Parisuhdeasiaa. Kumpi meistä on väärässä, kumman pitää muuttua?
Koen isoksi ongelmaksi, että aina kun miehellä on pientäkin työstressiä niin hän alkaa kotona valittamaan minulle minun tekemisistä (siitä että olen vaikka unohtanut kahvikupin tiskipöydälle tiskikoneen sijaan, siitä jos en ole maksanut heti jotain laskua vaikka eräpäivään on viikko jne), tiuskimaan tyhjästä, valittamaan siitä että hänen mielestään kasvatan huonosti lapsiamme jne jne. Hän ei tällaisesta mitään sano silloin kun töissä ei ole kiirettä. Mutta kun töissä alkaa kiire niin hän on kotona aivan kamala. Hän herää aamukuudelta mielenosoituksellisesti imuroimaan koko asunnon niin että me kaikki herätään siihen ja tällaista. Meinaan saada melkein jotain paniikkikohtauksia jo, kun kotona joudun näinä aikoina olemaan miehen kanssa yhtä aikaa kotona. Meillä on aika pieni asunto, joten miestä ei voi käskeä jonnekin länsisiipeen työstressin ajaksi. Ja toisaalta koska meillä on kaksi pientä lasta, niin en voi itse viettää yksin jossain ulkona kaikkia iltoja, sillä miehen hermot ei kestä hoitaa lasten iltapalaa ja nukkumaan menoa, jos hänellä on töissä kiirettä.
Olemme puhuneet asiasta paljon. Minun mielestä miehen on muututtava, koska olen jo alkanut miettimään avioeroa, jotta voisin itse voida hyvin. Miehen mielestä taas hänellä on oikeus kotona olla stressaantunut, jos hän on stressaantunut sillä kotona pitää voida olla oma itsensä ja kodin pitää olla paikka jossa saa rentoutua töistä. Terapiaan hän ei suostu, sillä hänen mielestä vika on minussa kun en kestä tavallista elämää ja tavallisia ihmisiä (eli sitä että "kaikilla on välillä stressiä").
Kumpi meistä on väärässä?
Kommentit (74)
Mulla ihan sama tilanne. Ollaan ratkaistu asia niin ettei asuta (enää) yhdessä. Voi olla että ero tulee. Lapsi on tällä hetkellä miehellä mutta kohta vaihdetaan niin päin että lapsi tulee mulle. Ajateltiin samalla vielä kerran kokeilla yhdessä asumista mutta pidetään molemmat kuitenkin vielä varmuuden vuoksi omatkin asunnot.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kertonut miehelle, että harkitset eroa tämän takia?
Tavallaan. Olen sanonut, että en voi jatkaa yhdessä jos tämä on tällaista koska alan itse voimaan niin huonosti. Sanaa ero en ole käyttänyt. Ap
Saatko sinä olla kotona kiukuinen ja valittaa asioista?Vai kuinka miehesi reagoi?
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihan sama tilanne. Ollaan ratkaistu asia niin ettei asuta (enää) yhdessä. Voi olla että ero tulee. Lapsi on tällä hetkellä miehellä mutta kohta vaihdetaan niin päin että lapsi tulee mulle. Ajateltiin samalla vielä kerran kokeilla yhdessä asumista mutta pidetään molemmat kuitenkin vielä varmuuden vuoksi omatkin asunnot.
Meillä ei ole rahaa pitää sekä tätä kotia että ostaa/vuokrata toista asuntoa tähän lisäksi jotta voisimme kokeilla sujuuko parisuhde niin, että on vara-asunto johon mies voisi vetäytyä. Jos eroaisimme, niin olisi pakko myydä nykyinen asunto ja hankkia tilalle pienemmät. Ap
Mies käyttäytyy kuin normaali nainen.
Vierailija kirjoitti:
Saatko sinä olla kotona kiukuinen ja valittaa asioista?Vai kuinka miehesi reagoi?
Aika harvoin olen, ehkä pari kertaa vuodessa, koska en ole kiukkuinen ihminen. Ei hän siihen mitään silloin sano.
Jos minulla on työstressiä niin olen vain sellainen väsynyt, tavallista hiljaisempi ja vähän vetäytyvä. Ap
Kannattaisiko miehen vaihtaa työpaikkaa, jos noin paljon stressaa?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko miehen vaihtaa työpaikkaa, jos noin paljon stressaa?
Ei hänen työssä ole vikaa vaan häntä stressaa kaikissa työpaikoissa pienikin kiire tai jos deadline lähestyy tms. Ei se ole työtä vaihtamalla muuttunut. Ap
En lukenut aloitusta, mutta mies on aina väärässä.
Miestä luultavasti harmittaa huono siivo teillä aina, ja se että asioita ei voi hoitaa heti vaan ne jätetään roikkumaan (lasku ja kahvikuppi). Normaalioloissa ei jaksa olla motkottamassa ja koettaa itse sopeutua, mutta stressaantuneena patoutunut ketutus purkaantuu.
Eli teillä on erilaiset käsitykset siitä miten asiat hoidetaan.
...jos en ole maksanut heti jotain laskua vaikka eräpäivään on viikko jne), tiuskimaan tyhjästä...lopetin lukemisen tähän. Minusta laskuista sanominen ei ole tyhjästä tiuskumista, kuten ei ole kahvikupistaakaan. Heti, kun hoitaa pääsee vähemmällä.
Koettakaa muut jaksaa lukea loppuun :D
Mies ei voi purkaa stressiä sinuun ja lapsiin. Menkööt vaikka lenkille. Jos hän ei suostu muuttamaan huonoa käytöstä niin ota ero.
Voisiko mies hakea lääkäriltä jotain lääkettä stressiin? On olemassa esimerkiksi rauhoittavia lääkkeitä, jotka vähentävät stressin oireita esim. ärtyneisyyttä, sydämen tykytystä ja hikoilua. Näitä käyttävät esim. monet esiintyjät ja näyttelijät.
Miehellä on stressiä, mutta ei se tarkoita sitä että hän saa sen varjolla käyttäytyä kotona kuin kokovartalokyrpä. Hänen täytyy itse miettiä että miten saa sen stressin purettua jotenkin muuten kuin rakkaimmalle mäkättämällä. Tuollainen tekee lapsistakin ihan hermoheikkoja. Jokaisen ihmisen pitää ymmärtää se, että vaikka kotona saa olla oma itsensä, jos asuu jonkun toisen ihmisen kanssa, sen toisen ihmisenkin pitää kyetä olemaan oma itsensä siitä huolimatta että sinä olet oma itsesi. Eli jos sulla on stressiä, se ei saa vaikuttaa niin paljon puolisoon tai lapsiin että heillekin tulee stressi.
Pitää miettiä että minkälaista mun kanssa on elää ja asua, jaksaisinko itse itseäni. Kellään ei ole velvollisuutta toisen perseilyä sietää jatkuvasti.
Mitä mieltä mies olisi siitä, jos sinä kuormittaisit miestä jollain asialla, ja sanoisit, että "se pitää vaan kestää"?
Ehkä kuitenkin käytte rakentavampia keskusteluja silloin, kun miehellä ei ole stressi päällä, menee vain riitelyksi jos yritätte keskustella tästä silloin kun mies on jo tuossa moodissa?
Voiko miehelle järjestää vaikka enemmän omaa aikaa, kun on hektistä tai yleensä sellaista, että ei ole kotiväen kanssa törmäyskurssilla?
Tuo miehen käytös ei ole mitään "töistä rentoutumista". Se on kyvyttömyyttä käsitellä tunteita rakentavalla tavalla ja niiden kaatamista toisen niskaan. Tässä näkyy taas surullisella tavalla, miten käsitys "parisuhteessa pitää saada olla oma itsensä" vääntyy usein muotoon "saan käyttäytyä niin huonosti kuin huvittaa".
Miehen ei tarvitse varsinaisesti muuttua mutta kylläkin oppia käsittelemään työstressiään kypsemmällä tavalla. Mikäli ei suostu hakemaan ongelmaansa apua tai ala itse kiinnittämään huomiota käytökseensä stressiaikoina, niin melkein sanoisin, että ero on paras vaihtoehto teille. Myös lapsenne kärsivät hyvin todennäköisesti isänsä vihamielisestä ja arvaamattomasta käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
...jos en ole maksanut heti jotain laskua vaikka eräpäivään on viikko jne), tiuskimaan tyhjästä...lopetin lukemisen tähän. Minusta laskuista sanominen ei ole tyhjästä tiuskumista, kuten ei ole kahvikupistaakaan. Heti, kun hoitaa pääsee vähemmällä.
Koettakaa muut jaksaa lukea loppuun :D
Luin hänen tekstin kokonaan. Ei ollut vaikeaa.
Mitä haittaa on mukista pöydällä? Mä käytän samaa mukia vähintään vuorokauden. En tee turhaa tiskiä. 😃
Olen kärsinyt samasta asiasta ja ajoittain vieläkin.
Olen kertonut miehelleni, että koti ja minä ei olla kaatopaikka minne voi tulla tyhjentämään kaiken kokemansa vääryyden. Olen kertonut, että kotona pitää kaikki ottaa huomioon, yksi ihminen ei ole se kuka määrää mitä muiden tulee sietää/jaksaa.
Asian tekee hankalaksi juuri se, että mieheni on erittäin pidättyväinen julkisesti. Ei ole paikkaa missä purkaa pahaa mieltä. Tämä on mielestäni seurausta "pojat eivät itke" kasvatuksesta. Jotain luottamuksellista keskusteluapua tuo tilanne vaati, mutta puoliso on kai monesti se ainoa.
Koittakaa miettiä yhdessä ratkaisumalleja tilanteeseen. Ulkona liikkuminen auttaa monesti meillä.
Oletko kertonut miehelle, että harkitset eroa tämän takia?