Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhdeasiaa. Kumpi meistä on väärässä, kumman pitää muuttua?
20.10.2020 |
Koen isoksi ongelmaksi, että aina kun miehellä on pientäkin työstressiä niin hän alkaa kotona valittamaan minulle minun tekemisistä (siitä että olen vaikka unohtanut kahvikupin tiskipöydälle tiskikoneen sijaan, siitä jos en ole maksanut heti jotain laskua vaikka eräpäivään on viikko jne), tiuskimaan tyhjästä, valittamaan siitä että hänen mielestään kasvatan huonosti lapsiamme jne jne. Hän ei tällaisesta mitään sano silloin kun töissä ei ole kiirettä. Mutta kun töissä alkaa kiire niin hän on kotona aivan kamala. Hän herää aamukuudelta mielenosoituksellisesti imuroimaan koko asunnon niin että me kaikki herätään siihen ja tällaista. Meinaan saada melkein jotain paniikkikohtauksia jo, kun kotona joudun näinä aikoina olemaan miehen kanssa yhtä aikaa kotona. Meillä on aika pieni asunto, joten miestä ei voi käskeä jonnekin länsisiipeen työstressin ajaksi. Ja toisaalta koska meillä on kaksi pientä lasta, niin en voi itse viettää yksin jossain ulkona kaikkia iltoja, sillä miehen hermot ei kestä hoitaa lasten iltapalaa ja nukkumaan menoa, jos hänellä on töissä kiirettä.
Olemme puhuneet asiasta paljon. Minun mielestä miehen on muututtava, koska olen jo alkanut miettimään avioeroa, jotta voisin itse voida hyvin. Miehen mielestä taas hänellä on oikeus kotona olla stressaantunut, jos hän on stressaantunut sillä kotona pitää voida olla oma itsensä ja kodin pitää olla paikka jossa saa rentoutua töistä. Terapiaan hän ei suostu, sillä hänen mielestä vika on minussa kun en kestä tavallista elämää ja tavallisia ihmisiä (eli sitä että "kaikilla on välillä stressiä").
Kumpi meistä on väärässä?
Kommentit (74)
Miehellä ei ole yhtään ystävää eikä omaa elämää.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koskaan lähtisi suhteeseen miehesi kaltaisen naisen kanssa. Jos ei minulle voi puhua nätisti tai kohdella kunnolla, silloin ei saa minun seurastani nauttia. Menköön omaan asuntoonsa jurottamaan, jos stressi pakottaa kohtelemaan toista huonosti. (Omat asunnot ovat muutenkin loistava juttu, koska silloin tämänsisältöisiä keskusteluja ei tarvitse koskaan käydä, ei tiuskimalla eikä muutenkaan.)
Vastaisin, että miehen pitää muuttua, mutta varmaan molemmat tiedämme, ettei mies tule tuosta mihinkään muuttumaan. Hän ei myöskään tule uskomaan, että oikeasti eroat hänestä, ennen kuin autosi perävalot katoavat näkyvistä.
En tietenkään ole tällaisen miehen kanssa lähtenyt suhteeseen, kuten ehkä arvaat. Vaan tämä piirre on paljastunut hänestä vasta vuosien myötä. Ap
Mies kokee olevansa vanki.
On paska duuni ja stressiä.
Nalkuttava a.kka ja kaksi lasta.
Pieni kämppä seinät kaatuu päälle.
Elämä on saman toistoa.
Ei ystävi'ä, ei juhlaa.
Kämppä saastainen, ak ka ei imuroi.
A.kka on lihava na.lkuttava rillipää...mutta ainoo joka antaa p.illuu...
Selvähän se että työstressi jollain tavalla näkyy kotona.
Aikuinen ihminen sanoo että sorry olen huonolla tuulella koska pomo, työkaverit, jne ja kertoo esimerkkejä niistä jutuista ellei vaitiolovelvollisuus estä.
Itse menen yksin lenkille tai kävelylle rauhoittumaan ja pyydän miestä hoitamaan ruuanlaiton yms, jos olen niin stressaantunut että olen ympäristöhaitta.
Lapset ja teinit ragee ja raivoo, kun ne ei osaa muuta, ja siksihän niitten kanssa yritetään keskustella, että ne oppisi reagoimaan rakentavasti.
Ap sillä on uusi nainen.
Se valittaa ja lavastaa susta syyllistä.
Kohta muuttaa pikkukämpästä muualle panemaan.
Susta tulee KÖYHÄ YYHOO:::
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MULKKUMAINEN LUONNE? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...jos en ole maksanut heti jotain laskua vaikka eräpäivään on viikko jne), tiuskimaan tyhjästä...lopetin lukemisen tähän. Minusta laskuista sanominen ei ole tyhjästä tiuskumista, kuten ei ole kahvikupistaakaan. Heti, kun hoitaa pääsee vähemmällä.
Koettakaa muut jaksaa lukea loppuun :D
Jos olemme sopineet, että minä hoidan tietyn laskun, niin enkö saa hoitaa sitä omalla tavallani, kunhan maksan sen ajoissa? Mitä väliä maksanko sen viikko ennen eräpäivää vai päivää ennen eräpäivää? Ei tuollaisesta saa alkaa valittamaan ja sanomaan. Kyllä se on tyhjästä tiuskimista. Ap
Tästedes vain toinen hoitaa laskut.
Tässä tapauksessa mies , koska sinun tapasi ei kelpaa hänelle.
Valitus siirtyy sit kahvikuppi puolelle.
Meidän perhessä (ei lapsia) kuppi laitetaan HETI tiskikoneeseen.
Näin on aina tehty.
Pyykit laitetaan HETI koneeseen kun on kertynyt koneellinen.
Täst edes miehesi IMUROI AINA (mutta iltaisin)
Täst edes sinä laitat AINA kahvikupin heti tiskikoneeseen , samoin lapset.
KAIKKI LAITTAVAT LIKAPYYKKINSÄ HETI PYYKKIKOPPAAN.
kun asioista tulee rutiini ..niin helpottaa.
Pyydä miestäsi mene mään yksin hyvään leffaan tai ystävän kanssa YHDELLE tuopille.
MIKÄ ON STRESSIN SYY????
öälä vastaa työ ym pullshittii..vaan SYY
Jos sinulla olisi lapsia, niin tietäisit, että joskus se kahvikuppi vain jää siihen tiskipöydälle, koska voi tulla tilanne, että lapsi satuttaa itsensä viereisessä huoneessa ja sinne on juostava heti. Kahden aikuisen taloudessa pystyy hoitamaan asiat vähän eri tavalla kuin silloin kun pienet lapset vie osan ajasta ja huomiosta. Ap
Ehkä sitä helpottaa jos teette selkeät säännöt huushollin siivoukselle, esim. selkeä siivouspäivä jossa jokainen tekee jonkun suuremman osa-alueen. Kaikki siivouspäivän ulkopuoliset siivoskelut ovat sitten pro bono eli vapaaehtoista toimintaa ja sotkusta nillittäminen siivouspäivän ulkopuolella ei ole oikeutettua vaan pelkkää tinttailemista.
Jos tuon jälkeen rupeaakin tiuskimaan jostain muista asioista niin sitten on miehessä vika eikä huushollissa. Siihen auttaa taas joko parisuhdeterapia missä tiuskiminen lopetetaan alkuunsa jollain parisuhteen säännöllä, vaikka esim. "turvasanalla" jonka sanot heti kun hän aloittaa. Turvasanan jälkeen tiuskiminen lopetetaan heti ja otetaan rennosti, keitetään vaikka kahvit. Ja jos näitä sääntöjä ei noudateta niin se on sitten ero, ei tinkimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kärsinyt samasta asiasta ja ajoittain vieläkin.
Olen kertonut miehelleni, että koti ja minä ei olla kaatopaikka minne voi tulla tyhjentämään kaiken kokemansa vääryyden. Olen kertonut, että kotona pitää kaikki ottaa huomioon, yksi ihminen ei ole se kuka määrää mitä muiden tulee sietää/jaksaa.
Asian tekee hankalaksi juuri se, että mieheni on erittäin pidättyväinen julkisesti. Ei ole paikkaa missä purkaa pahaa mieltä. Tämä on mielestäni seurausta "pojat eivät itke" kasvatuksesta. Jotain luottamuksellista keskusteluapua tuo tilanne vaati, mutta puoliso on kai monesti se ainoa.
Koittakaa miettiä yhdessä ratkaisumalleja tilanteeseen. Ulkona liikkuminen auttaa monesti meillä.
Mieheni on aivan saman luonteinen, kaikille muille, myös kavereille pitää esittää että kaikki on hyvin ja olla aina iloinen jne. Ja kotona vain kuulemma osaa olla oma itsensä ja siksi kotona pitää saada olla sellainen. Töissäkään ei ole kellekään kertonut, että stressaa kiireestä. Ap
No tuon luonteenpiirteen kanssa saa taistella aika paljon. Välillä juhlimme kun hän on saanut sanottua takaisin jollekkin, kuka on aiheuttanut mielipahaa (n.3kertaa 15-vuoden aikana). Se, että pystyy pitämään puolensa julkisesti on todella vapauttavaa. Se, että saa sanottua asianosaisille takaisin, itsekkin harjoittelen tätä. Keskustelut ovat vieneet eteenpäin, mutta ei tässä helppoa ole vieläkään. Niin paljon tuo ulkokulta rajoittaa ja sulkee häntä itseäänkin pois kaikesta kivasta perheen kanssa.
t. kenelle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestä luultavasti harmittaa huono siivo teillä aina, ja se että asioita ei voi hoitaa heti vaan ne jätetään roikkumaan (lasku ja kahvikuppi). Normaalioloissa ei jaksa olla motkottamassa ja koettaa itse sopeutua, mutta stressaantuneena patoutunut ketutus purkaantuu.
Eli teillä on erilaiset käsitykset siitä miten asiat hoidetaan.
Lasku ei roiku missään jos siinä ei ole ollut edes eräpäivää, sitten kun eräpäivä on mennyt 3 päivää sitten, sitten se vasta roikkuu. Sairasta ajatella että laskut pitäisi maksaa ennen eräpäivää. Ja mitä hittoa joku yksi kahvikuppi mitään haittaa? Jos asunto on niin pieni että yksi kahvikuppi täyttää kaiken laskutilan, niin kannattaa jo miettiä isomman asunnon hankintaa.
Minä olen tottunut hoitamaan laskun silloin, kun se saapuu. Nettipankissa sen voi laittaa veloittumaan vasta eräpäivänä, jos ehdottomasti haluaa pitää rahoja tilillään maksimiajan. En kyllä motkottaisi silti puolisolle, jos hänellä homma hoituisi omalla tavalla. Tosin en jaksaisi katsella jos olisivat esim paperilaskuja ja pyörisivät jatkuvasti pöydillä näkyvissä ja muistuttamassa, sitten motkottaisin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan lähtisi suhteeseen miehesi kaltaisen naisen kanssa. Jos ei minulle voi puhua nätisti tai kohdella kunnolla, silloin ei saa minun seurastani nauttia. Menköön omaan asuntoonsa jurottamaan, jos stressi pakottaa kohtelemaan toista huonosti. (Omat asunnot ovat muutenkin loistava juttu, koska silloin tämänsisältöisiä keskusteluja ei tarvitse koskaan käydä, ei tiuskimalla eikä muutenkaan.)
Vastaisin, että miehen pitää muuttua, mutta varmaan molemmat tiedämme, ettei mies tule tuosta mihinkään muuttumaan. Hän ei myöskään tule uskomaan, että oikeasti eroat hänestä, ennen kuin autosi perävalot katoavat näkyvistä.
En tietenkään ole tällaisen miehen kanssa lähtenyt suhteeseen, kuten ehkä arvaat. Vaan tämä piirre on paljastunut hänestä vasta vuosien myötä. Ap
Minulla on myös sellainen sääntö, etten koskaan jatka suhdetta sellaiseen naiseen, jonka kanssa en nyt alkaisi seurustelemaan. Muussa tapauksessa olisin joutunut "uponneiden kustannusten harhan" uhriksi: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sitoutumisen_eskalaatio
Suhde minun kanssani on etuoikeus, ja se etuoikeus otetaan pois, jos ei kohtele minua hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mies kokee olevansa vanki.
On paska duuni ja stressiä.
Nalkuttava a.kka ja kaksi lasta.
Pieni kämppä seinät kaatuu päälle.
Elämä on saman toistoa.
Ei ystävi'ä, ei juhlaa.
Kämppä saastainen, ak ka ei imuroi.
A.kka on lihava na.lkuttava rillipää...mutta ainoo joka antaa p.illuu...
Kuka käskee lähteä tällaiseen elämäntapaan, jos se noin vituttaa?
Minulla on leppoisa matalapalkka-alan työ, ei lapsia, oma kämppä ja kävelyetäisyydellä asuva uskomattoman kuuma tyttöystävä, jonka kanssa arki muutetaan juhlaksi. En koskaan tule kerryttämään omaisuutta tai kasvattamaan seuraavaa sukupolvea, mutta elämäni on hyvin nautittavaa. Eikö se ole tärkeintä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillisestihän tuollaisista asioista yritetään keskustella silloin kun tilanne on päällä. Mutta oletteko keskustelleet silloin, kun miehelläsi ei ole työstressiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan lähtisi suhteeseen miehesi kaltaisen naisen kanssa. Jos ei minulle voi puhua nätisti tai kohdella kunnolla, silloin ei saa minun seurastani nauttia. Menköön omaan asuntoonsa jurottamaan, jos stressi pakottaa kohtelemaan toista huonosti. (Omat asunnot ovat muutenkin loistava juttu, koska silloin tämänsisältöisiä keskusteluja ei tarvitse koskaan käydä, ei tiuskimalla eikä muutenkaan.)
Vastaisin, että miehen pitää muuttua, mutta varmaan molemmat tiedämme, ettei mies tule tuosta mihinkään muuttumaan. Hän ei myöskään tule uskomaan, että oikeasti eroat hänestä, ennen kuin autosi perävalot katoavat näkyvistä.
En tietenkään ole tällaisen miehen kanssa lähtenyt suhteeseen, kuten ehkä arvaat. Vaan tämä piirre on paljastunut hänestä vasta vuosien myötä. Ap
Minulla on myös sellainen sääntö, etten koskaan jatka suhdetta sellaiseen naiseen, jonka kanssa en nyt alkaisi seurustelemaan. Muussa tapauksessa olisin joutunut "uponneiden kustannusten harhan" uhriksi: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sitoutumisen_eskalaatio
Suhde minun kanssani on etuoikeus, ja se etuoikeus otetaan pois, jos ei kohtele minua hyvin.
Vmp.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan lähtisi suhteeseen miehesi kaltaisen naisen kanssa. Jos ei minulle voi puhua nätisti tai kohdella kunnolla, silloin ei saa minun seurastani nauttia. Menköön omaan asuntoonsa jurottamaan, jos stressi pakottaa kohtelemaan toista huonosti. (Omat asunnot ovat muutenkin loistava juttu, koska silloin tämänsisältöisiä keskusteluja ei tarvitse koskaan käydä, ei tiuskimalla eikä muutenkaan.)
Vastaisin, että miehen pitää muuttua, mutta varmaan molemmat tiedämme, ettei mies tule tuosta mihinkään muuttumaan. Hän ei myöskään tule uskomaan, että oikeasti eroat hänestä, ennen kuin autosi perävalot katoavat näkyvistä.
En tietenkään ole tällaisen miehen kanssa lähtenyt suhteeseen, kuten ehkä arvaat. Vaan tämä piirre on paljastunut hänestä vasta vuosien myötä. Ap
Minulla on myös sellainen sääntö, etten koskaan jatka suhdetta sellaiseen naiseen, jonka kanssa en nyt alkaisi seurustelemaan. Muussa tapauksessa olisin joutunut "uponneiden kustannusten harhan" uhriksi: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sitoutumisen_eskalaatio
Suhde minun kanssani on etuoikeus, ja se etuoikeus otetaan pois, jos ei kohtele minua hyvin.
Vmp.
Sinun mielestäsi sinulla tulee olla oikeus käyttäytyä parisuhteessa niin sikamaisesti kuin haluat, kun kerran olet sellaiseen päässyt? Sori, mutta itsenäisiin ihmisiin tuo ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...jos en ole maksanut heti jotain laskua vaikka eräpäivään on viikko jne), tiuskimaan tyhjästä...lopetin lukemisen tähän. Minusta laskuista sanominen ei ole tyhjästä tiuskumista, kuten ei ole kahvikupistaakaan. Heti, kun hoitaa pääsee vähemmällä.
Koettakaa muut jaksaa lukea loppuun :D
Jos olemme sopineet, että minä hoidan tietyn laskun, niin enkö saa hoitaa sitä omalla tavallani, kunhan maksan sen ajoissa? Mitä väliä maksanko sen viikko ennen eräpäivää vai päivää ennen eräpäivää? Ei tuollaisesta saa alkaa valittamaan ja sanomaan. Kyllä se on tyhjästä tiuskimista. Ap
Mitä jos joskus repeäisit kunnolla nauruun, kun hän tiuskii jostain yhtä älyttömästä? Osoittaisit, et nyt on kuule sellaista lapsellista pelleilyä et ei kannata jatkaa... Sanot oikein, et tosiaanko raivoat siitä, että en ole maksanut laskua viikkoa etukäteen? Ei hyvää päivää!
Sen kummemmin itse asiaan liittymättä, parisuhteessa ei mietitä kuka on väärässä ja kenen täytyy muuttua, vaan parisuhdetta parannetaan yhdessä ja kumpikin tekee oman osansa siitä. Jos jompikumpi ei voi sitoutua parisuhteen kehittämiseen, ei hän ole myöskään sitoutunut parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Sen kummemmin itse asiaan liittymättä, parisuhteessa ei mietitä kuka on väärässä ja kenen täytyy muuttua, vaan parisuhdetta parannetaan yhdessä ja kumpikin tekee oman osansa siitä. Jos jompikumpi ei voi sitoutua parisuhteen kehittämiseen, ei hän ole myöskään sitoutunut parisuhteeseen.
Toiveissa on, ettei kukaan olisi sitoutunut suhteeseen, jossa käyttäydytään noin törkeästi kuin aloittajan mies käyttäytyy. Tässä ketjussakin annetaan lähinnä vinkkejä, miten sietää elämää raivohullun kanssa. Ei hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kummemmin itse asiaan liittymättä, parisuhteessa ei mietitä kuka on väärässä ja kenen täytyy muuttua, vaan parisuhdetta parannetaan yhdessä ja kumpikin tekee oman osansa siitä. Jos jompikumpi ei voi sitoutua parisuhteen kehittämiseen, ei hän ole myöskään sitoutunut parisuhteeseen.
Toiveissa on, ettei kukaan olisi sitoutunut suhteeseen, jossa käyttäydytään noin törkeästi kuin aloittajan mies käyttäytyy. Tässä ketjussakin annetaan lähinnä vinkkejä, miten sietää elämää raivohullun kanssa. Ei hyvä.
Kuka tahansa voi stressaantuneena muuttua "raivohulluksi", myös sinä. Ap voi varmasti tehdä jotain että miehellä olisi vähemmän stressiä. Mies taas voisi esim. Vaihtaa työpaikkaa. Mies joutuu todennäköisesti tekemään isomman muutoksen, koska hänen työnsä/perfektionisminsa/kykynsä tunnistaa omia voimavaroja ja jaksamisen rajoja on syynä huonoon käytökseen. Pointti oli että kumpikin tekee jotakin, mies muuttaa elämäänsä ja ap tukee.
Huonoja kausia tulee pitkissä suhteissa kenelle vaan. Väkivaltaa ei tietenkään hyväksytä, mutta siitä ei ollut tässä kyse.
Tunteita saa olla mutta ne pitää ilmaista rakentavasti.
Omaan rauhaan vetäytyminen, tilanteen purkaminen keskustellen tai fyysinen jännitteen purkaminen urheilemalla ovat rakentavia keinoja.
Nyt mies siirtää työpaikan konflikteja parisuhteen sisälle.
Sinä et voi kuin toimia likaämpärinä, koska et voi mitenkään korjata juurisyytä eli työpaikan tilannetta.
Miehen pitäisi ymmärtää, miten toivottomaan asemaan hän laittaa sinut.
Hän varmaan äimistyy kun lopulta ilmoitat, että eroatte?
Alue: Aihe vapaa
Kyllä olen puhunut paniikkikohtauksesta ja sellaisesta. Ja uskon, että mies on ymmärtänyt mitä tarkoitan, mutta hän sanoo että ei voi sille mitään että on välillä stressaantunut ja että minä olen kohtuuton kun vaadin häntä olemaan joku yli-ihminen, jossa ei olisi mitään vikoja eli joka ei stressaisi ikinä. Olen selittänyt, että saa stressata kunhan se ei tarkoita että samalla valittaa minulle kaikesta mutta miehen mielestä en sitten hyväksy häntä omana itsenään. Ap