Missä elämäntilanteessa olit 25-vuotiaana?

asuin yksin helsingissä ja lopetin opiskelun. sain töitä ja elämä oli ihan mukavaa.

Opinnot takana. Dink. Vuokralla asuimme Singaporessa, töissä tietenkin molemmat. Meni hyvällä tavalla aika lujaa silloin.

Valmistuin maisteriksi, sain oman alan töitä, tein pitkää päivää ja olin tosi stressaantunut. Asuin vuokralla Helsingissä hyvällä alueella, avoliitossa ja meillä oli yksi koira. 

25-vuotiaana odotin esikoista/ tulin äidiksi. Jäin äitiyslomalle kielen opettajan töistä, mieheni valmistui ja alkoi siihen perään tehdä töiden ohella väitöstä. Asuimme vuokralla, mutta ostimme oman asunnon pian. Olin kaveripiiristä ensimmäinen, joka sai lapsen. Elämä oli seesteistä ja nautin esikoisesta. Sittemmin olemme asuneet ulkomailla ja teen itse väitöstä.

Opinnot takana, työttömänä, asumisoikeusasunnossa kaksiossa asuttiin avomiehen kanssa. Huomasin juurikin 25 vuotiaana odottavani esikoistani. Elämä kaikenkaikkiaan mallillaan, hurjimmat rymyvuodet takana, ja onhan noita töitäkin sitten ehtinyt ja saanut tehdä. Esikoinen täyttää tänä vuonna 18(!), tuntuu ettei tuostakaan olisi kuin hetki aikaa...

Seesteisiä olleet (kuten arvattavaa tällä palstalla) nämä 25-vuotiaat. Itse olin aivan tuuliajolla vielä tuon ikäisenä. Hyvä niin.

Parisuhteessa, rakensimme omakotitaloa pääkaupunkiseudulla ja samaan aikaan syntyi esikoinen.

Olin nuori äiti, yliopisto-opiskelija, naimisissa, asuin vuokralla opiskelija-asunnossa. Olin onnellinen. :)

Olis 25-vuotiaana gradua vaille valmis. Vakituinen työ oli jo. Sinä kesänä tapasin nykyisen mieheni.

Töissä kivassa paikassa, eronnut aviomiehen kanssa, yksi 2 vuotias lapsi jonka kanssa asun kaksin vuokralla. Minulla on ihana poikaystävä mutta asumme vielä eri kaupungeissa. Elämä tällaista nyt parhaillaan. Juhlimassa käyn harvoin ja kavereita on muutama. Elämä on aika raskasta, mutta olen kiitollinen kaikesta.

Kun täytin 25, olin juuri aloittanut ensimmäisessä, koulutusta vastaavassa työpaikassa (jossa olen edelleen). Parin kuukauden päästä tästä myös valmistuin maisteriksi. Asuin pitkäaikaisen poikaystävän kanssa vuokralla Hesingin lähiössä, säästettiin omaan kämppään ja pohdittiin, että missä haluttaisiin asua. Ei siis suuria tulevaisuuden suunnitelmia, ei lapsia, koiria tai muita huollettavia. Paljon tavattiin kavereita, vietettiin ekaa palkallista kesälomaa ja toteutettiin matkustushaaveita kun kerrankn oli varaa. Päätettiin alkaa yrittää ensimmäistä lasta.

Nyt olen 26 eikä elämä ole muuttunut oikeastaan mihinkään :p

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:15"]

Täytän pian 26v, ja olen ihan mielenkiinnosta pohtinut paljon, kuinka "keskiverto" elämää vietän. Moni ala-aste aikainen kaveri on jo naimisissa, asuu omakotitalossa pienessä kaupungissa/kunnassa, muutamalla on pullat uunissa tai yksi lapsi. Nykyinen kaveripiirini koostuu lähinnä kaupungissa vuokralla asuvista sinkuista tai avoliittolaisista.

Itse asun keskustassa, kerrostalokaksiossa, josta jäljellä vielä muhkea asuntolaina. Avoliittoa takana 3v, ei lapsia, ei lemmikeitä, eikä niiden aika mielestäni vielä ole.

Missä elämäntilanteessa sinä olit 25-vuotiaana? Asuitko vuokralla vai omistusasunnossa? Olitko sinkku, seurustelitko, avo- vai avioliitto? Lapsia? Harrastukset, ravintolakulttuuri? Vapaa-aika? Työ?

[/quote]

Minä kolmen lapsen äiti (nuorin syntyi, kun olin 24v), naimisissa 6 vuotta, asuttiin vuokralla, ei koulutusta (nyt korkeakoulututkinto). Mies vähän vanhempi ja oli jo vakituisessa virkatyössä, lapset harkittuja, toivottuja. En ehtinyt juuri tuolloin harrastaa mitään, ei käyty ravintoloissa. Baarikierrokset eivät kiinnostaneet silloin, eikä nytkään. 

Nykyään harrastan tosi paljon, opiskelen omaksi iloksi, olen vakituisessa työpaikassa ja asutaan omistusasunnossa. Ikää nyt 32v.

Olin silloin toimeton mielenterveysongelmainen, joka oli juuri petetty ja jätetty. Ei ollut töitä ja asuin vuokralla omakotitalon yläkerrassa. En poistunut sieltä yleensä kuin kauppaan kerran viikossa. 

Olin kyllä ihan pohjalla.

Olin silloin toimeton mielenterveysongelmainen, joka oli juuri petetty ja jätetty. Ei ollut töitä ja asuin vuokralla omakotitalon yläkerrassa. En poistunut sieltä yleensä kuin kauppaan kerran viikossa. 

Olin kyllä ihan pohjalla.

Olen 24 vuotias. 2 alle 4 vuotiasta lasta, 3 vuotta ollut naimisissa ja asumme maalla omakotitalossa. Ammattitutkinnon olen suorittanut :)

Olin valmistunut vuotta aiemmin ja tein töitä. Asuin miehen kanssa vuotta aiemmin ostamassamme omakotitalossa ja juhlittiin häitämme. Lapsia ei vielä tuolloin suunniteltu, vaan haluttiin elellä ihan kahdestaan. Ihan hyvä niin. Nyt 33-vuotiaana asun edelleen samassa talossa saman miehen kanssa. Meillä on kaksi lasta ja olen juuri palannut takaisin töihin hoitovapaan jälkeen. 

3. Vuosi yliopistossa.  Alkuvuodesta -85 6 kuukaudeksi Etelä-Amerikkaan ja loppuaika Meksikossa.

Tein gradua. Olin Erasmus-vaihdossa Saksassa. Seurustelin mutta etsin koko ajan parempaa miestä. Olin kauhean huolissani, saanko valmistumisen jälkeen töitä. En omistanut mitään. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen vakitöissä, naimisissa, äiti, asuntovelallinen. Hyvin tyypillinen akateemisesti koulutetun helsinkiläisnaisen tarina.

Naimisissa, molemmilla vakituiset työt, mutta minulla vain toisen asteen tutkinto. Omistuskaksio, lemmikkejä on. Emme juuri käy ravintoloissa, harrastan kuntoliikuntaa. Aika rauhallista elämää, lapsia ei vielä suunnitelmissa.

t. 25v

Olin suorittanut ensimmäisen yliopistotutkintoni ulkomailla ja menin naimisiin. Muutimme taas uuteen maahan saatuani loistavan työtarjouksen. Omistimme omistusasunnon Suomessa, mutta asuimme asuinmaassamme vuokralla. Lapsia emme edes harkinneet.