Missä elämäntilanteessa olit 25-vuotiaana?

Naimisissa, odotin toista lasta, vuokralla asuttiin ja mies vielä opiskeli. Itse olin siis esikoisen kanssa kotona ja rahat oli tosi tiukassa.

Kaikki kaverit oli jo tuohon mennessä hävinnyt (muilla ei ollut vielä lapsia), joten elämä oli silloin samaa kotona yksin pyörimistä kuin nytkin. Silloin tosin oli mies seurana enemmän, kun opiskeluja ei enää paljoa ollut jäljellä. Joku satunnainen tunti silloin tällöin.

Tuosta kaikesta on 8v eikä mun oma elämä ole edennyt siitä mihinkään. Huh huh...

Olin yhden lapsen onnellinen äiti, opinnot takana, vakituinen työpaikka, asuimme omassa kaksiossa, josta oli velkaa, miehelläni oli myös vakituinen työ.

Asuimme/asun pienessä maaseutukaupungissa ja olen nyt 58 vuotias, eli 25 vuotta olin vuonna 1975, oi sitä ihanaa aikaa!

Olin juuri valmistunut maisteri, jonka ensimmäinen vakava suhde alkoi mennä palasiksi. Sitä vielä kaksi vuotta tekohengitettiin (en tajua miksi) ennen kuin sain rohkeutta irtautua kokonaan. Työelämä: pätkäpestejä. Asuminen: Vuokralla Helsingissä.

Erakkoluonteeni takia en ollut silloin (niinkuin en nytkään) mikään keskivertotapaus. Olin kotona asuva opiskelija. En seurustellut. En käynyt ravintoloissa. Tapasin kavereita silloin tällöin. Kirjoitin kirjeitä. Harrastin tanssia. Kävin osa-aikatöissä. Nykyisin samat kuviot, paitsi että asun omassa kaksiossani :).

Valmistuin filosofian kandidaatiksi, olin avoliitossa ja asuttiin vielä opiskelija-asunnossa, tein pätkätöitä. Käytiin paljon baareissa, koska lapsia ei vielä ollut. Nyt lapsia on viisi, ja asutaan edelleen vuokralla, mutta ei sentään opiskelija-asunnossa. Kummallakin on vakituinen työ. Siitä on 29 vuotta aikaa, kun olin 25-vuotias.

Olin asunut muutaman vuoden ulkomailla, mennyt naimisiin ja opiskelin ensimmäistä maisterintutkintoa eräässä hyvässä yliopistossa unelma-alaltani. Myöhemmin opiskelin vielä huvikseni lisää vanhempana kun tein alani työtä. Asuimme suuressa kaupungissa vuokralla ja pari vuotta vanhemmalla miehelläni oli hyväpalkkainen vakituinen työpaikka.  En halunnut vielä lapsia, koska halusin asua nuorena mieheni kanssa ihan vain kahdestaan ja tulla äidiksi sitten vasta joskus myöhemmin. Matkustelimme paljon jne.

Täähän onkin mielenkiintoinen topic. Joo-o, olin sinkku, asuin Espoossa vuokralla ja kävin vakkariduunissa pienellä palkalla. Sopivassa suhteessa liikuntaa, baareja ja yhteiskuntasuhteita.

Avopuoliso, jonka kanssa yhteistä taivalta 8 vuotta, joista 4 saman katon alla. Vuokralla opiskelija-asunnossa.

Opiskelupaikka mutta väärä ala, jonka takia pääsykokeisiin lukemista.

Osa-aikatyö kivassa firmassa.

Aktiivinen järjestötoiminnassa, jossa menikin kaikki vapaa-aika.

Ystävistäni  poiketen, en ole käynyt ulkomailla vuosiin, enkä muutenkaan matkustellut.

Haaveilin koirasta mutta elämäntilanteeseen ei sopinut lemmikki.

Olin stressaantunut ja ahdistunut, koska koin, etten ollut saavuttanut mitään.

Olen nyt 25v, mies jonka kanssa naimisissa 8v ja yhdessä 11v. Oma talo, tila, lapsia 4, elukoita yms. Paljon on jo keretty :)

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:21"]25-vuotiaana odotin esikoista/ tulin äidiksi. Jäin äitiyslomalle kielen opettajan töistä, mieheni valmistui ja alkoi siihen perään tehdä töiden ohella väitöstä. Asuimme vuokralla, mutta ostimme oman asunnon pian. Olin kaveripiiristä ensimmäinen, joka sai lapsen. Elämä oli seesteistä ja nautin esikoisesta. Sittemmin olemme asuneet ulkomailla ja teen itse väitöstä.

[/quote]

Hmm mitä elämäntilanteessani oli väärin, kun tuota oli alapeukutettu? Tämä on hassu palsta.

Olin ekassa työpaikassa valmistumisen jälkeen, vietin villia sinkkuelämää Pariisissa, asuin vuokralla ydinkeskustassa, juhlin, matkustin, shoppasin ja pidin hauskaa täysin rinnoin ilman huolta huomisesta.. 

Valmistuin amk:sta, yksi lapsi ja aviomies, vuokralla asuimme Helsingissä. Seuraavana vuonna pääsin yliopistoon.

Olin onnellisesti naimisissa, kolmevuotias lapsi, miehellä oma yritys, minä kotiäiti, asuimme pankin omistamassa isossa asunnossa syntymäkaupungissa Helsingissä, koko suku lähellä. Muutaman vuoden kuluttua tuli toinen lapsi ja koira.. ostimme omakotitalon läheltä ja siinä asutaan edelleen, maksettukin jo on. Elämä oli silloin ihanaa ja on edelleen!

Minä nyt 25v. Asun mieheni ja lasten kanssa omakotitalossa maalla. Meillä on 6v tyttö ja 1,5v kaksospojat. Vakituinen työpaikka, tosin nyt lasten kanssa kotihoidontuella.

25-vuotiaana olin noin vuoden verran ollut naimisissa, asuimme vuokralla ja meillä oli kaksi lasta. Nuorimmainen ei ollut täyttänyt vielä vuottakaan joten itse olin äitiyslomalla. Äitiysloman jälkeen pääsin koulutustani vastaavaan vakiduuniin.

Minulla oli lukio ja amis takana, amk alkamassa. Kolme lasta ja avoero tuloillaan. Töissä olin ollut lukioaikana, sen jälkeen en. Asuttiin vuokralla.

Harrastuksena jumpat.

25-vuotissyntymäpäivänäni olin avoliitossa ja kihloissa, 1 2-vuotias lapsi jonka kotihoito oli pääasiallinen toimenkuvani ja yliopistossa opiskelu sivutoiminen. Asuimme ilmaiseksi äitini sijoitusasunnossa. Mies opiskeli yliopistossa. Perheeseen kuului myös koira. Minulla ei ollut ainoatakaan perheen ulkopuolista ihmiskontaktia joten baareihin ei ollut asiaa ja olin kuolla yksinäisyyteen.

Ennen 26-vuotissyntymäpäivääni tulin vahingossa raskaaksi, tein abortin, löysin ensimmäiset kaverini sitten teinivuosien, teimme ensimmäisen ulkomaanmatkan lapsen kanssa, teimme pari muutakin reissua ja kävimme asumassa ulkomailla.

Kun olin 25v. minulla oli 3 lasta (6v, 3v ja 1v) ja olin ollut naimisissa 5 vuotta. Olimme muuttaneet n. vuosi aiemmin omakotitaloon ja sain maisterin paperit suoritettua. Pääsin koulutusta vastaavaan vakityöpaikkaan, jossa olen edelleen (tosin toimenkuvani on hieman muuttunut vuosien saatossa). Kävimme (ja käymme yhä) paljon reissussa. Silloin enemmän lasten kanssa, nyt myös välillä miehen kanssa kahdestaan. Kulttuurista harrastimme silloinkin erityisesti teatteria. Nyt olen 32v ja lapset ovat "jo" 8v, 10v, ja 13v. Elämä on oikein mukavaa ja lasten kanssa voi puuhastella kaikenlaista (matkustella, harrastaa jne), kun ovat jo isompia. Nelikymppisenä olen saanut lapset kasvatettua aikuiseksi ja sitten nautitaan miehen kanssa monista liikuntaharrastuksista sekä matkustelusta. :) Kaikille lasten tekeminen nuorena ei sovi, mutta minulle tämä on ollut oikea ratkaisu.

Opiskelin n:tä vuotta yliopistolla. Avoliitossa olin ollut kolme vuotta. Asuimme vuokralla opiskelija-asunnossa ja tein hanttihommia opintojen ohella.

Olin sinkku jolla 3 lasta. Tein paljon töitä (liikaa) elättääkseni meidät.