Keskiluokkainen psykoterapeutti ei ole paras kaikille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tilannehan tuo on tietysti asioidessasi lääkärin, psykiatrin, sosiaalityöntekijäm tai vaikka papin kanssa. Kouluttautumalla ollaan ylempää keskiluokkaa. Terapeutti vielä erityisellä tavalla, koska koulutus maksaa n. 30 000 opiskelijan omaa rahaa.

Sinulla ei kyllä ole hajua, mitä ylempi keskiluokka tarkoittaa. Siihen ei pääse vain koulutuksella.

Koulutus on oleellisin tekijä. Sotket nyt yläluokkaan, jossa on myös vanhaa rahaa ja sosiaalisia verkkoja, jotka ovat muotoutuneet jo useamman sukupolven aikana.

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaisuus on ennen kaikkea asenne. Sellainen katsontakanta elämään sopii politiikkaan ja talouteen, mutta terapiatyöhön tai hoitoalalle se ei käy.

Tästä samaa mieltä. Moni voi olla todella karuistakin oloista koulutuksella noussut taloudellisesti vakavaraiseksi. Silti ymmärrys ja näkökyky muuhunkin säilyy. Samoin täällä mainituilla ”kermapersekakaroilla” voi olla ihan aitoa halua eläytyä heikompiosaisten aivoituksiin, tämän toimivuuteen minulla tosin ei ole luottoa. Mutta joo, keskiluokkaisuus on kupla jossa joko valitaan elää tahi sitten ei.

Millä perusteella terapeutit on pahoja mutta muiden korkeasti koulutettujen osalta koulutus ei ole ongelma. Psykoterapeuteilla vieläpä on kirjava tausta, ei mitään yhtä koulutustasoa. Joukossa on amk-tutkinnon suorittaneita.

Itse tunnen yhden psykoterapeutin ja hänellä on omia ongelmia ollut elämässään aivan riittävästi. Mihin perustuu kuvitelma, että joku ryhmä voisi elää ilman kosketuspintaa arkeen?

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella terapeutit on pahoja mutta muiden korkeasti koulutettujen osalta koulutus ei ole ongelma. Psykoterapeuteilla vieläpä on kirjava tausta, ei mitään yhtä koulutustasoa. Joukossa on amk-tutkinnon suorittaneita.

Itse tunnen yhden psykoterapeutin ja hänellä on omia ongelmia ollut elämässään aivan riittävästi. Mihin perustuu kuvitelma, että joku ryhmä voisi elää ilman kosketuspintaa arkeen?

Psykoterapeutit eivät ole _pahoja_, kukaan ei sellaista ole väittänyt. Tässä tuskin (artikkeli) puhutaan AMK-terpoista, tosin heistäkin näitä pönöttäviä keskiluokkaisia löytyy. Eniten tätä skaalaa kuitenkin edustaa psykologit ja psykiatrit, joilla terapeuttikoulutus. Ns eliittiterapeuttisto. Ikävän tästä tekee se, että akateemiselta osaamiseltaan ja koulutukseltaan nämä viimeksimainitut ovat täysin eri kategoriaa kuin AMK-porukka (huimattavasti tasokkaampaa), mutta asenteessa ja ymmärryksessä on se vajavuus. Vaikeaa. Vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella terapeutit on pahoja mutta muiden korkeasti koulutettujen osalta koulutus ei ole ongelma. Psykoterapeuteilla vieläpä on kirjava tausta, ei mitään yhtä koulutustasoa. Joukossa on amk-tutkinnon suorittaneita.

Itse tunnen yhden psykoterapeutin ja hänellä on omia ongelmia ollut elämässään aivan riittävästi. Mihin perustuu kuvitelma, että joku ryhmä voisi elää ilman kosketuspintaa arkeen?

Avainsana on _asiakkaan_ arkeen. Arki se on eliitilläkin - tosin kovin erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella terapeutit on pahoja mutta muiden korkeasti koulutettujen osalta koulutus ei ole ongelma. Psykoterapeuteilla vieläpä on kirjava tausta, ei mitään yhtä koulutustasoa. Joukossa on amk-tutkinnon suorittaneita.

Itse tunnen yhden psykoterapeutin ja hänellä on omia ongelmia ollut elämässään aivan riittävästi. Mihin perustuu kuvitelma, että joku ryhmä voisi elää ilman kosketuspintaa arkeen?

Avainsana on _asiakkaan_ arkeen. Arki se on eliitilläkin - tosin kovin erilainen.

Eikö itsekin terapiassa käynyt henkilö omaa kosketusta asiakkaan arkeen, kun on se asiakas itsekin ollut? Et edelleenkään osaa perustella, miksi terapeutti olisi jotenkin kultapossuihminen, mutta muut koulutetut ihmisiä kohtaavat eivät tai se ei ole ongelma. Pitääkö psykiatrin olla itse psyykkisesti sairas tai sosiaalityöntekijän ylivelkaantunut tai päihdeongelmainen tai vähintään kodista, jossa näitä ongelmia on?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kyllä kuuluisan psukiatrin, joka on myös kirjoittanut useamman kirjan. Seurusteltuani hänen kanssaan luottamus kyseiseen ammattikuntaan rapisi kummasti. Hän esim käytti maksullisia seuralaisia säännöllisesti, halveksui siskojaan eikä ollut väleissä tyttäreensä.

Yhden ihmisen perusteella teilaat koko ammattikunnan? Koulutus tai kouluttamattomuus ei tee ihmisestä hyvää ja muita arvostavaa. Samassa perheessäkin voi olla aikuisilla lapsilla kovin monenlaisia arvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella terapeutit on pahoja mutta muiden korkeasti koulutettujen osalta koulutus ei ole ongelma. Psykoterapeuteilla vieläpä on kirjava tausta, ei mitään yhtä koulutustasoa. Joukossa on amk-tutkinnon suorittaneita.

Itse tunnen yhden psykoterapeutin ja hänellä on omia ongelmia ollut elämässään aivan riittävästi. Mihin perustuu kuvitelma, että joku ryhmä voisi elää ilman kosketuspintaa arkeen?

Avainsana on _asiakkaan_ arkeen. Arki se on eliitilläkin - tosin kovin erilainen.

Eikö itsekin terapiassa käynyt henkilö omaa kosketusta asiakkaan arkeen, kun on se asiakas itsekin ollut? Et edelleenkään osaa perustella, miksi terapeutti olisi jotenkin kultapossuihminen, mutta muut koulutetut ihmisiä kohtaavat eivät tai se ei ole ongelma. Pitääkö psykiatrin olla itse psyykkisesti sairas tai sosiaalityöntekijän ylivelkaantunut tai päihdeongelmainen tai vähintään kodista, jossa näitä ongelmia on?

Ei, terapia-asiakkuus ei itsessään todellakaan takaa ihmisen ymmärrystä suuntaan tahi toiseen - etenkin jos ne ongelmat ovat täysin eri tasoilla.

Ja jälkimmäinen, kyllä se vaatii tietyn kosketuspinnan, jos nyt ei sentään täyttä kokemusasiantunijuutta löydykään.

Asiasta on turha kinata, artikkeli on hyvä ja tosi.

Vierailija kirjoitti:

Koko psykiatrinen hoitojärjestelmä tavoitteineen perustuu hyvin pitkälti keskiluokkaisiin ihanteisiin hyvästä elämästä. Yleensä hoitavat henkilöt yrittävät saada ihmiset kiinni kuntoutukseen, jotta heistä tulisi hyvinvoivia ja työkykyisiä tuottavia yhteiskunnan jäseniä. Työssä käyminen on itsessään jo keskiluokkainen ihanne, eikä se välttämättä ole kovinkaan monen alemmista luokista lähtöisin olevan vaikeista sosiaalisista ongelmista kärsivän ihmisen tavoite tai edes realiteetti, jos mallia tuollaisiin asioihin ei ole saanut missään elämänsä vaiheessa.

Jos ihminen ei edes tähtää työelämään, Kelan kuntoutuspsykoterapia ei ole häntä varten. Terapian tavoitteena on työ- ja opiskelukyvyn ylläpitäminen.

Jos haluaa elää vapaana taiteilijana, terapian voi maksaa itse.

Mitään muuta perusteluja ei ole tullut kuin koulutus, joka tekee ihmisestä vääränlaisen. Jospa apua haetaan jatkossa puoskareita, ei tartte altistua vaaralliseen koulutettujen maailmaan.

Sinänsä minusta aika monella muulla on elitistisempi tausta kuin jollain sosionomi- tai sairaanhoitajapohjaisella psykoterapeutilla.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko psykiatrinen hoitojärjestelmä tavoitteineen perustuu hyvin pitkälti keskiluokkaisiin ihanteisiin hyvästä elämästä. Yleensä hoitavat henkilöt yrittävät saada ihmiset kiinni kuntoutukseen, jotta heistä tulisi hyvinvoivia ja työkykyisiä tuottavia yhteiskunnan jäseniä. Työssä käyminen on itsessään jo keskiluokkainen ihanne, eikä se välttämättä ole kovinkaan monen alemmista luokista lähtöisin olevan vaikeista sosiaalisista ongelmista kärsivän ihmisen tavoite tai edes realiteetti, jos mallia tuollaisiin asioihin ei ole saanut missään elämänsä vaiheessa.

Jos ihminen ei edes tähtää työelämään, Kelan kuntoutuspsykoterapia ei ole häntä varten. Terapian tavoitteena on työ- ja opiskelukyvyn ylläpitäminen.

Jos haluaa elää vapaana taiteilijana, terapian voi maksaa itse.

Kuntoutusterapian tavoite - kyllä. Psykoterapian itsessään ei. Se on hoitomuoto siinä kuin lääkityskin, ja pitäisi olla kaikkien saatavilla, ei vain eliitin.

Todella, todella erikoisia ja lähes epäinhimillisiä ajatuksia ja mielipiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Mitään muuta perusteluja ei ole tullut kuin koulutus, joka tekee ihmisestä vääränlaisen. Jospa apua haetaan jatkossa puoskareita, ei tartte altistua vaaralliseen koulutettujen maailmaan.

Sinänsä minusta aika monella muulla on elitistisempi tausta kuin jollain sosionomi- tai sairaanhoitajapohjaisella psykoterapeutilla.

Höpö höpö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella terapeutit on pahoja mutta muiden korkeasti koulutettujen osalta koulutus ei ole ongelma. Psykoterapeuteilla vieläpä on kirjava tausta, ei mitään yhtä koulutustasoa. Joukossa on amk-tutkinnon suorittaneita.

Itse tunnen yhden psykoterapeutin ja hänellä on omia ongelmia ollut elämässään aivan riittävästi. Mihin perustuu kuvitelma, että joku ryhmä voisi elää ilman kosketuspintaa arkeen?

Avainsana on _asiakkaan_ arkeen. Arki se on eliitilläkin - tosin kovin erilainen.

Eikö itsekin terapiassa käynyt henkilö omaa kosketusta asiakkaan arkeen, kun on se asiakas itsekin ollut? Et edelleenkään osaa perustella, miksi terapeutti olisi jotenkin kultapossuihminen, mutta muut koulutetut ihmisiä kohtaavat eivät tai se ei ole ongelma. Pitääkö psykiatrin olla itse psyykkisesti sairas tai sosiaalityöntekijän ylivelkaantunut tai päihdeongelmainen tai vähintään kodista, jossa näitä ongelmia on?

Ei, terapia-asiakkuus ei itsessään todellakaan takaa ihmisen ymmärrystä suuntaan tahi toiseen - etenkin jos ne ongelmat ovat täysin eri tasoilla.

Ja jälkimmäinen, kyllä se vaatii tietyn kosketuspinnan, jos nyt ei sentään täyttä kokemusasiantunijuutta löydykään.

Asiasta on turha kinata, artikkeli on hyvä ja tosi.

Et vastannut kysymyksiin sosiaalityöntekijöiden ja psykiatrien perhetaustasta ja hoet täysin ilman perusteluja väitteitä psykoterapeuttien elitistisyydestä ja kyvyttömyydestä. Pitääkö ammattilaisten koulutuksesta luopua, jotta ei ole liian keskiluokkainen ?

Mitenkäs korkeasti koulutetut opettajat ymmärtävät huono-osaisia oppilaita? Entä koulukuraattorit? Psykologit? Miten sosiaalityöntekijä voi ratkoa korkeasti koulutettuna asiakkaansa ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko psykiatrinen hoitojärjestelmä tavoitteineen perustuu hyvin pitkälti keskiluokkaisiin ihanteisiin hyvästä elämästä. Yleensä hoitavat henkilöt yrittävät saada ihmiset kiinni kuntoutukseen, jotta heistä tulisi hyvinvoivia ja työkykyisiä tuottavia yhteiskunnan jäseniä. Työssä käyminen on itsessään jo keskiluokkainen ihanne, eikä se välttämättä ole kovinkaan monen alemmista luokista lähtöisin olevan vaikeista sosiaalisista ongelmista kärsivän ihmisen tavoite tai edes realiteetti, jos mallia tuollaisiin asioihin ei ole saanut missään elämänsä vaiheessa.

Jos ihminen ei edes tähtää työelämään, Kelan kuntoutuspsykoterapia ei ole häntä varten. Terapian tavoitteena on työ- ja opiskelukyvyn ylläpitäminen.

Jos haluaa elää vapaana taiteilijana, terapian voi maksaa itse.

Kuntoutusterapian tavoite - kyllä. Psykoterapian itsessään ei. Se on hoitomuoto siinä kuin lääkityskin, ja pitäisi olla kaikkien saatavilla, ei vain eliitin.

Todella, todella erikoisia ja lähes epäinhimillisiä ajatuksia ja mielipiteitä.

Kela kyllä maksaa psykoterapiaa vain niille, joiden katsotaan olevan kuntoutettavissa työelämään. Liian ongelmaiset ei sitä saa, heillä on muut tukimuodot. Tämä ei ole kenenkään keskustelijan keksintöä tai epäinhimillisyyttä.

Minusta tässä nyt sotketaan ammattilaisen antama terapia ja vertaistuki. Vertaistuellisia palveluja on olemassa myös. Voi etsiä itselleen vaikka entisten narkkareiden ryhmän, tai vaikka läheisensä itsemurhan vuoksi traumatisoituneiden ryhmän tai vaikka avioeroa kipuilevien ryhmän. Siellä sitä kokemuspintaa on. Ammattilaisen ei tarvitse toimia vertaistukena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko psykiatrinen hoitojärjestelmä tavoitteineen perustuu hyvin pitkälti keskiluokkaisiin ihanteisiin hyvästä elämästä. Yleensä hoitavat henkilöt yrittävät saada ihmiset kiinni kuntoutukseen, jotta heistä tulisi hyvinvoivia ja työkykyisiä tuottavia yhteiskunnan jäseniä. Työssä käyminen on itsessään jo keskiluokkainen ihanne, eikä se välttämättä ole kovinkaan monen alemmista luokista lähtöisin olevan vaikeista sosiaalisista ongelmista kärsivän ihmisen tavoite tai edes realiteetti, jos mallia tuollaisiin asioihin ei ole saanut missään elämänsä vaiheessa.

Jos ihminen ei edes tähtää työelämään, Kelan kuntoutuspsykoterapia ei ole häntä varten. Terapian tavoitteena on työ- ja opiskelukyvyn ylläpitäminen.

Jos haluaa elää vapaana taiteilijana, terapian voi maksaa itse.

Kuntoutusterapian tavoite - kyllä. Psykoterapian itsessään ei. Se on hoitomuoto siinä kuin lääkityskin, ja pitäisi olla kaikkien saatavilla, ei vain eliitin.

Todella, todella erikoisia ja lähes epäinhimillisiä ajatuksia ja mielipiteitä.

Kela kyllä maksaa psykoterapiaa vain niille, joiden katsotaan olevan kuntoutettavissa työelämään. Liian ongelmaiset ei sitä saa, heillä on muut tukimuodot. Tämä ei ole kenenkään keskustelijan keksintöä tai epäinhimillisyyttä.

Psykoterapiaa myönnetään lääkinnällisenä kuntoutuksena erittäin ongelmallisille ihmisille kokonaan sairaanhoitopiirin kustantamana. Aivan samaa settiä kuin kela-terapia - psykoterapiaa. Psykoterapia on _hoitomuoto_ mielenterveysongelmiin - ei missään tapauksessa vain yhteiskuntaa hyödyttävien yksilöiden hoitoon. Haloo.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä nyt sotketaan ammattilaisen antama terapia ja vertaistuki. Vertaistuellisia palveluja on olemassa myös. Voi etsiä itselleen vaikka entisten narkkareiden ryhmän, tai vaikka läheisensä itsemurhan vuoksi traumatisoituneiden ryhmän tai vaikka avioeroa kipuilevien ryhmän. Siellä sitä kokemuspintaa on. Ammattilaisen ei tarvitse toimia vertaistukena. 

Minun mielestäni ei sotketa. Ymmärtämätön ammattilainen aiheuttaa pahimmillaan uusiutuvan trauman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä nyt sotketaan ammattilaisen antama terapia ja vertaistuki. Vertaistuellisia palveluja on olemassa myös. Voi etsiä itselleen vaikka entisten narkkareiden ryhmän, tai vaikka läheisensä itsemurhan vuoksi traumatisoituneiden ryhmän tai vaikka avioeroa kipuilevien ryhmän. Siellä sitä kokemuspintaa on. Ammattilaisen ei tarvitse toimia vertaistukena. 

Minun mielestäni ei sotketa. Ymmärtämätön ammattilainen aiheuttaa pahimmillaan uusiutuvan trauman.

Itse ajattelen, että terapeutin pitää olla selvillä siitä miten traumat muodostuvat ja miten ne vaikuttavat ihmisen ajatteluun ja käytökseen. Myös se miten voidaan saada ihminen oppimaan muita käyttäytymismalleja ja ajattelutapoja, hallitsemaan sitä traumaansa ovat merkittäviä. Se ei ole niinkään merkittävää mistä se trauma tuli.

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapiaa myönnetään lääkinnällisenä kuntoutuksena erittäin ongelmallisille ihmisille kokonaan sairaanhoitopiirin kustantamana. Aivan samaa settiä kuin kela-terapia - psykoterapiaa. Psykoterapia on _hoitomuoto_ mielenterveysongelmiin - ei missään tapauksessa vain yhteiskuntaa hyödyttävien yksilöiden hoitoon. Haloo.

Tässä on kyllä nyt useampikin asiavirhe. Kelan tukemaa yksityistä psykoterapiaa myönnetään niille, joiden työ- tai opiskelukyky on uhattuna. Lääkinnällisen kuntoutuksen perusteena EI ole se, että ihminen olisi erittäin ongelmallinen. Esimerkiksi itse olen saanut lääkinnällisen kuntoutuksen Kelan tukeman psykoterapian jälkeen ja nimenomaan siksi, että katsottiin, että psykoterapia oli tukenut kuntoutumistani niin hyvin, että sitä haluttiin jatkaa. Erittäin ongelmallisia ei juuri edes (valitettavasti) tueta, koska usein he ovat jo työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko psykiatrinen hoitojärjestelmä tavoitteineen perustuu hyvin pitkälti keskiluokkaisiin ihanteisiin hyvästä elämästä. Yleensä hoitavat henkilöt yrittävät saada ihmiset kiinni kuntoutukseen, jotta heistä tulisi hyvinvoivia ja työkykyisiä tuottavia yhteiskunnan jäseniä. Työssä käyminen on itsessään jo keskiluokkainen ihanne, eikä se välttämättä ole kovinkaan monen alemmista luokista lähtöisin olevan vaikeista sosiaalisista ongelmista kärsivän ihmisen tavoite tai edes realiteetti, jos mallia tuollaisiin asioihin ei ole saanut missään elämänsä vaiheessa.

Jos ihminen ei edes tähtää työelämään, Kelan kuntoutuspsykoterapia ei ole häntä varten. Terapian tavoitteena on työ- ja opiskelukyvyn ylläpitäminen.

Jos haluaa elää vapaana taiteilijana, terapian voi maksaa itse.

Tämäpä se ongelma onkin. Voidaanko ihmisiä syrjiä ja evätä psykoterapia sen perusteella, ettei hänen tavoitteenaan ole työelämä?