Sanokaas nyt, te joilla on parisuhteessa omat rahat
miten kulut teillä tasapuolisesti hoidetaan? Meillä on aiemmin ollut käytäntö, että minä maksan ruuat ja lasten (2kpl) kulut, mies laskut (ei ole asuntolainaa), mutta miehen mielestä tämä ei ole reilua häntä kohtaan. Hän kun ei tajua kuinka paljon ruokakauppaan menee rahaa...
No tehdään sitten niin, että avataan taloustili johon kumpikin laittaa saman summan kuussa. Mutta mihin kaikkiin menoihin tuota taloustiliä sitten käytetään? Meillä esim auto jota käyttää pääasiassa minä, paljon tietysti lasten kuskaukseen (en käy työssä juuri nyt). Miehellä firmansa auto, jota käyttää myös vapaa-ajalla. Otetaanko esi. yhteisen auton kulut taloustililtä?
Meillä on ihan erilaiset rahakäyttötavat (mies tuhlaa ja minä säästän) joten yhteiset rahat eivaan käy...
Kommentit (153)
Meillä on molemmilla omat rahat. Tulot suunnilleen samaa tasoa. Maksetaan yhteiset menot eli asuminen, sähkö, yms. yhteiseltä tililtä, jonne siirretään rahaa sovittu summa kerran kuussa. Ruokakaupassa maksetaan suunnilleen vuorotellen. Mies maksaa auton kaikki kulut, minä pääosin lapsen vaatteet.
Ei ole tarvinnut riidellä rahasta ja aina tosiaan voi neuvotella jos tilanne muuttuu. Eli silloin kun olin kotona lapsen kanssa, jaettiin kulut toki eri tavalla.
Meillä minä maksan asuntolainan ja juoksevat vakilaskut kuten sähkölaskut, vesilaskut, nettimaksut, eli suurimman osan talouden pakollisista menoista. Näin siksi, että tienaan tuplasti sen mitä mies. Mies maksaa omaa autolainaansa, oman autonsa kulut, ja yhteisiin lähinnä että toisinaan käy ruokakaupassa ja maksaa ostokset.
Meillä on käytännössä aika yhteiset rahat vaikka eri tilit onkin, ja itselleni se on erittäin ok, en missään nimessä haluaisi tilannetta jossa minulla ja miehelläni olisi tuloerojemme takia aivan erilainen elintaso samassa taloudessa.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:43"]
miten kulut teillä tasapuolisesti hoidetaan?
[/quote]
Meillä on yhteisiä menoja varten taloustili, jonne kumpikin laittaa rahaa tulojensa suhteessa. Yksinkertaista ja taatusti oikeudenmukaista. Ennen maksoimme kauppaostokset vuorotellen ja jaoimme laskut niin, että maksettavaa tuli kummallekin suurin piirtein sopiva määrä. Tämäkin oli meistä ihan tarpeeksi reilua.
Yhteisiä kuluja ei ole mahdollista jakaa reilusti, jos ette tiedä, paljonko käytätte mihinkin rahaa. Tarvitsette siis jonkinlaisen menolaskelman. Lisäksi on sovittava, mitkä todella ovat yhteisiä menoja. Tämä on ihan vain sopimuskysymys.
Olen samaa mieltä siitä, että ongelma ei tuntuisi tässä tapauksessa liittyvän tilijärjestelyihin vaan siihen, ettei toinen halua osallistua. Sitä ei menolaskelma korjaa.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:43"]
miten kulut teillä tasapuolisesti hoidetaan?
[/quote]
Olen samaa mieltä siitä, että ongelma ei tuntuisi tässä tapauksessa liittyvän tilijärjestelyihin vaan siihen, ettei toinen halua osallistua. Sitä ei menolaskelma korjaa.
[/quote]
Kuka ei nyt halua osallistua?
Me olemme ehkä nykyään vähän outo pariskunta. Molemmilla "omat" rahat ja maksetaan menoja sen mukaan kuin muistetaan eli välillä toinen maksaa reilusti enemmän ja toinen vähemmän. Isommista hankinnoista päätetään yhdessä, emmekä kumpikaan käytä itseemme tolkuttomia määriä rahaa. Jos toisella alkaa tehdä rahasta tiukkaa, niin sitten toinen maksaa vuorostaan enemmän. Käytännössä kaikki rahat ovat siis yhteisiä, mutta meillä ei ole mitään taloustiliä tai vastaavaa.
Emme ole koskaan 7-vuotisen parisuhteemme aikana riidelleet rahasta.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:55"]
Eikös perheessä kuulu olla yhteiset tulot josta maksetaan kaikki kulut ja jos jotain jää niin sit päätetään miten raha käytetään?
[/quote]
Asumistuki poislukien en tiedä yhtään tulomuotoa, joka maksettaisiin kaikille perheenjäsenille jyvitettynä. Kyllä tulot ovat aina henkilökohtaisia. On sitten itse kunkin asia sopia, miten haluaa luovuttaa rahaansa muiden käyttöön, mutta mitään "yhteisiä tuloja" ei ole olemassakaan.
Teille yhteisestä taloudesta vouhottajille. Uskokaa nyt huviksenne, että jos kaksi täysin erilaisen rahankäyttötavan omaavaa ihmistä perustaa perheen ja yhteiset rahat, niin siitä se vasta riitaa syntyy!
Minä taisin olla vastaaja nro. 9 ja jos meillä olisi yhteiset rahat, niin tili olisi aina tyhjä. Mies ostelisi kaikkea kivaa itselleen, lapsille ja varmaan minullekin. Kaikkea tarpeetonta suomeksi sanottuna. Kokeilimme sitä ja mies sai ruokakauppaan uppoamaan 900€, kalastusvermeisiin 300€, lapsille vaatteita 150€ jne. ja minä istuin illat murehtimassa, miten maksan seuraavan kuun harrastusmaksut lapsille ja mitä syön töissä... Mies on muuten aivan ihana, mutta meidän suhteen kompastuskivi on täysin erilainen tapa käyttää rahaa. Mies ei kanna huolta huomisesta eikä osaa säästää. Tämä on MEILLÄ kaikista paras tapa! Mies saa ostella, jos haluaa mutta yhteiset ja tärkeät menot tulee huolehdittua :)
Meillä menee niin, että minä maksan vastikkeen, mies asuntolainan lyhennyksen. Molemmat maksaa omat puhelinlaskunsa ja sellaiset menot, mitkä liittyy vaan itseen. Ruokakaupassa käydään yleensä vuorotellen, yhdessä sovitaan suurin piirtein se, mitä sieltä ostetaan. Mies maksaa autoon liittyvät menot (autolainaa ei ole) ja minä oman bussikorttini. Mies maksaa vakuutukset, minä kaikki lapsiin liittyvät, koska haluankin päättää millaisissa vaatteissa he kulkevat ;)
Yhdessä maksetaan päivähoitomaksut (menee meillä korkeimman luokan mukaan) ja yhdessä säästetään sekä matkatilille että omille säästötileille. Koskaan ei olla tapeltu näistä, vaikka mies saakin melkein 1500e kuussa enemmän käteen kuin minä. Tai ehkä juuri siksi. Ja koska rahasta ei ole pulaa, ei tarvitse riidelläkään.
Mä en edes ymmärrä tota yhteistä taloustiliä ? miksi. ? Meillä on omat tilit, Lainanlyhennys lähtee Miehen tililtä ja mun tililtä menee suoravelotuksena puolet aina palkkapäivänä miehen tilille. Laskut kerätään seinälle ja kun liksapäivä tulee mä maksan siitä minkä pystyn ja mies loput. Jos jommalta kummalta loppuu rahat niin se pyytää toiselta. Älyttömyyksiä ei kumpikaan törsätä ja jos jotain isompaa haluaa ostaa niin aina kysytään puolisolta että onko tässä kuussa varaa kun tarttisin sitä ja tätä. :)
Omat rahat systeemi toimii silloin, kun yhteen on mennyt kaksi fiksua ja reilua ihmistä jotka ovat osaavia rahankäyttäjiä. Jos toinen/molemmat ovat itsekkäitä, silloin homma ei toimi. Kulut jaetaan reilusti suhteessa tuloihin, ja loput saavat molemmat käyttää mihin haluavat.
Mitään europeliä ei kannata harrastaa, vaan joskus toien maksaa enemmän ja toinen vähemmän ja toiste sitten toisinpäin.
Yksi huomionarvoinen juttu on myös luottamus: luottamus siitä että jos toinen ostaa esimerkiksi lapsille vaatteet, hän ostaa ne ns. fiksusti eikä tuhlaa turhaan vaikkapa 100€ pipoon. Ja sama koskee tietenkin muitakin hankintoja, esimerkiksi autokaupoilla pitää luottaa siihen että se auton ostaja ostaa sellaisen johon on oikeasti varaa eikä sellaista mikä vie talouden ihan kuralle.
Meillä on myös yhteinen taloustili, ei lapsia. Laitamme molemmat sinne tietyn summan, mies hieman enemmän, tienaa kylläkin huomattavasti enemmän joten siinä mielessä ei mene tulojen suhteessa. On kuitenkin sovittu, että mies maksaa auton kaikki kulut, koska omistaa sen ja pääasiassa myös käyttää (työmatkat), mutta minä saan lainata sitä aina tarvittaessa ja paljon lainaankin. :)
Yhteiseltä tilitä maksetaan sitten vuokra, ruoka, sähkö ja muut vastaavat. Samaten jos käydään vaikka yhdessä syömässä tai leffassa tms. Joskus jos haen vaikka miehelle jotain hänen tarvitsemaansa maksan yhteisellä kortilla, ja vastaavasti sitten joskus maksan jotain omaani sillä, että menee suurinpiirtein tasan, mutta ei se ole niin justiinsa. Työpäivän aikaiset lounaat maksetaan omalla rahalla, mutta kun olin muutaman kuukauden työttömänä niin söin sillä meidän talousrahalla, samalla kuitenkin kaupasta tuli muutakin ostettua kun ne minun lounastarpeet. Samaten jos ollaan vaikka rautakaupassa ja ostetaan 50% kotiin tarvittavaa ja 50% miehelle henkilökohtaista, niin ei aleta maksamaan kahdessa erässä vaan maksetaan sitten joko mies omistaan tai sitten yhteiseltä tililtä kaikki.
Eli miten tuon nyt sanoisi, soveltaen mennään. Pennilleen ei voi noita jakaa, siitä ei tule mitään. Tärkeintä on että molemmilla on luotto toisen rahankäyttöön. Jos ei ole, niin sitten täytyy tietysti sopia tarkempia rajoja.
Ei meillä tasapuolisia olla. Onko se ainoan toimivan parisuhteen ehto? Miehen tulot 5400e/kk ja mun 2400ekk. Noista vielä verot pois siis. Mä maksan puolet vuokrastamme 750ekk, mies oman osansa. Ja suurin osa ruoasta, sähköt, netti ja vakuutus menee miehen pussista. Itse makselen oman autoni kulut, pankkilainaani ja opintolainaani ja ruokia n. 200e kuussa. Ainiin, ja meän kämpän kalusteet on kaikki mun velalla ostamia. Niitä lyhentelen myös. Ja oon tolla palkalla tietysti ihan varaton kuun lopussa. Ei oo varaa ostella itselle vaatteita kuin satunnaisesti. Miksi siis kaikki pitäs laittaa tasan?
No jos mä nyt perustelen, miksi jossain perheissä on erilliset rahat kun mielestäni meidän perheessä se nyt vaan on järkevintä. Olemme avioliitossa oleva 40-50v pari eli ihan aikuisia ihmisiä, jotka ovat hankkineet omaisuutensa erillään toisistaan. Toisella on (nyt jo täysi-ikäisiä) lapsia, toisella ei. Käymme molemmat töissä, palkkamme ovat suurin piirtein samassa sfäärissä (vaikka tarkkaan en edes tiedä).
Asuimme aluksi vuokralla, koska emme halunneet ostaa sen kokoista asuntoa (huom pääkaupunkiseudulta) mitä silloinen perhekoko vaati. Koska asunnon koko- ja sijaintivaatimus johtui toisen lapsista, maksoi hän vuokrasta (omasta halustaan) 2/3 ja lapseton 1/3.
Kun meillä asuva lapsi muutti omilleen, ostimme oman asunnon puoliksi. Minusta se asunto on sijoitus, emmekä olisi välttämättä ostaneet pienempää vaikkei meillä olisikaan enää yhtä etälasta (asuu siis toisella vanhemmallaan ja käy meillä säännöllisen epäsäännöllisesti).
Meillä on yhteinen tili, mistä maksetaan laina ja muut "asumiseen liittyvät" kulut, mukaan lukien vastike, sähkö, vakuutukset, sanomalehti. Molemmat laittavat sinne saman verran rahaa kuukausittain. Auton omistamme puoliksi ja maksamme sen kulut puoliksi, bensaa ostetaan vuorotellen paitsi jos toinen ajaa oman pitkän reissun niin tietysti myös tankkaa. Ruokaa ostetaan suurin piirtein vuorotellen, joskus kun toisen täysi-ikäisiä lapsia ruokitaan, maksaa hän vähän enemmän.
Mä en näe systeemissämme mitään ongelmaa tai vaikeutta.
Tottakai jos meillä olisi yhteisiä lapsia tai toinen ei kävisi töissä (joko lasten tai työttömyyden takia), niin silloin toinen kustantaisi. Johan sen jo lakikin sanoo, että avioliitossa ollaan toisiamme kohtaan elatusvelvollisia.
Me ollaan tosin muutenkin ilmeisesti vähän paremmin tietoisia siitä, mitä laki sanoo kun on elämänkokemusta karttunut sekä perintöriidoista että avioerosta. Meillä on avioehto (ei voimassa kuolemantapauksessa vaan ainoastaan jos toinen häipyy) ja minulla lisäksi testamentti (en halua sisarusteni tai heidän jälkeläisten joutuvan ikinä riitelemään vanhempieni kesäpaikasta ja metsistä mieheni lasten ja heidän jälkeläisten kanssa).
No meillä sieltä tililtä maksetaan ne, mitä sieltä on sovittu maksettavan. Eli esim. niistä bensoista on neuvoteltava erikseen, ei siis joka kerta vaan heti alkuunsa.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 11:29"]
Mä en edes ymmärrä tota yhteistä taloustiliä ? miksi.
[/quote]
Meillä taloustilille säästetään rahaa paitsi kuukausittaisia menoja, myös enemmän tai vähemmän yllättäviä äkillisiä menoja varten. Sen tiliotteista on myös helppo seurata nimenomaan yhteisten asumiseen ja elämiseen liittyvien menojen kehitystä. Henkilökohtaisten menojen seuranta helpottuu tietysti vastaavalla tavalla. Ennen kaikkea taloustili varmistaa, että osallistuminen pysyy jatkuvasti reiluna. Kummankin tililtä siirtyy palkkapäivänä automaattisesti tietty summa taloustilille, ja loput saa käyttää juuri niin kuin haluaa.
32 jatkaa vielä omien rahojen hyvistä puolista:
Sanottakoon, että meillä molemmilla on säästötileillä rahaa ja palkastakin jää aina säästöön. On hirveän kivaa, kun on mahdollista suunnitella ja järjestää puolisolle jotain yllärikivaa esim. matkoja, hotelliviikonloppuja jne. Miehellä on enemmän sukanvarressa ja hän aina sanoo, että ne on meidän yhteisiä rahoja ja hän haluaa niillä tehdä kanssani jotain yhteistä. Mutta jos se yhteinen on esim veneen osto (mitä on suunniteltu), niin tietysti se menee hänen nimiinsä, mutta minulla olisi (lähes ;)) yhtäläinen käyttöoikeus.
Taloustili on ihan loistava ratkaisu. On ollut jatkuvasti käytössä tasasuuruisena. Vanhempainvapaatkin menivät niin, ettei muutoksia tarvinnut tehdä (mieskin oli kotona ja mulla hyvä äp-raha) kun ei loputtomia oltu kotona. Meillä käytännöllisesti katsoen yhtä suuret palkat.
Ei riidellä rahasta ikinä.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:55"]
Voi helvetti mitä "perheitä". Toi on kyllä hankalaa tollanen eläminen....
Ja 2, eikö miehen kuulu elättää lapsia ollenkaan?
Eikös perheessä kuulu olla yhteiset tulot josta maksetaan kaikki kulut ja jos
jotain jää niin sit päätetään miten raha käytetään? En ymmärrä tollasia "perheitä" jossa on periaatteessa kaks eri taloutta...
[/quote]
Osoittaisitko minulle lain, jossa määrätään näin.
[/quote]
Mikä vitun lain? Siinä mitää lakia tarvita ku maalaisjärkeä. Paitsi jos on itsekäs niin ei sillon kannata mitää perhettä edes perustaa.
Meillä on erilliset tilit ja yhteinen "lomasäästötili", jonne kumpikin laittaa satasen kuussa. Tienaamme aika lailla tarkalleen yhtä paljon. Mies maksaa asuntolainan ja autojen kulut. Minä pääsääntöisesti ruoan, lasten menot, vakuutukset ja kodin tavarat yms. Loppupeleissä mies taitaa maksaa vähän enemmän per kuukausi, mutta itse laitan sitten vastaavasti omalle säästötililleni hivenen enemmän joka kuukausi. Sieltä on sitten tarvittaessa otettu rahaa mm. auton ostoon. Auto tietenkin ymmärretään koko perheen autoksi, vaikka mies sillä ajaakin 98 % ajasta.
Itse näen, että perhe on yksikkö, jossa lopunperin kaikki on yhteistä, vaikka omat tilit onkin. Näin vain arjen kannalta on helpompaa. Jos kaikki rahamme olisivat yhteisellä tilillä, kokisin varmasti vaikeaksi ostaa ikinä yhtään mitään itselleni tai esimerkiksi kodin sisutukseen. Vaikka talous on yhteinen, haluan silti säilyttää taloudellisen riippumattomuuteni siinä mielessä, että olen itse vastuussa siitä, että tilini saldo pysyy tukevasti plussan puolella. Ja uskon, että miehellä on sama homma. Emme ole koskaan edes keskustelleet tilien yhdistämisestä. Olemme myös molemmat perusluonteeltamme säästäväisiä.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:55"]
Voi helvetti mitä "perheitä". Toi on kyllä hankalaa tollanen eläminen....
Ja 2, eikö miehen kuulu elättää lapsia ollenkaan?
Eikös perheessä kuulu olla yhteiset tulot josta maksetaan kaikki kulut ja jos jotain jää niin sit päätetään miten raha käytetään? En ymmärrä tollasia "perheitä" jossa on periaatteessa kaks eri taloutta...
[/quote]
Osoittaisitko minulle lain, jossa määrätään näin.