Kamalat neuvolakokemukset -peukutusketju

Laskettu aika oli helmikuussa. Täällä oli aivan järkyttävän liukkaat tappokelit. Vettä satanut jään päälle ja sitä rataa.. Siis ne raajojen murtamiskelit. Olin ihan viimeisilläni. Itsellä oli supistuksia paljon, iskias vaivasi joten kävelin hyvin hitaasti vaappuen ja tuskissani sen viimeisen kuukauden. Myös verenpaineeni oli hyvin korkea, mutta sain olla kotona kunhan lähinnä makoilen loppu viikot. Olin hyvin väsynyt ja vattuuntunut jo koko raskauteen ja oli jo muitakin lapsia.

Neuvolaan tietty menin. Paino oli vähän liikaa noussut sen vikan kuukauden aikana, varmaan yli pari kiloa, en muista. Oma nlatäti oli pois ja neuvolatädin sijainen oli itseäni noin 10v nuorempi, pitkät teko kynnet ja tekohiukset. Ihan perus instababe ankkahuulineen. Hän tökki niillä kynsillä vähän mahaani, jotta sai mitattua sen. Se jo ärsytti kun ne kynnet nipisteli. Saarnasi mulle terveellisistä ruuista ja kaikesta muusta paskasta. Ihan kuin en tietäisi, olin jo kuitenkin vanhempi ja hyvin kypsä olotilaani. Lopulta hän sitten katsoi minua kuin lasta ja sanoi: "Kuule Maija, sinun pitäisi lenkkeillä enemmän".

Meinasi "täti" lentää ikkunasta. 😳

Olin akateeminen, kolmekymppinen ensisynnyttäjä. Th piti mua aivan tyhmänä ja selitti itsestäänselvyyksiä.

"Etukäteen pitää puolison kanssa jutella, miten vauvan kanssa valvominen hoidetaan."

"Kai tiedät, että vauvassa on hurjasti työtä?"

"Imetys sitten sattuu ja ei välttämättä suju."

Haloo, ihan kuin en olisi ottanut etukäteen selvää asioista ennen raskautta. :D

Ammattini on sellainen, johon osa ihmisistä suhtautuu varautuneesti/oudosti/vähättelevästi. Neuvolassakaan ei työntekijä osannut suhtautua muhun normaalisti, vaan piti minua jotenkin yksinkertaisena ammattini takia. Inhottaa, sillä ammatilla ei ole mitään tekemistä vanhemmuuden kanssa. Opettaja, personal traner ja postinkantaja voivat kaikki olla ihan yhtä hyviä vanhempia.

Eka käynti, jolla mies oli mukana. Terkkari katsoi ylipainoista miestäni ja totesi ihan reippaasti ääneen, että raskauskiloja voi sitten kertyä miehellekin. Tuntui tosi asiattomalta kuitilta mielestäni.

Neuvola on aikansa elänyt laitos. Itsestään selvyyksiä ja latteuksia. Uutta tietoa lähinnä 16-vuotiaille teinisynnyttäjille.

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen painon*tsin työntekijän kohdannut! En tajua tota painosta kohkaamista, jos kilot on vielä ihan normien rajoissa (tyyliin alle 15 kg).

parasta on se neuvolakorttiin laskeskelu, montako sataa grammaa painoa on tullut viikon aikana. sitten siellä voivotellaan, kun viikossa on tullut 600 g lisää, vaikka on vasta toinen kolmannes menossa. onkohan neuvolassa koskaan kuultu, että ihmiset on yksilöitä ja kaikkien kehot ei noudata jotakin taulukkomallia??

Ihmettelen tuota painon seurantaa. Minut ainakin punnittiin farkuissa ja ulkokengissä ja tämä paino merkittiin korttiin sellaisenaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tuota painon seurantaa. Minut ainakin punnittiin farkuissa ja ulkokengissä ja tämä paino merkittiin korttiin sellaisenaan.

Mä punnitsin itseni aina kotivaa'aalla neuvolavaa'an sijaan. Neuvolan vaaka näytti 3-4 kg enemmän kuin kotivaaka (toki oli vaatteet päällä neuvolassa). Onneksi meillä vaaka oli neuvolan vessassa, reippaasti kerroin punninneeni itseni. Sen jätin sanomatta, että millä vaa'alla. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tuota painon seurantaa. Minut ainakin punnittiin farkuissa ja ulkokengissä ja tämä paino merkittiin korttiin sellaisenaan.

Mä punnitsin itseni aina kotivaa'aalla neuvolavaa'an sijaan. Neuvolan vaaka näytti 3-4 kg enemmän kuin kotivaaka (toki oli vaatteet päällä neuvolassa). Onneksi meillä vaaka oli neuvolan vessassa, reippaasti kerroin punninneeni itseni. Sen jätin sanomatta, että millä vaa'alla. :D

Meillä "täti" punnitsee.

Vierailija kirjoitti:

Etukäteen sitä kuvitteli, kuinka neuvolassa oltaisiin empaattisia ja aidosti kiinnostuneita sinun ja vauvan voinnista. Kattia kanssa. Kamalaa nipotusta, kyyläystä ja muihin vertailua.

Niinpä.

Olen aina ollut hoikka ja raskausaikana paino nousi molemmilta 14 kg. Minulla oli se maha ja tietenkin isommat rinnat ja muutenkin muotoja lisää mutta olin vieläkin pieni. Lääkäri arvio syntymäpainoksi 3200g joka myös piti tarkalleen paikkansa molemmilla kerroilla.. Sanoi että on helppo arvioida paino kun ei ole paljon rasvaa. Ihme kyylä kuusikymppinen terkka oli sitä mieltä että lapsi on laskettuna aikana 2kg ja laittoi minut viikolla 37 toiselle lääkärille joka kysyi minulta että mikä on vaivana kun olen 2 vkoa sitten jo käynyt lääkärillä? Sanoin että ei mikään minusta. Silloin lääkäri huomasi tarralapun papereissani jossa luki synnytystapa ja kysymysmerkki. Hän parahti että mitä se terkka nyt...? No tutki minut ja totesi saman kuin toinenkin lääkäri eli kaikki ok. Sanoi puhuvansa terkan kanssa.

Toista odottaessa oli eri neuvola. Terkka keksi että minulla on turvotusta vaikka paino nousi ihan hyvää viikkovauhtia. Tyyliin viikolla 22 sanoi että minun pitää alkaa käydä tiheämpää turvotuksen vuoksi. Sanoin että en todellakaan ala enkä käynyt. Kun menin synnyttämään täysiaikaista lasta painoin 66kg ja olen 170cm pitkä. Että joo oli paljon turvotusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tuota painon seurantaa. Minut ainakin punnittiin farkuissa ja ulkokengissä ja tämä paino merkittiin korttiin sellaisenaan.

Mä punnitsin itseni aina kotivaa'aalla neuvolavaa'an sijaan. Neuvolan vaaka näytti 3-4 kg enemmän kuin kotivaaka (toki oli vaatteet päällä neuvolassa). Onneksi meillä vaaka oli neuvolan vessassa, reippaasti kerroin punninneeni itseni. Sen jätin sanomatta, että millä vaa'alla. :D

Meillä "täti" punnitsee.

saako näistä punnituksista kieltäytyä? jos kieltäytyy, mitä seuraa?

Meillä hoitaja halusi ottaa multa luulot pois heti alkuunsa.

Suhtauduin raskauteen realistimisen optimistisesti: tiedostin riskit, mutta keskityin positiivisiin puoliin ja asioihin, jotka ovat hyvin. Hoitaja halusi etsiä kaikesta vikoja ja mahdollisia tulevia haasteita.

Paras oli, kun kehuin miestäni, kuinka hän on odotusaikana hienosti hoitanut kodin, ruoanlaiton yms. kun olen pahoinvoinnin takia ollut kuukausia vuoteessa. Sanoin, että meillä on muutenkin hyvä parisuhde, jossa jutellaan asioista ja puhalletaan yhteen hiileen. Hoitaja vaan mutisi, kuinka synnytyksen jälkeen voikin tulla yllätyksenä toisen käytös, osallistumattomuus jne. Mieheni siis kuunteli vierestä hoitajan puheita. Hyvä isä hänestä tuli hoitajan puheista huolimatta. :D

näitä lukiessa totean saman kuin jo tuo yksi aiemmin: en ihmettele vauvakatoa, jos odottavien äitien kohtelu on tätä luokkaa...

Mistä näitä nihkeitä hoitsuja sikiää? Luulisi, että tuollaisiin hommiin hakeutuisivat ihmiset, jotka ymmärtävät raskauden ja lasten olevan erilaisia.

Neuvolatäti ihmetteli, jos lapsi ei kehittynyt tismalleen tietyssä tahdissa tiettyjen asioiden suhteen. Sitten jos lapsi oppi jotain aikaisin, niin sitä ei noteerattu mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Terkka jankkasi milloin mennään mieheni kans naimisiin. Useamman kerran otti aiheen esiin saman käynnin aikana.

Jännä, että terkat puhuu tästä naimisiinmenosta. Meillä on ihan mukava terkka, vaikka YHDESTI hänkin on kysynyt, että "koskas äiti meinaa olla samaa nimeä kuin isä ja poika ;)?" johon hän jatkoi "...mutta en mä täällä ole painostamassa ketään. Kunhan vaan kysyin muuten vaan :D"

Tässä kesällä hänellä oli sijainen, joka oli reilusti nuorempi. Ei kuitenkaan mikään ihan vasta valmistunut (mikäli on siis mahdollisimman nuorena suorittanut ko. tutkinnon). Menin tämän terkan juttusille lapsen 1kk neuvolakäynnillä tässä kesällä, kun meidän vakiterkka oli kesälomalla. Ensimmäisenä tämä sijaisterkka komensi minut tekemään vessaan liuskatestin. Ok? Ei mun ollu sitä kyllä tarvinnu tehdä enää synnytyksen jälkeen paitsi tämän tädin käskystä yhden ainoan kerran... Sillävälin kun tein testiä, niin tämä terkka tivasi mieheltäni mitä hän tekee työkseen vai opiskeleeko yms. Mieheni opiskelee yhdistelmäajoneuvonkuljettajaksi työkkärin myöntämänä työttömyyskorvauksella. Tässä kesällä oli pakollisia koulupäiviä kesäkuussa ja sitten alkoi heti myös työharjoittelu. Näistä poissaolo ilman pätevää syytä saattaa kiinnostaa työkkäriä ja kelaa. No mitä tekee meidän sijaisterkka? Patistaa miestä olemaan enemmän kotona, ja että "eihän tuollainen työharjoittelu nyt käy päinsä, että on 12h työpäiviä! pitäisi pyytää lyhyempiä päiviä että voi olla kotona vauvan ja äidin tukena! pitäisi myös olla pois koulusta nyt kun vauva on vielä pieni ja äitikin tarvii tukea!". Juuh, mies jättääkin kesken työpäivän rekan tuonne huitsin kuikkaan rahteineen päivineen ja tuleekin sitten minun tueksi kotiin :D Ei.

Kyllä mä pärjäsin vauvan kanssa kotona. Mies kuitenkin auttoi minua minkä väsymykseltään sitten ehti lähinnä viikonloppuisin. Tilanne on nyt tasoittunut kun vauvakin nukkuu paremmin eikä enää herää öisin kuin yhdesti ja nukkuu muuten todella sikeästi. 

Onneksi tuo terkka oli vain sijainen! Toivon, ettei tarvi hänen kanssaan asioida enää ollenkaan. Oli hän vähän muutenkin kummallisen kangistunut joihinkin hänen omiin rutiinikaavoihin, joista ei voi poiketa. 

Menin esikoisen kanssa ensimmäistä kertaa neuvolaan ja omasta mielestäni meillä oli kaikki lähtenyt hyvin käyntiin. Vastassa oli minulle ennestään tuntematon terkka, joka painosti imettämään siinä tapaamisen aikana vaikka vauva ei sitä mielestäni siinä kaivannut ja kaipasin itsekin siihen rauhaa. Jankkauksen jälkeen aloin sitten syöttää vauvaa. Hyvä, että ehdin edes aloittaa, kun alkoi heti osoitella, mitä teen siinä väärin, tunki siihen iholle, toljotteli ja nalkutti. Tuli todella epäonnistunut ja huono äiti -olo, että enhän mä osaa hoitaa tätä lasta yhtään. Itkien lähdin sieltä pois. Vieläkin harmittaa, etten tehnyt valitusta saati antanut akan kuulla siinä kunniansa.

Meidän lapsi söi todella huonosti vähän yli 1-vuotiaana, eikä paino meinannut nousta. Kerran mies meni lapsen kanssa neuvolaan kahdestaan, ja vastassa oli uusi terkkari. Terkkari oli alkanut puhua miehelle lässyttävällä äänellä, että ”Kyllä lapselle voi antaa vaikka ihan lihapulliakin... vaikkei ÄITI siitä tykkäisikään!”

Mies oli hämmentynyt niin, ettei ollut osannut sanoa mitään takaisin. Totuushan oli, että sekä minä että mies oltaisiin varmasti itketty ilosta, jos lapsi olisi suostunut maistamaan edes murusen lihapullaa. En tiedä, oliko terkkari joistain papereista lukenut, että minä en syö lihaa, mutta meidän lapsella ei ole koskaan ollut mitään ruokarajoitteita (onneksi ruoka, mukaan lukien lihapullat, ovat sittemmin maistuneet lapselle erinomaisesti).

Neuvolassa keskusteltiin rokotteista ja se päättyi siihen kun neuvolatäti alko pää punasena huutamaan meille. Oli vähän aikaa sen jälkeen hiljaista. Sitten pyysin potilasasiakirjoja jotka pitää pyydettäessä luovuttaa. Sanoi vaan "kyllähän sä sun omas asiat tiedät" eikä enää puhettakaan mistä ne voi tilata. Sain ne kuin sainkin ne haltuuni ja ne tarinat mitä sielä musta kerrottiin.... lopetin neuvolakäynnit ja lapsia en hanki enää lisää koskaan ettei tarvi tehä it saria.

Mulla on kaksi lasta ja pääosin neuvolan terkkarit on olleet tosi mukavia ja on ollut kiva käydä. Yhtä on jopa jäänyt vähän ikävä.

Mutta kun odotin esikoista mulla oli osan raskaudesta terkkari, jolle menin kertomaan, lyhyesti, siitä etten ole äitini kanssa tekemisissä ja ettei tilanne tule jatkossakaan muuttumaan miksikään niin oman kuin tulevan lapsen turvallisuuden vuoksi. Terkkari oli mielestäni ihan myötätuntoisen oloinen kun tuosta mainitsin, mutta seuraavilla käynneillä hän aina jonkin aasinsillan kautta palasi aiheeseen. Kyseli olenko jo ottanut yhteyttä äitiini. Paasasi kuinka riidat olisi hyvä sopia, ja kuinka näin iso asia kuin lapsen saaminen varmasti lähentää ja vanhat riidat unohtuu. Tosiaan mistään riidoista ei ollut kyse, vaan siitä että äitini on oikeasti aivan hirvittävä ihminen, jota en koskaan enää halua lähelleni, saati lähelle lapsiani. Äiti oli tuolloin ollut jo kymmenisen vuotta ulkona elämästäni. En halunnut lähteä terkkarin kanssa asiasta vatkaamaan, koska en halunnut että se paisuu vain isommaksi sopaksi. Joten yritin vain kestää, sanoin vain en muuta mieltäni ja annoin mennä toisesta korvasta sisään, toisesta  ulos. Terkkari jäikin sitten lomalle ja ihan loppuraskauteen sain mukavamman tilalle. Mutta tämä samainen terkkari oli palannut taas töihin, kun oli jälkitarkastukseni aika ja siellä alkoi taas tivaaminen äidistä. Kirjoitti vielä käynnin tietoihin, että harkitsen vakavasti ottavani äitiini yhteyttä vauvan syntymän johdosta. Joo en todellakaan harkinnut!