Sanokaas nyt, te joilla on parisuhteessa omat rahat

Yksinkertaista!

Molempien palkat siirretään aina samantien yhteiselle käyttö -ja säästötilille. Yhteisiltä tileiltä maksetaan KAIKKI. Ruoat, laskut, asuntolaina yms. muut menot. Ei ongelmia :)

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 11:47"]

Mikä vitun lain? Siinä mitää lakia tarvita ku maalaisjärkeä. Paitsi jos on itsekäs niin ei sillon kannata mitää perhettä edes perustaa.

[/quote]

Itsekäs?

No ensinnäkin minä tienaan reilusti vähemmän.

Molemmat maksaa oman osansa asuntolainasta. Minulla lyhennys 350/kk, miehellä kolmisensataa.

Mies maksaa sähkön, veden, autokatsastuksen ja korjaukset. Osan ruokaostoksista.

Minä hankin KAIKKI vaatteet lapsille, osan ruuista, hoitomaksun...

Meillä menee näin: meillä on omat tilit ja yhteinen tili, jonne kumpikin pistää tonnin kuussa. Yhteiseltä tililtä maksetaan laina, sähköt, kodin vakuutukset, siivooja, hesari ja jotain muita juoksevia kuluja. Ruoan maksaa se, joka on kaupassa. Jos ollaan yhdessä, maksetaan suunnilleen vuorototellen. Eläinlääkärikulut maksan pääsääntöisesti minä, joka maksan vakuutukset ja saan korvaukset itselleni.

Perinteinen suomalaisnaisten moka on tämä (pätee avoliitossa tai avioliitossa, missä on avioehto): 

- asunto ja auto on miehen nimissä ja miehellä on näyttää kuitit ja pankkitositteet, että hän on ne maksanut

- nainen maksaa juoksevat kulut (koko perheen ruuat, koko perheen vaatteet, mahdollisesti vielä vakuutukset ja bensatkin) eikä hänen omaisuutensa kerry

Sitten tulee ero ja mies vie kaiken omaisuuden mennessään.

Meillä on omat rahat muuten, mutta yhteinen lainatili jolle siirtelemme rahaa miten milloinkin. Laskut laitamme tiettyyn laskulokerikkoon työhuoneessa ja kumpikin niitä makselee sitä mukaa kun hoksaa.

Minä käyn yleensä kaupassa ja mies hoitelee auton. Hyvin sujuu ja ikinä ei olla rahasta riidelty. Yleensä käy niinpäin, että toinen kysyy toiselta, että onhan sulla riittävästi rahaa... Antaa omistaan jos on sattunut menemään tiukille.

Meillä on kaikki yhteistä mutta ihmetellään meidän kaveripariskuntia joilla on omat rahat vielä yli 20 vuoden yhdessäolon jälkeenkin! Heillä on "mun ostama sohva ja vähän hienompi pakastin kuin mitä ukko olisi halunnut" ja "ukon tv ja auto"... ravintolassakin vekslataan rahaa että kumpikin maksaa tarkasti osuutensa, toisella on aina enemmän rahaa ja mahdollisuus harrastaa, reissata ja huvitella - toinen kärvistelee kotona....

Me olemme halunneet jakaa elämämme, nauttia siitä yhdessä ja perheen kanssa - emme kuluta aikaa laskujen ja rahojen splittaamiseen. Kaikki menee mikä tuleekin mutta yhteiseen pesään.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 12:06"]

No ensinnäkin minä tienaan reilusti vähemmän.

Molemmat maksaa oman osansa asuntolainasta. Minulla lyhennys 350/kk, miehellä kolmisensataa.

Mies maksaa sähkön, veden, autokatsastuksen ja korjaukset. Osan ruokaostoksista.

Minä hankin KAIKKI vaatteet lapsille, osan ruuista, hoitomaksun...

[/quote]

Onko tämä mielestäsi reilua?

Meillä mies maksaa asuntolainan ja kaikki laskut. Itse maksan oman autoni lainan ja ostan ruuat. Lopun säästän/hassaan mihin lystää, kuten mieskin. Hyvin on sujunut jo vuosikausia tällä systeemillä. Lapsen (teini) menoja kustannetaan milloin mitenkin vuorotellen.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 11:31"]Ei meillä tasapuolisia olla. Onko se ainoan toimivan  parisuhteen ehto? Miehen tulot 5400e/kk ja mun 2400ekk. Noista vielä verot pois siis. Mä maksan puolet vuokrastamme 750ekk, mies oman osansa. Ja suurin osa ruoasta, sähköt, netti ja vakuutus menee miehen pussista. Itse makselen oman autoni kulut, pankkilainaani ja opintolainaani ja ruokia n. 200e kuussa. Ainiin, ja meän kämpän kalusteet on kaikki mun velalla ostamia. Niitä lyhentelen myös. Ja oon tolla palkalla tietysti ihan varaton kuun lopussa. Ei oo varaa ostella itselle vaatteita kuin satunnaisesti. Miksi siis kaikki pitäs laittaa tasan?

[/quote]

Kyllä itse eläisin varsin leveää elämää pelkästään sinunkin palkalla.. Ehkä monilla onkin kyse siitä, että on pakko elää ns miljonäärielämää, vaikka vähemmälläkin pärjäisi? Onko sen auton pakko olla 5v vanha vai voisiko se olla 15v vanha? Jos ei, miksi ei? Auton tilalle jokainen voi vaihtaa omaan elämäänsä sopivan rahamenon, kuten asunto, harrastus, ulkonäkö, matkustelu, ruoka..

Meillä varmasti on monen mielestä tosi hankala systeemi, mutta 10 vuoden kokemuksella voin sanoa, että toimii. Eikä ole hankala.

- Maksamme vastikeen ja lainat puoliksi. Joka kk siis jaetaan lainarä kahtia, samoin vastike ( joka nyt muutenkin on koko vuoden sama).

- Kukin maksa itse omalla nimellään tulevat laskut, kuten puhelin ja lääkärikulut. Samoin omat harrastukset.

- Perheen laskut (vakuutukset, sähkö, päivähoito) ovat minun nimissäni ja laskut tulevat minulle. Minä maksan ne, mutta laitan maksetut laskut talteen.

- Kaupassa maksaa se, joka siellä käy. Välillä saatan itse maksaa monta viikkoa putkeen. Välillä taas toistepäin. Keräämme kuitit talteen. Samoin ravintolakuitit tai välillä pyydämme laskut erikseen.

Kaikista ostoista siis otetaan kuitit talteen. Välillä kuitit pursuavat lompakosta, niin siirrän ne pieneen muovipussiin ja lipaston laatikkoon. Tarkoituksena alunperin oli käydä kuitit läpi kuukausittain ja tasata tilit. Eli se, joka on maksanut vähemmän yhteisiä ostoja maksaa toiselle.

Nyt aikaväli lienee noin puolivuotta. Toinen joku iltapäivä sanoo, että "Katsotaan kuitit." ja sitten kumpikin laskee omansa. Sitä mukaan voi turhat kuitit heittää pois ja säästää vain takuukuitit tms. ja niihin puumerkki, että on jo huomioitu.

Ollaan huomattu, että menee kauppaostojen suhteen aika tasan. Sen sijaan, koska itse maksan perheen laskut, niin niistä jää toinen velkaa.

Pidän tästä systeemistä, koska ei tarvitse stressata, että joutuisi maksamaan paljon toista enemmän tai toisaalta, että eläisi toisen siivellä. Mielestäni kuitenkin kukin on omat rahansa ansainnut ja saa käyttää, kuinka haluaa. Jos toinen ostaa vaatteita, niin toinen voi haluta mielummin säästää rahansa jotakin muuta varten. Toki riitaa voi aiheuttaa, jos toinen puoliso syö vaikka tosi paljon enemmän. Meillä toinen joutuu syömään jonkin verran erikoistuotteita, mutta kompensoituu sillä, että toinen saattaa haluta enemmän herkkuja tms. Toisaalta, jos toinen puolisoista olisi kotona useita vuosia kotihoidontuella, niin systeemi ei ehkä toimisi. Joidenkin kuukausien pätkät sen sijaan meillä on toiminut. Toinen on tarvittaessa lainannut rahaa, ja velka maksettu pois, kun töihin päästy.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:43"]

miten kulut teillä tasapuolisesti hoidetaan? Meillä on aiemmin ollut käytäntö, että minä maksan ruuat ja lasten (2kpl) kulut, mies laskut (ei  ole asuntolainaa), mutta miehen mielestä tämä ei ole reilua häntä kohtaan. Hän kun ei tajua kuinka paljon ruokakauppaan menee rahaa...

No tehdään sitten niin, että avataan taloustili johon kumpikin laittaa saman summan kuussa. Mutta mihin kaikkiin menoihin tuota taloustiliä sitten käytetään? Meillä esim auto jota käyttää pääasiassa minä, paljon tietysti lasten kuskaukseen (en käy työssä juuri nyt). Miehellä firmansa auto, jota käyttää myös vapaa-ajalla. Otetaanko esi. yhteisen auton kulut taloustililtä?

Meillä on ihan erilaiset rahakäyttötavat (mies tuhlaa ja minä säästän) joten yhteiset rahat eivaan käy...

[/quote]

Meillä on niin että minä teen heräteostoja ja mies on nuuka, ja siitä syystä eri tilit. Mies ei kestäisi, vaan syynäisi joka kuitin yhteiseltä tililtä ja sitten riideltäisiin, oliko uudet verhot tarpeelliset tai uusi hame tai mikä tuo on. Koettu on ennen lapsia, ja päädyttiin ratkomaan asia.

Ei meillä ole enää mitään ongelmaa. Homman on sanellut käytäntö, erilaiset työajat ym. Käymme vuoroviikottain ruokakaupassa, mies aamuvuoroviikollaan. Mies pyytää multa sunnuntaina kauppalistan ma-ti ja tiistai-iltana ke-pe.  Maksamme yhteiset laskut puoliksi siten että mies maksaa asuntolainan, auton menot, vastikkeet ja minä muut laskut (henki-tapaturma-eläke-kotivakuutus, lehti, lasten puhelimet, sähköt, harrastuslaskut), kumpikin laskee summat yhteen ja jakaa kahtia, ja toinen antaa puolet menneen kuun menoista tilipäivänä. Jos toinen on ilman omaa syytään huonoissa tuloissa (lastenhoito tai sairaspäiväraha etc), toinen maksaa enemmän

.

Näin menetellen me ei enää ole riidelty rahasta.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 11:50"]

Yksinkertaista!

Molempien palkat siirretään aina samantien yhteiselle käyttö -ja säästötilille. Yhteisiltä tileiltä maksetaan KAIKKI. Ruoat, laskut, asuntolaina yms. muut menot. Ei ongelmia :)

[/quote]

Ja sitten se vasta yksinkertaista onkin, kun toinen osapuoli tekee oharit ja tyhjentää tilit - lähtee vaikka kuumemman kissan tai kollin matkaan. Vaikka kuinka luottaa toiseen, ei koskaan kannata kuitenkaan "pitää kaikkia munia yhdessä korissa".

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 12:54"]Meillä varmasti on monen mielestä tosi hankala systeemi, mutta 10 vuoden kokemuksella voin sanoa, että toimii. Eikä ole hankala.

- Maksamme vastikeen ja lainat puoliksi. Joka kk siis jaetaan lainarä kahtia, samoin vastike ( joka nyt muutenkin on koko vuoden sama).

- Kukin maksa itse omalla nimellään tulevat laskut, kuten puhelin ja lääkärikulut. Samoin omat harrastukset.

- Perheen laskut (vakuutukset, sähkö, päivähoito) ovat minun nimissäni ja laskut tulevat minulle. Minä maksan ne, mutta laitan maksetut laskut talteen.

- Kaupassa maksaa se, joka siellä käy. Välillä saatan itse maksaa monta viikkoa putkeen. Välillä taas toistepäin. Keräämme kuitit talteen. Samoin ravintolakuitit tai välillä pyydämme laskut erikseen.

Kaikista ostoista siis otetaan kuitit talteen. Välillä kuitit pursuavat lompakosta, niin siirrän ne pieneen muovipussiin ja lipaston laatikkoon. Tarkoituksena alunperin oli käydä kuitit läpi kuukausittain ja tasata tilit. Eli se, joka on maksanut vähemmän yhteisiä ostoja maksaa toiselle.

Nyt aikaväli lienee noin puolivuotta. Toinen joku iltapäivä sanoo, että "Katsotaan kuitit." ja sitten kumpikin laskee omansa. Sitä mukaan voi turhat kuitit heittää pois ja säästää vain takuukuitit tms. ja niihin puumerkki, että on jo huomioitu.

Ollaan huomattu, että menee kauppaostojen suhteen aika tasan. Sen sijaan, koska itse maksan perheen laskut, niin niistä jää toinen velkaa.

Pidän tästä systeemistä, koska ei tarvitse stressata, että joutuisi maksamaan paljon toista enemmän tai toisaalta, että eläisi toisen siivellä. Mielestäni kuitenkin kukin on omat rahansa ansainnut ja saa käyttää, kuinka haluaa. Jos toinen ostaa vaatteita, niin toinen voi haluta mielummin säästää rahansa jotakin muuta varten. Toki riitaa voi aiheuttaa, jos toinen puoliso syö vaikka tosi paljon enemmän. Meillä toinen joutuu syömään jonkin verran erikoistuotteita, mutta kompensoituu sillä, että toinen saattaa haluta enemmän herkkuja tms. Toisaalta, jos toinen puolisoista olisi kotona useita vuosia kotihoidontuella, niin systeemi ei ehkä toimisi. Joidenkin kuukausien pätkät sen sijaan meillä on toiminut. Toinen on tarvittaessa lainannut rahaa, ja velka maksettu pois, kun töihin päästy.

[/quote]

Jatkan vielä.

Olemme hyvin samantyyppisiä rahan käyttäjiä. Emme tuhlaa. Olemme nuukia. Haluamme sijoittaa samantyyppisiin hankintoihin. Johtuu ehkä siitä, että aikoinaan olimme opiskelijoita ja raha tiukilla. Kun töihin pääsimme, rahaa jäi vain säästöön. Toki nyt tulojen kasvettua myös kulutus on kasvanut. Vähemmälläkin pärjäisi taatusti.

Minusta nuo vitun taloustilit ja erilliset sun ja mun tilit on ihan pelleilyä. On se jumalauta että naimisiin mennään ja perustetaan perhe ja sitten kinnataan kuka maksaa ja kuka ei. Meillä on just ero tulossa koska mulla vaan vittu levii pää tohon miehen budjetointiin.

Mä tulin toimeen loistavasti ennen kuin tapasin mieheni (olin yh eikä lapsen isä ole lapseensa yhteydessä mutta maksaa elarit) ja matkusteltiin lapsen kanssa ja käytiin uimassa ja syötiin terveellisesti ja urheiltiin. Kun perustin uusioperheen kaikki terveellinen romuttui.

Rakastuin mieheen joka on tätä lihapiirakka/valmisruoka tyyppiä, eli kaiken pitää olla mahdollisimman valmista ja helppoa ja työ on kaiken a ja o.

Mulle se on niin että perhe ja sen terveys on kaikista tärkein ja mun lapsi ei tosiaankaan syö mitään lihapiirakkaa kun tulee koulusta, mutta koska mies tuli taloon aloin olettamaan että tottakai hän tekee osuutensa ruuasta ja perheestä. :D

Olin kyllä sinisilmäinen ja tyhmä.. jos lapsen biologinen isä ei välitä lapsesta niin miksi hitossa kuvittelin että isäpuoli välittää, varsinkin kun itsekin on laiska ja syö epäterveellisesti. Olin tyhmä ja myönnän sen ja korjaan nyt virheeni. Miehen käsitys lapsen välipalasta on einespitsa tai pussista tehty pataruoka parhaimmillaankin, ja ostelee limsoja. Mun mielestä saunassa juodaan vettä eikä limuja yms. ja aamupala on muutakin kuin kuppi kahvia ja lapselle aamupala on tärkeä.

Meidän perhe-elämä on sitä että joko ollaan miehan tyylii sohvalla illat tai sitten minä ja lapsi harrastetaan yhdessä. Viikonloput mies makaa iltapäivään ja valuu olohuoneeseen bokserit jalassa ja juo aamukahvia. Aikaisintaan iltapäivällä yhdeltä päästään johonkin ja jos miestä hoputtaa, tulee vastaus että viikollakin pitää herätä miksei saa nukkua. Me ollaankin lapsen kanssa sitten lähdetty aamusta kahdestaan johonkin ja tullaan kotiin siten että mies vielä nukkuu. Sitten mies ehdottaa että tilataanko pitsat, mä ehdotan että leivotaan itse niin mies sanoo että no leipokaa te hän tilaa. Vitun hienoa.

Mulla on täällä kotona siis esimurkkuikäinen ja teini, eli mies. Mun elämä muuttui tuplasti vaativammaksi sen jälkeen kun mies tuli taloon, ja aion korjata virheeni.

Mies laskee kaiken että menee puoliksi, ja nokittaa koko ajan sillä että hän maksaa kaikesta enemmän. Totta helvetissä hän maksaa kaikesta enemmän kun taloudessa on lapsi, mitä vittua se kuvitteli ryhtyessään isäpuoleksi, ei vissiin mitään. Ei mulla ole mitään intressejä kuunnella miten kauhea taakka mä ja lapsi ollaan sille, koska mä tiedän että me ei olla sen suurempi taakka mitä hän meille, päinvastoin.

Säälittää lapsi kun hän ei ymmärrä sitä että miksi isäpuoli ei nouse viikonloppuisin meidän kanssa tai käy meidän kanssa lenkillä, me käydään lapsen kanssa juoksemassa ja sen aikaa mies pelaa pleikkaa.
 Mä nousen joka aamu aikaisin ja meikkaan ja herätän sitten lapsen. Mies herää n. 20min ennen töihinlähtöä ja juo kahvin, laittaa itsensä (on aika ulkonäkökeskeinen arkena) ja menee töihin. Ei puhettakaan että osallistuisi aamuhommiin, koska kuulema lapsen täytyy itse osata tehdä ja mä osaan jo itse. Ei kyse ole siitä että ei osaa, vaan että haluaako viettää sen hetken saman pöydän ääressä. Mies ei halua, se menee olohuoneeseen juomaan kahvinsa ja mä ja lapsi ollaan keittiössä.

Ehkä mä olen ihan hiton kylmä ämmä kun en suostu elämään mieheni tavoin, mutta mä haluan oikeasti onnellisen elämän. Väärä ruokavalio, liikkumattomuus ja laiskottelu eivät kuulu mun vapaa-aikaan ja mä nautin lapsen kanssa asioista. Nyt jotenkin ahdistanut jo kauan että kun tullaan lapsen kanssa kotiin, täällä makaa mies joka haluaa tilata pitsan.

Ei juurikaan riidellä, eli eletään kuin erilliset ihmiset saman katon alla ja lapsen puolesta ärsyttää että meni näin, mutta kyllä se tästä.

Se rakkauden tunne suhteemme alussa perustui varmastikin siihen että mä halusin ihan hirveästi idyllisen perheen, missä on isä ja äiti ja mies jaksoi suhteen alussa ainakin esittää että häntä kiinnostaa. Mutta kun alkuhuuma meni, alkoi näyttää että mies tosiaan vaan miellyttääkseen heräsi aamuisin meidän kanssa ja lähti lenkille. Olisi pitänyt tietää jo siitä että jos mies ei omista lenkkareita niin tuskinpa se juoksemassa käy. :D Olin tyhmä. :)

Mutta elämä on. Onneksi meillä on vapaus valita. Sanon vaan kaikille teille naisille jotka jumitatte suhteissa missä koette että suhteesta on enemmän riesaa kuin iloa, LÄHTEKÄÄ. Ette te tarvitse miestänne ja se mies joka siinä kotona on, on mies joka näyttää miehen mallin lapsillenne. Haluatteko antaa heille itsekkään miehen mallin vai haluatteko että he saavat seurata onnellista, tasapainoista vanhempaa (vaikka vain yhtä) jolla on elämä balanssissa?

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:43"]

miten kulut teillä tasapuolisesti hoidetaan? Meillä on aiemmin ollut käytäntö, että minä maksan ruuat ja lasten (2kpl) kulut, mies laskut (ei  ole asuntolainaa), mutta miehen mielestä tämä ei ole reilua häntä kohtaan. Hän kun ei tajua kuinka paljon ruokakauppaan menee rahaa...

No tehdään sitten niin, että avataan taloustili johon kumpikin laittaa saman summan kuussa. Mutta mihin kaikkiin menoihin tuota taloustiliä sitten käytetään? Meillä esim auto jota käyttää pääasiassa minä, paljon tietysti lasten kuskaukseen (en käy työssä juuri nyt). Miehellä firmansa auto, jota käyttää myös vapaa-ajalla. Otetaanko esi. yhteisen auton kulut taloustililtä?

Meillä on ihan erilaiset rahakäyttötavat (mies tuhlaa ja minä säästän) joten yhteiset rahat eivaan käy...

[/quote]

Meillä on niin että minä teen heräteostoja ja mies on nuuka, ja siitä syystä eri tilit. Mies ei kestäisi, vaan syynäisi joka kuitin yhteiseltä tililtä ja sitten riideltäisiin, oliko uudet verhot tarpeelliset tai uusi hame tai mikä tuo on. Koettu on ennen lapsia, ja päädyttiin ratkomaan asia.

Ei meillä ole enää mitään ongelmaa. Homman on sanellut käytäntö, erilaiset työajat ym. Käymme vuoroviikottain ruokakaupassa, mies aamuvuoroviikollaan. Mies pyytää multa sunnuntaina kauppalistan ma-ti ja tiistai-iltana ke-pe.  Maksamme yhteiset laskut puoliksi siten että mies maksaa asuntolainan, auton menot, vastikkeet ja minä muut laskut (henki-tapaturma-eläke-kotivakuutus, lehti, lasten puhelimet, sähköt, harrastuslaskut), kumpikin laskee summat yhteen ja jakaa kahtia, ja toinen antaa puolet menneen kuun menoista tilipäivänä. Jos toinen on ilman omaa syytään huonoissa tuloissa (lastenhoito tai sairaspäiväraha etc), toinen maksaa enemmän

.

Näin menetellen me ei enää ole riidelty rahasta.

[/quote]

Kuulostaa oikein hyvältä ja tasapuoliselta. Ainoa mikä pisti mietityttämään, oli tuo että mies ei osaa itsenäisesti suunnitella ruokalistaa ja kauppa-asioita... Itse en alkaisi aikuiselle miehelle tekemään valmiiksi kauppalistaa.

Kyllä te jaksatte nähdä vaivaa yhteisten asioiden sumplimisessa..... esim 48.

Meillä maksetaan (siis minä maksan) kaikki laskut kerran kuukaudessa siltä tililtä missä rahaa on (molempien palkat tulee samana päivänä). Jos jotain jää laitetaan jemmaan. Sieltä käydään ottamassa jos jotain erityistä pitää hankkia - koskaan ei oteta toisen tietämättä. Itseasiassa mies ei edes tiedä miten paljon rahaa tililleen tulee tai siellä on.

Meillä on tavallaan omat rahat, sillä yhteistä tiliä ei ole. Asuntolaina maksetaan puoliksi, mutta minkään muun kohalla ei muistella et kuka makso ja mitä viimeksi. Se maksaa ruuat, joka sillä hetkellä kaupassa käy. Se maksaa sähkölaskun, jolla just sillä hetkellä sattuu olemaan enemmän varaa. Tankilla käy se, joka huomaa, että polttoaineen tarve olisi. Laskut laitetaan samaan pinoon ja maksetaan sitä mukaa, kun eräpäivät lähenee, yleensä maksetaan samalla ne loputkin mitä pinkassa sattuu olemaan, ellei mitään monen sadan euron laskuja jokainen ole (kuten sähkö, kotivak., autovak., autovero jne.) Voi olla, että toisessa kuussa toinen maksaa enemmän, kuin toinen ja seuraavana kuuna tai vasta sitä seiraavana päinvastoin. Ei olla koskaan laskettu sinun ja minun. Aina on ollut meidän.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 13:21"]Kyllä te jaksatte nähdä vaivaa yhteisten asioiden sumplimisessa..... esim 48.

[/quote]

Kuten sanoin, saattaa kuulostaa hankalalta, muttei ole.

Ei mielestäni vaivalloista, koska koskaan ei tarvitse miettiä kaupassa, kuka maksoi viimeksi tms.

Käytämme aikaa tähän n. 2 tuntia vuodessa.

Tämä ei tosiaan sovi kovin suurpiirteiselle, koska he eivät välttämättä ymmärrä tämän helppoutta. Itse sen sijaan olen hyvin rationaalinen. Meillä ei myöskään mitään poikkeustilaa lukuunottamatta koskaan mietitä, onko perheellä rahaa laskuihin tms.

Meillä on omat rahat -systeemi toiminut todella hyvin. Molemmilla on palkat tällä hetkellä suunnilleen saman suuruiset, joten eroa ei ole ollut. Mutta milloin on ollut, se on huomioitu jyvittämällä kulut, esim. 40/60 tai 30/70, mikä tilanne milloinkin on ollut.

Kiinteät kulut ja päivittäiskulut jaetaan meillä tällä hetkellä puoliksi. Kaupasta ostetaan yhteiset ostokset puoliksi, usein parillinen määrä tuotteita. Laskuista toinen hyvittää tai joskus maksetaan molemmat samansuuruiset laskut samaan aikaan. Kahviloissa tai ravintoloissa maksetaan erikseen tai vuorotellaan.

Helppoa, jos osaa plus-, miinus-, kerto- ja jakolaskut.

Ymmärrän, jos kaikki eivät osaa. Meillä kyllä osataan. Eikä ole _koskaan_ tullut riitaa tai sanomista raha-asioista, 10 vuotta ollaan oltu yhdessä.