Keskiluokkainen psykoterapeutti ei ole paras kaikille

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että psykiatrien ja -terapeuttien luokka näkyy.

Usein lukiessani esimerkiksi perhe-elämää ja lastenkasvatusta koskevia lehtijuttuja tai näiden kasvatusgurujen haastatteluja, huomaan ajattelevani että ohjeissa ja neuvoissa on aika voimakas ylemmän keskiluokkaisuuden klangi. Kaupunkilaisuuskin näkyy. Että kyse ei välttämättä ole siitä, että tutkitusti olisi hyödyllistä toimia teinin kanssa tavalla x, vaan siitä että ylemmän keskiluokan perheissä noin tavataan toimia. 

Millä tavoin teinin kanssa toimitaan alemmissa sosiaaliluokissa? Ja miten se eroaa ylemmän keskiluokan toiminnasta?

Oikeasti hyviä perheitä löytyy jokaisesta sosiaaliluokasta, kuten myös oikeasti huonoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että psykiatrien ja -terapeuttien luokka näkyy.

Usein lukiessani esimerkiksi perhe-elämää ja lastenkasvatusta koskevia lehtijuttuja tai näiden kasvatusgurujen haastatteluja, huomaan ajattelevani että ohjeissa ja neuvoissa on aika voimakas ylemmän keskiluokkaisuuden klangi. Kaupunkilaisuuskin näkyy. Että kyse ei välttämättä ole siitä, että tutkitusti olisi hyödyllistä toimia teinin kanssa tavalla x, vaan siitä että ylemmän keskiluokan perheissä noin tavataan toimia. 

Millä tavoin teinin kanssa toimitaan alemmissa sosiaaliluokissa? Ja miten se eroaa ylemmän keskiluokan toiminnasta?

Oikeasti hyviä perheitä löytyy jokaisesta sosiaaliluokasta, kuten myös oikeasti huonoja.

Joko valitetaan, että terapeutit ovat itse niin vaikeasti ongelmaisia, ettei heistä ole auttamaan muita tai heillä ei ole ongelmia, joten he eivät ymmärrä asiakkaitaan. Koskaan ei ole oikeanlaista auttajaa.

Lisäksi väitteet liian ongelmaisista terapeuteista on ristiriidassa sen kanssa, että terapeuteilla ei olisi kosketuspintaa asiakkaan ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ammattitaitoinen terapeutti ymmärrä miten asiakas itse kokee dyykkauksen?

Ei kai niitä ongelmia pureta terapeutin näkökulmasta vaan asiakkaan?

Ei pitäisi purkaa terapeutin näkökulmasta mutta käytännössä usein näin tapahtuu. Projisointi on yleistä niin psykoterapeuteilla kuin muilla ammattiauttajilla. Samoin normaaliuden käsite on monilla huomattavan kapea. Ei tarvitse olla polysuhteessa elävä dyykkaaja vaan ihan esim. sinkku ja lapseton nelikymppinen tai 21-vuotias yksinhuoltaja. Terapeutti on heti päällepäsmäröimässä ja voivottelemassa, että mikä sinussa nyt on vikana, kun tuon ikäisenä elät tuollaista elämää. Eivät he sitä näin suoraan sano mutta asenne huutaa kyllä rivien välistä.

Ei mulle ole koskaan ihmetelty miksi olen lapseton nelikymppinen. Kerran yks terapeutti huomautti että nyt viimeinen aika jos tahdon lapsia. Muistutin olleeni vuosia omaishoitaja, terapeutti myönsi että olen kyllä hoitovuoroni jo suorittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ammattitaitoinen terapeutti ymmärrä miten asiakas itse kokee dyykkauksen?

Ei kai niitä ongelmia pureta terapeutin näkökulmasta vaan asiakkaan?

Kuten tekstistä näet; ei ymmärrä. Ja on vielä eti asia näennäisesti ”ymmärtää”, kuin tajuta todella. Luokkaerot rehottaa, ja samoin asenteet. Kuinka minä, heikko-osainen ja sairas - voisin tulla ymmärretyksi kokoomuslaisen terapeutin taholta, joka poliittisen kantansa kautta _hyväksyy_ kohteluni ja alaspainamiseni, jollakin osin jopa haluaa sen heikkenevän? Aivan, en mitenkään.

En ole terapeutti enkä kokoomuslainen, mutta viestiisi kiteytyy varmaan suurin ongelmasi. Sinun ongelmasi eivät ole muiden syytä, loppujen lopuksi. Kyllä, monet ihmiset menevät rikki jo lapsena, mutta aikuisena on otettava vastuu omasta elämästä. Niin kauan kuin syyttää vain muita, ei todellista kasvamista tapahdu. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että psykiatrien ja -terapeuttien luokka näkyy.

Usein lukiessani esimerkiksi perhe-elämää ja lastenkasvatusta koskevia lehtijuttuja tai näiden kasvatusgurujen haastatteluja, huomaan ajattelevani että ohjeissa ja neuvoissa on aika voimakas ylemmän keskiluokkaisuuden klangi. Kaupunkilaisuuskin näkyy. Että kyse ei välttämättä ole siitä, että tutkitusti olisi hyödyllistä toimia teinin kanssa tavalla x, vaan siitä että ylemmän keskiluokan perheissä noin tavataan toimia. 

täsmälleen näin! SOsiologia on siinä mielessä parempi lähtökohta kuin psykologia, että se luontaisesti ja lähtökohtaisesti ottaa huomioon yksilön nimenomaan edustamansa yhteiskunnan ja luokan tasolla. Ja terapeuttihen ei välttämättä ole nähnyt edes psykologian opintoja sosiologiasta puhumattakaan. Terapeutuksi voi kouluttautua olemalla lähtökohtaisesti teologi. Tai fysioterapeutti.

Asian vierestä: Joskus olen miettinyt sitäkin, miltäköhän jostain kuuttakymmentä lähentelevästä rekkakuskimiehestä tuntuu, kun työterveys (esim. meidän työpaikallamme) laittaa hänet puhumaan henkisen puolen asioistaan jollekin vastavalmistuneelle vähän päältä parikymppiselle tyttöselle? Siinä tulee jo triplakuilu: yhteiskuntaluokka, sukupuoli, ikä. Jos olisin kyseinen kuuskymppinen miesrekkakuski, en kyllä kokisi minkäänlaiseksi auktoriteetiksi itseäni huomattavasiti nuorempaa henkilöä ja jäisi avautumiset avautumatta. Itsekin naisena koin tilanteen huomattavan kiusalliseksi ja tuntui, että käynnistäni oli lähinnä se apu, että tämä tyttö sai työkokemusta minun kustannuksellani... käteen jäi tahmainen, hyväksikäytetty olo. Lopetin käynnit lyhyeen. Vastapuolella ei yksinkertaisesti ollut uskottavuutta silmissäni.

No tämähän nyt kertoo paljon enemmän sinusta kuin siitä "terapeuttityttösestä" jota päätit katsoa alaspäin ja kyseenalaistaa hänen ammattitaitonsa ilmeisesti vain hänen ikänsä vuoksi.

Mistäpä sinä tiesit, mitä tuolla tyttösellä oli elämässä ehtinyt jo sattua? Hän oli saattanut lapsuudessaan vuosia olla hyväksikäytön kohteena, menettää läheisensä, sairastaa jotain kroonista sairautta ja kärsiä vahvaa aineellista puutetta koko lapsuutensa ja opiskeluaikana. Hänellä saattoi olla sitä elämänkokemusta, jota täällä nyt niin kovasti haetaan ja korostetaan, paljon enemmän kuin yhdelläkään asiakkaallaan. Hän oli saattanut ehtiä käymään itsekin jo vuosia terapiassa nuoresta iästään huolimatta niin että oli sujut omien elämänkokemustensa kanssa. Sen lisäksi hän oli vielä opiskellut yleistä asiaa aiheesta, eli ei olisi tyrkyttämässä vain omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan, toisin kuin ne pelkät kokemusasiantuntijat joskus tekevät. Mutta ei, sinä annoit tuomiosi pelkästään sen perusteella miltä tilanne vaikutti=nuori tyttönen, mitä tuokaan mistään tietää, ei se osaa mua auttaa.

Tämä ketju on kyllä ollut todella kummallista luettavaa. Ja antanut vahvasti kuvan siitä, että ei ne mitkään terapeutit todellakaan ole se ihmisryhmä, joka ei ymmärtäisi sitä, miten moninaisia taustoja ihmisillä voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pop

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että psykiatrien ja -terapeuttien luokka näkyy.

Usein lukiessani esimerkiksi perhe-elämää ja lastenkasvatusta koskevia lehtijuttuja tai näiden kasvatusgurujen haastatteluja, huomaan ajattelevani että ohjeissa ja neuvoissa on aika voimakas ylemmän keskiluokkaisuuden klangi. Kaupunkilaisuuskin näkyy. Että kyse ei välttämättä ole siitä, että tutkitusti olisi hyödyllistä toimia teinin kanssa tavalla x, vaan siitä että ylemmän keskiluokan perheissä noin tavataan toimia. 

täsmälleen näin! SOsiologia on siinä mielessä parempi lähtökohta kuin psykologia, että se luontaisesti ja lähtökohtaisesti ottaa huomioon yksilön nimenomaan edustamansa yhteiskunnan ja luokan tasolla. Ja terapeuttihen ei välttämättä ole nähnyt edes psykologian opintoja sosiologiasta puhumattakaan. Terapeutuksi voi kouluttautua olemalla lähtökohtaisesti teologi. Tai fysioterapeutti.

Asian vierestä: Joskus olen miettinyt sitäkin, miltäköhän jostain kuuttakymmentä lähentelevästä rekkakuskimiehestä tuntuu, kun työterveys (esim. meidän työpaikallamme) laittaa hänet puhumaan henkisen puolen asioistaan jollekin vastavalmistuneelle vähän päältä parikymppiselle tyttöselle? Siinä tulee jo triplakuilu: yhteiskuntaluokka, sukupuoli, ikä. Jos olisin kyseinen kuuskymppinen miesrekkakuski, en kyllä kokisi minkäänlaiseksi auktoriteetiksi itseäni huomattavasiti nuorempaa henkilöä ja jäisi avautumiset avautumatta. Itsekin naisena koin tilanteen huomattavan kiusalliseksi ja tuntui, että käynnistäni oli lähinnä se apu, että tämä tyttö sai työkokemusta minun kustannuksellani... käteen jäi tahmainen, hyväksikäytetty olo. Lopetin käynnit lyhyeen. Vastapuolella ei yksinkertaisesti ollut uskottavuutta silmissäni.

No tämähän nyt kertoo paljon enemmän sinusta kuin siitä "terapeuttityttösestä" jota päätit katsoa alaspäin ja kyseenalaistaa hänen ammattitaitonsa ilmeisesti vain hänen ikänsä vuoksi.

Mistäpä sinä tiesit, mitä tuolla tyttösellä oli elämässä ehtinyt jo sattua? Hän oli saattanut lapsuudessaan vuosia olla hyväksikäytön kohteena, menettää läheisensä, sairastaa jotain kroonista sairautta ja kärsiä vahvaa aineellista puutetta koko lapsuutensa ja opiskeluaikana. Hänellä saattoi olla sitä elämänkokemusta, jota täällä nyt niin kovasti haetaan ja korostetaan, paljon enemmän kuin yhdelläkään asiakkaallaan. Hän oli saattanut ehtiä käymään itsekin jo vuosia terapiassa nuoresta iästään huolimatta niin että oli sujut omien elämänkokemustensa kanssa. Sen lisäksi hän oli vielä opiskellut yleistä asiaa aiheesta, eli ei olisi tyrkyttämässä vain omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan, toisin kuin ne pelkät kokemusasiantuntijat joskus tekevät. Mutta ei, sinä annoit tuomiosi pelkästään sen perusteella miltä tilanne vaikutti=nuori tyttönen, mitä tuokaan mistään tietää, ei se osaa mua auttaa.

Tämä ketju on kyllä ollut todella kummallista luettavaa. Ja antanut vahvasti kuvan siitä, että ei ne mitkään terapeutit todellakaan ole se ihmisryhmä, joka ei ymmärtäisi sitä, miten moninaisia taustoja ihmisillä voi olla.

Olen samaa mieltä, että kertoo enemmän kävijästä kuin terapeutista. Kuitenkin mielestäni aivan ok valita terapeutti sukupuolen, iän tai minkä tahansa "sopimattoman" syyn takia, jos mistä tahansa syystä puhuminen tällöin helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että psykiatrien ja -terapeuttien luokka näkyy.

Usein lukiessani esimerkiksi perhe-elämää ja lastenkasvatusta koskevia lehtijuttuja tai näiden kasvatusgurujen haastatteluja, huomaan ajattelevani että ohjeissa ja neuvoissa on aika voimakas ylemmän keskiluokkaisuuden klangi. Kaupunkilaisuuskin näkyy. Että kyse ei välttämättä ole siitä, että tutkitusti olisi hyödyllistä toimia teinin kanssa tavalla x, vaan siitä että ylemmän keskiluokan perheissä noin tavataan toimia. 

täsmälleen näin! SOsiologia on siinä mielessä parempi lähtökohta kuin psykologia, että se luontaisesti ja lähtökohtaisesti ottaa huomioon yksilön nimenomaan edustamansa yhteiskunnan ja luokan tasolla. Ja terapeuttihen ei välttämättä ole nähnyt edes psykologian opintoja sosiologiasta puhumattakaan. Terapeutuksi voi kouluttautua olemalla lähtökohtaisesti teologi. Tai fysioterapeutti.

Asian vierestä: Joskus olen miettinyt sitäkin, miltäköhän jostain kuuttakymmentä lähentelevästä rekkakuskimiehestä tuntuu, kun työterveys (esim. meidän työpaikallamme) laittaa hänet puhumaan henkisen puolen asioistaan jollekin vastavalmistuneelle vähän päältä parikymppiselle tyttöselle? Siinä tulee jo triplakuilu: yhteiskuntaluokka, sukupuoli, ikä. Jos olisin kyseinen kuuskymppinen miesrekkakuski, en kyllä kokisi minkäänlaiseksi auktoriteetiksi itseäni huomattavasiti nuorempaa henkilöä ja jäisi avautumiset avautumatta. Itsekin naisena koin tilanteen huomattavan kiusalliseksi ja tuntui, että käynnistäni oli lähinnä se apu, että tämä tyttö sai työkokemusta minun kustannuksellani... käteen jäi tahmainen, hyväksikäytetty olo. Lopetin käynnit lyhyeen. Vastapuolella ei yksinkertaisesti ollut uskottavuutta silmissäni.

No tämähän nyt kertoo paljon enemmän sinusta kuin siitä "terapeuttityttösestä" jota päätit katsoa alaspäin ja kyseenalaistaa hänen ammattitaitonsa ilmeisesti vain hänen ikänsä vuoksi.

Mistäpä sinä tiesit, mitä tuolla tyttösellä oli elämässä ehtinyt jo sattua? Hän oli saattanut lapsuudessaan vuosia olla hyväksikäytön kohteena, menettää läheisensä, sairastaa jotain kroonista sairautta ja kärsiä vahvaa aineellista puutetta koko lapsuutensa ja opiskeluaikana. Hänellä saattoi olla sitä elämänkokemusta, jota täällä nyt niin kovasti haetaan ja korostetaan, paljon enemmän kuin yhdelläkään asiakkaallaan. Hän oli saattanut ehtiä käymään itsekin jo vuosia terapiassa nuoresta iästään huolimatta niin että oli sujut omien elämänkokemustensa kanssa. Sen lisäksi hän oli vielä opiskellut yleistä asiaa aiheesta, eli ei olisi tyrkyttämässä vain omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan, toisin kuin ne pelkät kokemusasiantuntijat joskus tekevät. Mutta ei, sinä annoit tuomiosi pelkästään sen perusteella miltä tilanne vaikutti=nuori tyttönen, mitä tuokaan mistään tietää, ei se osaa mua auttaa.

Tämä ketju on kyllä ollut todella kummallista luettavaa. Ja antanut vahvasti kuvan siitä, että ei ne mitkään terapeutit todellakaan ole se ihmisryhmä, joka ei ymmärtäisi sitä, miten moninaisia taustoja ihmisillä voi olla.

Nämä kaikki terapiaketjut ovat tosi kummallisia ja ihme catch22. Terapiaan pitää päästä ehdottomasti, pelkkä nappien syöminen ei kelpaa, mutta terapeutit eivät kelpaa, koska eivät ole itse mielenterveysongelmaisia ja syrjäytyneitä. Terapeutteja halveksutaan aivan mielipuolisesti, mutta silti siellä jaksetaan juosta vuodesta toiseen. Monen kirjoitelmat ovat niin kertakaikkisen katkeria ja sairaita, että ihmettelen, jos on ainuttakaan muuta kuuntelijaa elämässä kuin maksettu terapeutti. Ja sitäkin kohdellaan paskasti. 

Kolumniin on alkuperäisellä julkaisusivulla tullut näköjään aika paljon kielteisiä kommentteja, ilmeisesti moni nimenomaan terapeuteilta! Kalikka siis kalahti. Jännää. Kommenteissa haukutaan ns. olkinukkea, eli väitetään kirjoittajan sanoneen sellaista mitä ei sanonut: että hyväosainen ei muka mitenkään voisi ymmärtää köyhiä tai että huono-osaisuuden pitäisi olla ehto terapeutiksi ryhtymiselle tai että jotta ymmärtäisi päihdeongelmaisia pitää itselläkin olla ollut päihdeongelma. Näinhän nimenomaan kirjoittaja ei väittänyt, vaan toi esiin, että on paljon helpompaa eläytyä sellaisten ihmisten kokemuksiin, joista on itselläkin jotain kokemusta. Ja että luokka-asema ja tulotaso ovat hyvin voimakkaita elämänkokemuksen määrittäjiä. Eri yhteiskuntaluokat elävät monessa suhteessa erilaista todellisuutta. Näiden etäisyyksien ylittäminen ei ole mahdotonta, mutta vaatii kyllä terapeutilta paljon. Kaikki eivät siihen kykene. Kirjoittaja peräänkuulutti monimuotoisuutta terapeutiksi opiskelevien taustoissa, ja maksuton tai nykyistä edullisempi koulutus olisi sen saavuttamiseksi varmasti ensimmäinen askel. 

Mikähän sai nuo terapeutit niin älähtämään... Itse olen asiakkaana kohdannut lähinnä hyväosaisia terapeutteja, ja huomannut kyllä selvästi heidän katsantokantansa rajallisuuden tässä suhteessa. Jotkut ymmärtävät enemmän kuin toiset. Nekin, joiden koen ymmärtävän hyvin, ymmärtävät enemmän sillä tavalla että ymmärrän-että-en-täysin-voi-ymmärtää, ja pikemminkin kuin väittävät ymmärtää koettavat hyväksyä kokemusteni erilaisuuden ja olla arvostelematta ja vähättelemättä niitä. Se ei ole ihan sama kuin empaattinen eläytyminen, mutta jotain kuitenkin. (Tällä hetkellä käyn hyvällä terapeutilla, joka sivumennen sanoen ei tee merkintöjä Kantaan eikä muihinkaan sähköisiin järjestelmiin. Näin Vastaamo-keissiin liittyen...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ammattitaitoinen terapeutti ymmärrä miten asiakas itse kokee dyykkauksen?

Ei kai niitä ongelmia pureta terapeutin näkökulmasta vaan asiakkaan?

Kuten tekstistä näet; ei ymmärrä. Ja on vielä eti asia näennäisesti ”ymmärtää”, kuin tajuta todella. Luokkaerot rehottaa, ja samoin asenteet. Kuinka minä, heikko-osainen ja sairas - voisin tulla ymmärretyksi kokoomuslaisen terapeutin taholta, joka poliittisen kantansa kautta _hyväksyy_ kohteluni ja alaspainamiseni, jollakin osin jopa haluaa sen heikkenevän? Aivan, en mitenkään.

En ole terapeutti enkä kokoomuslainen, mutta viestiisi kiteytyy varmaan suurin ongelmasi. Sinun ongelmasi eivät ole muiden syytä, loppujen lopuksi. Kyllä, monet ihmiset menevät rikki jo lapsena, mutta aikuisena on otettava vastuu omasta elämästä. Niin kauan kuin syyttää vain muita, ei todellista kasvamista tapahdu. Tsemppiä!

Vauva-palstan aktiivikiiusaaja jälleen ottanut uhrin. Minusta on outoa, että tällaisella luuseripalstalla ehtii sikiämään näin paljon väkivaltaista äärioikeistoa. Oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Kolumniin on alkuperäisellä julkaisusivulla tullut näköjään aika paljon kielteisiä kommentteja, ilmeisesti moni nimenomaan terapeuteilta! Kalikka siis kalahti. Jännää. Kommenteissa haukutaan ns. olkinukkea, eli väitetään kirjoittajan sanoneen sellaista mitä ei sanonut: että hyväosainen ei muka mitenkään voisi ymmärtää köyhiä tai että huono-osaisuuden pitäisi olla ehto terapeutiksi ryhtymiselle tai että jotta ymmärtäisi päihdeongelmaisia pitää itselläkin olla ollut päihdeongelma. Näinhän nimenomaan kirjoittaja ei väittänyt, vaan toi esiin, että on paljon helpompaa eläytyä sellaisten ihmisten kokemuksiin, joista on itselläkin jotain kokemusta. Ja että luokka-asema ja tulotaso ovat hyvin voimakkaita elämänkokemuksen määrittäjiä. Eri yhteiskuntaluokat elävät monessa suhteessa erilaista todellisuutta. Näiden etäisyyksien ylittäminen ei ole mahdotonta, mutta vaatii kyllä terapeutilta paljon. Kaikki eivät siihen kykene. Kirjoittaja peräänkuulutti monimuotoisuutta terapeutiksi opiskelevien taustoissa, ja maksuton tai nykyistä edullisempi koulutus olisi sen saavuttamiseksi varmasti ensimmäinen askel. 

Mikähän sai nuo terapeutit niin älähtämään... Itse olen asiakkaana kohdannut lähinnä hyväosaisia terapeutteja, ja huomannut kyllä selvästi heidän katsantokantansa rajallisuuden tässä suhteessa. Jotkut ymmärtävät enemmän kuin toiset. Nekin, joiden koen ymmärtävän hyvin, ymmärtävät enemmän sillä tavalla että ymmärrän-että-en-täysin-voi-ymmärtää, ja pikemminkin kuin väittävät ymmärtää koettavat hyväksyä kokemusteni erilaisuuden ja olla arvostelematta ja vähättelemättä niitä. Se ei ole ihan sama kuin empaattinen eläytyminen, mutta jotain kuitenkin. (Tällä hetkellä käyn hyvällä terapeutilla, joka sivumennen sanoen ei tee merkintöjä Kantaan eikä muihinkaan sähköisiin järjestelmiin. Näin Vastaamo-keissiin liittyen...)

Terapeuteissa on paljon narsistis-sadistista ainesta joka ei kestä lainkaan kritiikkiä.

Moni terapeutti HALVEKSUU asiakastaan roolinsa ulkopuolella. Ja isot kirjaimet sen vuoksi, että tämä on erittäin yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Moni terapeutti HALVEKSUU asiakastaan roolinsa ulkopuolella. Ja isot kirjaimet sen vuoksi, että tämä on erittäin yleistä.

Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, miksi terapia lopulta epäonnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Kolumniin on alkuperäisellä julkaisusivulla tullut näköjään aika paljon kielteisiä kommentteja, ilmeisesti moni nimenomaan terapeuteilta! Kalikka siis kalahti. Jännää. Kommenteissa haukutaan ns. olkinukkea, eli väitetään kirjoittajan sanoneen sellaista mitä ei sanonut: että hyväosainen ei muka mitenkään voisi ymmärtää köyhiä tai että huono-osaisuuden pitäisi olla ehto terapeutiksi ryhtymiselle tai että jotta ymmärtäisi päihdeongelmaisia pitää itselläkin olla ollut päihdeongelma. Näinhän nimenomaan kirjoittaja ei väittänyt, vaan toi esiin, että on paljon helpompaa eläytyä sellaisten ihmisten kokemuksiin, joista on itselläkin jotain kokemusta. Ja että luokka-asema ja tulotaso ovat hyvin voimakkaita elämänkokemuksen määrittäjiä. Eri yhteiskuntaluokat elävät monessa suhteessa erilaista todellisuutta. Näiden etäisyyksien ylittäminen ei ole mahdotonta, mutta vaatii kyllä terapeutilta paljon. Kaikki eivät siihen kykene. Kirjoittaja peräänkuulutti monimuotoisuutta terapeutiksi opiskelevien taustoissa, ja maksuton tai nykyistä edullisempi koulutus olisi sen saavuttamiseksi varmasti ensimmäinen askel. 

Mikähän sai nuo terapeutit niin älähtämään... Itse olen asiakkaana kohdannut lähinnä hyväosaisia terapeutteja, ja huomannut kyllä selvästi heidän katsantokantansa rajallisuuden tässä suhteessa. Jotkut ymmärtävät enemmän kuin toiset. Nekin, joiden koen ymmärtävän hyvin, ymmärtävät enemmän sillä tavalla että ymmärrän-että-en-täysin-voi-ymmärtää, ja pikemminkin kuin väittävät ymmärtää koettavat hyväksyä kokemusteni erilaisuuden ja olla arvostelematta ja vähättelemättä niitä. Se ei ole ihan sama kuin empaattinen eläytyminen, mutta jotain kuitenkin. (Tällä hetkellä käyn hyvällä terapeutilla, joka sivumennen sanoen ei tee merkintöjä Kantaan eikä muihinkaan sähköisiin järjestelmiin. Näin Vastaamo-keissiin liittyen...)

Mitä ihmettä, eikö tällä palstalla nimenomaan ole se konsensus, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ammattitaitoinen terapeutti ymmärrä miten asiakas itse kokee dyykkauksen?

Ei kai niitä ongelmia pureta terapeutin näkökulmasta vaan asiakkaan?

Kuten tekstistä näet; ei ymmärrä. Ja on vielä eti asia näennäisesti ”ymmärtää”, kuin tajuta todella. Luokkaerot rehottaa, ja samoin asenteet. Kuinka minä, heikko-osainen ja sairas - voisin tulla ymmärretyksi kokoomuslaisen terapeutin taholta, joka poliittisen kantansa kautta _hyväksyy_ kohteluni ja alaspainamiseni, jollakin osin jopa haluaa sen heikkenevän? Aivan, en mitenkään.

En ole terapeutti enkä kokoomuslainen, mutta viestiisi kiteytyy varmaan suurin ongelmasi. Sinun ongelmasi eivät ole muiden syytä, loppujen lopuksi. Kyllä, monet ihmiset menevät rikki jo lapsena, mutta aikuisena on otettava vastuu omasta elämästä. Niin kauan kuin syyttää vain muita, ei todellista kasvamista tapahdu. Tsemppiä!

Vauva-palstan aktiivikiiusaaja jälleen ottanut uhrin. Minusta on outoa, että tällaisella luuseripalstalla ehtii sikiämään näin paljon väkivaltaista äärioikeistoa. Oikeasti.

Tuo sinua kiusannut on luultavasti kermaperseterapeutti joka otti itseensä, ja löi elitismillä päähän. Tämän vuoksihan juuri artikkeli ilmestyi. Aiheesta, huomaan.

Paskasta itsetunnosta se lähinnä kertoo, jos miettii liikaa mitä joku terapeutti asiakkaastaan miettii. Ei sitä oikeasti viimeiseen asti kiinnosta, eikä pidäkään, koska on vain apuväline ja todellinen motivaatio asioiden parantamiseen lähtee siitä terapoitavasta itsestään. Aika pihalla pitää olla, jos odottaa jotain täydellistä jatkuvaa empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Paskasta itsetunnosta se lähinnä kertoo, jos miettii liikaa mitä joku terapeutti asiakkaastaan miettii. Ei sitä oikeasti viimeiseen asti kiinnosta, eikä pidäkään, koska on vain apuväline ja todellinen motivaatio asioiden parantamiseen lähtee siitä terapoitavasta itsestään. Aika pihalla pitää olla, jos odottaa jotain täydellistä jatkuvaa empatiaa.

100€/h odotan ihan juuri jatkuvaa empatiaa, ja vieläpä totaalista ymmärrystä! Ajatella!

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapiakoulutusten maksuttomuus edistäisi mahdollisuuksien tasa-arvoa, jossa psykoterapeutiksi kouluttautuminen olisi realistinen urapolku nykyistä useammille päteville ja sopiville ammattilaisille. Tällä hetkellä tie tyssää monella taloudellisten resurssien puuttumiseen ja koulutuksiin päätyvät ne, jotka (muiden pääsyvaatimusten täyttymisen lisäksi) pystyvät sijoittamaan kymmeniä tuhansia euroja koulutukseen ja sivukuluihin (=oma terapia, ansionmenetykset koulutuksen ajalta jne). 

Tunnen pari terapeuttia, ja he ovat rahoittaneet koulutuksen lainarahalla. Eli kyllä se ihan mahdollista on, vaikka ei ole varakas.

Tähän muuhun keskusteluun sanoisin, että on varmasti yhtä paljon ihmisiä, joita terapia ei auta, kuin ihmisiä, joita se auttaa. Onneksi kenenkään ei ole pakko käydä tetapiassa, se on täysin vapaaehtoista.

Terkuin, terveydenhoidon ammattilainen joka nähnyt sitä ja tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ammattitaitoinen terapeutti ymmärrä miten asiakas itse kokee dyykkauksen?

Ei kai niitä ongelmia pureta terapeutin näkökulmasta vaan asiakkaan?

Kuten tekstistä näet; ei ymmärrä. Ja on vielä eti asia näennäisesti ”ymmärtää”, kuin tajuta todella. Luokkaerot rehottaa, ja samoin asenteet. Kuinka minä, heikko-osainen ja sairas - voisin tulla ymmärretyksi kokoomuslaisen terapeutin taholta, joka poliittisen kantansa kautta _hyväksyy_ kohteluni ja alaspainamiseni, jollakin osin jopa haluaa sen heikkenevän? Aivan, en mitenkään.

En ole terapeutti enkä kokoomuslainen, mutta viestiisi kiteytyy varmaan suurin ongelmasi. Sinun ongelmasi eivät ole muiden syytä, loppujen lopuksi. Kyllä, monet ihmiset menevät rikki jo lapsena, mutta aikuisena on otettava vastuu omasta elämästä. Niin kauan kuin syyttää vain muita, ei todellista kasvamista tapahdu. Tsemppiä!

Vauva-palstan aktiivikiiusaaja jälleen ottanut uhrin. Minusta on outoa, että tällaisella luuseripalstalla ehtii sikiämään näin paljon väkivaltaista äärioikeistoa. Oikeasti.

Ookoo. Niin syvä hämmennys, ettei voi sanoa muuta kuin, että kyllä maailmassa on osa sekaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskasta itsetunnosta se lähinnä kertoo, jos miettii liikaa mitä joku terapeutti asiakkaastaan miettii. Ei sitä oikeasti viimeiseen asti kiinnosta, eikä pidäkään, koska on vain apuväline ja todellinen motivaatio asioiden parantamiseen lähtee siitä terapoitavasta itsestään. Aika pihalla pitää olla, jos odottaa jotain täydellistä jatkuvaa empatiaa.

100€/h odotan ihan juuri jatkuvaa empatiaa, ja vieläpä totaalista ymmärrystä! Ajatella!

Mites sen saman rahan maksaja? Saako se odottaa jotain vai onko sulla joku syntymäoikeus ulista toisten rahoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että psykiatrien ja -terapeuttien luokka näkyy.

Usein lukiessani esimerkiksi perhe-elämää ja lastenkasvatusta koskevia lehtijuttuja tai näiden kasvatusgurujen haastatteluja, huomaan ajattelevani että ohjeissa ja neuvoissa on aika voimakas ylemmän keskiluokkaisuuden klangi. Kaupunkilaisuuskin näkyy. Että kyse ei välttämättä ole siitä, että tutkitusti olisi hyödyllistä toimia teinin kanssa tavalla x, vaan siitä että ylemmän keskiluokan perheissä noin tavataan toimia. 

täsmälleen näin! SOsiologia on siinä mielessä parempi lähtökohta kuin psykologia, että se luontaisesti ja lähtökohtaisesti ottaa huomioon yksilön nimenomaan edustamansa yhteiskunnan ja luokan tasolla. Ja terapeuttihen ei välttämättä ole nähnyt edes psykologian opintoja sosiologiasta puhumattakaan. Terapeutuksi voi kouluttautua olemalla lähtökohtaisesti teologi. Tai fysioterapeutti.

Asian vierestä: Joskus olen miettinyt sitäkin, miltäköhän jostain kuuttakymmentä lähentelevästä rekkakuskimiehestä tuntuu, kun työterveys (esim. meidän työpaikallamme) laittaa hänet puhumaan henkisen puolen asioistaan jollekin vastavalmistuneelle vähän päältä parikymppiselle tyttöselle? Siinä tulee jo triplakuilu: yhteiskuntaluokka, sukupuoli, ikä. Jos olisin kyseinen kuuskymppinen miesrekkakuski, en kyllä kokisi minkäänlaiseksi auktoriteetiksi itseäni huomattavasiti nuorempaa henkilöä ja jäisi avautumiset avautumatta. Itsekin naisena koin tilanteen huomattavan kiusalliseksi ja tuntui, että käynnistäni oli lähinnä se apu, että tämä tyttö sai työkokemusta minun kustannuksellani... käteen jäi tahmainen, hyväksikäytetty olo. Lopetin käynnit lyhyeen. Vastapuolella ei yksinkertaisesti ollut uskottavuutta silmissäni.

No tämähän nyt kertoo paljon enemmän sinusta kuin siitä "terapeuttityttösestä" jota päätit katsoa alaspäin ja kyseenalaistaa hänen ammattitaitonsa ilmeisesti vain hänen ikänsä vuoksi.

Mistäpä sinä tiesit, mitä tuolla tyttösellä oli elämässä ehtinyt jo sattua? Hän oli saattanut lapsuudessaan vuosia olla hyväksikäytön kohteena, menettää läheisensä, sairastaa jotain kroonista sairautta ja kärsiä vahvaa aineellista puutetta koko lapsuutensa ja opiskeluaikana. Hänellä saattoi olla sitä elämänkokemusta, jota täällä nyt niin kovasti haetaan ja korostetaan, paljon enemmän kuin yhdelläkään asiakkaallaan. Hän oli saattanut ehtiä käymään itsekin jo vuosia terapiassa nuoresta iästään huolimatta niin että oli sujut omien elämänkokemustensa kanssa. Sen lisäksi hän oli vielä opiskellut yleistä asiaa aiheesta, eli ei olisi tyrkyttämässä vain omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan, toisin kuin ne pelkät kokemusasiantuntijat joskus tekevät. Mutta ei, sinä annoit tuomiosi pelkästään sen perusteella miltä tilanne vaikutti=nuori tyttönen, mitä tuokaan mistään tietää, ei se osaa mua auttaa.

Tämä ketju on kyllä ollut todella kummallista luettavaa. Ja antanut vahvasti kuvan siitä, että ei ne mitkään terapeutit todellakaan ole se ihmisryhmä, joka ei ymmärtäisi sitä, miten moninaisia taustoja ihmisillä voi olla.

Psykologit itsekin myöntävät, kun heidän kanssaan keskustelee, että terapia on hyvin pitkälle henkilökemiaa. Jos henkilökemia ei toimi, se ei toimi ja sillä hyvä. Minulla ei ole mitään velvollisuutta asiakkaana yrittää "ymmärtää" terapeuttia ja toimia hänen tukenaan ja siloitella hänen epäkohtiaan. Tuon tytöntyllerön kanssa ongelmat eivät perustuneet vain hänen ikäänsä vaan persoonallisuuteensa, huomioihinsa, tapaansa puhua, yleissivistykseensä,  vaikutelmaan älykkyystasostaan jne.. Vakuutan, että tämän henkilön kanssa tilanne oli vähän sama kuin olisi puhunut asioistaan lapselle. Terapia ei toimi niin. Terapeutin pitää herättää luottamusta, olla ikään kuin auktoriteetti tai vanhempi tai vähintäänkin tasaveroinen keskustelukumppani itsen kanssa, ei ainakaan kuin lapsi suhteessa itseen. Itsekin akateemisesti koulutettuna en tuon itseäni nuoremman, epävarman, ei niin kovin älykkään tuntuisen ihmisen pitäminen auktoriteettina, jonka käsiin antaa oman elämänsä,  todellakaan ollut valinta, jonka olisin halunnut tehdä. Mutta sinulle se varmasti olisi sitä ollut. Ehkä olet niitä henkilöitä, jotka kaatavat elämänsä ihan jokaisen, vaikkapa oman lapsensakin kannettavaksi? Eihän sillä ole väliä, minkä ikäinen ja "kokoinen" se auttaja on :D. Kuka tahansa terapeutti ei ole hyvä terapeutti, ja asiakkaalla on oikeus tehdä tämä havainto. Käytin oikeuttani. Ja nyt käytän oikeuttani ihmetellä, miten paljon huonompi tilanne olisi ollut sellaisella asiakkaalla, joka olisi ollut minua vanhempi ja vielä eri sukupuolta.