Kamalat neuvolakokemukset -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Esikoisen odotusaikana ja hänen ollessaan pieni, niin minulla oli neuvolassa aivan ihana terveydenhoitaja. Hän kertoi asioista, kyseli tarvittavat, kuunteli mitä sanoin eikä koskaan moittinut mistään (toki ei sellaiselle ollut tarvettakaan). Sijaisiakin oli pari kertaa ja ihan hyvin heidänkin kanssaan meni.

Olin kuitenkin yh ja synnytyssairaala olikin sitten ihan toista. Tai kaikki hoitajat ja kätilöt olivat herttaisia ja mukavia minua kohtaan. Kysyttiin toki, että haluanko puhua sosiaalityöntekijän kanssa, koska olen yksin.

Totesin, että ei ole tarvetta, mutta kotiinlähdön lääkärintarkastuksessa vanhahko naislääkäri oli sitä mieltä, että minun on pakko puhua sosiaalityöntekijän kanssa kerta olen yksin?

Ja lisäksi piti täysin terveen lapsen kanssa vielä palata sairaalaan punnituksiin yms. samalla viikolla, vaikka oltiin sairaalassa se 3vrk ja lapsi kasvoi hyvin yms.

No sosiaalityöntekijä tuli huoneeseeni ja alkoi puhua kuinka kannattaa sitten hakea asumistukea ja toimeentulotukea yms. Hänelle sitten vain totesin, että ei minun tuloillani (ei edes vanhempainpäivärahalla) ole sellaisia mahdollista saada. Vaikka olin nuorehko, niin raha-asiani ovat kyllä kunnossa ja tuloni hyvät.

Nyt odotan toista ja olen saanut käydä tuolla ihanalla terkkarilla tähän asti,  mutta muuton takia seuraava käynti onkin uudella terveydenhoitajalla eri paikassa ja hieman jännittää, että millainen vastaanotto siellä on. Toivottavasti kaikki menee hyvin. 

Voi olla, että kolmannen lapsen kohdalla hankin kotiin verenpainemittarin, sykkeiden kuuntelulaitteen ja sen pissatestipurnukan, niin voi niitä mittailla kotona eikä tarvitse neuvoloissa käydä kun eihän siellä nyt tosiaan enää mitään uutta tietoa tule etenkään jos kaikki menee hyvin. Yksityisellä voi käydä sitten hakemassa todistuksen raskaudesta.

Mitä hyötyä tosiaan niistä lässytyskäynneistä on kolmannen lapsen kohdalla? Ei yhtään mitään.

Mun kohdalla udeltiin ihan kyllästymiseen asti voimavaroista (hyvät), päihteiden käytöstä (ei käytetä) ja vanhempien seksielämästä (ei kuulu heille), mutta raskausdiabetes jäikin sitten huomaamatta! Surkee tämä nykyneuvola.

En ymmärrä tuota vanhempien seksielämästä kyselemistä, miksi? Entä jos vastaa niin, että terveydenhoitajan mielestä seksiä on liian vähän tai liikaa? "Herääkö huoli"?

Lapsen 1 vuotis neuvolassa terv.hoitaja ei löytänyt lapsesta mitään hyvää. Tuntui pahalta. Sanoillaan ajoi minua nurkkaan syönkö, väsyttääkö jne. Siihen loppui neuvolassa käyminen. Lapsi nyt 3 ja hyvin voi ilman neuvolaakin. Ja tiedoksi muille. Mitään lasua ei tule vaikkei käy. Meistä ei lasua ole tehty

Vierailija kirjoitti:

Lapsen 1 vuotis neuvolassa terv.hoitaja ei löytänyt lapsesta mitään hyvää. Tuntui pahalta. Sanoillaan ajoi minua nurkkaan syönkö, väsyttääkö jne. Siihen loppui neuvolassa käyminen. Lapsi nyt 3 ja hyvin voi ilman neuvolaakin. Ja tiedoksi muille. Mitään lasua ei tule vaikkei käy. Meistä ei lasua ole tehty

Kai käyt rokotteet ottamassa?

Ne taudit on vaarallisia.

Olemme mieheni kanssa naimisissa mutta molemmat pitivät oman sukunimensä. Lapselle tuli minun eli äidin sukunimi yhteisellä päätöksellämme sillä miehellä on kansainvälisesti haastava 'perussuomalainen' sukunimi.

Olin vauvan kanssa neuvolassa kun kanta-tunnuksia varten täti kirjasi huoltajien tietoja koneelle. Kerroin ensin oman sukunimeni, sitten vauvan ja ennen kun ehdin isän nimeen ehti täti jo huikata että noniin siis sama sukunimi koko perheellä! Tähän sitten sopersin väliin hämmentyneenä että ei, että mieheni sukunimi on xxxx. Täti kohotti kulmiaan todeten ihmeissään että jaa, no tuohan onkin erikoista että noinpäin nimet.....

Eli muistakaa sitten että lapsella on oltava isän sukunimi ja piste...

viranomaisil tai terveyden hoitajil ei kannata puhua mitään omasta elämästä.kaikkiin kysymyksiin vastata tyyliin" kiitos kuuluu hyvää" tai "töis menee kivasti".oon nähnyt miten voidaan papereihin valehdella ja vääristellä mitä tahansa. erään äidin papereis luki tyyliin keharin älykkyys. tämä työssä käyvä äiti oli kuitenkin kouluttanut lapsensa korkeakouluis! trust no one. 

lasua ja ongelmia valmistelevat, ihan tavallisil ihmisil,nähty on. viranomaiset ei ole teidän ystäviä.älkää pliis uskoutuko elämästänne.

En saanut ohjeita soseiden aloittamiseen reilu 4kk iässä, koska suositus oli täysimettää 6kk asti. Lapsi kuulemma pärjäsi hyvin maidolla. Joo-o, söi 1-2h välein ja oli jatkuvasti levoton.

Suositus muuttui seuraavana vuonna, että soseet pitäisi aloittaa 4kk-6kk iässä, silloin oli taas vähän eri ääni kellossa, kun toinen lapsi oli 4kk.

Th sanoi 8kk vauvaani ylipainoiseksi, mutta samalla vouhkasi siitä, että tämänikäisen vauvan pitää syödä jo ison Piltti-purkillisen verran ruokaa kerralla.

Oltiin tytön kanssa neuvolassa. Tyttö tuli rauhattomaksi.Arvasin,että kakkahätä.  Vessassa ei pottaa ollut,eikä oikein onnistunu siihen pytylle mennä. Kysäisin sitten hoitajalta. Ystävällinen hoitaja lupasi etsiä,kun vessassa normaalisti oli..Hyvä ajattelin. No siihen ilmestyi sitten vanha kärttynen hoitaja,joka isolla äänelle kailotti,että kellä se oli potan tarve? Ilmaisin itseni,niin....

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tuota vanhempien seksielämästä kyselemistä, miksi? Entä jos vastaa niin, että terveydenhoitajan mielestä seksiä on liian vähän tai liikaa? "Herääkö huoli"?

Taitaa olla pelkkä uteliaisuutta. Ei saa itse tarpeeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tuota vanhempien seksielämästä kyselemistä, miksi? Entä jos vastaa niin, että terveydenhoitajan mielestä seksiä on liian vähän tai liikaa? "Herääkö huoli"?

Taitaa olla pelkkä uteliaisuutta. Ei saa itse tarpeeksi?

Jos tätä minulta joskus udellaan, niin taidanpa alkaa kertoa tätille oikeen seikkaperäistä tarinaa villistä seksielämästä, vaikkei sellaista olisikaan...

Huh, mulle on sattunut sitten poikkeuksellisen hyvä tuuri terkkareiden kanssa, vaikka mullakin kolmen raskauden aikana on kerennyt olla pelkästään äitiysneuvolassa 5 eri terkkaria ja kaksi sijaistavaa vielä siihen päälle.

Mut oma negatiivinen kokemus liittyy lastenneuvolaan, jossa esikoiselleni pistettiin väärä rokote. Terkkari kyllä tunnusti heti huomattuaan virheensä.

Toivon että on tehnyt tarvittavat haittatapahtumailmoitukset. Mekin tehtiin ilmoitus, mutta ei johtanut toimenpiteisiin ja meillä vaihtui neuvola muuton myötä, niin en ole enää tavannut terkkaakaan.

No jos minulta aletaan kysellä neuvolassa jostain seksielämästä tai raha-asioista niin sanon kyllä ihan suoraan että se on kyllä yksityisasia eikä ole minusta asiallista kysellä tuollaista neuvolassa. Jestas...

Älkää nyt ihmeessä olko niin nyhveröitä, että suostutte kaikkeen asiattomaan uteluun. Voi olla vaikka ihan hiljaa ja vain tuijottaa vihaisdna, jos ei keski äkkiä miten vastaisi. Siinähän saa terkka itse kärsiä kiusallisista kysymyksistään.

Vierailija kirjoitti:

No jos minulta aletaan kysellä neuvolassa jostain seksielämästä tai raha-asioista niin sanon kyllä ihan suoraan että se on kyllä yksityisasia eikä ole minusta asiallista kysellä tuollaista neuvolassa. Jestas...

Älkää nyt ihmeessä olko niin nyhveröitä, että suostutte kaikkeen asiattomaan uteluun. Voi olla vaikka ihan hiljaa ja vain tuijottaa vihaisdna, jos ei keski äkkiä miten vastaisi. Siinähän saa terkka itse kärsiä kiusallisista kysymyksistään.

Siis vihaisena* ja keksi*...

Vierailija kirjoitti:

Olin akateeminen, kolmekymppinen ensisynnyttäjä. Th piti mua aivan tyhmänä ja selitti itsestäänselvyyksiä.

"Etukäteen pitää puolison kanssa jutella, miten vauvan kanssa valvominen hoidetaan."

"Kai tiedät, että vauvassa on hurjasti työtä?"

"Imetys sitten sattuu ja ei välttämättä suju."

Haloo, ihan kuin en olisi ottanut etukäteen selvää asioista ennen raskautta. :D

Ei nuo nyt turhia neuvoja olleet mikään - vaikka olin lukenut oppaita ja vinkkejä vinon pinon ja jutellut ystävien kanssa mitä on odotettavissa, niin ainakin noista tuo imettämisen sattuminen yllätti aika lailla. Olin kyllä lukenut että sattuu, mutta että sattui niin sairaasti, se oli yllätys. (No worries, nännit kyllä turtuu aika pian). Ja varmaan tuo eka neuvokin on tärkeä, jos sattuu huonosti nukkuva vauva joka heräilee jatkuvasti. Vaikka toki sellainen lässyttävä/alentava sävy ärsyttää, vaikka neuvot olisivat fiksujakin.

Terkka näki että olen ylipainoinen ja ihan ekasta käynnistä asti paasasi raskausdiabeteksestä. Minulle ei koskaan tullut mitään ongelmaa, päin vastoin kaikki arvot todella hyviä. Jopa rakenneultrassa kuulusteltiin syömisestä ja että diabetes pitää ottaa vakavasti. Vouhotusta jatkui joka kerta ja jopa lääkäri siihen tiuskaisi, että lopeta nyt ei täällä mikään sokerivauva ole kun tehtiin kokoarviota. 

Toivoisin inhimillisempää kohtelua ylipainoisille naisille, ei se ylipaino kerro kaikkea. Itse en kertonut omasta syömishäiriötaustasta, koska en halunnut tulla leimatuksi. Mutta kyllä teki tiukkaa kun koko ajan joku vaatii vahtimaan syömisiä, vaikka nimen omaan terapiassa on ohjeistettu olemaan vahtimatta ja laskematta ja sitä kautta parannettu ruuan ympärille muodostunutta ahdistusta. Olen aikaisemmin kärsinyt kaikki syömishäiriön muodot ja yritän löytää tasapainon. 

N32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut laitettiin yh:na ison mahani kanssa muiden odottavien äitien ja isien sekaan mammavalmennukseen. Nolotti ja hävetti niin paljon olla sielä yksin kun muilla oli joku tukena. Olisin voinut kuolla häpeästä saman tien niiden silmäparien tuijotukseen..

Mun mies oli valmennuksessa yksin, koska olin itse sillon sairaana enkä päässyt mukaan. Ei ukkoa hävettänyt yhtään siellä pariskuntien keskellä. Oletko sinä jotenkin herkkä?

Mun mies nukahti kesken synnytysrentoutus harjoituksen ja kuorsasi kovaäänisesti.Lopuksi terkka sanoi.Nyt kun kaikki  äidit ja yksi isäkin saatiin rentoutettua..Meinasin kuolla häpeästä..

Taitaa olla ennemmin sääntö kuin poikkeus tuo synnytysvalmennuksessa nukahtaminen. Oma mies kuorsasi myös ja yksi muukin mies samassa ryhmässä oli nukahtanut.

Olin nuori yh noin kymmenen vuotta sitten. Asiani olivat kuitenkin ihan kunnossa ja olin ihan normaali nuori nainen.

Neuvolan terkka kyseenalaisti kaiken sanomani ja tukki meille kotiin (!) vaikka meillä ei ollut sovittua kotikäyntiaikaa ja neuvolassakin olin asianmukaisesti käynyt. Terkka siis vain pimpotti ovikelloa ja oli silmin nähden hermostunut. En minä tiedä, mitä hän ajatteli - asia ei koskaan selvinnyt. Soperteli jotain, että ajatteli tulla katsomaan miten me pärjätään tms.

Miksipä ei oltaisi pärjätty.

Sama terkka myös kyseli, onko mulla vauvalle vaatteita ja tarvikkeita jne. No ei helvetissä, ajattelin pukea hänet perunasäkkeihin... En minä sitten tiedä, onko nämä ihan rutiinikysymyksiä mutta ikinä uudelleen vastaavaa ei ole kysytty.

Sittemmin lähti ko. neuvolasta pois ja myöhemmin siirryin minäkin muualle. Nykyään en myöskään ole yh, ja onneksi saanut kokemuksia myös mukavista terkoista.

Täällä kuudetta odottava äiti, joka menee neuvolaan ihan mielellään. Toki käynnit on vähän sellaisia, ettei niissä hirveästi uutta tietoa tule. Jos raskaudessa on jotain erikoisempaa, käyn äitipolilla ja saan sieltä tarvitsemani erikoisosaamisen.

Viidettä odottaessa minulla oli nuori terkka, joka tuntui olevan ihmeissään kun en kauheasti kysellyt mitään. No, eipä hirveästi ole ollut kysyttävää kun asiat on jo tuttuja :D

Neuvola on henk koht psykososiaalisten tietojen urkkimista. Oikeisiin elämänlaatua haittaaviin ongelmiin sanotaan voi voi. Itsellä paha lihastulehdus kuitattiin liitoskipuina ja koeta kestää (väärä dg), kovat imetyskivut ohitettiin, kun imetysohjaajan koulutuksen saanut th ei todennut mitään huomautettavaa, oli tainnut lukea yhden kirjan aiheesta. Laajan imetysohjaajakoulutuksen saanut henkilö neuvoi useita vinkkejä, joiden avulla kivut helpottivat.

Lesson learned: oikeissa ongelmissa hae apua jostain muualta kuin neuvolasta. Odottavien ja pienten lasten äitien vaivat voi kuitata voi voi -tyylillä koska ne menevät useimmiten itsestään ohi synnytyksen jälkeen / kun lapsi menee kouluun. Useimmiten asioille on kuitenkin aina jotain tehtävissä.