Raskaana 46 vuotiaana. Mitä tekisit?

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 01:51"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 01:31"][quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 01:15"]

Järkyttävää itsekkyyttä ihmisiltä hankkia lapsia noin vanhana. Ai mikä siinä on vikana että 70v. On 23vuotiaan äiti? No heillähän on ikäeroa lähes puoli vuosisataa, kyllä siinä ollaan henkisesti ja fyysisesti niin eri maailmoissa että ei,ei.. Oma äitini sai minut 30vuotiaana ja mummini on nyt 75v, minä olen 25v. Olisi aivan järkyttävää jos mummi olisi minun äitini. Hän on erittäin nuorekas, aktiivinen ja hyväkuntoinen entinen historian opettaja, joka jäi vasta seitsemän vuotta sitten eläkkeelle. Mutta kyllä hänen ja minun 55vuotiaan äitini erottaa toisistaan niin ikä kuin kunto! Ovat täysin eri maailmoista, 55v. Jaksaa vielä hoitaa lapsenlapsia ja reissata Euroopassa, on kaikin puolin aika nuori vielä. Mutta yksikään yli 70v. Ei kyllä parhaimmalla tahdollakaan ole enää samassa maailmassa tai mahdollisuuksien rajoissa elävä kuin alle eläkeikäiset.

[/quote] Taidatte olla aika raihnaista sukua, onko dementiaa kun 70v. ei ole enaa samassa maailmassa? Taitaa sinullakin olla noin kurja tulevaisuus.

[/quote]

Tarkoitinkin että mummini joka on ikäisekseen erittäin nuorekas ja hyväkuntoinen, on syntynyt ja elänyt aikuiselämänsä niin kaukana minun nuoruudestani että hän ei millään tavalla ymmärrä asioita kuten äitini. Hän seuraa tiiviisti uutisia ja on ns kartalla, mutta ei tulisi kuuloonkaan että hän ottaisi vaikka kahdeksaksi tunniksi hoitoon kaksivuotiaan lapseni. Äitini kanssa sen sijaan voimme lähteä Eurooppaan matkalle yllättäen ja hän hoitaa lasta tarvittaessa viikonkin putkeen päivisin, vaikka on siis työelämässä. Ero heillä ja heidän ikäisillä on kuin yö ja päivä, viisikymppisen ja seitsemänkymppisen välillä on valovuosi eroa. Vaikka molemmat olisivat erittäin hyväkuntoisia, koulutettuja ihmisiä.

[/quote]

No minun kaksivuotiaani on kyllä usein hoidossa yli seitsemänkymppisen mummunsa luona jopa yli kahdeksan tuntia kerrallaan ja jopa joskus yökylässä! Mikähän teräsmummu se onkaan!

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 08:33"]

Elämää ei voi suunnitella. Anna sen viedä. 

[/quote]

Ei ihme, että vahinkoraskauksia sattuu, jos asenne on tämä. Tosiasiassa omaa elämäänsä voi suunnitella aivan hyvin, jos on itsetuntemusta, organisointikykyä, ongelmanratkaisutaitoa ja älykkyyttä. Kaikkia katastrofeja ei voi tietenkään välttää, mutta äidiksi tulemisen kyllä helpostikin.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 08:50"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 01:51"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 01:31"][quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 01:15"]

Järkyttävää itsekkyyttä ihmisiltä hankkia lapsia noin vanhana. Ai mikä siinä on vikana että 70v. On 23vuotiaan äiti? No heillähän on ikäeroa lähes puoli vuosisataa, kyllä siinä ollaan henkisesti ja fyysisesti niin eri maailmoissa että ei,ei.. Oma äitini sai minut 30vuotiaana ja mummini on nyt 75v, minä olen 25v. Olisi aivan järkyttävää jos mummi olisi minun äitini. Hän on erittäin nuorekas, aktiivinen ja hyväkuntoinen entinen historian opettaja, joka jäi vasta seitsemän vuotta sitten eläkkeelle. Mutta kyllä hänen ja minun 55vuotiaan äitini erottaa toisistaan niin ikä kuin kunto! Ovat täysin eri maailmoista, 55v. Jaksaa vielä hoitaa lapsenlapsia ja reissata Euroopassa, on kaikin puolin aika nuori vielä. Mutta yksikään yli 70v. Ei kyllä parhaimmalla tahdollakaan ole enää samassa maailmassa tai mahdollisuuksien rajoissa elävä kuin alle eläkeikäiset.

[/quote] Taidatte olla aika raihnaista sukua, onko dementiaa kun 70v. ei ole enaa samassa maailmassa? Taitaa sinullakin olla noin kurja tulevaisuus.

[/quote]

Tarkoitinkin että mummini joka on ikäisekseen erittäin nuorekas ja hyväkuntoinen, on syntynyt ja elänyt aikuiselämänsä niin kaukana minun nuoruudestani että hän ei millään tavalla ymmärrä asioita kuten äitini. Hän seuraa tiiviisti uutisia ja on ns kartalla, mutta ei tulisi kuuloonkaan että hän ottaisi vaikka kahdeksaksi tunniksi hoitoon kaksivuotiaan lapseni. Äitini kanssa sen sijaan voimme lähteä Eurooppaan matkalle yllättäen ja hän hoitaa lasta tarvittaessa viikonkin putkeen päivisin, vaikka on siis työelämässä. Ero heillä ja heidän ikäisillä on kuin yö ja päivä, viisikymppisen ja seitsemänkymppisen välillä on valovuosi eroa. Vaikka molemmat olisivat erittäin hyväkuntoisia, koulutettuja ihmisiä.

[/quote]

No minun kaksivuotiaani on kyllä usein hoidossa yli seitsemänkymppisen mummunsa luona jopa yli kahdeksan tuntia kerrallaan ja jopa joskus yökylässä! Mikähän teräsmummu se onkaan!

[/quote]

25-vuotias vertaa tässä ketjussa ihan nilkussa olevia asioita. Totta kai hyväkuntoinen mummosi on pihalla sinun sukupolvesi asioista, kun oma lapsi on jo yli 50-vuotias. Hänellä ei ole ollut päivittäistä kosketuspintaa sinun sukupolvesi elämään mummon roolissaan. Veikkaan, että terävä mummusi olisi aivan näppäimillä sinun sukupolvesi asioista, jos hänellä olisi yli nelikymppisenä saatu kuopus.

Omat vanhempani saivat minut reilusti yli nelikymppisinä. Monilla vanhempieni ikäisillä perhetutuillamme oli lapsia, jotka olisivat olleet riittävän vanhoja ollakseni minun vanhempiani. Muistan nuorena usein ihmetelleeni, kuinka omat vanhempani olivat niin "täysin näppäimillä" nuorten elämästä ja heidän kanssaan samanikäiset perhetutut jo ihan "mummoja". Elämänpiirin ja puheiden perusteella olisi helposti voinut kuvitella heillä olevan vuosikymmeniä ikäeroa. Totta kai oma elinpiiri ja läheiset vaikuttavat vahvasti siihen, miten itse kukin pysyy näppäimillä tuoreimmista tuulahduksista!

Mitäkö tekisin ? Heittelisin onnesta soikeana kuperkeikkoja ;)

Mittarissa nyt 44 ja jos tuommoinen "vahinko" kohdalleni osuisi niin olisihan se ihanaa .

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:25"]

Mitäkö tekisin ? Heittelisin onnesta soikeana kuperkeikkoja ;)

Mittarissa nyt 44 ja jos tuommoinen "vahinko" kohdalleni osuisi niin olisihan se ihanaa .

[/quote]

Minun mittarissani on lukema 48 , mutta onnesta soikeana olisin minäkin. Onnittellut ap:lle:)

Et sä oo vanha äiti. Tosi monet saa tuon ikäisenä lapsia. Jos tilanne sallii, pidä vauva ihmeessä, saatte ihanan iltatähden kaikkien lemmikiksi. Rankkaahan se on, mutta onhan sulla apujoukkoja ja osaat ottaa rennommin. Itse olen pien nelivitonen, kolmen teinin äiti. Olisi ihanaa tulla raskaaksi! Toki selvittäisin, että lapsella ei ole vakavia vammoja tms, Downia en laskisi sellaiseksi.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 22:47"]

Eikö näin vanha synnyttäjä ole luonnonoikku? Oikeasti mua pelottaa ihan kamalasti ja nolottaakin. Mä olen eläkkeellä ennen kuin lapsi on täysi-ikäinen. Mies ottaa tosi rauhallisesti, ihana ukko. En usko, että vielä edes ymmärtää asiaa.

Kiitos vastauksista, en olis uskonut näin yksimieliseen kantaan.

ap

[/quote]

No ei ole. Tiedän montakin sun iässä synnyttnyttä. Itse sain kuopukseni 3 kk sitten kun en ollut vielä ihan ehtinyt täyttää 44. Vähän haaveien josko vielä ehtisin tälle saada kaverin...

Vähän ehkä häpeisin, mitäpä sitä muuta.

En osaa neuvoa. Teet niin kuin teet. Toisaalta eiköhän tunnu aika tarkoitetulta, jos noin vanhana raskaaksi tulee. Itse en jaksaisi varmaan, mutta sen vuoksimulla onkin ehkäisy kunnossa.

Olisin luultavasti onnesta soikeana, jos vastaava tilanne sattuisi omalle kohdalleni. Erityisesti, jos perheessä olisi kaikki asiat kunnossa ja lapselle olisi tarjota kaikki välttämätön. Itselläni on kolme lasta ja neljännestä olen aina haaveillut, mutta mieheni ei. "Vahinkoraskautta" emme varmastikaan keskeyttäisi, mutta mieheni taitaa pitää turhankin tarkkaan huolta, että vahingon mahdollisuuttakaan ei pääse syntymään.

Tsemppiä ap:lle ja onnea valitsemallesi tielle! Jätä nuo tappamiskommentit ja muut asiattomuudet omaan arvoonsa... Valinta on sinun ja kenenkään muun mielipiteellä ei saisi olla siihen vaikutusta, paitsi ehkä oman miehesi.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 08:05"]Juu juu, eipä mitään lasta ole, eipä ei

Viikko 6 Äidin keho

Kaikki elimet mukautuvat uuteen tilanteeseen suojatakseen ja turvatakseen uuden yksilön kasvun ja kehityksen kohdussa. Raskauden aikana aineenvaihdunta vilkastuu ja hengitys sekä verenkierto tehostuvat. Muutokset johtuvat pääosin istukan erittämistä hormoneista ja entsyymeistä.

Lapsi

Alkion pituus on alle 4 mm. Sydän alkaa sykkiä. Raajojen, korvien ja silmien kehitys alkaa.

Ongelmat/huomiot

Raskaus ja verenvuoto: Alkuraskaudessa voi esiintyä niukkaa veristä vuotoa. Lääkäriin otetaan päivystyksellisesti yhteys, jos vuoto on runsasta (runsaampaa kuin kuukautisvuoto) tai esiintyy kovia alavatsakipuja. Verivuoto voi olla viatonta tai merkki keskenmenosta. Alkuraskauden keskenmenot ovat yleisiä (> 50 prosenttia).

Viikko 7 Äidin keho

Pahoinvointi ja väsymys voivat pahentua tässä vaiheessa. Paino nousee keskimäärin 12 kg raskausaikana. 

Lapsi

Alkion pituus on noin 5 mm. Sydämen toiminta on varmasti todettavissa ultraäänellä. 

Ongelmat/huomiot

Pahoinvointi on tyypillinen alkuraskauden oire ja etenkin aamuisin ilmenevä. Pahoinvointi ei vaikuta alkion kehitykseen ja se yleensä alkaa helpottaa raskausviikolla 12–13. 

Tutkimukset

Huomioitavaa on, että neuvolan Doppler-ultraääneen perustuvalla kuuntelulaitteella sydämen syke voi kuulua vasta 11–12 raskausviikolla normaalissa raskaudessa.

Viikko 8 Äidin keho

Paino voi nousta tai jopa laskea pahoinvoinnin takia. Rinnat tulevat aremmiksi ja pingottuneiksi. Alavatsakivut voivat olla melko kovia, mutta yleensä lyhytaikaisia. Kivut johtuvat kohdun kasvamisesta.

Lapsi

Alkion pituus on noin 16 mm. Aivojen kaikki osat ovat muodostuneet. Hampaiden aiheet alkavat kehittyä.

Ongelmat/huomiot

Raskaus ja seksi: Yhdyntä on raskausaikana sallittua. Siitä ei ole haittaa alkion kehitykselle eikä raskauden normaalille kululle. Yhdynnästä suositellaan pidättäytymään, mikäli verivuotoa esiintyy.

Tutkimukset

Jos et vielä ole ottanut yhteyttä neuvolaan, soita terveydenhoitajalle ja varaa aika ensimmäiselle käynnille.

Viikko 9 Äidin keho

Tarvittavan veren määrä kasvaa kun joudut huolehtimaan nyt myös istukan verenkierrosta. Voit tuntea kuumotusta tai huimausta.

Lapsi

Sikiön kokonaispituus on viikonlopulla noin 23 mm. Sikiö alkaa liikkumaan.

  [/quote]

Ja vain täysi psykopaatti noilla viikoilla abortoi?

Tai sitten on kyseessä ap-kusetettu nuori( tai keski-ikäinen /vanha) ihmisparka joka ei pysty keskustelemaan asiasta läheistensä kanssa.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 08:33"]

Mun täti sai 47v. esikoisensa ja ovat lapsesta ikionnellisia. Luulivat että eivät voi koskaan saada lasta, eivät käyttäneet ehkäisyä 20. vuoteen ja sitten 47v. tärppäsi.

Elämää ei voi suunnitella. Anna sen viedä. 

Ja onneksi olkoon pikkuisesta. :)

[/quote]

Tämä oli upea viesti. Ei uskoisi av-palstaisen kirjoittamaksi, ellei omin silmin sitä näkisi.

Sain terveen lapsen 46 v. olen erittäin onnellinen tästä lapsesta  ja mieheni myös!

Iltakursseilla ollessani tutustuin naiseen, joka oli saamassa esikoisiaan (siis kaksoset) juuri ennen 50v -päiväänsä. Kaksoset olivat hedelmöityshoitojen tulos, niissä oli käyty ulkomailla pari vuotta, koska Suomessa iän vuoksi ei niitä saatu.

Näin meitä on erilaisia. Jos vauva on luomusti alkunsa saanut, niin kyllä hänet on luotu syntymään tarkoituksella. 

Onnea sinulle ja jaksamista!

Mun äiti sai viimesen lapsensa 45-vuotiaana ja kaikki meni hyvin. Jos sulla on useempi raskaus jo takana niin helpommaksihan se muuttuu vaan vuosi vuodelta. Ymmärrän että arkailet mutta kaikki tulee menemään ihan hyvin.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 11:59"]

Abortin luultavasti. Raskaus on itsellini ollut kamlaa aikaa joka kerta. Aborttion vaihtoehto tietyille viikoille saakka, kun se lasketaan "murhaksi", niin sitä ei enää saa tehdä. Itse en haluaisi viisiisäkymmenissä alkaa vauva ja taaperoaikaan, kun se näin kolmekymppisenäkin on raskasta.

Mutta mieti itse ihan rauhassa ja juttele sitten miehesi kanssa, päätös on oltava yhteinen. Ja selvittäkää riskit vauvan terveydestä.

[/quote]

Niin. Aloitus on tehty tammikuussa, joten onhan siinä ap:lla ollutkin jo puolisen vuotta aikaa miettiä ja puhua miehensä kanssa.

Onkohan ap vielä näillä sivuilla? Olisi kiva kuulla miten sujui? :)

Pidä lapsi hän tuo mukanaan paljon iloa ja ei tarvitse pitää surupäivää kerran vuoteen, kun ei ole abortoitu.Lapsi on elävä kun se abortoidaan.

Pidä lapsi hän tuo mukanaan paljon iloa ja ei tarvitse pitää surupäivää kerran vuoteen, kun ei ole abortoitu.Lapsi on elävä kun se abortoidaan.

Jos et halua itse lasta, olisko kauheaa ajatella synnyttäväsi ja adoptoida lapsi sellaseen perheeseen joilla ei ole muuten mahdollista saada lapsia? T. N17