Keskiluokkainen psykoterapeutti ei ole paras kaikille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskasta itsetunnosta se lähinnä kertoo, jos miettii liikaa mitä joku terapeutti asiakkaastaan miettii. Ei sitä oikeasti viimeiseen asti kiinnosta, eikä pidäkään, koska on vain apuväline ja todellinen motivaatio asioiden parantamiseen lähtee siitä terapoitavasta itsestään. Aika pihalla pitää olla, jos odottaa jotain täydellistä jatkuvaa empatiaa.

100€/h odotan ihan juuri jatkuvaa empatiaa, ja vieläpä totaalista ymmärrystä! Ajatella!

Mites sen saman rahan maksaja? Saako se odottaa jotain vai onko sulla joku syntymäoikeus ulista toisten rahoilla?

Mitä? Maksan koko summan itse. Sen lisäksi tiedän, että suurin osa niistä, jotka _oikeasti_ sitä terapiaa tarvitsevat, repivät sen omavastuun syömällä tosiaan sitten vaikka niistä roskiksista. Mutta holokaustilaiset eivät sitä ymmärrä. Heidän mielestään kaikki revitään amispersujen haisevasta holokaustirakalistosta.

Vierailija kirjoitti:

Paskasta itsetunnosta se lähinnä kertoo, jos miettii liikaa mitä joku terapeutti asiakkaastaan miettii. Ei sitä oikeasti viimeiseen asti kiinnosta, eikä pidäkään, koska on vain apuväline ja todellinen motivaatio asioiden parantamiseen lähtee siitä terapoitavasta itsestään. Aika pihalla pitää olla, jos odottaa jotain täydellistä jatkuvaa empatiaa.

Totta. Niin kuin "väkivaltaisena äärioikeistolaisena" tuossa aiemmin kommentoin niin vastuu on lopulta asiakkaalla. Terapeutti antaa välineet, mutta ei paranna ketään. Loputon itsesäälissä kieriskely ja muiden syyttäminen ei loppujen lopuksi muuta mitään. Korkeintaan lisää katkeruutta ja negatiivista oravanpyörää. Olen itse käynyt lapsuuteni takia piiiitkän terapian ja kyllähän se aluksi v*tutti, kun alettiin katsomaan rehellisesti omaa itseä, mutta se oli lopulta ainoa keino asioiden todelliseen muutokseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskasta itsetunnosta se lähinnä kertoo, jos miettii liikaa mitä joku terapeutti asiakkaastaan miettii. Ei sitä oikeasti viimeiseen asti kiinnosta, eikä pidäkään, koska on vain apuväline ja todellinen motivaatio asioiden parantamiseen lähtee siitä terapoitavasta itsestään. Aika pihalla pitää olla, jos odottaa jotain täydellistä jatkuvaa empatiaa.

Totta. Niin kuin "väkivaltaisena äärioikeistolaisena" tuossa aiemmin kommentoin niin vastuu on lopulta asiakkaalla. Terapeutti antaa välineet, mutta ei paranna ketään. Loputon itsesäälissä kieriskely ja muiden syyttäminen ei loppujen lopuksi muuta mitään. Korkeintaan lisää katkeruutta ja negatiivista oravanpyörää. Olen itse käynyt lapsuuteni takia piiiitkän terapian ja kyllähän se aluksi v*tutti, kun alettiin katsomaan rehellisesti omaa itseä, mutta se oli lopulta ainoa keino asioiden todelliseen muutokseen. 

Yleistät oman kermaperselapsuutesi kaikkien muiden selviytymistarinaksi myös? Tämän lisäksi sinusta tuli - terapiasta huolimatta - solokaustilainen? Ja pidät yhä itseäsi ihmisyyden esimerkkinä tönimällä täällä henkisesti väkivaltaisena heikompiasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskasta itsetunnosta se lähinnä kertoo, jos miettii liikaa mitä joku terapeutti asiakkaastaan miettii. Ei sitä oikeasti viimeiseen asti kiinnosta, eikä pidäkään, koska on vain apuväline ja todellinen motivaatio asioiden parantamiseen lähtee siitä terapoitavasta itsestään. Aika pihalla pitää olla, jos odottaa jotain täydellistä jatkuvaa empatiaa.

Totta. Niin kuin "väkivaltaisena äärioikeistolaisena" tuossa aiemmin kommentoin niin vastuu on lopulta asiakkaalla. Terapeutti antaa välineet, mutta ei paranna ketään. Loputon itsesäälissä kieriskely ja muiden syyttäminen ei loppujen lopuksi muuta mitään. Korkeintaan lisää katkeruutta ja negatiivista oravanpyörää. Olen itse käynyt lapsuuteni takia piiiitkän terapian ja kyllähän se aluksi v*tutti, kun alettiin katsomaan rehellisesti omaa itseä, mutta se oli lopulta ainoa keino asioiden todelliseen muutokseen. 

Yleistät oman kermaperselapsuutesi kaikkien muiden selviytymistarinaksi myös? Tämän lisäksi sinusta tuli - terapiasta huolimatta - solokaustilainen? Ja pidät yhä itseäsi ihmisyyden esimerkkinä tönimällä täällä henkisesti väkivaltaisena heikompiasi?

Älä välitä, hän on sairas yksilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan ne omassa kuplassaan mätäneviä tyhjäpäitä usein.

Eivät ne mitään ”mätäneviä tyhjäpäitä” ole, mutta oman kuplansa sokeuttamia. Minun olisi esimerkiksi aivan turha käydä kokoomusta kannattavalla terapeutilla, koska se nyt vaan koskee koko ihmisyyttä.

Itse olen käynyt kuntapolitiikassa mukana olevan kokoomuksen kannattajan luona terapiassa. Kun puoluekanta selvisi, oli hieman ennakkoluuloja. Ajattelin, ettei tämä ihminen tule ymmärtämään omaa elämääni yhtään.

Toisin kävi. Tämä terapeutti on ollut se ensimmäinen hoitohenkilökuntaan kuuluva ihminen, joka voittaa luottamukseni ja saa minut olemaan kaikista haavoittuvimmillani, ymmärtää, myötäelää ja kannustaa. Hän on sitä mieltä, että on yhteiskunnassa epäkohta, että terapia on niin kallista ja tuntuu ymmärtävän hyvin, millaista elämä voi olla köyhänä.

Tarinan opetus on itselle ollut se, ettei ketään kannata leimata puoluekannan tai yhtään minkään muunkaan asian perusteella. Ihmiset ovat kuitenkin aina yksilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että psykiatrien ja -terapeuttien luokka näkyy.

Usein lukiessani esimerkiksi perhe-elämää ja lastenkasvatusta koskevia lehtijuttuja tai näiden kasvatusgurujen haastatteluja, huomaan ajattelevani että ohjeissa ja neuvoissa on aika voimakas ylemmän keskiluokkaisuuden klangi. Kaupunkilaisuuskin näkyy. Että kyse ei välttämättä ole siitä, että tutkitusti olisi hyödyllistä toimia teinin kanssa tavalla x, vaan siitä että ylemmän keskiluokan perheissä noin tavataan toimia. 

täsmälleen näin! SOsiologia on siinä mielessä parempi lähtökohta kuin psykologia, että se luontaisesti ja lähtökohtaisesti ottaa huomioon yksilön nimenomaan edustamansa yhteiskunnan ja luokan tasolla. Ja terapeuttihen ei välttämättä ole nähnyt edes psykologian opintoja sosiologiasta puhumattakaan. Terapeutuksi voi kouluttautua olemalla lähtökohtaisesti teologi. Tai fysioterapeutti.

Asian vierestä: Joskus olen miettinyt sitäkin, miltäköhän jostain kuuttakymmentä lähentelevästä rekkakuskimiehestä tuntuu, kun työterveys (esim. meidän työpaikallamme) laittaa hänet puhumaan henkisen puolen asioistaan jollekin vastavalmistuneelle vähän päältä parikymppiselle tyttöselle? Siinä tulee jo triplakuilu: yhteiskuntaluokka, sukupuoli, ikä. Jos olisin kyseinen kuuskymppinen miesrekkakuski, en kyllä kokisi minkäänlaiseksi auktoriteetiksi itseäni huomattavasiti nuorempaa henkilöä ja jäisi avautumiset avautumatta. Itsekin naisena koin tilanteen huomattavan kiusalliseksi ja tuntui, että käynnistäni oli lähinnä se apu, että tämä tyttö sai työkokemusta minun kustannuksellani... käteen jäi tahmainen, hyväksikäytetty olo. Lopetin käynnit lyhyeen. Vastapuolella ei yksinkertaisesti ollut uskottavuutta silmissäni.

No tämähän nyt kertoo paljon enemmän sinusta kuin siitä "terapeuttityttösestä" jota päätit katsoa alaspäin ja kyseenalaistaa hänen ammattitaitonsa ilmeisesti vain hänen ikänsä vuoksi.

Mistäpä sinä tiesit, mitä tuolla tyttösellä oli elämässä ehtinyt jo sattua? Hän oli saattanut lapsuudessaan vuosia olla hyväksikäytön kohteena, menettää läheisensä, sairastaa jotain kroonista sairautta ja kärsiä vahvaa aineellista puutetta koko lapsuutensa ja opiskeluaikana. Hänellä saattoi olla sitä elämänkokemusta, jota täällä nyt niin kovasti haetaan ja korostetaan, paljon enemmän kuin yhdelläkään asiakkaallaan. Hän oli saattanut ehtiä käymään itsekin jo vuosia terapiassa nuoresta iästään huolimatta niin että oli sujut omien elämänkokemustensa kanssa. Sen lisäksi hän oli vielä opiskellut yleistä asiaa aiheesta, eli ei olisi tyrkyttämässä vain omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan, toisin kuin ne pelkät kokemusasiantuntijat joskus tekevät. Mutta ei, sinä annoit tuomiosi pelkästään sen perusteella miltä tilanne vaikutti=nuori tyttönen, mitä tuokaan mistään tietää, ei se osaa mua auttaa.

Tämä ketju on kyllä ollut todella kummallista luettavaa. Ja antanut vahvasti kuvan siitä, että ei ne mitkään terapeutit todellakaan ole se ihmisryhmä, joka ei ymmärtäisi sitä, miten moninaisia taustoja ihmisillä voi olla.

Psykologit itsekin myöntävät, kun heidän kanssaan keskustelee, että terapia on hyvin pitkälle henkilökemiaa. Jos henkilökemia ei toimi, se ei toimi ja sillä hyvä. Minulla ei ole mitään velvollisuutta asiakkaana yrittää "ymmärtää" terapeuttia ja toimia hänen tukenaan ja siloitella hänen epäkohtiaan. Tuon tytöntyllerön kanssa ongelmat eivät perustuneet vain hänen ikäänsä vaan persoonallisuuteensa, huomioihinsa, tapaansa puhua, yleissivistykseensä,  vaikutelmaan älykkyystasostaan jne.. Vakuutan, että tämän henkilön kanssa tilanne oli vähän sama kuin olisi puhunut asioistaan lapselle. Terapia ei toimi niin. Terapeutin pitää herättää luottamusta, olla ikään kuin auktoriteetti tai vanhempi tai vähintäänkin tasaveroinen keskustelukumppani itsen kanssa, ei ainakaan kuin lapsi suhteessa itseen. Itsekin akateemisesti koulutettuna en tuon itseäni nuoremman, epävarman, ei niin kovin älykkään tuntuisen ihmisen pitäminen auktoriteettina, jonka käsiin antaa oman elämänsä,  todellakaan ollut valinta, jonka olisin halunnut tehdä. Mutta sinulle se varmasti olisi sitä ollut. Ehkä olet niitä henkilöitä, jotka kaatavat elämänsä ihan jokaisen, vaikkapa oman lapsensakin kannettavaksi? Eihän sillä ole väliä, minkä ikäinen ja "kokoinen" se auttaja on :D. Kuka tahansa terapeutti ei ole hyvä terapeutti, ja asiakkaalla on oikeus tehdä tämä havainto. Käytin oikeuttani. Ja nyt käytän oikeuttani ihmetellä, miten paljon huonompi tilanne olisi ollut sellaisella asiakkaalla, joka olisi ollut minua vanhempi ja vielä eri sukupuolta.

Aika harhainen ajatus, että terapiassa annetaan koko elämä jonkun käsiin ja etsitään auktoriteetteja. Terapian suuri apu on sen kyky herätellä ajatuksia ja oivalluksia ihmisessä. Näkemään mahdollisuuksia, joita ei ennen nähnyt ja auttaa ymmärtämään tilannettaan ikäänkuin ulkopuolisen silmin. Sinänsä siihen sopii mitä mainioimmin hyvin erilainen ihminen kuin mitä asiakas itse on. 

On tuossa keskiluokkaisuuden ongelmallisuudessa kyllä totuuden siemen. Tämä Katriina Järvisestä kertova juttu valottaa asiaa etenkin tuossa kohtaa, jossa on alaotsikkona Ihmistutkijasta ihmisten tukijaksi: https://antroblogi.fi/2018/02/terapeutti-joka-ymmartaa/

Vierailija kirjoitti:

Moni terapeutti HALVEKSUU asiakastaan roolinsa ulkopuolella. Ja isot kirjaimet sen vuoksi, että tämä on erittäin yleistä.

Minulla on henkilökohtainen kokemus tällaisesta, ja suoraan sanottuna se oli traumatisoivampaa kuin koko paska menneisyyteni yhteensä. Ihminen, johon olin luottanut, jolle kertonut ja avannut karuimpia aivoituksiani, _halveksui_ minua _myös_.

Tuon kokemuksen jälkeen en enää koskaan luota yhteenkään ihmiseen. Terapia on suurimmaksi osaksi teatteria, roolileikkiä, jolla ei ole minkäänsorttista totuuspohjaa.

Keskiluokkaiset lääkärit on ongelma, koska työväenluokka sairastaa enemmän ja olosuhteet aiheuttaa sairauksia. Keskiluokkainen lääkäri ei ymmärrä todellisuutta, jossa köyhät elävät.

Keskiluokkaiset ravitsemusterapeutit vasta ongelma onkin, koska ruokailutottumukset on keskiluokalla erilaiset ja alaluokkaisten epäterveelliset tavat opittu jo lapsena. Keskiluokkainen porkkanaa pureva terapeutti ei ymmärrä makkaransyöjän arkea eikä osaa neuvoa, kun ei ymmärrä tämän lähtökohtia.

Keskiluokkainen opettaja on huono valinta syrjäytyneiden perheiden lapsille.

Tajuaako kukaan, miten älyvapaata tällainen luokittelu on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskasta itsetunnosta se lähinnä kertoo, jos miettii liikaa mitä joku terapeutti asiakkaastaan miettii. Ei sitä oikeasti viimeiseen asti kiinnosta, eikä pidäkään, koska on vain apuväline ja todellinen motivaatio asioiden parantamiseen lähtee siitä terapoitavasta itsestään. Aika pihalla pitää olla, jos odottaa jotain täydellistä jatkuvaa empatiaa.

100€/h odotan ihan juuri jatkuvaa empatiaa, ja vieläpä totaalista ymmärrystä! Ajatella!

Mites sen saman rahan maksaja? Saako se odottaa jotain vai onko sulla joku syntymäoikeus ulista toisten rahoilla?

Mitä? Maksan koko summan itse. Sen lisäksi tiedän, että suurin osa niistä, jotka _oikeasti_ sitä terapiaa tarvitsevat, repivät sen omavastuun syömällä tosiaan sitten vaikka niistä roskiksista. Mutta holokaustilaiset eivät sitä ymmärrä. Heidän mielestään kaikki revitään amispersujen haisevasta holokaustirakalistosta.

Lopeta sitten tuo persuista itkeminen ja vaihda terapeuttia tai ehkä tuo persuitku on juuri se mihin eniten apua tarvitset. Ei luulisi olevan vaikeaa, jos on omalla rahalla liikenteessä.

Vierailija kirjoitti:

Yleistät oman kermaperselapsuutesi kaikkien muiden selviytymistarinaksi myös? Tämän lisäksi sinusta tuli - terapiasta huolimatta - solokaustilainen? Ja pidät yhä itseäsi ihmisyyden esimerkkinä tönimällä täällä henkisesti väkivaltaisena heikompiasi?

Lapsuuteni oli kaikkea muuta kuin kermaperseilyä, vaikka ymmärrän sen, että on inhimillistä ajatella omasta näkökohdastaan niin, että vain minun ongelmani ovat niitä todellisia. Usko pois, monilla on "oikeita" traumoja, vaikka niitä ei järjestykseen voikaan laittaa. En myöskään usko sinänsä selviytymistarinoihin. Uskon asenne- ja sopeutumistarinoihin. Minusta on ala-arvoista arvottaa ihmisiä heikkoihin ja vahvoihin. Mielestäni nimenomaan ne terapiaan hakeutuvat ovat niitä ns. vahvoja. Jos ihminen kuvittelee, että terapeutti parantaa ihmisiä, on terapia turhaa. Vihan ja katkeruuden sokaisema ihminen on ruma, ei kuitenkaan heikko. 

Jokunen vuosi sitten Helsingissä psykoterapeuttien vastaanottojen yhteystietoja tutkiessani huomasin seuraavan: valtaosa terapeuttien vastaanotoista oli kantakaupungissa paremmilla alueilla, kuten Töölössä. Itä-Helsingissä ei ollut juurikaan vastaanottoja. Asiakkaitahan tulisi ympäri Helsinkiä, mutta terapeutit ovat sijoittuneet paremman väen asuinalueille. Eivätkä edes liikenteellisesti järkeviin paikkoihin, joihin pääsisi julkisilla tai joista löytäisi kohtuullisesti parkkipaikan. Jos terapeutin asenne estää perustamasta vastaanottoaan ns. sosioekomisesti heikommalle alueelle, kuinka hän kykenisi ymmärtämään sellaisen asiakkaansa tilannetta ja ongelmia, jolle vähäosaisuus on arkea? 

Vierailija kirjoitti:

Yleistät oman kermaperselapsuutesi kaikkien muiden selviytymistarinaksi myös? Tämän lisäksi sinusta tuli - terapiasta huolimatta - solokaustilainen? Ja pidät yhä itseäsi ihmisyyden esimerkkinä tönimällä täällä henkisesti väkivaltaisena heikompiasi?

Älä välitä, hän on sairas yksilö.

Haluaisin tietää, että mitä te oletatte terapian olevan? Mitä te haette siitä ja miten kuvittelette sen muuttavan elämän? Mitä olette itse valmiita tekemään asioiden eteen?

Vierailija kirjoitti:

Jokunen vuosi sitten Helsingissä psykoterapeuttien vastaanottojen yhteystietoja tutkiessani huomasin seuraavan: valtaosa terapeuttien vastaanotoista oli kantakaupungissa paremmilla alueilla, kuten Töölössä. Itä-Helsingissä ei ollut juurikaan vastaanottoja. Asiakkaitahan tulisi ympäri Helsinkiä, mutta terapeutit ovat sijoittuneet paremman väen asuinalueille. Eivätkä edes liikenteellisesti järkeviin paikkoihin, joihin pääsisi julkisilla tai joista löytäisi kohtuullisesti parkkipaikan. Jos terapeutin asenne estää perustamasta vastaanottoaan ns. sosioekomisesti heikommalle alueelle, kuinka hän kykenisi ymmärtämään sellaisen asiakkaansa tilannetta ja ongelmia, jolle vähäosaisuus on arkea? 

Luonnollisesti vastaanotto perustetaan sinne, missä se kannattaa. Kukaan ei halua maksaa ylimääräistä. Jos saman rahan saa pienemmillä kuluilla, valitaan ne pienemmät kulut eli edullisemmat liiketilat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni terapeutti HALVEKSUU asiakastaan roolinsa ulkopuolella. Ja isot kirjaimet sen vuoksi, että tämä on erittäin yleistä.

Minulla on henkilökohtainen kokemus tällaisesta, ja suoraan sanottuna se oli traumatisoivampaa kuin koko paska menneisyyteni yhteensä. Ihminen, johon olin luottanut, jolle kertonut ja avannut karuimpia aivoituksiani, _halveksui_ minua _myös_.

Tuon kokemuksen jälkeen en enää koskaan luota yhteenkään ihmiseen. Terapia on suurimmaksi osaksi teatteria, roolileikkiä, jolla ei ole minkäänsorttista totuuspohjaa.

Tässä tulee tuon artikkelin ydin ”suomeksi”, jota siihen ei ole kuitenkaan voinut suoraankaan kirjoittaa. Aidon ymmärryksen täydellinen puute, teennäinen ymmärrys ja roolileikki.

Kiitos, aika rohkeaa kertoa suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ammattitaitoinen terapeutti ymmärrä miten asiakas itse kokee dyykkauksen?

Ei kai niitä ongelmia pureta terapeutin näkökulmasta vaan asiakkaan?

Kuten tekstistä näet; ei ymmärrä. Ja on vielä eti asia näennäisesti ”ymmärtää”, kuin tajuta todella. Luokkaerot rehottaa, ja samoin asenteet. Kuinka minä, heikko-osainen ja sairas - voisin tulla ymmärretyksi kokoomuslaisen terapeutin taholta, joka poliittisen kantansa kautta _hyväksyy_ kohteluni ja alaspainamiseni, jollakin osin jopa haluaa sen heikkenevän? Aivan, en mitenkään.

En ole terapeutti enkä kokoomuslainen, mutta viestiisi kiteytyy varmaan suurin ongelmasi. Sinun ongelmasi eivät ole muiden syytä, loppujen lopuksi. Kyllä, monet ihmiset menevät rikki jo lapsena, mutta aikuisena on otettava vastuu omasta elämästä. Niin kauan kuin syyttää vain muita, ei todellista kasvamista tapahdu. Tsemppiä!

Tavallaan tietyt asiat voivat olla oikeastikin osittain muiden syytä. Esimerkiksi itse olen vasta nyt ymmärtänyt, että lapsuuden ja nuoruuden tapahtumien ja traumaattisten kokemusten vuoksi minulle kehittyi epävakaa persoonallisuushäiriö ja monta muuta diagnoosia. Toki genetiikallakin on tässä osansa.

Kuitenkin vaikka esimerkiksi persoonallisuushäiriö kehittyy aina temperamentin ja ympäristön vuorovaikutuksessa, se ei vie minulta itseltäni pois vastuuta siitä, että yritän itse muuttaa omaa käyttäytymistäni ja tapaani ajatella aikuisuudessa. Syyttämällä toisia ei toivu, vaikka vihakin on keskeinen tunne terapiassa, että osaa olla vihainen toisillekin, kun on tähän asti vihannut lähinnä itseään. Asiat meni pieleen lapsuudessa ja nuoruudessa, eikä sitä kukaan saa pois. Annan anteeksi toisille ja yritän hoitaa itseni kuntoon.

Moni kaipaa terapiaa enemmän ns.korjaavia kokemuksia ja eheyttäviä ihmissuhteita. Oikeita ystäviä, työtä jossa kokee itsensä arvokkaaksi ja tekemisensä merkitykselliseksi ja myös terveellistä ravintoa, riittävästi unta ja liikuntaa raittiissa ilmassa.

Ns. konttorihoito ja puheterapiat eivät aina ole se mitä ihminen eniten tarvitsee. Hyvän terapeutin avulla kartoitetaan niitä omia tarpeita, rajoja ja muutoksen kohteita omassa elämässä. Jos terapeutti on ihan pihalla asiakkaan elämäntilanteesta, tarpeista ja kipukohdista, niin ei sillä terapialla saavuteta mitään kestävää positiivista muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Maksan koko summan itse. Sen lisäksi tiedän, että suurin osa niistä, jotka _oikeasti_ sitä terapiaa tarvitsevat, repivät sen omavastuun syömällä tosiaan sitten vaikka niistä roskiksista. Mutta holokaustilaiset eivät sitä ymmärrä. Heidän mielestään kaikki revitään amispersujen haisevasta holokaustirakalistosta.

Aikamoisia salaliittoteorioita sinulla. Oletko puhunut näistä terapeutillesi?

Miksi muuten käyt siellä, jos se mielestäsi on paskaa?

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Maksan koko summan itse. Sen lisäksi tiedän, että suurin osa niistä, jotka _oikeasti_ sitä terapiaa tarvitsevat, repivät sen omavastuun syömällä tosiaan sitten vaikka niistä roskiksista. Mutta holokaustilaiset eivät sitä ymmärrä. Heidän mielestään kaikki revitään amispersujen haisevasta holokaustirakalistosta.

Aikamoisia salaliittoteorioita sinulla. Oletko puhunut näistä terapeutillesi?

Miksi muuten käyt siellä, jos se mielestäsi on paskaa?

Oletko sinäkin holokaustilainen?

Vierailija kirjoitti:

Moni kaipaa terapiaa enemmän ns.korjaavia kokemuksia ja eheyttäviä ihmissuhteita. Oikeita ystäviä, työtä jossa kokee itsensä arvokkaaksi ja tekemisensä merkitykselliseksi ja myös terveellistä ravintoa, riittävästi unta ja liikuntaa raittiissa ilmassa.

Ns. konttorihoito ja puheterapiat eivät aina ole se mitä ihminen eniten tarvitsee. Hyvän terapeutin avulla kartoitetaan niitä omia tarpeita, rajoja ja muutoksen kohteita omassa elämässä. Jos terapeutti on ihan pihalla asiakkaan elämäntilanteesta, tarpeista ja kipukohdista, niin ei sillä terapialla saavuteta mitään kestävää positiivista muutosta.

Meillä ei ole tarjolla palveluvalikoimassa kuin lääkehoitoa ja terapiaa. Jokaisen on itse hankittava omat ihmissuhteensa, oikeat ystävät ja työpaikkansa ja liikkua tarvitsemansa määrä.