Lue keskustelun säännöt.
Kamalat neuvolakokemukset -peukutusketju
Kaipaisin vertaistukea neuvolakokemukseni suhteen, joten peukutusketjua kehiin! Peukku ylös = olis kamala kokemus mustakin, peukku alas = en pitäisi tuota kamalana.
Odotan esikoistani. Jouduin muuton takia vaihtamaan neuvolaa ja uusi terkka on suoraan sanottuna kamala. Ekan terkan kans meni tosi kivasti, hän oli mukavan rento ja maalaisjärkinen. Terkka oli tosi ymmärtäväinen ja sanoi, ettei paino kerro kaikkea eikä sitä kannata kytätä.
Paras oli, kun kerroin uudelle terkalle sairastaneeni nuorena syömishäiriön ja toivoisin siksi, ettei painostani tehtäisi neuvolassa numeroa. Terkka siihen vain totesi, että kyllä sitä raskaana painoa vaan tulee eikä voi odottaa pysyvänsä entisissä mitoissa. Yritin siinä selittää, ettei painon nouseminen mua haittaa (on luonnollista), vaan haluan, ettei painosta tehdä neuvolassa numeroa. Olen käyttänyt elämästäni vuosia painon vahtaamiseen, sitä tekivät muutkin ja nykyisin suhtautumiseni syömiseen on terve. Siihen terkka totesi, että kyllä sitä painoa nyt vaan vahditaan. Olen saanut odotusaikana painoa lisää 5 kg (raskaus liki puolivälissä) ja tästäkin terkka oli nyreän oloinen. Hirvittää, miten suhtautuu painon noustessa raskauden edetessä. Tekisi mieli vaihtaa terkkaa.
Ap
Kommentit (137)
Minut laitettiin yh:na ison mahani kanssa muiden odottavien äitien ja isien sekaan mammavalmennukseen. Nolotti ja hävetti niin paljon olla sielä yksin kun muilla oli joku tukena. Olisin voinut kuolla häpeästä saman tien niiden silmäparien tuijotukseen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minut laitettiin yh:na ison mahani kanssa muiden odottavien äitien ja isien sekaan mammavalmennukseen. Nolotti ja hävetti niin paljon olla sielä yksin kun muilla oli joku tukena. Olisin voinut kuolla häpeästä saman tien niiden silmäparien tuijotukseen..
Ei kai sinne pakko ole mennä?
Esikoisen odotusaikana ja hänen ollessaan pieni, niin minulla oli neuvolassa aivan ihana terveydenhoitaja. Hän kertoi asioista, kyseli tarvittavat, kuunteli mitä sanoin eikä koskaan moittinut mistään (toki ei sellaiselle ollut tarvettakaan). Sijaisiakin oli pari kertaa ja ihan hyvin heidänkin kanssaan meni.
Olin kuitenkin yh ja synnytyssairaala olikin sitten ihan toista. Tai kaikki hoitajat ja kätilöt olivat herttaisia ja mukavia minua kohtaan. Kysyttiin toki, että haluanko puhua sosiaalityöntekijän kanssa, koska olen yksin.
Totesin, että ei ole tarvetta, mutta kotiinlähdön lääkärintarkastuksessa vanhahko naislääkäri oli sitä mieltä, että minun on pakko puhua sosiaalityöntekijän kanssa kerta olen yksin?
Ja lisäksi piti täysin terveen lapsen kanssa vielä palata sairaalaan punnituksiin yms. samalla viikolla, vaikka oltiin sairaalassa se 3vrk ja lapsi kasvoi hyvin yms.
No sosiaalityöntekijä tuli huoneeseeni ja alkoi puhua kuinka kannattaa sitten hakea asumistukea ja toimeentulotukea yms. Hänelle sitten vain totesin, että ei minun tuloillani (ei edes vanhempainpäivärahalla) ole sellaisia mahdollista saada. Vaikka olin nuorehko, niin raha-asiani ovat kyllä kunnossa ja tuloni hyvät.
Nyt odotan toista ja olen saanut käydä tuolla ihanalla terkkarilla tähän asti, mutta muuton takia seuraava käynti onkin uudella terveydenhoitajalla eri paikassa ja hieman jännittää, että millainen vastaanotto siellä on. Toivottavasti kaikki menee hyvin.
Voi olla, että kolmannen lapsen kohdalla hankin kotiin verenpainemittarin, sykkeiden kuuntelulaitteen ja sen pissatestipurnukan, niin voi niitä mittailla kotona eikä tarvitse neuvoloissa käydä kun eihän siellä nyt tosiaan enää mitään uutta tietoa tule etenkään jos kaikki menee hyvin. Yksityisellä voi käydä sitten hakemassa todistuksen raskaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Minut laitettiin yh:na ison mahani kanssa muiden odottavien äitien ja isien sekaan mammavalmennukseen. Nolotti ja hävetti niin paljon olla sielä yksin kun muilla oli joku tukena. Olisin voinut kuolla häpeästä saman tien niiden silmäparien tuijotukseen..
Mun mies oli valmennuksessa yksin, koska olin itse sillon sairaana enkä päässyt mukaan. Ei ukkoa hävettänyt yhtään siellä pariskuntien keskellä. Oletko sinä jotenkin herkkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terkan huomauttelut painostani ja vaaalla seisottamiset laukaisivat buliamiani uudestaan. Olin kertonut syömishäiriö taustastani, se akka ei vaan välittänyt. Ei myöskään millään meinannut uskoa että nimi, jolla vauvaa oli kutsuttu syntymästä asti tuli viralliseksi nimeksi koska "eihän tuo ole mikään nimi!". Tytär on siis Mimmi.
Vierailija kirjoitti:
Terkan huomauttelut painostani ja vaaalla seisottamiset laukaisivat buliamiani uudestaan. Olin kertonut syömishäiriö taustastani, se akka ei vaan välittänyt. Ei myöskään millään meinannut uskoa että nimi, jolla vauvaa oli kutsuttu syntymästä asti tuli viralliseksi nimeksi koska "eihän tuo ole mikään nimi!". Tytär on siis Mimmi.
Omassa tuttavapiirissäni tuo nimi herätti ihan samanlaisia reaktioita. Moni ihmetteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmannen lapsen jälkeen....Nuori,parikymppinen täti selittää innoissaan mulle.Tämän ikäinen lapsi leikkii sitten mieluiten hiekkaleluille ja pallolla...Haloo oikeesti!!! T:Lastenhoitaja ammatiltani
Olin juuri synnyttänyt ja eka käynti neuvolassa vauvan kanssa. Terkka hoiti asiat kyllä mutta hän oli niin iloton ja apea, että ajattelin että tätäkö se on kun äiti ei ole enää asiakas vaan vauva. Että näinkö se osoitetaan, olemalla apea, kun ennen aina iloinen. Kuulin sitten vasta vuosien päästä, että terkka oli hautajaisissa kun läheinen kuollut ja ymmärsin silloin vasta, miksi terkka oli niin poissaoleva ja allapäin, eikä se johtunut siitä, että minä en ollut enää asiakas vaan vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut laitettiin yh:na ison mahani kanssa muiden odottavien äitien ja isien sekaan mammavalmennukseen. Nolotti ja hävetti niin paljon olla sielä yksin kun muilla oli joku tukena. Olisin voinut kuolla häpeästä saman tien niiden silmäparien tuijotukseen..
Mun mies oli valmennuksessa yksin, koska olin itse sillon sairaana enkä päässyt mukaan. Ei ukkoa hävettänyt yhtään siellä pariskuntien keskellä. Oletko sinä jotenkin herkkä?
Mun mies nukahti kesken synnytysrentoutus harjoituksen ja kuorsasi kovaäänisesti.Lopuksi terkka sanoi.Nyt kun kaikki äidit ja yksi isäkin saatiin rentoutettua..Meinasin kuolla häpeästä..
Lapsellani oli kutiseva ihottuma, jonka vuoksi ei saanut nukuttua vaan oli todella itkuinen ja väsynyt. Minäkin olin sitten itkuinen ja väsynyt. Neuvolassa oli joka kerta eri ihminen vastassa ja vain voivoteltiin pää kallellaan, että sellaisia ne vauvat on, kun kyyneleet silmissä pyysin apua. Tarjosivat, että joku perhetyöntekijä olisi voinut tulla päivällä meillä käymään, kun kerroin ettei meillä nukuta öisin.
Vaihdoin toiseen neuvolaan ja toiselle hoitajalle. Lapsi pääsi allergiatesteihin ja ihotautilääkärin hoitoon. Pitkän ja sitkeän hoidon avulla lapsen pahasti atooppinen iho saatiin kuntoon ja noin vuoden vanhana hän alkoi vihdoin nukkua. Tein valituksen edellisestä neuvolastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolan hoitajat ollut ihan ok, ei mitään negatiivista tule mieleen vaikka sain lapset nuorena yksin. Neuvolan lääkärit sitten...
Raskausaikana tiesi että lääkärin jälkeen on reissu naistenklinikalle. Aina oli jotain. Verenpaine, turvotus, vauvan koko epäilty liian pieneksi... Ja yhden kerran ihan syystä, vauvalla oli selvä sivuääni sydämessä. Sekin selvisi onneksi vaarattomaksi.
Muuten täysin turhia reissuja. Vauvan liian pienen koon epäilystä oli se positiivinen puoli että pääsi ylimääräiseen ultraan. Muuten ihan turhaa pelottelua siitä miten vauva ei kasva ja istukka on viallinen ja synnytys pitää käynnistää heti. Vain koska vauva oli laskeutunut. Ja siksi vatsa myös "laskeutunut", eli mitta ei ollut kasvanut.
Sama lääkäri kuittasi lapsen allergian "tempperamentilla" ja atooppisena ihona ja vauvat nyt vain pulauttelee, vielä kiinteiden aloituksen jälkeen. "Onneksi" yksi äitikavereista oli allergialapsen äiti, niin neuvoi miten pitää myös itse lopettaa kaiken syöminen (imetys) mitä epäilee lapsella. Ehkä itsestään selvää, mutta ei ollut aivotoiminta sen kaiken valvomisen jälkeen ihan kunnossa. Seulonnalla selvisi mille on allerginen, sain terveyskeskuksesta lähetteen testeihin ja mikä tärkeintä, 10 kk jälkeen nukuin ensimmäistä kertaa yli tunnin putkeen!
Vierailija kirjoitti:
Joo näitä tarinoitahan riittää.. olin juuri saanut vauvan ja tuore yh-äiti. Neuvola täti kävi katsomassa pikkuista, ja ehdotti minulle että minun tulisi tehdä lapsen isästä lasu vaikkei oo meidän elämässä, ennen kuin se tekee musta lasun! En tehnyt lasua, ja neuvola täti teki minusta lasun. Sitten vältteli minua, meinas mennä järki. Kukaan ei selitellyt mitään. Lasut kävi kerran ja heidän mielestään lapsella ei ollut hätää niin loppui se "asiakkuus". Lopetin neuvolakäynnit jottei tulis enempää traumaa.
Miten lapsen isästä tai äidistä voi tehdä lastensuojeluilmoituksen? Tosi outoa, itsekin yh-äitinä olisin tehnyt samantien valituksen tuollaisesta höpötyksestä. Terveydenhuollon työntekijä joka ei tunne edes termejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minut laitettiin yh:na ison mahani kanssa muiden odottavien äitien ja isien sekaan mammavalmennukseen. Nolotti ja hävetti niin paljon olla sielä yksin kun muilla oli joku tukena. Olisin voinut kuolla häpeästä saman tien niiden silmäparien tuijotukseen..
Mitä hävettävää siinä on että on yh? Kannattaa jutella tuommoisista tuntemuksista jollekin.
Eihän neuvolassa ole ajateltu, että jotenkin kärsisi tuosta "mammavalmennuksesta" . Vanhummuus edellyttää kuitenkin vahvaa kypsyyttä ja ihmisen tulee olla sinut itsensä kanssa.
Muuten ei valittamista, mutta mainitessani raskauden olleen suunnittelematon vinkkasi terkka abortin mahdollisuudesta. Sitten myöhemmin ihkutetaan sydänääniä ja vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut laitettiin yh:na ison mahani kanssa muiden odottavien äitien ja isien sekaan mammavalmennukseen. Nolotti ja hävetti niin paljon olla sielä yksin kun muilla oli joku tukena. Olisin voinut kuolla häpeästä saman tien niiden silmäparien tuijotukseen..
Mitä hävettävää siinä on että on yh? Kannattaa jutella tuommoisista tuntemuksista jollekin.
Eihän neuvolassa ole ajateltu, että jotenkin kärsisi tuosta "mammavalmennuksesta" . Vanhummuus edellyttää kuitenkin vahvaa kypsyyttä ja ihmisen tulee olla sinut itsensä kanssa.
Ehkä tuo ei tapahtunut ihan tällä vuosituhannella.
Mä olen neuvolassakin työskennellyt th ja oon kyllä törmännyt sellaisiin kollegoihin, että huh heijaa. Onneksi omien lasten terkkarit olleet lähes aina mukavia ja järkeviä tapauksia.
Isyydentunnustuskäynnin lopuksi terkka kehotti meitä menemään juhlimaan kun on nimet paperissa.
Ei nyt kovin paha, mutta jäin vaan miettimään että miksi?😁
Neuvolassa ärsytti se uteliaisuus, kaikesta muusta kuin vauvasta. Yritettiin udella sukulaisuussuhteita, rahatilannetta yms epäasiallista.
Eniten ärsyttää oma typeryys, oikeasti myönnän että minulla oli iso aukko sivistyksessä kun en itse tajunnut tai sitten olin liian väsy tajutakseni.
Ensimmäistä odottaessa minulle sanottiin että olen aneeminen, syö enemmän mutta samaan aikaan painostettiin ettei lihoa saa. Synnytyksessä menetin verta, hb oli 78 mutta oli yö ja hoitajat päätti ettei lisäverta tule.
Neuvolassa tähän ei puututtu, vuoden päästä mittasi hb:n sormesta, oli 90. Valitin väsymystä mutta äidin kuuluu olla väsynyt, kuulemma.
Sama toisen kanssa, neuvolassa haukuttiin (!) aneemiseksi mutta mitään neuvoa ei asiaan tullut. Kaikki oli hyvin kunhan paino ei nousisi.
Sama kolmannen kanssa. Silloin menetin osittain kävelykyvyn ja se sanottiin liitoskivuiksi. Oli kipeä koko ajan ja kuumeessa, kuuluu kuulemma raskauteen ja ennenkaikkea pienten lasten äitinä oloon.
Synnytyksen jälkeen ihan sama mitä sanoin, se vaan kuului pienten lasten äidin elämään. Kivut pakotti sohvan pohjalle ja energiaa ei ollut yhtään mihinkään.
Siihenkin tottui, että aina koski ja väsytti, kuten myös sitä alistui siihen että kaipa se sitten tätä on. Ei vaan ollut virtaa tarttua asioihin. Yritin sanoa monta kertaa neuvolassa että asiat ei ole kunnossa. Sanoin myös jo vuoden ikäisestä lapsesta että olen huolissani, jotain on vialla. Mitta eihän esikoisen vanhempaa kuunnella.
En nyt kirjoita kaikkea, tulisi muuten pitkä sepostus. Lopputulema oli se että vielä 6 vuoden päästä ekasta synnytyksestä hb oli alle 100 (ferrit arvoa ei suostuta mittaamaan) ja minulta löytyi ai-sairaus joka oli tehnyt paljon tuhoa jo.
Eikä syy ole pelkästään neuvolan, useat lääkärit kuittasi oloni äitiydellä.
Esikoinen sai Ad/HD diagnoosin ja liudan muita sitten jo 4-vuotiaana.
Hienosti meillä täällä äidit hoidetaan.
Joo näitä tarinoitahan riittää.. olin juuri saanut vauvan ja tuore yh-äiti. Neuvola täti kävi katsomassa pikkuista, ja ehdotti minulle että minun tulisi tehdä lapsen isästä lasu vaikkei oo meidän elämässä, ennen kuin se tekee musta lasun! En tehnyt lasua, ja neuvola täti teki minusta lasun. Sitten vältteli minua, meinas mennä järki. Kukaan ei selitellyt mitään. Lasut kävi kerran ja heidän mielestään lapsella ei ollut hätää niin loppui se "asiakkuus". Lopetin neuvolakäynnit jottei tulis enempää traumaa.