Suhde ilman kosketusta ja hellyyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme vuotta tätä ja tänään erosin. Olen siis pyytänyt halauksia ja läheisyyttä, että ei ole siitä kiinni.

Ap

Oikea ratkaisu, onneksi olkoon! Mahdoitkohan olla minun exäni kanssa? Mä seurustelin lähes viisi vuotta hellyyttä ja kosketusta kerjäten. Halaamista vain satunnaisesti tavatessa, suutelemista vain minun aloitteestani. Mies ei edes osannut suudella, ei myöskään oppinut kun ei ollut "lutkuttamiseen" mielenkiintoa. Kyllästyin pyytelemään ja erosin, että olisi mahdollista tavata vielä joku samalla aaltopituudella oleva.

Viisi vuotta? Miten kestit?

Ei. Seksuaalista kosketusta täytyy olla joka päivä, ja yhdyntää useita kertoja viikossa. Suutelemista useita kertoja päivässä.

En voisi elää noin.

Vierailija kirjoitti:

Oliko teillä lapsia? Itse vitkutan lasten takia. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta kun ei kuulema ole sellainen halijatyyppi. Sitten valittaa kun en tee seksiin aloitetta. Olen yrittänyt selittää, että halu syttyy niiden halauksen ja kosketuksen myötä, mutta ei vain menen perille. On antanut ymmärtää, että minussa on jotakin vikaa kun en halua seksiä ihan muuten vaan ja tee aloitteita. No kyllä minä välillä sauvailen itsekseni. Hellyyttä on siinä saman verran kuin minun ja puolison välillä, mutta sauvaan en pety koska en sitä siltä edes odota.

Olen samanlaisessa tilanteessa. Pitkä parisuhde ja lapsi, meininki on vain vuosi vuodelta kylmentynyt. En todellakaan saa mitään spontaaneja haleja, pusuja tai paijauksia enää. Totuus taitaa olla se, että mies ei enää rakasta ja on vain tottumuksesta kanssani. Miehellä on myös kova työstressi ja purkaa sitä minuun. Hyvin tyypillinen tilanne on se, että mies ärsyyntyy jostain pikkuasiasta ja alkaa sättiä minua. Sitten kun on rauhoittunut, saattaa tyyliin tulla alasti seisomaan eteeni ja loukkaantuu, kun en ole halukas. Puhunut olen ja ollaan ihan parisuhdeterapiassakin käyty miettimässä, miten saisimme lisää lämpöä suhteeseen. Eroa olen miettinyt, mutta tuntuisi jotenkin tyhmältä jättää muuten ns. kunnollinen mies. Ehkä vain vaadin likaa ja pitäisi olla tyytyväinen siihen mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme vuotta tätä ja tänään erosin. Olen siis pyytänyt halauksia ja läheisyyttä, että ei ole siitä kiinni.

Ap

Oikea ratkaisu, onneksi olkoon! Mahdoitkohan olla minun exäni kanssa? Mä seurustelin lähes viisi vuotta hellyyttä ja kosketusta kerjäten. Halaamista vain satunnaisesti tavatessa, suutelemista vain minun aloitteestani. Mies ei edes osannut suudella, ei myöskään oppinut kun ei ollut "lutkuttamiseen" mielenkiintoa. Kyllästyin pyytelemään ja erosin, että olisi mahdollista tavata vielä joku samalla aaltopituudella oleva.

Viisi vuotta? Miten kestit?

Moni muu asia jaksoi kannatella ja pidin miestä kehityskelpoisena, kunhan vain olisi päässyt rajoitteistaan ja estoistaan. Mutta hänestä tuli ilmi halveksiva, arvosteleva ja naista alistava puoli. Olen ollut siinä jamassa aiemminkin ja jo aloittaessa sanoin hänelle, etten enää sellaiseen suostu ikinä. Sitä vain toivoo, että tilanne muuttuu..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko teillä lapsia? Itse vitkutan lasten takia. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta kun ei kuulema ole sellainen halijatyyppi. Sitten valittaa kun en tee seksiin aloitetta. Olen yrittänyt selittää, että halu syttyy niiden halauksen ja kosketuksen myötä, mutta ei vain menen perille. On antanut ymmärtää, että minussa on jotakin vikaa kun en halua seksiä ihan muuten vaan ja tee aloitteita. No kyllä minä välillä sauvailen itsekseni. Hellyyttä on siinä saman verran kuin minun ja puolison välillä, mutta sauvaan en pety koska en sitä siltä edes odota.

Olen samanlaisessa tilanteessa. Pitkä parisuhde ja lapsi, meininki on vain vuosi vuodelta kylmentynyt. En todellakaan saa mitään spontaaneja haleja, pusuja tai paijauksia enää. Totuus taitaa olla se, että mies ei enää rakasta ja on vain tottumuksesta kanssani. Miehellä on myös kova työstressi ja purkaa sitä minuun. Hyvin tyypillinen tilanne on se, että mies ärsyyntyy jostain pikkuasiasta ja alkaa sättiä minua. Sitten kun on rauhoittunut, saattaa tyyliin tulla alasti seisomaan eteeni ja loukkaantuu, kun en ole halukas. Puhunut olen ja ollaan ihan parisuhdeterapiassakin käyty miettimässä, miten saisimme lisää lämpöä suhteeseen. Eroa olen miettinyt, mutta tuntuisi jotenkin tyhmältä jättää muuten ns. kunnollinen mies. Ehkä vain vaadin likaa ja pitäisi olla tyytyväinen siihen mitä on.

kuulostaa niin tutulta. Minun mieheni ei lähde mihinkään parisuhdeterapiaan. Mitä teitte siellä? Oliko siitä mitään hyötyä?

En. Jos miul olis tyttöystävä, nii haluisin halata, suudella ja pitää kädestä vähintään kerran joka päivä. Jos seksin aikana tulee nii hiki, et pitää mennä suihkuun, nii miks ei voi mennä yhessä? :o Outoo, et AP on pyytäny läheisyyttä, mutta silti toinen ei oo antanu sitä. :/ M25

Itse elän jäätävässä siskoveli-suhteessa. Mies tokaisi hymyillen tänään että häntä säälittää kun näin hyvävartaloista naista ei kukaan pidä hyvänä eikä silittele. Musta tuo kuulosti vähintään oudolle kun oma avomies sen sanoi. Toisaalta, hän tietää eron olevan nurkan takana. Hän, narsistipersoona, ei vaan välitä. Mutt enpä väitä mäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko teillä lapsia? Itse vitkutan lasten takia. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta kun ei kuulema ole sellainen halijatyyppi. Sitten valittaa kun en tee seksiin aloitetta. Olen yrittänyt selittää, että halu syttyy niiden halauksen ja kosketuksen myötä, mutta ei vain menen perille. On antanut ymmärtää, että minussa on jotakin vikaa kun en halua seksiä ihan muuten vaan ja tee aloitteita. No kyllä minä välillä sauvailen itsekseni. Hellyyttä on siinä saman verran kuin minun ja puolison välillä, mutta sauvaan en pety koska en sitä siltä edes odota.

Olen samanlaisessa tilanteessa. Pitkä parisuhde ja lapsi, meininki on vain vuosi vuodelta kylmentynyt. En todellakaan saa mitään spontaaneja haleja, pusuja tai paijauksia enää. Totuus taitaa olla se, että mies ei enää rakasta ja on vain tottumuksesta kanssani. Miehellä on myös kova työstressi ja purkaa sitä minuun. Hyvin tyypillinen tilanne on se, että mies ärsyyntyy jostain pikkuasiasta ja alkaa sättiä minua. Sitten kun on rauhoittunut, saattaa tyyliin tulla alasti seisomaan eteeni ja loukkaantuu, kun en ole halukas. Puhunut olen ja ollaan ihan parisuhdeterapiassakin käyty miettimässä, miten saisimme lisää lämpöä suhteeseen. Eroa olen miettinyt, mutta tuntuisi jotenkin tyhmältä jättää muuten ns. kunnollinen mies. Ehkä vain vaadin likaa ja pitäisi olla tyytyväinen siihen mitä on.

kuulostaa niin tutulta. Minun mieheni ei lähde mihinkään parisuhdeterapiaan. Mitä teitte siellä? Oliko siitä mitään hyötyä?

Kävimme pari kertaa ja sitten tuli nämä koronajutut ja loppukevään käynnit peruttiin. Siellä keskusteltiin mm. henkilökohtaisista tarpeista parisuhteessa ja siinä missä minä kerroin näistä fyysisen ja henkisen läheisyyden tarpeista, miehelle avioliitto merkitsi enemmän yhteisiä hankintoja kuten asunto ja auto. Mies kyllä mainitsi, että joo olisi kiva jos minä haluaisin enemmän seksiä, mutta ei jotenkin käsittänyt sitä että mun on vaikea lähestyä, jos hän on jatkuvasti naama nurinpäin ja osoittaa tyytymättömyyttä kaikkeen. Ja ennen kuin joku tätä lukeva älähtää, että antamalla miehenkin mieliala paranisi, niin se ei ole totta. Koettu on se, että yhtenä iltana on seksiä ja puolen vuorokauden jälkeen mies on taas vajonnut mökötyskuplaansa ja nurisee minulle. :(

Aluksi tuntui helpottavalta avautua näistä kipeistä asioista ja hetken mieskin skarppasi ja tunsin sellaista "me-henkeä", mutta aika nopeasti asiat luisuivat samaan vanhaan.

Miulla kans pitkä parisuhde takana, viis tyttöö, kuus lastenlasta. Olen vielä viriili harrastamaan seksii vaikka oon jo vajaa kuuskymmppinen mutta koskaan ei toinen oo tehny alotetta, aina on miun pitäny "nuijan kans viijä luolaan"kuin silloin luola-ajalla. Seksi on vaimon mukaan kyllä ihanaa ja hän syttyy kyllä, mie nautin kaikkein eniten siitä kun saan naisen nauttimaan ja näen sen. Olen sanonutkin tuosta alotteen teosta hälle mutta ei se muuttunut, olen joskus ollu muutaman kuukaudenkin pidättyväinen uhallaan. Olen yrittäny muutaman kerran erotakkin mutten ole saanut aikaseksi. Haluaisin sellasen naisen jonka kanssa vois harrastaa seksiä aktiivisemmin ja joka ois aktiivinen, jotenkin tuntuu hölmöltä aina olla ite vonkaamassa. Olin 8 v sitten yhden naisen kanssa kun olin erroomassa ja hänen kanssaan rakasteltiin kolme kertaakin päivässä ja ihmettelin itestäni että onko tää mahollista. Nytkin ollaan kahestaan kotona ja tekis mieli mutta toinen vaan vetäyty toiseen huoneeseen. Miekin teen paljon oman huushollin eteen asioita ja ei pitäs olla "laiskuudesta" kiinni.

Luigi, osoitatko naisellesi muuten hellyyttä kuin seksin kautta? Tunteeko hän itsensä rakastetuksi muulloin? Nainen menettää halunsa helposti, jos mies ei osoita kiinnostusta kuin reikää kohtaan.

Osoitan kyllä ja olen sanonukkin hälle että pitää pusitella ja halata kosketella joka päivä monta kertaa mutta sitten hänestä se on miun puolelta sitä että on muita taka-ajatuksia. Ja sitten en viiti enää yrittäääkään mitään...

Minäkin aloin välttelemään haleja ja pusuja kun pelkäsin toisen reaktiota siihen, ettei se johda seksiin. Alkuhuuman aikaan kun tietenkin johti ja sitten myöhemmin kun ei aina johtanutkaan niin pettymykset osoitettiin välillä aika näyttävästi 😩

Huoh seksi on pilannut kaiken. Nyt vaan jäykistyn jos toinen tulee lähelle, pelkään "vaatimuksia"...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme vuotta tätä ja tänään erosin. Olen siis pyytänyt halauksia ja läheisyyttä, että ei ole siitä kiinni.

Ap

Oikea ratkaisu, onneksi olkoon! Mahdoitkohan olla minun exäni kanssa? Mä seurustelin lähes viisi vuotta hellyyttä ja kosketusta kerjäten. Halaamista vain satunnaisesti tavatessa, suutelemista vain minun aloitteestani. Mies ei edes osannut suudella, ei myöskään oppinut kun ei ollut "lutkuttamiseen" mielenkiintoa. Kyllästyin pyytelemään ja erosin, että olisi mahdollista tavata vielä joku samalla aaltopituudella oleva.

Viisi vuotta? Miten kestit?

Moni muu asia jaksoi kannatella ja pidin miestä kehityskelpoisena, kunhan vain olisi päässyt rajoitteistaan ja estoistaan. Mutta hänestä tuli ilmi halveksiva, arvosteleva ja naista alistava puoli. Olen ollut siinä jamassa aiemminkin ja jo aloittaessa sanoin hänelle, etten enää sellaiseen suostu ikinä. Sitä vain toivoo, että tilanne muuttuu..

Tarinan opetus: älä hyväksy projektiparisuhdetta. Toisen pitää pystyä vastaamaan tarpeisiisi alusta lähtien, koko ajan ja helposti. Muuten suhteessa tulee ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Seksuaalista kosketusta täytyy olla joka päivä, ja yhdyntää useita kertoja viikossa. Suutelemista useita kertoja päivässä.

Mistä miinukset?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin aloin välttelemään haleja ja pusuja kun pelkäsin toisen reaktiota siihen, ettei se johda seksiin. Alkuhuuman aikaan kun tietenkin johti ja sitten myöhemmin kun ei aina johtanutkaan niin pettymykset osoitettiin välillä aika näyttävästi 😩

Huoh seksi on pilannut kaiken. Nyt vaan jäykistyn jos toinen tulee lähelle, pelkään "vaatimuksia"...

Kannattaisiko tapailla ihmistä, joka on yhtä vähän kiinnostunut seksistä kuin sinäkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko teillä lapsia? Itse vitkutan lasten takia. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta kun ei kuulema ole sellainen halijatyyppi. Sitten valittaa kun en tee seksiin aloitetta. Olen yrittänyt selittää, että halu syttyy niiden halauksen ja kosketuksen myötä, mutta ei vain menen perille. On antanut ymmärtää, että minussa on jotakin vikaa kun en halua seksiä ihan muuten vaan ja tee aloitteita. No kyllä minä välillä sauvailen itsekseni. Hellyyttä on siinä saman verran kuin minun ja puolison välillä, mutta sauvaan en pety koska en sitä siltä edes odota.

Olen samanlaisessa tilanteessa. Pitkä parisuhde ja lapsi, meininki on vain vuosi vuodelta kylmentynyt. En todellakaan saa mitään spontaaneja haleja, pusuja tai paijauksia enää. Totuus taitaa olla se, että mies ei enää rakasta ja on vain tottumuksesta kanssani. Miehellä on myös kova työstressi ja purkaa sitä minuun. Hyvin tyypillinen tilanne on se, että mies ärsyyntyy jostain pikkuasiasta ja alkaa sättiä minua. Sitten kun on rauhoittunut, saattaa tyyliin tulla alasti seisomaan eteeni ja loukkaantuu, kun en ole halukas. Puhunut olen ja ollaan ihan parisuhdeterapiassakin käyty miettimässä, miten saisimme lisää lämpöä suhteeseen. Eroa olen miettinyt, mutta tuntuisi jotenkin tyhmältä jättää muuten ns. kunnollinen mies. Ehkä vain vaadin likaa ja pitäisi olla tyytyväinen siihen mitä on.

kuulostaa niin tutulta. Minun mieheni ei lähde mihinkään parisuhdeterapiaan. Mitä teitte siellä? Oliko siitä mitään hyötyä?

Ihan oikein, ettei lähde terapiaan. Ei tuollaista suhteen irvikuvaa kannata yrittää pelastaa. Mitä nopeammin eroatte, sitä parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Seksuaalista kosketusta täytyy olla joka päivä, ja yhdyntää useita kertoja viikossa. Suutelemista useita kertoja päivässä.

Mistä miinukset?

Itse alapeukutin sen että yhdyntöjä täytyy olla useita kertoja viikossa 🤮 se saa olla sun mielipiteesi mut mun Parisuhteen pilas just tuo et seksiä arvostettiin määrien perusteella. Just tollee "pitää olla vähintään 2 kertaa viikossa" alkoi tuntumaan pakolta. Laatu ennen määrää mun mielestä. Jos parisuhde on kiinni seksin määrästä ni on seksisuhde.

Ja joo eipä sitten sai varrella tähän, kyllä seksi suhteeseen toki kuuluu mutta ei minään noin pakottavan säännöllisenä, minulle. Muille se saa olla ihan mitä tahansa.

On tullu kyllä mieleen monta kertaa että tuo seksi on niin monimutkanen asia että se sotkee ja on sotkenut monia suhteita ja pitäskö unohtaa koko asia kun sitä ehkä pärjäis ilmankin rai oman käden oikeuvella😉. Mutta silti se on niin ihanaa että siitä halluis vielä nauttia toisen kanssa. Miks se vetää niin kirreelle niin monet suhteet, miunkin vaimo on lastentarhanopettaja ja tällä hetkellä aika hektistä meno töissä, yks hankala lapsi jonka kanssa joutuu tappeleen ja se heijastuu kotioloihin sit myös. Työelämä vetää nykyään niin monet niin piippuun..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin aloin välttelemään haleja ja pusuja kun pelkäsin toisen reaktiota siihen, ettei se johda seksiin. Alkuhuuman aikaan kun tietenkin johti ja sitten myöhemmin kun ei aina johtanutkaan niin pettymykset osoitettiin välillä aika näyttävästi 😩

Huoh seksi on pilannut kaiken. Nyt vaan jäykistyn jos toinen tulee lähelle, pelkään "vaatimuksia"...

Kannattaisiko tapailla ihmistä, joka on yhtä vähän kiinnostunut seksistä kuin sinäkin?

Kannattais. Ens kerralla (Ai kauhee kuulostan siltä ku oisin eroomassa) kysyn jo suhteen alkuvaiheessa että onko halien ja pusujen mielestäsi aina pakko johtaa seksiin vai saako välillä vaan ihan vaan halia.

Myöskään 23 vuotiaan ollessani en tiennyt vielä minkälaista on olla pitkässä suhteessa, ettei joka päivä huvita panna, siinä alussa kun huvitti.. Kannattaa varmaan jatkossa vaan olla seukkaamatta ku ei ikin tiiä mitä käy 🙄🤷‍♀️