Onko täällä ADD lasten vanhempia?

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 13:19"]

Mun kolmasluokkalaiseni on kanssa kuin hidastetusta filmistä, varsinkin kiireessä. Itsenäinen aamupesu (hampaat, kasvot, kainalot) vie helposti 15-20 min. Pukee hitaasti, kiinnittää välissä huomionsa johonkin ihan muuhun, ei tajua kelloa vaan muut joutuu pitää huolen ja sanomaan, koska pitäisi alkaa takkia pukemaan. Koulutehtävissä jaksaa keskittyä aina hetken, kunnes huutaa apua. Kirjoittaminen haastavaa, hutera käsiala. Kömpelö hyppimään ja juoksemaan, ei mielellään laita nauhakenkiä koska nauhojen sidonta hankalaa. Vaatteet pukee homssuisesti ts. ei tajua jos pipo on hullusti päässä. Siti kitisee, jos villapaita kutittaa tms. Pienenä oli helposti ärtyvä. Nyt saa raivareita varsinkin nälissään. Aika heikko sosiaalisissa tilanteissa. Tulkitsin aluksi ujoudeksi (on sitäkin), mutta ei osaa ottaa kontaktia koulun pihalla kavereihinsa vaan jää sivummalle odottamaan muita luokseen. Lapsekas ikäisekseen, kun vertaan koulukavereihin. Kaipaa vanhempien passausta kaikessa, ei osaa tai viitsi ottaa itse vaatteita tai ruokaa kaapista. Voi johtua myös siitä, että olen äitinä vähän liikaa tehnyt valmiiksi, kun lapsi itse on ollut niin osaamaton, kömpelö ja hidas kaikessa.

Mutta tällä mennään. En tiedä, mikä tähän avuksi. Järkyttävää että tähän ei saa mitään tukea eikä opettajakaan näe ongelmaa, koska lapsi on hiljaa ja tekee tehtävänsä koulussa (paitsi usein tarvitsee lisäaikaa koska ei koskaan ehdi niitä muiden tahdissa tehdä.).

[/quote]Apua, kuvailet juuri sanatarkasti minun lapseni! Olin tätä jo vähän itse epäillytkin. En haluaisi lääkitystä, mitä muuta voisi kokeilla? Siis kalÖljyä ja vitamiineja, mitä muuta?

Onko ongelma jos lapsi on hidas, mutta kumminkin täyspäinen? Jos ongelma onkin myös siinä, että nykypäivänä kaikki pistetään samaan nippuun ja kaikkien pitää olla ubersosiaalisia, joviaaleja, sosiaalisilta taidoiltaan vaikka mitä.

Onhan meissä aikuisissakin vaikka minkälaita hiihtäjää - meidän naapurista (ja itsekin) löytyy vapaalla jalalla olevia pärjääviä ihmisiä. Yksi kulkee kuin mörkö ja on hyvässä asemassa työelämässä yms. Ja oma mies on välillä täysin ymmärtämätön ihminen. Kumminkin on pärjännyt elämässä mutta sosiaaliset taidot ovat ihan sieltä syvältä.

Onko näin, että elämä on niin hektistä, että unohdetaan kuunnella mitä esim lapsella on asiaa. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta nykypäivänä sitä monelta vaaditaan (huh).

Itse ainakin vähentäisin sokerin ja hiilarit pois sekä tosiaan ottaisin sen kalaöljyn käyttöön. Tuttavan lapsi hyppii suurin piirtein seinillä kun äiti ohjeistaa ja komentaa 24/7 - lapsi on ihan sekaisin. Mitkään säännöt eivät pidä vaan pääasia on, että äiti saa äänensä kuuluviin ja saa päteä muiden silmissä. Lapsi on tottunut tähän huomioon ja kierre on valmis. Ylivilkkaus tässä tapauksessa on siinä että kotiolot ovat turvattomat kun säännöt ei pidä ja äiti tosiaan HUUTAA isolla äänellä.

Sitten tosipaikan tullen lapselle ei pystytä sanomaan EI. Ja lapsi litkii vielä pepsimaia jossa keinomaukeutusainetta.

Neuropsykologinen kuntoutus ja kognitiiviset terapiat on lääkkeetön vaihtoehto. Etsitään ne rutiinit ja arjen apukeinot. Mutta sitä täällä itsekin ihmettelen miten ihmeessä saadan arki sujumaan. Nuo apukeinot mitä neur.psyk.valmennus tarjoaa puree hitaasti jos silloinkaan, jos ei oikeasti muista ja ehdi muitten mukana, mitä hyötyä on kalenterista esimerkiksi? Jos ei sitä muista ottaa koulusta kotiin ja kotoa kouluun niin kalenterilla ei tee mitään.

Mitenkäs teillä sitten jumittaminen mieleisiin tekemisiin esim. pelaamiseen. Kuinka niistä irtautuminen ilman raivareita?

Kun lapsi jo viidennellä luokalla kun ensimmäisiin neur.psyk ohjauksiin pääsi niin, tavoite on niinkin kaukana kuin aikuisuudessa, jotta oppisi siihen mennessä esim. kalenterin käytön.

Taistelkaa vanhemmat lastenne puolesta, jotta saavat apua aiemmin. Jokainen menetetty vuosi tietää vaikeuksia murkkuiässä ja aikuisuuden kynnyksellä, oman toiminnan ohjausta ei noin vain kehitetä. Suuri riski, että joudumme hoitamaan täysi-ikäisten lastemme asioita, koska he eivät itse siihen pysty.

Tähän ongelmaan pitäisi herätä. Ei yhteiskunnassa voida vaan odottaa peukaloita pyörittämällä kun osa väestöstä syrjäytyy, mikäli arpa on langettanu add:n kaltaisien häiriön.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 14:05"]

Onko ongelma jos lapsi on hidas, mutta kumminkin täyspäinen? Jos ongelma onkin myös siinä, että nykypäivänä kaikki pistetään samaan nippuun ja kaikkien pitää olla ubersosiaalisia, joviaaleja, sosiaalisilta taidoiltaan vaikka mitä.

Onhan meissä aikuisissakin vaikka minkälaita hiihtäjää - meidän naapurista (ja itsekin) löytyy vapaalla jalalla olevia pärjääviä ihmisiä. Yksi kulkee kuin mörkö ja on hyvässä asemassa työelämässä yms. Ja oma mies on välillä täysin ymmärtämätön ihminen. Kumminkin on pärjännyt elämässä mutta sosiaaliset taidot ovat ihan sieltä syvältä.

Onko näin, että elämä on niin hektistä, että unohdetaan kuunnella mitä esim lapsella on asiaa. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta nykypäivänä sitä monelta vaaditaan (huh).

Itse ainakin vähentäisin sokerin ja hiilarit pois sekä tosiaan ottaisin sen kalaöljyn käyttöön. Tuttavan lapsi hyppii suurin piirtein seinillä kun äiti ohjeistaa ja komentaa 24/7 - lapsi on ihan sekaisin. Mitkään säännöt eivät pidä vaan pääasia on, että äiti saa äänensä kuuluviin ja saa päteä muiden silmissä. Lapsi on tottunut tähän huomioon ja kierre on valmis. Ylivilkkaus tässä tapauksessa on siinä että kotiolot ovat turvattomat kun säännöt ei pidä ja äiti tosiaan HUUTAA isolla äänellä.

Sitten tosipaikan tullen lapselle ei pystytä sanomaan EI. Ja lapsi litkii vielä pepsimaia jossa keinomaukeutusainetta.

[/quote]

Sä sekoitit nyt ADD:n ja ADHD:n ! ADD:it ei siis kärsi ylivilkkausoireista vaan päin vastoin yleensä toiminta tosiaan hidasta ...siis tooooooooosi hidasta. Joudun lapselle muistuttamaan syödessäkin pure-niele-pure- niele tyyppisesti mitä ollaan tekemässä- ei siis touhua muuta, vaan yksinkertaisesti toiminta esim. aamiaispöydässä pysähtyy välillä. Kouluunlähtö siis yhtä juhlaa, kun saattaa mennä leivän syömiseen tunti.

Kyse ei todellakaan ole normaalin rajoissa tapahtuvasta esim. temperamenttieroihin perustuvasta ihmisten erilaisuudesta ja vaihtelusta.

Miten add oireilee tytöllä?

2

Add oireet kuitenkin varsin yksilöllisiä... vaikkakin ei tee, ei muista, ei keskity, hidastuu paineen alla on aika yleisiä...yksilöllisiä piirteitä vielä näiden päälle löytyy roppakaupalla.

Joudutteko auttamaan kokeisiin luvussa kuten minä?

Kyllä ja ihan päivittäisten läksyjen teossa, pukemisessa, syömisessä, hygieniassa...

Saatteko vammaistukea add lapsistanne?

2

31# Ihmisten erilaisuus on OK ellei se aiheuta ongelmia elämään. Nykyään pystytään jo diagnosoimaan monia juttuja, jotka ennen luokiteltiin vain ihmisten luonne-eroiksi. Siispä sellaisten ihmisten kuten nyt esim. ADHD tai ADD elämä meni pipariksi pelkästään siksi, ettei pysty keskittymään ja hoitamaan asioitaan. Jos on tällainen vaiva, saa jo lapsena kuulla kotona/koulussa jatkuvia haukkuja olemisestaan ja tekemisistään. Koulu menee huonosti, koska ei pysy mukana, vaikka älyssä ei ole mitään vikaa. Kun saa tällaiset "olet syntymähuono/laiska/surkimus/huolimaton" -eväät elämälleen, ei voi puhua hyvästä itsetunnosta ja päätyy helposti syrjäytymään.

Jos näitä aivojen välittäjäaineperäisiä vaivoja voidaan lääkitä tai hoitaa, niin hienoa. Kuka tahansa voi olla ADHD sillä se periytyy ja Suomessa näitä on paljon diagnosoimattominakin. Ajatellaan vain että siinä on vilkas ihminen, onkohan Karjalasta kotoisin? Tai ADD:stä että onpas se sellainen omissa ajatuksissaan kulkeva unelmoija.

Ja kyllä, nykyään erilaisuus on haastavampaa, sillä kouluissa ja töissä vaaditaan "enemmän, paremmin ja korkeammalle." Pitää saada mahdollisimman tehokkaasti tulosta aikaan. Ja tässä ei kaikki pysy kyydissä.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 12:52"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 12:17"]

Lapseni sai dianoosin vasta täysi-ikäisenä. Niin paljon vahinkoa ehti tulla koko lapsuuden ja nuoruuden kun kukaan ei ymmärtänyt mistä on kyse. Hän on jo lähes 30v ja mielialalääkistys ja terapia on ollut useamman vuoden arkea.

[/quote]

Ikävä kuulla. Minäkin epäilen, että lapsellani on ADD koska oman topiminnan ohjaus on hakusessa, on kömpelö, huolimaton, unohtuu kesken tehtävien johonkin muuhun, lapsellinen vrt. ikätovereihin, omissa mietteissään ja koulussa ei tartuta asiaan koska hän ei häiritse opetusta... Miten teillä ADD lapsella/nuorella näkyi?

[/quote]

Tunsin toivottomuutta kun mikään ei hoitunut. Vielä ammattikoulussa tarvitsi minun apua siihen että oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Muistutusta aivan kaikista tekemisistä (koulutehtävät, harrastukset,kotityöt), patistamista ja varmistamista. Minäkin luulin että lapsi on vaan laiska ja saamaton, olisinpa tiennyt mistä oikeasti johtui. Nyt aikuisenakin elämänhallinnassa on ongelmia.

#41 lisää vielä, että ADHD ja ADD ovat käsittääkseni samaa sarjaa, mutta ADD:stä puuttuu se ylivilkkaus. Molemmat periytyviä eli katselkaapa sillä silmällä läheisiänne. Tytöillä kuulemma enemmän ADD:tä ja se jää helposti diagnosoimatta, koska tyttöjen oletetaan jotenkin luonnostaan olevan rauhallisia ja unelmoivia. 

Meillä on ADHD yhteiskunta, pitäis olla muuten ADHD:n nopeus, mutta lisäks roppakaupalla tarkkaavaisuutta ja muistia. Pitäis kyetä sellaiseen moniajoon, että monella terveelläkin on vaikeuksia pysyä kydissä. Siks nää ADDit nykyään erottuu selkeemmin joukosta.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 14:57"]

#41 lisää vielä, että ADHD ja ADD ovat käsittääkseni samaa sarjaa, mutta ADD:stä puuttuu se ylivilkkaus. Molemmat periytyviä eli katselkaapa sillä silmällä läheisiänne. Tytöillä kuulemma enemmän ADD:tä ja se jää helposti diagnosoimatta, koska tyttöjen oletetaan jotenkin luonnostaan olevan rauhallisia ja unelmoivia. 

[/quote]

Ja ei saa unohtaa, että pojillakin on ADD:tä huomataan vielä huonommin kuin tytöiltä, just siks kun stereotypia pojista on pojat on poikia ja vilkkaita sellaisia.

2

Onkohan enää normaaleja, tavallisia lapsia olemassakaan? Kun tätä palstaa lukee niin tuntuu, että joka kakaralla on joku "aakkos-diagnoosi"

21/28 Olen. Joku kysyi tytön add:stä. No, tyttäreni tämä on.

Tyttöni add olisi varmaan jäänyt diagnosoimatta, jollei hänellä oliai ollut lukihäiriötä, jonka takia meni neuropsykologille ja samalla totesi add:n. Add on hänen mukaansa adhd ilman ylivilkkautta nykyiseltä nimeltään.