Lue keskustelun säännöt.
Psykoterapiakeskus Vastaamo tietomurron kohteena
21.10.2020 |
Psykoterapiakeskus joutui tietomurron kohteeksi potilastiedot varastettiin
Tietoja on tiettävästi julkaistu myös verkossa.
Psykoterapiakeskus joutui tietomurron kohteeksi.
Psykoterapiakeskus joutui tietomurron kohteeksi.KUVA: MARKKU ULANDER / LEHTIKUVA
Henrik Kärkkäinen
9:26 | Päivitetty 9:37
Psykoterapiakeskus Vastaamo on joutunut tietomurron kohteeksi. Tiedotteessaan keskus kertoo, että sen potilastietoja on varastettu.
Tämän hetken tiedon mukaan mukaan marraskuun 2018 jälkeen kirjatut asiakastiedot eivät ole vaarantuneet. Toistaiseksi tuntematon kiristäjä on yrittänyt vaatia rahaa tiedoista.
Vastaamo sanoo tehneensä asiasta ilmoituksen Kyberturvallisuuskeskukselle, Valviralle sekä tietosuojavaltuutetulle.
Kun kiristäjä ei ole saanut maksua, hän on väitetysti julkaissut tietoja verkossa.
Psykoterapiapalveluita tarjoavana yhtiönä asiakastietojen luottamuksellisuus on meille äärettömän tärkeätä ja kaiken toimintamme lähtökohta. Pahoittelemme syvästi murrosta johtuvaa tietovuotoa. Kehitämme jatkuvasti tietoturvaamme sekä tietosuojaamme ja teemme lisätoimenpiteitä omien selvitystemme ja viranomaistutkinnan valmistuessa. Käynnissä olevan poliisitutkinnan takia emme ole aikaisemmin saaneet viestiä aiheesta,sillä tutkintateknisistä syistä asiaa ei ole haluttu julkistaa, Vastaamon hallituksen puheenjohtaja Tuomas Kahri sanoo tiedotteessa.
Vastaamo sanoo olevansa syvästi pahoillamme asiakkaidensa puolesta.
Ilta-Sanomat on nähnyt verkossa julkistettuja väitettyjä potilastietoja. Terapiaistuntojen kertomukset ovat luonteeltaan hyvin henkilökohtaisia, ja niiden yhteydessä on näkynyt muun muassa asiakkaan nimi.
LUE LISÄÄ KIRJOITTAJALTA
Henrik Kärkkäinen
Aivan skandaali! Ihmisten terapiaistuntojen tietoja nimien kanssa netissä!!!
Kommentit (5103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin tavallisena rivikansalaisena minua ei muiden terapiatiedot kiinnosta, ja toivon että muutkin ajattelisivat näin. Vaikka olenkin luonteeltani utelias ja harrastan nettistalkkailua, en todellakaan aio etsiä näitä tietoja käsiini. Vaikka tiedot lähetettäisiin minulle tekstiviestinä tai kirjepostina, en lukisi, koska _ei kuulu minulle_. Jokaisella meistä on omat luurangot kaapissaan, kaikki vaan ei käsittele niitä terapiassa.
Aika mautonta muuten, että kiristäjät ovat näille murron kohteena olleille henkilöille lähettämissään viesteissä pahoitelleet sitä, että joutuvat nyt valitettavasti vähän kiristelemään. Cry me a river.
Näin on varmasti useimpien peruskansalaisten kohdalla. Sitten taas on niitä, joita asia kiinnostaa ja jotka oikein etsivät kaikkea "inhaa" mitä potilasasiakirjoissa on, jotta voivat kiristää. Minua ahdistaisi jo pelkästään se, jos terapiassani käsiteltävä asia leviäisi terapiahuoneen ulkopuolele. En välttämättä kestäisi sitä.
Niitäkin valitettavasti varmasti on. Mutta jos valtaosa meistä peruskansalaisista ei vuodettuja tietoja aio katsoa, se varmasi vie kiristykseltä pohjaa jonkin verran? Vaikea kiristää tiedolla, joka ei kiinnosta juuri ketään. Toivottavasti myös se, että moni meistä ihan tietoisestikin välttelee näihin tietoihin törmäämistä, helpottaa niiden murron kohteena olleiden oloa hieman.
Mutta niitä tietoja voidaan jakaa puolisolle ja se tuska, jos tietää, että siellä on pahaa settiä ja joutuu koko elämän odottelemaan, että koska se tulee julki. Se kaikkein pahin ja hirvein. Ja tietää, että jos se tulee, niin koko siinä muodossa missä sen tietää, on ohi.
Miksi kukaan tekisi asioita, jotka saattavat loukata rakkainta ihmistä? Toisaalta, miksi olla yhdessä sellaisen kanssa, jota ei rakasta?
’Hauskan pitäminen’ on sellaista että kaikilla on hauskaa.
On ihan reilua että ihmisen todellinen minä paljastuu, myös niille kaikkein lähimmille.
Ei se todellakaan ole reilua.
Jos vaikka puolison mietttinyt terapiassa suhteen päättymistä, seksielämän toimivuutta, toiseen rakastumista tai muuta ongelmaa, joka on ajan kanssa kuitenkin sumpliutunut, niin on aika raastavaa toisen sitten joistakin tiedoista lukea, että toinen on esimerkiksi miettinyt suhteen päättymistä syystä x tai miettinyt, että onkohan tämä puoliso nyt edes oikea jne. Nuo ovat sellaisia omia ajatuksia, joita ei ole tarkoitus tilittää koko ajan toiselle. Ei kukaan ihminen kerro koko ajan toisille omia ajatuksia. Jos kertoisi, olisi aika yksinäinen.
Omat ajatukset voi myös pitää ihan omana tietona. Tai ehkä keskustella niistä sen puolison kanssa? Ei niitä nettiin tarvitse laitattaa.
Ei tässä kukaan ole ajatellut laitattavansa tietojaan nettiin.
Itselleni puolison masennus vuosia sitten oli tosi rankka paikka. Puolisoni oli vaikeasti masentunut, ja itse asiassa nyt alkaa näyttää siltä, että hän tulee olemaan enemmän tai vähemmän masentunut koko loppuikänsä. Minulta alkoi jaksaminen ja selviytymiskeinot loppua. Puolison kanssa ei siinä vaiheessa voinut puhua, koska hänen tilansa oli niin huono, ystäville en halunnut juuri puhua, koska he tunsivat puolisoni, eikä heillä edes oikein ollut antaa neuvoja. Jollekulle oli pakko puhua, joten valitsin terapeutin - ulkopuolisen, joka näkee tilanteen neutraalisti ja jolla on kokemusta ja tietoa. Hyvä, että tein sen - se pelasti minun mielenterveyteni ja myös tämän parisuhteen. Opin tunnistamaan ja käsittelemään tunteitani ja saamaan sopivan tasapainon itsestä ja puolisosta huolehtimisen välille.
Puolisoni tietää, että kävin terapeutilla. Olen myös nyttemmin kertonut hänelle, millaisia ajatuksia ja tunteita kävin silloin läpi - rauhallisessa tilanteessa asiallisesti, niin että hän voi kysellä ja kommentoida ja minä voin selittää. Mutta jos terapeutin kirjaukset potilaskäynneistä yhtäkkiä läväytettäisiin hänen nenänsä eteen, ne olisivat todennäköisesti aika rankkaa luettavaa ja voi olla, että syöksyttäisiin kriisiin. Samat asiat niissä on, eli ei niissä edes ole mitään salaisuuksia, mutta sävy on aivan eri, että hän kyllä järkyttyisi niitä lukiessaan. Onneksi ei ollut Vastaamon terapeutti.
Rehellisyys ei tarkoita sitä, että aivan kaiken annetaan tulla suodattamatta, vaikka aika moni tuntuu niin ajattelevan. Parempi on ensin antaa tilanteen rauhoittua, sitten miettiä, ovatko ne ajatukset ja tunteet edes loppujen lopuksi totta, ja sitten puhua niistä läheisilleen asiallisesti. Paras tapa selvittää ihmissuhdesolmuja ei todellakaan ole se, että toisen osapuolen pahin tunnekuohu läväytettään toisen nenän eteen toisaalta täysin sensuroimattomana mutta toisaalta kuitenkin ulkopuolisen mahdollisesti väärin kirjaamana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä uni tullut viime yönä. Olo on niin nöyryytetty ja ahdistus on suunnaton. Mullakin kyseessä oli yksi ainoa kerta, jossa kartoitin terapian tarvetta eli latelin kuin tarjottimella tiivistetysti kaikki työelämään ja kotiin liittyvät todella arkaluontoiset asiat. Kerrankin uskalsin sanoa ne ääneen. Haluan selvittää mahdollisimman pian Vastaamosta mitä tietoja minusta on sinne kirjattu. Tämä hetki, kun en muista miten asiat kerroin ja miten tarkasti ne on litteroitu on kaikista pahin.
Luottokiellot on nyt tehty, rikosilmotuksen teen heti kun poliisin palvelu taas toimii. Vertaistuki tai keskusteluapu olisi paikallaan, onneksi ystävät ovat tukena. Tsemppiä kaikille samassa veneessä oleville.
Jos olet ympäröinyt itsesi järkevillä ja luotettavilla ihmisillä niin ei hätää - ei ne sun tietoja halua katsella. Ei siitä kannata murehtia kun sille ei mitään voi. Kannattaa kuitenkin minimoida riskit niiden henkilötietojen väärinkäytösten suhteen. Sellainen ihminen joka käyttää terapiassa sanottuja tietoja sinua vastaan ei ole sen arvoinen että kannattaa elämässään pitää. Tsemppiä!
Miten voit varmaksi sanoa, että lähipiiri ei halua katsella terveystietoja? Miksi sitten ihan terveydenhuollossakin urkitaan tuttujen terveystietoja jos ne eivät kerran kiinnosta ketään? Asiasta jää jopa lokitieto, mutta sekään ei estä. Nyt tiedot ovat avoimesti kaikkien saatavilla ja uskottelet, että "ketään ei kiinnosta".
Olen eri mutta itse en aio katsoa. Harva käy terapiassa huvin vuoksi enkä halua mässäillä toisten kurjuudella, se on vain väärin. Ja oikeasti, urkkiminen kertoo aika paljon siitä ihmisestä ja hänen tasostaan. Ja onhan tuo toki laitontakin että en lähtisi kyllä noilla tiedoin keulimaan naapurille, voi seurata soitto poliisilta siitä.
Tiedot potilastiedoista voivat levitä muutenkin kuin retostelemalla. On ahdistavaa, kun ei tiedä, ketkä kaikki tietävät. Esim joku voi sinulle kertoa, että työkaverillasi on sitä ja tätä. Et mistään tiedä, miten tämä henkilö on saanut tietoja käsiinsä.
Itsekään en aio katsoa. Moni silti katsoo. Ja urkintaa tpahtuu myös tilanteissa joissa siitä jää varmasti kiinni (julkinen terveydenhuolto).
Huomenna työpaikoilla kiinnittäkää huomiota kanssaihmisiinne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset listat hyödyllisiä kirjoitti:
Itse haluan nähdä listan etten palkkaa koskaan yhtään MT potilasta oli niin raskasta sen yhden kans jolla muka masennus laiskuus se on. Työt pitää tehdä tai jättää irtisanoutumislappu ja 90 päivän karenssi.
Kiesus nyt ei riitä ees ironiantaju.
Tajuatko pölvästi että nää ihmiset hyvin harvoin on mitään "MT-potilaita". Sen sijaan he ovat ihmisiä, jotka nimenomaan ovat tunnollisia ja yrittävät kaikin tavoin ylläpitää työkykyään kuormittavista elämäntilanteista huolimatta.No, oikeastihan olet tyhmä provo joten tää vastaus oli sinänsä turha.
Kyllä aika paljon pitää olla ruuveja löysällä, jos johonkin psykoterapiaan pitää mennä! Itselle ei tulis edes mieleen moinen hömppä!
Kuinka terve onkaan yksilö jonka pitää tulla tähän ketjuun ylentämään itseään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin tavallisena rivikansalaisena minua ei muiden terapiatiedot kiinnosta, ja toivon että muutkin ajattelisivat näin. Vaikka olenkin luonteeltani utelias ja harrastan nettistalkkailua, en todellakaan aio etsiä näitä tietoja käsiini. Vaikka tiedot lähetettäisiin minulle tekstiviestinä tai kirjepostina, en lukisi, koska _ei kuulu minulle_. Jokaisella meistä on omat luurangot kaapissaan, kaikki vaan ei käsittele niitä terapiassa.
Aika mautonta muuten, että kiristäjät ovat näille murron kohteena olleille henkilöille lähettämissään viesteissä pahoitelleet sitä, että joutuvat nyt valitettavasti vähän kiristelemään. Cry me a river.
Näin on varmasti useimpien peruskansalaisten kohdalla. Sitten taas on niitä, joita asia kiinnostaa ja jotka oikein etsivät kaikkea "inhaa" mitä potilasasiakirjoissa on, jotta voivat kiristää. Minua ahdistaisi jo pelkästään se, jos terapiassani käsiteltävä asia leviäisi terapiahuoneen ulkopuolele. En välttämättä kestäisi sitä.
Niitäkin valitettavasti varmasti on. Mutta jos valtaosa meistä peruskansalaisista ei vuodettuja tietoja aio katsoa, se varmasi vie kiristykseltä pohjaa jonkin verran? Vaikea kiristää tiedolla, joka ei kiinnosta juuri ketään. Toivottavasti myös se, että moni meistä ihan tietoisestikin välttelee näihin tietoihin törmäämistä, helpottaa niiden murron kohteena olleiden oloa hieman.
Mutta niitä tietoja voidaan jakaa puolisolle ja se tuska, jos tietää, että siellä on pahaa settiä ja joutuu koko elämän odottelemaan, että koska se tulee julki. Se kaikkein pahin ja hirvein. Ja tietää, että jos se tulee, niin koko siinä muodossa missä sen tietää, on ohi.
Tämän ei ole tarkoitus olla mitenkään vähättelyä nyt. Mutta jos ne terapiassa käsitellyt asiat ovat niin vakavia, että niiden paljastuminen voi tuhota esimerkiksi avioliiton, eikö silloin elä muutenkin jossain määrin valheessa? Jos on tehnyt jotain, joka voi satuttaa toista, eikä ole jäänyt siitä kiinni, onko silloin kantanut vastuun teostaan? Jos taas kyseessä on asia, johon itse on syytön, mitä se kertoo liitosta, jos liitto tällaiseen kaatuu? Kunhan mietin.
Tilanne on aivan kamala niiden osalta, jotka joutuvat tämän tietovuodon takia pelkäämään oman tai toisten hengen edestä. Heille on tarjottava kaikki mahdollinen tuki siihen, että voivat jatkaa elämäänsä. Ja mieluiten niin, että se henkeä uhkaava tekijä pyritään saattamaan vaarattomaksi. Hehän joutuivat nyt uudelleen uhriksi tässä. Tietovuodon taustalla on selkeästi taho, jolla ei ole kovasti elämänkokemusta ja -ymmärrystä. Täytyy olla aika moraaliton tapaus, jos lähtee lyömään lyötyä.
Tuolla joku kommentoi, että tieto siitä että valtaosa meistä tavallisista kansalaisista ei aio tietoja käydä kaivelemassa, ei helpota uhrien tuskaa. Mutta mitä muuta me voimme tehdä, kuin vakuuttaa että pysyttelemme tiedoista kaukana? Eikö sekin ole parempi, kuin huoli siitä että kaikki kynnelle kykenevät ryntäävät nyt uteliaisuuttaan pimeään verkkoon?
Ei kukaan kerro omalle puolisolleen raatorehelllisesti kaikkiea ajatuksiaan. Esimerkiksi henkilö on voinut olla tyytymätön vaikka seksiin tai johonkin puolison fyysiseen ominaisuuteen. Tämä jos tulee ilmi, se on hyvin loukkaavaa vaikka itse asiasta olisi potilas jo päässyt yli. Potilastiedot eivät ole se keino, joilla avioliiton rehellisyyttä parannetaan. Ihmisen täytyy voida käydä lääkärissä ja terapeutilla ilman, että puoliso tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomenna työpaikoilla kiinnittäkää huomiota kanssaihmisiinne...
Älä viitsi kiertää veistä haavassa, voi hakea saikkua jos kokee ettei jaksa kohdata muita.
Miten voi olla ettei tällaisiin järjestelmiin tehdä tietoturvatarkastuksia? Pitäisi olla pakollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin tavallisena rivikansalaisena minua ei muiden terapiatiedot kiinnosta, ja toivon että muutkin ajattelisivat näin. Vaikka olenkin luonteeltani utelias ja harrastan nettistalkkailua, en todellakaan aio etsiä näitä tietoja käsiini. Vaikka tiedot lähetettäisiin minulle tekstiviestinä tai kirjepostina, en lukisi, koska _ei kuulu minulle_. Jokaisella meistä on omat luurangot kaapissaan, kaikki vaan ei käsittele niitä terapiassa.
Aika mautonta muuten, että kiristäjät ovat näille murron kohteena olleille henkilöille lähettämissään viesteissä pahoitelleet sitä, että joutuvat nyt valitettavasti vähän kiristelemään. Cry me a river.
Näin on varmasti useimpien peruskansalaisten kohdalla. Sitten taas on niitä, joita asia kiinnostaa ja jotka oikein etsivät kaikkea "inhaa" mitä potilasasiakirjoissa on, jotta voivat kiristää. Minua ahdistaisi jo pelkästään se, jos terapiassani käsiteltävä asia leviäisi terapiahuoneen ulkopuolele. En välttämättä kestäisi sitä.
Niitäkin valitettavasti varmasti on. Mutta jos valtaosa meistä peruskansalaisista ei vuodettuja tietoja aio katsoa, se varmasi vie kiristykseltä pohjaa jonkin verran? Vaikea kiristää tiedolla, joka ei kiinnosta juuri ketään. Toivottavasti myös se, että moni meistä ihan tietoisestikin välttelee näihin tietoihin törmäämistä, helpottaa niiden murron kohteena olleiden oloa hieman.
Mutta niitä tietoja voidaan jakaa puolisolle ja se tuska, jos tietää, että siellä on pahaa settiä ja joutuu koko elämän odottelemaan, että koska se tulee julki. Se kaikkein pahin ja hirvein. Ja tietää, että jos se tulee, niin koko siinä muodossa missä sen tietää, on ohi.
Tämän ei ole tarkoitus olla mitenkään vähättelyä nyt. Mutta jos ne terapiassa käsitellyt asiat ovat niin vakavia, että niiden paljastuminen voi tuhota esimerkiksi avioliiton, eikö silloin elä muutenkin jossain määrin valheessa? Jos on tehnyt jotain, joka voi satuttaa toista, eikä ole jäänyt siitä kiinni, onko silloin kantanut vastuun teostaan? Jos taas kyseessä on asia, johon itse on syytön, mitä se kertoo liitosta, jos liitto tällaiseen kaatuu? Kunhan mietin.
Tilanne on aivan kamala niiden osalta, jotka joutuvat tämän tietovuodon takia pelkäämään oman tai toisten hengen edestä. Heille on tarjottava kaikki mahdollinen tuki siihen, että voivat jatkaa elämäänsä. Ja mieluiten niin, että se henkeä uhkaava tekijä pyritään saattamaan vaarattomaksi. Hehän joutuivat nyt uudelleen uhriksi tässä. Tietovuodon taustalla on selkeästi taho, jolla ei ole kovasti elämänkokemusta ja -ymmärrystä. Täytyy olla aika moraaliton tapaus, jos lähtee lyömään lyötyä.
Tuolla joku kommentoi, että tieto siitä että valtaosa meistä tavallisista kansalaisista ei aio tietoja käydä kaivelemassa, ei helpota uhrien tuskaa. Mutta mitä muuta me voimme tehdä, kuin vakuuttaa että pysyttelemme tiedoista kaukana? Eikö sekin ole parempi, kuin huoli siitä että kaikki kynnelle kykenevät ryntäävät nyt uteliaisuuttaan pimeään verkkoon?
On absurdia jos sama henkilö, joka itse elää kaksoiselämää haukkuu tietovuotajaa moraalittomaksi...
Kaksoiselämää elävienkin terveystiedot ovat salassapidettäviä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin tavallisena rivikansalaisena minua ei muiden terapiatiedot kiinnosta, ja toivon että muutkin ajattelisivat näin. Vaikka olenkin luonteeltani utelias ja harrastan nettistalkkailua, en todellakaan aio etsiä näitä tietoja käsiini. Vaikka tiedot lähetettäisiin minulle tekstiviestinä tai kirjepostina, en lukisi, koska _ei kuulu minulle_. Jokaisella meistä on omat luurangot kaapissaan, kaikki vaan ei käsittele niitä terapiassa.
Aika mautonta muuten, että kiristäjät ovat näille murron kohteena olleille henkilöille lähettämissään viesteissä pahoitelleet sitä, että joutuvat nyt valitettavasti vähän kiristelemään. Cry me a river.
Näin on varmasti useimpien peruskansalaisten kohdalla. Sitten taas on niitä, joita asia kiinnostaa ja jotka oikein etsivät kaikkea "inhaa" mitä potilasasiakirjoissa on, jotta voivat kiristää. Minua ahdistaisi jo pelkästään se, jos terapiassani käsiteltävä asia leviäisi terapiahuoneen ulkopuolele. En välttämättä kestäisi sitä.
Niitäkin valitettavasti varmasti on. Mutta jos valtaosa meistä peruskansalaisista ei vuodettuja tietoja aio katsoa, se varmasi vie kiristykseltä pohjaa jonkin verran? Vaikea kiristää tiedolla, joka ei kiinnosta juuri ketään. Toivottavasti myös se, että moni meistä ihan tietoisestikin välttelee näihin tietoihin törmäämistä, helpottaa niiden murron kohteena olleiden oloa hieman.
Mutta niitä tietoja voidaan jakaa puolisolle ja se tuska, jos tietää, että siellä on pahaa settiä ja joutuu koko elämän odottelemaan, että koska se tulee julki. Se kaikkein pahin ja hirvein. Ja tietää, että jos se tulee, niin koko siinä muodossa missä sen tietää, on ohi.
Miksi kukaan tekisi asioita, jotka saattavat loukata rakkainta ihmistä? Toisaalta, miksi olla yhdessä sellaisen kanssa, jota ei rakasta?
’Hauskan pitäminen’ on sellaista että kaikilla on hauskaa.
On ihan reilua että ihmisen todellinen minä paljastuu, myös niille kaikkein lähimmille.
Ei se todellakaan ole reilua.
Jos vaikka puolison mietttinyt terapiassa suhteen päättymistä, seksielämän toimivuutta, toiseen rakastumista tai muuta ongelmaa, joka on ajan kanssa kuitenkin sumpliutunut, niin on aika raastavaa toisen sitten joistakin tiedoista lukea, että toinen on esimerkiksi miettinyt suhteen päättymistä syystä x tai miettinyt, että onkohan tämä puoliso nyt edes oikea jne. Nuo ovat sellaisia omia ajatuksia, joita ei ole tarkoitus tilittää koko ajan toiselle. Ei kukaan ihminen kerro koko ajan toisille omia ajatuksia. Jos kertoisi, olisi aika yksinäinen.
Omat ajatukset voi myös pitää ihan omana tietona. Tai ehkä keskustella niistä sen puolison kanssa? Ei niitä nettiin tarvitse laitattaa.
Ihminen on saattanut tarvita keskusteluapua solmun avaamiseen. Ja joo, ei tosiaan olisi nettiin tarvinnut laittaa. Vastaamo ei oikein onnistunut velvoitteissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin tavallisena rivikansalaisena minua ei muiden terapiatiedot kiinnosta, ja toivon että muutkin ajattelisivat näin. Vaikka olenkin luonteeltani utelias ja harrastan nettistalkkailua, en todellakaan aio etsiä näitä tietoja käsiini. Vaikka tiedot lähetettäisiin minulle tekstiviestinä tai kirjepostina, en lukisi, koska _ei kuulu minulle_. Jokaisella meistä on omat luurangot kaapissaan, kaikki vaan ei käsittele niitä terapiassa.
Aika mautonta muuten, että kiristäjät ovat näille murron kohteena olleille henkilöille lähettämissään viesteissä pahoitelleet sitä, että joutuvat nyt valitettavasti vähän kiristelemään. Cry me a river.
Näin on varmasti useimpien peruskansalaisten kohdalla. Sitten taas on niitä, joita asia kiinnostaa ja jotka oikein etsivät kaikkea "inhaa" mitä potilasasiakirjoissa on, jotta voivat kiristää. Minua ahdistaisi jo pelkästään se, jos terapiassani käsiteltävä asia leviäisi terapiahuoneen ulkopuolele. En välttämättä kestäisi sitä.
Niitäkin valitettavasti varmasti on. Mutta jos valtaosa meistä peruskansalaisista ei vuodettuja tietoja aio katsoa, se varmasi vie kiristykseltä pohjaa jonkin verran? Vaikea kiristää tiedolla, joka ei kiinnosta juuri ketään. Toivottavasti myös se, että moni meistä ihan tietoisestikin välttelee näihin tietoihin törmäämistä, helpottaa niiden murron kohteena olleiden oloa hieman.
Mutta niitä tietoja voidaan jakaa puolisolle ja se tuska, jos tietää, että siellä on pahaa settiä ja joutuu koko elämän odottelemaan, että koska se tulee julki. Se kaikkein pahin ja hirvein. Ja tietää, että jos se tulee, niin koko siinä muodossa missä sen tietää, on ohi.
Miksi kukaan tekisi asioita, jotka saattavat loukata rakkainta ihmistä? Toisaalta, miksi olla yhdessä sellaisen kanssa, jota ei rakasta?
’Hauskan pitäminen’ on sellaista että kaikilla on hauskaa.
On ihan reilua että ihmisen todellinen minä paljastuu, myös niille kaikkein lähimmille.
Ei se todellakaan ole reilua.
Jos vaikka puolison mietttinyt terapiassa suhteen päättymistä, seksielämän toimivuutta, toiseen rakastumista tai muuta ongelmaa, joka on ajan kanssa kuitenkin sumpliutunut, niin on aika raastavaa toisen sitten joistakin tiedoista lukea, että toinen on esimerkiksi miettinyt suhteen päättymistä syystä x tai miettinyt, että onkohan tämä puoliso nyt edes oikea jne. Nuo ovat sellaisia omia ajatuksia, joita ei ole tarkoitus tilittää koko ajan toiselle. Ei kukaan ihminen kerro koko ajan toisille omia ajatuksia. Jos kertoisi, olisi aika yksinäinen.
Ja se toinenko ei pysty ymmärtämään, että niitä ei ole hänelle tarkoitettu? Että on tämän henkilön pimeää puolta.
No jos vaikka olisin omasta mielestäni hyvässä suhteessa puolison kanssa ja saisin sitten tietooni, että olisin ollut vaikkapa 2. vaihtoehto niin kyllä se suhteen voi päättää. Jos en olisi tiennyt, hyvä suhde jatkuisi hamaan tulevaisuuteen.
Siis maksettiinko sille alkuperäiselle kiristäjälle ne 450 000 eur lunnaat vai miksi hän lopetti tietojen vuotamisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIkä puupäiden joukkokokoontuminen täällä on sunnuntaiaamusta? Näiden elämän sankareiden edessä täytyy osata suuresti perustella että miksi "erehtyy" menemään terapiaa.. Eikö teillä tosiaan ole parempaa tekemistä?
Karma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin tavallisena rivikansalaisena minua ei muiden terapiatiedot kiinnosta, ja toivon että muutkin ajattelisivat näin. Vaikka olenkin luonteeltani utelias ja harrastan nettistalkkailua, en todellakaan aio etsiä näitä tietoja käsiini. Vaikka tiedot lähetettäisiin minulle tekstiviestinä tai kirjepostina, en lukisi, koska _ei kuulu minulle_. Jokaisella meistä on omat luurangot kaapissaan, kaikki vaan ei käsittele niitä terapiassa.
Aika mautonta muuten, että kiristäjät ovat näille murron kohteena olleille henkilöille lähettämissään viesteissä pahoitelleet sitä, että joutuvat nyt valitettavasti vähän kiristelemään. Cry me a river.
Näin on varmasti useimpien peruskansalaisten kohdalla. Sitten taas on niitä, joita asia kiinnostaa ja jotka oikein etsivät kaikkea "inhaa" mitä potilasasiakirjoissa on, jotta voivat kiristää. Minua ahdistaisi jo pelkästään se, jos terapiassani käsiteltävä asia leviäisi terapiahuoneen ulkopuolele. En välttämättä kestäisi sitä.
Niitäkin valitettavasti varmasti on. Mutta jos valtaosa meistä peruskansalaisista ei vuodettuja tietoja aio katsoa, se varmasi vie kiristykseltä pohjaa jonkin verran? Vaikea kiristää tiedolla, joka ei kiinnosta juuri ketään. Toivottavasti myös se, että moni meistä ihan tietoisestikin välttelee näihin tietoihin törmäämistä, helpottaa niiden murron kohteena olleiden oloa hieman.
Mutta niitä tietoja voidaan jakaa puolisolle ja se tuska, jos tietää, että siellä on pahaa settiä ja joutuu koko elämän odottelemaan, että koska se tulee julki. Se kaikkein pahin ja hirvein. Ja tietää, että jos se tulee, niin koko siinä muodossa missä sen tietää, on ohi.
Tämän ei ole tarkoitus olla mitenkään vähättelyä nyt. Mutta jos ne terapiassa käsitellyt asiat ovat niin vakavia, että niiden paljastuminen voi tuhota esimerkiksi avioliiton, eikö silloin elä muutenkin jossain määrin valheessa? Jos on tehnyt jotain, joka voi satuttaa toista, eikä ole jäänyt siitä kiinni, onko silloin kantanut vastuun teostaan? Jos taas kyseessä on asia, johon itse on syytön, mitä se kertoo liitosta, jos liitto tällaiseen kaatuu? Kunhan mietin.
Tilanne on aivan kamala niiden osalta, jotka joutuvat tämän tietovuodon takia pelkäämään oman tai toisten hengen edestä. Heille on tarjottava kaikki mahdollinen tuki siihen, että voivat jatkaa elämäänsä. Ja mieluiten niin, että se henkeä uhkaava tekijä pyritään saattamaan vaarattomaksi. Hehän joutuivat nyt uudelleen uhriksi tässä. Tietovuodon taustalla on selkeästi taho, jolla ei ole kovasti elämänkokemusta ja -ymmärrystä. Täytyy olla aika moraaliton tapaus, jos lähtee lyömään lyötyä.
Tuolla joku kommentoi, että tieto siitä että valtaosa meistä tavallisista kansalaisista ei aio tietoja käydä kaivelemassa, ei helpota uhrien tuskaa. Mutta mitä muuta me voimme tehdä, kuin vakuuttaa että pysyttelemme tiedoista kaukana? Eikö sekin ole parempi, kuin huoli siitä että kaikki kynnelle kykenevät ryntäävät nyt uteliaisuuttaan pimeään verkkoon?
On absurdia jos sama henkilö, joka itse elää kaksoiselämää haukkuu tietovuotajaa moraalittomaksi...
Et voi verrata psykopaattia/sosiopaattia/sadistia tietovuotajaa ihmiseen, joka "elää kaksoiselämää". Kaksoiselämä, mitä sillä nyt tässä tarkoitetaankaan, on valitettavan yleistä. Mutta pahuudessaan aivan eri tasolla kuin tietovuotajan teko.Teko ei ollut millään muotoa oikeutettu eikä moraalisesti oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin tavallisena rivikansalaisena minua ei muiden terapiatiedot kiinnosta, ja toivon että muutkin ajattelisivat näin. Vaikka olenkin luonteeltani utelias ja harrastan nettistalkkailua, en todellakaan aio etsiä näitä tietoja käsiini. Vaikka tiedot lähetettäisiin minulle tekstiviestinä tai kirjepostina, en lukisi, koska _ei kuulu minulle_. Jokaisella meistä on omat luurangot kaapissaan, kaikki vaan ei käsittele niitä terapiassa.
Aika mautonta muuten, että kiristäjät ovat näille murron kohteena olleille henkilöille lähettämissään viesteissä pahoitelleet sitä, että joutuvat nyt valitettavasti vähän kiristelemään. Cry me a river.
Näin on varmasti useimpien peruskansalaisten kohdalla. Sitten taas on niitä, joita asia kiinnostaa ja jotka oikein etsivät kaikkea "inhaa" mitä potilasasiakirjoissa on, jotta voivat kiristää. Minua ahdistaisi jo pelkästään se, jos terapiassani käsiteltävä asia leviäisi terapiahuoneen ulkopuolele. En välttämättä kestäisi sitä.
Niitäkin valitettavasti varmasti on. Mutta jos valtaosa meistä peruskansalaisista ei vuodettuja tietoja aio katsoa, se varmasi vie kiristykseltä pohjaa jonkin verran? Vaikea kiristää tiedolla, joka ei kiinnosta juuri ketään. Toivottavasti myös se, että moni meistä ihan tietoisestikin välttelee näihin tietoihin törmäämistä, helpottaa niiden murron kohteena olleiden oloa hieman.
Mutta niitä tietoja voidaan jakaa puolisolle ja se tuska, jos tietää, että siellä on pahaa settiä ja joutuu koko elämän odottelemaan, että koska se tulee julki. Se kaikkein pahin ja hirvein. Ja tietää, että jos se tulee, niin koko siinä muodossa missä sen tietää, on ohi.
Tämän ei ole tarkoitus olla mitenkään vähättelyä nyt. Mutta jos ne terapiassa käsitellyt asiat ovat niin vakavia, että niiden paljastuminen voi tuhota esimerkiksi avioliiton, eikö silloin elä muutenkin jossain määrin valheessa? Jos on tehnyt jotain, joka voi satuttaa toista, eikä ole jäänyt siitä kiinni, onko silloin kantanut vastuun teostaan? Jos taas kyseessä on asia, johon itse on syytön, mitä se kertoo liitosta, jos liitto tällaiseen kaatuu? Kunhan mietin.
Tilanne on aivan kamala niiden osalta, jotka joutuvat tämän tietovuodon takia pelkäämään oman tai toisten hengen edestä. Heille on tarjottava kaikki mahdollinen tuki siihen, että voivat jatkaa elämäänsä. Ja mieluiten niin, että se henkeä uhkaava tekijä pyritään saattamaan vaarattomaksi. Hehän joutuivat nyt uudelleen uhriksi tässä. Tietovuodon taustalla on selkeästi taho, jolla ei ole kovasti elämänkokemusta ja -ymmärrystä. Täytyy olla aika moraaliton tapaus, jos lähtee lyömään lyötyä.
Tuolla joku kommentoi, että tieto siitä että valtaosa meistä tavallisista kansalaisista ei aio tietoja käydä kaivelemassa, ei helpota uhrien tuskaa. Mutta mitä muuta me voimme tehdä, kuin vakuuttaa että pysyttelemme tiedoista kaukana? Eikö sekin ole parempi, kuin huoli siitä että kaikki kynnelle kykenevät ryntäävät nyt uteliaisuuttaan pimeään verkkoon?
Ei kukaan kerro omalle puolisolleen raatorehelllisesti kaikkiea ajatuksiaan. Esimerkiksi henkilö on voinut olla tyytymätön vaikka seksiin tai johonkin puolison fyysiseen ominaisuuteen. Tämä jos tulee ilmi, se on hyvin loukkaavaa vaikka itse asiasta olisi potilas jo päässyt yli. Potilastiedot eivät ole se keino, joilla avioliiton rehellisyyttä parannetaan. Ihmisen täytyy voida käydä lääkärissä ja terapeutilla ilman, että puoliso tietää.
Kaikki ei samassa elämässä välttämättä ole täydellistä. Pitää hyväksyä se mitä on ja muistaa olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä on.
Paraneeko se seksi kun siitä terapiassa kertoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä uni tullut viime yönä. Olo on niin nöyryytetty ja ahdistus on suunnaton. Mullakin kyseessä oli yksi ainoa kerta, jossa kartoitin terapian tarvetta eli latelin kuin tarjottimella tiivistetysti kaikki työelämään ja kotiin liittyvät todella arkaluontoiset asiat. Kerrankin uskalsin sanoa ne ääneen. Haluan selvittää mahdollisimman pian Vastaamosta mitä tietoja minusta on sinne kirjattu. Tämä hetki, kun en muista miten asiat kerroin ja miten tarkasti ne on litteroitu on kaikista pahin.
Luottokiellot on nyt tehty, rikosilmotuksen teen heti kun poliisin palvelu taas toimii. Vertaistuki tai keskusteluapu olisi paikallaan, onneksi ystävät ovat tukena. Tsemppiä kaikille samassa veneessä oleville.
Jos olet ympäröinyt itsesi järkevillä ja luotettavilla ihmisillä niin ei hätää - ei ne sun tietoja halua katsella. Ei siitä kannata murehtia kun sille ei mitään voi. Kannattaa kuitenkin minimoida riskit niiden henkilötietojen väärinkäytösten suhteen. Sellainen ihminen joka käyttää terapiassa sanottuja tietoja sinua vastaan ei ole sen arvoinen että kannattaa elämässään pitää. Tsemppiä!
Miten voit varmaksi sanoa, että lähipiiri ei halua katsella terveystietoja? Miksi sitten ihan terveydenhuollossakin urkitaan tuttujen terveystietoja jos ne eivät kerran kiinnosta ketään? Asiasta jää jopa lokitieto, mutta sekään ei estä. Nyt tiedot ovat avoimesti kaikkien saatavilla ja uskottelet, että "ketään ei kiinnosta".
Eihän siellä kaikki terveystiedot ole, vain psykoterapiaistunnot, suurin osa luultavasti mt-ongelmaisia joista lähipiiri muutenkin tietoinen, ja loput muista syistä terapiaan päätyneitä.
Lähipiiri voi tietää, että henkilö kärsii psyyken ongelmista ja että käy terapiassa, mutta ei sitä, mitä terapissa käsitellään. Tosin ei kaikkien lähipiiri tiedä tätäkään. On silti eri asia tietää, että joku käy terapiassa kuin se, että kaikki istunnot ovat netissä. Ei lähipiiri tiedä mitä asioita terapiassa käsitellään. Joskus käsitellään ihan sitä lähipiiriäkin...
Ihmettelevä kirjoitti:
Miten voi olla ettei tällaisiin järjestelmiin tehdä tietoturvatarkastuksia? Pitäisi olla pakollista.
Hakkerointia sellainen ei kuitenkaan estäisi, ketkä tarkistaisi ja millaisella ammattitaidolla? Entä kuka korvaisi jos kelpuutettuun murtauduttaisiin?
Perinteisesti tietojärjestelmän tilaaja itse hyväksyy lopullisella testauksella ja järjestelmän toimittaja antaa takuuajan virheiden korjaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenna työpaikoilla kiinnittäkää huomiota kanssaihmisiinne...
Älä viitsi kiertää veistä haavassa, voi hakea saikkua jos kokee ettei jaksa kohdata muita.
Sitten vaan lasketaan saikuttajat yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Siis maksettiinko sille alkuperäiselle kiristäjälle ne 450 000 eur lunnaat vai miksi hän lopetti tietojen vuotamisen?
Kiitos, vaihdetaan takaisin varsinaiseen aiheeseen! Ilmeisesti ei ole maksettu, hän tai joku muu siirtyi nyt kiristämään asiakkaita. Iso joukko sai eilen illalla meikin jossa pyydetään 200 euron verran bitcoineja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenna työpaikoilla kiinnittäkää huomiota kanssaihmisiinne...
Älä viitsi kiertää veistä haavassa, voi hakea saikkua jos kokee ettei jaksa kohdata muita.
Sitten vaan lasketaan saikuttajat yhteen.
Tuleepahan vähempi poissaoloja kun normisaikuttajat eivät uskalla pitää maanantaimigreenivapaataan.
Ketju on lukittu.
Kyllä aika paljon pitää olla ruuveja löysällä, jos johonkin psykoterapiaan pitää mennä! Itselle ei tulis edes mieleen moinen hömppä!