisia testejä neuvolassa, ellet ole valmis siihen, että tuloksia käytetään halusit tai et. Muista, että heidät on plkattu SINUA ja muita äitejä varten; auttamaan. Jos he ovat vahvasti jotain mieltä, ota se huomioon, sillä heillä on kokemusta. Mutta loppujen lopuksi he eivät tee päätöksiä puolestasi.

Sama koskee vastasyntyneen rokotuksia. Kieltäydyin jyrkästi siitä, että lapsi rokotettaisiin alle 3 kk:n iässä. Motkotustahan siitä tuli. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.

Aivan, kyllähän lapsi voi paremmin kun saa mieluummin vaikka hopeavettä eikä mitään rokotteita.

Raskauden alussa painoin 60 kg, olin painanut sen verran jo pitkään. Mutta neuvolan kätilö ei halunnut merkitä sitä lähtöpainoksi - "Se on vain turvotusta" - vaan kysyi, mitä painoin 10 vuotta sitten. No, lähtöpainoksi neuvolakorttiin merkittiin sitten se 54 kg, eikä kukaan huolestunut, kun koko raskausaikana paino nousi vain 2.5 kg.