Ammatit, joita ei kannata opiskella? Perustele!

Autoinssi. Töihin pääsee vain suhteilla.

Hoitoala. Työ raskasta ja usein vuorotyötä, paljon työilmapiiriongelmia, kehitysmahdollisuudet huonot ja maistereitakin pilvìn pimein niistä muista hommista tappelemassa, huonoa johtamista, työpaikoilla paljon sairauslomia ja puutoksia joka vuorosta aina, erittäin haastavat asiakkaat ja omaiset, henkinen ja fyysinen väkivalta asiakkaiden taholta. Asiakkaat hankalampia kuin aiemmin jne. Siinä noin aluksi....

lähihoitaja.työ aivan perseestä

Tässä ketjussa on lueteltuna lähestulkoon kaikki ammatit. No, taidanpa siis suuntautua juuri sille alalle, joka itseäni kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan on hyvin vähän aloja joihin kannattaisi perinteisellä tavalla opiskella.

Työ työntekijää opettaa.

Se on juuri näin.

Esimerkiksi sydänkirurgin ei tarvitse tuntea koko ihmiskehoa, solubiologiaa ja medisiinaa, saati olla perillä tutkimuksen teosta. Onnistuneeseen sydämen operointiin riittää, että on hermonsa hallitseva persoona, käsistään kätevä ja omaa hyvän avaruudellisen hahmotuskyvyn. Sydämen anatomia, toimintaperiaate ja kirurgiset käsityöt täytyy tietenkin hallita, mutta innokas oppii ne puolen vuoden - vuoden ahkeralla käytännön harjoittelulla.

Silti päteväksi sydänkirurgiksi haluavan pitää lukea 6 vuotta lääkäriksi ja sen jälkeen erikoistua 5 vuotta. Ja tämä hirvittävän kallis tuhlaus vain siksi, että elitistiset lääketieteen harjoittajat haluavat suojella professiotaan. Todella moni todella potentiaalinen sydänasiamies jää kouluttamatta alalle, koska järjettömän mittainen koulutusputki ei houkuta. Toki sama ongelma pätee Suomessa yleisesti jokseenkin kaikilla aloilla.

Suomalaisten jos keiden olisi kannattanut ottaa mallia maailman menestyneimmästä maasta Sveitsistä, jonka koulutusperiaate on Suomeen nähden täysin vastakkainen. Sveitsissä ammatteihin opitaan nimenomaan työtä tekemällä ja sitä kautta kehittyvää osaamista pidetään suuressa arvossa.

Meidän puusta laskeutumisemme meni koko lailla pieleen kuvitellessamme, että "kaikkien korkeakoulutus" ennen työuraa on vastaus tulevaisuuden haasteisiin. Unohdimme tyystin, että Suomi on nuori kehittyvä kansakunta, jolla ei ole vanhan eurooppalaisen sivistysmaan perintöjä, emmekä ymmärtäneet mitä seuraa lähihistoriastamme rutiköyhänä maatalousyhteiskuntana: sitä että arvostamme muodollista koulutusta "lukemista" osaamisen hankkimisen sijaan.

Väärien valintojen seurauksena meillä on järjettömiksi kehittyneet vaatimukset työmarkkinoilla, korkea työttömyys, sekä ennen kaikkea pullataikinaksi turvonnut julkishallinto, joka tarvitaan "lukeneiden" mitään hyödyllistä osaamattomien hallinto-, yhteiskunta- ja ym.-tieteilijöiden sijoituspaikaksi.

Vittumaisin seuraus tästä kaikesta on, että Suomessa lentää työhaastattelusta niskaperseotteella ulos, jos erehtyy sanomaan että kyllä työ innokasta tekijäänsä opettaa.

Hoitaja, töitä toki varmasti riittää mutta muuten maailman epäkiitollisin työ. Toisaalta tuo koulutus ei mene kyllä hukkaan vaikka ei koskaan töitä hoitajana tekisikään, osaaoahan hoitaa sitten ainakin itseään ja läheisiään kun hoitoa ei juuri mistään ole saatavissa.

nokkaeläinvesi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan on hyvin vähän aloja joihin kannattaisi perinteisellä tavalla opiskella.

Työ työntekijää opettaa.

Se on juuri näin.

Esimerkiksi sydänkirurgin ei tarvitse tuntea koko ihmiskehoa, solubiologiaa ja medisiinaa, saati olla perillä tutkimuksen teosta. Onnistuneeseen sydämen operointiin riittää, että on hermonsa hallitseva persoona, käsistään kätevä ja omaa hyvän avaruudellisen hahmotuskyvyn. Sydämen anatomia, toimintaperiaate ja kirurgiset käsityöt täytyy tietenkin hallita, mutta innokas oppii ne puolen vuoden - vuoden ahkeralla käytännön harjoittelulla.

Silti päteväksi sydänkirurgiksi haluavan pitää lukea 6 vuotta lääkäriksi ja sen jälkeen erikoistua 5 vuotta. Ja tämä hirvittävän kallis tuhlaus vain siksi, että elitistiset lääketieteen harjoittajat haluavat suojella professiotaan. Todella moni todella potentiaalinen sydänasiamies jää kouluttamatta alalle, koska järjettömän mittainen koulutusputki ei houkuta. Toki sama ongelma pätee Suomessa yleisesti jokseenkin kaikilla aloilla.

Suomalaisten jos keiden olisi kannattanut ottaa mallia maailman menestyneimmästä maasta Sveitsistä, jonka koulutusperiaate on Suomeen nähden täysin vastakkainen. Sveitsissä ammatteihin opitaan nimenomaan työtä tekemällä ja sitä kautta kehittyvää osaamista pidetään suuressa arvossa.

Meidän puusta laskeutumisemme meni koko lailla pieleen kuvitellessamme, että "kaikkien korkeakoulutus" ennen työuraa on vastaus tulevaisuuden haasteisiin. Unohdimme tyystin, että Suomi on nuori kehittyvä kansakunta, jolla ei ole vanhan eurooppalaisen sivistysmaan perintöjä, emmekä ymmärtäneet mitä seuraa lähihistoriastamme rutiköyhänä maatalousyhteiskuntana: sitä että arvostamme muodollista koulutusta "lukemista" osaamisen hankkimisen sijaan.

Väärien valintojen seurauksena meillä on järjettömiksi kehittyneet vaatimukset työmarkkinoilla, korkea työttömyys, sekä ennen kaikkea pullataikinaksi turvonnut julkishallinto, joka tarvitaan "lukeneiden" mitään hyödyllistä osaamattomien hallinto-, yhteiskunta- ja ym.-tieteilijöiden sijoituspaikaksi.

Vittumaisin seuraus tästä kaikesta on, että Suomessa lentää työhaastattelusta niskaperseotteella ulos, jos erehtyy sanomaan että kyllä työ innokasta tekijäänsä opettaa.

Et voi olla tosissasi?! Tottakai sydäntauteihin erikoistuneen on hyvä osata muutakin kuin sydämeen liittyviä asioita, koska ihmiskeho on kokonaisuus.

Joo, työ jossain määrin opettaa tekijäänsä, mutta haluaako työnantaja maksaa siitä, että aloittelija tunaroi ja sekoilee?

Laborantti. Yhdestä työpaikasta kilpailee insinöörit, labratorioanalyytikko ja laboratoriohoitajat.

Vierailija kirjoitti:

Hoitaja, töitä toki varmasti riittää mutta muuten maailman epäkiitollisin työ. Toisaalta tuo koulutus ei mene kyllä hukkaan vaikka ei koskaan töitä hoitajana tekisikään, osaaoahan hoitaa sitten ainakin itseään ja läheisiään kun hoitoa ei juuri mistään ole saatavissa.

Muuten hyvä mutta ei ole sellaista ammattia kuin hoitaja. Aivan eri asia, opiskeletko peruskoulun jälkeen lähihoitajaksi vai jatkatko siitä tai lukion jälkeen sairaanhoitajaksi. Lähihoitajahan on vain toisen asteen tutkinto, jossa varma työllisyys ja lyhkäiseen koulutukseen nähden kohtuullisen hyvä palkka ja siitä voi jatkaa opiskeluja eteenpäin muillekin aloille kuin hoitoalalle, niin kuin moni tekeekin. Lähihoitajaksi kannattaa opiskella jos on köyhä ja haluaa rahoittaa myöhemmät opinnot tekemällä töitä.

Sairaanhoitajaksi sen sijaan ei kannata opiskella. Palkka ei juuri lähihoitajasta eroa vaikka työ on vastuullista ja henkisesti kuormittavaa. 

Näin sosiologin silmin, tämä tulee olemaan merkittävä muutos. Paitsi teknisesti, myös heikommin koulutettujen miesten työllistymisen kannalta.

Itse suhtauduin tuohon aluksi varsin skeptisesti. Sitten olin 50 km serkkuni autossa, jossa on autonominen ajojärjestelmä ja joka ei todellakaan tarvinnut ihmistä edetäkseen siististi. Tuon jälkeen en yhtään epäile, mitä tulee tapahtumaan.

Nykytekniikalla tuo toki toimii vain maantiellä, mutta tuossa ei voi mennä pitkään, ennen kuin tuo toimii kaikkialla. Ja kun noita kaikkialla toimivia järjestelmiä on jo toteutettu, noistahan on jo ollut monta kilpailuakin, kyse ei ole siitä toteutetaanko noita, vaan vain siitä, milloin ne voidaan toteuttaa riittävän järkevillä kustannuksilla. Näinhän tekniikassa on aina. Kun jokin asia on toteutettu, sen yleistyminen on kiinnis vain kustannuksista. Kun alaa sittemmin seuranneena huomaan Daimler-Benzin olevan alan edelläkävijä, noillahan oli esimerkiksi paljon ennen Teslaa oikeus ajaa teillä ilman ihmisiä, ymmärrän, ettei noiden kiinnostus ole henkilöautoissa, vaan nimenomaan raskaassa kalustossa, jolla tekniikalla korvataan rekkakuskit varsin pian.

Kun Saksassa nähtävästi jotkut kaupungit (mm. München) ja vastaavat siirtyvät siihen, ettei keskusta-alueille ole asiaa ilman autonomista ajojärjestelmää, tällä tulee tietenkin olemaan kuljettajina työskenteleville töiden menettämisen paikka.

Eli ei. En ainakaan kouluttautuisi autonkuljettajaksi tai vastaavaksi. Noiden työt eivät kovin pitkään jatku.

Kaikki naisvaltaiset alat. Vaikka meillä sairaanhoitajilla on ihan hyvät palkat niin työkaverit tekevät työstä tosi raskasta. Jatkuvaa valitusta ja juoruilua.

Aiemmissa hommissa, varastolla ja tehtaalla miehet kyllä kyllä purnasi palkoista, muttei niitä jääty märisemään. Hommat tehtiin eikä kiukuteltu asiakkaille tai toisille.

Lähihoitaja. Työtä joutuu tekemään kiireessä, pahimmillaan töissä koet väkivaltaa tai sen uhkaa päivittäin. Palkka on pieni ja pahimmillaan olet vastuussa ihmishengistä oman terveyden ja jaksamisen uhalla. Työtäsi arvostavat ainoastaan toiset lähihoitajat. Esimies, asiakkaat/potilaat tai heidän omaiset eivät ollenkaan. Kiitosta et saa mistään koskaan vaikka kuinka revit itsestäsi kaiken irti.

Alalla ollut jo yhdeksän vuotta ja useamman vuoden harkinnut alan vaihtamista. En suosittele kellekään, ellei koe ihan oikeasti kutsumusta tähän koiran hommaan.

On ihmisiä jotka kouluttautuneet alunperin ihan väärälle alalle. Toki on mahdollista kouluttautua uudelleen toiselle alalle myöhemmin niinkuin monet tekeekin.

Mar kirjoitti:

Hoitoala, raskas työ, jäätävä kiire ja paine, huono palkka ja arvostuksen puute. Ikuinen taakka, vaikka alaa vaihtaa niin lailla voidaan pakottaa töihin kun on hoitoalan koulutuksen saanut. En suosittele ikinä vaikka töitä riittääkin.

Oon ollut muutamassa operaatiossa sairaalassa ja arvostan myös hoitajia ja tekevät tärkeää työtä.

Mikä on srllainen ala jota kannattaa opiskella.

Pettyneiden kokoontumisajot.

Tulin katsomaan montako kertaa sosiaaliala mainitaan, mutta en jaksanutkaan lukea ketjua kokonaan. Mitähän kannattaisi opiskella, jos ei osaa yhtään matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa? Oon vasta aikuisiällä alkanut ajatella, et liekö mulla joku hahmotushäiriö, kun matematiikka oli alusta saakka sellasta takkuamista, etten tajua. Tukiopetuskaan ei auttanut.

Tarjoilija. Siis jos käyt pelkän tarjoilijan ammattitutkinnon. Töitä tarjoilijana saat ilman alan koulutustakin, joo ehkän hieman parempaa palkkaa koulutuksella. Mutta käyt nyt sitten edes vaikka hotelli-ja ravintola-alan perustutkinto. Siinä saat pätevyyden respaan, kerrossiivoojaksi, keittiöön, saliin jne.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajana en ymmärrä tämän alan jatkuvaa haukkumista. Ihan hyvä duuni kyseessä ja itse olen ainakin saanut sanella ehdot työnantajalle enkä ole työpaikoilla tehnyt edes 100% työaikaa. Työpaikat tosi monipuolisia. Palkka on ihan ok, yksityisellä voi neuvotella itselleen paremmat liksat vaikka aina väitetään, että siellä muka huonommat. Tiedän monia yksityisellä olevia hoitajia hyvillä liksoilla. Julkisella puolella on tietenkin omat etunsa.

Harmittaa kun jotkut alalle sopimattomat hoitajat lyttäävät koko alan vaikka kyse on vaan siitä etteivät he itse sovi alalle. Toki tällä alalla on varmastikin huonoja työpaikkoja myös enkä minäkään huonoihin paikkoihin astuisi jalallanikaan. Olen onneksi tähän mennessä ollut vain hyvissä työyhteisöissä.

Kyse on siitä, että työmarkkinoilta on kadonnut valtava määrä työpaikkoja.

Hoitoala ei katoa mihinkään.

Siispä ihmisiä joko hakeutuu tai työvoimapoliittisin toimin ohjataan hoitoalalle.

Korona-aika on oikein hyvä esimerkki siihen, mitkä hommat ovat turhia kriisitilanteessa. Kaiken maailman jollottajat, näyttelijät ja taitelijat ovat joka päivä vonkumassa tilannettaan ja rahaa yhteiskunnalta. Älä siis mene näille aloille töihin, harrasteina toki mukavia.

Sairaanhoitajana voin tehdä poliklinikkatyötä, jossa asiakkaat tulevat ajanvarauksella. Kolmivuorotyöhön vuodeosastoille tai kotihoitoon en lähtisi.