Lue keskustelun säännöt.
APUA, olen raskaana. Mies haluaa lapsen, minä en!
01.02.2014 |
Otsikossa asia tulikin jo esille. Olen raskaana, ehkäisystä huolimatta. Meillä on nyt 7kk ikäinen poika, enkä halua toista lasta. Mies haluaa ja ei hyväksyisi aborttia/adoptiota. Miten toimia? Itse en halua ollenkaan enempää lapsia. En nyt enkä myöskään tulevaisuudessa. Mies haluaa.
Antakaa ratkaisuja! Olen miettinyt pääni puhki ja alan kaipaamaan uusia näkökulmia asian suhteen.
Kommentit (143)
Miksi ihmeessä et sano miehellesi että hän ottaa vetovastuun vauvan hoidosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:46"]Oletko itse jäänyt lapsena vaille vanhempien huomiota? Monesko lapsi itse olt? Kuule, rakkaus ei ole kuin kakku, josta jaetaan paloja, vaan kokonaisvaltainen juttu ja siitä riittää kahdellekin lapselle, miksei enemmillekin.
[/quote]
olen toinen lapsi, meitä on sisaruksia yhteensä kuusi. En ole jäänyt huomiotta! Vanhemmilla on onneksi ollut aina aikaa meille!
tiedän, kuinka iso rikkaus iso perhe voi olla! Rakkautta on ollut 8-kertaisesti.
En vain näe itseäni kahden äitinä, haluaisin kyllä nähdä! Onneksi ensi viikolla on neuvola niin saan jutella jonkun kanssa asioista.
ap
Teet sitten niin tai näin, niin hanki sterilisaatio!
Äläkä vaan sano että et hanki siltä varalta että mielesi muuttuisi myöhemmin.
Ja kun esikoiselle selviää että äiti abortoi sisaruksen, niin voi sitä vihan määrää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:49"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:46"]
Oletko itse jäänyt lapsena vaille vanhempien huomiota? Monesko lapsi itse olt? Kuule, rakkaus ei ole kuin kakku, josta jaetaan paloja, vaan kokonaisvaltainen juttu ja siitä riittää kahdellekin lapselle, miksei enemmillekin.
[/quote]
Just tätä. Ei ole mitenkään esikoiselta pois se toisenkin lapsen rakastaminen. Ap ei selkeesti tajua sitä. Odotusaikana tulee kummasti ajatusmaailma muuttumaan ja lopussa jo tajuaa odottavasan kuumelle sen uuden tulokkaan tuloa. Ja rakastamatta ei vaan pysty olemaan, oli lapsi haluttu tai ei.
[/quote]
En uskokaan, että olisi esikoiselta pois.
Lähtötilanteet lapsille ovat vaan kovin erilaiset (joka selviää kun luet keskustelua taemmas) Siksi oikeasti pelkään, että en osaisi olla kahden lapsen äiti.
ap
Voikun voisit lahjoittaa mulle tuon raskauden! Mulla kans vauva 8kk ja olisin onnesta soikeena jos olisin tilanteessasi. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et pysty kontroilloimaan elääsi aina. Mitä jos esikoisesi sairastuisi vakavasti ja tarvitsisi uuden elimen ja vain sisarus olisi sopiva luovuttaja. Harmittaisiko abortti silloin?
En vain näe itseäni kahden äitinä, on oikesti aika outo perustelu. En sano,itä teidän pitäisi lapsen suhteen tehdä, mutta ehkä voisitte mennä keskustelemaan päätöksestä perheterapiaan. Ehkä ymmärrätte sen jälkeen molemmat itseänne ja toisianne paremmin ja liitto voi selvotä kävi kummin vaan, jos päätös on tehty yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:52"]Ja kun esikoiselle selviää että äiti abortoi sisaruksen, niin voi sitä vihan määrää...
[/quote]
Tällaiset asiat pidetään useammin aikuisten välisinä eikä kerrota lapselle.
ei ainakaan omat vanhemmat ole mainostaneet käytteneensä ehkäisyä lapsien syntymien välissä ja riistäneen siinä niitä sisaruksia.
Meillä ei ainakaan ole tapana kaikkia asioita puhua lapselle?
ap
Te ette selvästikään osaa asettua ap:n asemaan. Ap tiedät itsekkin että rahkeet ei riitä toiseen lapseen. Aborttia kadut vähemmän kuin epätoivottua lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:54"]Voikun voisit lahjoittaa mulle tuon raskauden! Mulla kans vauva 8kk ja olisin onnesta soikeena jos olisin tilanteessasi. <3
[/quote]
niinpä! Harmittaa itseäkin tämä tilanne, toiset haluavat lapsen ja toiset eivät. :(
ap
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:53"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:49"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:46"]
Oletko itse jäänyt lapsena vaille vanhempien huomiota? Monesko lapsi itse olt? Kuule, rakkaus ei ole kuin kakku, josta jaetaan paloja, vaan kokonaisvaltainen juttu ja siitä riittää kahdellekin lapselle, miksei enemmillekin.
[/quote]
Just tätä. Ei ole mitenkään esikoiselta pois se toisenkin lapsen rakastaminen. Ap ei selkeesti tajua sitä. Odotusaikana tulee kummasti ajatusmaailma muuttumaan ja lopussa jo tajuaa odottavasan kuumelle sen uuden tulokkaan tuloa. Ja rakastamatta ei vaan pysty olemaan, oli lapsi haluttu tai ei.
[/quote]
En uskokaan, että olisi esikoiselta pois.
Lähtötilanteet lapsille ovat vaan kovin erilaiset (joka selviää kun luet keskustelua taemmas) Siksi oikeasti pelkään, että en osaisi olla kahden lapsen äiti.
ap
[/quote]
Vahinkoraskauksia sattuu koko ajan, ja suurin osa rakastaa kyllä lastaan. Raskaus valmistaa siihen. Ei sinun tarvitse rakastaa lasta etukäteen, kyllä se rakkaus kehittyy syntymään mennessä. Tietty joillakin ei kehity koskaan, mutta sinä et vaikuta miltään psykopaatilta, kun kerran rakastat esikoistasi. Ihan turhaan pelkäät. Yritä nyt edes sopeutua ajatukseen, äläkä tee mitään hätiköityä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomana ihmisenä ihmettelen aloittajan osakseen saamaa vihamielisyyttä. Jos lapseton olisi sanonut, ettei halua lapsia, häntä ei olisi syyllistetty lähellekään yhtä paljon. Eikö kerran synnyttänyt ole sitten oikeutettu päättämään, ettei halua enää toista lasta? En hahmota tätä logiikkaa.
Aika moni varmasti miettii esikoisen saatuaan rakastaako kakkosta yhtä paljon. Mut kyllä se rakkaus sieltä tulee. Ei välttämättä heti, mut vähitellen viimeistään.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:57"]En vain näe itseäni kahden äitinä, on oikesti aika outo perustelu. En sano,itä teidän pitäisi lapsen suhteen tehdä, mutta ehkä voisitte mennä keskustelemaan päätöksestä perheterapiaan. Ehkä ymmärrätte sen jälkeen molemmat itseänne ja toisianne paremmin ja liitto voi selvotä kävi kummin vaan, jos päätös on tehty yhdessä.
[/quote]
Kiitos hyvästä vinkistä! Ja mielestäni kyllä perusteluni on ihan hyvä. En halua lasta, niin en sellaista sitten hanki? Jos joku todella onnistuisi vakuuttamaan minut siitä, että lapsi pitää åitää vaikken tahtoisi itse, niin kaikki olisi hyvin!
mutta kyselenkin maanantaina tuosta perheterapiasta! Kiitos!
ap
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:00"]Lapsettomana ihmisenä ihmettelen aloittajan osakseen saamaa vihamielisyyttä. Jos lapseton olisi sanonut, ettei halua lapsia, häntä ei olisi syyllistetty lähellekään yhtä paljon. Eikö kerran synnyttänyt ole sitten oikeutettu päättämään, ettei halua enää toista lasta? En hahmota tätä logiikkaa.
[/quote]
samaa olen itsekin miettinyt. Lestadiolaisia 12-lapsen äitejä kauhistellaan. "miksi joku hankkii noin paljon lapsia"
kyllä varmasti on muutkin perheet jossain kohtaa päättäneet, että lapsiluku on täynnä!
ap
Äidinrakkaus ei ole automaattista. Se on tullut nähtyä.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:57"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:52"]Ja kun esikoiselle selviää että äiti abortoi sisaruksen, niin voi sitä vihan määrää...
[/quote]
Tällaiset asiat pidetään useammin aikuisten välisinä eikä kerrota lapselle.
ei ainakaan omat vanhemmat ole mainostaneet käytteneensä ehkäisyä lapsien syntymien välissä ja riistäneen siinä niitä sisaruksia.
Meillä ei ainakaan ole tapana kaikkia asioita puhua lapselle?
ap
[/quote]
Juu, mutta teillehän on ero tulossa ja sotatantere katettu.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:46"]
Oletko itse jäänyt lapsena vaille vanhempien huomiota? Monesko lapsi itse olt? Kuule, rakkaus ei ole kuin kakku, josta jaetaan paloja, vaan kokonaisvaltainen juttu ja siitä riittää kahdellekin lapselle, miksei enemmillekin.
[/quote]
Just tätä. Ei ole mitenkään esikoiselta pois se toisenkin lapsen rakastaminen. Ap ei selkeesti tajua sitä. Odotusaikana tulee kummasti ajatusmaailma muuttumaan ja lopussa jo tajuaa odottavasan kuumelle sen uuden tulokkaan tuloa. Ja rakastamatta ei vaan pysty olemaan, oli lapsi haluttu tai ei.