Lue keskustelun säännöt.
APUA, olen raskaana. Mies haluaa lapsen, minä en!
01.02.2014 |
Otsikossa asia tulikin jo esille. Olen raskaana, ehkäisystä huolimatta. Meillä on nyt 7kk ikäinen poika, enkä halua toista lasta. Mies haluaa ja ei hyväksyisi aborttia/adoptiota. Miten toimia? Itse en halua ollenkaan enempää lapsia. En nyt enkä myöskään tulevaisuudessa. Mies haluaa.
Antakaa ratkaisuja! Olen miettinyt pääni puhki ja alan kaipaamaan uusia näkökulmia asian suhteen.
Kommentit (143)
Hei Ap,
Minusta ei pitänyt koskaan ikiniä, missään tilanteessa tulla äiti, puoliavoimesti jopa inhosin lapsia. Tästä ajatuksesta pidin kiinni hyvin kauan, jopa sillonkin, kun mieli olikin alkanut jo vähän muuttua. En edes aluksi kehdannut kertoa kenellekään, että toivoin lasta, tuttavapiirissä kun olin se tunnettu "lasteninhoaja", ts. en tuntenut oloani mitenkään luontevaksi lasten kanssa enkä tiennyt miten olla heidän kanssaan, saatikka hoitaa.
Niin se mieli vaan muuttui, ja minusta tuli äiti. Tällä hetkellä odotan toista lastamme, esikoinen kolmen vanha. Molemmat ovat toivottuja, mutta hitaasti olen tähän vaiheeseen kypsynyt. Minun kohdallani siis vaikeinta oli myöntää itselle ja muille, että sittenkin haluan äidiksi, mietin että voisiko sinulla olla vähän samantapainen juttu tämän toisen kohdalla? että se ajatus yhdestä lapsesta on ns. pinttynyt, joten olisi vaikea muuttaa suunnitelmaa? Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tottakai noin pienen vauvan äitinä voi olla sokki tulla pian uudestaan raskaaksi, joten en yhtään väheksy tunteitasi. Ratkaisu on tietysti sinun, mutta ehkä voisit antaa itsellesi ensin aikaa asian sulattamiseen ennen päätöksen tekoa, mies ei saisi sinua päätökseen painostaa, mutta toisaalta kuulostaa että kotona sitä toista oltaisi rakkaudella vastaanottamassa ja sinua tukemassa. Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:59"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:53"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:49"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:46"]
Oletko itse jäänyt lapsena vaille vanhempien huomiota? Monesko lapsi itse olt? Kuule, rakkaus ei ole kuin kakku, josta jaetaan paloja, vaan kokonaisvaltainen juttu ja siitä riittää kahdellekin lapselle, miksei enemmillekin.
[/quote]
Just tätä. Ei ole mitenkään esikoiselta pois se toisenkin lapsen rakastaminen. Ap ei selkeesti tajua sitä. Odotusaikana tulee kummasti ajatusmaailma muuttumaan ja lopussa jo tajuaa odottavasan kuumelle sen uuden tulokkaan tuloa. Ja rakastamatta ei vaan pysty olemaan, oli lapsi haluttu tai ei.
[/quote]
En uskokaan, että olisi esikoiselta pois.
Lähtötilanteet lapsille ovat vaan kovin erilaiset (joka selviää kun luet keskustelua taemmas) Siksi oikeasti pelkään, että en osaisi olla kahden lapsen äiti.
ap
[/quote]
Vahinkoraskauksia sattuu koko ajan, ja suurin osa rakastaa kyllä lastaan. Raskaus valmistaa siihen. Ei sinun tarvitse rakastaa lasta etukäteen, kyllä se rakkaus kehittyy syntymään mennessä. Tietty joillakin ei kehity koskaan, mutta sinä et vaikuta miltään psykopaatilta, kun kerran rakastat esikoistasi. Ihan turhaan pelkäät. Yritä nyt edes sopeutua ajatukseen, äläkä tee mitään hätiköityä.
[/quote]
Usko pois, että oikeasti yritänkin sopeutua. Haluaisin sopeutua siihen, että olisin kahdelle äiti. Tuntuu vaan niin vaikealta kun en halua enempää lapsia!
Raskaus on vasta todettu, mutta juuri kierukan aiheuttamien epäsäännöllisten ja erilaisten menkkojen takia hankala arvailla että kuinka paljon tässä on aikaa miettiä! Vältän tekemästä hätiköityjä ratkaisuja!
Ensi viikoöla on ultra, jospa vauvan näkeminen muuttaa mieltäni? Pelkään vaan että ei muuta.
ap
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:53"]
En uskokaan, että olisi esikoiselta pois.
Lähtötilanteet lapsille ovat vaan kovin erilaiset (joka selviää kun luet keskustelua taemmas) Siksi oikeasti pelkään, että en osaisi olla kahden lapsen äiti.
ap
[/quote]
Olen lukenut koko ketjun alusta alkaen, mutta itse jätit lukematta että odotusaikana huomaat jo odottavasi lapsen syntymää ja rakastat takuulla ensi parkaisusta.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:01"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:57"]En vain näe itseäni kahden äitinä, on oikesti aika outo perustelu. En sano,itä teidän pitäisi lapsen suhteen tehdä, mutta ehkä voisitte mennä keskustelemaan päätöksestä perheterapiaan. Ehkä ymmärrätte sen jälkeen molemmat itseänne ja toisianne paremmin ja liitto voi selvotä kävi kummin vaan, jos päätös on tehty yhdessä.
[/quote]
Kiitos hyvästä vinkistä! Ja mielestäni kyllä perusteluni on ihan hyvä. En halua lasta, niin en sellaista sitten hanki? Jos joku todella onnistuisi vakuuttamaan minut siitä, että lapsi pitää åitää vaikken tahtoisi itse, niin kaikki olisi hyvin!
mutta kyselenkin maanantaina tuosta perheterapiasta! Kiitos!
ap
[/quote]
Mutta kun lapsi on jo olemassa, tai siis alku ainakin. Ja miehesi haluaa lapsen. Rakastatko miestäsi? Jos rakastat, niin miten voit viedä häneltä jotain hänelle niin tärkeää? En vain ymmärrä.
On eri asia päättää että lapsiluku on täynnä kun ei ole raskaana verrattuna siihen että on raskaana. Ap:llä on pieni elävä lapsi kohdussa, lapsi jolla on oikeus elää niin kuin esikoisellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:05"]
Miten se tähän liittyy?
[/quote]
Oletko ap? Et siis todellakaan näe asioita pidemmälle kuin tähän hetkeen?
Luuletko että katkera miehesi tulee pitämään suusi supussa?
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:04"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:57"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:52"]Ja kun esikoiselle selviää että äiti abortoi sisaruksen, niin voi sitä vihan määrää...
[/quote]
Tällaiset asiat pidetään useammin aikuisten välisinä eikä kerrota lapselle.
ei ainakaan omat vanhemmat ole mainostaneet käytteneensä ehkäisyä lapsien syntymien välissä ja riistäneen siinä niitä sisaruksia.
Meillä ei ainakaan ole tapana kaikkia asioita puhua lapselle?
ap
[/quote]
Juu, mutta teillehän on ero tulossa ja sotatantere katettu.
[/quote]
Ehkä on ero tulossa, ehkä ei. Siinä missä minä voin sopeutua ajatukseen toisesta vauvasta voi mieskin sopeutua ajatukseen siitä, etttä toista lasta ei tule.
meilä on onneksi pitkä ja hyvä liitto takana. Luottamus pelaa ja kunnioitetaan toisiamme. Kumpikin tietää silti rajansa ja siksi erosta on puhuttu.
Kumpikin rakastamme silti lasta, emmekä haluaisi aiheuttaa pienelle ylimääräistä pahaa mieltä kertomalla "tapetusta sisaruksesta".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:49"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:46"]
Oletko itse jäänyt lapsena vaille vanhempien huomiota? Monesko lapsi itse olt? Kuule, rakkaus ei ole kuin kakku, josta jaetaan paloja, vaan kokonaisvaltainen juttu ja siitä riittää kahdellekin lapselle, miksei enemmillekin.
[/quote]
Just tätä. Ei ole mitenkään esikoiselta pois se toisenkin lapsen rakastaminen. Ap ei selkeesti tajua sitä. Odotusaikana tulee kummasti ajatusmaailma muuttumaan ja lopussa jo tajuaa odottavasan kuumelle sen uuden tulokkaan tuloa. Ja rakastamatta ei vaan pysty olemaan, oli lapsi haluttu tai ei.
[/quote]
Väitätkö että kaikki vanhemmat rakastavat lapsiaan tasapuolisesti? Just.. Pää pois perseestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:06"]Hei Ap,
Minusta ei pitänyt koskaan ikiniä, missään tilanteessa tulla äiti, puoliavoimesti jopa inhosin lapsia. Tästä ajatuksesta pidin kiinni hyvin kauan, jopa sillonkin, kun mieli olikin alkanut jo vähän muuttua. En edes aluksi kehdannut kertoa kenellekään, että toivoin lasta, tuttavapiirissä kun olin se tunnettu "lasteninhoaja", ts. en tuntenut oloani mitenkään luontevaksi lasten kanssa enkä tiennyt miten olla heidän kanssaan, saatikka hoitaa.
Niin se mieli vaan muuttui, ja minusta tuli äiti. Tällä hetkellä odotan toista lastamme, esikoinen kolmen vanha. Molemmat ovat toivottuja, mutta hitaasti olen tähän vaiheeseen kypsynyt. Minun kohdallani siis vaikeinta oli myöntää itselle ja muille, että sittenkin haluan äidiksi, mietin että voisiko sinulla olla vähän samantapainen juttu tämän toisen kohdalla? että se ajatus yhdestä lapsesta on ns. pinttynyt, joten olisi vaikea muuttaa suunnitelmaa? Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tottakai noin pienen vauvan äitinä voi olla sokki tulla pian uudestaan raskaaksi, joten en yhtään väheksy tunteitasi. Ratkaisu on tietysti sinun, mutta ehkä voisit antaa itsellesi ensin aikaa asian sulattamiseen ennen päätöksen tekoa, mies ei saisi sinua päätökseen painostaa, mutta toisaalta kuulostaa että kotona sitä toista oltaisi rakkaudella vastaanottamassa ja sinua tukemassa. Voimia sinulle.
[/quote]
Kiitos! Ihana saada tämäntapaisiakin kommentteja!
et oikeasti uskokkaan paljonko haluaisin, että mieleni asian suhteen muuttuisi! Ja hyvin voisi olla, että rakastaisin lasta yhtä paljon kuin esikoista! Pelkään vaan, että niin ei ole! Ensimmäinen lapsi oli toivottu ja rakastettu jo ennen plussatestiä, tämä lapsi puolestaan.. Niin, olisin jo nyt valmis hankkiutumaan siitä eroon. Pelottaa ja hävettää. Ahdistaa kaikki nämä ajatukset! Tunnen itseni huonoksi äidiksi koska en halua toista lasta.
ap
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:13"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:49"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:46"]
Oletko itse jäänyt lapsena vaille vanhempien huomiota? Monesko lapsi itse olt? Kuule, rakkaus ei ole kuin kakku, josta jaetaan paloja, vaan kokonaisvaltainen juttu ja siitä riittää kahdellekin lapselle, miksei enemmillekin.
[/quote]
Just tätä. Ei ole mitenkään esikoiselta pois se toisenkin lapsen rakastaminen. Ap ei selkeesti tajua sitä. Odotusaikana tulee kummasti ajatusmaailma muuttumaan ja lopussa jo tajuaa odottavasan kuumelle sen uuden tulokkaan tuloa. Ja rakastamatta ei vaan pysty olemaan, oli lapsi haluttu tai ei.
[/quote]
Väitätkö että kaikki vanhemmat rakastavat lapsiaan tasapuolisesti? Just.. Pää pois perseestä.
[/quote]
Täällähän oli juuri ketju missä vanhemmat tunnustivat rakastavansa jotakuta lapsistaan enemmn kuin muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:14"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:06"]Hei Ap,
Minusta ei pitänyt koskaan ikiniä, missään tilanteessa tulla äiti, puoliavoimesti jopa inhosin lapsia. Tästä ajatuksesta pidin kiinni hyvin kauan, jopa sillonkin, kun mieli olikin alkanut jo vähän muuttua. En edes aluksi kehdannut kertoa kenellekään, että toivoin lasta, tuttavapiirissä kun olin se tunnettu "lasteninhoaja", ts. en tuntenut oloani mitenkään luontevaksi lasten kanssa enkä tiennyt miten olla heidän kanssaan, saatikka hoitaa.
Niin se mieli vaan muuttui, ja minusta tuli äiti. Tällä hetkellä odotan toista lastamme, esikoinen kolmen vanha. Molemmat ovat toivottuja, mutta hitaasti olen tähän vaiheeseen kypsynyt. Minun kohdallani siis vaikeinta oli myöntää itselle ja muille, että sittenkin haluan äidiksi, mietin että voisiko sinulla olla vähän samantapainen juttu tämän toisen kohdalla? että se ajatus yhdestä lapsesta on ns. pinttynyt, joten olisi vaikea muuttaa suunnitelmaa? Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tottakai noin pienen vauvan äitinä voi olla sokki tulla pian uudestaan raskaaksi, joten en yhtään väheksy tunteitasi. Ratkaisu on tietysti sinun, mutta ehkä voisit antaa itsellesi ensin aikaa asian sulattamiseen ennen päätöksen tekoa, mies ei saisi sinua päätökseen painostaa, mutta toisaalta kuulostaa että kotona sitä toista oltaisi rakkaudella vastaanottamassa ja sinua tukemassa. Voimia sinulle.
[/quote]
Kiitos! Ihana saada tämäntapaisiakin kommentteja!
et oikeasti uskokkaan paljonko haluaisin, että mieleni asian suhteen muuttuisi! Ja hyvin voisi olla, että rakastaisin lasta yhtä paljon kuin esikoista! Pelkään vaan, että niin ei ole! Ensimmäinen lapsi oli toivottu ja rakastettu jo ennen plussatestiä, tämä lapsi puolestaan.. Niin, olisin jo nyt valmis hankkiutumaan siitä eroon. Pelottaa ja hävettää. Ahdistaa kaikki nämä ajatukset! Tunnen itseni huonoksi äidiksi koska en halua toista lasta.
ap
[/quote]
Et ole huono äiti etkä itsekäskään vaikka päätyisit aborttiin.
Luulen että murehdit ihan turhaan. Todella harvoin nainen ei rakasta lastaan. Anna itsellesi aikaa sopeutua tilanteeseen. Sisar on lapsellesi ihana asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:52"]Ja kun esikoiselle selviää että äiti abortoi sisaruksen, niin voi sitä vihan määrää...
[/quote]
Siis mitä ihmettä? Itse en ainakaan koe että minulle kuuluu äitini abortit piirun vertaa. Enkä varmasti olisi oikeutettu suuttumaan jos hän joskus nii olisi tehnyt.
Ja älkää nyt jaksako jauhaa tuota että kaikki rakastavat lapsiaan ensirääkäisystä asti... Missä maailmassa te oiken elätte?
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:08"]On eri asia päättää että lapsiluku on täynnä kun ei ole raskaana verrattuna siihen että on raskaana. Ap:llä on pieni elävä lapsi kohdussa, lapsi jolla on oikeus elää niin kuin esikoisellakin.
[/quote]
ja mielestäni yhtälailla oikeus olla rakastettu ja toivottu. Kyseessä on MYÖS minun lapseni vaikka kaikki täällä ovatkin ahkerasti kertomassa kuinka lapsi on mieheni. Niin on, meidän molempien.
Tämä lapsi voisi olla rakastettu ja toivottu jo nyt, vaan ei ole.
ap
Hassua on myös se, että jos joku miettii haluaako lapsia vai ei, niin kommentit on yleensä sitä luokkaa että "älä tee ellet ole sataprosenttisen varma asiasta! " Mutta sitten kun joku harkitsee aborttia niin auta armias.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:13"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:49"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:46"]
Oletko itse jäänyt lapsena vaille vanhempien huomiota? Monesko lapsi itse olt? Kuule, rakkaus ei ole kuin kakku, josta jaetaan paloja, vaan kokonaisvaltainen juttu ja siitä riittää kahdellekin lapselle, miksei enemmillekin.
[/quote]
Just tätä. Ei ole mitenkään esikoiselta pois se toisenkin lapsen rakastaminen. Ap ei selkeesti tajua sitä. Odotusaikana tulee kummasti ajatusmaailma muuttumaan ja lopussa jo tajuaa odottavasan kuumelle sen uuden tulokkaan tuloa. Ja rakastamatta ei vaan pysty olemaan, oli lapsi haluttu tai ei.
[/quote]
Väitätkö että kaikki vanhemmat rakastavat lapsiaan tasapuolisesti? Just.. Pää pois perseestä.
[/quote]
Jaa, määkin rakastan vaikka olen aina vaan poikia halunnut.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:07"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:01"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:57"]En vain näe itseäni kahden äitinä, on oikesti aika outo perustelu. En sano,itä teidän pitäisi lapsen suhteen tehdä, mutta ehkä voisitte mennä keskustelemaan päätöksestä perheterapiaan. Ehkä ymmärrätte sen jälkeen molemmat itseänne ja toisianne paremmin ja liitto voi selvotä kävi kummin vaan, jos päätös on tehty yhdessä.
[/quote]
Kiitos hyvästä vinkistä! Ja mielestäni kyllä perusteluni on ihan hyvä. En halua lasta, niin en sellaista sitten hanki? Jos joku todella onnistuisi vakuuttamaan minut siitä, että lapsi pitää åitää vaikken tahtoisi itse, niin kaikki olisi hyvin!
mutta kyselenkin maanantaina tuosta perheterapiasta! Kiitos!
ap
[/quote]
Mutta kun lapsi on jo olemassa, tai siis alku ainakin. Ja miehesi haluaa lapsen. Rakastatko miestäsi? Jos rakastat, niin miten voit viedä häneltä jotain hänelle niin tärkeää? En vain ymmärrä.
[/quote]
En tietenkään haluaisi satuttaa miestäni, hänkään ei halua, että minä kärsisin koko lopun ikää lapsesta jota en rakasta. Tilanne on todella mutkikas!
ap
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:17"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:52"]Ja kun esikoiselle selviää että äiti abortoi sisaruksen, niin voi sitä vihan määrää...
[/quote]
Siis mitä ihmettä? Itse en ainakaan koe että minulle kuuluu äitini abortit piirun vertaa. Enkä varmasti olisi oikeutettu suuttumaan jos hän joskus nii olisi tehnyt.
Ja älkää nyt jaksako jauhaa tuota että kaikki rakastavat lapsiaan ensirääkäisystä asti... Missä maailmassa te oiken elätte?
[/quote]
Onko sulla sisaruksia? Lapsia?
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:04"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:57"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 21:52"]Ja kun esikoiselle selviää että äiti abortoi sisaruksen, niin voi sitä vihan määrää...
[/quote]
Tällaiset asiat pidetään useammin aikuisten välisinä eikä kerrota lapselle.
ei ainakaan omat vanhemmat ole mainostaneet käytteneensä ehkäisyä lapsien syntymien välissä ja riistäneen siinä niitä sisaruksia.
Meillä ei ainakaan ole tapana kaikkia asioita puhua lapselle?
ap
[/quote]
Juu, mutta teillehän on ero tulossa ja sotatantere katettu.
[/quote]
Miten se tähän liittyy?