Parisuhdeasiaa. Kumpi meistä on väärässä, kumman pitää muuttua?

Käytkö sinä ap töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...jos en ole maksanut heti jotain laskua vaikka eräpäivään on viikko jne), tiuskimaan tyhjästä...lopetin lukemisen tähän. Minusta laskuista sanominen ei ole tyhjästä tiuskumista, kuten ei ole kahvikupistaakaan. Heti, kun hoitaa pääsee vähemmällä.

Koettakaa muut jaksaa lukea loppuun :D

Luin hänen tekstin kokonaan. Ei ollut vaikeaa.

Mitä haittaa on mukista pöydällä? Mä käytän samaa mukia vähintään vuorokauden. En tee turhaa tiskiä. 😃

Hih hih

Vierailija kirjoitti:

Miestä luultavasti harmittaa huono siivo teillä aina, ja se että asioita ei voi hoitaa heti vaan ne jätetään roikkumaan (lasku ja kahvikuppi). Normaalioloissa ei jaksa olla motkottamassa ja koettaa itse sopeutua, mutta stressaantuneena patoutunut ketutus purkaantuu.

Eli teillä on erilaiset käsitykset siitä miten asiat hoidetaan.

Lasku ei roiku missään jos siinä ei ole ollut edes eräpäivää, sitten kun eräpäivä on mennyt 3 päivää sitten, sitten se vasta roikkuu. Sairasta ajatella että laskut pitäisi maksaa ennen eräpäivää. Ja mitä hittoa joku yksi kahvikuppi mitään haittaa? Jos asunto on niin pieni että yksi kahvikuppi täyttää kaiken laskutilan, niin kannattaa jo miettiä isomman asunnon hankintaa.

Miehen käytös on ikävää ja kohtuutontakin, ainakin jollain tavoin. Ei ole sun vika että töissä on stressiä ja on tosi huonoa käytöstä purkaa sitä sinuun jos itsellä on työstressiä.

Toisaalta, on aika luonnollista, että jos on elämässä jollain alueella stressiä, se näkyy kotona ja vaatimus, ettei kotona saa olla huonolla tuulella on sekin musta eräänlaista henkistä väkivaltaa. Vertaa siihen, että sulla olisi vaikka kaveri tai sukulainen kuolemansairaana ja itkeskelisit kotona välillä ja suuttuisit miehellesi pienistä ja miehesi kieltäisi sen.

Jos miehesi on väkivaltainen niin sitten terapiaan heti vaikk amies ei haluaisi ja jos ei auta, ero tai ainakin erilleen asumaan.

Jos kyse on vaan ns. kiukuttelusta ja valittamisesta, voisitko a) opetella olemaan välittämättä ja b) sanomaan miehelle siinä tilanteessa, että "tuo oli ikävästi ja aiheettomasti sanottu, ymmärrän että sulla stressiä, jospa menisit lenkille ja rauhottuisit"?  Mun mies on stressaantuneena tyly ja välillä sille siitä sanonkin. Ja itse stressaantuneena valitan just jostain kotitöistä tai muusta aika toisarvoisesta, koska ne pienet ärsyttävät asiat, jotka ei normaalisti haittaa ja jotka voi tehdä itse vaikka olisi toisen vuoro tms, niin ne ärsyttävät ihan eri tavalla jos on jo valmiiksi kiire ja stressi. Mutta me myös pyydetään anteeksi jälkikäteen, ehkä siksi tää ei ole meille mikään maata kaatava ongelma.

Kun uhkaat erolla niin käytä sanoja "paniikkikohtaus" ja ero. Sano, että pelkäät miehesi inhoa ja ilkeyttä. Älä kavahda noita kolmea vahvaa sanaa (paniikki, pelko, ero).

Mies pitää saada ymmärtämään, miltä sinusta tuntuu.

Sitten voitte keskustella, miten mies voisi olla vähemmän pelottava ja ahdistava. Sinä voisit miettiä keinoja, jotka auttaisivat miestä stressinhallinnassa.

Mitä kauemmin tilanne jatkuu, sitä vaikeampi sitä on parantaa.

Exäni oli tuollainen.

Tai siis alussa oli satunnaisesti tuollainen ja lopulta se paheni pikkuhiljaa. Lopussa en voinu sanoa tai tehdä yhtään mitään kotona, piti koko ajan olla varpaillaan ja mies muutenkin päätti kaikesta suoraan tai epäsuorasti.

Hän havahtui asiaan eromme jälkeen ja työstää itseään terapiassa. Nykyään voimme olla ystäviä.

Oletteko yrittäneet yhdessä purkaa ja käsitellä sitä miehen stressiä? Onko jotain, jonka muuttamalla kotona  hänen stressinsä helpottaisi? Henkkoht olen sitä mieltä, että aikuisen ihmisen pitää osata käyttäytyä ja hillitä tunteitaan sen mukaan missä on eli työstressi ei kuulu kotiin ja toisinpäin. Mutta auttaisiko, jos teillä kävisi esim. siivooja? Silloin tuo kodin siisteys ei olisi asia, johon hän kokisi, että hänen panostaan tarvitaan ja se lakkaisi kuormittamasta lisää?  Jos on lapsia hankkinut, niitä kuuluu kasvattaa, sitä ei voi ulkoista avain toiselle vanhemmalle. Että jos ei kelpaa, herra sitten osallistuu projektiin.  Toi ohje lenkille menemisestä on mielestäni hyvä.  

Kuinka usein miehesi oireilee noin? Voisiko hän huonoimpina päivinä mennä vaikka hostelliin yöksi, että saisi omaa rauhaa eikä olisi tiuskimassa perheelleen? Minusta miehesi pitäisi opetella käsittelemään stressiä paremmin. Varmaan juuri psykologista voisi olla apua. Ehkä lääkityksestä ja liikuntaharrastuksesta myös.

Mun isällä oli aikoinaan sama vika. Hänellä oli jatkuvasti työn puolesta liikaa stressiä ja kyllä se sitten kotona näkyi niin, että pinna oli aina kireänä. Hyvin pienestä saattoi napsahtaa ja alkaa huuto ja sadattelu lapsille. Ei hyvä.

Minun mies osaa olla myös melkoinen äkäpussi. Räyhää vaikka ja mistä. Olen ottanut sen linjan, että yritän reagoida siihen mahdollisimman vähän tai alan ihan pelleksi. En lähde mukaan riitelemään. Mies onkin sanonut, että on hyvä etten ota hänen kiukutteluaan itseeni, hänen vaan on pakko päästää vähän höyryjä välillä. Yleensä myös pyytää anteeksi käytöstään, kun on rauhoittunut. Ja mies on oppinut, että jos hän valittaa jostain, mitä teen, niin saatan heittää hanskat tiskiin ja jättää homman kesken, jos tulee liikaa kritiikkiä. Siinäpä sitten saa tehdä itse homman loppuun.

Aika monet miehet on kärttyisiä stressaantuneina ja koko perhe saa kärsiä heidän huonosta päivästään. Mun mielestä se on keskenkasvuista, itsekäs teini rähjää. Aikuisen pitää jossain määrin hallita tunteitaan ja huomioida muut. Perheen ilmapiiri on yhteistyötä.

Omakin mieheni purkaa välillä kiukkuaan kotona. Olen oppinut olemaan kuuntelematta. Vetäydyn jonnekin omiin puuhiin. Itsekin olen joskus tietty kireänä mutta varoitan siitä muita että olen nyt väsynyt enkä jaksa mitään ylimääräistä.

Sinä lasten kanssa kotona ja mies tuo yksin pätäkkää taloon? Sinä et saa kuppeja tiskikoneeseen, laskuja maksetuksi, etkä imuroitua? Niin ja parisuhde on kahden kauppa, jossa pitäisi aina miettiä yhdenosapuolen syyttelyn sijaan olikohan kummassakin vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Miestä luultavasti harmittaa huono siivo teillä aina, ja se että asioita ei voi hoitaa heti vaan ne jätetään roikkumaan (lasku ja kahvikuppi). Normaalioloissa ei jaksa olla motkottamassa ja koettaa itse sopeutua, mutta stressaantuneena patoutunut ketutus purkaantuu.

Eli teillä on erilaiset käsitykset siitä miten asiat hoidetaan.

Meillä on siistimpää kuin lapsiperheissä yleensä, ja mies on se joka paljon useammin jättää sen kahvikupin tiskipöydälle. Ap

En koskaan lähtisi suhteeseen miehesi kaltaisen naisen kanssa. Jos ei minulle voi puhua nätisti tai kohdella kunnolla, silloin ei saa minun seurastani nauttia. Menköön omaan asuntoonsa jurottamaan, jos stressi pakottaa kohtelemaan toista huonosti. (Omat asunnot ovat muutenkin loistava juttu, koska silloin tämänsisältöisiä keskusteluja ei tarvitse koskaan käydä, ei tiuskimalla eikä muutenkaan.)

Vastaisin, että miehen pitää muuttua, mutta varmaan molemmat tiedämme, ettei mies tule tuosta mihinkään muuttumaan. Hän ei myöskään tule uskomaan, että oikeasti eroat hänestä, ennen kuin autosi perävalot katoavat näkyvistä.

Molempien pitää muuttua, tai siis ainakin tehdä jotain kompromissia. Näin se menee toimivissa parisuhteissa. Ja tällaiset on tyypillisimpiä ongelmia parisuhteissa, ei mitään uutta tai uniikkia, ja täysin ratkaistavissa, jos halua molemmilla on.

Olet varmasti sanonut miehellesi näissä tilanteissa rauhallisesti, tyyliin: "Huomaatko, et kun sua stressaa, alat syyttelemään minua? Minusta tämä tuntuu epäreilulta. Ymmärrän et sinulla on stressiä, mutta ei taida olla reilua purkaa sitä muuhun perheeseen. Mitä jos kokeilisit vaikka lähteä lenkille?  Sanot että rentoudut näin töistä, mutta minusta se ei näytä siltä. Voisitko kertoa minulle, mikä kaikki sinua stressaa?"

Koita pysyä rauhallisena ainakin lähtökohtaisesti. Toki jos ei mikään auta, kunnon kilarikin voi herättää toisen. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

...jos en ole maksanut heti jotain laskua vaikka eräpäivään on viikko jne), tiuskimaan tyhjästä...lopetin lukemisen tähän. Minusta laskuista sanominen ei ole tyhjästä tiuskumista, kuten ei ole kahvikupistaakaan. Heti, kun hoitaa pääsee vähemmällä.

Koettakaa muut jaksaa lukea loppuun :D

Jos olemme sopineet, että minä hoidan tietyn laskun, niin enkö saa hoitaa sitä omalla tavallani, kunhan maksan sen ajoissa? Mitä väliä maksanko sen viikko ennen eräpäivää vai päivää ennen eräpäivää? Ei tuollaisesta saa alkaa valittamaan ja sanomaan. Kyllä se on tyhjästä tiuskimista. Ap

Takes two to tango.

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet lasten kanssa kotona?

Olemme molemmat töissä, mies sekä minä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen kärsinyt samasta asiasta ja ajoittain vieläkin.

Olen kertonut miehelleni, että koti ja minä ei olla kaatopaikka minne voi tulla tyhjentämään kaiken kokemansa vääryyden. Olen kertonut, että kotona pitää kaikki ottaa huomioon, yksi ihminen ei ole se kuka määrää  mitä muiden tulee sietää/jaksaa.

Asian tekee hankalaksi juuri se, että mieheni on erittäin pidättyväinen julkisesti. Ei ole paikkaa missä purkaa pahaa mieltä. Tämä on mielestäni seurausta "pojat eivät itke" kasvatuksesta. Jotain luottamuksellista keskusteluapua tuo tilanne vaati, mutta puoliso on kai monesti se ainoa. 

Koittakaa miettiä yhdessä ratkaisumalleja tilanteeseen. Ulkona liikkuminen auttaa monesti meillä.

Mieheni on aivan saman luonteinen, kaikille muille, myös kavereille pitää esittää että kaikki on hyvin ja olla aina iloinen jne. Ja kotona vain kuulemma osaa olla oma itsensä ja siksi kotona pitää saada olla sellainen. Töissäkään ei ole kellekään kertonut, että stressaa kiireestä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestä luultavasti harmittaa huono siivo teillä aina, ja se että asioita ei voi hoitaa heti vaan ne jätetään roikkumaan (lasku ja kahvikuppi). Normaalioloissa ei jaksa olla motkottamassa ja koettaa itse sopeutua, mutta stressaantuneena patoutunut ketutus purkaantuu.

Eli teillä on erilaiset käsitykset siitä miten asiat hoidetaan.

Meillä on siistimpää kuin lapsiperheissä yleensä, ja mies on se joka paljon useammin jättää sen kahvikupin tiskipöydälle. Ap

Ok, no sitten. Huomautteletko sinä miehen sotkuisuudesta? Joku patoutumahan tuossa miehen käytöksessä on taustalla, ei tietenkään välttämättä johdu sinusta vaan voi olla henkilökohtainen kriisi jossa on monia asioita jumissa. Joko kävitte parisuhdeterapiassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...jos en ole maksanut heti jotain laskua vaikka eräpäivään on viikko jne), tiuskimaan tyhjästä...lopetin lukemisen tähän. Minusta laskuista sanominen ei ole tyhjästä tiuskumista, kuten ei ole kahvikupistaakaan. Heti, kun hoitaa pääsee vähemmällä.

Koettakaa muut jaksaa lukea loppuun :D

Jos olemme sopineet, että minä hoidan tietyn laskun, niin enkö saa hoitaa sitä omalla tavallani, kunhan maksan sen ajoissa? Mitä väliä maksanko sen viikko ennen eräpäivää vai päivää ennen eräpäivää? Ei tuollaisesta saa alkaa valittamaan ja sanomaan. Kyllä se on tyhjästä tiuskimista. Ap

Tästedes vain toinen hoitaa laskut.

Tässä tapauksessa mies , koska sinun tapasi ei kelpaa hänelle.

Valitus siirtyy sit kahvikuppi puolelle.

Meidän perhessä (ei lapsia) kuppi laitetaan HETI tiskikoneeseen.

Näin on aina tehty.

Pyykit laitetaan HETI koneeseen kun on kertynyt koneellinen.

Täst edes miehesi IMUROI AINA (mutta iltaisin)

Täst edes sinä laitat AINA kahvikupin heti tiskikoneeseen , samoin lapset.

KAIKKI LAITTAVAT LIKAPYYKKINSÄ HETI PYYKKIKOPPAAN.

kun asioista tulee rutiini ..niin helpottaa.

Pyydä miestäsi mene mään yksin hyvään leffaan tai ystävän kanssa YHDELLE tuopille.

MIKÄ ON STRESSIN SYY????

öälä vastaa työ ym pullshittii..vaan SYY