Lue keskustelun säännöt.
APUA, olen raskaana. Mies haluaa lapsen, minä en!
01.02.2014 |
Otsikossa asia tulikin jo esille. Olen raskaana, ehkäisystä huolimatta. Meillä on nyt 7kk ikäinen poika, enkä halua toista lasta. Mies haluaa ja ei hyväksyisi aborttia/adoptiota. Miten toimia? Itse en halua ollenkaan enempää lapsia. En nyt enkä myöskään tulevaisuudessa. Mies haluaa.
Antakaa ratkaisuja! Olen miettinyt pääni puhki ja alan kaipaamaan uusia näkökulmia asian suhteen.
Kommentit (143)
On eri asia ehkäistä ei-toivottu kuin abortoida hänet. Abortissa lopetetaan elämä, ehkäisyssä ei. Abortti on murha, ehkäisy ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:16"]Luulen että murehdit ihan turhaan. Todella harvoin nainen ei rakasta lastaan. Anna itsellesi aikaa sopeutua tilanteeseen. Sisar on lapsellesi ihana asia.
[/quote]
Tiedän!
Pelottaa vaan niin paljon, että en rakastakkaan tätä lasta!
ap
Huh huijaa, jos ap:llä ei olisi lapsia, eikä niitä haluaisi, harva vaatisi tuota raskautta jatkamaan. Miten yhden lapsen äiti eroaa lapsettomasta naisesta? Kerrastako nainen pilataan synnytyksellä, ja sitten ei millään mitään väliä? Entäs jos ap:llä olisi jo neljä lasta? Tai kuusi?
Ap: voit hyvin tehdä abortin, jos et tosiaankaan halua toista lasta. Samasta syystä ihmiset voivat jättää lapset tekemättä.
Toki kannattaa miettiä, onko tuo sinun "apua, en tahdo toista lasta, entäs jos en rakastakaan sitä" vain paniikkireaktio, kuten osa täällä onkin sanonut. Abortti pitää aina olla sellainen, ettei myöhemmin asiaa kadu (jos et ole varma pystyväsi aborttiin, en itse sitä suosittelisi).
Lisäksi: hakeutukaa pariterapiaan! Oli ratkaisusi mikä tahansa, toinen teistä tulee tuntemaan itsensä petetyksi, huonoksi ja ei-arvostetuksi. Sinä, koska mies ei aio sinua vaikeassa päätöksessä tukea (=jättää, jos teet abortin. Se on puhdasta uhkailua). Ja toisaalta mies, koska teet jotain, mikä ei hänen arvomaailmaansa sovi. Niin tai näin, olette pariskuntana kriisissä.
Ap:n esikoinen on vielä tosi pieni. On varmasti vaikea kuvitella siihen vierelle toista vauvaa. Mun ekalla ja tokalla on ikäeroa 1,5 v, ja muistan kuinka toisen raskauden aikana ajattelin, etten millään voi rakastaa toista lasta yhtä paljon kuin ensimmäistä. Huomasin myöhemmin, että kyllä voi. Rakkautta on riittänyt vielä kolmannellekin, vaikka välillä on rankkaa ollutkin.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:21"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:17"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:52"]Ja kun esikoiselle selviää että äiti abortoi sisaruksen, niin voi sitä vihan määrää...
[/quote]
Siis mitä ihmettä? Itse en ainakaan koe että minulle kuuluu äitini abortit piirun vertaa. Enkä varmasti olisi oikeutettu suuttumaan jos hän joskus nii olisi tehnyt.
Ja älkää nyt jaksako jauhaa tuota että kaikki rakastavat lapsiaan ensirääkäisystä asti... Missä maailmassa te oiken elätte?
[/quote]
Onko sulla sisaruksia? Lapsia?
[/quote]
Minulla on sisaruksia ja lapsia, miten se tähän liittyy? En silti lähtisi arostelemaan päätöksiä jota äitini on menneisyydestään tehnyt. Ja rakastan kyllä omia lapsiani mutta en elä harhassa että niin kaikki tekisivät tässä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:21"]Entä jos lapsi on kaiken lisäksi koliikkivauva tai kehitysvammainen?
[/quote]
En sen takia jättäisi lasta hankkimatta, että olisi kehitysvammainen tai mahdollisesti koliikki! Jos olisin valmis ottamaan toisen lapsen sydämeeni vastaan, rakastaisin häntä sellaisena kuin hän olisi! Enkä piittaisi tuollaisista tietenkään!
En vain halua kahta lasta. Pelkään, että rakkaus ei riittäisi tässä tilanteessa edes lapselle jolla ei olisi vammaa tai koliikkia.
ap
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:26"]
Minulla on sisaruksia ja lapsia, miten se tähän liittyy? En silti lähtisi arostelemaan päätöksiä jota äitini on menneisyydestään tehnyt. Ja rakastan kyllä omia lapsiani mutta en elä harhassa että niin kaikki tekisivät tässä maailmassa.
[/quote]
Silloin ei kannata lähteä tähän, kun ei tiedä mistä puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:07"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:01"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:57"]En vain näe itseäni kahden äitinä, on oikesti aika outo perustelu. En sano,itä teidän pitäisi lapsen suhteen tehdä, mutta ehkä voisitte mennä keskustelemaan päätöksestä perheterapiaan. Ehkä ymmärrätte sen jälkeen molemmat itseänne ja toisianne paremmin ja liitto voi selvotä kävi kummin vaan, jos päätös on tehty yhdessä.
[/quote]
Kiitos hyvästä vinkistä! Ja mielestäni kyllä perusteluni on ihan hyvä. En halua lasta, niin en sellaista sitten hanki? Jos joku todella onnistuisi vakuuttamaan minut siitä, että lapsi pitää åitää vaikken tahtoisi itse, niin kaikki olisi hyvin!
mutta kyselenkin maanantaina tuosta perheterapiasta! Kiitos!
ap
[/quote]
Mutta kun lapsi on jo olemassa, tai siis alku ainakin. Ja miehesi haluaa lapsen. Rakastatko miestäsi? Jos rakastat, niin miten voit viedä häneltä jotain hänelle niin tärkeää? En vain ymmärrä.
[/quote]
En tietenkään haluaisi satuttaa miestäni, hänkään ei halua, että minä kärsisin koko lopun ikää lapsesta jota en rakasta. Tilanne on todella mutkikas!
ap
[/quote]
Mutta kun sinä et voi vielä tietää varmasti, että et rakastaisi lasta. Todennäköisempää on, että rakastat. Joten tuntuu radikaalimmalta vaihtoehdolta hankkiutua lapsesta eroon, siltä varalta, että hän olisi vain miehen osalta rakastettu. Toinen vaihtoehto on antaa vain lapsen tulla ja toivoa, että luonto korjaa asian sinun osaltasi. Voit myös itse edesauttaa sitä luopumalla tuosta päähänpinttymästäsi yksilapsisesta perheestä. Jos abortoit, niin et koskaan voi tietää, kuinka olisi käynyt, mutta miehesi on ikuisesti katkera, koska hän tietää, että olisi lasta rakastanut.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:28"]
En vain halua kahta lasta. Pelkään, että rakkaus ei riittäisi tässä tilanteessa edes lapselle jolla ei olisi vammaa tai koliikkia.
ap
[/quote]
Jotekin niin turha pelko. Ainakaan enää tässä vaiheessa kun asia on jo jossain muualla päätetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:28"]
Jos abortoit, niin et koskaan voi tietää, kuinka olisi käynyt, mutta miehesi on ikuisesti katkera, koska hän tietää, että olisi lasta rakastanut.
[/quote]
Juu ei tule ap:n liitto olemaan entisensä abortin jälkeen, vaikka hän selkeesti muuta kuvittelee.
Aika kypsymätön olet. En yhtään ihmettele jos mies ottaisi eron jos abortin teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikääpä jos kaikki tekisivät lapsia sillä perusteella, että kyllä mä sitä varmaan rakastaisin....ehkä...
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:28"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:26"]
Minulla on sisaruksia ja lapsia, miten se tähän liittyy? En silti lähtisi arostelemaan päätöksiä jota äitini on menneisyydestään tehnyt. Ja rakastan kyllä omia lapsiani mutta en elä harhassa että niin kaikki tekisivät tässä maailmassa.
[/quote]
Silloin ei kannata lähteä tähän, kun ei tiedä mistä puhuu.
[/quote]
Miksi en tietäisi mistä puhun? Koska minulla on sisaruksia? Ja omia lapsia? Ei muiden abortit ole minulta pois. Kyllä täällä on aivan tarpeeksi lapsia vailla rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:28"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:07"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:01"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:57"]En vain näe itseäni kahden äitinä, on oikesti aika outo perustelu. En sano,itä teidän pitäisi lapsen suhteen tehdä, mutta ehkä voisitte mennä keskustelemaan päätöksestä perheterapiaan. Ehkä ymmärrätte sen jälkeen molemmat itseänne ja toisianne paremmin ja liitto voi selvotä kävi kummin vaan, jos päätös on tehty yhdessä.
[/quote]
Kiitos hyvästä vinkistä! Ja mielestäni kyllä perusteluni on ihan hyvä. En halua lasta, niin en sellaista sitten hanki? Jos joku todella onnistuisi vakuuttamaan minut siitä, että lapsi pitää åitää vaikken tahtoisi itse, niin kaikki olisi hyvin!
mutta kyselenkin maanantaina tuosta perheterapiasta! Kiitos!
ap
[/quote]
Mutta kun lapsi on jo olemassa, tai siis alku ainakin. Ja miehesi haluaa lapsen. Rakastatko miestäsi? Jos rakastat, niin miten voit viedä häneltä jotain hänelle niin tärkeää? En vain ymmärrä.
[/quote]
En tietenkään haluaisi satuttaa miestäni, hänkään ei halua, että minä kärsisin koko lopun ikää lapsesta jota en rakasta. Tilanne on todella mutkikas!
ap
[/quote]
Mutta kun sinä et voi vielä tietää varmasti, että et rakastaisi lasta. Todennäköisempää on, että rakastat. Joten tuntuu radikaalimmalta vaihtoehdolta hankkiutua lapsesta eroon, siltä varalta, että hän olisi vain miehen osalta rakastettu. Toinen vaihtoehto on antaa vain lapsen tulla ja toivoa, että luonto korjaa asian sinun osaltasi. Voit myös itse edesauttaa sitä luopumalla tuosta päähänpinttymästäsi yksilapsisesta perheestä. Jos abortoit, niin et koskaan voi tietää, kuinka olisi käynyt, mutta miehesi on ikuisesti katkera, koska hän tietää, että olisi lasta rakastanut.
[/quote]
eli lapsi pitää pitää koska voi olla että sittenkin haluan toisen lapsen?
taidan nyt mennä nukkumaan ja katsoa asiaa aamulla uudestaan, nyt kaipaan lepoa.
ap
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:28"]
Jos abortoit, niin et koskaan voi tietää, kuinka olisi käynyt, mutta miehesi on ikuisesti katkera, koska hän tietää, että olisi lasta rakastanut.
[/quote]
Juu ei tule ap:n liitto olemaan entisensä abortin jälkeen, vaikka hän selkeesti muuta kuvittelee.
[/quote]
ja vielä tähän vastaan, että erosta on puhuttu! En kuvittele, että liitto jatkuisi tai pysyisi ennallaan! Se ei olisi mahdollista päädyttäisiin mihin tahansa ratkaisuun!
ap
No mäkin olin vahvasti sillä kannalla, että vain kaksi lasta! Samat ajatukset kävin läpi kuin sinä tehtyäni kolmannen raskaustestin. Ehkäisy petti, olin jo alussa valmis aborttiin, mutta mieheni kanssa keskusteltuamme pidimme lapsen.
Meni melkein 30vko ennen kuin totuin ajatukseen kunnolla. Viimeisilläni ollessani hommasin vauvalle kaiken tarpeellisen. Synnärillä jo olin onneni kukkuloilla :)
Onneksi raskausaika on noin pitkä, ehtii tottua ajatukseen ja rakastua lapseen :)
Erilainen näkökulma.. meillä mietittiin toisen kohdalla samoja asioita, kun ap. Noh painostuksesta päätettiin, että vauva saa tulla. Noh, ehti se vauva just syntyä, miehellä uusi nainen ja nyt sitten kahden lapsen äitinä ja eronneena. Ei ihan ollut sitä mitä piti. Toki lapset ovat ihania, mutta elämä olisi helpompaa, jos olisi pitäydytty alkuperäisessä suunnitelmassa ja lapsia olisi vain yksi.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:33"]
Miettikääpä jos kaikki tekisivät lapsia sillä perusteella, että kyllä mä sitä varmaan rakastaisin....ehkä....
[/quote]
Aika moni...
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:19"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:14"]Tuntuu oudolta noi perustelut. Miksi et olisi hyvä vanhempi toiselle, jos kerran ensimmäiselle olit? Ymmärrän jos ei haluaisi ollenkaan lapsia, eikä ennestäkään olisi. Mutta joo sinun päätöksesi eikä miehesi.
[/quote]
Koska ensimmäinen lapsi on ollut toivottu. Toinen ei olisi
ap.
[/quote]
Kuule minunkaan _neljäs_ lapseni ei ollut toivottu, ja nyt maailman rakkain yksivuotias. Ihan yhtä rakas kuin muutkin kolme, ja ehkä tästä "ei-toivottuudesta" johtuen vielä jotenkin ekstraa siihen päälle (syyllisyyttäkö tunteistani, en tiedä...). Ehkäisimme, mutta silti lapsi sai alkunsa. Olin täysin paniikissa JA niin oli miehenikin. Vielä raskauden loppuvaiheessakaan en tuntenut haluavani häntä, mutta heti vauvan synnyttyä tapahtui sama rakastuminen kuin muidenkin kohdalla. Nyt mies on steriloitu, ja lapsiluku on tässä. Olen todella onnellinen pienestä suurperheestäni. Ps. Kun tapasin mieheni, en tiennyt haluanko yhtään lasta... :D
Entä jos lapsi on kaiken lisäksi koliikkivauva tai kehitysvammainen?