Raskaana 46 vuotiaana. Mitä tekisit?

[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 11:09"]

Sinä teet päätöksen ite oman omantuntosi mukaan. Itse keskeyttäsin raskauden mitä pikemmin.

En lähtisi leikkiin enään mukaan. Kun lapsi olisi pahimmassa iässä 15v itse olisin jo 61v. En usko että silloin enään jaksasin sen murrosikää käydä läpi. Olisimme niin eri planeetalta.

Ja valitettavan usein olen nähny näiden iltatähtien tehneiden äitien menttäneen siinä touhussa myös terveytesä.

Siis en tekisi.

[/quote]

Mistä näitä hirveitä murrosikäisiä oikein piisaa, kun mammat eivät sitten millään jaksaisi niiden kanssa. Samanlaisia ihmisiä ne ovat kuin muutkin, syövät vaan aika tavalla, varsinkin pojat.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 23:42"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 23:39"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 22:36"]Elämäni suurin päätös edessä. Terveys suht ok, talous kunnossa. Isommat lapset murkkuja. Auttakaa.

[/quote]

Onnea!

Eikö ole ihanaa olla vielä nuori. Vanhat ei saa vauvoja.

Äitini sai nuorimmaisen 47- vuotiaana ja tuumasi, ettei saa vanhentua kun on pieni lapsikin. Erittäin nuorekas on edelleen vaikka 70 vuotta lähenee.

Iloitse vauvasta ja odottakaa innolla koko perhe. Ottakaa murkutkin mukaan odotukseen, he saavat sitten omaa hellyyttään purkaa vauvaan. Murkut eivät aina uskalla näyttää hellyttäviä piirteitä itsestään kun se on noloa. Vauvaa saa helliä eikä tarvitse nolostua.

Onnea edelleen!

[/quote]

Järkyttävää, että jollain 23-vuotiaalla on 70v. äiti!

[/quote]

Järkyttävämpää on se, että sut päätettiin pitää.

Onko ap vielä linjoilla? Minkä ratkaisun teit ja miten menee? 

oma äitini sai pikkuveljeni 44-vuotiaana ja hyvin on pärjännyt. Me isommat lapset ollaan autettu paljon hoidossa :) vanhemmalle raskaanaolevalle tehdään enemmän niitä kokeita, joista selviää mahdolliset vammat yms. Jos niiden perusteella vauva on terve niin miksipä ette pitäisi? Oma iltatähtenne!

Tee lapsi jos terve! =)

Järkyttävää itsekkyyttä ihmisiltä hankkia lapsia noin vanhana. Ai mikä siinä on vikana että 70v. On 23vuotiaan äiti? No heillähän on ikäeroa lähes puoli vuosisataa, kyllä siinä ollaan henkisesti ja fyysisesti niin eri maailmoissa että ei,ei.. Oma äitini sai minut 30vuotiaana ja mummini on nyt 75v, minä olen 25v. Olisi aivan järkyttävää jos mummi olisi minun äitini. Hän on erittäin nuorekas, aktiivinen ja hyväkuntoinen entinen historian opettaja, joka jäi vasta seitsemän vuotta sitten eläkkeelle. Mutta kyllä hänen ja minun 55vuotiaan äitini erottaa toisistaan niin ikä kuin kunto! Ovat täysin eri maailmoista, 55v. Jaksaa vielä hoitaa lapsenlapsia ja reissata Euroopassa, on kaikin puolin aika nuori vielä. Mutta yksikään yli 70v. Ei kyllä parhaimmalla tahdollakaan ole enää samassa maailmassa tai mahdollisuuksien rajoissa elävä kuin alle eläkeikäiset.

[/quote] Taidatte olla aika raihnaista sukua, onko dementiaa kun 70v. ei ole enaa samassa maailmassa? Taitaa sinullakin olla noin kurja tulevaisuus.

[/quote]

Tarkoitinkin että mummini joka on ikäisekseen erittäin nuorekas ja hyväkuntoinen, on syntynyt ja elänyt aikuiselämänsä niin kaukana minun nuoruudestani että hän ei millään tavalla ymmärrä asioita kuten äitini. Hän seuraa tiiviisti uutisia ja on ns kartalla, mutta ei tulisi kuuloonkaan että hän ottaisi vaikka kahdeksaksi tunniksi hoitoon kaksivuotiaan lapseni. Äitini kanssa sen sijaan voimme lähteä Eurooppaan matkalle yllättäen ja hän hoitaa lasta tarvittaessa viikonkin putkeen päivisin, vaikka on siis työelämässä. Ero heillä ja heidän ikäisillä on kuin yö ja päivä, viisikymppisen ja seitsemänkymppisen välillä on valovuosi eroa. Vaikka molemmat olisivat erittäin hyväkuntoisia, koulutettuja ihmisiä.

Minun 70 vuotias äitini hoitaa mielellään 3 ja 1 lapsiani tarvittaessa vaikka sen 8 tuntia. Jaksaa leikkiä ja touhuta, hoitaa pukemisrumban kuravaatteisiin ja kuljettaa puistoon rattailla.

Ja on lapsenlapsille hyvin rakas ja läheinen.

Ihmiset on yksilöitä, mielestäni eniten vaikuttaa se kuinka vanhaksi itsensä tuntee henkisesti

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 23:56"]

Oman terveytesi ja perheenjäsentesi vuoksi kehottaisin miettimään tarkoin, oletko itse valmis uhraamaan aikaasi pienen kasvavan kanssa parikymmentä vuotta eteenpäin, sairastelemaan, maksamaan kalliita hoitokuluja, jäämään kelan ja miehesi kustantaman talouden armoille, valvomaan, kärsimään kipua tuskaa ja huolta kaiken sen onnen keskellä ym ym. Olen ikäisesi, enkä enää taatusti uskaltaisi ja siksi en voi suositella. En voisi terveyden puolesta edes harkita moista.

[/quote]

Mikä pahanilmanlintu sinä olet? "Uhraamaan aikasi"? "Perhenjäsenten vuoksi"? Mitä hittoa? Meilläkin pari teini-ikäistä, vanhin muuttanut jo kotoa, ja nuorin on päiväkoti-ikäinen (olen pian 47) ja lapsi on paitsi täysin terve, myös ilo koko perheelle. En ole myöskään "sairastellut" enkä "maksanut kalliita hoitokuluja", eikä ole lapsikaan - ei ole ollut edes korvatulehduksia. Mitähän kipua ja tuskaa mahdat tarkoittaa?? Mitä sinulle kuuluu ap:n talous jos lapsi on kerran miehellekin tervetullut? Eikö ole ihan normaalia että nainen on jonkin aikaa äitiyslomalla/kotona ja mies tienaa silloin leivän? Onhan se YHTEINEN lapsi.  

Ja PS. Kroppa palautui raskaudesta oikein hyvin vielä 40+ raskaudestakin. Seksihalutkin ovat täysin kunnossa. ONNEA AP:LLE!!!!

Hei.

Päätimme yhdessä sukulaisperheen kanssa joilla on sijaislapsista kokemusta ja lapsettomuustaustaa että lapsen synnyttyä ja kasvettua hän muuttaa sijaisperheeseen. Heillä on sijoitettu poika sekä yksi biologinen tytär hoidoilla. Ovat alle 30-vuotiaita, että jaksamista löytyy. Sovimme, että minun ja lapsen yhteydenpitoa tuetaan ja minä saan olla lapselle "mummina" ja tukena aina :-) Synnytys lähestyy ja jännitämme kaikki lapsen tuloa maailmaan.

ap

Ja tuotahan ei usko kukasn. Sijaislapseksi ei vain päätetä antaa ketään. Ja omalleen ei olla mummina.

Kun lapsi kasvanut, hän yleensä muuttaa omilleen, ei enää toiseen perheeseen.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 10:12"]

Ja tuotahan ei usko kukasn. Sijaislapseksi ei vain päätetä antaa ketään. Ja omalleen ei olla mummina.

Kun lapsi kasvanut, hän yleensä muuttaa omilleen, ei enää toiseen perheeseen.

[/quote]

Yhdessä sosiaalityöntekijöiden kanssa päätimme että tällä hetkellä fyysinen ja henkinen kuntoni on sellainen että haluamme kaikki lapsen sijoittamista. Lapsen kasvettua tarkoitin että häntä ei voida sijoittaa ihan heti vauvana, vaan hieman myöhemmin. Mummiudesta ei tietenkään ollut mitään puhetta sosiaalityöntekijöiden kanssa, vaan näiden sukulaisten kanssa sovimme että olen tavallaan "mummina". Aborttiin kun en kykenisi enkä luopumaan lapsesta kokonaan, haluan kuitenkin jollain tapaa olla hänen elämässään läheinen ihminen. Mutta uutta pikkulapsi arkea en jaksa enää tämän ikäisenä. ap.

10 vuoden päästä sun murkutkin on niin isoja, että pitävät pikkusisarusta maskottinaan. Tai sitten ei.

onnea :)

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 08:22"]Kiitos kommenteista, niistä kaikista oli minulle apua. Yö tuli juteltua  miehen kanssa ja päätös on tehty.

Lapsi saa tulla. Päätin, etten murehdi tulevaa, en ajattele muiden kommentteja mummoäidistä. Voin sairastua, lapsi voi olla vammainen, mutta elämää ei voi määrätä.

Abortti voi olla monelle oikea ratkaisu, mutta se ei ole minulle tässä tilanteessa vaihtoehto. En missään tapauksessa voi tuomita ketään, joka päätyy siihen ratkaisuun.

Minulla kuitenkin elämän perusasiat ovat kunnossa, olen suht terve ja mieheni tukee päätöstäni. Lupasi tosin olla tukenani, mitä ikinä päätänkin. Antoi minulle oikeuden päättää, mitä omalla kehollani teen. Uskon tehneeni oikean päätöksen. 

Elämä yllättää. Iso muutos taas edessä.

ap.

[/quote]

Onnea! Ajattelin sua vielä yöllä ennen kuin nukahdin.

Jotenkin mulla oli tunne että teet näin.

Ja eihän vanhukset ole hedelmällisiä..

Paljon kaikkea hyvää.

Olen ikäisesi mummo ja nautin tästä vaiheesta elämää. Jos tulisin raskaaksi nyt, pitäisin lapsen varmasti, mikäli luonto antaisi raskauden jatkua. Olisi upeaa saada muutaman vuoden paussi työelämään. Olen fyysisesti kunnossa, rauhallinen nainen, joka jaksaisi kyllä vielä yhden lapsen kasvattaa.

Ap, älä mieti liikaa, vaan heittäydy elämään mukaan. Jos raskaus menee kesken, on niin tarkoitettu ja jos saat vauvan, olet varmasti maailman onnellisin äiti!!

Äitini oli 45 v. kun sain yllätyspikkuveljen. Mieheni äiti oli samoissa vuosissa, kun sai kuopuksensa eli mieheni. Naapurissakin kävi samoin.  Ei mitän kummallista. Pikkuveljeni oli 35 v. kun äitini kuoli eikä pieni lapsenlapi näe koskaan mummoaan. Ei siinäkään mitään kummallista, vaikkakin surullista. En minäkään ole nähnyt kuin yhden isovanhemmistni, koska elinikä oli paljon lyhyempi menneinä vuosikymmeninä.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 01:15"]

Järkyttävää itsekkyyttä ihmisiltä hankkia lapsia noin vanhana. Ai mikä siinä on vikana että 70v. On 23vuotiaan äiti? No heillähän on ikäeroa lähes puoli vuosisataa, kyllä siinä ollaan henkisesti ja fyysisesti niin eri maailmoissa että ei,ei.. Oma äitini sai minut 30vuotiaana ja mummini on nyt 75v, minä olen 25v. Olisi aivan järkyttävää jos mummi olisi minun äitini. Hän on erittäin nuorekas, aktiivinen ja hyväkuntoinen entinen historian opettaja, joka jäi vasta seitsemän vuotta sitten eläkkeelle. Mutta kyllä hänen ja minun 55vuotiaan äitini erottaa toisistaan niin ikä kuin kunto! Ovat täysin eri maailmoista, 55v. Jaksaa vielä hoitaa lapsenlapsia ja reissata Euroopassa, on kaikin puolin aika nuori vielä. Mutta yksikään yli 70v. Ei kyllä parhaimmalla tahdollakaan ole enää samassa maailmassa tai mahdollisuuksien rajoissa elävä kuin alle eläkeikäiset.

[/quote]

Minun äitini sai minut 19-vuotiaana eikä koskaan vahtinut lapsiani. Kun ei kaikelta siltä ryypäämiseltä ja juhlimiselta ehtinyt. Kuolikin jo alle 60-vuotiaana, joten eipä lapsilleni paljon muistoja jäänyt.

Eli se mitä sinulla on, ei ole mikään yleispätevä totuus. 70-vuotiaatkin on niin erilaisia, esim. Mick Jagger täyttää tänä vuonna 71 vuotta!!

Hei

olen vähän vanhempi kuin sinä ja minulla on 2 alle 3-vuotiasta

ja yksi yli 25 vuotias :  )

päivääkään en vaihtaisi pois : )

Oma emäntä 46v nyt ja vuosi ollaan naitu aina kun pystyy ja lasta tehdään jos se onnistuu vielä?

Menkatkin kun vielä emännällä ON niin jos onnistuu niin mikä ettei tehtäis?

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 23:50"][quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 23:39"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 22:36"]Elämäni suurin päätös edessä. Terveys suht ok, talous kunnossa. Isommat lapset murkkuja. Auttakaa.

[/quote]

Onnea!

Eikö ole ihanaa olla vielä nuori. Vanhat ei saa vauvoja.

Äitini sai nuorimmaisen 47- vuotiaana ja tuumasi, ettei saa vanhentua kun on pieni lapsikin. Erittäin nuorekas on edelleen vaikka 70 vuotta lähenee.

Iloitse vauvasta ja odottakaa innolla koko perhe. Ottakaa murkutkin mukaan odotukseen, he saavat sitten omaa hellyyttään purkaa vauvaan. Murkut eivät aina uskalla näyttää hellyttäviä piirteitä itsestään kun se on noloa. Vauvaa saa helliä eikä tarvitse nolostua.

Onnea edelleen!

[/quote]

Järkyttävää, että jollain 23-vuotiaalla on 70v. äiti!

 
[/quote]
Mikä siinä järkyttää?
[/quote]

Kommentoija on nk. "järkyttyjä" joka järkyttyy milloin mistäkin asiasta.

Älä edes harkitse aborttia. Olen lähes samanikäinen, emmekä toivo neljättä, sillä isommat ovat meilläkin teinejä. Mutta jos niin sattuisi, ottaisimme lapsen ihan varmasti vastaan. Millään abortilla en alkaisi elämääni pilaamaan.