Miksi miehille ei kelpaa koulutetumpi nainen?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on mittakirvesmies, itselläni on akateeminen tutkinto taidealalta. Miehen yleissivistys on yhtä hyvä kuin itselläni ja hän on ainakin yhtä älykäs, eli olemme tasaveroisia kumppaneita.

Yhteensopivuus on tärkeämpää kuin tittelit.

Olen periaatteessa samaa mieltä.

Mutta toki taidealan akateeminen koulutus on eri asia kuin esim. lääkäri tai tekniikan tohtori. Eli erilaiset ihmiset hakeutuvat erilaisiin koulutuksiin. Kaikkia akateemisia ei voi niputtaa yhteen.

Te olette kumpikin ilmeisesti käsityöläisiä, se on se yhdistävä tekijä. Suunnittelu, luovuus, tekeminen.

Samoin kaksi filosofi-humanistia sopii yhteen, vaikka toinen olisi "itseoppinut".

Nörtille käy toinen tietokoneista ja pelaamisesta innostunut, vaikka olisi eri koulutus(taso). Jne.

No en oo kyllä huomannut samaa. Välillä en ole maininnut opiskelupaikkaa, välillä olen. Ei ole ollut mitään eroa, ehkä jopa enemmän saanut viestejä kun on ollut opiskelupaikka mainittuna. Mitä nyt olen jutellut oman puolison ja hänen korkeakoulutettujen miespuolisten kavereiden kanssa, niin kyllä se korkeakoulutus on ihan plussaa, koska silloin on jo jotain yhteistä. Naisille miehen koulutustasolla taitaa yleisesti ottaen olla hieman enemmän kyllä merkitystä, mutta siihen en ole törmännyt että miehelle naisen korkeakoulutus olisi ongelma.

Valjuimpia seurustelukumppaneita ovat juurikin nuo kaikenmaailman maisterit. Naisessa pitää olla sähäkkyyttä ja eloa.

Mulla ei oo koskaan ollut vaikeuksia löytää miestä ja olen myös maisteri. Ei ole ketään heistä kiinnostanut opiskelu- tai työtilanteeni. Nytkin teen duunarihommia, kun en saa oman alan töitä, ja maisterimieheni rakastui minuun päätä pahkaa. Exänikin olivat kaikki korkeasti koulutettuja, maistereita ja yksi tohtori. 

N34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni yliopiston käynyt luulee vähän liikoja itestään ja on aikamoinen nipottaja tai joku feminismikiihkoilija. Kelpuuttaa myös itselleen vain akateemisen kumppanin. Moni heikkomman koulutuspohjan omaava jättää sen vuoksi yrittämättä. En muuten luule sillä olevan merkitystä.

Kyllä mulle kelpaisi duunaritason mies erittäin hyvin. Ja olen tehnyt sen oikein selväksi etten välttämättä etsi toista akateemista. Itse vaan en kelpaa niille miehille. ap

Arvostan todella paljon myös suorittavaa työtä.

Itseäni korkeammin koulutettujen naisten kanssa seurustelleena kanssa voisin sanoa, että koulutuksella ei ole mitään merkitystä suhteessa ja uskoisin sama olevan useimmille miehille.

Ei haittaa pätkääkään jos nainen tienaa enemmän tai on korkeammassa asemassa. Miksi ihmeessä haittaisi? Tienaan omat rahani jokatapauksessa.

Olen hyvin yleissivistynyt ja seuraan jatkuvasti aikaani netin kautta. Tiedän monista asioista paljon enemmän kuin akateemiset deittini ja kykenen käymään kiinnostavia keskusteluja eri aiheista loputtomasti.

Ainut mikä merkitsee pariutumisessa on henkinen ja fyysinen yhteensopivuus + hauska huumorintaju.

Jos nämä ei natsaa, niin ei natsaa vaikka mikä olisi koulutustaustana deitillä.

Tuo myytti miesten huonosta itsetunnosta itseään kouluttettujen naisten suhteen tuskin pitää oikeasti useimman miehen kohdalla paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Te "korkeasti koulutetut" naisethan itkette, että teille ei ole tasokkaita miehiä, vaikka tasoja ei ole olemassakaan. Kelpaako aloittajalle siis työtön amismies, jonka viimeisin ammatti on ollut roskakuski? Niinpä 

1. Miksi kukaan amis olisi työtön? Ja miksi kukaan preferoisi työttömiä?

2. Rekkakuskina oleminen on kuoleva ala. Ne tullaan automatisoimaan seuraavaksi. Eli kannattais kouluttautua uudelleen.

Itse taas en duunarisuvun korkeakoulutettuna kasvattina sovi ollenkaan yhteen muiden korkeakoulutettujen kanssa. Koulutus on ollut itselleni lähinnä tapa päästä haluamaani työhön, ei keino rikastua tai menestyä elämässä. Jos en olisi päässyt ekalla hakukerralla yliopistoon, olisin mennyt amikseen ja näin jälkikäteen katsottuna olisin silloinkin saavuttanut melko lailla saman elintason kuin nyt mutta työ olisi ollut vähemmän mielekästä.

Nykyään olen naimisissa duunarisuvun amismiehen kanssa ja miehen sukulaisille ja tuttaville vastaan työkysymyksiin vain yleisellä tasolla. Kun tein täyttä työaikaa tienasin enemmän kuin mieheni mutta lasten myötä olen laskenut työaikani puoleen ja tienaan vähemmän kuin mieheni. Ennen lapsia mietittiin omistusasuntoa mutta sitten päädyttiin vain vaihtamaan isompaan kaupungin vuokra asuntoon. Exiä tapaan välillä työasioissa ja moni on sellaisessa tilanteessa että ei käy kateeksi. Haalittu hirveät määrät lainaa ja töitä ja siinä sivussa rakennetaan taloja ja burn out kolkuttelee ovella. En voi muuta sanoa kuin että onneksi erosin näistä tyypeistä aikanaan ja jätin ylenemiset muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni yliopiston käynyt luulee vähän liikoja itestään ja on aikamoinen nipottaja tai joku feminismikiihkoilija. Kelpuuttaa myös itselleen vain akateemisen kumppanin. Moni heikkomman koulutuspohjan omaava jättää sen vuoksi yrittämättä. En muuten luule sillä olevan merkitystä.

Kyllä mulle kelpaisi duunaritason mies erittäin hyvin. Ja olen tehnyt sen oikein selväksi etten välttämättä etsi toista akateemista. Itse vaan en kelpaa niille miehille. ap

Arvostan todella paljon myös suorittavaa työtä.

Tässä tulee hyvin esille kärjistäen luonteen piirteen erot miehen ja naisen välillä. Miestä ei juurikaan kiinnosta naisen arvostus miehen työtä kohtaan...tuota ei sen kummemmin kaivata. Miehelle yleensä riittää naisen rakkaus ja mitä kaikkea siihen kuuluu

mies52v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei kestä sitä jos nainen on fiksumpi. Hyvin harva mies kestää sellaista. N37

Lähde? Tutkitusti ne avioliitot kestävät parhaiten, joissa naisen älykkyysosamäärä on 10% miehen äo:ta korkeampi.

Sun lähdekö on tuo "tutkitusti" kuten tavallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia johtuu siitä että mainostat koulutustasi deitti-ilmoituksessa. Se antaa sinusta kuvan, että koulutus on sinulle tärkeää. Nainen joka korostaa koulutustaan tai älykkyyttään on monelle miehelle turn off.

Mies kokee asian ikään kuin kilpailutilanteena, jossa naiselle tärkeää on päteminen, haastaminen etc.

Lopeta siis sun opiskelutaustojen tai ammatin korostaminen, jos se kerran ei ole sinulle tärkeää.

Älä esittäydy: Hei, olen Maiju, akateemisesti koulutettu!

Koulutuksen/ammatin maininta on korostamista? 

Jos toinen mainitsee olevansa maisteri, niin ainakin minulle tulee mielikuva, että mainitsija toivoo minunkin olevan korkeasti koulutettu. Tuohan ei kerro mitään muuta kuin koulutuksen tason. Se ei anna mitään tietoa siitä, mitä alaa henkilö on opiskellut tai milla alalla työskentelee. Eli kyllä kyseessä on koulutuksen korostaminen.

Se on vain tekosyy kun eivät viitsi kertoa totuutta kohteliaisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Koska miehet ei kestä sitä kun ei pääsekään pätemään.

Akateemisena miehenä en ole kelpuuttanut akateemista naista. Vaimoni on alemman tason insinööri. Huomasin opiskeluaikoinani kuinka hankalia tapauksia monet humanisti/yhteiskuntatiedenaiset ovat. En halunnut tehdä elämästäni hankalaa.

Jotenkin rasittaavaa tuo jatkuva oman koulutuksen esilletuominen ja pitäminen jotenkin ylivertaisena asiana.  Treffailu on nykyään lähinnä CV:n esilletuomista, kuin työhaastattelutilanne. Kauas on tultu niistä ajoista kun toisessa kiinnosti persoona ja siihen myös ihastuttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten koulutus korreloi älykkyyteen? Ehkä olet vain tylsä ja ahdasmielinen kuten avauksesi osoittaa?

Melko vahvasti. Suurin osa fiksummista ihmisistä haluaa käyttää älynlahjojaan myös kouluttautumalla.

Kouluttautuminen kertoo myös samanlaisesta arvomaailmasta ja kokemuksista. Minua ei maisterismiehenä välttämättä kiinnostaisi sen kaltainen nainen,  jolla olisi vahvoja ennakkoluuloja yliopistoista ja itsensä kehittämisestä. Yiiopistossa opiskelu muodostaa elämässä huomattavasti pidemmän ajanjakson kuin vaikkapa armeijan käyminen, jota monet miehet jaksavat muistella. Monet akateemisesti koulutetut ihmiset ajattelevat asioista vähemmän materiaalisesti eikä heille ei ole tärkeää millainen auto jollakin sattuu olemaan.

Jos näin on, se johtuu ehkä siitä, että kukaan ei jaksa kuunnella koulutetun naisen äänen narinaa. Sen huomaa erityisesti TV:ssä ja radiossa kun korkeakoulutettu asiantuntijanainen selittää jotain. Ääni narisee! Unohtavat hengittää puhuessaan. Tai haluavat esittää tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska miehet ei kestä sitä kun ei pääsekään pätemään.

Akateemisena miehenä en ole kelpuuttanut akateemista naista. Vaimoni on alemman tason insinööri. Huomasin opiskeluaikoinani kuinka hankalia tapauksia monet humanisti/yhteiskuntatiedenaiset ovat. En halunnut tehdä elämästäni hankalaa.

No millaisia ne on, nyt heräsi uteliaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rasittaavaa tuo jatkuva oman koulutuksen esilletuominen ja pitäminen jotenkin ylivertaisena asiana.  Treffailu on nykyään lähinnä CV:n esilletuomista, kuin työhaastattelutilanne. Kauas on tultu niistä ajoista kun toisessa kiinnosti persoona ja siihen myös ihastuttiin.

Koulutus ja ammatinvalinta on persoonallisuuden ilmenemismuotoja ihan yhtä lailla kuin se tykkääkö hernekeitosta tai pukeutuuko farkkuihin.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rasittaavaa tuo jatkuva oman koulutuksen esilletuominen ja pitäminen jotenkin ylivertaisena asiana.  Treffailu on nykyään lähinnä CV:n esilletuomista, kuin työhaastattelutilanne. Kauas on tultu niistä ajoista kun toisessa kiinnosti persoona ja siihen myös ihastuttiin.

En harrasta mitään treffipalstoja, mutta yleensä se ihmisen koulutus tulee ilmi hänen yleissivityksessä ja siitä millaisista asioista on aidosti kiinnostunut. Minä katsoin naisen kanssa tv:stä mielummin YLE TV1:n A-Studiota kuin jotain Big Brotheria tai Temptation Islandia.

Jaa-a, voisko johtuu siitä, ku oon työtön ja käynny vain lukion ja amiksen? :D Ei maistereille sun muille pilipali kouluttautuneille kelpaa luuseri. :) Sit ku o umpisurkea itetunto, nii ei tuollaisen menestyneen immeisen kanssa seurustelusta tulis mitää. M25

Minä olen tohtori tekniseltä alalta, joten en osaa sanoa onko duunarimiehet kanssani samaa mieltä, mutta ei minulla arvot ja kemiat kohtaa ollenkaan monien akateemisten alojen ihmisten kanssa. Saan ihan tarpeeksi haasteita työelämässä, joten en kaipaa mitään haastavaa ja hankalaa vaimoa kotiin. Olen kyllä monesti koittanut treffailla akateemisia naisia (ns. pehmeiltä aloilta), mutta naisystäväni ovat olleet joko teknisen koulutuksen omaavia tai alemmin koulutettuja.

Palstan miehille naisten lähes yksimielinen ohje tuntuu olevan että miehen tulee kehittää vuorovaikutustaitojaan. Ehkäpä ap:n vuorovaikutustaidoissa ja/tai ulkonäössäkin olisi kehitettävää. Vai onko todennäköisempää että "miehet pelkää itseään fiksumpia naisia".