Suhde ilman kosketusta ja hellyyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko teillä lapsia? Itse vitkutan lasten takia. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta kun ei kuulema ole sellainen halijatyyppi. Sitten valittaa kun en tee seksiin aloitetta. Olen yrittänyt selittää, että halu syttyy niiden halauksen ja kosketuksen myötä, mutta ei vain menen perille. On antanut ymmärtää, että minussa on jotakin vikaa kun en halua seksiä ihan muuten vaan ja tee aloitteita. No kyllä minä välillä sauvailen itsekseni. Hellyyttä on siinä saman verran kuin minun ja puolison välillä, mutta sauvaan en pety koska en sitä siltä edes odota.

Olen samanlaisessa tilanteessa. Pitkä parisuhde ja lapsi, meininki on vain vuosi vuodelta kylmentynyt. En todellakaan saa mitään spontaaneja haleja, pusuja tai paijauksia enää. Totuus taitaa olla se, että mies ei enää rakasta ja on vain tottumuksesta kanssani. Miehellä on myös kova työstressi ja purkaa sitä minuun. Hyvin tyypillinen tilanne on se, että mies ärsyyntyy jostain pikkuasiasta ja alkaa sättiä minua. Sitten kun on rauhoittunut, saattaa tyyliin tulla alasti seisomaan eteeni ja loukkaantuu, kun en ole halukas. Puhunut olen ja ollaan ihan parisuhdeterapiassakin käyty miettimässä, miten saisimme lisää lämpöä suhteeseen. Eroa olen miettinyt, mutta tuntuisi jotenkin tyhmältä jättää muuten ns. kunnollinen mies. Ehkä vain vaadin likaa ja pitäisi olla tyytyväinen siihen mitä on.

Kuulostaa niin tutulta. Huomaan yhä useammin miettivänä että pitääkö mun kestää tätä tai haluanko tällaista.

Mies kai luulee että tuo käytös ei satuta mua kun oon ennenkin jäänyt. Hetkeksi muistaa kunnioittavan käytöksen kun nostan kissan pöydälle mutta sitten taas alkaa purkaa omaa oloaan minuun. Tosissaan tulee mieleen ettei rakasta kohdella noin vaikka muuten olisi miten ihana. Olenko vain hyödyke ja se itsestään selvyys johon voi purkaa oman ärtymyksen? En tietenkään jos mieheltä kysyn.

Vierailija kirjoitti:

Itse elän jäätävässä siskoveli-suhteessa. Mies tokaisi hymyillen tänään että häntä säälittää kun näin hyvävartaloista naista ei kukaan pidä hyvänä eikä silittele. Musta tuo kuulosti vähintään oudolle kun oma avomies sen sanoi. Toisaalta, hän tietää eron olevan nurkan takana. Hän, narsistipersoona, ei vaan välitä. Mutt enpä väitä mäkään.

Huh mikä hullu. Et sitten sanonut että ja sun miehisyydessä on jokin pahasti vialla kun et halua hyvävartaloista vaimoasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Seksuaalista kosketusta täytyy olla joka päivä, ja yhdyntää useita kertoja viikossa. Suutelemista useita kertoja päivässä.

Mistä miinukset?

Itse alapeukutin sen että yhdyntöjä täytyy olla useita kertoja viikossa 🤮 se saa olla sun mielipiteesi mut mun Parisuhteen pilas just tuo et seksiä arvostettiin määrien perusteella. Just tollee "pitää olla vähintään 2 kertaa viikossa" alkoi tuntumaan pakolta. Laatu ennen määrää mun mielestä. Jos parisuhde on kiinni seksin määrästä ni on seksisuhde.

Ja joo eipä sitten sai varrella tähän, kyllä seksi suhteeseen toki kuuluu mutta ei minään noin pakottavan säännöllisenä, minulle. Muille se saa olla ihan mitä tahansa.

No jos sinusta seksi useita kertoja viikossa on "pakottavan säännöllistä", eikö se kerro siitä, ettet vain halua kovin paljoa seksiä? Ei se meistä tunnu pakolta, kun kumpikin haluaa luonnostaan seksiä päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Seksuaalista kosketusta täytyy olla joka päivä, ja yhdyntää useita kertoja viikossa. Suutelemista useita kertoja päivässä.

Mistä miinukset?

Itse alapeukutin sen että yhdyntöjä täytyy olla useita kertoja viikossa 🤮 se saa olla sun mielipiteesi mut mun Parisuhteen pilas just tuo et seksiä arvostettiin määrien perusteella. Just tollee "pitää olla vähintään 2 kertaa viikossa" alkoi tuntumaan pakolta. Laatu ennen määrää mun mielestä. Jos parisuhde on kiinni seksin määrästä ni on seksisuhde.

Ja joo eipä sitten sai varrella tähän, kyllä seksi suhteeseen toki kuuluu mutta ei minään noin pakottavan säännöllisenä, minulle. Muille se saa olla ihan mitä tahansa.

No jos sinusta seksi useita kertoja viikossa on "pakottavan säännöllistä", eikö se kerro siitä, ettet vain halua kovin paljoa seksiä? Ei se meistä tunnu pakolta, kun kumpikin haluaa luonnostaan seksiä päivittäin.

Siinähän se on, kun tuokin nainen luultavasti haluaisi jotain toista jälleen niinkuin nuorena, niin kauan kuin täydellisen vapaaehtoisuuden mielikuva elää. Mutta sinä puhut ikään kuin olisi ok, että elät ihmisen kanssa, jonka mielestä sinun pitää syödä joka päivä hänen mielikseen. Normaalisti se ei haittaa mitään, sinähän syöt joka päivä joka tapauksessa ja toinen hyrisee tyytyväisenä. Mutta sitten kerran sinulla on noro etkä saa syötyä moneen päivään. Toinen alkaa painostaa ja kiristää ja ilmaista epämieltymystään sinuun ja miettii, että pitäisi vaihtaa seuraavaan lautasenkuluttajaan koska sinussa on jotain vikaa. Kuvittele, että sinulla on jatkossa kroonisesti pakki sekaisin tai monta kertaa kuussa toistuva migreeni. Mitä ajattelet yhteisestä elämästänne?

Kysymys kuuluu, oletko hänen kanssaan onnellinen yhteisessä ruokapöydässä sen jälkeen, kun tämä asiaintila on sinulle valjennut? Vaikka mahasi tulisikin kuntoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Seksuaalista kosketusta täytyy olla joka päivä, ja yhdyntää useita kertoja viikossa. Suutelemista useita kertoja päivässä.

Mistä miinukset?

Itse alapeukutin sen että yhdyntöjä täytyy olla useita kertoja viikossa 🤮 se saa olla sun mielipiteesi mut mun Parisuhteen pilas just tuo et seksiä arvostettiin määrien perusteella. Just tollee "pitää olla vähintään 2 kertaa viikossa" alkoi tuntumaan pakolta. Laatu ennen määrää mun mielestä. Jos parisuhde on kiinni seksin määrästä ni on seksisuhde.

Ja joo eipä sitten sai varrella tähän, kyllä seksi suhteeseen toki kuuluu mutta ei minään noin pakottavan säännöllisenä, minulle. Muille se saa olla ihan mitä tahansa.

No jos sinusta seksi useita kertoja viikossa on "pakottavan säännöllistä", eikö se kerro siitä, ettet vain halua kovin paljoa seksiä? Ei se meistä tunnu pakolta, kun kumpikin haluaa luonnostaan seksiä päivittäin.

Siinähän se on, kun tuokin nainen luultavasti haluaisi jotain toista jälleen niinkuin nuorena, niin kauan kuin täydellisen vapaaehtoisuuden mielikuva elää. Mutta sinä puhut ikään kuin olisi ok, että elät ihmisen kanssa, jonka mielestä sinun pitää syödä joka päivä hänen mielikseen. Normaalisti se ei haittaa mitään, sinähän syöt joka päivä joka tapauksessa ja toinen hyrisee tyytyväisenä. Mutta sitten kerran sinulla on noro etkä saa syötyä moneen päivään. Toinen alkaa painostaa ja kiristää ja ilmaista epämieltymystään sinuun ja miettii, että pitäisi vaihtaa seuraavaan lautasenkuluttajaan koska sinussa on jotain vikaa. Kuvittele, että sinulla on jatkossa kroonisesti pakki sekaisin tai monta kertaa kuussa toistuva migreeni. Mitä ajattelet yhteisestä elämästänne?

Kysymys kuuluu, oletko hänen kanssaan onnellinen yhteisessä ruokapöydässä sen jälkeen, kun tämä asiaintila on sinulle valjennut? Vaikka mahasi tulisikin kuntoon?

Tarkoitin juuri tätä mitä esimerkillä yritit havainnollistaa.

Minun itsemääräämisoikeus minun kehostani jotenkin särkyi siinä vaiheessa kun hyvä parisuhde määriteltiin siten että seksiä pitää olla vähintään 2 kertaa viikossa. Hetkellisen masennus ja raudanpuutoskauden aikana tuo asia tuli meidän parisuhteen pilaajaksi.

Nykyään haaveilen jonkin verran muista miehistä ja harrastan omaa kivaa. Vaikka mieheni ei olekaan mikään itsekäs sängyssä.. Puhumattomuus pilaa nyt loput parisuhteesta.

Olen suostunut tuohon jo 24v. Seksikin tosin on vähentynyt enää n kerran kuukauteen. Ei vaan huvita kun ei ole mitään mikä sitä hehkua herättäisi. Pelkkä tunnin sessio ei riitä viikkojen koskemattomuutta korvaamaan.  Teknisesti ok mutta muuten täysin merkityksetöntä ilman hellyyttä. 

Harmi sinänsä koska meidän suhde muuten on niin hyvä. Olemme toistemme parhaat ystävät ja kumppanit ja olemme toteuttaneet yhdessä monia haaveitamme. Mies kannustaa ja arvostaa, on ihana isä (nyt jo isoisä). Olemme tyytyväisinä yhdessä 24/7 varsinkin nyt korona-aikana, nautimme ruuanlaitosta yms. kotona touhuamisesta.

Mutta hän ei ole koskaan ymmärtänyt sitä mitä kaipaan tai haluan. Asiasta on puhuttu ja olen toivonut edes jonkinlaista kompromissia mutta kun toiselle kosketus on täysin vieras asia ei hän osaa muuttua. Olen joskus toivonut että hän tulisi edes samaan aikaan nukkumaan kerran kuukaudessa (lusikassa oleskelua turha edes ajatella!) mutta tässäkin olemme täysin eri syklissä. Minä menen sänkyyn 22, hän 04. Herään 05 ja hän 7.30. Vain matkoilla menemme samaan aikaan nukkumaan (ilman halausta tai sylittelyä tietty).

Viimeksi olemme tehneet niin 1v 4 pv sitten syyslomalla ulkomailla. 

Olemme molemmat pitäneet itsestämme huolta, ei ole siinäkään syytä ettei toista kiinnosta koskettaa. Itse haluaisin sylitellä, halailla ja suudella. Kävellä edes joskus käsi kädessä. Tuntea toisen käsi poskella tai hiuksia sivelemässä. Läheisyyden puute sattuu niin että oksettaa. 

En silti ole lähtemässä tästä suhteesta mutta jos joskus löytyy joku joka haluaa mua halata niin en kyllä kieltäydy! Tässä epätoivossa voisin jopa maksaa siitä!

Tämä on kyllä niinkuin minun elämästä. Nuorena mentiin yhteen, alussa jaksoin pyytää hellyyttä ja silittelyä, mutta miestä ei kiinnostanut yhtään. Hän ei itse tykännyt että häntä hyväillään. Hieroa olisi saanut, mutta se ei koskaan ollut hänen mielestä tarpeeksi “hyvää” että sanomiseen sekin aina päättyi että lopetin sitten senkin. Seksi lähinnä mekaanista suoritusta jota ollutkin tosi harvoin.

Nyt eroamassa ja en enää ikinä ala suhteeseen jossa ei ole hellyyttä ja kosketusta.